Hmm,
onko se nyt alilämpöisyyttä (kuten joku aiemmin totesi) jos ruumiinlämpöni
on yleensä 35,5 tienoilla? Saattaisi olla myös yhteydessä muuhun pohjoiseen sopeutumaani, eli en rusketu, en hikoile juuri lainkaan eli kuumansieto on huono ja hämäränäkö on erinomainen. Ei täällä pohjoisessa kannata tuhlata kaloreita (80% syömisistämme menee ruuminlämmön ylläpitoon) siihen että hohkaa lämpöä ympäristöön, mieluummin  pidetään se saman tien matalammalla. 

Amalgaamia on kyllä suussa, joten joko se ei nosta ruumiinlämpöäni, tai sitten olisin oikeasti vielä kylmäverisempi... Kuumetta ei ole enää vuosiin ollut, ei edes minun "36,6 on jo kova kuume" mittapuullani. Tämän uskon johtuvan lähinnä siitä, että immuunijärjestelmäni kyykyttää pöpöt ilmankin, sillä enpä ole juuri sairastellutkaan viimeisen 10 vuoden aikana.

Onneksi en ole ollut sellaisessa järjettömässä työpaikassa, jossa on kiinteä "kuumetta pitää olla 37,x ennen kuin saa lähteä kotiin" sääntö. Sellaisia nimittäin on. Takavuosina kun vielä kuume nousi, oli 36,8 minulle jo esimerkiksi todella ökön olon tuottava lämpö ja sillä ei olisi kotia päässyt. Tai sitten olisi pitänyt mittauttaa työpaikan terveydenhoitajalla normaalia lämpöä vaikka viikon verran, jotta olisi nähnyt että lähtökohta on vähän tavallista matalampi.

t. Eklektikko

soija
pavut ja maissi samalla aterialla
auringonkukansiemenet

Siinä proteiinilähteitä, jotka sisältävät kaikki aminohapot. Mutta koska kaikkia aminohappoja ei ole tarvis saada yhtä aikaa, homma ei ole kovinkaan tarkkaa.

Proteiinintarve on noin 0,5 g / painokilo. Tosiasiassa kuitenkin vain 0,25 g / painokilo, sillä tuossa ekassa "virallisessa" suosituksessa on tuplamäärä ikään kuin varmuuden vuoksi.

Itse syön kyllä eläinproteiinia merenelävien muodossa ja joskus vähän nisäkästäkin menee. Mutta samalla idealla suunnilleen kuin luonnontilassa: Ei se metsästäjä-keräilijä savannillakaan saanut saalista joka päivä, välillä ei edes joka viikko. Ruuaksi käytettyjen kasvien lukumäärä sen sijaan oli yli 2000, kun nykyään moderni ihminen käyttää ehkä kahta sataa.

 Suurimman osan proteiinistani saan kuitenkin pähkinöistä ja soijasta. Tunnustan syöväni melko lailla enemmän protskua kuin on tarvis, voidakseni syödä enemmän hiilihydraatteja. Minun karjapaimentolaisen aineenvaihduntani (piimä ja jugurtti ovat Jumalten juomia...) ei nimittäin siedä viljaa ellen tasapainota sitä silmämääräisesti vastaavalla määrällä proteiinia. Mikäli tämä tasapaino järkkyy lihoan palloksi alta aikayksikön.

t. Ekleketikko

Heips!

Pientä kevennystä, ilkeyksien sanakirja toteaa kyynikosta näin:

"Kyynikko on henkilö, joka tuntiessaan kukkien tuoksun alkaa katsella, missä arkku on."   

Itse koen kyynisyyden selkeänä merkkinä jonkinlaisesta traumasta tai ongelmasta. Ainakin minulla kyynisyyden määrä oli suorassa suhteessa käsittelemättömien ongelmien määrään, nykyisin olen siis  onneksi jotakuinkin kyynisyydestä vapaa. Kyynikko voi olla ilkeä muille, mutta itseään hän ennen kaikkea vahingoittaa  luomalla omilla ajatuksillaan maailman itselleen hyvin ikäväksi.

t. Eklektikko

Varoitus! Kidnappauskirjojen, avaruusalusten romahduksista lukeminen on vaarallista, koska lukija lukiessaan säteilee noita ajatuksia ympäri universumia ja nuo ajatukset leviävät valoa nopeammin ja nuo ajatukset saavuttavat kyseiset negatiiviset olennot, jotka sitten hyökkäävät niistä lukevien kimppuun.
Kaikki toimii täysin esoteerisen säännön mukaan, sama vetää puoleensa samaa.
Usassa kävi juuri näin (miljoonia ihmisiä kaapattiin), kun tällääinen kirjallisuus levisi ympäriinsä. Sama tilanne on katsella humanoideja mustine silmineen.

