Astro Foorumi

Heippa!
Minulla ei ole koskaan ollut "vauvakuumetta", enkä erityisemmin edes pidä lapsista. Joku joskus sanoi, että Kuun sijainti kauriin merkissä syntymäkartalla ehkä näkyisi tai vaikuttaisi juuri niin.
Mitä mieltä te olette? Miten Kauriskuu vaikuttaa tunne-elämään?
Eläinvauvoja rakastan kyllä yli kaiken..  :angel:

sama täällä.
toki omiani kyllä.

En tunne/tiedä ketään, kenellä olis  :kuu: :kauris:.

Vastaava tilanne varmaan on silloin, kun transitoiva  :saturnus: on  :kuu::n päällä.  Siitä olen kuullu sanottavan, että tunteet on kuin jääkaapis, ja siitä mullakin on kokemusta menneeltä vuodelta.

Vois kuvitella, että  :kuu: :kauris: on sellainen, joka tykkää olla omissa oloissaan, kaikki sekamelska, epäjärjestys ja häiriö on rasittavaa.  Sellaistahan lapset aiheuttaa.

Äitini tuli kyllä tuosta kuun sijainnista huolimatta nuorena äidiksi. Vaikka kuu(äitiys) yhdistyykin kauriiseen, joka edustaisi sen esiintymistä vasta vanhemmalla iällä jos koskaan. Toisaalta ehkä se samalla edustaa sitten jonkinlaista vastuuta, mikä äitiyden kautta tulee jo nuorella iällä harteille. Kuu kauriissa ihmisten pitäisi tuon logiikan mukaan kokea jonkinlaista tunnepuolen vastuuta jostain, esimerkiksi vaikka läheisistään. Tämä sama vastuun kerääntyminen harteille voi painaa heidän omaa tunneilmaisuaan..

Minä taas tunnen runsaasti Kuu-Kauriita tai  :kuu: :aspect_con: :aspect_opp: :aspect_squ: :saturnus:-tyyppejä. Tavallisesti näillä on lapsuus ollut vähintäänkin haasteellinen, mikä on monelle aiheuttanut tiettyä tunnevammaisuutta. En väitä, että näin on kaikkien Kuu-Kauriiden kohdalla, mutta minun tuntemani henkilöt ovat tällaisia.

Kuu-Kauris saattaa perustaa perheen hyvinkin nuorena. Jos omat kotiolot ovat olleet vaikeat, Kuu-Kauris suhtautuu perheeseen hyvin vastuullisesti. Toisaalta samalla Kuun asemalla voidaan olla perheettömiä esim. siitä syystä, että lasten tuoma vastuu pelottaa. Kuu-Kauris saattaa asettaa vaatimukset vanhemmuudesta itselleen hyvin korkealle, ja jos hän ei usko näihin kriteereihin yltävänsä, hän jättää lapset tekemättä.

Olen tavannut myös äärettömän edesvastuuttomia Kuu-Kauriita (Kuu-Saturnus -tyyppejä), jotka ovat suoraan sanottuna vaaraksi lapsilleen. Nämä hylkäisivät tai ovat hylänneet lapsensa silmänräpäyksessä oman  etunsa takia. Vastuunkantaminen on silloin Kuun antama kehitystehtävä, joka valitettavasti on eräillä jäänyt vain hyväksi aikeeksi.

Mun mies on muuten :kuu: :aspect_con: :saturnus: . Ja vastuuta hän on saanut vähän liikaakin liian nuorena, vanhempien eron myötä hänestä tuli vähän kuin isähahmo sisaruksilleen (hän on vanhin lapsi). Tunne-elämän käsittely on hänelle vähän vaikeaa, sen tarkkailu/eritteleminen. Hyvin käytännön läheinen ja realistinen ihminen noin yleisesti.

Isäni taas on :kuu: :kauris: , mutta hänestä en viitsi muuta sanoa kuin että hän on narsisti, tunne-elämä siis todella, hmm, mielenkiintoista.

