Astro Foorumi

Tässäpä yksi koko elämäni dilemma.

Olen havainnut että herätän aika voimakkaita tunteita muissa, niin hyvässä kun pahassa vanhan sanonnan mukaan. Menen minne vain niin ihmiset reagoi minuun hyvin voimmakkaasti. Ihastutaan, rakastutaan, vihastutaan, nöyryytetään, yritetään alistaa ja haukutaan niin henkisesti kun fyysisesti.

Olen koko elämäni aikana miettinyt mitä mussa on vikana.
Ihan tiedostamattomasti tämä tapahtuu usein ja tulee kuin puskista, mitään en ole sanonut tai tehnyt enkä tietoisesti yrittänyt mitään esittää ja silti tämä tapahtuu. Toki osaan provosoida ihan tahalleen mutta ne tilanteet on sitten erikseen.

Muilla samankaltaisia kokemuksia?

Joskus olen miettinyt että on turvallisempaa pysyä kotosalla   ;D :police:

Onkos sinulla rutkasti  :skorpioni: -ria nataalilla?   ???

Mä oon vaa kaukaa ihailtava tapaus, jota kukaan ei oikeasti halua tuntea.
Maailma pärjää paremmin ilman minua ja olemassaoloani.

En tiedä kun en osaa katsoa  ;D

Tiedän tunteen. Joskus minullakin on kausia kun tunnen näin. Saa olonsa aika yksinäiseksi välillä. Tsemppiä!  :smitten:

Juu. Tämän mallin ymmärrän kyllä ja tunnistan että näitä ihmisiä on (myös minä tottakai), tosin se ei seliä sitä että pelkkä olemassaolo ärsyttää muita.
Että on ikään kuin levossa ja joku vain katsoo ja ärsyyntyy.
Mutta hyvä kun otin tämän esille. Ikinä en ole tarkoituksenmukaisesti yrittänyt viedä ihmisen henk.kohtaista tilaa ehkä olen vain liian avoin ja spontaani joskus. Mutta kiitos!

Kyllä vain Avicii, ihan samanmoinen on kokemus mulla.
Tuota se on alvariinsa.

Tässä yhden sortin mahdollisuus, jota oon aatellu:

http://positivetruth.com/heyoka-the-most-powerful-type-of-empath/ (http://positivetruth.com/heyoka-the-most-powerful-type-of-empath/)

Kiitos! Olipa kauniisti avattu tämä ja kyllä tunnistan tässä itseäni kyllä  :smitten:

Ainoa on, joka on jättänyt hyvin suuret surun jäljet on se että olen loppujenlopuksi aika yksinäinen omalla tavallani ollut koko ikäni ja ihmetellyt miksi kaikki parisuhteet menee pieleen ja ihmissuhteet, koulu ja työelämä on hyvin raskaita ollut kaikin puolin.

Ehdin jo ajatella että en ikinä löydä sopivaa kumppania kenen kanssa saisin rauhassa elää ja olla sovussa  :-\

No mutta. Aina on toivoa!  :smitten:

Joo, kait sitä jotain tunteita herättää,
mut se reaktio on ollut enämpi fyysinen,
joku astuu vaistomaisesti askelen taaksepäin jutellessa, moni väistää ekana käytävällä,
ehkä olemus herättää ärsytystä, mut sitä ei näytetä, jos sen aistii, poistun mieluummin paikalta "ärsyttävänä" henkilönä.
Vanhat tuntemattomat ihmiset tervehtivät ja tulevat juttelemaan..
mut joo,
tää ois oikeesti aika mielenkiintoinen aihe astrologisesti,
kun oon usein pohtinut tuota,
että miten ihmiset saavat niin erilaista kohtelua samoissakin tilanteissa,
mikä on siis epäreilua,
mutta että kait se on joku jokaisen oma henk.kohtanen energia mikä välittyy,
ja siihen reagoidaan.
Muutamilla kartoilla, joiden omistajat olemuksellaan tai vain olemassaolollaan  herättävät vahvoja tunteita muissa,
on esim.  :pluto: MC:llä ja tätä aattelin siten, että kun  :pluto: on kuulemma transiiteissa vahvin tekijä,
ja MC:llä se tavallaan kyseenalaistaa vastapäätä olevan IC:n turvallisuudentunteen,
eli ihmiset reagoivat herkimmin just kuullaan,
ja vaikkei se siellä IC:llä heillä olekaan synastriassa tämän "uhkaavan" henkilön kanssa,
niin jo se asetelma (IC Ravun aluetta peruskartassa,  :kuu: )
että tuo  :pluto:MC (korkein, näkyvin kohta kartalla) voi käyttää valtaa,
tai se muuten tuo näkyviin ihmisen ns. pimeät puolet, jotka sitten projisoidaan toiseen.
Esim. myös  :pluto: :kuu: yhtymä voi nostaa kanssakulkijassa vaikka mitä sun sitä ihteesä pinnalle,
 ja kaikki se työnnetään sen toisen niskaan,
niin kuin hän sen ois aiheuttanut,
vaikkei ollut osaa ei arpaa, kunhan sattui olemaan paikalla.
 :pluto: :askendentti: lla taas on ite niin vahva, etten usko sille tulevan samanmoista kohtelua,
se ikäänkuin huokuu olemuksesta ulospäin, että tuolle ei "ryttyillä".
Entiijä oisko joku muu planeetta MC:llä yhtä vahvasti reaktion aiheuttaja?
Vois ollakin, koska se on se näkyvin kohta.
Mietin muuten tässä kohtaa Räsästä,vahvoja tunteita herättävänä,
muttei oo tarkkoja synt.tietoja..

Sitten voisin kuvitella, että tulimerkkeihin joko ihastutaan tai vihastutaan,
koska eihän "tulta" pysty loppujen lopuksi kätkemään,
se näkyy ja kuuluu,
toisin kuin esim. vesi kätkee sisälleen, ilma, no tuuli toi tuuli vei,
ja maa, no jos ei muuta ni mököttää.
Tulihan puhdistaa, että oisko siinä alitajunen keino puhdistaa omaa vinttikomerovarastoaan toisen kautta?

Sitten kolmas asia astrologisesti,
mitä mietin,
niin  :venus:, meidän maallinen (materia) tomumajamme,
sen (kuin myös Lilithin) kehonkieli,
ja että onko se ihan eri merkissä kuin  :aurinko:,
kuinka kaukana se on Auringosta,
onko sillä väliä,
onko se sotaisa aamutähti vai iltatähti,
onko se eri puolella horisonttia (  :askendentti: - DC -akselia ) kuin  :aurinko:,
missä merkissä se on..tykätäänkö vai vihataanko..
itse miellän just Venuksen myös vihan planeetaksi,
silleesti henkisesti,
 :mars: on toiminnallinen agressio, lyöt vasaralla sormees kun niin suututtaa,
mut  :venus: kuohuu syntyperänsä mukaisesti sisällä..

Entäs 7 eli sinä huone,
onks siellä planeettoja,
onko olemassaolosi / hyvänolontunteesi riippuvainen muista?
Käytätkö valtaa vai joudutko vallan käytön uhriksi ihmisuhteissa?
 
Entiijä,
ois mielenkiintoista kuulla astrologisia havaintoja-kin. :)

Avicii, Ehkä olet semmoinen vahva energinen tyyppi, minkä muut tavallaan aistii ja reagoi oman persoonansa mukaan. Jotkut saattaa säikähtää, jotkut ihailla jne.
Varmaankin johtuu myös eri ihmisten välisistä henkilökemioista.

