Kerronpa jotakin, mitä just luin paikallisesta lehdestä, sinulle metsästäjiä pelkäävä hirvi. Täällä nimittäin kulkee lauma susia. (Kuka se susi olikaan?)
Enpä siis ihmettele, kun talon takaa metsästä etsin puolukoita, löysin ihmeissäni kymmeniä hirven makuupaikkoja ja hoksasin, että täällähän ne hirvet kotini suojissa ovat majailleet. Lehdessä nimittäin oli, kuinka hirvet ovat etsiytyneet ihmisten lähelle susien pelossa.
Siis kuitenkin löydätkö tässä itsesi? Sinullakin on omat pelkosi ja ihmisjoukkoon on hyvä kätkeytyä? Olisikohan sitten ne arat metsäkauriin kuitenkin parempia juoksemaan tai vähän ketterämpiä pääsemään susilta karkuun? En tiedä.
Niinpä, hirvillä ei juuri muita luontaisia vihollisia ole kuin ihminen, susi, ahma ja karhu. Pedot, paitsi ihminen, kaatavat niitä sairaita ja heikkoja yksilöitä, muuten hirvi saa olla kutakuinkin rauhassa ja elellä omia aikojaan.
Oletteko koskaan ollut metsässä hirven lähellä? Siis niin lähellä, että olisitte voineet koskettaa? Minä olen ja se mahtava tunne ja rauha, joka siitä valtavasta eläimestä virtasi oli jotain sanoin kuvaamatonta, en osannut pelätä sitä. Aikamme siinä toisiamme ihmettelimme ja nuuhkimme, lähdimme omille teillemme. Vau.
Oli se sellainen kokemus, ettei toista tule.
Sen sijaan sudet sun muut eivät samalla tavalla hätkäytä. Olen kävellyt karhun jäljissä, kuunnellut susien rähistelyä hirvenraadolla ja seuraillut ahman menoa hangessa, mutta niistä ei samanlaisia kicksejä tullut kuin hirvistä.
Kyllä, koen ne voimakkaasti. Olen nähnyt lapsesta asti paljon hirviaiheisia unia ja kokenut kyseisen eläimen varsin voimakkaana voimanlähteenä. En silti vastusta intopinkeänä hirvenmetsästystä tai suojele susia...
Selvittikö tämäkään mitään aivoituksistani?
Näytä kirjoitukset
Tuonpa takia juuri olen hirvi. Rymistelen menemään omia aikojani ja pelkään metsästäjiä... 
