Itselläni on ollut myös pariin otteeseen samanlaisia fiiliksiä, aivan kuin joku ihminen ja hänen seuransa olisi luotaantyöntävää tai epämiellyttävää. Suurimman osan aikaa mielestäni on järkevää pysytellä kauempana, mutta mielestäni olisi myös hyvä tutkia mistä se tunne tai energiat johtuvat. Joskus vuosia sitten luin Hermann Hesseltä, että

“If you hate a person, you hate something in him that is part of yourself. What isn't part of ourselves doesn't disturb us",

ja sen jälkeen olen aina halunnut miettiä tunteita huonoista energioista ja kemioista hieman syvällisemmin. Eikö välillä se syy voisi löytyä myös peiliin katsomalla? Onko mahdollista, että me koemme jonkun ihmisen negatiivisena, koska itse emme ole tasapainoisia? Eli jos joku asia ärsyttää toisessa ihmisessä, se voisikin olla asia mikä puuttuu meiltä tai joka ärsyttää meitä myös itsessämme. Esimerkiksi jos olet hiljainen ihminen voit kokea suunnatonta vihaa äänekästä ja kärkästä persoonaa kohtaan, vaikka syy saattaisi olla siinä, että itseltäsi puuttuu näitä ominaisuuksia.

Itselläni koin ehkä elämäni negatiivisimpia energioita ryhmässä, jossa tämä kyseinen ihminen oli "johtajan" asemassa. Melkein ensimmäisestä hetkestä lähtien vihasin häntä, koin myös että hän vihasi minua. Kun olin aikani kärsinyt asian kanssa, menin suoraan sanomaan mitä ajattelen ja miten monessa asiassa hän toimii väärin, kun olin nämä asiat sanonut ääneen kävikin ilmi, että kyseisellä henkilöllä oli erittäin rankkaa yksityiselämässään, eikä hän ollut tajunnut omaa käytöstään. Jälkeenpäin myös tajusin, että oma vihani johtui siitä, että olen persoonana erittäin samanlainen ja koska olen kilpailuhenkinen johtajatyyppi se aiheuttaa suunnatonta kitkaa, aivan kuin kyseessä olisi ollut tappelu lauman johtajuudesta. Joten voiko tässä tilanteessa sanoa kumpi oli pahempi minä vai hän? Jos en olisi asiaa selvittänyt olisin vain tyytynyt ajattelemaan, että hän on paha ihminen. Asian selvittäminen kuitenkin auttoi minua ymmärtämään myös itseäni eli joskus myös suora puhe auttaa. En sano, että asia olisi näin joka tilanteessa ja joka ihmisen kanssa, mutta aina kannattaa silti miettiä vähän pidemälle.

Itseäni on tämä nykyinen masennuskeskustelu mietityttänyt jo pidemmän aikaa. Osittain sen takia, että siihen on erittäin vaikeaa tuoda omia näkemyksiään ilman, että eri mieltä olevat osapuolet suuttuvat verisesti, jolloin heidän ensimmäinen vastarepliikkinsä on, että sinä et ole koskaan kokenut masennusta, sillä ethän muuten sanoisi noin. Masennus ja muut mielenterveysongelmat vaikuttavat pyhiltä ja mielenterveysongelmaisia tulisi kohdella silkkihansikkailla, heidän elämäänsä ja ajatuksiaan ei saisi kritisoida, koska heillä on niin vaikeaa. Miksi masennuksen taustalla ei voisi olla jotain niinkin aineellista kuin huonot elämäntavat ja vääristynyt asenne elämään?

Itse olen samaa mieltä Sashan kanssa siitä, että masentuneille olisi vain parhaaksi keskittyä oman arjen hoitamiseen, ruokaan, liikuntaan, lepoon ja työntekoon tai opiskeluun. Koen tärkeänä, että masentunut ihminen ei eristäydy yhteiskunnasta. Työttömienkin olisi hyvä toimia aktiivisesti esimerkiksi vapaaehtoistyössä tai vastaavissa sosialisoivissa ja tietyllä tapaa velvoittavissa tehtävissä. Arki kuntoon ensin.

Koen myös, että omalla asenteella ja tahdolla on suuri rooli siinä, kuinka hyvin selviää vastoinkäymisistä, pienistä ja suurista. Jokaisen täytyy opetella selviämään tietyistä asioista, siitä, että kaikki ei aina mene niin kuin pitää, koen sen samanlaisena asiana kuin puhumaan ja liikkumaan opettelemisen. Jokaisella täytyisi olla tietoa ja taitoa selviytyä elämästä, jos se jostain syystä puuttuu, se täytyy opetella. Sen lisäksi tarvitaan suhteellisuudentajua ja elämän tosiasioiden ymmärtämistä. Kyllä jokaisen tätyy tajuta, että lyhytaikaisena ilmiönä alakuloisuus ja "masennus" kuuluvat elämään, jos olet joskus alakuloinen, ei se tarkoita sitä, että olisit sairas. Ja sen takia en koe hirveän järkeväksi etsiä apua ensimmäisenä henkimaailman puolelta, jos edes arkisen todellisuuden asiat eivät ole hallinnassa, eivät tule myöskään henkimaailman asiat olemaan.

Uskon myös vakaasti siihen, että jokainen meistä on kontrollissa omasta elämästään, kukaan tai mikään ei määrää tai kerro sinulle, että sinä olet nyt tällaista masentuvaa tyyppiä, eivät edes astrologiset kartat tai edelliset elämät. Kyllä jokainen on itse vapaa päättämään tässä hetkessä miten asennoituu ja suhtautuu elämään. Omaa kokemustaan elämästään voi muuttaa ja sitä täytyykin muuttaa jos nykyinen asenne ei kanna pitkälle. En usko pätkääkään, että edelliset elämäni määräisivät mitä minä voin tässä elämässä tehdä ja tuntea. Uskon, että persoonamme toki vaikuttavat siihen, miten otamme maailman vastaan, osa meistä on taipuvaisempia melankoliaan, mutta jos itse hyväksyt masennuksen kuuluvan osaksi itseäsi, et tule koskaan olemaan muuta kuin masentunut.

Itse olen nähnyt lähipiirissäni paljon masennusta ja oikeastaan sen takia näkemyksinä siitä on mitä on. Osa tuttavistani on niitä, jotka ajattelevat, että masennus on osa heitä, he ovat ikään kuin hyväksyneet olevansa masentuneita eivätkä koe haluavansa tai jaksavansa muuttaa asioitaan mihinkään suuntaan. Silti he eivät näe, että suurella alkoholinkulutuksella tai huonoilla elämäntavoilla noin muutenkaan on yhteyttä heidän masennukseensa. He siis jatkavat samaa rataa, syövät lääkkeitä ja käyvät juttelemassa ammattiauttijille ilman apua ja koko ajan hyväksyvät hiljaisesti tilansa.

Osan taas tietyllä tapaa koen "haluavan olla masentuneita", he tuntuvat alitajuisesti ajattelevan, että heidän elämänsä on jotain enemmän, koska heillähän on rankempaa kuin muilla. He kokevat elämänsä tyhjäksi ilman masennusta, aivan kuin onnellinen elämä tarkoittaisi sitä, että he olisivat kokemattomia. Koen myös, että nyky-yhteiskunnassa se, että et ole saanut burn outtia jossain vaiheessa elämääsi tarkoittaa, että et ole saavuttanut mitään. Itse koen tämän näin ja pidän sitä surullisena, koska jos ihminen "haluaa olla sairas", hän ei tule koskaan olemaan terve. Mielestäni vastoinkäymisten lisäksi täytyisi oppia hyväksymään myös onnellisuus ja hyvät asiat, mikä ei tunnu olevan itsestään selvyys.

Tästä jutusta jäi nyt kauheasti pois, mutta tässä vähän tiivistetysti mitä asiasta ajattelen. Toki tämä on vain mielipide, joten ei otetan liian vakavasti.

Itse olen seurustellut rapu-mieheni kanssa viisi vuotta, itselläni aurinko neitsyt, Ehkä silmiinpistävin luonteenpiirre on ravuissa tuntuu olevan kotikeskeisyys, varsinkin silloin kun kumppani on jo vierellä. Tuntuu, että ravuista mikään muu ei ole ihanampaa kuin saada olla toisen silitettävänä ja kehuttavana kotona, siis silloin kun häntä ei onnistu jotenkin loukkaamaan. Mielestäni rapujen viha ei ole heittelen tavaroita ja huudan tyyppistä, enemmänkin he tuntuvat käyttävän omaa haavoittuvaisuuttaan toisia vastaan, kun rapu suuttuu, hän näyttää, että nyt loukkasit minua niin pahasti, että en varmaan tästä selviä, jolloin se "ilkeä osapuoli" tuntee syyllisyyttä teoistaan tai sanomisistaan, vaikka alkuperäinen tarkoitus ei olisi edes ollut loukata. Rapujen kanssa on siis vähän vaikeaa riidellä, tai näin ainakin minä olen huomannut, mitään muuta siitä ei irti saa kuin huonon omantunnon. Itselleni neitsyenä kaikista raivostuttavin piirre ravuissa on kuitenkin se, että he eivät voi sietää aikatauluja, yleensä tuntuu, että jos ravulta kysyt, että mitäs sinä tänään meinasit, niin vastausta ei tule, eivätkä he voi vastata kysymykseen, että monelta tehdään sitä ja monelta tätä ja viikkoa eteenpäin he eivät voi tietää mitään. ^^ Oletteko muut huomanneet samaa? Ja aiemmin joku mainitsi siitä muutosvastarinnasta, niin allekirjoitan sen aivan täysin, kaikkeen täytyy vastata ensin ei, tai no en oikein nyt tiedä, mutta ajan kanssa he saattavat kuitenkin innostua ideasta.

En ole kokenut, että ravut olisivat liian tunteellisia, ehkä hieman dramaattisia, mutta heissä on sellaista aitoa herkkyyttä yhdistettynä älyyn, loistaviin rakastajantaitoihin ja pohdiskeluun. 

Aika usean naisen suusta olen kuullut, että rapumiehet ovat ulkoisesti jotenkin erityisen seksikkäitä, heissä on jotain selittämätöntä, vähän tulee itselle mieleen, että sellaisia kalojen ja skorppareiden sekoituksia, mitäs mieltä olette?

Itsellä aurinkomerkkinä on neitsyt ja siivousinhoni on kuulua niin kavereiden kuin perheenkin keskuudessa. Tosin silloin, kun kotonani on siistiä, minua ei häiritse mikään muukaan asia elämässäni. Tosin en suhtaudu kotiini hirveän tunteellisesti, se on vain paikka jossa käyn nukkumassa ja oleskelmassa pari tuntia päivästäni. Koenkin tietyllä tapaa olevani tälläisissä asioissa kylmä ja käytännönläheinen, en koe, että on hirveän järkevää tuhlata energiaansa puunaamiseen, kun sen voi käyttää kaikkeen muuhunkin, opiskeluun, lukemiseen, treenaamiseen jne. Pikkutarkkuuteni löytyy kyvyssäni nähdä pienet yksityiskohdat ja usein tiedänkin asiat ennen kuin toinen edes avaa suutaan, jos kyse on esimerkiksi huolista tms, koska jo pidempään olen ne huomannut äänensävyistä, eleistä ja suhtautumisesta tiettyihin asioihin. Toki olen myös pikkutarkka opiskeluissani ja treenamisessani.

Ja yksi neitsytmäisistä piirteistäni on aikaisemmassa viestissä mainittu huonojen käytöstapojen heikko sietokyky. Itselleni tekee usein pahaa katsoa ihmisiä syljeskelemässä kadulle ja muut samankaltaiset asiat.

Oli myös aika mielenkiintoista, kun aiemmin mainittiin neitsyen yhteydessä tarot-kortti voima, joka on myös omakorttini. Olen aina kokenut sen symboliikan kuvaavan persoonaani erittäin hyvin, joten ehkä näin on myös muiden neitsyiden kohdalla? Itse olen sen hiljaisen voiman lisäksi ajatellut sen aina tarkoittavan sitä, että pystyt kaikkeen mihin vain haluat, mikään este ei ole liian suuri ja suurimmat syyt olla tekemättä jotain ovat tekosyitä, kuten kortin symboliikassa leijona. Koenkin neitsyiden olevan tarmokkaita ihmisiä, joilla on suurempia voimavaroja kuin he itse aina ymmärtävätkään.

Olen aina kokenut, että monet neitsyet suhtautuvat ihmisiin ja ihmissuhteisiin peruskyynisesti, ennen kuin se jokin kumppanissa tai ystävässä vain kolahtaa oikeasti. En romantisoi ihmissuhteitani, mutta toisaalta en voi myöskään luottaa keneenkään varauksetta, koska ihmiset eivät ole koskaan täysin luotettavia. Silti en koe olevani kykenemätön lämpimiin suhteisiin, nykyisen miehenikin kanssa olen ollut onnellisesti yhdessä viisi vuotta, eikä kyynisyyteni ole tuottanut suhteeseen juuri ongelmia. Naimisiin en tosin menisi kuin taloudellisista syistä, jotka ovat yhteiskunnan pakottamia, muuten en näe sillä mitään merkitystä. Monet saattavat pitää minua kylmänä, mutta itse koen olevani ennemminkin realisti, neitsyt siis. ^^ Seksiin olen aina suhtautunut suorasukaisesti ja minulle se on luonnollista, joten en sen suhteen juurikaan kainostele, enemmän ongelmia tuottavat läheisemmät ystävyyssuhteet, jos jotkut.

Eli voisi ajatella, että jokaisella nämä asiat ilmenevät eri tavalla ja toki se muukin kartta vaikuttaa. Esimerkiksi koen sosiaalisesti käyttäytyväni nousevanmerkkini, jousimiehen kaltaisesti, mutta perusasenteet ovat hyvinkin neitsytmäisiä.

Se sisältää vapauden
toteuttaa itselle ja toiselle
aidosti hyvää tekeviä asioita.
Se sisältää myös vapauden
itse valita seksikumppaninsa.
Sillä tiukan paikan tullen ei ihmistä pidättele
lupaukset eivätkä sormukset.
Vapaus sisältää jokaiselle oikeuden
olla tai olla olematta
valita tai jättää valitsematta,
myös vapauden.

Minulle aika puhutteleva ja samalla ajatuksia herättävä kohta. Taustalla vaivaavat vieläkin ajatukset nykyisen kumppanini pettämisestä. Olemme hänen kanssaan asiat selvittäneet ja olemme edelleen yhdessä. Luulen, että pettämiseni lopulta häiritsee minua itseäni enemmän, sillä aiemmin olen aina ajatellut, että en koskaan pystyisi ketään pettämään. Viime aikoina olen ollut aika eksyksissä itseni kanssa, sillä oma minäkuvani on muuttunut paljon, enkä oikeastaan tällä hetkellä tiedä kuka ja miksi olen. Varmasti monet ajattelevat, että kieriskelen itsesäälissä ja että minun tulisi miettiä miten julmasti kohtelin kumppaniani. Ymmärrän, että tein väärin monessakin mielessä, mutta lopulta se ei sitten kuitenkaan tunnu täysin väärältä, enkä usko, että ajattelen näin siksi, että haluaisin tehdä omaa oloani helpommaksi. Minulla ei edes ollut mitään erityistä syytä pettää, vaan olin silloin erittäin tyytyväinen suhteeseemme.  Koen, että jollain tapaa niin täytyi käydä ja kaikki tuntui siinä hetkessä oikealta, aivan kuin minua olisi tarvittu siinä hetkessä ja että hän tarvitsi minua. En usko, että meidän oli välttämättä tarkoitus harrastaa seksiä, mutta uskon, että kohtaamisellamme oli jokin merkitys. Koen, että meillä oli vahva henkinen yhteys, joka mielestäni usein helposti aikaan saa myös "vääriä tekoja", kun antaa vaan kaiken tapahtua. Mikä siis on oikein ja mikä väärin, jos kuuntelen sisintäni ja sitä mikä tuntuu oikealta niin luultavasti tulen loukkaamaan muita ja sitä kautta satuttamaan itseni, mutta jos koetan tukahduttaa kaiken ja tehdä aina oikein koen, että minulla ei ole tilaa, eikä vapautta olla oma itseni. Tuli taas vähän purettua asioita, jotka vaivaavat mieltä.

niin, voiko mikään lopulta olla yliluonnollista...eikö kaikki lopulta ole luonnollista jostain näkökulmasta katsottuna?

Ryhdyin miettimään omia yliluonnollisia kokemuksiani ja päädyin lopulta pohtimaan mikä edes on yliluonnollista. Monet omat kokemukseni liittyvät energioihin ja henkimaailmaan, mutta oikeastaan en voi sanoa, että pitäisin niitä yliluonnollisina. Itse olen varsin paljon tekemisissä energioiden kanssa ja jollain tapaa voisin sanoa ymmärtäväni maailmaa "niiden kautta". Tästä johtuen en pidä outoina tai yliluonnollisina kokemuksiani telepatiasta ja erilaisista näyistä...listaa voisi jatkaa vielä aika pitkälle. Entä mikä on teidän muiden mielestä yliluonnollista ja mikä ei? Menee vähän ohi aiheen, mutta en usko sen liiemmin haittaavan.

niin ja syntymäaika ja -paikka ovat siis 31.8.1988 Hyvinkää, jos joku haluaa vilkaista tarkemmin

Rupesin tässä taas pitkästä aikaa katselemaan karttaani ja satuin kiinnittämään huomiota kaikkiin niihin kuvioihin mitä sieltä löytyy...ja niitähän tuntuu riittävän. En tiedä miten minun tulisi tulkita näitä kaikkia. Kumoavatko jotkut kuviot toisen jne.? Mikä on tärkein...olen itse vähän eksyksissä tämän asian kanssa. Kuviot jotka kartaltani löytyvät ovat mystinen suorakaide, kirjekuori, kultainen kolmio, suuri risti ja haasteellinen kolmio.

Mielestäni ei voi suoraan sanoa, että henkimaailman keinot eivät auta painonpudotuksessa lainkaan. Henkisen tasapainon ylläpitäminen esimerkiksi meditoimalla ja muiden henkisten harjoitus avulla, ihan vaikka rentoutumalla näkyvät kyllä muillakin elämän osa-alueilla, kuten juuri ruokavaliossa ja suhteessa omaan itseen ja kehoon. Henkisesti tasapainossa oleva ihminen kyllä osaa tehdä oikeita elämänmuutoksia ja osaa suhtautua järkevästi painonpudotukseen. Itsellä meditoiminen on auttanut painonpudotuksessa paljolti, sillä se antaa voimia jaksaa eteenpäin. Yleensäkin henkinen hyvinvointi näkyy myös ulospäin ja vaikuttaa vartaloon...elikkäs kummatkin vaikuttavat toisiinsa...myös vartalon laiminlyöminen ja välinpitämätön suhtautuminen vaikuttaa negatiivisesti henkiseen hyvinvointiin. Paastot ovat auttaneet myös siinä mielessä, että ne auttavat todella näkemään ruuan ravintona ja huomaamaan mihin sitä tarvitsee. Paastot jollain tapaa järkevöittävät suhtautumista ruokaan.