Harva on varmaan kyennyt välttämään viimeaikaista uutisointia pelottelijaklovneista/pelleistä ympäri maailman ja myös täällä Suomessa.
Minun teoriani asiasta on tämä:

Jo parin vuoden ajan Kryon-kanavoinneissa on kerrottu että aidalla istumisen aika on ohi. Tämä tarkoittaa sitä että jokainen ihminen - täysin riippumatta siitä onko hengellinen vaiko ehkä ihan skeptikkoateisti - valitsee ilmentääkö omassa toiminnassaan valon tietoisuutta vai pimeän tietoisuutta. Siis ihan tavallisissa arkipäivän toimissa tulee näkyviin se, kumman tietoisuuden ihminen on valinnut. Tämä valinta ei tietenkään ole välttämättä tietoinen sellainen, mutta kaikki ovat valinneet/ovat valitsemassa nyt jomman kumman, enää ei voi olla siinä keskivälillä, aidalla istuen.

Se taistelu valon ja pimeän välillä on juuri nyt käynnissä (valo on  kyllä jo "voittanut", mutta se ei vielä näy, vaan uutisoinnin perusteella pikemminkin näyttää ihan päinvastaiseltakin, koska pimeys taistelee nyt epätoivoisesti hengissäsäilymisestään) ja se käydään ihan meissä tavallisissa ihmisissä ja siinä millaista tietoisuutta me itse ilmennämme arkipäivän toimissamme.  Pimeän tietoisuuden tärkein keino on luoda pelkoa:  Kun ihminen on pelossa, hänen valonsa menee silloin pois, vaikka muuten olisi miten paljon valotyöntekijä jne. Pimeän tietoisuuden valinneet voi siis tunnistaa pyrkimyksistä luoda pelkoa, kun taas valon tietoisuuden valinneet pyrkivät myötätuntoiseen ja rakkaudelliseen toimintaan.

Minulle tuli heti mieleen kun näin ensimmäiset uutiset pelottelijapelleistä/klovneista, että kyseessä ovat ihmiset jotka ovat - luultavasti tiedostamattaan - valinneet pimeän tietoisuuden, mutta ovat kuitenkin itse kohtuullisen mukavia ja päästään terveitä ihmisiä. Sen vuoksi he sitten ilmentävät pimeän tietoisuuden halua pelon luomiseen tällaisella tavalla, joka on huomattavan paljon 'kiltimpi' kuin esim. itsemurhapommi-isku.  Kysehän ei siis tietenkään ole mistää tietoisesta 'edistän pimeän tietoisuuden asiaa pelottelemalla pikkulapsia hirviöpelleksi pukeutuneena,' vaan homma menee todennäköisimmin niin että ne pimeän tietoisuuden valinneet vaan tuntevat selittämätöntä vetoa pelottelupelleilyyn heti kun siitä vain saavat kuulla.

(Ja 'pimeä tietoisuus' ei nyt sitten tarkoita tässä sitä, että kyseessä olisi joku eeppinen Saatana/Jumala-taistelu. Tässä on kyse siitä, että pimeän tietoisuuden valitsevat ovat vilpittömästi - ehkä jollain alitajuisella tasolla - sitä mieltä että planeettamme energiatason nousu on huono asia ja että kaikille olisi parempi että pysyttäisiin niissä vanhoissa matalammissa energioissa. Kannattaa siis kokonaan unohtaa esim hyvä/paha dualismipohdinnat tästä asiasta, sillä sekä valon tietoisuuden että pimeän tietoisuuden valinneet ihmiset kokevat itse toimivansa kaikkien eduksi.)

Tässä linkki toiseen ketjuun, johon olen suomentanut pari vuotta sitten tulleen Kryon-kanavoinnin tästä aiheesta. Sen nimi on Paljastuksia Pimeydestä: http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=68312.0

Ihminen on itse asiassa ihan suunniteltu heräämään keskellä yötä, juurikin siinä 'suden tuntina' klo 3-5 välillä. Kroppa haluaa tehdä niin ihan omista syistään. Ehkäpä kroppa tykkää kun sitä vähän herätellään juuri siinä kohtaa yötä, jolloin aineenvaihdunta on hitaimmillaan.

