Kiitos Kopille! 

Kiitos Koppi!

Tuo oli hyvää tekstiä ja toivon, että sitä luetaan. 

Mutta kyllä minä mielelläni katselen myös miehiä korujen kera. Nykyiset korvikset ja lävistykset korostavat persoonaa. Tietenkin jotkut raskaat 'käädyt' kaulalla tai Rolex-kello ranteessa on hiukan liiaksi korostettua, mutta jos henkilö siinä itse viihtyy ja osaa kantaa sitä kunniakkaasti,  niin miksipä ei.

Jotenkin ilahdun nykysuunnasta, että värkätään koruja harrastuksena tai jopa työkseen, ja että niitä ostetaan ja käytetään. Koru ei ole pelkästään enää vain 'esine' vaan siihen on tullut enemmän sisältöä kivitietoineen ja mystine tarinoineen.

Ja anteeksi, en todellakaan ole mikään koruasiantuntija, pelkkä mielikuvatulkitsija. 

Kovin vähän pidän koruja, joskus oikein pakottaudun laittamaan kaulaan jotakin... Mutta sitten kun jotain laitan, niin mieluiten jotain värikästä, isoa. Puuhelmet, huovutetut helmet, niistä tykkään arkivaatteiden seurana (ihailen muidenkin kaulassa). Mutta juhlaan valitsen kyllä valkoiset helmet (aidot), ja joskus laavakivihelmet... Lempikoruni taitaa kyllä olla iso meripihkarintakoru. Meripihkasta muutenkin pidän... :

Juuri tuollaisia minulla itselläkin on tuossa peilin kehyksen ympärillä. Isot huovutetut punaiset, isot punaiset puuhelmet ja jotakin kirkasta lasistakin tuolla joukossa, aniliinia. Usein iltaisin katselen niitä ja mietin, milloin tulee sellainen hetki, että voin ne laittaa rinnoilleni. Sillä isot riippuvat korut tarvitsevat hyvän ryhdin ja eteenpäin pyrkivät ryntäät! Täältä tulen minä! Kyllä se väliin hyvää tekee. Vaikka minäkin useimmiten valitsen pienet hopeiset korvakorut ja huivin kuitenkin, vaatimattomasti mutta hauskasti.

Juhlissä et halua korostua, ehkä enemmänkin seurata mitä muut tekevät, kuunnella mitä muut sanovat. Kaunista!

Meripihka on muinaisen kalevalaisen 'Louhi'-kuningattaren maavoimaa. Se on näistä Suomen honkametsistä muuten kotoisin, asettunut sitten myöhemmin tuonne eteläisimmille rannoille. Luin kerran mainion kirjan meripihkasta. Laitan tähän blogini sivun siitä. Voit lukea jos haluat:

http://ruusutarha.blogspot.fi/2013/02/meripihka-pohjolaista-voimaa.html

Itse pidän eniten varmaan kaulapannan tyylisistä koruista, mutta ne ei oikein sovi minkään asun kanssa. Nyt on lempikoruina prameat riipukset tavallisilla ketjuilla, toinen on kullattu sydänkello ja toisessa on kiiltäviä kristallimaisia kiviä hopean hohtoisella metalilla. Ovat aijemmin olleet minulle henkisiä muistilappuja, esim. auttaneet ahdistuksen tai epävarmuuden hetkenä ja saaneet minut muistamaan millainen oikeasti olen.

Ah, sinä varmaankin omistat kissat tai pidät niistä!  Tuli mieleen...
Panta kertoo, että toisaalta haluat, että sinua ojennettaisiin, opastettaisiin ja jopa neuvottaisiin. Kuuntelet heitä suopeasti, mutta sitten teet kuitenkin niin kuin itse haluat (ei sovi minkään asun kanssa). Tämä sama toistuu noiden muiden korujen merkitysten kanssa. Sitten kun tyydyt johonkin 'pienempää', olet sinut itsesi kanssa ihan oikeasti.
Mutta itsekin tykkään katsella ihmisiä, jotka kantavat paljon koruja mukanaan. Siinä on aina 'tahdon voimaa' ja eteenpäin menoa!

Pidän aina kaulassani hopeaista sydämenpuolikasta  
Ai niin... Onhan siinä samassa ketjussa vielä yksi kokonainenkin sydän 

Minusta on aina ihanaa kuunnella ja tunnustella nuorten 'värähtelyä' heidän kertoessaan koruistansa. Tai niin minä sen tunnen.

Säilytä sydämesikin itsellisenä, vaikka mieluusti annat sykkiä sen toisellekin. Hopea on minulle aina ilman elementtiä koruissa jotenkin. Ideaalia, toivekasta ja kuitenkin jotakin sellaisen kevyttä, että sitä jaksaa kantaa. Kuten sydämessä jaksaa muistoja ja toista kantaa.

lempikoruni on aina kaulassani oleva kultainen risti ja toinen lempikoruni on
luostarissa siunattu ranneke.
uskon, etta nama suojaavat minua kaikelta pahalta elamassani.

