Minulla on kyllä vähän erilaisia kokemuksia kuin teillä.
Olen huomannut sen, että mitä enemmän olen löytänyt itseäni ja päässyt jotenkin tasapainoon itseni kanssa, sitä vähemmän minua oikeastaan häiritsee mitkään ulkoiset tekijät. En enää hermostu kassajonossa jos edessä olija on hidas, en enää revi hiuksia päästäni, jos joku tökkää bussissa laukulla, en suutu enää yhtä helposti tai yhtä pienistä asioista ylipäätänsäkään.
Sen olen kyllä huomannut, että reagoin aika vahvasti ihmisten olotiloihin. Aivan kuin "kopioisin" ihmisten olotiloja ja eläytyisin sitten itse niihin. Se on välillä aika raskasta, varsinkin jos kyse on masentuneesta tai huonotuulisesta ihmisestä. Välillä saan kytkettyä tämän "eläytymisen" pois päältä, välillä taas tunnen liiankin vahvasti muiden ihmisten ajatukset ja tunteet. Myös intuitioni ihmisten suhteen on kehittynyt: tunnen ensisekunneista lähtien, minkä tyyppinen menneisyys ihmisellä on takanaan, tunnistan todella nopeasti "ihmistyypin", osaan kuvailla ihmisiä harvinaisen hyvin vain pienen tutustumisen jälkeen, osaan nähdä pintaa syvemmälle. Silti ei tämäkään ole aina mikään kovin mielekäs kyky. Kaikessa on aina varjopuolensa.
Samoin minulle tulee todella vahvoja tuntemuksia ihmisistä pelkkien kirjoitusten perusteella. Joskus myös lukiessani jotain artikkelia, joka käsittelee Jumalaa tai näitä tällaisia henkisiä asioita, minulle tulee omituisia tunteita kehooni: esim. tunnen kuumuuden tunnetta jommassa kummassa kädessäni, minulle tulee maasta "irtautunut olo", leijaileva olo, joskus jopa irrationaalisia pelon tunteita. Mielenkiintoista!
En tiedä onko tämä varsinaista kuudennen aistin herkistymistä, mutta jonkinlaista herkistymistä kuitenkin. :