Tähtimerkit sienimetsässä

Teksti Susanna Kauppinen Oinas Pippurirousku. Oinas lähtee mielellään reippailemaan sienimetsään intoa puhkuen. Jos sieniä löytyy, on oinaan touhu hyvin tehokasta, ja pian kori onkin jo täynnä sieniä, jotka vaimo saa puhdistaa. Tai aviomies. Tuo puhdistushomma on hiukan liian hidasta oinaan temperamentille. Jos sieniä EI ilmesty näköpiiriin... ei oinas kauaa jaksa toimettomana metsässä hortoilla. Jotain pitäisi nimittäin saada aikaiseksi. Tässä tilanteessa oinas ottaa pitkät metsästä aika pian, kärsivällisyys ei oikein riitä leikkimään kuurupiiloa sienten kanssa. Sieniaterioita valmistaessaan tulee oinaalla käytetyksi - usein tahallaan ja välillä vahingossa - melkoiset määrät musta- valko- ja viherpippuria. Kannattaa siis harkita kahdesti, ennenkuin lähtee oinaan luo nauttimaan sieni-illallista...

Teksti Susanna Kauppinen Oinas Pippurirousku. Oinas lähtee mielellään reippailemaan sienimetsään intoa puhkuen. Jos sieniä löytyy, on oinaan touhu hyvin tehokasta, ja pian kori onkin jo täynnä sieniä, jotka vaimo saa puhdistaa. Tai aviomies. Tuo puhdistushomma on hiukan liian hidasta oinaan temperamentille. Jos sieniä EI ilmesty näköpiiriin... ei oinas kauaa jaksa toimettomana metsässä hortoilla. Jotain pitäisi nimittäin saada aikaiseksi. Tässä tilanteessa oinas ottaa pitkät metsästä aika pian, kärsivällisyys ei oikein riitä leikkimään kuurupiiloa sienten kanssa. Sieniaterioita valmistaessaan tulee oinaalla käytetyksi - usein tahallaan ja välillä vahingossa - melkoiset määrät musta- valko- ja viherpippuria. Kannattaa siis harkita kahdesti, ennenkuin lähtee oinaan luo nauttimaan sieni-illallista... Härkä Ilman muuta TATTI! Varsinnii HERKKUTATTI. Herkkutattihan on ihan härän näköinenkin: jyhkeä, jykevä ja täyteläinen. Ja niiiiin herkullinen. Herkkutattien keruu on ainoa urheilulaji, joka härkää kiinnostaa, mutta kiinnostaakin niin maan perusteellisesti, että jopa mukavuutta rakastava härkä rämpii syksyisin sienimetsään. Tästä syystä härkien kunto kohoaa aina syys-lokakuussa. Kunto kohoaa, kyllä, mutta mahakin kasvaa, ikävä kyllä, koska härkä valmistaa sienikastikkeen aina aidon voin ja kuohukerman kera. Kaksoset Jos joku joskus saa kaksosen houkuteltua metsään, kerää kaksonen pikaisesti koriinsa sieniä, joista voi nopsasti valmistaa jotain Fast Food'ia. Tällaisia ovat esim. kantarelli sekä haperot, joita ei tarvitse vaivalloisesti ja hitaasti ryöpätä. Nämä ovat ns. "Wash & Eat" -sieniä, kaksosen lemppareita. Metsässä hikoilu ja ähkiminen ei oikein kaksosta innosta, vaikka sienestysasia kiinnostaakin. Mieluummin kaksonen lueskelee ja opiskelee kotona sienikirjoja ja heiluttelee varpaita kaupasta ostettuja haperoita rouskutellessaan. Kaksosta kiinnostaa myös "pörhösuomuhelokka", koska sana on niin hauska! Rapu Rapu lähtee sieneen joka ikinen syksy. Se on ihan 'must'. Hän on varustautunut klassisella vanhalla sienikorilla, jonka aikoinaan on punonut hänen äidinisänsä ja jonka sinistäjäsieni on ihanasti harmaaksi patinoinut. Pikkuhiljaa kellarivarastot täyttyvät itse valmistetuista suolasienistä, etikkasienistä, kaikenlaisista sienisäilykkeistä ja kuivatuista suppilovahveroista. Pakastinkin pullistelee sienipiirakkaa ja kantarellimuhennosta. Lienee sanomattakin selvää, mistä reseptit ovat peräisin... ne ovat kaikki salaisia ja kulkeneet suvussa kauan... Leijona Kultarousku, kultahapero, keltavahvero. Ylelliset osterivinokas ja herkkusieni. Useimmiten leijona ostaa sienet kaupasta. Sieltä löytyy nimittäin laatusieniä; viljeltyjä, puhtaita ja herkullisia. Leijona ei ole kovin innokas sienestäjä eikä metsissä samoaja, joten hän onkin palkannut puutarhurin viljelemään pihallaan varsinkin kantarellia eli keltavahveroa. Upea auringon värinen miljoonan tähden herkku! Viljely ei ensialkuun lainkaan ottanut onnistuakseen, joten siitä tuli paljon aikaa ja rahaa vievä projekti, mutta se ei tahtia haitannut. Nyt ne kasvaa siellä ja keltavahveroviljelmä onkin leijonan suuri ylpeydenaihe. Leijona syö keltavahveromuhennosta aina sunnuntaisin. Neitsyt Pesusieni. Metsässä neitsyt puhdistaa heti huolellisesti sienistä roskat ja pyyhkii niistä pölyt. Jos sienestä löytyy yksikin madonreikä, se diskataan. Kotona sienet ensin pestään, sitten puhdistetaan, sitten vielä pestään ja tämän jälkeen huuhdellaan. Sitten ne kaulitaan ja käännetään ja kau... ei kun siis... ryöpätään ja ryöpätään ja sitten huuhdellaan. Sitten pestään kädet. Homesieni on neitsyen kauhistus. Neitsyt on käynyt jo kauan sitten kaikki työväenopiston sienikurssit ja osaakin sienet ulkoa kuin omat taskunsa. Neitsyt on näppärä ruuanlaittaja ja hänen sieniherkkujansa on erittäin turvallista syödä. Varmaakin varmempaa on, ettei sekaan ole puikahtanut mitään myrkyllistä, eikä edes puolikasta matoa. Kaikkein mieluiten itse syönkin juuri neitsyiden valmistamia sieniaterioita. Silloin, kun neitsyt ei ole puhdistamassa sieniä, harrastaa hän kielenpesua. Hän kirjoittelee lehtien yleisönosastoihin oikaistakseen erään hyvin yleisen kielivirheen: Kantarelli kirjoitetaan yhdellä T-kirjaimella! Vaaka Vaa'an lempisieniä ovat samettitatti, kevätkaunolakki, silkkivalmuska sekä kaunonahkahapero, koska niiden nimet maistuvat niin hyviltä. Silloin tällöin vaakakin lähtee mielellään metsään ihailemaan luonnon rauhaa ja nauttimaan sen kauneudesta ja harmoniasta. Vihreä väri sopii vaalle myös syystä, että vaaka on eläinradan keskimmäinen merkki ja vihreä väri taas on näkyvän valon spektrin keskimmäinen väri. Vihreä rauhoittaa ja balansoi. Juuri siksi luonto onkin keksinyt olla vihreä. Herkullisten sienikastikkeiden lisäksi vaaka ihailee sienten värejä ja monimuotoisuutta, niiden muotoja ja kaaria. Rumat sienet hiukan puistattavat. Jotenkin... vaaka ei voi syödä sientä, vaikka viiden tähden sieni olisikin, jos sienen ulkomuoto on "omituinen". Esim. limanuljaska on hiukan vastenmielinen vaa'an mielestä. Skorpioni Sappitatti, mustamörsky sekä myrkkynääpikkä kiehtovat skorpionia. Niissä on jotakin hurjaa. Sienten lisäksi skorpioni etsii metsässä aina myös käärmeitä. Hän niin toivoisi näkevänsä kyyn! On ne niin söpöjä! Skorpionin metsässä käyskentely muuttuukin usein Suureksi Seikkailuksi. Suurien kivien ja siirtolohkareiden alle muodostuneet pimeänsynkeät ja salaperäiset luolat vetävät skorpionia puoleensa magneetin tavoin. Aika hupenee helposti luolien tonkimiseen ja niissä lymyilemiseen. Sitäpaitsi käärmeet viihtyvät kivikoissa ja kivien alla, joten nämä on syytä tarkistaa. Ikävä juttu, ettei Suomessa ole muita vaarallisia käärmeitä kuin kyy, ja sekin on melko harvinainen. Skorpionia ihan harmittaa! Esim. vaskitsasta ei ole mihinkään. Aivan liian iisi tapaus! Jousimies Jousimiehen sienenkeruu on nopeaa ja saalis hurja. Koreja on mukana kuusi. Niihin jousimies latoo jokaisen löytämänsä sienen ja kantaa kaikki kotiin matoineen päivineen. Hän nauttii suunnattomasti ihaillessaan valtavaa sienikuormaansa. Ihana näky! Hän valokuvaa saaliin. Sienten puhdistuksen ja perkauksen (jos joku perheenjäsen sen viitsii tehdä) jälkeen perkuujätteitä kannetaan kodista ulos viisi korillista. Ei se mitään. Tämä oli jousimiehen mielestä kivaa. Kelpuutetuista sienistä saadaan valmistettua suorastaan kaksi annosta sienimuhennosta. Jousimies syö - ihan vahingossa - molemmat annokset, ja taas jäi perkaaja ilman. Onneksi jousimiehen tyytyväisyyttä loistava naama saa perkaajan - jälleen kerran - antamaan anteeksi. Kauris Kauris haluaisi kerätä kääpiä. Niissä on jotain niin tuttua... ovat yhtä sitkeitä kuin kauris itse. Harmi etteivät ne suussa tunnu oikein mukavilta. No, käävät jääköön, kauris käy joka tapauksessa uutterasti sienessä joka syksy. Työpäivän päätteeksi lähdetään metsään viideksi tunniksi ja kerätään ruokaa sekä itselle että myös myytäväksi. Näin hyöty on kaksinkertainen. Kauris syö syksyisin ainoastaan sieniä. Sehän on ihan ilmaista. Ja aamulla ennen työpäivän alkua kauris rientää torille klo 6 myymään yli jääneet sienet. Jos sieniä on runsaasti, hän harrastaa silloin tällöin työpäivän jälkeen myös iltatoreja. Näin tienataan vielä suolarahatkin sienten suolaamiseen. Tämä on kauriin jokasyksyinen harrastus. Kauris on oikein iloinen ja syksyisin rakas kauriimme onkin aina onnellisimmillaan. Vesimies Vesimiestä kiinostaa luonnon tutkiminen ja havainnoiminen. Vesimiestä kiinnostaa kaikkien asioiden havannoiminen. Häntä myös harmittaa ne miljoonat, vai oliko se nyt miljardit, sienikilot, jotka jäävät Suomenkin metsistä vuosittain keräämättä. Niillähän voisi melkein poistaa maailman nälänhädän. Tähän asiaan olisi nyt pikaisesti saatava parannus. Sienenpuhdistus-monitoimikone tuli kehiteltyä vesimiehen toimesta jo aikoja sitten. (Se imaisee sienen sisältä madot pois ns. "matomagneetilla".) Nyt pitäisikin kehittää sientenlöytökone. Mallin vesimies on jo alustavasti suunnitellut. Toimintaperiaate noudattelee koiran nenän rakennetta. Koiriahan on iät ja ajat käytetty sienten etsimiseen mahtavan hajuaistinsa vuoksi. Ongelmaksi on koitunut se, että useat fiksut koirat huomaavat itsekin, että kantarellit ovat hyvänmakuisia. Ja siinä sitä sitten ollaan... No, sientenhaistokoneen kehitys on jo vireillä. Siitä tulee valmistumaan oiva laite, joka pitää sienen hajusta, mutta ei mausta... Kalat Sillihapero. Kalojen ei kannattaisi lähteä sienimetsään. Ellei sitten kerrankin saa hajamielisyyttään aisoihin, sienten kanssa ei nimittäin ole pelleilemistä. No, sienimetsästä palattua yleensä käykin niin, että kalan kori on täynnä punaisia kärpässieniä. Isoja ja pieniä. Syystä, että ne olivat niin sööttejä. Kärpässienet kala asettelee rappujensa koristukseksi, pystyttää ne lasipurkkeihin seisomaan ja asettelee jokaisen sienen alle pikkuruisia tonttu- ja menninkäispatsaita. Kalat tietää ettei kärpässieniä saa syödä. Muuten kala ne kyllä söisi, mutta hän tietää, että punaisen kärpässienen globaalinen funktio on toimia tonttujen ja menninkäisten sateenvarjoina.