Itselle etäisimpiä aurinkomerkkejä ovat Kauris ja Oinas.
Ne muutamat joita näistä  merkeistä tunnen ovat liian jäykkiä ja "jyrääviä". Varsinkin Oinaksen jääräpäisyys, tylsyys ja kapeakatseisuus on tällaiselle Kalanaiselle jotain ihan uskomatonta..

Minä myös  2. huoneessa. :n ja DC:n välissä.. Ja oon myös.

Olen enemmän ujo kuin suupaltti. Ajatuksenjuoksuni ei ole selkeimmästä päästä - ja se näkyy myös ulosannissa. Toki kykenen melko sujuvaan smooltolkkiin, mutta silloin se onkin aika sisällötöntä (omasta mielestäni). Minunkin puheääni on aika pieni ja heleä, joka ei tosiaan auta siinä että kaikki saisivat selvää jutuistani.

Sanaton viestintä on minulla vahvaa, ja minua luetaankin usein kuin avointa kirjaa, elänhän tunteiden kautta niin vahvasti että mielialani voi päätellä pikavilkaisulla. ..

Sitten kun innostun oikein keskustelemaan, aiheesta joka on minua lähellä tai kiinnostaa (yleensä siis melko korkealentoiset ja monimutkaiset "elämän totuudet") niin silloin juttu lentää. Tätä tapahtuu vain lähimpien kanssa - miksi alkaisin edes yrittämään keskustella jonkun tutun kanssa paljoa syvemmin, sillä he menisivät vain hämilleen minun pureutuessa asian perimmäisiin syihin ja tarkoituksiin yms.. :

Yllätys yllätys suosin luovia kommunikointikeinoja ja itseilmaisua, kuten runoutta ja kuvataidetta.

Tuli mieleen vielä sellainen että liittyykö kaloihin sellainen että heidän kanssaan tuntee olonsa helposti luontevaksi? Kameleonttimaisuudellaan ja aistikyvyillään kala osaa aina muovautua sellaiseksi kuin mitä toinen kaipaa.
Olen vain ihmetellyt sitä että kuulen tuota usein. En siis ole aurinkokala, mutta nouseva.

Minusta kuvaus osuu yksiin. Itse ainakin olen ystävällinen, suvaitsevainen, kanssani on helppo olla. Mutta sydänystäviä sitten taas minulla ei juurikaan ole montaa, sillä olen hitaastilämpiävä kuitenkin syvemmällä tasolla.

Itse oon ja .
Miellän itseni aika tyypilliseksi kalaksi..

Olen todella herkkä, myös toisten tunteille ja sanomisille, ja oikeastaan kaikelle mikä minua sattuu koskettamaan. Ajattelen ja troimin tunteideni pohjalta, aina on löydettävä syynsä kaikelle, "yliajattelen" välillä; tuntuu että voisinpa vaan olla järjetönnä ja huilaa välillä!

Koen omaavani jonkinlaisen psykologisen silmän, näen asioiden taakse. Joskus myös kuvittelen olevani paraskin psykologi, kun teen liikaa omia johtopäätöksiä. : Kuitenkin aina, yritän todella huomioda muut (lue: rakkaani, lähimmäiset) ja Kaloille tyypillisesti teen sitä myös liikaa, "uhraudun", huolehdin, niin että taakka kasautuu joskus vähän liikaa.
Oon myös melko syyllisyydentuntoinen liiankin helposti.

Olen ikuinen haaveilija; minulla on useita suunnitelmia ja haaveita, jotka usein jäävät toteuttamatta (tätä balanssia haen, vähän niinkuin balanssia melkein kaikessa; perfektionismi).
Olen mukavuudenhaluinen ja laiska, perfektionitin vikaa myös löytyy; sen minkä tekee se pitää olla hyvin tehty, tai sitä ei edes kannata tehdä.

Olen myöskin aika "hömppä" joidenkin määritelmissä; minähän en valmiisiin muotteihin mene ja minun on löydettävä oma totuuteni. Mielenkiintoni on henkisissä, luovissa, taiteellisissa asioissa..

Rakkaus ja luovuus ovat minulle "elämää kuvaavia" sanoja. Liika loogisuus ja järki ja matemaattisuus punainen vaate! Vihaan matikkaa, ehkä siksi etten ole hyvä siinä.