Itse asiassa koko Eurooppa nukkui yöunensa kahdessa pätkässä tuonne 1600-luvulle saakka.  Ennen protestanttista tehokkuusajattelua (=taloudellinen menestys on osoitus siitä että jumala tykkää sinusta) ihmiset saattoivat siis tosiaan nousta sängystä aamuyöllä ja olla hereillä jonkin aikaa, sitten takaisin nukkumaan. Ne alkuperäiskansat joiden osalta tätä asiaa on tutkittu tekevät myös niin. Tietenkään jokainen ei herää ihan jokaikinen yö ja aina ei nousta ylös vaan ollaan vain vähän aikaa hereillä ja sitten nukahdetaan uudelleen, mutta tuo taipumus on meillä kaikilla.

Kyseessä on siis ihmiskehon ihan luonnollinen rytmi ja halu herätä hetkeksi aamuyöllä. Se nyt vaan ei sovi yhteen modernin maailman tehokkuusajattelun kanssa ja sitä pidetään nykyään häiriönä tai haittana sen sijaan että sen ymmärrettäisiin olevan luonnollista.

Herään itse jokaisen unisyklin jälkeen kylkeä kääntämään, mutta juuri se heräämisen kohta tuossa 3-5 välillä on 'isompi' saatan nousta sängystä ja juoda hiukan vettä tms. Minulle kyseessä on ihan normaali ihmisruumiin toiminto. Se nyt vaan haluaa herätä vähäksi aikaa aina aamuyöstä.

Ja mitä tulee tukahdettuisiin tunteisiini, en usko että ne minulla ovat mitenkään erityisen tukahdetettuja. Käsittääkseni valtaosa esim aikuisista miehistä ei juuri itke, koska heille opetettu lapsuudessa virheellisesti että itkeminen on heikkoutta. Elämme emotionaalisesti epärehellisessä maailmassa, ja tukahdetettuja tunteita riittää. Joten en nyt liikaa laittaisi painoarvoa tuolle saralle.

Jaa, kun sekä lääketiede että psykiatria - siis ns 'kova' tiede laittavat kyllä asialle painoarvoa. Kysypä keneltä tahansa psykiatrian ammattilaiselta mitä kaikkia seurauksia - niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin - voi tunteiden tukahduttamisella olla. Ja vihan tunteet tukahduttavilla ihmisillä on ihan tutkimuksin todettu esiintyvän enemmän syöpää, kuin aggressionsa vapaasti ilmaisevilla. Ihmiset pystyvät psyykkisistä syistä aiheuttamaan itselleen sokeuden, neliraajahalvauksen jne (yleensä ohimenevinä ilmiöinä, joille ei löydy fyysistä selitystä). Näkö ja kuuloaistimuksen pieni rukkaaminen, jotta saisit jotain alitajuntasi tärkeänä pitämää viestiä on hyvin hyvin kevyt ja pieni juttu siihen verrattuna.

Että vaikka juuri tämä nykyinen kultturi jossa asut (on muita maita joissa miesten itku on ihan ok ja muukin tunneilmaisu kaikin puolin sallitumpaa kaikille kuin Suomessa) onkin tuossa mielessä melko sairas, niin eihän se että moinen on yleistä yhtään millään logiikalla tee siitä sellaista että se ei vaikuttaisi ihmisiin.

Ei vahingollisia seurauksia tuottava toiminta millään tavoin muutu vähemmän vahingolliseksi sillä, että sitä tekevät monet ihmiset.

Mutta kuten sanoin, ihmiset ovat usein valmiimpia uskomaan ulkopuoliseen riivaajaan kuin myöntämään, että voisi olla ehkä mahdollisesti jotain työskentelyntarvetta sen oman psyyken ja tunteiden kanssa.

Nämä jutut ovat kuitenkin ollut niin vahvasti mun elämässä mukana, että jos olisivat harhoja, niin sitten yhtälailla tämän esim foorumiviestinkin kirjoituskokemus voi yhtälailla olla harhaa. Vaikea uskoa että aistini olisivat niin huonossa kunnossa varsinkaan kun kukaan tuntemistani ihmisistä ei ole antanut ikinä ymmärtää että kokisin harhoja.

Minkä takia, jos kerran ne aistit eivät petä kokonaan, ainoastaan nämä yliluonnolliseksi häirinnäksi luulemasi asiat eivät voisi olla alitajunnatasi kotoisin olevia harhoja, samaan aikaan kun kaiken muun aistisi raportoivat luotettavasti?

MIksi tilanteen pitäisi olla joko/tai, eli että KAIKKI on harhaa tai MIKÄÄN ei ole harhaa? Minä pikemminkin näen nimenomaan todennäköisenä, että esim. juuri tukahdutetut tunteet voivat tuottaa SINNE TÄNNE hieman harha-aistimuksia samaan aikaan, kun kaikki muu aistiesi raportoima vastaa todellisuutta.

(Se mitä olen lukenut/kuullut esimerkiksi ihmisten LSD-tripeistä - edes silloin ei kaikki aistittu  muutu, vaan vain osa siitä)

Tätäkö tarkoitit?

Sieltä alitajunnasta voi tulla vaikka kuinka paljon tavaraa ilman että aistit pettävät, mitä sillä sitten tarkoitatkaan. Alitajunta voi käyttää sinun aistejasi näkö, tunto, kuulo oman sanomansa välittämiseen ilman että mitään yliluonnollista on kehissä. Aistit voivat toimia muuten aivan normaalisti ja sitten välillä välittää sinulle alitajunnan viestejä.

Minulla on nimittäin vaikeuksia ymmärtää mitä sinä puolestasi tarkoitat tällä:

Jos tapahtumat olisivat alitajunnastani, seuraavat aistini pettäisivät: näkö, tunto, kuulo.

Minä en nimittäin ymmärrä tuota lausetta lankaan, minulle tuo tarkoittaa äkillistä sokeutumista, kuuroutumista ja tuntoaistin menettämistä. MInulla on hitusen kirjaimellinen mieli ja koska inhoan sitä että minun tekstejäni tulkitaan (menee 100% pieleen kokemukseni mukaan) teen muille kuten haluan itselleni tehtävän, eli kysyn sen sijaan että tulkitsen. Eli mitä tuo tarkoittaa, ellei sitä sokeutumista, kuuroutumista ja tuntoaistin täydellistä menetystä?

Tiesitkö, että näköaistimuksesi luodaan samalla tavoin kuin unennäkösi? Se mitä verkkokalvollesi tulee kuvana on suurimmalta osalta mustavalkoinen ja epätarkka. Aivot sitten 'photoshoppaavat' siitä maailman jonka näet, eli tekevät värilliseksi ja tarkaksi muutkin osat näkökenttää kuin pikkuruisen pläntin siinä näkökentän keskellä. Tämä on siis ihan kovaa tiedettä tämä asia.

Eli esimerkkinä: Kun ihan normaalissa valvetilassakin näköaistimuksesi ei vastaa verkkokalvolle lankeavaa kuvaa, vaan photoshopataan samalla aivojen järjestelmällä kuin unennäkö, niin näköharhojen lisääminen alitajunnan toimesta sinne sekaan ei ole mitenkään vaativa temppu.

Jos tapahtumat olisivat alitajunnastani, seuraavat aistini pettäisivät: näkö, tunto, kuulo. Olen nähnyt kuinka kehoni pintataso liikahtaa kun sitä energeettisesti tökitään. Kyseessä ei ole kramppi, pidempi selostus vaadittaisiin perusteluksi miksi ei ole, en tullut tänne kirjoittamaan pidempää tarinaa.

Sieltä alitajunnasta voi tulla vaikka kuinka paljon tavaraa ilman että aistit pettävät, mitä sillä sitten tarkoitatkaan. Alitajunta voi käyttää sinun aistejasi näkö, tunto, kuulo oman sanomansa välittämiseen ilman että mitään yliluonnollista on kehissä. Aistit voivat toimia muuten aivan normaalisti ja sitten välillä välittää sinulle alitajunnan viestejä.

Elohiiri muualla kuin silmän vieressä - sieltä se on useimmille tuttu - on hyvin hämmentävä ilmiö. Aiheutin itselleni vahingossa taannoin tuossa yli kymmenen vuotta sitten magnesiumvajeen, jonka seurauksena ei suinkaan ollut kramppeja, vaan elohiiriä eli sitä nykimistä juuri ihon pinnan alla esim. vatsalihaksissa, reisilihaksissa, käsivarressa... Se tuntui ja näytti todella oudolta ja näytti juurikin siltä kuin olisi tökitty.

Sanoit että pyrit ottamaan maailman juuri sellaisena kuin se on, mutta kuitenkin sitten etsit hankalampia selityksiä asioille kuin ne itsestään selvät selitykset.  

(Toki se on hyvä keino väistää sitä tietoisuutta, että olisi ihan oman itsensä kanssa tekemistä ihan sellaisin maallisen psykologian keinoin. En tiedä onko sinun kohdallasi näin, mutta tämä on ihmisille hyvin tyypillistä. Jopa 'pahat henget' on monasti ihmisten helpompi hyväksyä, kuin se että heillä olisi itsensä kanssa tasapainotus ja solmujenavaamistyötä tehtävänä.)

Tämä oli jotenkin söpö sen lisäksi että nauroin kippurassa . Ja ehkä työpaikoilla voisi olla parempikin ilmapiiri, jos ainakin osa reaktioista olisi näin rehellisä, sen sijaan että mutistaan itsekseen ja sitten sabotoidaan projekti josta ei tykätä tms.

"Itkupotkuraivarit! Miltä näyttäisi, jos aikuiset käyttäytyisivät töissä kuin lapset?"

http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/itkupotkuraivarit-milta-nayttaisi-jos-aikuiset-kayttaytyisivat-toissa-kuin-lapset/6104484

Vapaata tahtoamme kunnioitetaan täydellisesti henkimaailman toimesta.

Milloin tahansa voi sanoa: Nyt riittää, en halua enempää!

Ja mitkään 'pahat henget' varsinkaan eivät voi tehdä meille mitään ilman että annamme niille itse erikseen  luvan - siis erikseen joka kerta. Edes omalle opas-sopallemme, joka asuu DNA:mme magneettisissa säikeissä ei voi antaa kestolupaa malliin 'saatte auttaa jatkossa aina kun on tarvis', vaan jopa näille meidän omille auttajillemme täytyy antaa lupa ihan joka kerran erikseen.

Kuulostaa pikemminkin siltä, että se mitä on tapahtunut on se että oma tasapainottumisesi on alkanut, eli kaikki mitä olet kokenut on kotoisin ihan vaan omasta alitajunnastasi. Joskus omat traumat voivat ilmetä varsin voimakkaasti.

Mutta kehottaisin nyt ihan ääneen lausuen käskemään "Riittää, en halua nyt enempää, vaan haluan olla rauhassa!"
Tai jos tuntuu että osa kokemastasi on positiivista, mutta liian rankkaa, voit myös niiden kokemusten osalta pyytää että homma etenisi hitaammin.

( Mutta jos et lainkaan usko vapaan tahdon lakiin - uskot siis että sinua voi ilman eri lupaa häiriköidä - niin se on sama kuin antaisit luvan häiriköidä.)

Melkoisen iso osa asioita, jotka ihmiset kokevat kun alkavat tasapainottua tai lähtevät henkiselle tielle on kotoisin ihan heidän omasta alitajunnastaan. Jos tämän kieltää, on hankala tehdä niille mitään...

Minä näen tämän asian, kuten se on Kryon-kanavoinneissa kerrottu:

Enkelit/oppaat/auttajat - millä nimellä niitä sitten kutsuukaan - ovat rakkaita kavereita, sieluja jotka ovat luvanneet olla kanssamme läpi tämän inkarnaation fyysisellä tasolla ja siellä opas-sopassa on myös  omaa sielunenergiaamme. Koko tuo opasporukka on meidän oman DNA:mme magneettisessa osuudessa ja se on koko ajan kanssamme eikä sen kanssa yhteydessä olo vaadi mitään muuta, kuin sen että antaa opas-sopalle luvan olla läsnä, luvan auttaa jne. Ja se lupa on annettava joka kerran uudelleen, tämä siksi että opas-soppa joutuu myös noudattamaan vapaan tahdon lakia.

Mitään muuta ei tarvita, kuin että antaa luvan. Ei tarvitse puhdistaa eikä kiillottaa, käsitys siitä että olemme jotenkin epäkelpoja/likaisia/syntisiä on niitä vanhan ajan energian juttuja, ajalta ennen harmonista konvergenssia vuonna 1987.

Ja aina kun näet kellonajan 11:11 se on ikään kuin hali näiltä oppailta, se on se opas-soppa, joka muistuttaa sinua siitä että ne ovat olemassa ja että ne haluaisivat auttaa ja tukea sinua, tai ihan vain olla rakastavasti läsnä vaikka et mitään tarvitsisikaan. Se vapaan tahdon laki vain tekee sen, että ei voi sanoa 'saatte auttaa tästä eteenpäin koko ajan jokaisessa mahdollisessa asiassa' vaan se lupa niille olla läsnä tai auttaa on annettava joka kerran erikseen.

Minä uskon vapaan tahdon lakiin, eli siihen, että mikään taho 'henkimaailmasta' tai 'avaruuden ulottuvuuksista' tai mistään muualtakaan ei voi sössiä meitä ilman että erikseen annamme siihen luvan. Ainoat jotka voivat sössiä vapaata tahtoamme ovat toiset elävät ihmiset, eivätkä hekään voi tehdä sitä millään 'henkimaailman' keinoilla, vaan vain ihan maallisilla keinoilla (henkinen/fyysinen väkivalta, valehtelu, kiristäminen, syyllistäminen jne.)

Niinpä vaikka viime yönä näin unta, jossa minä kaverijoukon kanssa jouduin pakenemaan tappajarobottia ja piiloutumaan siltä (oli hauska seikkailu-uni, ei suinkaan ahdistava), en usko että toisten ulottuvuuksien tappajarobotti on sössinyt vapaata tahtoani tunkeutumalla uniini ilman erikseen antamaani lupaa. Sen sijaan ymmärrän, että iso osa unista on 'levyn eheytystä' aivojen 'tietokoneelle' ja osa puolestaan omia alitajuisia pelkoja unihahmojen muotoon puettuna. Ei sillä ole mitään väliä onko kyseessä robotti, pimeä hahmo jne. Alitajunta on se unikuvien lähde.

Ja se että uskoo ettei vapaan tahdon lakia ole olemassa, voi muuten periaattessa olla sama kuin että antaisi tietoisesti luvan sössimiseen, mistä syystä näen ihan vaan varmuuden vuoksi fiksumpana uskoa siihen. 

Minun vapaata tahtoani ei olekaan sössitty muiden taholta kuin tavallisten elävien ihmisten ja hekin ovat sitä tehneet ihan vaan noilla em. maallisilla tavoilla.

(Mutta kukin näkemyksensä mukaan: Se miten katsomme maailmaa vaikuttaa siihen miten sen koemme ja siihen mitä kokemuksia meille tulee ja mitä luoksemme kutsumme. Näen mukavampana elää vapaan tahdon lakiin uskoen. Varsinkin, kun ihan tavallisessa arkielämässä on ihan tarpeeksi kaikenlaista haastetta ilman että antaa luvan kaikenlaisille toisten ulottuvuuksien olennoille sössiä vapaata tahtoaan. Toisaalta: Voihan toisten ulottuvuuksien olentojen pohtiminen kyllä viedä oikein mukavasti huomion pois tämän fyysisen tason ongelmista...)

Minä näen asian niin, että omistamisen halu syntyy pelosta; pelosta siitä että tulee hylätyksi/jätetyksi.
Sellaiseen puolestaan voi olla kaksi syytä, joihin molempiin se omistushalun kohde on yleensä täysin viaton:

Ellei ihminen rakasta itseään terveellä tavalla, niin on luonnollinen johtopäätös se, ettei kukaan muukaan voi häntä rakastaa, mistä puolestaan seuraa se että on luonnollista olettaa että tulee hylätyksi/jätetyksi. Tähän ei auta mikään muu, kuin se että opettelee rakastamaan itseään ihan kaikkineen, kokemaan itsensä rakastettavaksi olennoksi. (Sen sijaan, että kaataa oman epätasapainonsa kumppanin niskaan omistamisenhalun muodossa.)

Toinen mahdollinen syy on sitten se, että on joskus oikeasti joutunut petetyksi tai hylätyksi/jätetyksi todella rumalla ja traumatisoivalla tavalla JA jättänyt tuon trauman kokonaan käsittelemättä. Tällöin se seuraa mukana kaikkiin seuraaviin suhteisiin niin kauan kunnes se on käsitelty ja saatu pois systeemeistä. Edelleenkään ei yhtään reilua sitä uutta kumppania kohtaan.

Kaikilla meillä, jotka olemme syntyneet olosuhteissa, joissa vauva viedään pois äidin luota vauvalaan  heti synnytyksen jälkeen on vähintään lievä hylkäämiskokemus heti elämän alusta - kaikkine traumoineen. Vastasyntyneen kuuluisi olla jatkuvassa ihokontaktissa äitiin (tai keneen muuhun tahansa luotettavaan aikuiseen) vähintäänkin ensimmäiset muutama kuukausi. Ellei ole, tulee kuolemankauhu-ja-hylkäämiskokemus, koska luonnontilassa se ihmiskontakti puute oikeasti tarkoitti sitä että on hylätty ja kuolee. Meidän vaistomme ja aivomme ovat edelleen siellä savannilla... Hyvin usein se 'en ole rakastettava' -tunne johtuu nimenomaan vauvana tai varhaislapsuudessa saaduista kokemuksista, että joutuu eroon vanhemmasta tai että omat tunteet tulevat torjutuiksi.

Sama täällä, unihalvausjärjestelmässä voi tosiaan olla häiriö myös toiseen suuntaan, eli että halvaustila jää päälle vaikka herää.
Olen pari kertaa - kovan stressin seurauksena - herännyt niin että en ole kyennyt liikkumaan, ennen kuin sitten hirveällä ponnistuksella olen saanut jotain varvasta liikautettua ja sitten se halvaus on mennyt ohi. Mutta niissä olen ollut ihan oikeasti hereillä ja silmät olen saanut auki vaikka muu ruumis onkin ollut väliaikaisessa halvaustilassa.

Ja siksi koenkin että se on taas eri juttu kuin se tila jota sinä kuvailet, jossa tulee joku hahmo pörräämään viereen: Sen olen itse kokenut klassisena ruumiistairtautumis-kokemuksena. Tunnusmerkkeinä se että näkee ympäröivän huoneen vaikka silmät ovat kiinni, ei pysty liikkumaan ja kuuluu ehkä surinaa.

Niihin kokemuksiinion vaikuttanut kovasti se millaisessa tilassa/asunnossa nukkuu. Aiemmassa asunnossani, jossa naapurissa oli meneillään kauhea perhehelvetti, kuului ryskettä kuin joku olisi tullut oven läpi ja sitten alkoi kuulua sellaista ilkeää säksätystä ihan vierestä. Siitä tilasta herää myös ja pääsee irti, kun pystyy liikauttamaan jotain ruumiinosaa ja tuolloin olikin aina tosi kiire herätä.

Nykyisessä kämpässäni kokemukset ovat sen sijaan olleet ihan vain miellyttäviä, pari kotideevaa on tullut tervehtimään (isopäisiä harmaita hahmoja - uskon itse että ihmisten ufoabduktio-kokemuksista iso osa on tosiasiassa ruumiistairtautumiskokemuksia). Niistä säteili semmoinen koiranpentumainen ystävällisyys ja ne olisivat halunneet näyttää minulle jotakin siellä minun kämpässäni, mutta valitettavasti innostuin siitä niin että heräsin.

Uskon itse, että ruumiista irtautuneena aistii hyvin herkästi oman kämpän ja myös joskus naapureidenkin tunne-energioita, jolloin ikävät kokemukset voivat hyvin olla peräisin niistä. Harmonisessa kämpässä ilman naapureiden perhehelvettejä kokemukset ovat olleet vain ja ainoastaan positiivisia.

Mutta kummankinlaisia näistä em. kokemuksista saan vain jos on stressiä eli kortisolitasot korkeina, niinpä pidän niitä merkkinä rauhoittaa elämää ja vähentää stressiä.

Unissakävely ja -puhuminen on puhtaasti fyysisen tason ilmiö.

Koska REM-unen aikana aivot oikeasti lähettävät liikekäskyt lihaksiin aivan kuten hereillä ollessakin, on ihmisellä systeemi nimeltään unihalvaus, joka stoppaa ne käskyt menemästä sinne lihaksistoon.

Unissakävelyä ja -puhumista seuraa silloin, kun tuossa järjestelmässä on häiriö ja liikekäskyjä unessa tapahtuvista liikkeistä (puhekin on suun/kielen jne liikettä) pääsee lihaksistoon. Tällöin ihminen tekee niitä asioita, joita hän siinä unessankin tekee.

