Terve,

minusta kyynisyys on vihaa siinä kuin raivokin.

Suomessa kun avoin tunteitten näyttäminen ei ole erityisen suotavaa, niin purkautumaton viha ja katkeruus ottavat helposti tuon kyynisyyden, eli kylmän vihan muodon. Siinähän ihan yleisesti uskotaan ihmisten olevan pohjimmiltaan paskiaisia ja tätä ihmisluonnon oletettua mädännäisyyttä halutaan sitten tuoda esiin enemmän tai vähemmän sosiaalisesti hyväksytyin keinoin. Kyynikolla on omat toimintatapansa: jos muut ovat paskiaisia, hänellä on oikeus kohdella heitä sen mukaisesti tai sitten hän asettuu jonkinlaiseksi kaikkitietäväksi ihmisluonteen kriitikoksi muiden yläpuolelle. Kyynisyys on kuitenkin enemmän oman, kielletyn vihan projisointia ulkomaailmaan kuin todellista ihmisluonteen tuntemusta. Tunteiden projisointi on äärimmäisen yleinen ja tiedostamaton minän puolustuskeino ja siihen törmää jatkuvasti. Jos itse voi huonosti, muut näyttävät vihamielisiltä tai uhkaavilta, jos voit hyvin, muut näyttävät ihan hyviltä tyypeiltä. Vieraiden ihmisten kanssa jutellessa huomaa, miten minuunkin halutaan ripustaa sellaisia ominaisuuksia, joita minussa ei todellakaan ole. Joku saattaa muutaman sanan vaihdettuamme ole täysin vakuuttunut siitä, että vihaan häntä. Tämä on tyypillistä projisointia.

Itselläni oli nuorempana aivan liikaa padottua vihaa sisällä ja parikymppisenä olin todella kyyninen nuori nainen. Siksi tiedän, mistä puhun. Kyynisyyden avulla ei ole kuitenkaan koskaan vapautunut vihasta, vaan kaiken tunnekuonan on pitänyt kuumeta kunnolla, ennen kuin siitä on päässyt irti.

Tervehdys,

elämä on tehnyt minusta feministin. Kuu löytyy perusnaisellisesta Härästä huoneesta 11. Yhtymässä tähän on Kuun yläsolmu, joten aineksia olisi tulla oikein julkifeministiksi. 

1960-70 -luvun feminismillä on huono kaiku, koska sen johdosta feministi on miesvihaajan synonyymi. Sitähän naisasialiikkeen ei tarvitse olla. Myös se ärsyttää, että feminismi ymmärretään niin, että miesten ja naisten pitäisi olla samanlaisia. Näinhän ei ole, sen on varmasti jokainen vähänkin poikien tai miesten kanssa tekemisissä ollut nainen saanut havaita.
Edellinen sukupolvi on kuitenkin taistellut tärkeiden asioiden puolesta, jotka meille nykynaisille ovat itsestäänselvyyksiä. Ilman heitä meillä olisi vähemmän mahdollisuuksia tehdä elämässä valintoja. Ehkä vieläkin eläisimme täysin miehistä riippuvaisina. Työmarkkinoilla tapaa kuitenkin edelleen naisten vähättelyä tai kotirintamalta suoranaista uran sabotointia miesten taholta, joten työtä riittää vielä.

Minusta nykypäivänä naisten suurin ongelma on se, etteivät he todella arvosta omaa naiseuttaan. Mitä se sellainen naiseus on, että pyritään muuttumaan miehiksi? Feminiinisessä energiassa on paljon sellaista voimaa, lämpöä ja viisautta, jota maskuliinisessa energiassa ei ole. Naiset eivät tosin itse tätä tajua, vaan pitävät perusnaista kaakottavana ja ylitunteellisena silmienräpsyttäjänä.

Siis meille naisille olisi tärkeintä tajuta, ettei meidän tarvitse olla miehiä, eiks je?

Terve,

tässä on sellainen asia, jota allekirjoittanutkin on saanut elämänsä aikana opettelemaan. Täällä onkin jo hyviä neuvoja sadellut.

Mitä tulee suoraan, sensuroimattomaan vihanilmaisuun, niin se toimii vain harvojen tyyppien kanssa (siis jos kyseessä on vihastuminen toiselle henkilölle eikä epämääräisemmälle asialle). Tällöinkin on kuitenkin vaarana se, että suuttumusta aiheuttanutta asiaa ei ilmaista selvästi, vaan toinen nähdään itse pääpiruna ja pyritään tuhoamaan hänet hinnalla millä hyvänsä. Tällaiset tuhoamisyritykset - vaikka olisivatkin vain sanallisia - eivät unohdu ihan helposti.
Suutuspäissään on tosiaan hyvä laskea wanhanaikaisesti kymmeneen ja yrittää sitten mahdollisimman selkeästi eritellä se asia, mikä mättää. Itse olen päätynyt käyttämään riitatilanteissa minä-muotoa "minusta tuntuu" tai "minua suututtaa tämä ja tämä" tai "minua loukkaa kun.." Toinen kuuntelee mieluummin tällaista puhetta kuin syyttelevää äänensävyä. Suuttuneenakin voi raivota vain asiasta ja kunnioittaa toisen persoonaa.