Ei kai siinä mitään pahaa ole? tai mitään sussa ole vialla...Hienoahan se on, kun uskaltaa olla oma itsensä.
Minä ainakin arvostan suuresti tyyppejä, ketkä on avoimia ja aidosti omia itsejään. :)

Ehkä jotkut, ketkä ovat pidättyväisempiä, saattavat kokea olemuksesi jotenkin säikähtäen tai jotain sellaista mitä eivät itse uskalla olla? Tai voit olla semmoinen rohkaiseva tekijä niillekkin. tai jos ei, niin kyllä sitä löytää aina omankaltasiaan ihmisiä elämäänsä, joskus kivien ja kantojen altakin. tai välillä kompuroiden niihin kiviin ja kantoihinkin matkalla.......   :smitten:

Kiitos ystävällisistä sanoistasi!

Joo. Kyllä täytyy tunnustaa että välillä menen ajattelematta liikaa ja juuri tuo että ihmiset sitten reagoi hyvin vahvasti olemukseeni. Joskus joudun oikein supistamaan omaa energiakenttäni mutta välillä tuuletan oikein kunnolla, pakko tai menee koko systeemi nurin  ;D

Yksi asia jonka myös olen havainnut että jotkut toiset, hyvin vahvat tyypit on kauhean suuri tarve nöyryyttää ja yrittää hallita kun taas tulee niitä kausia itselleen että ei oikein ole sosiaalista ympäristöä missä saisi olla oma itsensä.

Hyvin surulliseksi on tehnyt parisuhteessa kun on joutunut elämään ikään kuin vastoin omaa sisintään koska kumppani ei hyväksy tai kumppani reagoi hyvin voimakkaasti. Olen usein joutunut ikään kuin vetämään tiettyä roolia ihan rauhan takia.  :-\

Ihan samalla tavalla toki muutkin herättää minussa tunteita ja on näitä hyvin voimakkaita peilejä jotka teettää minussakin töitä.
Mutta tarkoitukseni ei ole uhriutua vaan lähinnä tämä käy melko raskaaksi välillä, aidosti. Ja juuri agressiiviset ihmiset pelottaa eniten kun koskaan ei oikein tiedä miten he reagoivat ettei aiheuta väkivaltaa. Onneksi päällimäisenä on ollut henkinen väkivalta eikä fyysistä.

Kiitos nikki, juuri tuolta se joskus ilmenee  :-\

Yksi esimerkki voisi ehkä valaista hieman näitä kokemuksia.

Istuin ystäväni luona kahvilla, iloisena kerroin jotain lapsista tai lukemastani kirjasta ja hän istuu vain hiljaa ja sanoo seuraavaksi: Sun kyllä pitäisi oppia nöyrtymään ja olemaan nöyrä.

Tällaista tämä on. Ihan puskista. Ja sitten taas mennään takapakkia ja ihmettelen että enkö ole tarpeeksi nöyrä ja mitä se nöyryys on jne. Ja syyllistän itseäni.

Tää on toistuvaa.

Tarkoititko, että jotkut toiset vahvat tyypit kokevat kauhean tarveen nöyryyttää ja hallita sua, vai että koet toiset vahvat semmmoiseksi, että nöyryytät ja hallitset niitä?

muoks: kai siinä joku keskitie menee välissä?  Samaan ei vältsiin tarvi sortua, vaan jättää omaan arvoonsa? tai jotain, että lukee tarkemmin mitä toisella on sanottavaa, tai ilmaistavinaan... tulla vastaan...?

Kiitos nikki tuosta pläjäyksestä  :smitten:


Ja no niin, minullahan se  :pluto: siellä MC:llä keikkuu, ja   :venus::ksen merkissä  :vaaka:
Hieno tuo ajatus siitä, että se kyseenalaistaa tuolta näkyvältä paikaltaan turvallisuuden tunteen, jotenkin automaattisena.
Useimmitne minun kokemukseni on se, että toinen nimenomaan epävarmuuttaan ja uhkaa tuntiessaan "käy minun kimppuuni."  Ja se on sitten toinen juttu, että ne jotka ovat lähteneet käymään fyysisesti päälle, eivät ole sitä uskaltaneet tehdä. Tämä oli siis jo ihan lapsena, en saanut koivunimen herraa...yrittäjältä jotenkin loppui hinku. Tämä myös väkivaltaisissa ja agressiivisissa parisuhteissa..ei sitä viimeistä niittiä, iskuhaaveet loppuivat ennenkö osuivat.

Ja no mutta niin,  projisointi on ainakin minun taitolajini ollut aina, huhhuhuh miten hyvä siinä olenkaan.

Noh ja mun nousulla on niin paljon vääntöä, että on tietysti omiaan aiheuttamaan reagointia,  :jupiter: :uranus: :aspect_con: :askendentti: :jousimies: Joillekin minä tunnun olevan vain kertakaikkisen liikaa..ja jotkut eivät voi saada tarpeekseen.

Mutta mun  :venus:...sehän on kolmosessa kaloissa...kuka moisesta nyt ei tykkäisi :P Vai onko se juuri niin, että aiheuttaa lähipiirissään ja ympäristössään epäsuoria vihan tunteita...joita ei ehkä ees tiedosta, kukaan, siellä ne on pinnan alla vaikuttamassa.
Mutta ku tuolla Venuksella on kaverina  :mars: :vesta: :kuu:..ni sit siitä tuleeki jo paljon kimurantimpi.

Mulla on  paljon opittavaa seiskahuoneessa, siellä kuun solmu pönöttelee siellä...tässä  muuten :merkurius: on  :venus: huoneessa, kun aiemmin  :venus: oli  :merkurius: huoneessa.

Mutta siis ihmissuhteissa en halua että kukaan käyttää valtaa kehenkään. Mutta jos joku käyttää, niin sen jälkeen minä käytän sitä myös, korjatakseni asian, ja saatanpa myös manipuloida saadakseni lopputuloksen, joka olisi kaikille hyvä ja tasapuolinen (ja minähän sen tottakai tiedän ja määritän, mikä se kullekin on ..:P)

Viime aikoina on ollut erityisen paljon törmäilyjä ympäriinsä naisten kanssa...mutta Lilith ja Juno on MC:llä seikkailleet jo pidempään, joten syytän niitä, miiiinähän en ole mitään tehnyt.

Avicii..ihan samoja juttuja :) Ihan puskista, ja jopa monesti hämmentäviä kommentteja kirpoaa täysin randomeilta vastaantulijoilta.

Ja tuo nöyryys..enkö minä ole koko ikäni liikaa nöyristellyt, nytkö sitten menen liikaa toiseen suuntaan, miten päin tässä pitäisi olla?
 

Muistaakseni mulla ja Aviciilla oli jotain yhteneväisyyttä kartoissa...vai oliko vastakkaisuutta sittenkin? Oliko niin että olit Aurinko leijona, kuu jousimies...vai miten se meni?

Tarkoitin että esim vahvat miehet haluavat hyvin herkästi omistaa ja hallita minua ja ikään kuin osoittaa mulle paikkani. 3 miehestä kokemusta. Riittää jo tälle elämälle  ;D

Jos kohtaan vahvoja ihmisiä josta tämän vaistoan tai muuten yrittävät, alan kapinoimaan.

Nyt haluan muistuttaa että en suinkaan AINA ole nuhteeton ja monia tilanteita ollut jossa olen tahalteen mennyt kokeilemaan muiden rajoja. Mutta en kauhean usein.

Tuo kostinhimo kun joku oikein syvältä haavoittaa on ollut mulla hyvin piilossa ja eräät ihmiset ovat sen minussa nostattaneet esille. Päätin lopulta lopettaa koko touhun ja sanoin että jossain vaiheessa se on loputtava ja se loppuu minuun.

Kyllähän kaikki tilanteet toki on opettavaisia ja olen parhaan kykyni mukaan vain yrittänyt pärjätä tässä maailmassa niillä työkaluilla jota minulla on ja siinä ymmäryksen puitteissa mitä on ollut juuri silloin.

