Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Viktor E. Frankl  (Luettu 8109 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Mirjam*
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 313


Maata ei peritä isiltä, vaan on lainassa lapsilta


Profiili
« : 03.02.2008 15:37:08 »

Olen tässä lueskellut jo useita Franklin kirjoja ja edellisessä oli minusta aika "kaunis" ja todellinen kuvaus rakkaudesta. Kirja oli siis nimeltään: Itsensä löytäminen.
Erittäin hyvänä pidän hänen kirjaansa; Tiedostamaton Jumala. Itsensä löytämisen kirjassa... hmm.. olin monessa eri mieltä, mutta tuo Rakkaus oli minusta hieno kuvaus tästä.  Smiley

Tässä siis ote ensiksi mainitusta kirjasta;
RAKKAUDESTA /Viktor E. Frankl

 

Rakkautta on, kun ei olekaan kysymys mistään ominaisuudesta tai erityispiirteestä, mikä toisella on, ei ylipäänsä mistään, mitä hänellä on, vaan kaikkea sitä, mitä hän on, eli kun on kysymys näiden ominaisuuksien haltijasta. Eli on kysymys ihmisestä itsestään, hänen ainutlaatuisuudestaan ja ainutkertaisuudestaan, sanalla sanoen hänen persoonallisuudestaan, hänen sisimmistään, joka kätkeytyy kaikkien hänen ominaisuuksiensa taakse. Ihmisen persoonana huomaaminen oikealla tavalla, hänen persoonansa kohtaaminen, on rakkautta.

Rakkaudesta ei ole kysymys vietteihin perustuvissa suhteissa, jossa partnerin sisin jää tuntemattomaksi. Partneri on jopa vaihdettavissa, hän voi olla kuka hyvänsä samanlaisten ominaisuuksien haltija, sillä viettejään seuraava, pelkästään johonkuhun ihastunut, ei kohdista tunteita ihmisen persoonaan, vaan johonkin ihmistyyppiin. Rakkautta ei voida siirtää. Tämän ymmärtää jokainen aidon rakkauden kokenut. Ihmisen tarvitsee vain kuvitella rakastamansa henkilön kuolemaa ja kysyä itseltään, voisiko hän rakastetun kuoltua rakastaa tämän kaksoisolentoa, rakastettunsa kaksoisveljeä tai kaksoissisarta. Pelkästään vietteihin perustuvassa suhteessa (samoin kuin pelkässä seurustelusuhteessa) partneri jää enemmän tai vähemmän anonyymiksi, mutta aidossa rakkaussuhteessa partneri kohdataan todellisena persoonana, kaikin puolin läheisenä ihmisenä. Rakastaminen tarkoittaa sitä, että voi olla jollekulle hyvin läheinen. Eikä rakastaminen tarkoita vain Sinän kohtaamista, vaan se tarkoittaa myös toisen hyväksymistä. Ei siis vain jonkun ihmisen olemuksen käsittämistä, hänen ainutlaatuisuutensa ja ainutkertaisuutensa tajuamista, kuten edellä totesimme, vaan myös hänen oman arvonsa hyväksymistä. Eikä vain jonkun ihmisen ainutlaatuisuuden käsittämistä, vaan samalla paljon enemmän: hänen mahdollisuuksiensa ja hänen velvollisuuksiensa tajuamista.
Tämä tarkoittaa, ettei ihminen näe rakastettuaan vain sellaisena kuin hän on, vaan myös sellaisena, mikä hänestä voi tulla tai mikä hänestä pitää tulla.
Eli Dostojevskia lainatakseni: ”Rakkautta on nähdä toinen ihminen sellaisena, kuin Jumala on hänet tarkoittanut.”

Ei siis suinkaan ole oikein väittää, että oikea rakkaus tekisi ihmisen sokeaksi – pelkkä ihastuminen voi korkeintaan aiheuttaa sokeutta. Todellisen rakkauden avulla vasta ihminen oppii näkemään, rakkaus tekee hänestä suorastaan tarkkanäköisen, jopa varsinaisen näkijän, sillä rakastetun persoonana arvomahdollisuuksien näkeminen, tarkoittaa sitä, että näkee pelkän olemassa olevan mahdollisuuden, jotain joka ei vielä ole todellisuutta, ei ole vielä toteutunut, vaan on vielä toteutettavissa.

