Nyt, kun tuo vuosia vanha juttu on herättänyt näin paljon närää, saanen muistuttaa teitä ulkopuolisia siitä, että silläkin on tarkoitus, miksi ne väärät profeetat ja ikuisesti katkerat huijatut on liikenteessä vielä vuosiakin myöhemmin: ne kertoo meille, että katkeruus ei auta. Sillä ei voi mennä eteenpäin sillon, kun oppimisella on hyvin kallis hinta. Asiat kannattaa joskus vaan hyväksyä sellaisina kuin ne on; vääryyksinä. Eikä vääryyksiä voi aina korjata, vaan niiden kuuluuki olla väärin. Ellei karma tule tässä elämässä maksuun, se tulee joskus myöhemmin. Mutta sille ei itse silloin mitään voi.
Siihen, että hymistellään vaan näille asioille, eikä vaadita oikeutta, on hieman kaksipiippuine juttu, juurikin tuo oppiminen ja karma, mutta asioita pitää kyetä katsomaan koko sielun iän mitalta, ei vain tänään.
Auttaako meidän katkeroitua vääryyttä kokeneiden puolesta? Olisiko meillä muita keinoja keksiä mitä tehdä?
Kuitenkaan, väärien profeettojen polulle osuneet eivät varsinaisesti ole meidän asiamme, elleivät he tule henkilökohtaisesti asiaa tuomaan meille.
Eteenpäin, komppania