Öh... tuotanoin, nyt hämmentää.

Eikös tuo voi yhtä hyvin olla niin, että luettuaan noita kirjoja miljoonat ihmiset vain psyykkasivat itsensä LUULEMAAN, että heidät kaapattiin?

Ufoabduktiokokemuksia on kuvailtu myös tavalla joka muistuttaa hämmentävän paljon ruumiistairtoamiskokemusta: Outo surina, kykenemättömyys liikkua ja harmaita hahmoja vuoteen vieressä.

Minulla on edellämainitun kaltaisia kokemuksia ja ne ovat kyllä ruumiistairtautumisia (tiedän siitä, että välillä tapahtuu muutakin kuin vain se että makaan palikkana ja näen ne pari hahmoa - ovat muuten omia kotihenkiäni, joille sytyttelen välillä kynttilöitä  )

Niin että jos abduktiokokemuksen kuvauksena annetaan muiden kuvausten ohella myös kuvaus ruumiistairtautumiskokemuksesta pahimmillaan (joskus se ON pelottavaa, eritoten jos on paikassa jossa on huonot "vibat") niin kaipa sitten miljoonat luulevat tulevansa abduktoiduiksi. Ruumiistairtautumisia tapahtuu tahattomasti monille ihmisille, minulle esimerkiksi vain ja ainoastaan silloin, kun olen yhtä aikaa ylivirittynyt ja erittäin väsynyt.

Placebo- eli lumevaikutus voi siis olla yksi vaihtoehto. Toinen vaihtoehto voi sitten yhtä hyvin olla se, että ko. kirjojen lukeminen kutsuu niitä abduktoijia.

Epistä, miksi minua ei ole abduktoitu ollenkaan, vaikka olen lukenut ko. kirjoja vaikka kuinka paljon?! 

t. Eklektikko

Nina71 kirjoitti:

Oletteko te huomanneet miten teidän käy syömisen kanssa, kun olette rakastuneita, siis aivan sitä ensi huumaa? Mun syöminen jää ihan minimiin? Muistan kun kerran ystäväni sanoi, että kyllä sun täytyy syödä edes jotain. Syötyäni tuli aivan hirvittävän huono olo, vaikka söin vain pienen leivän.

Ja nukkuminen jää usein myös vähemmälle. Tämä johtuu siitä, että rakastuessa tuleva hormonimyrsky (dopamiinia, serotoniinia, oksitosiinia) tuottaa erittäin samankaltaisia vaikutuksia, kuin amfetamiini. Ja amfetamiiniahan käytettiin ennen laihdutuslääkkeenä, ennen kuin huomattiin että moinen ei ole fiksu idea.

Ennen kaikkea noista hormoneista se dopamiini on nälkään ja unentarpeeseen vaikuttava juttu. Jotkut ovat teoretisoineet jopa että kun rakkaussuhde katkeaa äkisti, osa pahasta olosta on ihan suoraan dopamiinin vieroitusoireita.

Ja vielä on yksi aine, jota rakastuneilla ihmisillä erittyy omatoimisesti: Theobromiini. Rakastuneiden ihmisten lisäksi sitä löytyy myös suklaasta - ehkä sen vuoksi rakkaudessaan onnettomat tai pettyneet syövät sydänsuruihinsa suklaata, yrityjksenä välttää niitä vieroitusoireita.

En tässä nyt mitenkään yritä väittää, että rakkaus olisi vain kemiallinen ja sisäeritysjuttu. Haluan  vain tuoda esiin, että kaiken sen henkisen myllerryksen ohella on rakastuneen ihmisen elimistössä meneillään myös todella rankka kemiallinen myllerrys. Olemme kokonaisuuksia täällä fyysisellä tasolla oleskellessamme ja molemmat puolet ovat aina mukana.

t. Eklektikko

Hei!

Sanaya kirjoitti tuolla pari sivua sitten asiasta, jonka olen kokemuksesta myös huomannut hyvin tärkeäksi:

Jos vihan tunteeseen lisää ajatusketjuja vihan tunne lisääntyy. Vihan "purkaminen" verbaalisella vuodatuksella ei siis poista vihaa, vaan lisää sitä.

Toisaalta on otettava huomioon, että vihan tunne on itse asiassa hyödyllinen hälytin: Se ilmoittaa että rajojamme on rikottu tavalla tai toisella. Mutta miksi huudattaa sitä itse hälytintä toisen korvaan? Riittää kun huomaa, että on tarvis puuttua rajojen rikkomiseen. Ja kun sen tekee rauhallisesti ja asiallisesti, silloin kyseessä ei ole em. vihaa lisäävä verbaalinen vuodatus.