Vihassa on hyvänä puolena se, että se voi toimia muutosvoimana. Suutuspäissään sitä on keksinyt ratkaisuja vaikeisiin ja jumittuneisiin tilanteisiin. Sitä on saanut voimaa pistää erinäisiä prosesseja käyntiin, jota ei olisi tapahtunut ehkä muilla keinoilla. Tämäkin onnistuu tosin vain silloin, kun kuumana käydessään pystyy pitämään mielen tarpeeksi selkeänä.

Itsekin olen perustemperamentiltani rauhallinen enkä vähästä suutu, mutta rajat ne on minullakin. Eli on tullut raivottua silloin tällöin. 

Tervehdys Timotheus,

tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta muistutat kovasti erästä nuorta miestä, jonka kanssa tanssin pari kertaa pohjoispohjanmaalaisissa ravintoloissa v. -98. Avatarisi ei nyt tosin näy koneellani, mutta silloin on kun on näkynyt, niin yhdennäköisyys on melkoinen.

Etunimensä alkoi M:llä ja ikää herralla oli tuolloin melkein 21. Seksuaalisesta suuntautumisestaan hän ei ollut silloin ihan varma. Jos et ole tämä tyyppi, niin sinulla on sitten kaksoisolento!

Oma Venus on Ravussa  ,  , huoneessa 5. Venuksen asemasta voisi minun päätellä olevan hyvinkin romanttinen luonne, mutta en ole. Enemmän olen intohimoista ja aistillista tyyppiä (huom. Kuu Härässä) ja ihmissuhteissa räiskyy aika ajoin. Nuorempana olin kovin huvitteluhaluinen eikä sitoutuminen kiinnostanut, mutta ehkä tuo Rapu-Venus kuitenkin pistää kiintymään ja olemaan yhden miehen nainen.

Marsin sijainnista saattaisi päätellä, että Vaakatyypit kiehtoisivat. Käytännössä kuitenkin päädyn yhteen tulimerkkien kanssa. Muistakaa, että se Junonkin sijainti voi kertoa ihannekumppanin ominaisuuksista. Itselläni se on Leijonassa h. 3, eli itsevarma taiteilija/johtajatyyppi, joka on hyvä suustaan, olisi minulle sopiva???

Terve,

minusta ökyrikkaaksi syntymisen ei tarvitse olla edes mitenkään karmista. Rikkaus ja maallinen hyvä ovat olosuhteita, joiden kautta voi oppia tärkeitä läksyjä elämässä. Samoin mm. syntyminen slummiin tai vaikkapa sotatilassa olevaan maahan ovat olosuhteita. Niissä voi olla karmaa tai olla olematta. Valitsemalla eri inkarnaatioihin erilaisia olosuhteita, oppii elämää monelta eri kantilta.

Menneitä elämiä kun olen tutkinut, niin olen itsekin ollut käsittääkseni törkeän rikas perijätär 1400-luvun Englannissa. Historiankirjoista löytyy epäsuoria viitteitä tähän henkilöön joka olin, ja perheessä oli "loiston päivinä" jopa 30 000 palvelijaa. Ajanjakso oli vielä sangen sotaisa ja vaikka olinkin nainen, vaikutusvaltaa oli paljon. Luultavasti en ole valtaani käyttänyt aina viisaasti. Joskus keski-iässä menetin kaiken.

No, minun on helppo uskoa, että olen ollut rikas edellisessä elämässä. Tähän viittaavat seuraavat tekijät:

1. En arvosta rahaa ja maallista omaisuutta, vaikka toki myönnän rahan tarpeellisuuden. Edellisessä elämässä raha on ollut enemmän itsestäänselvyys, eikä sitä ole tarvinnut ajatella, ei ainakaan 40 ensimmäiseen vuoteen.
2. Vieroksun työtä. Olisi mukava, kun kaiken saisi kultalautasella eteen. Tässä elämässä tämä ei tosin ole ollut mahdollista. Duunia pitää paiskia leipänsä eteen. Nykyinen elämä on siis uudenlainen olosuhde. Onnenkantamoisia ei ole herunut ja jos nyt pärjää taloudellisesti, siitä voi kiittää ihan omaa osaamistaan.
3.Ymmärrän hyvän päälle. Minulla on kallis maku, jota en voi valitettavasti toteuttaa haluamallani tavalla.
4. Minua pidetään yleisesti "pankkina". Minulta tullaan aina pummaamaan tai lainaamaan rahaa.
5. Vedän puoleeni perijöitä, lottovoittajia tai konkurssikypsiä yrittäjiä. Kaikissa on teemana voimakas varallisuuden muutos. Tämä seikka on ollut aina ihmetyksen aihe minulle eikä asiaa voi selittää mitenkään lapsuudella.