Niinpä, tämähän on kuin minunkin elämästäni!  Jouduin lapsena olemaan vanhempieni avioliittoneuvoja ja parisuhdeterapeutti  :P

Niin, kyllähän meillä kuukauriilla tunteita on, hyvin syviä ja tosia. Näiden tunteiden julkituominen ja näyttäminen on sitten ihan toinen juttu. Lapsuudenkodissa tunteita ei ehkä ole näytetty kovinkaan avoimesti. Muutkin tunne-elämän haasteet ovat voineet olla myös mahdollisia.

Itse koen tuon pienen kuukauristillottajan sisälläni sellaisena vakavamielisenä, surusilmäisenä nassikkana, joka totisena todistaa tätä maailmaa. Hän kenties kaipaa läheisyyden tuomaa turvallisuudentunnetta ja sitä vapautta, minkä tunteiden julkituominen antaa.

Niin justiin! Näin se menee. Minä olen aikamoinen kivikasvo, vain ehkä lähimmät, minut parhaiten tuntevat ihmiset arvaavat miltä minusta tuntuu milloinkin. Meilläkään kotona ei ollut tapana (positiivisia) tunteita näyttää..  :(
Nyt yritän vähän miettiä ja avata tätä juttua, josko siihen saisi pientä helpotusta annettua itselleen. Ja otettua elämän hieman kevyemmin...  :)

Itse olen Kuu Kauris ja mieheni myös ja perheen perustimme nuorena ja saimme 4 lasta. Olen aina ollut erittäin lapsirakas ja nyt meillä on jo 7 lastenlasta  :) ! Meille molemmille lapset olivat tärkeitä ja päätimmekin aikoinaan, että sormuksia vaihdetaan sitten, kun olemme varmoja, että lapsia yhdessä saamme  ;D, joten ensimmäinen syntyi puoli vuotta häiden jälkeen, hih ! Olemme olleet äärettömän huolehtivaisia ja rakastavia vanhempia ja olemme edelleen ! Emme kiiku yhdenkään lapsen niskassa, mutta tukena ja apuna olemme aina kun tarvista ja välitämme sekä rakastamme paljon  :angel:. Lapsia voisi olla enemmänkin, koska olen sellainen vauva höppänä, mutta kun teossa alkoi olla ongelmia päätimme, että nyt riittää ! Sydän kylmänä kuuntelin, kun lääkäri sanoi, että jos olisit myöhemmälle iälle jättänyt lasten teon, voisi olla etten olisi saanut yhtään  :o ! Mistähän asiasta mieluummin kantaa vastuuta, kuin lapsistaan ?

Exälläni on kartalla  :kuu: :aspect_kvi: :saturnus: (hällä  :kuu: :harka: ) ja eräällä tutullani on tarkka  :kuu: :aspect_con: :saturnus: (molemmat  :leijona: ). Yhteistä näille on eräänlainen tunnekylmyys.

Erityisesti tämä  :kuu: :aspect_con: :saturnus: on jääkylmä ja ei ota ketään ulkopuolista lainkaan huomioon (minä, minulle, minua, minussa -ihminen pahimmillaan). Mutta hänellä on erittäin hankala lapsuus takana, tukiverkko puuttunut, äidin kanssa etäiset välit, isän kanssa on riitaisissa väleissä :-\  Eli sinällään Lillin teksti koskettaa.

Yksi kaverini on juurikin  :kuu: :kauris: ja hän perusti perheen varsin nuorena (no, verrattuna meihin muihin ;D ) - on  :aurinko: :leijona: , Nousua en tiedä, mutta itse epäilee olevansa  :askendentti: :neitsyt: . No, sehän sopisi, koska mulla on taipumusta kerätä  :askendentti: :neitsyt: :itä lähipiiriini :D  Ihmisenä mielettömän lämmin, äitinä rento ja salliva, mutta vastuullinen ja pitää kuria. Realisti, mutten sanoisi kurttuotsaiseksi :)

Ex- mies :kuu: :kauris: ( :aurinko: :rapu:) lapseton, en usko että niitä tekeekään. Toinen ex  :kuu: :kauris: ( :aurinko: :jousimies:) samoin lapseton. Hänellä ongelmana se ettei kukaan nainen ole tarpeeksi hyvä... Kolmas merkittävä mies mun elämässä oli  :aurinko: :kauris: joten nämä  :kauris: - miehet taitaa olla minun juttu?  :smitten: Tän vm. liikkeistä en tiedä joten myöskään lapsista ei tietoa.

