Hupsista vaan kun on tuo progekuu vaihtanut huonetta.

11. huoneen teemat olivat esillä aikansa ja nyt siis progekuu 12. huoneessa,   merkissä.

Liekö kuuluu kuvaan, että piilossa on mutta jonkinlainen käpertymisen kausi on menossa.
Puolueen jäsenkirja takataskussa hyvästelin 11 huoneen ja  siirryin eteenpäin kohti täysin kummallista, vellovaa olotilaa.

Saisikos olla lasillinen punaviiniä?
Olenko minä muka löytänyt salatieteen?

Että kokemukseni perusteella laitan enemmin painoa tuonne huonesijaintiin kuin merkkiin.

 

Järjestelmä ei tahdo olla kanssani missään tekemisissä.


Onko vappu työväen juhla? Vai opiskelijoiden? Vai lasten?

9. huone    ja
politiikan olen selkeästi löytänyt hiukan kypsemmällä iällä.

Kuulun punavihreään sukupolveen.

Kettutyttö.

Arvoliberaali ja punaradikaali. Tämän tiedostaminen on oikeastaan aika vapauttavaa. Poliittinen koti löytyy vasemmistosta. Taiteen autonomia, tasaisempi tulonjako, ihmisoikeudet. Siinäpä syy.

Jokaiselle tarpeidensa mukaan, jokaiselta kykyjensä mukaan.

Vichy.


Mihin suuntaan jytky liikautti, vai pitikö paikoillaan?

Surullisin mielin. Näyttää siltä että ihmisoikeudet hävisivät näissä vaaleissa.

Jokos täällä on pohdittu uutta nimeä hallitukselle? Ei tule täysveri sinipuna, mutta mites olisi:

Sini-puna-niska

tai

Puna-perS-paviaani?

Uskonto on kuin pippeli.

Ihan kiva että sulla on sellanen.
Ja ihan kiva että se tuottaa sulle kiksejä.

Älä kuitenkaan tyrkytä sitä minulle.

 

Luomua ostan aina kun mahdollista. Lihaakin syön jos se on luonnonmukaisesti tuotettua/riistaa. Vaihtoehdot ovat vain melko vähissä näillä lähtökohdilla. Valitettavasti.

Koti, uskonto ja isänmaa

vai

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo?

^Tää on oikeasti kuvottavaa.

Pienpuolue tentissä torstaina joku fundamentalisti, Terttu Savola, kysyi mitä kirkko puolustaa enää jos ei raamattua?

Miten olisi vaikka ihmisiä.

Ei riitä äly näitä ihmisiä ymmärtämään, ei.

Miuta ärsyttää nää vaalit.
Ärsyttää etenkin perussuomalaisten taidelinjaus. Ja etenkin se että se nimenomaan puhuttelee prototyyppistä persuäänestäjää.
Ja sitten vielä ärsyttää tämä älä alistu -kampanja.

Miten ahdasmieliseksi sitä voikin ihminen ryhtyä?

En seuraa. Muoti saa seurata miuta.

Puhuttelevin kohta/tapahtuma Kalevalasta?

Miusta tuo  kuvaus oli hupaisa. Ylipäätään näistä repii huumoria, kun alkaa miettiä millaisia sijainteja lähiympäristössä on ja miten ne ulkopuolisen silmin pelittävät.
Oikeastaan toimii parhaiten kun ajattelee jotain työyhteisöä, tai muuta ei-niin-läheistä yhteisöä.
Liian läheltä en oikein näe hyvin. Sitä tulee likinäköiseksi.
Merkki miustakin kuvaa parhaiten Venusta. Ainakin omalla kohdalla. Olen  ja rakastan hyviä materiaaleja kaikessa. Semmoinen mullantuoksuinen arvomaailma.

  myös 8 huoneessa. Toisten varat siis myöskin. Ja kun  niin luottokorttien kanssa saa olla tarkkana. Näin nyt niinkuin näkökulmana tuohon huonesijaintiin.

  on myös yhtymässä  ja  ja oman säväyksensähän ne antaa nuokin.
Ketään  ?
Olisi hauska kuulla kokemuksia tästä. Olen nimittäin pannut merkille että saattaisi olla aika intensiivinen sijainti. Ehkä jopa siinämäärin että tuopi haasteita ympäristön ja oman tunnemaailman välille. Näin ainakin kiivasluonteisella tyttärellä. Hänellä tosin myös 

Tai ehkä olen vain likinäköinen. :

En mie tiiä miks, mutta jostain syystä tuli draamakuningatar  mieleen.  ,

että missäs se hajusuola nyt olikaan..?!

Enemmin kuin stelliumeja, etsisin MC:lle tulevia planeettoja tai aspekteja. Mc on kuitenkin se julkinen minä.

Ihana  / ketju.

Tyttöni, joka on  tokaisi koulukypsyysiän kynnyksellä, 7 -v kriisissään, sangen kaurismaisesti:

Tyttö:Äiti, nyt minä tiedän mikä on elämässä tärkeää.
Minä: No, mikä on tärkeintä?
Tyttö: Maksukyky.


 

Jonnin aikaa siinä meni turistessa, että eikö ihmiselle jää mitään arvokasta jäljelle jos maksukyky menee?..