Puoliunisena aloin lukemaan näitä viestejä vielä uudestaan,, 

AthaMaarit,olitkin näköjään jo kertonut,että rumiista irtautumiset
ovat sinullekin tapahtuneet tahattomasti.

Jäin kuitenkin pohtimaan,että itse en välttämättä omalla kohdallani
liitäkkään ilmiötä kuolemaan.
Pikemminkin ovat olleet kuin jonkinlaisia"näyttöjä"siitä,miten keho sitoo
meidät tiettyyn paikkaan.
Siinä kevyessä tilassa  paikasta toiseen siirtyminen kävisi tosiaan mainitsemallasi"siuh"tyylillä  

Miten sinä koet?Liittyikö se sinulla selkeästi kuoleman kokemukseen?
Luulisinpa ,että kuolema tuntuisi samanlaiselta,mutta ehkä oma
tunne kertoo itsekullekkin mistä on kysymys.

Nuo entisten elämien kuolemat taas selkeämpiä.

  HYVÄÄ TÄTÄ PÄIVÄÄ KAIKILLE     

Kun luin tuon otsakkeen,ensimmäinen ajatus oli ei,en pelkää.
Olen saanut useilta läheisiltäni verhon toiselta puolelta viestejä,
jotka todistavat minulle elämän jatkuvuudesta.

Muutama omakohtainen kokemuskin on.Kutsun niitä vielä" leijumiseksi",
koska ne eivät ole mitenkään hallinnassani.Enkä edes ymmärtänyt heti
mistä oli kysymys.Olo oli uskomattoman kevyt ja olisiko sana autuaallinen
oikea kuvaamaan sitä.

Kysynkin samalla teiltä joilla enemmän kokemusta,millaisissa tilanteissa
olette ilmiön kokeneet?
Omat kokemukset ovat tapahtuneet tehdessäni itsehoitoa,eli hyvin
rentoutuneessa tilassa.

Itse kysymykseen kuitenkin on vastattava,että kuolema herättää
pelkoa.Ei niinkään oma,vaan lasteni.

Kahdesti minut on soitettu sairaalaan teho-osastolle ja kiireellä.
Kummallakaan kerralla ei heti voitu sanoa selviääkö lapseni,ja
nämä tilanteet olivat kyllä todella pelottavia.Oikeataan olin sekaisin
pelosta.

Tässäkin tietysti voi näin jälkeenpäin jo pohtia mitä pelkäsin,,,
Menetystä,surua ja kaikkea siihen liittyvää.

Mielenkiintoinen aihe,joka toivottavasti jatkuu.
Toisten ajatuksista ja kokemuksista kun aina oppii uusia näkökulmia!

    ELÄMÄ TÄSSÄ JA TÄÄLLÄ KUITENKIN UPEAA,,  

Hei Salmiska!
Jos yhtään lohduttaa,niin koville on vuosi ottanut tälläkin suunnalla!!!

Tammikuussa kävin reikikurssin,kakkosen melko pian perään ja elämäni muuttui
kyllä totaalisen täysin!
Ystäväpiiri vaihtui melkein kokonaan,sukukin välillä kateissa ja ne muut"oireet"!

Kesä meni melkein unettomana,muisti ja ajatukset hukassa ja mielialat
heittelehtivät pilvien ja ojan pohjien välillä   

Olen myös ollut aina se kiltti,myötäilevä ihminen,jolla oli aina aikaa muille.
Opettelin sanan EI!!Aluksi vaikeaa ja siihen muutama hermostui,kun minulle
ei enää kaikki aina sopinutkaan.

Mutta se on kannattanut!
Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja jaksamistani ja toimin sen mukaan.

Kun tunnen itseni energiseksi,on ystävien ja toiminnan aika.
Väsyneenä lepäilen ja tutustun itseeni.