Toi  :kuu:  :kauris: tuntuu tekevän miehestä semmosen että kulkee omia polkujaan, on siis itsepäinen ja jollain tavalla kova. Toki toisinkin päin- kun rakastuu niin omistautunut.  :kauris: on mun ehdoton lempimerkki vastakkaisessa sukupuolessa koska vaikka olenkin myös herkkä musta löytyy se sama kova puoli kuin  :kauris: - hemmoista, en ole murrettavissa psyykkisesti aivan kuten eivät hekään.

Mielestäni kauniisti kuvattu, minulla Kuu kauriissa totisesti voin sanoa että todelliset  tunteet kerron vain hyvin läheisille henkilöille. Turvallisuus alalla työskentely on tilainteissa on hyötynä ns. pokerinama joka pitää tilanteessa kuin tilanteessa.

Tulipas mieleen tässä kaksi muutakin ihmistä, joilla  :kuu: :aspect_kvi: :saturnus: syntymäkartalla, nimittäin anoppini sekä miehen vanhempi veli (sattumaako?).

Miehen veli on  :aurinko: :skorpioni: :askendentti: :leijona: ja  :kuu: :vesimies: DC:llä, hänellä tosiaan  :kuu: :aspect_kvi: :saturnus: . Vielä lähempänä neljääkymppiä hän on sinkku ja tod.näk. jää lapsettomaksi. Tosin on vähän semmoinen yksinäinen susi, joka ei kaipaa edes ruuhkaa lähipiiriin, nauttii vapaudesta (vapaudenkaipuuseen viitannee enemmän  :uranus:  :aspect_ssx: :aspect_con: :venus: ). Tunteitaan ei juurikaan ilmaise, vaikuttaa mun silmään aina niin asialliselta, joka järkeilee tunteet ja käsittelee ne hiljaa itsekseen pään sisällä - no  :kuu: :vesimies: :kään ei ilmaise tunteitaan kovin dramaattisesti.

Anoppi on  :aurinko: :kauris: :askendentti: :neitsyt: :kuu: :vesimies: . Ei myöskään näytä kovin avoimesti tunteitaan, vaikka tarvittaessa sanoo mielipiteensä napakasti ja hiljentää koko sakin ( :aurinko: :aspect_con: :merkurius: :kauris: ) ;D  Tuli äidiksi alle parikymppisenä ja mies, iltatähti, syntyi anopin ollessa 35-vuotias. Äitini huolehtiva, erittäin vastuuntuntoinen, joka on kasvattanut lapsensa erinomaisesti, vaikka miehen kotona ei pahemmin tunteilla noin muuten - suuri ele oli, kun anoppi halasi meitä kihlauksen johdosta, harvemmin anoppi noin tunteilee! :D

Äidilläni on  :kuu:  :kauris: ja sen lisäksi huoneessa 11. eikä ihmeellisen lapsirakas koskaan ole ollut. Hankkinut lapsia enemmänkin järjen syistä, koska se "kuuluu" elämään tai jotain :D
moni muukin  :kuu:  :kauris: jotka tiedän eivät lapsia pahemmin kaipaa :D

Jotain tällaista näissä tuntemissani  :kuu: :kauris: -miehissä on ollut ja se vetoaa muhun syvästi. :smitten:

