Miulle  on melkein aina jotain kaukokaipuun aikaa. Hiljaista melankolista romanttisuutta. Niin se oli aina ennekin, kun seurailin tätä ketjua ja tänään kävelin tuolla peltoteillä ja oli juuri se tunnelma. En voinut olla keräämättä niittykukkia ja haikailematta maaseudulle ja järvimaisemiin ja kaikkea sellaista. Ja kun nyt tänne tulen, niin kuu kauriissa. Niinpä niin.

Höh, ihme unta näin viimeyönä. Makasin kauniiksi laitetulla pöydällä arkussa, avoimessa, pöydällä oli arkun alla kaunis pöytäliina. Havahduin yks kaks siitä pöydältä ja ihmettelin, että mitä tässä teen ja syöksyin ylös ja huusin. Astuin ovesta ulos ja portaikkoon joka johti vasemmalle ylöspäin ja siellä oli valot.

Merkkaako tämä, että nyt herään tekemään sitä mitä olen aina halunnut? Vai onko joku muutos tulossa?

[järkevältä]

Minä luokittelisin itseni kyllä vahvasti tunne-ihmiseksi.
Toisaalta tuntuu järkevältä tehdä niin, kuin mikä tuntuu järkevälle.

järki ja tunteet, käsi kädessä!
Ehkä intuitio on kuitenkin se termi, mikä kuvais parhaiten...

Allekirjoitan tämän. Löysin vanhan kirjoitukseni ketjun alusta, jossa valitin olevani järki-ihminen ja niinhän se olikin ennen..Mutta ehkä vuosien mittaan olen sitten jotain oppinut, koska nyt sanoisin olevani sekä-että tyyppi ja jopa melkopitkälle intuition ohjaama...JES!

Kiitoos Sasha ja Kauris!

Tokihan mie siut muistan! Ja kiitos tervetulotoivotuksesta! Omasta mielestäni irtiotto teki erittäin hyvää.

Täällä sitä taas ollaan. Olen pitänyt kunnon tauon poissa foorumilta. Katsotaan nyt sitten, miten paljon tulee täällä pörrättyä. Mutta jonkun verran ainakin