Kirjoitan pienen tarinan edellisistä kokemuksistani. Tunteet ovat olleet erittäin ristiriitaiset ja vaikeaselkoiset. Sanon suoraan, häpeilemättä, nöyristelemättä ja vailla pahoja aiketa, että olen harhapoluilla. Todellisuudesta tiedän sen verran, että epäilen skitsofreniaa tai erinäistä pirstomielisyyttä (eli kykyä mukautua atmosfääriin), konkreettiselta puolelta olen mielestäni huolehtivainen ja vastuullinen. Elämäni olen valinnut. Tahdon löytää jonkun sielun kumppanin, jonka kanssa jäsentää tunteita ja keskustella esimerkiksi sähköpostilla. Olen aiheuttanut vähän kammoksuntaa ihmisissä ja se on täysin ymmärrettävää, saisiko teiltä vinkkejä. joten tiedostaa omat sisäiset tunnetilansa ja järjestää jotain kerhoja tms tilanteita.... pahoin pelkään, että minussa on jotain suurta purkautumassa tai kuolemassa, joka nyt on varmaan sama asia? Pelkään, etten tahdo olla mikään johtohahmo, jonkalaiseksi usein ihmiset minut mieltävät....Päätökset, jotka teen eivät ole tuottaneet haluttua tulosta, en näe sitä onglemana. Pelkään, että asetan itseeni liikaa luottoa, teistä se nyt ei ole kuitenkaan kiinni, koska jokainen rakentaa korttitalonsa itse, itse päättää perustaako jalustaan, joka kestää. keskustaan vai kärkeen joka halkoo taivaat? Nojoo vitsit sikseen. Halusin kirjoittaa tervehdys tekstin teille kaikillle käyttäjille. Luin illanratokseni kirjoituksianne ja häkellyin itse-kenenkin tavasta kirjoittaa niin hienolla ja ymmärtävällä tavalla toisilleen, että se aiheutti minussa suurta iloa. Aion hypätä takaisin superkellooni ja odottaa teiltä kirjepostia.
Hahhah, varsin mielenkiinnolla otan teiltä vastaan risut ja ruusut, ehkä mielummin kuulen teiltä haukut, koska hyvät sanat kehittävät vähemmän kuin totuus, joten älkää vaivautuko sitä kaunistelemaan minun vuokseni. Teille suosin positiivisen energian jakamista, itselläni tie on vanhaksi ihmiseksi vasta lastenkengissä. Iso mies puhuu kuin lapsi

ps. Toivon, etten tule muistamaan niitä unia jotka olen nähnyt