Tässä kerran kirjoittelin vanhasta työkaverista josta näin ennakkoon unta ja joka on kuollut joku aika sitten ja haudattukin jo.

Menneellä viikolla siinä suunnilleen keskiviikon maissa yhtäkkiä hän käväisi ajatuksissani ja sain äkkiä päähäni että jos olet taivaassa nyt, niin ilmoitapa minulle siitä jotenkin!! En ajatellut sitten enää sen kummemmin asiaa.

Viime yönä kaikki muuttui......unessa oli tanssipaikka jonka tiedän. Sinne sisään pääsee kun noustaan rappuset ylös. Olin rappujen alaosan luona ja katsoin kohti lipunmyynnin ovea. Yhtäkkiä vanha työkaveri tuli sieltä! Oli ihan tavallisissa vaatteissa, vähän sellainen surullinen ja itkeneen näköinen. Juttelin muutaman sanan hänen kanssaan mutta hän ei ollut oikein juttutuulella. Sitten lähti nousemaan portaita ylöspäin sinne tanssipaikkaan. Jotenkin tunsin että en saa mennä sinne ylös, hänen pitää mennä yksin.

Tänään päivällä oivalsin että tanssipaikka voi tarkoittaa onnellisuutta, ainakin minun mielestä ihmiset käy siellä viihtymässä. Aivan kuin hän olisi mennyt taivaan portteja kohti. Ketään muuta ei näkynyt. Surullisuus ja itkuisuus voi tarkoittaa sitä kun ainakin hänen äitinsä suree varmasti poikaansa, varmaan työkaveria suretti se omaisten tuska kun joutuu nyt näkemään kun maan päällä häntä kovin kaivataan. Ja kun on äskettäin kuollut, niin ei ole vielä taivaassa kovin voimakkaimmillaan, mutta hän silti kävi luonani kun pyysin!! Siksi puhuminen vielä kovin väkinäistä, ennen kuolemaansa oli kovin sairas ja heikko.

Unessa saan näitä viestejä selvästi eniten, olen kyllä toivonut joskus saavani hereillä ollessanikin jotain näkyä, mutta en kuitenkaan ole varma että kuinka kestäisin sen, voi olla että se olisi järkytys, unimaailma tuntuu sopivan parhaiten.

Tämä oli oma tulkintani, päättelykyvyllä ja unen symboleilla näin ajattelin.

Aivan ensimmäisenä suurkiitos sinulle Luuu!!!

Aivan totta että murehdin asioita etukäteen ja tuntuu että se on pahentunut hirveästi mitä enemmän ikää tulee. Vaikka kuinka olen koittanut sitä torjua niin sitkeästi se pomppaa päälle ja se vaikuttaa yöuniin ainakin kun pitää miettiä kaikki valmiiksi jo etukäteen. Ja silti yleensä kaikki menee hyvin, tosin pohjatyö on silloin ollut liikakin hyvää, mutta kyllä se kuluttaa, valtavasti.

Itsevarmuus ja rohkeus on todellakin häilyvää, paperinohueksi voisin kuvailla. Ratkaisevalla hetkellä kaikki sortuu ja on helpompi pysyä mukavuusalueella tiukasti. Mutta kun olen yrittänyt joskus kovaa ja rohkeasti niin onnistumisia on tullut.

Ehkä tarvitsisin todellakin jonkun "hallitsemaan" koska osaan kyllä kantaa huolta toisista ja varmistaa että kaikki on hyvin, kai liikaakin. Aina löytyy ystävällinen sana tai ele sitä tarvitsevalle. Ja jos tuo juttu on kasvamassa ja kehittymässä niin en laita hanttiin yhtään  Aika näyttäköön. Jos se parisuhdeasioihin liittyy niin olen elänyt yksin niin kauan että on alkanut ottaa pahasti hermoon tämä saamattomuus ja kun en vain kertakaikkiaan tapaa missään ketään jonka kanssa olisi samalla aaltopituudella.

Korttien avautumisen hankaluus voi olla siinäkin kun olen meinannut monesti kysyä neuvoa milloin mistäkin mutta sitten on alkanut pelottaa että entä jos en kestäkään sitä tietoa mitä sieltä saan.

Mutta kyllä tämä auttoi, nyt luen ja tutkin nuo korttien kertomat ajatuksella.

Näin noin kuukausi sitten unta että vastapäisen naapurini pihaan tuli kävellen vanha työkaverini. Näytti iloiselta, oli hyvinvoivan näköinen. Katselin talon sisältä ikkunasta ja hän katsoi minua myös. Toivoin että tulisi sitten piipahtamaan kun kerran näki minut. Mutta ei hän tullut, katsoi vain ja hymyili hieman. Sitten lähti kävellen pois. En ymmärtänyt miksi kävi naapurini pihassa, ei tietääkseni ollut tekemisissä heidän kanssaan. Ehkä siksi kävi että näkisin hänet, keittiöni ikkuna on suoraan naapuripihaan päin.

Koska tänään sain kuulla että tämä entinen työkaverini on kuollut. Vaikka aika lähellä hän asui niin ei paljon häntä näkynyt. Oltiin kuitenkin vuosia samassa yrityksessä töissä ja hyvin tultiin toimeen aina kun nähtiin. Levätköön rauhassa.

Voisit kyllä minulle myös kokeilla. Mitä kortit kertoisi kun kuitenkin elämä edistyy, hitaasti tosin. Mutta jotenkin kaikki tuntuu niin tyhjältä. Olen odottanut että koska alan hengittämään ja elämään, nyt tunteena on vain että hengitän mutten elä.

Mutta kiitos jo nyt, katson uteliaisuudella että mitä kortti näyttää.

Minäkin, joka valvetilassa pelkään kaikkia korkeita paikkoja, joku vuosi takaperin näin unessa kauan aikaa sitten kuolleen siskoni. Sisko sanoi että hän auttaa, voit lentää ajatuksesi voimalla. Sain itse säätää vauhtia, korkeutta, kaikki tuo kun oma ajatus vain käski. Siskoni oli takanani yläviistossa, en nähnyt häntä mutta tunsin läsnäolon. Tunsin oloni turvalliseksi.

Lensin yli metsikköjen, järvien ja peltomaisemien. Yhtäkkiä alhaalla keskellä ei mitään näkyi iso rakennus ja kuin käskystä laskeuduin sinne. Se oli autokauppa, asiakkaita ei näkynyt ja myijätkin olivat kaikki pukeutuneet pitkiin valkoisiin vaatteisiin. Olivat tosi ystävällisiä. Mutta jotenkin jäi tunne että ne eivät olleet ihmisiä kuitenkaan!! Niin tai näin, nykyisin opiskelen autoalaa  Silloin kun unen näin niin ei ollut tietoakaan mihinkään autoalan opiskeluun menosta. Mutta vain tuntui herättyänikin että unessa oli jokin tärkeä sanoma.

Se tunne oli kyllä hieno kun sai nousta vain ilmaan ja tehdä mitä halusi. Myöhemminkin olen nähnyt jotain vastaavaa missä sain myös mennä ilmojen halki kuinka lystäsi mutta se on eri tarina.

Isot kiitokset myös sinulle t.touhula!!! Ja olipa hauska juttu kun sait voimaa siitä itsekin, oli näemmä kannattava juttu kertoa unestani!! Minä myös sain paljon hyvää mieltä tuosta tulkitsemisestasi. Vaikka kuinka vaikea paikka olisi nyt viimeistään tiedän että apua aina löytyy. Ei mikään ihme kun tuo uni jäi niin voimakkaasti mieleen.

Ja Sydänpuu myös saa kiitokset kertomastasi. On hienoa havaita että muillakin on ollut vastaavanlaista kokemusta, näin meistä kaikista pidetään huolta kun vain maltamme mielemme ja olemme oikealla asialla. Jos emme itse jaksa niin meitä kyllä kannetaan eteenpäin aina jollakin tavalla.

Näin viime vuodenvaihteessa unta mikä jäi mieleen.

Olin kotini lähellä, tunnistin maiseman. Maisema oli valkopohjaista, utuista niinkuin pilvet olisivat olleet maan päällä. Ympärillä kulki valkoisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä mihin en saanut kontaktia. Yhtäkkiä olin pöydän ääressä missä olin muitten kanssa. Pöydän takana istui valkoisiin pukeutunut ihminen mikä katsoi minua kiinteästi,selasi edessään olevaa kirjaa ja katsoi minua taas uudestaan. Muut ympäriltäni saivat mennä pois mutta minä jouduin jäämään.

Seuraavaksi minua saatettiin jonkun nuorehkon pojan opastuksella jolla myös valkoinen asu kiireesti mutta ystävällisen oloisesti poispäin. Eteen tuli seinä jossa oli ovi ja se avattiin, ja minun käskettiin mennä ovesta. Menin, ja olin ihan kotini lähellä, kotiovelle matkaa vain noin 30 metriä.  Käännyin ympäri katsomaan seinää ja ovea, ja......ne olivat kadonneet, kaikki mitä olin nähnyt oli poissa. Maisema oli muuttunut tavalliseen malliinsa. Tähän aikaan kun tämän näin niin oli elämässä menossa hyvin vaikea ajanjakso. Jokainen päivä oli koettelemus silloin.

Unessa olisin mielelläni jäänyt sinne muitten joukkoon, mutta jokin tunne sanoi että ei, et saa tulla tänne, paikkasi ei ole täällä. Itse olin muuten pukeutunut tavallisiin vaatteisiin, ylläni ei ollut mitään valkoista. Jäi sellainen tunne että ei, et saa luovuttaa nyt, takaisin vain ja kestä päivä kerrallaan niin helpottaa, asioista huolehditaan kyllä puolestasi. Ja tämän unen jälkeen huomasin olevani jotenkin henkisesti vahvempi että selvisin lopulta kunnialla vaikean vaiheen yli. Mutta jotenkin kokemus oli niin vahva että muistan hyvin vieläkin mitä näin.

Heippa!! Jos kerran koekaniineja tarvitaan niin täällä olis yks tarjoamas porkkanaa!!!

Ihan vaikka tuonne tulevaisuuteen yleisesti, nyt tuntuu siltä että aivan liian monta asiaa on ns. väärällä jengalla. Asiat kasaantuu, ihmiset vaatii vaikka mitä, koko ajan olen kuin puristuksissa vaatimusten ja odotusten keskellä. Tämä luoviminen ottaa päähän, niinkuin muut yrittäisivät jatkuvasti elää elämääni niin etten saa tehdä miltä minusta tuntuu.

Mutta jospa kortti pistäisi miettimään tai vahvistamaan tekemisiä.

Kiitoksia oikein paljon sinulle t.touhula!! En itse huomannut tulleeni ajatelleeksikaan asioita noin, mutta kirjoituksesi pisti ajattelemaan. Piti oikein monta kertaa lukea läpi ja ottaa tieto irti huolella. Muutoksia elämääni olen tehnyt, vielä on tosin paljon matkaa jäljellä.

Näin perjantai-lauantain välisenä yönä kahdesti unta että minun olisi pitänyt kuolla. Ensimmäisessä en ymmärtänyt että miksi, mitä pahaa olen tehnyt?? Käsky vain oli ehdoton. Tosi raskas ja ahdistava olo oli tunteena. Sitten onneksi heräsin. Ja sitten jatkettiin seuraavaksi kohti toista näkyä, jossa oli kouluni kouluttaja ja yksi vanha ystäväni. Kouluttaja sanoi että nyt kello on nyt 20 yli 7 ja kahdeksaan mennessä minun pitää olla kuollut. Siinä oli laituri ja vesi kuohui, valtava rannikko oli kyseessä. Pilvet matalalla ja niinkuin sateen edellä, tosi kylmän oloista. Laiturilta olisi pitänyt hypätä veteen ja se vanha kaveri oli ns. virallinen valvoja että teen sen. Ja minä kun oon aina kammonut hukkumiskuolemaa. Viimeinen ajatukseni siinä olikin että jos tämä onkin unta!!! Heräsin ja olin helpottunut. Kuitenkin kaikki on mennyt hyvin, olin reissussa ja jotenkin unen varjo kulki pelkona mukana että jos jotain pahaa tapahtuu. Jää nähtäväksi mitä tuo tarkoitti. Unessa nro 2 en laittanut edes kuolemisen kannalta hanttiin, ajattelin vain lähinnä alistunesti että kai sitten se on pakko.
 

Ihmeesti rahaa vain aina jostain saa vaikka huonolla tienestillä oleva opiskelija olenkin. Monta päivää oli kummallinen tunne että saan taas rahaa ihan noin vain, ja tänään sitten tuli yllättäen, aivan puun takaa sain tuttavalta setelin. Ja en mielestäni ole häntä edes auttanut, ainakaan niin että moisesta rahaa olisi mielestäni tarvinnut antaa. Mutta en kieltäydy jos sitä vapaasta tahdostaan joku antaa. Nämä ovat niitä pieniä ihmetekoja, joita vain tulee kun maltat olla ystävällinen ja kärsivällinen toisten kanssa, joskus tuntuu että arvostus on aivan liian isoa luokkaa, mutta ne pienet ystävälliset teot toisia kohtaan ovat avainasemassa, sillä lailla saa pieniä onnenkantamoisia!!!

Unet heittäytyneet hurjiksi viime aikoina, olen jahdannut jotain antilooppia juosten kahdessa eri unessa, toisessa sain sen kiinni kun heittäydyin sitä päin. Joku huuteli takaani kannustushuutoja että saat sen kyllä kiinni!! Ja siihen heräsin kun kädet olivat tiukasti tyynyn ympärillä.   Vaikka tuntui etten jaksaisi, niin voimaa löytyi.

Toinen oli kun olin isoäidin luona keittiössä ja siellä oli hänen siskonsa myös, juttelivat ystävällisesti keskenään. Tosielämässä eivät ole missään tekemisissä millään lailla, vanhat riidat estävät. Tunsin itseni unessa ulkopuoliseksi. Molemmat yhtä hymyä ja aurinko paistoi lasista sisään tosi kirkkaasti.

Tänään aamupäivästä nukahdin hetkeksi. Unessa menin keittiööni ja pöytä oli kadonnut, tuolit oli jäljellä. Muitakin esineitä puuttui. Yritin soittaa isälleni mutta puhelin teki vain kaikkea kummaa. Talossa oli tosi painostava tunnelma, tuntui että siellä oli jotain muutakin paikalla. Yhtäkkiä huomasin että tahdonvoimalla pystyin nousemaan ilmaan. Talossa on katto korkealla keittiössä. Nousin katonrajaan, kuulin omasta huoneestani jotain ääntä. Kuljin ilmojen halki sinne, sängylläni oli makaamassa mies mikä muistutti kauan sitten kuollutta isoisää. Muistan että pelotti, rukoilin suureen ääneen ja pyysin että henki poistuisi. Yhtäkkiä se sai helpottuneen ilmeen ja alkoi haihtua. Siihen heräsin, mutta kyllä kesti kauan ennenkuin pystyin rauhoittumaan.

Tällä hetkellä elän voimakasta elämänmuutosprojektia ja opiskelen uutta alaa ja siinä on omat kiemuransa. Jospa nämä tulevat siihen liittyen.

Viime yönä näin unta että olin jostain syystä hälyttänyt ambulanssin kotiini itselleni. Mitään vikaa minussa ei ollut ja kolme hoitajaa tuli luokseni ja istuivat pöydän ääreen, itse sain jäädä heidän eteensä selittämään että mikä on vialla. Yritin sitten keksiä jotain että maha kipeä tai jotain muuta ontuvaa selitystä. Ulkona oli pimeää ja tosi pikimustan näköistä, sateisen oloinen keli. Jotenkin uhkaavan näköistä kun katselin ikkunaa. Ambulanssin hälytysvalot vain välkkyi,ne näkyi pitkin kylää ja minua nolotti. Jotenkin se henkilökunta sitten tuli siihen tulokseen ettei minua tarvitse kärrätä mihinkään sairaalaan. Ja eihän mitään vikaa edes ollut.

Minä näen joskus unia, jotka ovat tavallaan enemmän kuin unta. Hoksaan sen aina sitten jossain tietyssä vaiheessa, että tehtäväni on katsella, painaa asioita tai esineitä mieleen, niillä on jokin myöhäisempi tarkoitus. Ja sitten aikojen päästä, lyhyen tai pitkän, uni toteutuu. Olen nähnyt sukulaisten kuolemia ennakkoon, unessa en ole aina ymmärtänyt että mitä meinattiin, mutta sitten kun suruviesti on saapunut, muistan kyllä mitä näin. Symboliikka on henkilökohtaista, olen itse joutunut tulkitsemaan asiat ja jopa kehittynytkin sillä saralla. Ja nämä unet jäävät mieleen, ne voivat olla mielessä jopa päiväkausia. Niillä on varmaan tarkoitus valmistaa etukäteen, ettei järkytys ole sitten niin suurta ja on tavallaan helpompaa kestää tulevaa. Varsinkin vuodenajat ovat silmiinpistävästi nähtävillä. Ja ihmiset keihin se liittyy, ja välillä myös kuolleet omaiset tulevat paikalle. He eivät välttämättä puhu minulle mitään, siksi kai kun olen elävä. Lähes ainut johon saan unessa puheyhteyden on siskoni joka on kuollut yli 15 vuotta sitten. Hän on ilmestynyt silloin kun on ollut tosi vaikeaa ja tuntuu että ikinä et selviä tulevasta. Nyt on taas kausi jolloin ei unia ole paljoa näkynyt, ilmeisesti ei mitään uutta kerrottavaa.

Minulla on myös tuollaisia että olen viime aikoina nähnyt höyheniä, sellaisissa paikoissa missä niitä ei ikäänkuin pitäisi olla. Käveltiin kaverin kanssa hänen asunnolleen päin, lauantai-ilta ja kadun reunalla oli höyhen. Hetken kuluttua näin vielä toisenkin. Olo tuntui näitten näkemisten jälkeen kummallisen hyvältä. Ja niitä ilmestyy omituisesti eteen varsinkin silloin kun et ole itse parhaimmillasi, kun kaikki asiat tuntuu vain painavan ja mistään ei meinaa tulla mitään. Tänäänkin stressiä tulevasta, ja kun leikkasin ruohoa niin pihalla leijaili höyhen, meni edellä, piti hienosti välimatkaa ikäänkuin sanoen että seuraa, edessäpäin on jotain mielenkiintoista. Näitä on ollut muulloinkin, mitään sattumaa ne eivät voi olla. Ja kummasti aina asiat ovat onnistuneet, vaikka tuntuu että mistään ei tule taaskaan mitään, mutta jos olet oikealla asialla niin kyllä lopuksi huomaatkin että kaikki on mennyt hyvin.