Kuulun myös siihen ikäryhmään joille opetettiin itsensä syrjään asettaminen.
En tällä tarkoita ettei muita tarvitse huomioida,vaan perään tervettä oman
itsen huomioimista.

Vuosi on ollut opettelemista ja oppimista,minulle hyvin tärkeä.
Kun melkein kaikki perustukset ovat välillä järkkyneet,on tuntunut vaikealta.
Silti,kaikki on kannattanut,elämä nyt runsaampaa ja rikkaampaa monin
tavoin!

Kyllä se laahustaminen vielä juoksuksi muuttuu,,,
 
       ILOA JA JAKSAMISTA    :smitten:P

Ippuska,,,

Yksityinen henkilö saa päättää kuuluuko,vai ei=maksaa,ei maksa.

Ehkä olen liian avarakatseinen muitten mielestä,asia ei vaan oman,vuosia
sitten kokemani eroamisen/uudelleen liittymisen jälkeen ole tuntunut niin
kuoleman vakavalta  :.

Annan itselleni väljyyttä toimia myös seurakuntaan kuuluvana.
Uskon jälleensyntymään,meditoin,teen reikihoitoja,käyn
meedioistunnoissa ja käytän selvännäkijöitten palveluja.
Tässä vain muutamia asioita mainitakseni,joita luterilainen kirkkomme ei
hyväksy.

Papit ovat vain työtään tekeviä ihmisiä,eivät julista ainoaa oikeaa totuutta minulle.
Kirkkoon kuuluminen tällä hetkellä on minulle vain tunne itsessäni,
näin on hyvä nyt.

Voi olla,että jonain päivänä srk ei enää omien uskomusteni takia kelpuuta jäsenekseen,mutta en siitäkään suurempaa pääsärkyä saa.

Se että eroamista miettii,on ehkä merkki asian ajankohtaisuudesta
kyseisen henkilön elämässä.
Kai suurelle osalle jossain vaiheessa tulee tarve miettiä ja puntaroida
omaa maailmankatsomustaan.

On uskonto,ihon väri,poliittinen kanta ym.mikä tahansa,eikö tärkeintä
kuitenkin tässä ajassa ole rakkaudellisuus ja toistemme hyväksyntä?

Kun itsellä on hyvä olla,kykenee sitä myös jakamaan muille!

   ILOA KAIKILLE TÄHÄN PÄIVÄÄN     

Yrityksiin kohdistuvaa kirkollisveroa en minäkään suopeasti katso,
koska siinä käytetään pakkokeinoja.
Yksityinen henkilö saa kuitenkin itse päättää maksaako vai ei.

En usko,että yleensäkään ihmiset kokisivat henkisyytensä vain kirkon seinien sisällä,oma tunnelmansa kuitenkin myös siellä.

Metsän hiljaisuudessa,meren rannalla,tai vaikka omalla pihallani tähtitaivasta
katsellen,olen kokenut olevani lähellä sitä rauhaa,tai siinä rauhassa,jota olen
ikäni etsinyt.

Eivät enkelimme ja oppaamme sitä paikkaa katso,kyllä he mukana
ovat,missä kuljemmekin.

On hyvä,että meillä on uskon vapaus,saamme olla juuri sitä
mikä omassa sydämessä oikealta tuntuu,,,   

Olen eronnut kirkosta ja liittynyt uudelleen 

Kirkollisvero ei minun kohdallani ollut syy eroamiseen,vaan kiukku vähän
kaikkea kohtaan.
Elämässä oli vaihe,jolloinka mikään ei toiminut ja Jumalakin oli tietysti
syypää kun ei minua poloista auttanut.

Koin myös etteivät kirkon työntekijät auttaneet sitä ryhmää jonka etuja itse ajoin.
Mielestäni nuoret ja syrjäytyneet oli unohdettu ja palvelut olivat suuntautuneet vanhuksiin,jo valmiiksi uskoviin ,joille kupillinen kahvia ja
kirkkoherran nyökäytys riittää.