Jos siis hälytin huutaa oikein kovaa, eli viha on tosi suuri, on parempi rauhoittua ensin ennen kuin ryhtyy toiselle puhumaan siitä rajojen rikkomisesta, joka vihan aiheutti. Muuten viha lisääntyy.

Fyysiset toiminnot - se nyrkkeilysäkki - voivat olla sinänsä hyvä keino, mutta kuinka helppoa niitä on käyttää ilman niitä vihaisia ajatusketjuja, jotka lisäävät vihaa?

Vihaa tulee helposti paettua toimintaan ja puheeseen sen sijaan, että vain olisi sen tunteen kanssa ja kokisi sen. Ja toisaalta jos on ollut liian kiltti, eikä ole puuttunut asiallisesti niihin rajojen rikkomisiin, niin ensin alkuun tulee ylilyöntejä, sillä se vihahälytin on ikään kuin ylikalibroitunut, kun sitä ei ole suostunut kuuntelemaan.

t. Eklektikko

[kun]

Lehdessä uutisoitiin eilen, että ihmiset ovat hamstranneet lintuinfluenssalääkettä - reseptejä siis ilmeisesti kirjoitetaan ihan tavallisille rahvaan jäsenillekin.

Pandemiahan on vain ajan kysymys, saivat juuri selville, että se ekan maailmansodan aikana riehunut influenssa, joka tappoi enemmän (20 miljoonaa) kuin se maailmansota, oli samantyyppinen virus kuin tämä lintuinfluenssa.

Epidemiologit puhuvat siitä, mitä tapahtuu kun virus muuttuu ihmisestä ihmiseen  leviäväksi, siis kun - ei jos.  Toisaalta olisihan maapallon väestössä varaa vähentää aika tavalla, se on vain kovin ikävää että maapallon yleinen hyvä - noin ekologisesti - aiheuttaisi melkoisia inhimillisiä tragedioita.

Lehdessä oli myös eilen siitä, missä järjestyksessä lääkettä jaetaan. Ihan ensimmäisenä listalla ovat jo sairastuneet ja heitä hoitava henkilökunta, sitten tulivat infrastruktuuria ylläpitävät tahot (ois kiva, et sähköä riittäisi epidemian aikanakin jne) ja kyllä valtionhallinto taitaa tulla sitten seuraavaksi.

Jos/kun pandemia tulee, niin eiväthän siihen kaikki kuole. Mielenkiintoisempaa on, mitä tapahtuu yhteiskuntajärjestykselle - kuinka sekaisin se menee. Tuleeko Mad Max -tyyppistä puoliteknobarbarismia, vai mitä oikein tapahtuukaan.

t. Eklektikko

Sivistyssanakirja netissä toteaa seuraavaa:

eklektinen (aatteellisesti) valikoiva ¶ Sävyltään usein kielteinen sana, joka viittaa asenteeseen, jossa erilaisista aatteista, uskonnoista tms. poimitaan vain "parhaita paloja", niiden miellyttäviä piirteitä, välittämättä siitä, että tulos voi olla pinnallinen sisäisesti ristiriitainenkin

Jotenkin tulee kylä sellainen tunne, että sitä kielteisyyttä näkee eklektisyydessä helpoiten ns. lakihenkisen uskon harjoittaja tai Michael-kirjojen määrittelemän mukaisesti "lapsisielu," eli ihminen jonka maailmanjärjestys järkkyy, ellei asioita tehdä "kuten ennenkin" ja "sääntöjen mukaan." 

Näen itse pikemminkin hyvänä, että jokainen tekee kuten hänelle itselleen sopii, enkä oikein ymmärrä, miten yhden ihmisen kehittelemä oppijärjestelmä voisi olla ihan yksi yhteen sellaisenaan toiselle ihmiselle sopiva - paitsi tietenkin kyseisen ihmisen parisielulle.

Minun uskoni on nimenomaan eklektinen, siksi olen täälläkin Eklektikko. Pahempia ristiriitoja ei ole toistaiseksi ilmennyt, ehkä siksi  että yksi olennainen osa eklektistä hengellisyyttäni on se, että useat vastakkaiset asiat voivat olla tosia yhtä aikaa.   