Kuuhilda
Se  :venus:  kuuluu näihin ns. sisäpiirin planeettoihin (  :merkurius: toinen, Nikulan spesiaalialaa tämä, ketjukin näistä)
elikkä ne eivät koskaan ole kovin kaukana  :aurinko: .sta,
mutta aattelin just, että jos se  :venus: on jopa eri merkissä kuin  :aurinko:,
niin se on tavallaan kuin ilman "suojaa",
erillään,
ja oisko se sitten yks pointti, että siihen on helpompi reagoida,
tykästyä tai olla vaikka kateellinen,
ja että reagoivatko nimenomaan naiset siihen enemmän?
Itellä on  :venus: rx  :merkurius:  :aurinko: :skorpioni: stellium, kimpassa kaikki,
ja sille  :mars: :leijona: neliö,
ehkä siksi muilta askel taakse..
Venukseen, vaikka ulkonäköön ei tule niin herkästi arvostelua , kun se on osa minuutta  :aurinko: :a?

Joo. Kyllä minäkin opin erottamaan terveellisen nöyryyden ilkeästä nöyryyttämisestä, joten ei se ihan hukkaan mennyt sekään koulutus mutta turhan rankkaa  :buck2:

Joo. Siis olen  :aurinko: :leijona: ja  :kuu: :jousimies: ja venus  :rapu:

no tuo on kyllä hyvä asenne! :)
eikä kukaan oo täydellinen...
self worth is the key!

jep, joskus se menneisyys tuo haamuja, haavoja, yms... mut joskus auttaa se et ite ompelee ne haavat, no... ei se nyt niin helppoo ole. Mut se että, että, että, joskus sellainen vanha kaava voi jäädä päälle, niin sit missaa kaikki hyvät tyypit siks, koska jos poimii niistä sellasia piirteitä mitkä aiemmmin on aiheuttanut jotain sellaista traumaa...Niin sit pian poimii liian hätäsesti toisista piirteitä, mitkä ei ookkaan niitä, eli tuomitsee koko ihmisen liian nopeesti...joskus on myös hyvä ees antaa mahdollisuus. Enkä tarkota mitään mielistelyjuttuja, vaan et jokainen ihminen on erilainen.. ne ketkä aiheuttaa itelle mielipahaa on sellasia keiden kanssa ei oo suotavaa olla tekemisissä sen enempää...
kait yritän olla sellanen että sieltä jostain välistäkin voi löytää jotain, vaikka menneisyydessä on ollut tapahtumaa, ja vaikka nykyisyydessä, niin ittestä riippuu mille antaa mahdollisuuden... jos tästä sai jotain selkoo... oon aika huono selittään itteeni...

Öy, vai et  :rapu: :a sulla on...  no täältä piisaa  :aurinko:  :aspect_con:  :jupiter: :chiron:   :rapu: :a  10. huoneesta sulle...  :-*

Kiitos  :smitten:

Hyvin selitit ja olen samaa mieltä.

Ja juuri tuo "selfworth" on avainsana. Kyllähän monilla on taipumusta riisua ihmiseltä hänen ihmisarvonsa ihan ulkonäön, mielipiteiden, ihovärin, asemansa, koulutuksen tmv takia.

Tässä onkin ollut työkaluna koko elämäni aikana juuri tuo terveellinen itsetunto, itsensä ja muiden arvostamista ja hyväksymistä juuri sellaisenaan kuin on.

Kyllä olen tässä viimeaikoina paljon miettinyt omia lähtökohtia josta olen ponnistanut niin parhaani olen kuitenkin yrittänyt. Ja juuri tuo myötätunto ja lempeys itseään kohtaan. Että ei rääkkää itseään eikä muita vaan yrittää antaa kaikille se oma tila ja aika elää ja oppia.

Haasteita riittää niin itsellenkin kuin varmasti muillekin  ;D :smitten:

Olen varmasti aiemmin tilittänyt tätä samaa ongelmaa palstalla, joten ei siitä sen enempää. Tituleeraan itseäni käveleväksi peiliksi tai tosielämän manaajaksi, jonka kautta muut näkevät omat fantasiansa tai kauheimmat demoninsa. Opin jo aikoja sitten, että ei kannata ottaa muiden (erityisesti vieraiden ihmisten) reaktioita liian henkilökohtaisesti, koska kyse on pelkästä projektiosta, ei minusta.

Välillä on rasittavaa olla tällainen. Itse en ole erityisesti yrittänyt mukautua muiden kuvitelmien mukaiseksi olennoksi ja yhteentörmäyksiäkin on ollut siinä vaiheessa, kun toisten kuvitelmat minusta ovat aivan muuta mitä todellisuus. Tottahan minäkin voin tehdä tuntemattomista ihmisistä virhearvioita, mutta luovun nopeasti harhakäsityksistäni sitä mukaa, mitä muita oppii tuntemaan oikeasti. Minusta tuntuu välillä, että minun kohdallani muut pitävät harhoistaan kiinni, eivätkä ole tippaakaan kiinnostuneita siitä, kuka minä oikeasti olen. Jossain vaiheessa minulla tulikin liki elämäntehtäväksi ryhtyä etsimällä etsimään samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voisin enemmän keskustella omista kiinnostuksen kohteista eikä vain vääntää puolituttujen kanssa siitä, mikä minussa on muka vikana.

Sen jälkeen kun sain lapsen (joka on nyt 6-vuotias) nämä reaktiot ovat vähentyneet. Ehkä se johtuu vain siitä, että kuljen huomattavasti vähemmän missään riennoissa ja tuttavapiiiri on jo hyvin valikoitunutta tai koostuu lähinnä lapsen kavereista ja hänen vanhemmistaan.

Hyvin sanottu. Justiinsa näin. Itse olen tullut siihen tulokseen että pysyttelen nyt enimmäkseen itsekseni ja katson sitten esim ensi kesänä jaksaako ja löytyykö kiinnostusta lähteä mihinkään. Nyt olen vain helvetin loppuunkulunut  :P

Olen kanssa näitä ihmisiä - isävainaan elämänohje "Pidä aina matalaa profiilia" ei valitettavasti ole juuri koskaan onnistunut ellen sitten piileskele ihan kirjaimellisesti. Moninkertainen  :skorpioni: joo ja  :aurinko: :pluto:  :askendentti::illa, yllätys yllätys.

Sitten mulla on sosiaalisesti rankka  :venus: :uranus: :aspect_opp: :chiron: kaupan päälle. Venuksen asema tarkoittaa monesti että vetää puoleensa ihmisiä tai tulee muuten tavanneeksi ihmisiä, jotka jollain tapaa aktivoivat tuon koko kuvion. Siihen liittyy kiusallisuus, sosiaaliset fobiat ja kaikenlainen ahdistuneisuus.
Vetää ihmisiä, jotka antavat sosiaalisesti turpaan, jos erehdyt olemaan niille mukava ; jos et ole, olet ikävä tyyppi ja harjoitat vähintäänkin henkistä väkivaltaa.  ::)

Joskus projektio on ollut ihan hauskaakin, kuten silloin kun esiinnyin yökerhoissa Michael Jacksonina. Jotenkin tuolla tavalla se projektio-ominaisuus toimi minusta parhaimmillaan, oli sitä fiilistä että tämä on parasta touhua ikinä ja en välittänyt tuon taivaallista mistään muusta kuin että tulkitsen tässä nyt jotain kosmista musiikillista elementtiä kuin jokin ukkosenjohdatin.

Mutta ei sitä oikein enää viitsi mennä teinien eteen vetämään "Thrilleriä". Onneksi keksin laulutaidolle muutakin käyttöä.

Lopulta vaihdoin pois media-alalta, lopetin suhteen, vaihdoin kaveripiirejä (halusin tekopyhimyksistä ja hyväksikäyttäjistä eroon, joten jäljelle jäi noin pari tyyppiä. Katkaisin myös välit pariin rasittavaan sukulaiseen, joiden ainoa tapa kommunikoida kanssani oli trollaaminen vakavista asioista.)

Enää puuttuu asuinpaikan muutos, mutta toisaalta viihdyn nykyisessäkin, mitä nyt seinät joskus ahdistavat.

1. ja 7. huoneen välillä paaaaaaljon oppositioita, 1.ssa Uranus, 7.:ssa  :aurinko: :chiron: :mars: :merkurius: ..
Muutenkin  :aspect_opp: -painotteinen kartta...

Tiiän että herätän tunteita, valitettavasti ne ei oo aina kovin positiivisia ja olen tulkinnut ylläolevan syyksi,
sekä sen että mulla on  :kuu: :kauris: mikä tuo välillä musta inhottavan pikkumaisen ja laskelmoivan puolen esiin vaikka muun aikaa olen  :askendentti: :jousimies: tyyliin rempseä, suuria linjoja vetävä ja avokätinen hällä väliä-tyyppi...

Lisäksi suuri osa mun planeetoista peruuttaa syntymäkartalla, mikä tekee musta ehkä sellaisen vaikutelman että en oikein elä tässä ajassa, mulla on omat rytmini ja mä tajuan asiat yleensä väärässä järjestyksessä.  :2funny:

On lohdullista tietää että on näin moni joka kokee saman  :smitten:

Ehkä on jotain tekoa sillä, että ollaan tämän sorttisella palstalla, että meitä on täällä useita?
Voi olla, tai olla olematta.

nikki:
Naiset ragoivat enemmän negatiivisesti, miehet enemmän positiivisesti. Joskaan ei se ole sääntö, että se juuri noin päin on.

Juu. Mää sanoisin, ikinä sua livenä tapaamatta, että olet jollain lailla kohahduttava henkilö...kunnioitusta herättävä ei ehkä ole ihan oikea sana, mutta sinne päin...ehkäpä vakavasti otettava on hakemani kuvaus?

Ja kun mainitsit tuon ulkonäön arvostelun...minä olen saanut sitä aina aivan hämmentävsää määrin osakseni :D Sekä positiivista että negatiivista, mutta todellisen kummallisia tilanteita on  siitäkin syntynyt.

Tällä hetkellä on menossa hyvin mielenkiintoinen energia/reagointi kuvio työpaikalla, naisten kanssa pääasiassa...tilanne, jota vastaan ei voi taistella, mutta menemällä tilanteeseen mukaan ja sen mukana, selvinnen siitä  ::)

Tunnistan niin hyvin! Mietin, että Rapu on yllättävän vahva nousumerkki, johtava vesi kun on. Ja minullakin Kuu 11. huoneessa ja vielä kaloissa neliössä neptunukseen. Tuntuu, että varsinkin naisten kanssa on projisointia todella paljon ja tätä peili efektiä. Ehkä puolin ja toisin. Miesten kanssa olen aina tullut paremmin toimeen ja jotenkin tuntuu, että miehet aina näkee mut paremmin. Jotenkin läheisten miesten kanssa osaan olla rento ja oma itseni. Naisten kanssa huomaan vetäväni jonkinlaista roolia koko ajan tai ei roolia, mutta en jotenkin tiedä miten päin olisin ja sitten alan helposti heijastella toisen toiveita tms. joka on todella raskasta ja ikävää.  :mars: :aspect_opp: Ac ja kertooko tuo sen, että elämäni miesten kautta olen myös oppinut itsestäni paljon. Vaikutan kai välillä vihaiselta, sekö naisia pelottaa minussa? Näkevät oman vihansa? Miehet taas tuntuvat, etteivät ole siitä moksiskaan ja useimmiten miesten kanssa voi puhua suoraan, jos on jotain hampaankolossa.

Stellium  :jousimies: ja sideerisesti  :skorpioni:. Lisäksi Lilith :aspect_con: :mars: 7.huoneessa  :kauris: Kai sekin jotain selittää. Olen myöskin täällä avautunut samasta asiasta aiemmin. Nuorempana oli raskasta kun selkeästi herätin reaktioita ja huomasin ne, mutta jäin aina miettimään miksi. Nykyään vähän tyyliin ihansama.

Nyt katselinkin tarkemmin karttaani..
 :pluto:  :aspect_ssx: :askendentti:
ja  :pluto: :skorpioni: 10. huoneessa (ei kuitenkaan yhtymässä  :keskitaivas: :hen)

Mä oon kyl varmaan ulospäin herkkä, epävarma, pirskahteleva ja avoin, helposti lähestyttävä,
mut silti koen et osa ihmisistä (naisista) kokee mut heti jotenkin uhkana.

pahoittelen omanapaisuutta! En osaa tulkita muiden karttoja ainakaan heijastamatta omaani, jos on vastaavia piirteitä.. Mut kiitos teille avusta kun kerrotte omista kartoistanne niin saan heijastuspintaa  ::)

Tuli vaan taas tästä OMASTA ;) kartasta mieleen kun mulla on  :mars: :kaksoset: 7. huoneessa, :venus: :oinas: 4. huoneessa,  :pluto: :skorpioni: 10. huoneessa ja  :neptunus: :kauris: 1. huoneessa, et nää neljä tekee keskenään kovasti kuvioita jotka kutsutaan mystiseksi suorakaiteeksi (kirjekuoren näköinen kuvio kartalla):

 :pluto: :aspect_opp: :venus:
 :pluto: :aspect_tri: :mars:
 :neptunus: :aspect_opp: :mars:
 :neptunus: :aspect_tri: :venus:
 :mars: :aspect_sex: :venus:
 :pluto: :aspect_sex: :neptunus:

Jotenkin tiedän et tää kuvio antaa mulle jotain sellasen hirvittävän tunnelatausmahdollisuuden... Oon tosi voimakas mutta tosi hauras... Oon taiteellinen ja musikaalinen, intuitiivinen, intohimoinen... Toisaalta pakkomielteinen, helposti addiktoituva ja riippuvainen, hallitseva mutta toisaalta helposti alistettava... Luulen et tää häilyvä hulluus, herkkyyden avoin näyttäminen mut silti äärimmäisen vahvuuden näyttäminen seuraavassa hetkessä, voi pelottaa joitakin, jotka elää ja tuntee vähä hillitymmin..
Mut ehkä tää ja 10 huoneen Pluto skorpparissa, kertoo sen miks työelämässä mielelläni työskentelen skitsofeenikkojen kanssa  :2funny: Lisäksi saattohoitotyö on mulle todella antoisaa. Olisin mielellään mukana myös syntymän hetkessä, mut siihen mulla ei ole koulutusta. Lisäks työskentelen jatkuvasti alkoholistien ja narkkareiden kanssa.

Minä olen saanut paljon opastusta unieni kautta ja tästäkin asiasta sain valaisevaa selvitystä. Peilinä oleminen on itse asiassa ihan tärkeä ominaisuus: muut pääsevät kauttani (ja muiden samanlaisten kautta) lähemmäksi itseään. Peilin ei tarvitse olla muuta kuin olemassa, se riittää.

Näin  :neptunus: :aspect_squ: :aurinko: -transiitin ollessa tarkimmillaan, onkin hyvä hetki keskittyä funtsimaan maailman menoa ja omaa itseään :)

Omasta mielestäni herätän tunteita muissa ihmisissä. En tiedä, onko vallitseva tunne varautuneisuus, pelko, kunnioitus, kateus, joku muu. Ainakaan ensikohtaamisen yhteydessä ihmiset eivät yleensä lähesty mua - tuntuu enemmänkin, että ihmiset ikäänkuin kavahtavat, pakittavat, menevät varautuneiksi, kun näkevät mut.

No, ulkoinen olemukseni ei ainakaan lisää helposti lähestyttävyyden tunteita, ainakaan kaverimielessä :D  Olen hiukan keskivertonaista pidempi (170cm), kroppa on aina ollut roteva ja nyt, kun olen alkanut harrastamaan kuntosalia uudelleen tauon jälkeen, olemuksessa on lihasta ja voimaa rotevuuden lisäksi. Kävelen pää pystyssä, selkä suorana, hartiat ryhdikkäänä, askel on ripeä, pitkä, voimakas ja päättäväinen, ei kovinkaan naisellinen, ilme on viileän tarkkaileva ja yksin liikkuessani en juurikaan hymyile. Koko olemukseni viestittää, etten ole kiinnostunut aikani tuhlaajista ja turhanpäiväisistä tuttavuuksista ja että ko. tyyppiset persoonat voivat painua suorinta tietä ***tuun (ei minun, kummiskaan ;D ).

Tottahan tuo on, todellisuudessa en tosiaankaan pidä siitä, että tuntemattomat tulevat juttelemaan. Erityisesti kammoan sitä, että tuntemattomat miehet tulevat juttusille - en viihdy esim. baareissa, jos mieheni ei ole mukana. Uusissa tilanteissa olen se, joka ensin tarkkailee ihmisiä ja yleistä meininkiä, ja siirryn tutustumaan ihmisiin vasta pienen tarkkailuhetken jälkeen. Sitä kautta sitten valitsen ne oikean tyyppiset ihmiset, joihin lähtee tutustumaan syvemmin. Yleensä näin päin, että itse tutustun ensin muihin kuin se, että toiset lähtevät tutustumaan muhun.

Voi olla, että itselläni  :askendentti: :kauris: ja  :kuu: :leijona: lisäävät jonkinmoista näyttävyyttä ja ryhdikkyyttä.  :askendentti: :kauris: takaa sen, etten tosiaankaan ole kiinnostunut tyhjänpäiväisistä ihmissuhteista tai ajantappajista - energiamäärät ovat TODELLA rajalliset ja haluan käyttää energiani johonkin muuhun kuin tyhjänpäiväisten ihmissuhdedraamojen setvimiseen.

Lähempien kavereiden kanssa energia on avointa, iloista ja välitöntä, myös myötäeläminen on läsnä. Olenhan pohjimmiltani pulppuava ja höpsöttävä :aurinko: :jousimies: ja muutoinkin stellium  :jousimies: :ssä. Itselläni on erittäin vahva  :neptunus: , tämän vuoksi se herkempi, pohdiskelevampi puoleni pääsee esille vasta lähemmissä suhteissa. Kuitenkin heijastan ympäristööni sitä, että olen aidosti ja häpeilemättä oma itseni, kannan vastuuni teoistani ja mielipiteistäni - sekä sen, että kukaan ei voi koskaan täysin omistaa mua. Koen jollain tapaa olevani aina ja ikuisesti hiukan outolintu, villi ja vapaa sielu ( :venus: :jousimies: 11. huoneessa).

Tuttava- ja kaveripiirini, hmmm... Lähipiiriin olen kerännyt ihmisiä ja ihmistyyppejä lähestulkoon kaikesta elämän kirjosta - mitään yhteistä tekijää heillä ei välttämättä ole. Ainoastaan se, että hyväksyvät mut sellaisena, mitä olen. Mulla tuo  :jousimies: -stellium painottuu 10. ja 11. huoneeseen, ehkä noiden takia löytyy sitä yhteisöllisyyttä ja hyväksymistä erilaisia ihmisiä kohtaan. Sen olen kuitenkin huomannut, että tuttavapiiristä puuttuu yltiönaiselliset "heikot" naiset (jotka siis odottavat miehen hoitavan/suorittavan kaiken/olevan "perheen pää" - näin hiukan halveeraavasti ilmaistuna) ja ne ns. vahvat macho-miehet, jotka olettavat, että nainen on aina heikompi ja miehen alapuolella ja mies käskyttää. Mulla on synt.kartalla Lilith  :aspect_con: :askendentti: , Lilith 1. huoneen puolella, joten olen aina olettanut, että pystyn tekemään samoja asioita kuin miehetkin.

Eihän sitä kukaan osaa tulkita karttoja ilman, että heijastelee niitä omaan karttaansa.  ;) Tosi hyvin kuvasit tuota ristiriitaa. Mietin omassa kartassanikin  :mars: ja  :neptunus: tuovat noita vastakohtaisuuksia ja itsekin epäilin joskus, että tasaisemmat (tasapainoisemmat) tyypit ei vois ikinä jaksaa mua kun tunne-elämä menee sekunnissa nollasta sataan. Toisella hetkellä voi olla tosi herkkä ja alistuva, toisena taas hyvinkin hallitseva ja voimakas.

Mc82:n kartasta tuli mieleen, että tosiaan sama stellium  :jousimies: ja minullakin  :neptunus: isossa roolissa kartalla. Mutta  :uranus: osana tuota stelliumia tekee varmaan sen, että tunnen aina olevani vähän erilainen.

Itselläni myös  :uranus: osana stelliumia, on vieläpä tarkasti  :uranus: :aspect_con: :keskitaivas: ja väljempi  :uranus: :aspect_con: :aurinko: . En ole tuntenut itseäni massasieluksi, vaan aina ollut vähän erilainen, villi, vapaa, kesyttämätön. Kun on tosiaan vielä tuo  :venus: :jousimies: 11. huoneessa, niin hyvin perinteistä parisuhdetta odottavat miehet jäävät nuolemaan näppejään. En muuten ole kysyttyä tavaraa parisuhdemarkkinoilla, joskin ottaja on aina löytynyt :D  Ehkä miehet vaistoavat sen, etteivät välttämättä pysty hallitsemaan mua ja se pelottaa.

Mulla on lisäksi synt.kartalla tarkka  :pluto: :aspect_squ: :mars: . Väkivaltaisuuden aspekti. Nuorempana, kun olin kovin hakoteillä itseni kanssa, ko. aspekti näyttäytyi enemmän niin, että ajauduin suhteisiin, joissa itseäni käytettiin hyväksi (henkisesti, ei seksuaalisesti tms.) tai alistussuhteisiin. Nyttemmin elämässä on ollut suuria suunnan muutoksia, liittyen omaan itseen ja lähipiiriin, hyväksikäyttösuhteet ovat lopahtaneet tai olen tehnyt niistä lopun hyvinkin nopeasti. Olen enempi sinut itseni kanssa, tiedostan, mitä ansaitsen.  Tr- :pluto: oli tuolloin 12. huoneessa, tehden ensin  :pluto: :aspect_opp: :kuunsolmu: -transiitin ( :kuunsolmu: mulla 6. huoneessa) ja sitten  :pluto: :aspect_con: :askendentti: -transiitin. Molemmat ohitukset ovat jo historiaa, mutta tuntui, että elämä lähti kaaoksesta ja velvollisuussuhteista rakentumaan itselle terveellisempään suuntaan. Tervettä itsekkyyttä tuli rutkasti lisää. Samoin huonot rutiinit ja epäterveet ihmissuhteet tuli karsittua.

Mietin tässä edelleen, millaisia tunteita herätän muissa. Ensivaikutelma meikäläisestä onkin tullut jo esille, eli aika vakava, ehkä pelottava, määrätietoinen (noh,  :askendentti: on kuori ja  :askendentti: :kauris: on aika jäykkä kuori ::) ). Mietin tässä nyt vaikutelmaa, jonka herätän vähän tutummissa ihmisissä. Osa ihmisistä ei välttämättä osaa puhua small talkia kanssani - myönnän, että olen itsekin huono siinä. Esim. jotkut työkaverit osaavat puhua kanssani vain töihin liittyvistä asioista. Onneksi on myös niitä työkavereita, joiden kanssa pohditaan elämän tarkoitusta jne.