Minulla sekä nykyinen että edellinen avomies ovat kumpikin Kuu-Kauriita. Ex-miehellä oli kyllä melkoisia vaikeuksia vastuunkannon kanssa, hän pyrki luikertelemaan aina kaikista tekemisistään jollain verukkeella pois, jos ei muuten, niin vierittämällä syyn/vastuun muiden niskaan. Hän sai lapsen nelissäkymmenissä, ja vaikka poika oli tekemällä tehty, hän totesi sitten, että pysyttelee mieluummin villinä ja vapaana ja jättää lapsen kasvatuksen naisen harteille. Muisti kuitenkin mainostaa aina sitä, kuinka hyvä isä on, kun kuitenkin joskus tapasi lastaan.

Nykyinen mies tuskin on isäksi halunnut, mutta lapsia on syntynyt "vahingossa" kaksi. Miehen kartallahan Kuu symboloi myös vaimoa, ja erikoisuutena mainittakoon, että kummankin lapsen äiti (joista minä siis se toinen) on ollut jo varsin iäkäs lapsen syntyessä ja kumpikin on ollut siinä uskossa, ettei niitä lapsia edes voi saada. No, erehtyminen on inhimillistä.  :buck2:
Mies on ns. paremmista piireistä kotoisin, mutta hänen varhaisteini-ikänsä on ollut täynnä menetyksiä ja hylkäämistä ja hän on pitänytkin itseään orpona 12-vuotiaasta alkaen. Vaikka vastuullisuus on vaikeaa tällekin miehelle, niin omille lapsilleen hän ainakin pyrkii olemaan läsnäoleva isä.

Tää vastuuntuntemisasia on mullekin vaikea. Vastuun ottaminen pelottaa, joten olen sitoutumiskammoinen..  :-\
Jos lapsia tai eläimiä olisin uskaltanut hankkia, uskon että olisin kyllä erittäin vastuuntuntoinen, koska muissakin asioissa olen sitä. Itseluottamusta vaan puuttuu...

Millä lailla tuo kuu symboloi vaimoa, tarkoittaako suoraan sitä että jos miehen  :kuu: =  :kauris: niin vaimo on kaurispainotteinein vai?
vähän irti aiheesta, mutta kiinnostaa :D

Osui ja upposi!  :)

Suuri esikuvani, setäni, joka on  :aurinko: :skorpioni: ja  :kuu: :kauris:, sen kohdalla näen lähinnä että kuukauris on tehnyt siitä osaltaan erittäin taitavan liikemiehen ja toisaalta kun sillä kuu on  :aspect_con: :venus: ja  :jupiter:, on pikemminkin jalomielinen kuin tunnekylmä persoona, päätellen jo siitä miten monta kertaa se on yrittänyt raahata mut jetset-piireihinsä.

Jos miehen Kuu on Kauriissa, se voi todellakin tarkoittaa, että vaimo on Kauris. Toisaalta vaimossa voi olla kaurismaisia piirteitä, esim. vastuullisuus, työteliäisyys tai hän on itseä huomattavasti iäkkäämpi nainen. Kuuhun liitetyt asiat, kuten tunteet ja vaistonvaraisuus, ovat monesti miehelle vaikeita, suorastaan tukahdutettuja, ja nämä asiat voivat tulla kompensoitua sitten puolison kautta. Kaikkien kohdalla Kuu symboloi sitten mm. kotia, perhettä ja äitiä, naisilla myös omakohtaista äitiyttä.

Esim. nykyisen miehen ex-avovaimo ja vanhemman lapsen äiti on Kauris ja hän on 12 vuotta miestä vanhempi. Poika on perinyt äitinsä Aurinko- ja isänsä Kuumerkin, Kauriin. Miehen äiti ja äitipuoli ovat niin ikään Kauriita. Mies syntyi äitinsä ollessa nelissäkymmenissä.

Omalle lapselle ei tuota Kauris/Saturnus -painotusta ole enää periytynyt.