Ylläoleva määritelmä tosin heittää vähän siinä, että siinä puhutaan "parhaiden" ja "miellyttävien" palojen poimimisesta. Ei se minulla noin mene, olen poiminut sellaisiakin paloja joita ilman olisi kivampi olla, mutta jos intuitio (=Jumalan johdatus) sanoo, että poimi, niin mikä minä olen vastaan väittämään. Eklektikko ei ole siis ehkä ihan niin hedonistinen käsite, kuin tuo ylläoleva antaisi ymmärtää. Tuo nyt vain oli yksi netistä äkkiä löytämäni määritelmä eklektisyydelle.

t. Eklektikko

Hedelmäpommi
--------------

1 avocado
1 banaani
100 g mantelilastuja
2 pikkupurkkia metsämarja-Yosaa

Kuutioi avodcado ja banaani.
Sekoita kaikki ainesosat keskenään.
Nauti.

Annoksesta riittää yhdelle erittäin nälkäiselle
koko ateriaksi, kahdelle pienemmäksi ja
neljälle jälkiruokakipollinen. Yosahan on siis
sitä kaupan kaurajugurttia. Maku voi olla
muukin kuin tuo metsämarja, mutta jostain
syystä se on erityisen herkullinen. Tämä
on siis periaatteessa elävää ravintoa,
Yosan voi toki korvata myö itse tehdyllä
kaurajugurtilla, 2 pikkupurkkia Yosaa on
noin 3 dl.

t. Eklektikko

Heips!

Prinsiippi on myös sivistyssana. Enklanniksi "principle." Suomeksi ihan yksinkertaisesti vain: Periaate. Jos haluaa sanoa "hienommalla" tavalla periaate, voi käyttää siis sanaa prinsiippi. 

t. Eklektikko

Heips!

Jos tätä monimutkaista asiaa koettaisin ilmaista mahdollisimman yksinkertaisesti niin se olisi suunnilleen:

Karma on toisaalta syyn ja seurauksen laki.
Toisaalta se on tekemisissä oppimisen/muistamisen kanssa.

Michael kirjojen näkemys miellyttää tässäkin asiassa: Voimakkainta karmaa luodaan puuttumalla toisten ihmisten vapaaseen tahtoon heidän elämänvalinnoissaan tavalla tai toisella. Negatiivisella puolella äärimmäinen puuttuminen olisi vaikkapa murha - siihen loppuivat toiselta kaikki valinnat sen elämän suhteen... Positiivisella puolella karmaa voisi puolestaan tehdä esimerkiksi helpottamalla tai tukemalla toisen elämänvalintoja, vaikkapa nyt rahoittamalla esimerkiksi toiselle opiskelun tämän tahtomalle alalle.
Suhteessa toisiin karma maksetaan aina: Sen minkä teen muille, tekevät muut ennemmin tai myöhemmin minulle - sekä ne hyvät että pahat.

Sitten on se ihan henkilökohtainen karma, sen näen liittyvän elämänläksyihin: Karmani siinä asiassa sisältää asioita, joita tarvitsen oppiakseni/muistaakseni. Hyvä esimerkki tästä voivat olla juuri ne elämänolosuhteet: Slummissa ja palatsissa opitaan erilaisia oppitunteja.

Sitten on vielä "instant karma:" Jos tungen käteni nuotioon, saan palovamman. 

t. Eklektikko

Heips!

Maapallon magneettiset navat tosiaan nurvahtavat säännöllisin, joskin onneksi pitkin väliajoin. Nämä muutokset tallentuvat kiviainekseen, jota tutkimalla tämä asia on alun perin huomattu. Yhtäkään eläinten joukkokuolemaa ei ole ajoitettu näihin samoihin ajanjaksoihin, joten ihan hirveän huolissaan ei tarvitse olle.

Ilmeisesti muutosprosessi on alkanut. Se ei ole ihan nopea, vaan kestää noin 1000 vuotta. Ennen kaikkea se vaikuttaa magneettikentän voimakkuuteen: Tuon tuhannen vuoden muutosjakson ajan maan magneettikenttä on melko lailla normaalia heikompi. Tämä tarkoittaa sitten puolestaan sitä, että avaruudesta pääsee enemmän säteilyä maan pinnalle. Minkä puolestaan pitäisi todennäköisesti johtaa evoluution kiihtymiseen muutoskauden ajaksi - enemmän mutaatioita, enemmän uusia lajeja.

Tämän lyhyen kirjoitelmani tiedot ovat peräisin Hesarin sunnuntaisivuilta, jossa oli viime vuonna juttu asiasta. Sähkön "toimimattomuudesta/loppumisesta" siinä ei kyllä puhuttu mitään. Eikä se meidän sähkömme ole maan magneettikentistä peräisin, joten en oikein näe yhteyttä.

Toisaalta: Eräs Atlantis-teoria on, että se kulttuuri nimenomaan käytti energian tuotantoon systeemiä, joka hyödynsi maan magneettikenttiä prosessissa. Sellainen systeemi varmaan menisikin päin prinkkalaa magneettisten napojen "vuoronvaihdon" kaudella.

t. Eklektikko