Saanko sanoa sinulle sanasen Elenitsa? Ehkä...

Risti kuvaa kristinuskoa syvästi, myös uskoa siihen ja kulta sen kaiken arvostamista. Luostari ja siunaus kuvaavat turvallisuushakuisuutta. Ihan hyvä, mutta sydämessani toivon, että löydät itse sen turvan omasta sisimmästäsi. 

Korut ovat kauneutta korostavia esineitä, joihin mieluusti liitän ihmiselle itselleen sopivan tarinan. :
 Mielelläni katselen koruja, käätyjä ja erilaisia helminauhoja. Kultaiset korut vaativat kantajaltaan jaloluontoisuutta ja kuten laulussa sanotaan Timantit ovat tytön parhaat ystävät. 
 Kannan itse mielelläni onneatuottavaa talismania ns. onnenkalua, jolla uskon olevan maagisia suojelevia voimia.
 Kaulakorunani kannan Hopeista Ristiä, johon keskelle on upotettu sirkoni kivi, eräänlainen pieni timantti. Sympoliikkaa merkitsevä Risti . Ankkuri ja Sydän pidän arvossa.
 Pidän myös enkelikoruista, kultaisista.
Mielestäni koru kertoo kantajastaan paljonkin ja sinettisormus arvokkuudesta. Mieluiten koruja katselen kauniiden naisten kantamana ja itselleni on tärkeää vain Hopeinen Ristini.
Väreinä merensininen, turkoosi ja jade kiehtovat mieltäni.
 Mieluiten pukisin koruja tarkoin valiten upeiden naisten kannettavaksi. Arvostan laatua ja kauniita taide-esineutä jollaisia luomuksia kultasepät kehittävät.
 Jokainen esim Foorumin horoskooppimerkit etusivulla ovat myös hienoja ilmentäen "kantajansa" taivaanmerkkiä. Voisin ostaa kannettavakseni horoshooppimerkkini, joten kultasepät töihin ja suunittelemaan kauniita merkkejä.
Toisaalta luonnollisuus ja vaatimattomuus kaunistavat.   

Koppi hei! Minua alkoi kiinnostaa, että millaisia sinun mielestäsi ovat 'upeat naiset' jotka ovat armollisia kantamaan koruja?
Kerropa meille enemmän tästä! Please! 

Hei Lilli!!

Odotan sinulta uusia miniefimeridejä (tulikohan se oikein?) vuodelle 2014. Ehkä olet jonnekin jo laittanutkin?

Tällä pimatsulla koittaa kohta  , tarkka ohitus vasta tammikuussa mutta marraskuussa pitäisi jo alkaa tuntua, tuossa 19. päivän tienoilla.

En tiedä liekö Pluton vaikutusta, mutta on ollut ehkä elämäni tähän astisin rankin, haastavin ja vaativin aika. Piti katsoa totuutta silmiin. Elokuussa perheenjäsenen kuolema, viikko ennen sitä tapasin uuden ihmisen jonka energia on niin magneettisa että pistää oikein väsyttämään, tästä parin kuukauden päästä lapsuuden kodin menetys.. Ja mä kun aattelin että sekstiili olisi jotenkin hyvä asia? Vai vaikeuksien kauttako voittoon? ei pliiiis enää 

Odotan kyllä toimintaa, mun elämässä ei ole tapahtunut vuosi kausiin oikeasti mitään merkittävää, sanotaanko että positiivisia asioita, sellasia suuria hyviä asioita. Aina menty sieltä pohjamutien kautta.
Samaan aikaan mulla alkaa vahva  , kestää myös noin vuoden eteenpäin. Siis pitääkö mun edelleen jatkaa tätä elämää vaan haaveillen, haluaisin jo jotain konkreettista tapahtuvan. Yritystä on ollut, mutta se ei aina riitä ja vastoinkäymiset väsyttää.

Haluaisin rakastua, päästä opiskelemaan, voimia aloittaa harrastuksia (niitä henkisen puolen voimia)... En enää mitään pelkkää syvällistä pohdintaa ja mietiskelyä, vaan TOIMINTAA!! elämä suoraan sanottuna maistuu kuivalta puulta

toivotaan parasta ja pelätään pahinta...

Hei! Olen oppinut, että Pluto vaikuttaa muutoksillaan henkisellä tasolla, ja tuohan kuvio on vapauttava ja säkenöivä. Kun taas Uranus vaikuttaa enemmänfyysisellä tasolla ja Mars. Mutta muutos kuin muutos voi olla fyysisen jälkeen muutakin kuin 'huono'. Se voi olla henkisesti paljon antava ja vahvistava. Sen näkee usein vasta vähän myöhemmin.

Jos Aurinkosi on jossakin viimeisistä huoneissa, se käsittääkseni hidastaa Leijonan 'esille tuloa'. Nousumerkki korostuu myös iän myötä ja varmaan mietit syntyjä syviä ennemmin kuin puhut niistä estraadilla. 

