Suunnattomat tunteet, niiden keskenään risteileminen.
Järjettömät fiilisten heittelyt pohjattomasta surusta ja epätoivosta taivaassa leijumiseen ja rajattomaan onneen
Juttujen oivaltaminen kun yhdistelee tapahtunutta jota ensin ei ymmärrä lainkaan, vaikka se tuttu oiskin.
Unentarpeen ja ruokahalun väheneminen minimiin.
Automaattivaihteella kulkeminen, vaikeudet pysyä vauhdissa. työn ja fyysisen elämän vihaaminen ja kokeminen tiellä olevaksi kuormaksi tärkeämmän asian äärellä.
Mulla on kans ollu noita tunteiden vaihteluita äärilaidasta toiseen, aloin jo miettimään että onks mulla kaksuuntane mielialahäiriö, mut sit ne alkokin tasottumaan itekseen.
Automaattivaihteella kulkeminen joo, mut oon yrittäny silti olla läsnä, ettei kaikki mee "ohi". Tällä hetkellä mulla on "työ" taikka harrastus mistä tykkään ja nautin, mutta en tiedä onko se taloudellisesti mulle kannattavaa.
Vauhtia on kyllä riittäny, ettei meinaa ehtiä reagoimaan kaikkeen, mutta ehkä kaikkeen ei sitten tarvikaan reagoida.
Mulla on ollu vuodet 2014-2018 ihan hirveetä elämässä henkisesti ja fyysisesti, mut oon tullu siihen tulokseen, että niin oli tarkotuskin. Ei mikään maailmankaikkeus/universumi turhaan lataa kaikkee paskaa toisen niskaan syyttä, vaan just sen verran mitä ihminen sietää ja jaksaa kokea. Niistä on aina jotain opittavaa. Toisilla kaatuu kuppi nurin pienestä, toisella vasta vaikeimmissa asioissa. Jokaisella on oma toleranssi asioihin.
Vasta tänä vuonna elämä on alkanu jotenkuten hymyilemään mulle. On ollu onnekas olo, kun olen päässyt tekeen luovia asioita. Sit ympärilläni on nyt sellasia mun tyylisiä ihmisiä. OOn heivannu pois mun elämäsä sellaset hankalat energiasyöpöt. Välillä ne koittaa ängetä takas mun elämään, mut oon opetellu kantapään kautta sanoon EI, ja olemaan henkisesti luja. Koska sitä mä tarviin.
Oon opetellu oleen yksin ja itsenäinen/riippumaton (tr
ja
) Mutta tullu tulokseen, ettei kukaan voi olla täysin irtonainen muista. Ihminen tarvii toisia ihmisiä. ja on tärkeetä opetella vastaanottamaan apua, mikä on mun kipupiste, ku oon sellanne "itse-pärjääjä". Ja oppia pyytään apua.
Sit oon tällänen hätähousu, et kaiken pitäis tapahtua heti eikä vuoden päästä, niin oon yrittäny olemaan maltillinen asioiden muotoutumiseen. Turhautuminen on mulle paha asia.
Kaikki kyllä loksahtelee paikalleen ajallaan.