Olen kuitenkin saanut muuttaa kantaani.Nykyisin apu kohtaa yhä laajemmat piirit,erityisesti diakoniatyön kautta.

Liityin kyllä takaisin rahallisesta syystä.Tajusin että kirkkoon kuulumattoman
hautaaminen seurakunnassani on huikean paljon kalliimpaa kuin srk:n jäsenen.
En halunnut lasteni joutuvan maksamaan kohtuuttomia hautapaikastani.

Olen"moniuskovainen"  ,poimin vähän sieltä,karsin täältä tyyliin.
Kirkko paikkana on rauhoittava,varsinkin jos sillä saa olla hiljaisuudessa
yksikseen.

En kokenut srk:sta erottuani oloani sen huonommaksi tai paremmaksi kuin aijemminkaan.
Luottamus elämään oli palannut ja kapinani ohi.

Jokainen miettii tahollaan mikä kulloinkin on itselle paras vaihtoehto.
Turha ainakaan pelätä muitten mielipidettä.
Kyllä ne vastaukset ajallaan itsestä löytyvät,,,


        VALOA JA RAKKAUTTA...    

Nyt olen hirvittävän hämmästynyt !
 
Miten helposti Pietro tulkitset käyttäytymiseni syitä!

Kiire..?Kyllä
Luopumisen pelko?Kyllä

Kysymys ei kuitenkaan omalla kohdallani ole esineistä,tai muustakaan materiaalisista asioista.Minulla on mitä tarvitsen,ja niitähän ei kukaan mukaansa
ota/saa.
Pelko läheisen ihmisen menettämisestä lähinnä..tai läheisten.

Sekään ei ole minun hallinnassani ja pitäisi oppia päästämään irti.
Hyväksyä,että jokaisella täällä on oma koulunsa,eikä minulla ole oikeutta
yrittää väkisin muuttaa kenenkään opin tietä.
Hyvää tarkoittavalla auttamisellani saatan ehkä hidastaa hänen/heidän eteenpäin menoaan.

Enkä todellakaan voi tietää,vaikka itse tästä ensimmäisenä lähtisin,ilman laukkua.

Mistä lopulta on kysymys?
Pelkäänkö toisen puolesta,vai ehkä suojelenkin itseäni?

Monen moista pohdittavaa pienessä päässä.
Iloinen asia kuitenkin!Tänään,juuri nyt,ei kiireen tuntua,,
Hyvä olla,juuri tässä ja nyt,,


     VALOA JA RAKKAUTTA     

Minä taas..

Perin on kummat energiat tänään olleet.
Keho ja ajatustasolla toiminta nolla,kaukohoidot taas hyvinkin vahvoilla
energioilla lähteneet.
Sen verran mitä olen ylösnousemusoireista lukenut,pitäisi näitten ailahtelevien
tunteidenkin kuulua niihin.
Toisaalta,mukuva tapa selittää omaa tasapainottomuuttaan 

Pohdiskelin vielä tuota kärsimättömyyttä,,,
Joopa,kyllä sen takaa ego löytyy.MINÄ HALUAN...

Onneksi nyt väsyttää,vaikka tavallisesti kuulun yöeläviin.
Saatan kuvitella väsymyksessäni,olevani levollinen.
Annan asioitten tulla ja mennä ja elelen syvässä rauhassani!!
Hetki tasapainoisena,,,     

     
         VALOA JA RAKKAUTTA     

Kiitos kaunis vastauksestasi Pietro  !

Ja osuitpa asian ytimeen  ,katsos kun kärsivällisyys nimenomaan taitaa olla nyt oppiaineeni!

Tuli-apina kun olen,kiipeilyn oksalta toiselle pitäisi sujua nopeasti ja vaivatta.
Uteliaana kerätä mahdollisimman paljon uutta.
Tiedän,asioita pitää myös käsitellä ja sisäistää,oppiakseen.
Myös sen,että turha antaa uutta,jos entisiäkään ei ymmärrä.
Mutta kärsivällisyys ja minä..    

