Mietin kysymystä ja luin muiden vastauksi havaitakseni että olen jo pitkään ollut vähän hakoteillä itseni kanssa. Peilaan selkeästi omaa minääni toisen ihmisen kautta. Minulla on hyvä olla, kun tuo toinen on kanssani ja hyvällä tuulella. Rakastan itseäni hänen varjossaan.
Pahana päivänä, kun hän haluaa olla omissa oloissaan eikä minun kanssani, olen levoton, itkuinen ja eksyksissä, harhailen ja odotan kutsua kuin pieni koira!
Miten opin rakastamaan itseäni, miten saan vahvuuteni takaisin!
Hei Outituulikki,
veit "jalat" suustani, et ole yksin sen tuntemuksen kanssa, minä olen myös samanlainen, mutta eiköhän me joskus opita
t. Elviira
Pahana päivänä, kun hän haluaa olla omissa oloissaan eikä minun kanssani, olen levoton, itkuinen ja eksyksissä, harhailen ja odotan kutsua kuin pieni koira!
Miten opin rakastamaan itseäni, miten saan vahvuuteni takaisin!

Hei Outituulikki,
veit "jalat" suustani, et ole yksin sen tuntemuksen kanssa, minä olen myös samanlainen, mutta eiköhän me joskus opita

t. Elviira

, mutta ihmettelen vaan mikä sitä pidetään erityisen vaikeena, kai muutkin solmuparit on omalta osaltaan vaikeita 

