Ehkäpä henkimaailmalla ja muilla, voikin olla omia intressejään, joita ne ajaa meittien kautta, jos vain sen sallimme? Juu, vapaa tahto, mutta jos ne pystyykin käyttämään "rakkautta" ja "valoa" ja muuta manipuloidakseen henkilön niin, että tämä tahtoo jotain ihan muuta, kuin mikä olisi hänelle itselleen lopulta hyväksi?
Ottavat potentiaalin käyttöön saadakseen mitä tarvitsevat...viis siitä, mitä se sille välineelle tekee, kunha toimii siinä missä pitää.

Kuulostaa enempi homo sapiensilta. Mutta saattaahan alemmalla astraalitasolla noitakin olla. Siksi henget pitäisi testata aina ennekuin päästää omaan energiakenttäänsä.

Meillä ihmisillä on vapaa tahto ja henkimaailma kunnioittaa sitä. Saamme ihan vapaasti sotkea asiamme ja yrittää ratkaista ne itse. Henkimaailma seuraa vierestä. He eivät tee mitään ennen pyyntöämme.
Rukous on siis voimakas ja yksilöity pyyntö ja lupa auttaa meitä jossain tilanteessa.
Luomme asioita myös ajatuksillamme. Siksi kannattaa selkeästi ilmaista henkimaailmalle mitä oikeasti haluaa. Päivän mittaan sinne menee jos jonkilaista ajatusta.
Lisäksi pyynnön/rukouksen muotoileminen voi auttaa ihmistä selkiyttämään tilanteesa ja toiveensa, jolloin alitajunta lähtee etsimään ratkaisuja. Kumpiko lisää ihmisen hyvinvointia, murehtiminen vai rukous?

Mutta ei rukous mikään vastausautomaatti ole. Voi, kun olisikin!

Raamattu ei kyllä paljon pyytele

Mäkin haluan ne 10 tulikivenkatkuista pyyntöä <3

Hei, voisitsä, viitsisitsä millään olla tappamatta?
Koittaisitko jookosta olla vikittelemättä naapurin ukkoa?
Et nyt viittis ottaa käyttöön naapurin autoa ilman lupaa?
Sovitaanko niin, että saat nukkua pitkään, kun on pyhäpäivä?

Raamatun 10 pyyntöä kuulostaa jotenkin, hmmmm, no, siltä että se naurattaa tähän aikaan vuorokaudesta  

Yksi ääni tälle siis. Ja minäkin voisin äänestää tätä. 

Jokaisella ihmisellä tulisi olla moraali ja arvot, joiden kautta elää - ilman, että kukaan on tullut käskemään ettei saa naida naapurinmiestä tai sylkeä päin äidin ja isän näköä.  :

Nimenomaan tulisi olla moraali. Valitettavasti uskonnot eivät takaa edes uskovaisten moraalia.
Minulle uskonto on eri asia kuin usko. En kuulu mihinkään uskontoon, mutta uskon moneen asiaan.

Mutta edelleen, kuka siis oli Jeesus, onko suurempi henkilö kuin vaikkapa meidän oppaamme, kuuluuko häntä rukoilla, vai ketä tässä rukoillaan? Onko Jumala persoonallinen, vai ollaanko kaikki jostain alkulähteestä joka on tuottanut useita persoonallisia sieluja, ja ne yhdessä on se yksi?

Voit rukoilla (= pyytää apua, keskustella) Jumalaa, Jeesusta, Oppaitasi, Enkeleitä, Avaruuskansaa, Korkeinta Itseäsi jne.
Joku viisas on sanonut, että rukoileminen on puhumista Jumalalle ja meditaatio kuuntelemista.

Minulle Jeesus on yksi oppaistani. Hän on historiallinen henkilö, kuten me ollaan nyt. Aiemmin tuolla on Anitaaah:in vastaus, joka on aika kattava.

Mutta valitettavasti kukaan meistä ei voi vastata kysymykseesi absoluuttisella totuudella. Kysessähän on usko, ei tieto. Kuka Jeesus on sinulle?

Ja ihan jo KÄSKY.

Neuvo, ohje, kehoitus, pyyntö?

Haha,toi oli paha. 

Raamatun 10 pyyntöä
Raamatun 10 neuvoa
Raamatun 10 ohjetta
Raamatun 10 kehoitusta

Mikä noista valitaan ja tehdään kansalaisaloite?

Jos olisin Jesse, mua ottais ihan hirveesti pattiin, että mut liitettäis joihinkin vanhan testamentin juttuihin.
Mutta varmaan siks vielä tallaan täällä. 

Noi "käskyt" taitaa olla jossain muodossa kaikissa uskonnoissa. Ehkä niiden tarkoitus on ollut ohjata ihmisiä löytämään omat arvonsa. Oma merkitys niillä on ollut myös yhteiskunnan turvallisuuden kannalta. Ihmiset oli ihan oikeesti siihen aikaan erilaisia. (en kehtaa sanoa tyhmenpiä, koska ei tämä nykyinenkään maailmanmeno kovin fiksua ole)

Periaatteessa 10 käskystä voi saada avaimet hyvään elämään, jos suodattaa ne oman sisimpänsä kautta.
Huorin voi tehdä myös itseään kohtaan. Esim, jos pysyy avioliitossa rahan tai maineen vuoksi. Itsestään voi tappaa osan, jos ei kunnioita omaa sisintään. Kadehtimalla naapurin omaisuutta vahingoittaa omaa mielenrauhaansa. itselleen voi valehdella - varmaan jokainen.
Ainoa käsky, jota en allekirjoita on; kunnioita isääsi ja äitiäsi. Kaikki vanhemmat eivät ansaitse kunnioitusta. Mutta  ehkä tässäkin on joku hengen laki takana? Ilman vanhempiaan ei olisi tässä kehossa. Siitä nyt ainakin voi olla kiitollinen. Ehkä omien juurien tunteminen ja kunnioittaminen (vaikka ei kunnioittaisi vanhempien tekoja ja valintoja) antaa ihmiselle ehyemmän itsetuntemuksen.

Mutta Jesse ei antanut 10 käskyä . Hänen suurin opetuksensa oli; rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Mutta itsensä rakastaminen tuntuu olevan kaikkein suurin haaste monelle.

Juu siis ilman muuta puhun vain omista tykkäämisistäni tai tykkäämättä jättämisistäni.

Juu, kun itselle henk.koht. joku tuntuu siltä, tait tulee todistetuksi, niin siinä se on sitten. Muttei se tarkoita sitä, etteikö senkin kanssa voisi olla väärässä!
Toooosi usein olen täysin varmana asiana puhunut jotain ja siihen sellaisena suhtautunut...vain löytääkseni tuonnenpana itseni toteamasta, että olin NIIIIIIIN väärässä....mutta sekin tarkoittaa vain sitä, että tajuttuani olevani väärässä, olen entistä viisaampi.

Kuulostaa todella tutulta. 
Jostain aikoinaan luin, että on älykkään ihmisen merkki, että osaa muuttaa mielipiteitään uuden informaation valossa.

Näissä uskonasioissa olen aina pidättänyt itselleni oikeuden muuttaa mielipidettä. Ja monesti se on muuttunutkin - ja muuttunee edelleen.

Opetti lukemaan...mitä ja miksi?
Välitti tietoa...vai "tietoa". Miksi?
Yleissivisti...aivopesi? Miksi?

http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/milloin_koko_suomen_kansa_oli_lukutaitoista

Olikohan silloin "tavalliselle" kansalle fiksumpaa luettavaa, kuin joku katekismus?   
Tokihan kirkko ajoi samalla omaa asiaansa.

Mielestäni tämän ketjun paras anti on ollut se, ettei kenenkään tarvitse tykätä mistään. Täällä on ollut pari juttua, joista en ole oikein "tykännyt", mutta ne voi ohittaa. Ei ole pakko ottaa omakseen. joku toinen voi tykätä kovastikin. 

Tässä vaiheessa keskustelua tajuan irroittaneeni Jeesuksen kokonaan Raamatusta ja kristinuskosta. Tai ainakin sujuvasti ohitan kaiken sen, mitä en allekirjoita.

Jos syntisanan tilalle laittaisi sanan karma? Toimisiko ajatus niin, että Jeesus sanoi jollekkin, että mene, äläkä enää hanki itsellesi uutta karmaa, kun just saatiin sut putsattua?
Tuon "tuomitsee jumalan oikealla puolella" koen olevan kirkonisien hallintakeino. Minun on hyvin vaikea kuvitella sen aikaisten ihmisten moraalin ja etiikan tasoa, mutta luulen, että pientä pelkoakin tarvittiin.

Kirkkolla on ollut aikoinaan suuri rooli lukutaidon, tiedonvälityksen ja yleissivistyken kannalta. Ei siis mitään pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Nythän tämä vaan paranee  

Siihen aikaan kun Jeesus eli ja opetti, ihmisten tietoisuus ja värähtely oli sillä tasolla, että Jesse oli "huipulla". Nykyään moni ihminen saa yhteyden Jesusta paljon "korkeammalla" oleviin henkiin. Siis jos katsotaan asiaa värähtelyn kautta.

Jos Jeesuksen ja Raamatun voisi laskea korokkeeltaan ainoana oikena totuutena? Minulle Buddha on myös läheinen, ja uskon, että siellä on monta muuta Mestaria auttamassa ihmisten uskomusten ja tarpeen mukaan. Minulla riippuu vähän tilanteesta, kumman opetukset ja energia nappaa sillä kertaa. Molemmilla on syvää viisautta ja rakkautta ihmisiä kohtaan.
Jeesus kristus on siis yksi monista. Ja arvokas omalla paikallaan.

Minun ajatusmaailmassani Jeesus ja jälleensyntymä ei ole ristiriidassa. Minullakin oli vaihe, etten todellakaan halunut uskoa jälleensyntymään. Enkä varmaksi väitä nytkään. Mielestäni Jeesukselle on samantekevää, uskommeko jälleensyntymään vai yhteen elämään, kunhan sydämestämme etsimme tietä takaisin Luojamme luo. Jumalallakin on niin monta nimeä ja muotoa ihmisten mielissä.

Hyvänä ohjenuorana voisi pitää, että ottaa sen maailmankatsomuksen, joka tuntuu nyt parhaalta. Jos sillä saa mielenrauhaa ja homma toimii muutenkin, sen voi säilyttää. Jos taas tuntuu, ettei homma toimi, kannattaa etsiä erilaisia vaihtoehtoja.

Tässä yksi Dalai Laman näkemys:
" – Kaikki maailman pääuskonnot painottavat rakkautta, myötätuntoa, kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja anteeksiantoa. Ne voivat tukea ja tukevatkin sisäisiä arvoja. Nykymaailmassa ei kuitenkaan enää riitä, että perustaa etiikkansa uskontoon. Tämän takia olen yhä vakuuttuneempi siitä, että on tullut aika löytää tapa ajatella hengellisyyttä ja etiikkaa kokonaan uskonnon ulkopuolella, Dalai-lama toteaa"

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/dalai-lama-uskonto-ei-riita-etiikan-perustaksi/

Viisas mies  

Anitaaah, pitkälti noin ajattelen minäkin.

Tosi hyvä pointti.
Kaikki saatu tieto pitää tutkia tarkkaan omassa sydämessä ja järjellä. Sama kanavointi voi kolahtaa yhdelle ja hälyttää toiselle. Onko silloin henki aito? Vai onko kyse siitä miten ihminen resonoi  viestin energian kanssa ja tulkitsee sanat?

Vaikka tykkään Jessestä, en ota vastaan kaikkien kanavointien juttuja.
Oikeastaan vain oma suhteeni ja omat kokemukseni ovat tärkeitä.    

Kyllä sen Jessenkin on muutettava toimintatapojaan ja mukauduttava lampaidensa mukana...
Mää aattelen että ihan sama Jesse, mutta moderni maailma vaatii ajan hermolla pysymistä siltäkin, muuten jää nyhjäämään tyhjää.

Totta.
Ja ihmiset ovat muuttuneet. Eihän kukaan enää käytä sellaista kieltä. Ja elintavat ovat aikalailla muuttuneet.
Kannattaa myös ottaa huomioon, että joku voi kanavoida omiaan ja väittää kanavoivansa Jesseä.

Eipä minullakaan ole tarvetta lyödä ketään Raamatulla päähän, mutta sellainen hymiö ois kiva. Sillä voisi hienovaraisesti vihjata saaneensa osuman.

Minä muistaisin olleeni Jeesuksen haudalla. Olin nainen.
Vaan milläs oikeaksi todistan? 
Minulle riittääkin, että pidän sitä itse mahdollisena.

Uskonto ja uskomusjutut herättävät usein voimakkaita, ja kipeitäkin, tuntoja. Harmi, kun täällä ei ole sellaista hymiötä, jossa lyödään raamatulla tai muulla opuksella päähän