Astro Foorumi

Tervehdys kaikille. :smitten:

Eilen lukiessani tuota Sashan omaa topicia,kiinnitin huomioita Elämänilon kannanottoon.
En negatiivisella tavalla,vaan se herätti ajattelemaan,miten erilaisia asioita me nostamme esille.
Elämänilon tehtävä on varmaan luoda positiivisuutta täällä foorumilla,eikä hän siksi halua niin noita "negatiivisia" asioita kommentoida.
(korjaa vain Elämänilo,jos olen väärässä)

Minä taas koen olevani usein sellainen tummien vesien tulkki.
En tuo noita aiheita tahallisesti,vaan ne askarruttavat mieltä niin paljon,että haluaa kirjoittaa niistä.
Ehkä joku saa siitäkin lohtua.
"Olen kokenut tuon"."Näitä minäkin mietin." "Miten suhtaudun tuohon ihmisryhmään?"

Joskus ajattelen,että ihmiset kokevat täälläkin minut varmaan synkkänä luonteena. :idiot2:

Näen kuitenkin valon ja ilon.Nauran paljon,mutta suren myös.
En tiedä miksi minussa jokin ajaa tuomaan myös ikäviä asioita tänne ruodittaviksi. ???
Mutta olen saanut huomata,että on muitakin,jotka miettivät samoin.

Tässä kai meidän erilaisuutemme tarkoitus.Jokainen tuo jotain omaansa.Ja uskon,että vaikka jonkun kirjoitus tavoittaisi vain yhden sydämen joka samalla tuntisi olevansa ymmärretty ja hyväksytty,ei kirjoitus ole turhaan väsätty.
Siksi tuo erilaisuutemme on rikkaus.
On ryhmä,joka osallistuu kumpaankin.Minäkin.Tokihan me kaikki tarvitsemme iloa myös ja silloin tiedetään kenen puoleen kääntyä,tai luodaan sitä itse. :D
Joten kukkikoon kaikki kukat vaan! :angel: :smitten:

Niin,piti esittää kysymyskin asian tiimoilta. :)
Eli millaisena koette itsenne ja häiritsevätkö nuo negatiivisten asioitten pohdiskelut?

Itse olen huomannut,että aiheesta voi jo katsoa,luenko,vai en.
Eli aika helpoksi meille on tässäkin tuo valinnanvapaus tehty. :)

Niin kauan kuin olen tällä foorulilla seilaillut, täällä on purjehdittu laaedasta-laaetaan, niin tummilla kuin kirkkaillakin vesillä, ja aavoilla ulapoilla myrskyineen, tyynineen ja sateenkaarineen. Sitähän elämä ON, täynnä VÄREJÄ ja TUNTEITA  :angel:

Olen Tigrinumin kanssa samoilla linjoilla.  :)
En pidä negatiivisena kipeistäkään kokemuksista kirjoittamista. Enkä pidä positiivisena jos kirjoittaa vain elämänsä onnen hetkistä.
Minusta negatiivisuus on tahallista riidan haastamista, ivaamista ja nimittelyä. Muussa en näe negatiivisuutta kirjoittelussa.
Positiivisuus on rehellisyyttä.  :)

Voipi olla että minä olen sitten "tummien vesien tulkki" tms, mutta kirjoittelen aina siten, miltä minusta tuntuu. Ja se vaihtelee (ääri-)laidasta laitaan.  :laugh:

Olen pitänyt myös Chandran tavasta kirjoittaa kaikista asioista rehellisesti.  :)

Olen hieman Kaarinan kanssa samoilla linjoilla, kun olen itse palaamassa "juurilleni" noin 5 vuoden kiekalta suhteiden maailmassa ja olen oppinut todella paljon ihmisten psyykestä, henkisyydestä jne vaikka jo silloin muinoin tiesin paljon.. olennaista on kai ettei kahlitse sieluaan ajattelemaan, tämä vaikeus tai negatiivinen tässä on koko totuus, johon minun täytyy nyt sitoutua. Ei kai se niin mene. Jos sieltä syvyyksistä löytää iloa ja totuutta ja onnea.. niin sitten ei kai olla kärsitty turhaan.