Minkähänlaiselle miehelle sopisi Kauriskuu-nainen sitten?  :knuppel2:  ;)

No jo selkeni!
kiitos valotuksesta :)

Minulla  :saturnus: :aspect_squ: :kuu: ja 1.huoneeni kauriissa majailee ceres ja neptunus.
On ollut aina vaikeuksia ottaa vastuuta.. olen niin huoleton ollut ja semmoista elämää rakastanut.. :)
Toki minullakin hieman haasteellinen lapsuus, ja aina mulle on toitotettu että "kun et osaa ottaa vastuuta" jne.. Mutta kun päätin että vahinkolapsi saapi tulla (19v), niin mulle oli äärettömän tärkeää olla itse hyvä äiti. Ceres varmasti vaikuttaa myös, ihan ylihuolehtimiseksi meinannut mennä..  

Äidilläni on 1.huone Kauriissa myös ja  :saturnus: :aspect_sex: :kuu: ..
Tyttärelläni on  :kuu: :kauris: ..

Täällä kanssa yksi kuu-kauris jolla lisäksi  :saturnus: :aspect_opp: :kuu: (ja muut ikävät kulmat päälle)
En ole koskaan ollut kovin lapsirakas, mutta jo nuorena pidin ihan itsestään selvänä, että joku päivä lapsia saan.
Tytär syntyi puolittain vahingossa ja mullisti koko elämän myönteisellä tavalla. Todennäköisesti lisää ei ole tulossa.


Voi tää on niin totta! Olen vasta viime vuosina (yli kolmikymppisenä, Saturnuksen paluun jälkeen) oppinut hoivaamaan tuota pientä surusilmää ihan ajatuksella (ja näen sen myös nimenomaan sisäisenä lapsena), ettei ihan koko maailman paino lepää toisen harteilla.

Voiko tuon  :kuu: :saturnus: -aspektin ymmärtää sitten siten, että liiallisen vastuunoton sijasta aspekti aiheuttaakin vastuuttomuutta ja kyvyttömyyttä hoitaa omia asioita? Nimittäin tämä  :kuu: :aspect_con: :saturnus: -tuttavani ei ole koskaan elämässään osannut kantaa vastuuta ???  Raha-asiat retuperällä ja aina joku muu saa selvitellä asiat, muutenkin tuntuu pahasti sotkevan kaikki asiat, mihin vain lähteekin mukaan :-\  Tunteiltaan jääkylmä, ei ota ketään ulkopuolista huomioon, oma etu on kaikessa tärkein ja sitä tavoittelee, muiden kustannuksella. Ei tunne käsitettä reilu peli.

Toisaalta hänellä on ollut todella vaikea lapsuus, äiti on puuttunut lähes koko elämän, välit etäiset. Isän kanssa ottaa yhteen säännöllisesti, mutta näillä kahdella on silti joku riippuvuussuhde toisiinsa vaikkeivät toimeen tule. Karkasi kotoa, teiniraskauksia ja abortteja, useita lyhyitä ja vähemmän lyhyitä, sekä päällekkäisiä miessuhteita :-\  Rankkaa juhlintaa. Pelottaisi oikeasti, jos päättäisi hankkia lapsen, sen verta epävakaalta näyttää elämäntilanne :-\  Ei pidä lapsista, mutta on puhunut, jos joskus hankkisi lapsia.

Tällä tuttavalla  :kuu: :aspect_con: :saturnus: sijoittuu kartalla 3. huoneeseen ja  :leijona: .

mc82, tällaista olen minäkin havainnut näillä  :kuu: :kauris:/ :kuu: :saturnus:-tyypeissä. Se Saturnuksen symboloima vastuunkanto voi tulla pakotettuna, esim. virkavallan puuttumisena asioihin. Jos ei itse tunne rajojaan, niin ehkä ne asettaa poliisi tai vouti.

Lasten syntyminen saattaa opettaa sitä vastuunkantoa tai sitten ei. Jotkut eivät opi koskaan.