En ole koruihminen juuri lainkaan..koen korut enimmäkseen häiritsevinä ja painavina..
Vuoden aikana luovuin kaikista muista koruistani ja jätin ainoastaan helmiä ja aitoa turkoosia hopeaan istutettuna itselleni.

Turkoosi on lähinnä korulippaassa kaunistuttamassa, mutta siihen tunnen selvän yhteyden sieltäkin käsin..helmikoruni ovat kevyempiä ja niihin koristaudun hieman useammin..
Mitähän nämä kertovat minusta

Korujen riisumisen näen ihmisen henkisessä kasvussa kypsyydeksi. Vaikka jossakin tapauksessa se voi olla myös protestia elämän turhuuksille. Koet olevasi turvattu, ehkä olet löytänyt turvan sieltä syvältä sisimmästäsi eikä sitä tarvitse näyttää muille eikä hakea muiden turvaa. Et myöskään halua kenenkään ripustautuvan sinuun; elä ja anna toisten elää- tyylillä.

Helmet ovat myös sitä iloista kasvun kypsyyttä. Ajattele miten oikea aito helmi syntyy simpukan sisällä! Se on simpukan elämän kokoinen prosessi. Helmi luo myös selviytymisen iloa, keveyttä, vapautumista. Elämä on hionut särmiä ja on aika 'juhliakin'.

Mutta tiedät, että jotakin tarvitsee. Aika ajoin enemmän ja vähemmän. Turkoosi on hoitava ja suojeleva kivi. Jossain edellä siitä on kerrottu enemmänkin. KUn se on upotettu hopeaan, tuo se keveyttä ja ilmavuutta. Hopeastakin on aika paljon kerrottu näillä sivuilla.
Ei haittaa, jos sen laitat päällesi, varsinkin kun on tiukka paikka tai vähänkin arkailet jotakin tilaisuutta. 

Hui, kiitos vastauksesta Esmiralda!   Itsekin koen tuon fossiilin maadoittavaksi ja rauhoittavaksi. Vanhaksi ja viisaaksi myös.

Oikein ihanaa matkaa sinulle!  

Kiitos!
Tuli tuossa vielä mielen, että simpukka kuvaa jotenkin naisen sisäelimiä. Suojaisko se niitäkin. Mietipä mitä sinulle on siellä tapahtunut. Kohtu? Munasarjat? Oletko tiedostamatta tarvinnut juuri sinne vahvistusta ja tuollainen on tarttunut käteesi. Minä näin murrosikäisenä unen sateenkaarisimpukasta. Tai luulin ihan oikeasti nähneeni sellaisen. Ja kamppailn seksuaalisen kasvuni kanssa kipeästikin. Sen pohjalta tein päätöksenkin, että viivytän niitä kokemuksia. Jotenkin uskon, että simpukka antoi minulle vinkin siitä.

No niin! Käsilaukkuni sivutaskun pohjalta löytyi yllättäen tyhjä ketju, ja pistin sen kaulaani päättäen, että jotain kaunista ja mukavaa tulisi siihen asumaan. Ja siihenhän tuli 230 miljoonaa vuotta vanha ammoniittifossiili.

Tämmöinen, paitsi että minun omani oli laatikon tummimman värinen, eli reilusti tummempi kuin tämä:
https://somsola.com/images/P/2010-11-nro-3-35mm-ammoniittiriipus.jpg

Olen pitkän aikaa ollut mieltynyt kierrekuvioon, jollainen löytyy myös esim. kotiloiden ja helmiveneiden kuorista. Ja nyt sain sen koruksi ja nähtävästi myös heiluriksi. Mitäs tämä tuo mieleen?

Terveisin Indium, aiemmin hetkellisesti ihan koruton 

Kylläpäs huokasin! Ooooh! Ihan ensimmäiseksi tuli mieleen oikein vahva maaäidin energia. Et ihan helposti suohon vajoa tai kadota maata jalkojesi alta. Hiplaa sitä mukavasti aina kun heikottaa tai olet epävarma! En osaa nyt keskittyä enempään, kun olen viikon matkalle lähdössä. Mutta jospa Diamond huomaisi tämän, innostuu varmasti! 

Edelleen timantteja paa-asiassa, yksi Aleksander sormus on uusi myos valkokullassa tietty ja timanttikorvikset, pitkat jossa on lisaksi smoke topaz ja keltasafiireja...taas valkokullassa...lisaksi pidan joskus kristallisormuksia...mitas meinaat?
Olen aika uskollinen tyylilleni (hillitty mutta laadukas)

Voi ystävä-hyvä! Jostakin pidät lujasti kiinni, vanhoista arvoista, menneestä ja tästä hetkestä. Olet kokenut paljon ja tiedät miten maailma seisoo ympärilläsi ja mitä voimia tarvitset! Et tyydy toisarvoiseen. Kristalli? Ote maan syvimpään, olethan Härkä. Se kirkastaa mieltäsi, ohjaa oikeisiin päätöksiin.

Tällaista tulee mieleen...Kaikkea hyvää sinulle! 

Diamond, jos tänne taas kurkistat...

mitä koruja itse nyt kannat?