Usein joku alkaa puhua minulle joistakin kärsimyksistä, kuten taas ja ajattelin, kunhan tällä on asiat ok eikä lähde liian synkille retkille. Niin kuuntelen. Ja voin auttaa eteenpäin monella tasolla aineellisesti ja henkisesti, mutta toiv ei ole kiittämätön. Paluu viattomuuteen.. kaiken alkuun. Innocence.

Kuu on muuten radixillani ja AP:llani taas kakkosessa.  :kuu:

Joskus tietty voidaan ajatella että liika runsaus ja ilo on liikaa, pitää kokea sitä toista puolta, mutta.. muistan kun keskityin ajattelemaan viimeksi eräitä toivetta
ja tuloksia on alkanut taas tulla eri saroilla -  työ bisnes suhteet asuminen - aina uudestaan tajuan että kaikki on kiinni siitä, mitä ajattelee. Kokemus, todellisuus toistaa sitä ajatusta mitä sille lähettää. :smitten:

 :-*

Edistyt koko ajan, nopeasti tai hitaasti, ja aina kun avaudut tiedostamisen ja tietoisuuden uusille tasoille, et voi mennä enää takaisin. Et voi enää unohtaa sitä mitä olet oppinut. Olipa valintasi päättäväisesti herätä ja laajentua kaikeksi siksi kuka oikein olet, tai yksinkertaisesti seurata iloasi ja intohimoasi tässä hetkessä, alkaa Universumi toteuttaa toiveitasi.
Kun teet tietoisen valinnan Koko Olemuksellasi, Jumaluutesi osallistuu tanssiin kanssasi. Sinä olet Luoja. Oletko valmis sanomaan Universumille "Kyllä"? Oletko valmis muutokselle elämässäsi?  

Minä en tiedä miten te muut minut koette, mutta itse en ainakaan tunnusta olevani mikään rakkauden suurlähettiläs, vaan ennemminkin haluan keskutella asioista -olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.  Joskus saatan myös sanoa paukauttaa jotain varsin lyhyesti. En halua olla tyly, vaan silloin koen että lyhyestä virsi kaunis tai yksinkertaisesti niin, että asiat voi sanoa myös lyhyesti ilman turhia korulauseita.

muoks. Siis tarkoitin edellisellä että ei ole mahdollisuutta kirjoitella pitkään ja kauniisti, koska joku aina keskeyttää, niin joskus on pakko sanoa lyhyesti.  ;D

Kyllä elämään kuuluu myös negatiivisten asioiden kohtaaminen ja käsitteleminen, mutta jokainenhan voi omalla kohdallaan valita, mitä haluaa käsitellä. Itseäni kuvittelisin noin yleensä aika hyväksyväksi, kokolailla laidasta laitaan. Minusta erilaisuus on rikkautta. Yleensä.

Tänä syksynä yllättäen kyllä inhosin jotain kirjoittajaa niin voimallisesti, että rikkaudesta se oli kaukana. Mutta se taas liittyy siihen, että epärehellisyys on niitä asioita, joita en muutenkaan voi sietää ja jos tuntosarveni vapisevat siihen tyyliin, että joku harhauttaa ihmisiä tahallaan ja pääsee sitä kautta loukkaamaan tai haavoittamaan niin grrr....

Tänään ulkoillessani satuin miettimään sitä väripalstaa, "Minkä värin poistaisit, jos voisit valita.." vai kuin se nyt olikaan.
Moni mainitsi harmaan. Mitähän sävyä harmaata? Minä pidän monesta harmaasta. Se yksikin hieno harmaa, joka ystävän mielestä on kyllä sinistä, tai se hopeinen harmaa, jota vanhuksen hapset hohtavat, tai se pehmeä harmaa, jolla käkkäräinen kelo on verhottu, tai syksyisen sumun ja sateen harmaa, joka pistää nauttimaan todella säteistä kun ne pilvien takaa kurkistavat.
Entäs sitten keltainen. Mitä olisi maailma ilman auringon keltaista, ilman voikukkia tai sitruunaperhosta?
Taikka oma inhokkini, lohenpunainen, joka juontaa juurensa yhteen muka hienoon paitaan murkkuiässä, vaan annas olla kun näin valokuvan itsestäni se paita päällä. Niin mitä olisi lohikaan ilman omaa väriään?