Eräs tuttu  :aurinko: :kuu: :kauris: on istunut vankilassakin useamman vuoden. Hänen kunniakseen on sanottava, että hän ei ole yrittänyt mitätöidä tekojaan saatikka sitten paeta vastuuta. Hän on oppinut kantapään kautta ne kaurismaiset hyveet ja on elänyt kunniallista elämää siitä lähtien, kun on saanut rangaistuksensa kärsittyä. Tosin syyllisyys ei häntä jätä koskaan, kyseessä oli kuitenkin toisen ihmisen kuolemaan johtanut rikos.

Meikäläinen kuukauriina omaa erittäin vahvan sisäisen vastuuntunnon. Niinkin vahvan, että kun on tuntenut olevansa vastuussa niin monen läheisen hyvinvoinnista, että sitä on sitten se oma hyvinvointi unohtunut... En tunnista kuukauriissa minkäänlaista vastuuttomuutta.

Vähän tuollainen minunkin nuoruus oli... Järki tuli päähän parikymppisenä, jolloin meininki muuttuikin sitten ihan täysin päinvastaiseksi. Nykyään ei voi kuin ihmetellä.. yrittää ymmärtää ja antaa anteeksi itselleen.  :-[

Tätä minäkin nyt harjoittelen, keski-ikäisenä. Yrittää elää vaan omaa elämäänsä, ja antaa läheisten selvittää itse omansa.
Aikamoista vuoristorataa saanut elämässään mennä, kun nyt oikein ajattelee!  :)

Olinkin katsonut väärin! :uglystupid2:
Mulla onkin  :saturnus: :aspect_squ: :aurinko: ja :saturnus: :aspect_con: :askendentti: !
Ja yleinen asioiden hoito, raha yms. mitä kuuluu tähän yhteiskuntaan, on minullakin retuperällä.
Toiselta nimeltään mulla tää on sitä ADD:tä. Yritän kyllä kovasti.
Nuorempana se heijastui justiinsa rälläämisenä ja vastuuttomina tekoina...

Itse olen äärimmäisen tunneihminen, herkkä ja muut huomioon ottava.

Mulla muuten myös :saturnus: :aspect_con: :uranus: ja :aspect_opp: :chiron: .
Tuo chironi on ainakin merkittävä oppiläksynsä kannalta minun elämälle.
Omien haavojen kautta vaikeuksista voittoon..  :)


Mutta tyttäreni :kuu: :kauris: sopinee hyvin siihen faktaan että äiti-tytär-suhteessa on tiettyjä vaikeuksia ja tulee varmasti vielä olemaan.. :-\ Kuten minullakin äitini kanssa.

Minäkin tunnen yhden  :kuu: :kauris: ihmisen. On tosi kunnollinen ihminen, herkkä, vaikka ulospäin ei syvimpiä tuntojaan hyvin näyttele. Aina auttamassa toisia, jos kuka apua tarvitsee.  :saturnus:  :aspect_squ: :askendentti: ja  :aspect_sex:  :kuu: ja  :venus:. Miespuolinen on. Naisjutuistaan en osaa sanoa hirveästi mitään. Muutoin paljon tulta kartalla. Raha-asiat hyvällä mallilla, aina ollut kova tekemään työtä.

Itselläni taas  :kuu: :aspect_opp: :saturnus:. Ankara kotikasvatus ollut ja moraaliperiaatteet taottu kovalla kurilla selkärankaan. Huikentelevuus melko kaukana minusta, vaikka nyt vanhempana olen löytänyt iloisemman ja vapaamman otteen elämääni. Kevytkenkäistä minusta tuskin saa tekemälläkään, ei tässä elämässä.

Mikähän siinä tunteitten näyttämisessä on niin vaikeaa? Jonkinlainen kasvojen menetys tai itsensä naurunalaiseksi tekeminen? Heikkouksien paljastuminen? Kaikki noi yhdessä?
Voisikohan sen kuitenkin oppia niin, että se olisi luontevaa vai pitäisikö vaan hyväksyä luonteensa tällainenkin piirre. Tai onkohan se luonteessa ylipäätään vai sittenkin opittu käyttäytymismalli...

Niin, itse koen, että pelkään omien tunteitteni syvyyttä ja saattaisin hämmennyttää toiset tai jopa pelästyttää, jos toisin ne ilmi. Toki itsensä tutkiminen ja kasvu iän myötä on auttanut hyväksymään omat tunteet, mutta aika varautunut olen ihan syvimmät haavat ja kipukohdat tuomaan julki. Mieluummin nuolen haavani omissa oloissani. Se voi olla tuotakin  :skorpioni: :kuu: tai sitten  :saturnus: :aspect_opp: :kuu: tai molemmat :buck2:

Tämähän sopii kaikille Kauriille.  Kauris paranee vanhetessaan.  Terv nimim. vanheneva nousuKauris   ;)

Ja ajatelkaa, kun mennään tuonne itään niin kokonaisia kulttuuripiirejä on rakentunut tuon ympärille. Siinä mielessä suomalaiset ovat hyvin, hyvin aasialaisia.

Poikkeuksena on että täällä tunteiden näyttäminen on ok jos se tapahtuu kännissä. ::)

Joo, aika japanilaista!
Suht vaikeana Kauriskuu-tapauksena pakko sanoa, että onneksi on olemassa alkoholi, joka pienessä määrin on kyllä hyväksi mulle  :). Eli pari lasia viiniä ystävien kanssa silloin tällöin, niin saa edes joskus jotain puristettua uloskin, eikä vaan sulje aina kaikkea sisäänsä.. Mut se onkin ihan eri juttu kuin känniördäily.

Mä tahdon nyt kaivaa tän tunnevaikenemisjutun ihan juuria myöten itsessäni selväksi. En tajua miksi se on niin vaikeaa. Enhän minäkään naura tai pilkkaa kavereitani, jotka tuntevat ja näyttävät tunteensa avoimesti, miksi sitten luulen, että minulle tehtäisiin niin?
Liian tunteelliset ihmiset kyllä tosin ärsyttävät meikää..  :crazy2:

Luultavasti useimmilla kuukauriilla ja Kuun ja Saturnuksen välisen kontaktin omaavilla on myös jokin muu aspekti jolla kompensoida mitään ilmenevää ns. tunnekylmyyttä tai -vammaisuutta. Kuten setäni  :kuu: :aspect_con: :venus: tai erään  :kuu: :vesimies: :aspect_squ: :saturnus: tuttuni  :aspect_tri: :pluto:.

Siihen kannattaa panostaa, koska tunteet ovat olennainen osa nonverbaalista kommunikaatiota jonka hallinta auttaa asioiden esilletuomisessa ja painottamisessa, sillä vaikutetaan ihmisiin paljon tehokkaammin kuin pelkillä sanoilla, ja lähtökohta on tietysti se että omia tunteitaan ei pidä pelätä. ::)

Niitä kyllä voi, ja saa ilman muuta muokata mieleisikseen. :police:

Eikä tarvitse edes Japaniin asti mennä, suomalaiseen kulttuuriin on ainakin lähimenneisyydessä kuulunut tuollainen tunteiden piilottaminen. Tässä on linkki melko tuoreeseen väitöskirjaan, joka koskee aleksitymiaa suomalaisessa populaatiossa. Aleksitymialla tarkoitetaan kyvyttömyyttä tunnistaa ja kuvailla tunteita. Mielenkiintoisin havainto minusta oli, että vanhemmasta ikäpolvesta peräti n. 30% täytti aleksitymian kriteerit. Ja se on paljon! Nuoremmilla on sitten ollut tehtävänä opettelemalla opetella tunteiden käsittelyä, vanhemmilta sitä mallia on moni saanut hyvin vähän (minä mukaan lukien).