Eli tämmöisiä heijastumia nykyisyyteen on tullut, kun on elänyt "Paris Hiltonina" 1400-luvulla.

Tervehdys,

onpas sinulla tykitystä tähtitaivaalla.

Itse olen kiinnittänyt huomiota noususolmun merkitykseen. Jotain hyvin merkittävää voi tapahtua, jos tr. noususolmu tekee yhtymää jollekin planeetalle tai myös toisinpäin. Jokin tr. planeetta osuessaan solmuille pistää elämän uusiksi. Itselläni tr. noususolmu on kohta tuloillaan radix-Saturnuksen päälle. Viimeksi tämä transiitti on ollut päällä 19 vuotta sitten ja silloin 1. päätin mikä minusta tulee isona ja 2. rakastuin ensimmäistä kertaa. Molemmat asiat tapahtuivat parin kolmen päivän sisällä.

Se, että elämän pahin pelko toteutuu, ei ole huono asia. Se on ensin kauheaa, mutta todellakin hyvin kasvattavaa. Jos hyvin käy, tuo pelko menettää otteensa sinusta ja olosta tulee hyvin vapautunut.

Lisäys: Viimeksi tr. Saturnus oli noususolmullani keväällä -99. Silloin palasin kuukauden mittaiselta opintomatkalta vain huomatakseni, että väistämätön avoero oli edessä.

Saturnus on DC:ni hallitsija, joten sen transiiti liittyvät minulla usein rakkauselämään.

Terve,

www.astro.com

Sieltä löytyy 3000 vuoden efimeridit pdf-tiedostona. Linkki pitäisi olla heti etusivun alalaidassa, tsiigaapa tarkasti.

Efimeridejä voi myös ostaa. Unio Mysticassa Helsingissä olen niitä ainakin nähnyt.

Hei Auringonkukka,

voit selailla transiitteja edestakaisin esim. tuolla Oma astro -osastolla. Vilkaise sieltä päiväkirjaa.

Toinen vaihtoehto on käydä katsomassa efimeridejä astro.comissa tai valita Extended Chart Selectionista Natal Chart with transits.

Hehheh,

nauramisesta tuli mieleen veljenpoika, joka on tällä hetkellä kokonaista 10 kk vanha. Aurinkomerkiltään hän on Jousimies, Aurinkoon ovat yhtymässä perääntyvä Merkurius ja Pluto. Nousu -ja Kuumerkkinsä on Skorpioni.

Täytyy sanoa, että pojalla on nauru herkässä. Arvelen tämän johtuvan todellakin hänen aurinkomerkistään. Mutta tuo vahva Pluto antaa jo nyt ominaisleiman hänen luonteeseensa: sellaista pirunnaurua hänen kätkätyksensä muistuttaa. Ilmekin on monesti tällainen  :, kun hänen mielestään jotain hauskaa on tapahtunut.

Huvittava tapaus näin plutonikkotädin mielestä.

Terve,

jännityksellä odotan myös ensi juhannusta, jolloin myös on suurristi taivaalla. Tarkka päivä on 21.6.2006, jolloin parivaljakkoa Saturnus oppositio Neptunus täydentävät Jupiter oppositio Kuu. Kuu on tuolloin Härässä ja Jupiter Skorpionissa.

Jännittävää tässä on se, että kaikki tekijät pommittavat tarkasti radix-Kuutani.

Sisäplaneetat muuten perääntyvät urakalla lähiaikoina. Merkurius perääntyy ensi kuussa Jousimiehessä ja Skorpionissa ja Venuskin alkaa pakittaa joulukuussa heti kohta, kun Marsin liike on muuttunut jälleen eteneväksi. Venus vaikuttaa Kauriissa ja Vesimiehessä, itselläni DC:llä. Koetapa sitten näitten kanssa pärjätä. 

Myöhempi korjaus: 21.6.2006 oppositiossa ovat Saturnus ja Chiron, Neptunus on ainoastaan väljässä oppositiossa Saturnukseen. Suurristiä täydentää vielä Mars, joka tuolloin on yhtymässä Jupiteriin. Kaikki nämä ovat sitten 9-10°:ssa kiinteissä merkeissä.

Tervehdys,

lukaisepa etusivulta tuo juttu taivaalle tarkentuvasta suurrististä.

Tökkimistä aiheuttanee perääntyvä Mars Härän merkissä. Se koettelee erityisesti niitä, joilla on jotain merkittävää kiinteässä laadussa (Härkä, Skorpioni, Leijona, Vesimies).
Itselläni Mars vaeltelee kuumerkissäni. Täytyy sanoa, että elo on ollut joskus valoisampaakin. 

Tervehdys,

minua jaksaa hämmästyttää tiettyjen solmuasetelmien kummitteleminen elämässäni. Tällä foorumilla näyttäisi huoneasetelmat 5-11 tai Leijona-Vesimies -akseli olevan oikein yleisiä sijainteja solmuille.

Itselläni noususolmu on huoneessa 11, laskusolmu siis huoneessa 5. Mutta mikäpäs sen somempaa huoneen 11/Vesimiehen teemalle kuin parveilla verkossa samanhenkisten ihmisten kanssa ja opiskella astrologiaa. 

Toinen solmuasetelma, joka kummittelee toistuvasti on huoneet 2-8 tai Härkä-Skorpioni -linja. Itselläni siis yläsolmu Härässä, alasolmu Skorpionissa. Esim. ensimmäiseltä avomieheltäni yläsolmu löytyi huoneesta 8, toiselta Skorpionista. Kumpainenkin on entinen yrittäjä ja ovat taistelleet ankarien talousvaikeuksien kanssa tehtyään konkurssin. Mainittakoon, että kumpainenkin oli vielä aurinkomerkiltään Oinaita.

Merkillistä, kerrassaan merkillistä 

Tervehdys,

Lilli on väännös oikeasta etunimestäni ja myös läheisten yleisesti minusta käyttämä lempinimi.

Normaalielämässä en kuitenkaan Lilliä käytä vaan suosin oikeaa nimeäni.

Hei maallikko,

mukava nähdä sinua taas täällä astroilun parissa. Me modet olimme jo hieman huolissamme, kun sinusta ei pitkään aikaan kuulunut hiiskahdustakaan.

Itselläni Pluto on karvaa vaille 18° Neitsyttä ja tr. Pluto teki siis neliötä itseensä muutama vuosi sitten.

Ymmärsin tuon "pinttyneen tavan toimia tietyissä ihmissuhdetilanteissa" tavaksi toimia konfliktitilanteissa. Itsekin jouduin ko. transiitin aikana pistämään riitelytekniikat aivan uuteen uskoon. 

Eli nuorempana olin herkästi kuoreeni sulkeutuva mököttäjä, joka vetäytyi mielellään kaikista konflikteista, kun taas tämän ko. transiitin aikana oli pakko ilmaista itseään joskus vähän kovaäänisenkin tapaan.  Suoraan sanoen opin siis tulistumaan ilman että sitä tarvitsisi kauheasti hävetä. Muutenkin on pitänyt tunnustaa se, että itsessä on aggressiivinen puoli ja aggressiivisia  tunteita. Miehille tämän puolen hyväksyminen on helpompaa, mutta meille naisille sitä iänikuista kiltteyttä ja pärjäämistä on taottu päähän lapsesta asti. Siitä roolista murtautuminen on melko iso asia.

Sitten on vielä pitänyt opetella oikea ja kasvattava tapa ilmaista aggressiivisuutta. Muussa tapauksessahan se voi johtaa henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, mikä ei taatusti johda henkiseen kasvuun.

Terve,

tässä on suora linkki siihen taulukkoon, missä vertaillaan kypsien ja vanhojen sielujen eroja:

http://www.michaelteachings.com/mature_old.html

Joo, minuakin ihmetytti tuo Skandinavian erottaminen Suomesta, Ruotsista, Islannista ja Tanskasta.
Enimmäkseen olen kuitenkin nähnyt Michael-kirjoituksissa Suomen olleen pääsääntöisesti kypsien sielujen aluetta. Ainoastaan tässä taulukossa Suomi lasketaan vanhojen sielujen maaksi.

Asiaa ei pidä tietenkään ymmärtää niin, etteikö Suomessa olisi myös muiden sielunikien edustajia. Ex-mieheni on selkeästi nuori sielu. Tyypilliset kovat arvot, nuoruuden ja ulkoisten arvojen palvonta  ja oma ego on kultaakin kalliimpi. Pystyin kuitenkin suvaitsemaan hänen arvomaailmaansa tiettyyn rajaan asti, olihan hän vasta nuori...