Mä en tiedä...mutta se miten selviän traumojen kanssa, on samalla tapa, jolla olen tehnyt itsestäni invalidin.
Niin ihmissuhteissa kun muussakin elämässä. Välttelen ja torjun, ja luotan vain itseeni
Ja rankkaa onkin ollut kohdata se, että en jaksa olla kaikkea sitä, mitä itseltäni vaadin.
Onko se sitten selviytymistä edes, että elää elämätöntä elämää, elämää jota ei koe tai tunne, ettei vaan kävis mitään ikävää?
Voi Kuuhilda! Täällä toinen samojen ajatusten äärellä
Talvenlapsi71, tuttuakin tutumpaa tekstiä
Itse en ole nyt muuta keinoa keksinyt kuin koittaa puhdistaa vanhoja traumoja energiahoidoilla. Enkelit, Yksisarviset ja Lohikäärmeet avuksi mukaan puhdistuksiin. Toivon, että saan rohkeutta kohdata ja puhdistaa kipuni ennenkuin kokonaan koteloidun kodin"turvaan".