Pitäisikö nyt siis hyväksyä kärsimättömyytensä,vai..
Mitenkäs sitä opetellaan??Olen yrittänyt,OIKEESTI!Vaan kun 

    RAKKAUTTA JA VALOA     

Ego sillä suunnalla operoi, ja vahvasti, vahvasti,,,, vahvasti....
   
Totta,vaan olisiko vinkkejä sen hiljentämiseen?

Tuppaapi itse kullakin silloin tällöin päätään nostamaan..  

 
   VALOA JA RAKKAUTTA...    

       

Negatiivisten tunteitten ja ajatusten poistamisesta pieni tarkennus,
oikeastaan tärkeä tarkennus!
Taisinpa kirjoittaa niin,että asia kullosti kovinkin helpolta..
Omien ajatusmallien muuttaminen ei taida onnistua päivissä.eikä viikoissakaan
Törmäsin anteeksi antamisen"lakiin"ensimmäisen kerran lukiessani buddhalaisuudesta,opettelin silloin meditointia.
Monesti mietin ,kenelle en nyt ainakaan voi antaa anteeksi..  
Mietittyäni asiaa tarkemmin,tulin siihen tulokseen että suurin osa niistä ihmisistä jotka saivat minut tuntemaan kiukkua ja vihan tunteita,eivät olleet edes tietoisia tai kiinnostuneita tunteistani.
Omaa energiaani vain kulutin näihin voimakkaisiin tunteisiin.
Opettelin päästämään irti ja suuntaamaan energiani positiivisimpiin juttuihin.
Toimii,mutta vaatii kärsivällisyyttä.
Sama asia omien syyllisyyden tunteitten kanssa.Ketä se auttaa,vaikka rypisi niissä lopun ikänsä??Parempi kohdata asia,työstää ja antaa itselleen anteeksi. Yrittää oppia ja olla toistamatta virheitään.
Ihmisiähän me vain kaikki..     

Näit ilmeisesti välähdyksen jostain entisestä elämästäsi.
Itse koin vastaavia,nopeita välähdyksiä ,hyvinkin oudon näköisistä kasvoista.
Aluksi hieman pelottava kokemus,mutta kun aloin keskittyä ilmiöön,pelko katosi.
Omalla kohdallani koen,etten enää näe ent.elämistä nousevia kasvoja,oli harjoitusta  siihen mitä nyt katselen.
Kasvot tulevat keskittymällä kaikkiin kiiltäviin pintoihin.
Jos haluat kehittää tätä lahjaasi,suojaa itsesi esim.visioimalla kirkas valo ympärillesi.
Henk.kohtaisesti kieltäydyn myös kommunikoinnista alemmilta värähtelytasoilta yhteyttä ottavien kanssa.
Ja asian kanssa ei ole mitään kiirettä,anna kehityksen tapahtua omaa
luonnollista vauhtiaan.
Itse kyselen paljon pitkän tien ammattilaisilta,meedioilta ja selvännäkijöiltä.
Ryhmissä on turvallista kehittää näitäkin lahjoja ja hyvä vetäjä osaa
neuvoa mistä kulloinkin on kysymys.

ILOA JA VALOA!!!! 

Neitsyt-76

Vastasit maanpäällisestä ylösnousemuksesta yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi!
Samoin olen minäkin asian tulkinnut.
Lisäksi tehtävämme on valomme ja rakkautemme voimalla auttaa kanssakulkijoitamme valon tielle.

Luoda maaplaneetta,jossa vallitsevat rauha ja rakkaus.
Itsestään jokaisen aloitettava,poistamalla omat neg.tunteensa.
Anteeksi antamisen harjoitus,sekä itselleen,että muille,on osoittautunut
toimivaksi suurille ryhmille.
AURINKOA SYDÄMIINNE