http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2009/2009006.html

No mun kartalla Kuu-asioita:
 :kuu: :aspect_opp: :askendentti:
 :aurinko: :aspect_squ: :kuu:
 :venus: :aspect_squ: :kuu:
 :jupiter: :aspect_ssx: :kuu:
 :saturnus: :aspect_inc: :kuu:
 :chiron: :aspect_squ: :kuu:
 :uranus: :aspect_squ: :kuu:
 :pluto: :aspect_squ: :kuu:

itse en noita osaa lukea ja tulkita, voisiko joku ystävällisesti jotain noista selventää mulle.  :-X

Niinpä, minäkin opin nuo tunnejutut eläimiltä ja TV-ohjelmista, kun ei ihmisistä yleisesti ottaen ollut esimerkiksi.

Poikkeuksina nonverbaalinen haistattelu ja ns. sanattomien tuomioiden jakelu, ne opin ihan omilta vanhemmilta.  :smitten:

Minulla on myös kuu kauriissa ja minusta löytyy aimo annos vakavuutta, velvollisuuden tuntoa, sitkeyttä ja hieman surumielisyyttä. Vastuunottoa harjoittelin jo pienenä huolehtimalla veljestäni kun kauris-äitini oli siihen liian kiireinen; velvollisuudentuntoisuus ja työteliäisyys kohdistuivat lähinnä hänen uraa ja omia vanhempiaan kohtaan. Siispä tietynlainen yksinäisyys ja asioiden sisälläpitäminen kuuluvat myös minun olemukseeni, mitäpä niillä muita vaivaamaan :-X

Tämä kauris-saturnus teema tuntuu jollain tavalla hallitsevan koko karttaani: kuu 4.huoneessa, aurinko :kaksoset: ja merkurius :rapu: kauriin hallitsemassa 10. huoneessa ja tämä saturnus :neitsyt: partioi myös 12. huoneessa, vartioiden asc :neitsyt: ja kuunsolmu :neitsyt: vieressä 1. huoneessa. Minusta on aina tuntunutkin, että olen ikäänkuin vankilassa enkä löydä mistään paikkaa jossa levätä, aina on vastassa esteitä ja rajoituksia. Tykkään touhuta ja olla tehokas mutta sitten kun menee överiksi, heittäydyn marttyyriksi ja syytän kaikkea ja kaikkia, itse olen itselleni pahin kritiikko, tavoitteet itseäni kohtaan ovat usein aivan liian korkeat :idiot2: Kasvojen menettämisen pelko kuuluu myös vahvasti kuvaan, siksi ruoskin itseäni ja lähimmäisiäni myös turhan kovaa :uglystupid2:, aivan kuten äitinikin :-[

Kehitystehtäväni on mitä ilmeisemmin oppia relaamaan ja löytää omat rajani, nämä "rajoittajat" toimivat vain peileinä omia heikkouksiani kohtaan, kaipa se niin vaan on.. ::) 

Ollaanko me kasvettu samassa perheessä?  ;)

Tai sitten mun mutsi on käynyt munimassa toisten pesiin. :P

Kiitos Utunen :smitten:
Hassua, että jollain tasolla olen aina tiennyt että jonain päivänä, sitten kun oivallan jonkun tärkeän asian tai löydän puuttuvan palan, tulee elämä itseni kanssa helpottumaan suunnattomasti. Kuin elinvoima itsessäni alkaisi virrata ihan uudella tavalla. Tässä kohtaa kaurisenergiasta on varmasti ollut paljon hyötyä, sillä pahojenkin vastoinkäymisten ja masennusjaksojen jälkeen olen jaksanut vaan yrittää uudelleen ja uudelleen... :)

Näin astrologian aloittelijana en itseasiassa ollut vielä käsittänytkään merkuriusravun roolia elämässäni ennen kuin tuosta sanoit! Isäni on rapu ja merkurius karttani hallitsija, hmmm nyt täytynee tarkastella tuota rapulaisen roolia itsessäni enemmän, kiitos vinkistä ;)

 

Pelkäämpä ettei ole mahdollista,jonkin muunlainen munaus voisi tulla kysymykseen..! ;D