Piti pistää jotain nättiä tähän lopuksi, mutta päässä alkoi kelaamaan se vanha englannin opetusohjelma, jossa höpisivät vain, jotta:
Look at that! What colour is that cat?   ::)

Minä olen enemmän positiivinen, kuin negatiivinen. Tosin riippuu päivästä ja omasta jaksamisesta. Juuri nyt on aika negatiivinen olo ja helposti voisin vaipua itsesääliin..Mutta ajattelen, että kaikki tunteet saavat tulla, kunhan niihin ei liikaa takerru. Turha valittaminen saa minut kuitenkin ärsyyntymään, se onkin yleisin syy, miksi meille rakkaan neitsytmieheni kanssa tulee riitaa. Hänellä kun on tapana olla huolissaan joka asiasta, ja valittaa tyhjästä (minun mielestäni). Ensin yritän antaa mennä toisesta korvasta ulos sen valitusvirren, mutta kun se ei lopu ja turpa on yhä mutturalla, niin useimmiten lopulta vetäisen herneet nenään ja sitten  :kuu: :skorpioni: antaa palaa tulisen  :mars: :jousimies: voimalla. Ja kun olen saanut suuni puhtaaksi, on mieheni kuin naantalin aurinko, niin tyytyväinen ja hymyssä suin. Otapa noista ukoista selvä  :uglystupid2: :2funny:

Kaurisenergian koen hyvin tasapainoiseksi positiivisen ja negatiivisen välillä...

Ja on juuri kuin Tibetan sanoi, negatiivisetkin asiat täytyy kohdata ja käsitellä.

Tsuippaduippa tässä aika hyvin tiivisti minunkin näkemykseni. Esimerkiksi juuri Chandra on minusta osannut jotenkin hyvin kirjoittaa myös niistä "tummista" asioista. Ei asia sitä kirjoituksen sävyä tee, vaan kirjoittajan asenne, joka näkyy sanavalinnoissa. Asiat ovat vain asioita.

Juuri sellainen pikkunokkela ivallisuus ja toisten nälviminen rivien välistä on se, mitä itse pidän negatiivisena - ja mihin itsekin varmasti joskus sorrun. Senpä takia se varmaan ärsyttääkin. Myönteisyys ja suvaitsevaisuus on kuitenkin se lähtökohta, jonka pidän aina ihanteena mielessä.

No hyvä etten vielä korpilta (pahan ilman lintu) kaikkien mielestä vaikuta. :smitten: :)
Itse vaan joskus tuntuu siltä,että aiheeni ovat tuolta tummemmasta päästä.

En kuitenkaan aloittanut tätä topicia sillä mielellä,että pyytäisin mielipiteitä itsestäni.
Toki niitä saa esittää,jos siltä tuntuu.Mutta en ole noin rohkea kuin Sasha,joka pyysi henkilökohtaista mielipidettä itsestään.

Luin mielenkiinnolla noita näkemyksiänne ja niihin oli helppo yhtyä.
Joskus vaan pelottaa tuo jotenkin liiallinen positiivisuuden tavoittelu.Ettei enää saisi nähdä,että maailmassa on vielä paljon hätää ja korjaamisen varaa.
Henkilökohtaisesti asiani ovat hyvin.
Minulla on oman näköinen koti.Siellä rauha ja hyvä olla.
Elikä jos mietin vain itseäni,niin olisi helppo vetää puoleensa pelkästään positiivisia asioita.
Vaan kun jossain syvällä tiedostaa kuitenkin,että kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin.
Toki minulla on usein taloudellisia kriisihetkiä,mutta tiedän,että niistä selviää.Tässähän vieläkin olen ja kaikenlaista on ollut.

En vaan osaa sitä silmien sulkemista,joka poistaisi hetkessä kaiken pahan ja epäoikeudenmukaisuuden.
Kun sellaista katsoo vaikka telkusta,jää se kalvamaan,kunnes asioista voi jonkun kanssa vaihtaa ajatuksia.Siinä tämä foorumi on palvellut hyvin.
Ummistan silmäni ja nautin sitten,kun en enää näe niin paljon epäoikeudenmukaisuutta.
Omaan elämääni olen tyytyväinen noin yleisesti. ;) :smitten:

Mulla on  :merkurius:  :kauris: ssa, olen mielelläni lyhytlauseinen  ;)

Ettei enää saisi nähdä,että maailmassa on vielä paljon hätää ja korjaamisen varaa.