Kaikesta tästä voisi saada vaikutelman, että oikealla rakkaudella, miehen ja naisen välisellä rakkaudellakin, olisi varsin vähän tekemistä viettien toiminnan kansa. Näin ei suinkaan ole, vaan rakkaus päinvastoin tarvitsee viettejä, seksuaalisuutta; ja toisaalta seksuaalisuus tarvitsee rakkautta. Seksuaalisuus toimii rakkauden fyysisenä ilmaisukeinona, mutta ihmisen sukupuolielämä on inhimillistä eli ihmisen arvoista vasta silloin kun sen on, jotain enemmän kuin pelkkää seksuaalisuutta – kun se on rakkauselämää. Jos rakkauselämä tai paremminkin avioelämä käsitetään pelkkänä suvunjatkamiskeinona, riistetään avioliitolta sen oma arvo, ainakin silloin kun liitto jää lapsettomaksi. Sellainen arvotusmahdollisuuksien rajoittaminen, sellainen ihmisen olemassaolon tarkoituksen hämärtäminen on sokaistumista – ja sokaistuminen vie aina epätoivoon; ihmisen epätoivon takana on aina yhden ainoan sellaisen arvon yliarvostaminen, joka on sokaissut hänet, tehnyt hänet sokeaksi kaikille muille arvoille.

Elämä toki olisi tavattoman köyhää, jollei sillä olisi tarjolla mitään muita mahdollisuuksia mielekkyyteen ja olemassaolon tarkoituksen täyttämiseen, eihän olemisen tarkoitus voi vain riippua avioliiton solmimisesta ja lasten saamisesta. Tällainen käsitys riistää oikeastaan ihmisen, varsinkin jokaisen naisen elämältä sen arvon.

Inhimillinen seksuaalinen kanssakäyminen tarvitsee rakkautta ja onhan kyky rakastaa nuoren ihmisen normaalin seksuaalisen kehittymisen ja kypsymisen ehto ja edellytys. Kyky rakastaa antaa suunnan viettien kypsymisprosessille, se vasta ylipäätään antaa suunnan seksuaalisuudelle; se suuntaa ja ohjaa vietin, ei vain viettipäämäärään, vaan myös viettiobjektiin, käyttääkseni Freudin tunnettua käsiteparia, eli siis myös rakastetun partnerin persoonaan. Vain mikäli vietti suunnataan tällä tavalla myös toiseen, rakastetun ihmisen persoonaan, oma persoona hallitsee vietin. Vasta silloin on lopullinen oikean partnerin valinta mahdollinen.

Viettielämän kypsyminen on siis seksuaalisuuden integroitumista persoonan kautta, mutta vain ”minä”, joka suuntautuu ”sinään” voi integroida ”sen”.
Integroitumisprosessi tarkoittaa seksuaalisuuden yhdentämistä ja kokonaistamista persoonan kautta, ihmisen persoonallisuuden, yksilön sisimmän kypsymisprosessia. Integroituminen voi epäonnistua kahdesta syystä, masentumisen ja pettymisen vuoksi.
Ihminen masentuu ja menettää rohkeutensa, kun onnistunut rakkaussuhde ei edes näytä mahdolliselta. Ja ihminen pettyy, jos onnellisen rakkaussuhteen kehittyminen on ensin näyttänyt mahdolliselta, mutta partneri sitten torjuukin hänet ja hänen sisäinen kehityksensä taantuu.
Tällaiset ihmiset heittäytyvät aisteja huumaaviin kokemuksiin, he turruttavat itseään pelkkien seksuaalisten aistinautintojen avulla. Tyydyttäessään siten viettejään, he eivät työnnä viettejä syrjään, vaan vietit työntävät rakkauden sivuun. Ihminen etsii tosin kompensaatiota, hyvitystä, mutta hän ajautuu pakosta ylikompensaatioon, hän hyvittää ja tasoittaa enemmän kuin olisi tarpeen, hän korvaa laadun puuttumisen määrällä eli hän korvaa tavoittelemansa ja kaipaamansa rakkauden onnen sokealla aistihuumalla. Ja mitä vähemmän ihminen uskoo mahdollisuuksiinsa saavuttaa oikean rakkauden täyttymys, sitä suurempi tarve hänellä on kerätä pelkkiä fyysisiä nautintoja.
Tragikoomista, ellei peräti irvokasta, tässä kaikessa on se, että asianomainen esiintyy suorastaan sankarina, kun hän itse asiassa on surkea raukka, joka ei pysty kokemaan todellisen rakkauden onnea.

Pettymys rakkaudessa ei ole ainoa seikka, joka ajaa ihmisen etsimään tämäntapaista kompensaatiota. On aivan yhtä mahdollista, että kun ihminen on pettynyt ponnistuksissaan löytää elämälleen tarkoitus, hän yrittää korvata koko olemassaoloaan järkyttäneen pettymyksen turruttamalla aistinsa seksuaalinautinnoilla. Mitä voimakkaammin ihminen tuntee, että hänen vaatimuksena, hänen tarkoituksen tarpeensa, elämän perustarpeensa, jää tyydyttämättä, sitä selvemmin muuttuu viettien tyydyttäminen keinoksi päästä tarkoitukseen, nimenomaan tarkoitukseen saada nautintoja; tällöin onkin jo nautinto itsessään muuttunut pelkäksi päämäärään pääsyn välineeksi, pelkäksi keinoksi saavuttaa turtumus.

Ihmistä elähdyttää alun perin hänessä oleva tarkoituksen tarve, tai voimme jopa sanoa, että ihmistä innoittaa kaipuu löytää ja kokea olemassaolonsa mahdollinen täyttymys. Tämän vuoksi hän tavoittelee sisältöä elämälleen ja vaatii elämältä tällaista tarkoitusta. Uskon, että vain niissä tapauksissa, joissa ihmisen tarkoituksen tarve jää tyydyttämättä, ihminen ryhtyy turruttamaan sisäistä täyttymättömyyden tunnettaan kiihkeällä seksuaalielämällä. Tarkoitan toisin sanoen sitä, että johdannossa mainitsemani mielihyvän tarve nousee vaikuttamaan vasta, jos ihmisen tarkoituksentarve jää tyydyttämättä. Silloin vasta mielihyvän periaate pääsee hallitsemaan ihmistä psykoanalyysin tarkoittamalla tavalla. Vain olemassaolon tyhjiössä, sukupuolivietti muuttuu hillittömäksi.
tallennettu

Totuus ja Vääryys kylpivät yhdessä.
Vääryys nousi ensin vedestä ja pukeutui Totuuden vaatteisiin. Koska Totuus ei puolestaan halunnut pukeutua Vääryyden vaatteisiin, hän liikkuu alastonna.

https://www.astro.fi/blog/Mirjam%252A
Esmiralda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5773


Minne tie vie...


Profiili WWW
« Vastaus #1 : 05.02.2008 19:43:09 »

IhasItuin minäkin hänen kirjojaan lukiessani Franklinin positiiviseen psykologiaan, logoterapiaan, jossa hän nostaa tarkoituksen ihmisen elinvoimaksi.

Löysinkin tänään kivan yllätyksen divarista, kuin olisi ojentaunut sormiini; Ihmisyyden rajalla.

Toisenkin kirjan löysin, oman suomalaisen Sven Krohnin kirjan: Valkoinen aukko.

Kumpaakaan en ole lukenut, joten 'kuolaan' taas.



tallennettu

Nousu Skorpioni (Jousimies)
Chiron Skorpioni
Aurinko, Venus ja Merkurius Rapu
Kuu Kalat       
Pluto ja Saturnus Leijona
Jupiter Jousimies
Mars Neitsyt
Neptunus Vaaka
Uranus ja Ceres Kaksonen

Maya, Punainen Itsevallitseva Kuu
Kiinalainen Rotta
Kelttiläinen Omenapuu

OLLAAN IHMISIKS
Mirjam*
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 313


Maata ei peritä isiltä, vaan on lainassa lapsilta


Profiili
« Vastaus #2 : 05.02.2008 19:47:08 »

Tuo Ihmisyyden rajalla oli ensimmäinen kirja, jonka luin Franklilta.
Koskettava.
Olen niitä divareista pongaillut ja osa puuttuu vielä.
Buberia yritän myös etsiä... pitänee ensin hakea kirjastosta luettavaksi.
 Smiley
Sven Krohnilta en ole muistaakseni mitään lukenut...
Pitää panna korvan taa..  Smiley
tallennettu

Totuus ja Vääryys kylpivät yhdessä.
Vääryys nousi ensin vedestä ja pukeutui Totuuden vaatteisiin. Koska Totuus ei puolestaan halunnut pukeutua Vääryyden vaatteisiin, hän liikkuu alastonna.

https://www.astro.fi/blog/Mirjam%252A
nikki
Astroholisti
*****
Viestejä: 6576


Profiili WWW
« Vastaus #3 : 16.12.2017 09:19:28 »

"Ei ole kyse vain vieteistä, Lilith,
vaan ihmisen persoonallisuudesta"  aurinko,
 aurinko Lilith  oinas

Rakkauden papittaret  vesta Antivertexillä

" Vain olemassaolon tyhjiössä, sukupuolivietti muuttuu hillittömäksi."
 mars skorpioni noviili  uranus  kauris

Vai mitenkä sinikiviuhko?

tallennettu
nikki
Astroholisti
*****
Viestejä: 6576


Profiili WWW
« Vastaus #4 : 17.12.2017 00:56:56 »

Se onkin paljon kuvaavampi,
nuoli ylös, liike taivaiseen.. ja alas
Henki nousee korkeuksiin.
Ylösnousemus.
Isän kuollessa oli  uranus aurinko oinas yhtymä ..nousi kolmantena päivänä kuolleista (kuoli pitkänä perjantaina)
kvinkunssi  kuu skorpioni
ja isän oma  mars kaksoset teki siitä jumalan sormen  angel
Syntymäkartallaan on  kuu kaksoset aspect_sex aurinko leijona
ja "äkkikuolema" käännekohta Pholus  kauris yodin kärkenä.
tallennettu
nikki
Astroholisti
*****
Viestejä: 6576


Profiili WWW
« Vastaus #5 : 17.12.2017 21:31:43 »

Jätin tarkoituksella sulle sen Logoksen..huomasin sen siellä kyllä Smiley
Elämän tarkoitus, luonnonjärjestys
Psykologia, terapia vois mennä 8 huoneeseen,
ja tuon sorttista hoitotyötä / parantamista en yhistäis  ceres :een,
vaan  chiron :iin,
 chiron pallas vesimies  aspect_squ jupiter harka
oppisuunta,  pallas mielen tasolla tapahtuvaa, päässä,
ja filosofointiin / elämää suurempiin kysymyksiin vastauksia,
 chiron pallas aspect_kvi neptunus rapu
Henkistä luovuutta,
vapautta, tutkimista,
 pallas kvintiili Logos

Kentauri:
On henkisen kasvun arkkityyppi.
 Siinä yhtyvät ihmisen jumalallinen viisaus
ja eläimen vaistomaisuus.
Henkisen kasvun huippu on siinä, että osaa toimia vaistomaisen nopeasti,
mutta samalla viisaasti.
Ihmisen mieli jää helposti pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja.
Kentaurin viisaus on välittömässä toiminnassa,
jossa kunkin olevan luonto, olemus,
sielu pääsee vapaasti ilmenemään.

(Moilasen satu-tarina-unikirjasta )

Chironhan on semmonen etsijän tietä kuvaava,
viisas opettaja.
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: