Iloista joulukuuta kaikille! 
Kaupassa oli neljää eri makua Annas-piparkakkuja! Ostin niitä jokaista laatikon, tai omena-kanelia kaksi kun ne olivat pienemmässä laatikossa. Laitoin laatikot jemmaan yläkaappiin, jossa ovat suklaarasiatkin joulunpyhiä varten. 

Ajattelin viritellä keskustelua tällaisesta hassusta aiheesta: onko teillä ollut lapsena mielikuvituskavereita? Minulla oli kaksi sellaista kaveria läpi lapsuuden, heillä oli nimetkin. Sen sanottiin johtuvan vilkkaasta mielikuvituksesta ja siitä, ettei minulla ollut  ikäisiäni sisaruksia. Myöhemminkin elämässäni on mukanani kulkenut näkymättömiä ystäviä, joille olen mielessäni jutellut ja selvitellyt ajatuksia. Ovatko mielikuvituskaverit  harvinaisia? Ainakaan kovin paljon en ole kuullut niistä puhuttavan, tai lukenutkaan mistään. Haitallisia ne eivät liene. Minusta tuntuu, että siitä saattaisi olla hyötyä elämän kolhuissa, kun pystyy kuvittelemaan itselleen kaverin. Mitä mieltä olette, jos jollakulla on ollut lapsuuden leikkikaverina mielikuvitusystävä, onko aikuisenakin vielä helppo kuvitella itselleen seuraa? Onko se jokin erityinen ominaisuus ihmisessä vaiko hyvinkin tavallista kenties? 

Samovaari oli nostettu pöydälle ja siinä oli teetä, joten tulin taas tänne iltaa viettämään. 
Sinikiviuhko Onnea!!! Luin, että Sinulla oli ollut synttärit! 

Adventtisunnuntaina tunnelmaan sopivasti sää pakastui.
 Koristelin kotia ja kirjoitin joulukortit. 

Onnea himmelintekoon! 

Kahvin juon  mustana, inhoan maitoa, nyttemmin en laita enää sokeriakaan, en myöskään teehen.

Olipas taas pimeä päivä, mutta se jäi ihan sivuseikaksi kun oli niin kiireistä. Pelästyin että pesukone meni rikki, mutta vika olikin putken tiivisteessä joka oli löystynyt, huomasin että sieltä tippuu vettä. Huoltomies käväisi sen kiristämässä ja nyt on kaikki hyvin taas. Kaikki on niin hyvin, kun saa jonkun pikkuvian kuntoon. 

Koko päivän on ollut melkein pilkkopimeää! Loppuviikolle luvattiin pakastuvaa, josko sen myötä aurinkokin tulisi taas esille...?

Minustakin juuri siinä syksyn vaihtumisessa talveksi on jotain tosi hienoa, ensilumen päivä on aina kuin juhlapäivä. Mutta hiihtämistä ja luistelua inhoan. Talvessa parasta on se tunnelma ja kauniit postikorttimaisemat. 

Unilla harvemmin on suora merkitys. Raskaus unessa merkitsee uudenlaisen elämänvaiheen tuloillaanoloa, mutta toki se voi merkitä myös lapsen odotusta. Nuo onnittelevat lapset tarkoittavat onnea ja menestystä. 

Käänsin ihan vahingossa iltakuudelta Radio-Suomelle; yleensä en sitä kanavaa edes kuuntele ja siellä alkoi juuri fantastinen salaliittoilta! Kolmetuntinen vierähti ihan liian nopeasti! 

Telkkaria en ole katsellut enää aikoihin, muuta jouluna aiomme (lähes aikuisten) lasten kanssa katsella niitä perinteisiä iki-ihania ohjelmia, Samu-Sirkan joulutervehdyksen ainakin. Nykyisin en ymmärrä, miten joskus olen viitsinyt, ja edes ehtinyt, sitä telkkaria niin paljon katsella.

Vaikuttavatko vuodenajat luonteeseen?  Kun esim. sanotaan Oinaan olevan kevään merkkinä pioneeri ja ilmentävän keväistä alkuvoimaa niin entä sitten, kun toisella puolen maapalloa Oinas aloittaakin syksyn... eikö sielläkin silti merkkien symboliikka ole sama kuin täälläkinpäin?

Tunnetteko resonoivanne syntymävuodenaikanne kanssa?  Olen itse syntynyt talvella ja pidän talvesta. Meni kauan, ennen kuin kehtasin sen edes tunnustaa. Suvussani lähes kaikki muut olivat syntyneet kesällä ja he vihasivat talvea ja talvella syntyneitä, jotka olivat (heidän mielestään) sisäänpäinkääntyneitä talven takia. No, ei se astrologiassa ihan noin mene, mutta olen huomannut muutenkin, että usein he, jotka pitävät talvesta ovat sitten niihin aikoihin syntyneetkin. Ei, en pidä kylmästä, mutta heti kun on lunta, tulee sellainen juhlava, arjen yläpuolelle kohoava olo.   Vaikka ilmeisesti kyllä useimmat myös talvella syntyneetkin pitävät kesästä eniten. Itseäni joskus jopa ahdistaa se kesän pakahduttava kuumuus ja seisahtunut olotila.  

En tiedä, osasinko kirjoittaa tätä ihan ymmärrettävästi; voi olla, että tämä vaikuttaa ihan hölmöltä, mutta tällaisia olen miettinyt aikani kuluksi.

Täällä taas on aamuihminen joka kulkee kuin sumussa iltaisin. Mutta nyt kyllä väsyttää koko ajan, tuon täysikuun jälkeen olen edelleenkin nukkunut katkonaisesti. Se oli omaa kuutani vastapäätä, ehkä siksi niin vahva vaikutus. Vai mikä lienee.  

Tuossa sen nyt näkee, miten paljon terveellisempää on hyggeily ja aiheuttaa paljon vähemmän vahinkoa.

Itsekin olen joutunut availemaan tukkeutuneita viemäriputkistoja ja olen muuttanut pois vesivahinkoasunnosta sellaiseen asuntoon, jossa oli juuri tehty iso putkiremontti jota jouduttiin sitten kuitenkin vielä jatkamaan kun se oli mennyt vähän pieleen.

Mutta tosiaan nuo kodin viemäriputkien ja lattiakaivojen jynssäykset eivät taida ihan sitä kotoilu-askartelua olla, mutta eivät ne kyllä viikkosiivous- nimityksen allekaan mene 

Täälläkin oli hyggestä! Huomasin nyt vasta. Viikonloppu on edessä ja aikaa hyggeillä paljon  Vain pakolliset kotiaskareet siinä välissä on tehtävä.

Posti toi Annan näytenron    Ei ole enää ollut varaa tilata omaa lehteä, kun se on niin kallis.

Silloin, kun kotoilu tuli muotiin niin luulin ensi alkuun sen tarkoittavan kotona rentoutumista, mutta sepä tarkoittikin kaikenlaista askartelua
 ja puuhailua. Mutta nytpä on Tanskasta tullut meille uusi muoti-ilmiö hygge, jolla tarkoitetaan sitä rentoa oleilua ja tunnelmointia kynttilänvalossa.  On kuulemma oivallinen kaamoksentorjuntakeino. Olen itse  koko ikäni viettänyt kaamosta juuri mieluiten kynttilänvalossa aina kun vain mahdollista. 

Taannoin suositeltiin kirkasvalolamppua hanakasti tähän vuodenaikaan. Minusta se sellainen hämyisä tunnelmallisuus on juuri tämän vuodenajan etu. Ihmiset ovat erilaisia, monelle varmaan on kirkkaista valoista hyötyä, mutta nyt ehkä aletaan ymmärtää paremmin myös rauhoittumisen hyödyt kaiken menemisen ja tekemisen ja hälinän vastapainona.   

Todella voimakas Super-täysikuu! Mulla taas on koko ajan ollut nälkä, eritoten suklaata on tehnyt mieli ja ostinkin boxin Fazerin sinistä. Väsyttää hemmetisti kun en ole osannut nukkua.  Kaipa tämä tästä, kun tuo kuu alkaa vähetä.