*Tämähän poistuu parhaiten ylläpitämällä positiivista voimaa ja tietämällä rajansa- kumpaakaan ei välttämättä ole toista enempää,
+ tai - riippuen kunkin karmasta. Älä ota muiden karmaa liikaa niskoillesi.

En nyt kyllä ihan ymmärrä,miten asunnottomat saisivat asunnot,nälänhätä poistuisi,
pakolaisleirit häviäisivät ym.jos minä pidän täällä yksinäni positiivisuutta yllä? :idiot2:

En kanna kenenkään karmaa,mutta joskus voi paeta näkemästä pahoinvointia vetoamalla juuri tähän karma-juttuun.
Kuten kirjoitinkin,niin omaan elämääni vaikuttavat omat ajatukseni,enkä enää huolehdi muitten karmasta,mutta minä näen ja kuulen,enkä voi näin ollen olla tiedostamatta,että joku muu on nälkäinen ja viluinen.

Juuri kotiin tullessani tuolta viimasta,ajattelin miten onnellinen saan olla lämpimästä ihanasta kodistani. :smitten:

Mika-Matti,sait minut hymyilemään lempeästi.Kiitos! :smitten:

SA:Ajatuksemme eivät nyt oikein kohtaa.Ymmärrys ei osu kohdalleen.
Samasta asiasta kirjoitan.En ajatellut poistaa yksin mitään.
Hymyilen ja ilotsen elämästäni,mutta näen ja kuulen.

Niin minäkin, mutta autan kohtuudella, ja vältän synkkiä kokemuksia - niitä löytyy tarpeeksi. Voin siis valita ilon, juhlat, jne- vaikka näkisin mitä. Itse asiassa voi tarjotakin juhlia.. niille joilla niitä ei ehkä ole.

Pysähdy hetkeksi. Ilman tarvetta muuttaa mitään, tunne kehosi. Tunne asentosi. Tunne energiasi. Onko se supistunutta vai laajentunutta? Tunnetko itsesi pieneksi vai rajattomaksi? Rajoittuneeksi vai äärettömäksi?
Kun tunnet supistumisen ja pienuuden tai sellaisen asian kuin pelko, itse-epäilys, tuska, huoli tai syyllisyys, hengitä syvään ja l-a-a-j-e-n-n-u. Anna energian olla avointa, liikkua ja tehdä tilaa uusille ratkaisuille jotka kenties eivät aiemmin olleet käytettävissäsi.
Laajennu kärsimykseesi. Laajennu iloosi. Laajennu pelkoosi, huoliisi, vapauteesi. Käyttämällä tietoista hengitystä, laajennu Omaan Itseesi. Energiasi alkaa virrata ja kaikki tarvittavat ratkaisut tulevat ilmenemään.

Minusta sellaista "rehellistä positiivisuutta" ei ole tässä maailmassa liikaa. Se on ainakin minulle sellainen juttu, joka antaa myös voimaa niiden korjattavien asioiden korjaamiseen. Ei siis silmien sulkemista "pahalta", vaan pikemminkin katseen tietoista kohdistamista valon suuntaan. Maailmahan on loppujen lopuksi vain sellainen millaisena sen näemme, kun kukaan meistä ei sitä objektiivisesti voi kokonaisuudessaan hahmottaa.

Kyllähän ihminen aina haluaa selittää "pahoja" asioita itselleen eri tavoin. Aina myös voi jollain tavalla vältellä omaa vastuutaan: jos uskoo että täällä eletään vain kerran, voi vedota siihen sanomalla, että voi tehdä mitä vaan kun elää vain kerran. Jos taas uskoo jälleensyntymään ja karmaan, voi vedota siihen, että seuraavassa elämässä kaikki kyllä korjaantuu. ::) Sinänsä siis minusta aivan sama mihin uskoo, kunhan ymmärtää että itse osaltaan pystyy vaikuttamaan siihen, mitä ympärilleen levittää. :)

Elämänilo! :smitten:

Meillä jauhajilla tuo purkan maku ja pakkauksen väri vaihtelee.
Kun vanha on jauhettu,otetaan uusi pakkaus,jos tarpeen on.
Mutta on myös sitä ihanaa auvoista olotilaa.
Ei tarkoita,että kokoaikaisesti,tai edes joka viikko pitäisi ajatella ikäviä asioita.
Ne vain putkahtelevat näkösälle,kuin uudet sienet ja maatuvat taas.  :)

JEPS!
Siinä olen samaa mieltä.En jaksa minäkään kauaa.
Peräännyn silloin,koska se ei johda mihinkään.  :idiot2:

Tässä vasta mattopuiden ääreltä toipuneena:

   en voi vastustaa tuota vanhaa kliseetä:

       kuin on värejä ja sävyjä matossa, on sitä elämässäkin,

            ja kukas muu sen elämän rakentaa kuin ihminen

                 niin moninaisena.

Joskus väsyneenä en jaksa syventyä pitkiin juttuihin, joskus etsin positiivista, joskus negatiivista, joskus laistan 'kevyemmät', joskus en jaksa syvempiä. Itsekin kuin räsymatto!

Mutta en ketään haluasi pois, ja väliin ihastun milloin mihinkin ilmiöön tai tapaan kirjoittaa!

Kuulostan inhottavan pyöreältä! Mutta olen jo aikas aikuinen ja ehkä monisärmäinenkin...ja aina vain hurjan kiitollinen tästä foorumista.

Muuten, itkin niin että kurkussa korisi, kun uutisista kuuntelin tuota ruotsalaista nuorta miestä, joka laittoin kaverinsa pahoinpitelyn (kuoleman)nettiin. Se, miten suuren yleisön myötätunnon se kommenti oli saanut osakseen ja suorastaan herätyksen Ruotsissa, se oli netin ansiota myös!   :smitten: :smitten:

 Ja joku vielä vinoilee netille!

Vanha riepumatto äidin lattialla,,, :smitten:
Oliko se Ragni Malmsten,joka aikoinaan tätä lauloi?
Jo silloin,hyvin nuorena,ellen peräti lapsena,kuuntelin tuon laulun puhuttelevia sanoja.
Ken lienee sanoittanut,, :)

Muistan miten joskus,kun laulettiin niistä tummista raidoista,itku kuristi kurkussa. ???
Ei ollut siihen syytä,mutta se kosketti niin syvältä.
Kukakohan niin puhuttelevan sanoituksen onkin matosta keksinyt?Mistä yleensä koko idea?

Voisin hyvin kuvitella,että juuri Esmiralda voisi kutimensa ääressä noin ajatella ja kirjoittaa siitä myöhemmin talvella. :D
Sinä kun kirjoitat asioista todella laidasta laitaan ja joskus aivan ihaniin fantasiamaailmoihinkin meitä viet.
Mutta myös nuo tummat raidat välittyvät sinusta.

Eiväthän ne vaaleatkaan tosiaan ilman niitä loistaisi niin kirkkaina. :smitten:

Hih! ;D

Eihän se riepumatto mikään vanha ollut,vaan uusi! :D
Siksi lapset siitä esittivät niin paljon kysymyksiä.
Voi Chandran vanhaa lahoa päätä. ;D

Elämäni aikana opin sen että negatiivinen ja positiivinen on saman asian eri tapaa nähdä. Negatiivinen pyrkii pintaan käsittelyyn ja kun sitä oikein tutkii niin sieltä alta nousee se positiivinen esiin ja se jää. Liian positiivisena näkeminen, ainakin itsellä, on tuonut yllättäen sen negatiivisuuden myös näkyville ja kun kupla puhkeaa niin korjaamista jää. Siitä tarpeeksi saadessani tajusin että miksi pitäisi ottaa vaan yksi puoli asiasta kun se on kokonaisuus. Huomattavasti helponpaa oivalluksen jälkeen on ja mukavaa että ei koskaan ole liian vanha oppimaan.
Negatiivinen asia, on huomio tee asialle jotain ja positiivinen on älä nuolaise ennenkuin tipahtaa....


 ;)  Mateve

Mina uskon vannoutuneena positiiviseen ajatteluun.
Mielestani Al Gore on hyva esimerkki ja hanen tyonsa maailman ilmaston lampenemiseen. Hanhan alkoi yksin ja askel askeleelta meni eteenpain uskoen muutoksen tapahtuvan-ei ajatellut pikkuseikkoja-vaan naki koko kuvan!
Itse uskon, etta vastoinkaymisen ovat meita varten vain opettaaksemme meita-jos kaikki olisi makeaa kermavaahtoa, niin se alkaisi oksettamaan.
Kylla myonteinen ajattelutapa on ainakin minua varten, vahan asenteella kylla se aurinko paistaa risukasaankin, on niin paljon helpompi polskuttaa tassa maailmassa hiukan hymya suussa.
Tottahan on, etta maailmassa on paljon karsimysta ja meidan tehtavamme on aidolla myotatunnolla ja levittamalla hyvaa energiaa auttaa kukin omalla tavalla saadaksemme pois nama karsimykset. Joskus on vaikea hyvaksya naita karsimyksia-ehka ne on annettu KEHITTAAKSEMME MEISSA OLEVAA HYVAA.
Tassa on minun pikkuinen ajatusmaailmani ja kaunista ruska-aikaa sinne Suomen syksyyn.

Kyllä Diamond. :smitten:

Voin allekirjoittaa hyvillä mielin kaiken kirjoittamasi.
Siksi ne kärsimykset tosiaan näkyvät,että joku tarttuu asiaan ja aurinko paistaa kyllä risukasaankin. :)

Tämän aiheen aloitin juuri poistaakseni sen näkemyksen,että kärsimysten huomioija eläisi alati kärsien.
Ei se sitä tarkoita.
Siitä saa useimmiten voimaa toimia jotenkin tai ainakin miettiä,mitä juuri minä voisin tehdä?

Mateve kirjoittikin saman asian eri sanoin. :D
Niinhän se homma kulkee. :smitten:

Tuosta Mateven ajatuksista tuli mieleen oma positiivisuuteni. Tiedän, että se jos mikään rakentaa maailmaa, mutta olen huomannut, että sitä usein puskee eteenpäin jotenkin itsensä kustannuksella.

Tarkoitan sillä sitä, että toiminnassa valitsemalla sen positiivisuuden, antaa sille myös energiansa. Olen huomannut, että jos sen saa tartuttamaan muihinkin, asia menee eteenpäin. Mutta olen huomannut myös, että asian negatiivisen puolen, joka sekin on olemassa, kätkee sisimpäänsä. Siinä liikkuu epäily, pelko, riski.

Jos tälle ei löydä positiivista merkitystä, se voi jäädä kalvamaan.

Se positiivinen paketti noille nagaatioille voi olla esimerkiksi joustaminen ja perääntyminen sitten kun jotakin menee pieleen. Ne on todettu jo alussa ja nyt ne näyttävät uutta tietä...

Olen nähnyt surullisiä taisteluita siitä, mitä nuo negaatiot tekevät järkähtämättömälle tyypille. Joskus sen kokenut itsessänikin. Ne syövät!

Niin,siinä vaiheessa kun lähtee jo tekemään asialle jotain,on positiivisuus kantava voima.
Ilman sitä juttu tukehtuu heti kättelyssä.Mutta ensin pitää kuitenkin löytää se,missä haluaa vaikuttaa.Se syntyy yleensä surusta ja kärsimyksistä.Se saa sydämen itkemään,eikä anna enää voimattomana katsoa vierestä.

Otetaan esim.tuo meidän sademetsätopicimme. :smitten:
Miten voivat sademetsät ja sen asukit nyt? :-\
Jottain tarttis siis tehdä. ???
Asbolos oli löytänyt keinon ja toi sen tänne foorumille ja millä positiivisuudella se lähtikään vauhtiin.
Metsiä on jo paljon ja voisi joskus tulla mieleen,etten nyt jaksa kaikkissa käydä.
Mutta sitten hiipii ajatus,että kenet jätät väliin?Sinun metsääsi kasvatetaan ja koko asiaa ajatellen,jätät yhden lehden koko ideasta pois.Ja johan klikkaillaan. :D

Sama koski Burman munkkien puolesta kerättäviä nimiä.Tämän toi Diamond,jostain Israelista käsin.Nimiä oli kerätty adressiin hyvin lyhyessä ajassa valtavat määrät.
Sain sähköpostiini aina viestiä,miten hanke edistyy.
Ja hih,suomalainen tuttuni lähetti samaisen vetoomuksen minulle.
Eli koko maapallo on lähtenyt tämän asian puolestapuhujiksi. :smitten:

Ensin vain pitää nähdä,missä apua tarvitaan ja sitten löytää kohde.Toiminta onkin sitten jo kivaa ja jos saadaan tulosta,niin se on JÄTTIPOTTI! :smitten: