Joo, minäkin olen tuntenut tuulahduksia, varsinkin Reikiä lähettäessä ja minä olen ajatellut, että ne ovat niitä enkeleitä...

T: Karoliina 

Hei!

No niin, sain minäkin maljani tehtyä ja toiveita sille lueteltua.    Ja sitten myös sulattelin niitä kynttilöitä, kun kaikkia ei löytynyt ja ihan mukavaa puuhaa sekin oli! Että ei ollenkaan niin vaivalloista kuin luulin.  : Ja nyt sitten seurataan, toteutuuko toiveet...

T: Karoliina 

P.S. Teen maljan toistekin, se oli kivaa puuhaa!

Suuret kiitokset vastauksistanne, neuvoistanne, vinkeistä ja linkeistä Lion Queen ja Elämänilo!
  Tästä on hyvä jatkaa mun Feng Shui matkaa! 

T: Karoliina

Ajatttelin kokeilla, mutta kans mietin, että mistäs sais sellaisia kynttilöitä...en minä nyt niitä osaa yhtäkkiä tehdäkään. No, toivottavasti löydän jostain..huomenna etsimään joka kaupasta! 

Ja kuule, kysyisin myös yhtä asiaa, nimittäin saimme kauniin peilin joululahjaksi, mutta se on vielä laittamatta, kun en oikein keksi sopivaa paikkaa. Mikä olisi Feng Shuin kannalta paras vaihtoehto peilin paikalle? Se on pyöreä, jos sillä on merkitystä? Olohuoneeseen se sopisi värityksen kannalta, mutta jotenkin se ei silti mun mielestä sovi sinne muuten. Keittöön se sopisi minun mielestäni paremmin, vaikka onkin vähän koristeellinen, jos keittiötä ajatellaan..

T: Karoliina 

Mutta se onkin toisen kurssin tekoja eli sen Karunan, josta kerron myöhemmin, jos sitä joku haluaa kuulla.

No, kerro pois vaan, kyllä mä ainaski haluaisin siitä kuulla. 

T: Karoliina 

Muistan, kun oma lapsenikaan ei syönyt suurinpiirtein tuon ikäisenä, siis ei paljon mitään. Oltiin kans joulua viettämässä papan luona ja mitään ei syönyt silloin. Mutta silloin kun ei laihdu, niin asia on ok. Mutta kun vähän tuli ikää, alkoi ruoka maistumaan. Hän söi ja söi ja söi..No, nyt hän ei taas syö paljon mitään. Ja muistan omasta lapsuudestani, että minäkään en oikeastaan koskaan syönyt mitään, ei ollut yksinkertaisesti nälkä. Ja sitä tuputtamista, syö syö syö nyt...ja joskus huomaan tekevän saman asian omalle pojalleni, että syö nyt. Voi voi kuinka sitä onkaan joskus tyhmä. Kyllä kai hän loppujen lopuksi tietää mikä on hänelle parasta, tietysti pitää katsoa perään, ettei mene överiksi ja pysyy terveellisyyden puolella. Ainakin hän alkoi välttämään itse niitä ruoka-aineita, mitkä ei vaan sovi, kuten porkkana ja omena. Siis sanoisin tähän tosiaan sen, että jos ei laihdu, eikä muutakaan vaivaa esim. vatsavaivaa ilmene, niin ei hätää. Hän syö sitten kun on nälkä.

T: Karoliina

Höh, kun mä luen aina puolinaisesti näitä juttuja..siis joo, kerroit että on pipi vatsa, sitten ehkä kannattais mennä lääkärille.

Minäkään en oikein ymmärrä perustelua, jonka mukaan lapset liitetään kirkkoon, jotta "saavat sitten itse päättää aikuisena, mitä haluavat". Eikö olisi loogisempaa jättää juuri silloin lapset liittämättä mihinkään järjestelmään?  :



Linn

Silloin, kun lapseni kastettiin olin ehdottomasti sitä mieltä, että pitää kastaa ja ev.lut olla. Mutta ajatukseni ovat muuttuneet aika paljon yhdentoista vuoden aikana. Enkä ole asiaa sen kummemmin miettinyt, että mitäs nyt tehdään... :

T: Karoliina

Niin, että jos vaan "löis hanskat tiskiin" ja sanois että päättäkööt sitte itte. 

Itselläni ainakaan unet eivät mitenkään liity näihin omiin deja vu kokemuksiin. Muutamia enneunia olen nähnyt ihan arkipäiväisistä ja yleensä seuraavan päivän tapahtumista, mutta samanlaista deja vu tunnetta se kokemus ei aiheuta.

Kuinka pitkiä nuo deja vu kokemukset ovat teillä olleet? Itselläni ne ovat aina erittäin lyhyitä, maksimissaan sekunnin kestävä tuntemus. Mietin että onko kenelläkään kokemus kestänyt selvästi pitkään, edes useita sekunteja?

Freelancer

Moi! Olen samaa mieltä tuosta unijutusta, se tunne ei ole samanlainen kuin uni. Ja tuo pituus, kyllä minulla on pidempään kestänyt, mutta ei kovin kauan kuitenkaan. Muutaman sekunnin, kyllä, mutta alle puolen minuutin kuitenkin. Esim. kun olen ollut auton kyydissä ja menty tietyn kohdan ohi tai kun olen kirjoittanut ystävälle niin siinä on kestänyt olevana pitkään.

T: Karoliina   

P.S. Ai niin, ja mullakin tuo 16-17 vuotiaana oli säännöllisemmin noita kokemuksia kuin nykyään, tosin tuntuu, että ne nyt ovat taas lisääntymässä.

Ja mielestäni kummi voi varsin hyvin olla kirkkoon kuulumattakin. Mitä väliä sillä on, onko olemassa joku papin kirjoittama kummitodistus - tärkeänä aikuisena lapselle ja nuorelle voi olla silti. Mielestäni kummi on hyvä nimitys ei-kristityillekin, koska sana itsessään ei viittaa uskontoon.

Linn

Nii-in, mutta sen kummin yksi tehtävähän on opettaa lapselle kristinuskoa. Niin mä olen käsittänyt.  :

Ja Ippuska, kiitos selvennyksestä!   

T: Karoliina

Minua on alkanut vaivata tällainen yhtenäisyyden tunne joidenkin minulle täysin tuntemattomien henkilöiden kanssa. Tavallaan se on hämmentävää ja myös erittäin rasittavaa, koska ei voi olla varma, mistä asia johtuu. Onko kyseessä kenties ihminen, joka vain muistuttaa mahdollisesti jotakuta entisessä elämässäsi tuntemaasi henkilö ja palauttaa näin mieleen yhtenäisyyden tunteen? Oletko vain erehtynyt? Oletteko ehkä tunteneet joskus, mutta koska välillänne ei ole enää mitään selvitettävää saatte kulkea törmäämättä toisiinne, mutta muistat(te) silti yhteyden?

Vai onko kyseessä mahdollisesti sieluperheen jäsen? Ei ehkä se kaikkein läheisin, mutta samaan entiteettiin kuuluva henkilö kuitenkin. Jotenkin itse olisin kallistumassa tämän asian puolelle.

Minun vastaukseni: kyllä, kyllä, kyllä...kaikia näitä. Paitsi että erehtynyt en usko olevani. Sielunperheeseen kuuluvia jäseniä. Ihan varmasti. Nämä tuntemukset on minulla lisääntyneet lähiaikoina. Ja aina vaan voimakkaammaksi. 

T: Karoliina 

Lapseni on kastettu kirkkoon, silloin siis minäkin olin vielä ev.lut. Tässä nyt herää vaan kysymys että mitenkähän sitten opastan lastani, toisaalta hän kuuluu kirkkoon mutta jos hän käy koulussa uskonnon tunnilla, kuinka paljon hän saa tietoa muista uskonnoista? Milloin hän saa vapaasti valita? Aikuisena vai rippikouluiässä? Erotanko hänetkin kirkosta vai pidänkö ev.lut jäsenenä? Kotoa meidän lapsi ei nimittäin tule kyllä saamaan kristillistä ohjausta mitenkään.... :

Muistaakseni saa jo valita-olikohan se 12 vuotiaana-uskonnonopetuksesta koulusta. Että jos ei halua niin ei tarvi. Mutta mikään ei estä osallistumasta, vaikkei olisikaan ev.lut, koska silloinhan myös tulee vaihteluvuutta uskontotunteihin, uusia näkökantoja. Ja kyllä perinteisillä uskontotunneilla muistakin uskonnoista puhutaan, ainakin viimeistään yläasteella, käsittääkseni. Sitä en tiedä oliko se niin, että jo 12v saa myös erota kirkosta...? Mutta jotain tän suuntaista, varmasti löytyy jostain tietoa tästäkin asiasta.

Se, mistä tykkään uskonnonopetuksesta, että siihen on nyt paljon lisätty tälläisiä käyttäymisjuttuja, esim. kiusata ei saa, pitää pyytää anteeksi jne. tälläisiä pieniä suuria juttuja niin, että lapsi ymmärtää. Tai tottakai sä kotona nämä opetat, mutta ei se koulussakaan pahitteeksi ole niitä kerrata. Ainakaan tänä nykyaikana. Kunhan se ei sitten mene ääripäähän...

Itse kuulun vielä kirkkoon, mutta joo...voi olla että eroankin siitä jossain vaiheessa. Lapsikin kuuluu, mutta olen ajatellut, että kun hän tulee aikuiseksi niin päättäköön itse mitä tekee. Silloin on jo sen verran "järkiä pääs". Joillekin sopii, toisille ei ( mies on eronnut kirkosta vuosi sitten ).

T: Karoliina 

Hopeatähden kanssa samoilla linjoilla olen myös. 

T: Karoliina 

Hmm..ei ole tietoa, mutta voihan olla, että joskus on ollutkin niin, kuka tietää.  :  Mutta luulen, että se on vain pelkkä rituaali ja siihen ny ei varmaan kirkon mukaan ainakaan minkäänlaiset aurat yms."huuhaat" sovi. Pappi mikä pappi tekee nämä, heillä on tietyt kaavat minkä mukaan mikäkin toimitus tehdään, luulisin. Nämä oli ihan mun omia ajatuksia, tietoa ei ole sen kummemmin. 

T: Karoliina 

Voi suurkiitokset AthaMaarit tuosta selostuksesta, ja minä kun olen pähkäillyt eräiden asioiden kimpussa koko päivän..nyt sain vastausta ajattelemiini asioihin. 

T: Karoliina 

Ja Porsche on myös minun henkitraktorini! 

T:Karoliina