Henget eivät voi ottaa valtaa ihmisistä, koska vapaan tahdon laki estää kaikenlaisen ihmisen vapaaseen tahtoon puuttumisen täydellisesti. Psykoosit ja muut mielen häiriötilat voivat toki näyttää siltä kuin henki ottaisi ihmisestä vallan, mutta se on ihan vaan illuusio. Toki menneinä tietämättömyyden vuosisatoina on luultu että ihmisen voi 'riivata', usko siihen elää edelleen vahvana. Valitettavasti: Jos luullaan mielenhäiriötä riivaukseksi tms. voi se mielenterveyden ongelma jäädä kokonaan hoitamatta.

Unissakävelyä voi tosiaan esiintyä esim. stressaantuneena, mutta taipumus unihalvausjärjestelmän häiriöön on myös perinnöllinen, eli sitä esiintyy suvuittain. Yleensä unissakävelyä esiintyy näissä suvuissa eniten puberteetti-iässä ja sitten se vähenee tai loppuu iän myötä. Tosin ei suinkaan aina.

Maalliset syyt kannattaa tässäkin tapauksessa sulkea pois ennen kuin ryhtyy pohtimaan muita selityksiä.

Dissosiaatiohäiriö tuottaa juurkin sellaisia 'en kuulu tänne' tuntemuksia, mitä tässä ketjussa on raportoitu.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00360

Vaikea-asteisempien dissosiaatiohäiriöiden taustalla on usein lapsuuden ja nuoruuden aikaiset traumaattiset kokemukset. Toistuvan väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla ilmenee usein erilaisia dissosiaatiivisia häiriöitä ja oireita.

Kanssaihmisten ja erityisesti läheisten kanssa käytyjen voimakkaan tunnepitoisten riitojen yhteydessä ilmenevät äkilliset persoonallisuuden muutokset ovat usein luonteeltaan dissosiaatiivisia ilmiöitä ja heijastavat traumaperäistä persoonallisuuden rakenteellista dissosiaatiota. Näiden riitojen työstämistä haittaa usein äkilliseen käytöksen muutokseen liittyvä muistinmenetys sekä dissosiaatiolttiutta lisäävät traumaattiset tunnemuistot.

Ja miksikö tämä mahdollisuus kannattaa sulkea pois ennen rajatiedollisten vaihtoehtojen pohtimista?

Sen vuoksi, että jos sivuuttaa maallisen trauman aiheuttaman dissosiaatiohäiriön mahdollisuuden ja pohtii vain esoteerisiä, ei pääse koskaan käsittelemään niitä traumojaan, jotka dissosiaatiohäiriön aiheuttivat.

Helvetillisissä lapsuusoloissa lapset usein saattavat miettiä jo silloin lapsena että eivät varmaan ole kotoisin perheestään, vaan ovat esim. adoptoituja. Kuvitelma ettei ole kotoisin edes tältä planeetalta, saati sitten siitä omasta perheestään, on mahdollisesti vain reippaampi versio samasta asiasta.

Ei ihmiskunta ole koskaan toden teolla tahtonut rauhaa. Se ei ole päässyt siihen siksi,
että se ei ole siihen pyrkinyt. Pyrkineekö koskaan? Lieneekö ihmisluonnossa siihen
edes mitään edellytyksiäkään? Jos päästäisiin rauhan tilaan, pyrittäisiin siitä luultavasti
piankin pois.

200 000 vuotta metsästäjä-keräilijöinä täysin ilman sotia. 
10 000 vuotta maanviljelyn alusta ja sotiminen  alkoi heti kun resursseista alkoi olla pulaa

Kumpi on ihmislajille luontaisempi olotila?

Vain maanviljelyskulttuurit sotivat, koska:

- maan yksityisomistus -> eliitti joka repii hyvinvointinsa massojen selkänahasta ja pistää nämä myös sotimaan puolestaan saadakseen lisää resursseja

- maanviljelyn työvoimavaltaisuus -> syntyvyyden säännöstelyn lopettaminen -> ylikansoitus -> resurssipula

Yhdenkään metsästäjä-keräilijä kulttuurin ei tiedetä sotineen.