Välillä tuntuu, että ihmiset ajattelevat meikäläisen olevan ylirationaalinen ja ajattelevan vain velvollisuuksia jne. Ihmiset helposti luottavat asioita hoidettavakseni ja antavat vastuuta, koska pidän lupaukseni loppuun saakka. Välillä tuntuu, etteivät ihmiset ole kiinnostuneita tutustumaan todelliseen itseeni, joka ei ole niin jäykkä, työnarkomaani ja rationaalinen kuin ulkokuori antaisi olettaa. Välillä tuntuu, että olen yksin omien pohdintojeni kanssa, ajatukset pyörivät yksikseen pääni sisällä, enkä löydä ihmistä, joka jaksaisi kuunnella omia murheitani tai jakaa ajatuksiani kanssaan :-[

Mieheni sanoi, että olen kova tuomitsemaan ihmisiä ja muutenkin hyvin jyrkkä mielipiteissäni (noh,  :jousimies: on saarnamies - eikä välttämättä laisinkaan niin joustava kuin muuttuvan elementin uskoisi olevan! ;D ). Kun innostun, tuon kantani voimakkaasti esille ja päällekäyvän esiintymistapani vuoksi ihmiset eivät juuri uskalla asettua vastaan ja ovat mielummin vaiti - mikä on harmi, koska kuuntelisin mielelläni muidenkin näkökulman... :-[  Olen hyvin herkkä ja intuitiivinen, riitatilanteissa enemmänkin säikähdän, jos joku suuttuu ja mielummin vetäydyn kuin isken takaisin.

Sen olen myös huomannut, että ns. sovinistiset miehet tai sellaisista kulttuureista tulevat miehet, missä mies on perheen pää ja tekee päätökset, eivät pidä musta tai lähesty mua. Suhteet naisten kanssa saattavat myös olla kimurantteja, en osaa tarkoin sanoa, mistä se johtuu. Johtuuko sitten tavoista, millä naiset ylläpitävät suhteitaan ja se ei ole tyylistäni vai enkö vain itse sovi ns. standardinaisen muottiin ja se ärsyttää muita... ???  Kuitenkin, suurin osa kaveriporukasta on miehiä ja viihdyn miesten parissa ollen "yksi jätkistä".

Tässä jotain ajatuksia, mitä olen herättänyt muissa:

"Olet aika pelottava nainen, voisin kuvitella, että isket turpaan, jos suutut"
(eräs opiskeluaikainen, miespuolinen kaveri)

"Vaikeasti lähestyttävä, ei ole kiinnostunut työpaikan kuppikunnista, kiinnostaako muut kuin työasiat"
(miespuolinen ja eräs naispuolinen työkaveri)

"Mielettömän hauskaa seuraa, ronski huumorintaju, suorapuheinen, häpeilemätön"
(useat työkaverit ja kaverit)

"Älykkäämpi kuin mitä esittää olevansa, paljon potentiaalia ties mihin"
(mieheni ja eräs miespuolinen työkaveri)

"Ailahtelevainen, voimakkaat tunnepurkaukset ja 'imeytyminen' tilanteeseen, saattaa heittää hetkessä naurusta itkuun ja päinvastoin"
(mies, isä)

"Tunneälykäs, vaistoaa ihmisten tunteet ja mielialat pinnan alta, osaa sopeutua tilanteisiin"
(äiti)

Kaunein oli kuitenkin erään miespuolisen työkaverini ilmaus itsestäni:

"Kuin villikukka. Kasvaa kauniisti vapaana ja villinä, mutta jos niität sen ja vangitset sen kukkaruukkuun, se kuihtuu."

 :smitten:

Tuo on tuttua. Ja usein kyseiset henkilöt joiden panssarin läpi olen epähuomiossa nähnyt, ovat olleet jälkeenpäin asiasta nolona - miinus yksi tyyppi jolla ilmeisesti elämänkokemus esti sellaisen tuntemuksen.

Mutta toisaalta juuri sen tyypin kohdalla en pitänyt näkemästäni. ::)

Ei sillä että minua edes kiinnostaa tutustua kauhean syvällisesti keheenkään - ei todellakaan. Ei sillä, että ihmiset olisivat jotenkin erityisen kauheita, mutta kylläkin tympeitä loputtomassa tekopyhyydessään ja ovat aina vain toistelemassa toisilta apinoilta oppimiaan kliseitä.

Aitoon individualismiin törmään harvoin. Kaikki ovat vain kerjäämässä yleistä hyväksyntää.

Ja sitten on niitä, joilla  on tapana pintapuolisen tai täysin puuttuvankin tutustumisen jälkeen luokitella ihmisiä projisoiden heihin omia luulojaan ja tehden hätiköityjä johtopäätöksiä joiden perusteella määrittelee sitten ihmiset tietynlaisiksi - eli kieltää tyystin heidän aito oikea itsensä  luokittelemalla heidät - ja sen jälkeen vielä uskoa oma hätiköity luokittelunsa ja pitää sitä perusteena sille ettei kiinnosta kauhean syvällisesti keneenkään tutustua.


 ;D :2funny: :D

Mikä ihme on oob?

Sain myös nuorempana kuulla herkkyydestäni, että pitää olla kovempi pärjätäkseen tässä maailmassa. No jos ihminen on itse kovettanut itsensä niin se on hänen asiansa.

Mutta se, että joku todella näkee sinut sellaisena kuin olet niin se on niin pysäyttävää, että sitä ei montaa kertaa elämässä tule vastaan. Ja aina sitä ei pidä näkemästään. Minua kiinnostaa tutustua syvällisesti ihmisiin, mutta se on todella aikaa vievää ja usein jossain vaiheessa tulee se olo, että nyt ei enää jaksa tätä tyyppiä kiitos.

Minä muuten nousu-rapuna apinoin ihan surutta. Se on niin hauskaa, mutta olen saanut kommenttia, että aina silloinkin osaan tehdä "lainauksista" oman näköisiäni.  ;D

En tiedä sinusta, mutta tapaan jo työni puolesta valtavia määriä ihmisiä. Ei minulla ole yksinkertaisesti mitään aikaa käydä joka iikan kanssa läpi jotain syvällisiä kynttilänvaloillallisia.

Ja ihmiset vastaavasti luokittelevat minutkin ihan miten huvittaa.

Joo.

Nosiis, kuka tässä on puhunut siitä, että pitäisi saada syvällinen kontakti kaikkien työpäivän aikana tavattujen ihmisten kanssa?
Kuka ylipäätään tekee niin? Paitsi jos ammattina on psykologi tai psykiatri...

Selittelyn makua on siinä, että ensin luokittelet KAIKKI MAAILMAN IHMISET näin...


... ja sitten rupeat selittelemään työssä tavatuista suurista ihmismassoista. Juujoo, kaupan kassakin tapaa satoja ihmisiä joka päivä, ei kai siitä ollut kysymys vaan ihmisiin tutustumisesta, koska tuon yllä siteeraamani lauseesi edellä oli näin:

Tuohan kattaa myös vapaa-ajan. Toisaalta kun kerran luokittelit kaikki maailman ihmiset tekopyhiksi ja kliseitä toisteleviksi, niin eipä sitten varmaan vapaa-ajallakaan kiinnosta yksittäisiin ihmisiinkään  tutustuminen.

Sitä saa mitä tilaa: Jos luokittelet ihmiset ennen kuin edes otat selvää ovatko luokittelusi oikeassa, sinusta varmaankin ihan oikeasti kyllä tuntuukin siltä, että tapaat vain sen luokittelusi mukaisia ihmisiä.  ;D

Lähes aina kun joku yrittää arvailla millainen olen tai luokitella minua, niin pieleen on mennyt. Niinpä Kierkegaardia siteeraten - vaikka ehkä nyt syyllistynkin joltain apinalta (sinulla on NIIN kaunis tapa puhua ihmisistä...) oppimaani kliseeseen:

Kun te määrittelette minut, te kiellätte minut.

Jos pidetään nämä peiliteoriat ja muut vänkäämiset poissa kun ei vain ja aina jaksa tätä vääntöä.

Minusta Corvus Lenonis on omalla tavalla ihan oikeassa ja oma pointti hänelle ja luulen että moni on tuntenut joskus saman.

Me ollaan silkan mahdottomuuden edessä jos jokaisen kanssa pitäisi ajatella peilaamista ja osata nähdä ihmisen aidon minuuden jne.

Läheisten kanssa se on ihan jees mutta tuolla loputtomassa virrassa ei aina vain yksinkertaisesti jaksa. Tulee virhearviointeja kyllä, varmasti meille jokaiselle.

Ja saan varmasti helvetin irti mutta on kerta kaikkiaan pakko sanoa että Ekletikko sä ihan henkisesti uuvutat ihmisiä näillä sun argumenteilla ja jatkuvilla, kilometrin pituisilla kirjoituksilla.

Ei niin ettetkö ole oikeassa, tiedät paljon ja tämä on sulle yhtä helppoa kuin heinänteko kun muut on vasta kenties oivaltamassa tai heräämässä tmv.
Olet hyvin perusteellisesti perillä asioista. Mutta mutta.

Se on yksi hallintakeino muiden joukossa, näin se itse koen kun olen väsynyt ja en jaksaisi olla kauhean viisas ja henkinen ja olen ihmisiin kyllästynyt.

Lisäys.

Olen havainnut tämän ns henkisen uuvuttamisen eräänlaina keinona olla aina oikeassa ja aina saada viimeisen sanan.

Ei siinä mitään jos hallitsee asiansa, osaa argumentoida mutta sinä Eklektikko ihan selvästi uuvutat ihmisiä henkisesti ja kukaan ei uskalla väittää vastaan koska tietää jo etukäteen että siitä ei loppua näy koska sinä et lopeta.

Tämä on soturille varmaan hyvin olennainen osa saada voittonsa mutta jokainen meistä on täällä oppimassa ja oivaltamassa ja joskus pitää saada myöskin ne paskat pois. Näkisin mieluummin että ei aina lähdetä vänkäämään vaan annettaan sijaa toinen toisillemme myöskin oppia ja erehtyä.

Ja EN lähde tätä sen enempää ruotimaan. Otan tämän esille vain kerran enkä neuvottele tässä asiassa. Kenenkään kanssa. Piste.  :police:

Tämän hetken todellisuudesta poikkeava osa yllä olevassa lainauksessa lihavoitu.

En ole noin vuoteen kirjoittanut tänne kuin satunnaisesti ja entiseen verrattuna hyvin lyhyitä viestejä. Tässä ketjussa 2 kpl ennen tätä, joista tätä edeltävä saman pituinen kuin tuo sinun viestisi jota nyt kommentoin.

Sopisiko siis, että puhuisit tämän hetken Eklektikosta, etkä muistoistasi yli vuosi taapäin. Moinen ei ole reilua eikä rehellistä, mutta toisaalta on kyllä tämän ketjun keskusteluun hyvä esimerkki siitä, miten ihminen voi ennakkoluulojen ja projektioiden ohella luokitella toisen ihmisen myös omiin vanhoihin muistoihinsa tukeutuen. Ja ne kas kun eivät aina vastaa nykypäivän tilannetta.  ;D

Minä halusin kommentoida Corvus Leoniksen viestiä koska koin kaikkien ihmisten leimaamisen tekopyhiksi ja muilta apinoilta opittujen kliseiden toistelijoiksi aikamoisena yliyleistyksenä. Toinen syy on se, että AINA kun joku luulee tietävänsä millainen olen tai lukevansa ajatukseni/tunteeni, pieleen on mennyt. Tälläkin foorumilla on pari kertaa käynyt niin, että joku antaumuksellinen ajatustenlukija on jopa ryhtynyt väittelemään kanssani luullen tietävänsä ajatukseni ja tunteeni paremmin kuin minä. Sellainen nyt vaan ei ole mielestäni kovinkaan tasapainoista toimintaa.

 Kun ihmisen luokittelee tulee kieltäneeksi hänen todellisen minänsä. Sen näkee ja kuulee vasta kun suostuu katsomaan omien luokittelujensa, ennakkoluulojensa ja muistojensa ohitse.

Ja kommentti ketjun  otsikkoon:
Minä (eikä kukaan muukaan) en herätä tunteita kenessäkään.
Ihmiset herättävät itse itsessään tunteita sillä mitä ajattelevat siitä mitä minä teen tai sanon, tai ihan vaikka vain ajatuksillaan minun olemassaolostani.

Totta on. Tutustun ihmisiin joka tapauksessa, koska joku tulee aina höpöttämään minulle jotain tai osallistun keskusteluihin ihan vain siksi, että olisin muuten ikävystyneempi.

On ihan fiksua esimerkiksi luokitella vastaantulija potentiaaliseksi riitaa haastavaksi urpoksi, jos se jo ensivaikutelman perusteella siltä vaikuttaa, koska siten voi välttää ajoissa mahdollisen fyysisen yhteenoton ja sitä seuraavat sairaalareissut, syytteet ja oikeudenkäyntikulut.

Ihmisten tekopyhyydellä tarkoitan sitä, että ihmiset mielellään kieltävät toisilta sen minkä ilman muuta sallivat itselleen, oli kyse sitten vaikka alkoholista, irtosuhteista, homoseksuaalisuudesta, perheettömyydestä jne. Kuvittelevat, että jos ovat ensimmäisenä tuomitsemassa jostain, heitä ei ikimaailmassa epäiltäisi harjoittamasta samaa. Tästä seuraa loputtomia pata kattila soimaa-tilanteita.

Kyllä voisin käyttää ihmisistä esimerkiksi hominidi-termiä, joka olisi apinaa paikkansapitävämpi tapa määritellä ihmiset, se vaan kuulostaa kovin teennäiseltä tässä kontekstissa. Lisäksi käsitykseni ihmisistä on vahvasti evoluutiobiologian värittämää - asiaa ei varsinaisesti muuta se että ihmisten ja muiden kädellisten käyttäytymisessä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, joita ei tavata muilla nisäkäsryhmillä ja että suuri joukko ihmisiä käyttäytyy aivan apinoiden tavoin.

Kuuntelen mieluummin radiota, vaikkapa BBC:n tiedelähetyksiä.

Kukaan tässä maailmassa ei ole niin koskematon, etteikö koskettaisi, eikä kukaan ole niin avoin, että hukkuisi.

Jos on niin vahvan suojakerroksen alla niin ei tietenkää herätä mitään missään kellekään koskaan. Ihan ok tapa elää, tosin ei kovin opettavaista enkä tiedä syntyykö siinä koskaan oikein aitoja kohtaamisia. Ollaan vain neutreja toinen toisillemme.

Mutta jokainen omalla tyylillään  :smitten:

Mietin joskus mitä sitä niin kovasti suojellaan itseään ja itseään muilta  :coolsmiley: :police:

Minä näkisin asian niin, että se tunteiden herättäminen toisissa ihmisissä ei kuitenkaan loppupeleissä ole kiinni itse kohteesta tai hänen käytöksestään. Jos kerran olemme oman elämämme luojia kaikessa, niin emmekö myös tältä osin ole ihan itse vastuussa niistä tunteista, mitä joku meissä herättää? Esimerkki omasta elämästäni: Olen painiskellut kovasti sen asian kanssa, mitä tehdä erään lähisukulaiseni suhteen, joka tuntuu vain kylvävän tuhoa ympärilleen. Minun näkemykseni mukaan hän on piittaamaton paskiainen, joka saisi painua vuorille häpeämään. Toisaalta lähisukulaisuus "velvoittaa" minut myös välittämään hänestä, joten en ole voinut vain ohittaa ja unohtaa tilannetta. Olenkin vähän pakon edessä ryhtynyt pohtimaan, miksi tuo ihminen pääsee niin kovasti ihoni alle. Olen jo aikoja sitten ottanut tervettä etäisyyttä häneen, mutta yhä vain hän kykenee herättämään minussa välillä suoranaista raivoakin. Ja oikeastaan kun tarkastelen tilannetta objektiivisesti, hän ei edes ole tehnyt mitään peruuttamatonta "pahaa". Onpahan vain rikkonut niitä moraalikoodistoja, joita kollektiivisesti olemme ihmiskunnan kesken sopineet. Universumin näkökulmasta hän ei oikeasti ole vahingoittanut mitään tai ketään.

Olen päässyt pohdinnoissani siihen pisteeseen, että huomasin kunnioittavani noita moraalikoodistoja eräänlaisena "epäjumalana". Pidän niin tärkeänä niiden noudattamista, että omat arvoni saavat minut sokeutumaan kyseisen ihmisen suhteen ja pitämään häntä yksiselitteisesti "pahana". Mutta jos ja kun kerran tavoitteenani on siirtyä pikkuhiljaa dualismista ykseyteen, se olenkin minä, jonka pitää muuttua ja lakata tuomitsemasta asioita hyväksi tai pahaksi. Universumin näkökulmasta kun hänen tekonsa eivät ole kumpaakaan: Ne vain loukkaavat niitä hiljaisia sopimuksia, mitä odotamme ihmisosamme noudattavan. Tästä pääsenkin siihen, että oikeastaan minun pitäisi olla kiitollinen tuolle ihmiselle, kun hän näin konkreettisesti osoitti oman sokean pisteeni. Tietenkään minun ei tarvitse antaa hänen kohdella minua huonosti vaan poistua hänen vaikutuspiiristään, mutta nyt todellakin neutraalina, ilman kaunaa ja katkeruutta.

Saakohan tällaisesta ajatuksenjuoksusta mitään otetta? Minä kun tosiaan olen päässyt näin konkreettisesti omalla kohdallani todistamaan, että ne tunteet tosiaan heräävät omassa mielessämme, ja siellä niitä tulisi työstääkin.

Kiitos, ihan näin minäkin yritän työstää asian jos kohdalleni osuu kirkas peili.

Mutta jäin miettimään sitten esim pieniä lapsia.

Miten he reagoivat ympäristöönsä ja ihmisiin jolla ei ole tällaisia valmiita ns ajatuksia toisista ja kaikki on uutta?

Miksi ja mihin lapset sitten niin herkästi reagoi ihmisiin ja ympäristöön? Pelkää, nauraa, halaa, itkee jne.?

Minä olen käsittänyt asian niin, että myöskään lapset eivät ole "puhtaita tauluja" vaan heilläkin voi olla menneiden elämien tuomia ennakkoajatuksia asioista ja ihmisistä. Eihän pienten lasten ajattelu edes tapahdu sanojen tasolla niin kuin meillä aikuisilla, mutta kyllä he silti ajattelevat. Esimerkiksi tuosta omasta pienokaisestani huomasin alusta asti, että hän vierastaa miehiä paljon enemmän kuin naisia -ehkä siihen löytyisi syy historiasta, jos sitä pääsisi jotenkin tutkimaan.

Minä herätän tunteita muissa ja muut minussa. Olisipa hassua, jos niin ei tapahtuisi. Se onkin sitten eri asia, miten tunteisiinsa suhtautuu. Antaako toisen ärsyttävyyden heiluttaa omaa rauhaa, tai yrittääkö muovata käytästään niin, ettei ärsyttäisi muita.
Pointti saattaa olla siinä, että pitäisi oppia hyväksymään kaikki tunteet osana ihmiseloa. Jos kuljemme suojat päällä ja kuvittelemme, ettei mikään kosketa meitä, menetämme ison oppiläksyn. Kun hyväksyy tunteensa - ja muiden tunteet - niiden voi antaa mennä ja tulla. Oma valinta on siinä, käyttääkö elämästään aikaa siihen, mitä toinen tuntee ja miksi. Tervettä olisi ajatella; "kas vain tuo ihminen potuttaa minua nyt, miksi?" Tai; "kappas vaan, tuota taitaa ärsyttää käytökseni tai olemukseni." Sitä voi sitten miettiä, loukkaako tai ärsyttääkö tahallaan. Jos ei, niin nokka tuuleen vaan.

Näen voimakkaat suojat osoituksena erillisyyden harhasta. Luulemme olevamme jotenkin erillisä yksiköitä, omien suojakupliemme sisällä. Aina valmiina puolustautumaan ja hyökkäämään. Aviciin ajatus pienistä lapsista on hyvä. Lapset vaistoavat toisten tunteita ja ajatuksia ja reagoivat niihin. Samoin eläimet. Toivottavasti kukaan vanhempi ei pussita lastaan tiukkoihin suojapusseihin. Lapselta jäisi silloin iso kehitysvaihe kokematta. Se, miten tullaan toimeen toisten ihmisten ja heidän energioiden kanssa. Veikkaan kyllä, ettei niin hölmö pussitusyritys onnistuisi :D Ja veikkaanpa, ettei aikunenkaan onnistu pitämään itseään niin vahvoissa suojauksissa. Toivon todella, ettei onnistu. Sehän olisi ihan hukkaan heitettyä elämää, ja varsin surullinen olotila.

Henkisissä piireissä tuntu edelleen olevan valalla ajatus, että negatiiviset tunteet pitää torjua hinnalla millä hyvänsä. Se ei ole terveellistä. Ei henkiseltä eikä fyysiseltä kannalta ole hyväksi pantata tunteita ja yrittää torjua niitä suojakuplien sisällä. Ne kannattaa tiedostaa ja hyväksyä ja sitten päästää menemään. Ei jäädä kuralammikkoon makaamaan, vaan noustaan ylös ja jatketaan matkaa.

Kohdataa ihmiset aidosti ja annetaan kaiken virrata!  :smitten:

Kyllä vaan. Ginger86 ja forestflower, tuttua on. Samaistun monessa kohtaa täysin. Ja juuri tuli sukuun uusi vauva, eivät todellakaan ole tyhjiä tauluja tullessaan. Minua on kehotettu kommunikoimaan vauvan kanssa telepaattisesti. Eilen olisi ollut tilaisuus paikan päällä, mutta unohtui yleisessä hässäkässä.  :smitten: Erityisen kiinnostavaa on, että yli vuosi sitten muuan kanavoija kertoi tasan 40 vuotta sitten kuolleesta rakkaasta veljestäni, että tämä ei ole vielä syntynyt uudelleen tänne keskuuteemme, mutta syntyy pian meidän sukuumme. Ja yksi tuttava sanoi, että veljellä saattaa olla uudessa muodossaan paljon samankaltaisuuksia entiseen muotoonsa ulkonäöllisesti sekä henkisesti. Tällä kaksikuukautisella vauvalla tuntuu olevan vahva henkinen yhteys minuun.

Tuo lihavoimani kohta on se asia, minkä kanssa olen tehnyt kovasti ajatustyötä viime aikoina. Se, että toisen ärsyttävyys pääsee heiluttamaan omaa rauhaa, on ainakin itselleni osoitus siitä, että minulla on siinä tilanteessa jotain opittavaa itsestäni. Mitä taas tulee oman käytöksensä muovaamiseen, en usko, että meidän tarkoituksemme olisi elää täällä miellyttäen muita. Käytän taas esimerkkinä omaa elämääni, sillä muutakaan minulla ei oikein ole: Olisin tämän ongelmia aiheuttaneen läheiseni kohdalla voinut valita myös sen tien, että olisin vain sulkenut silmäni hänen käytökseltään ja lakannut kertomasta, mitä tunteita se minussa herättää. Mutta siinä tilanteessa olisin tehnyt hänelle vain karhunpalveluksen, sillä hän ei olisi siltä osin joutunut kantamaan vastuuta omasta käytöksestään. Siis vaikka kyseessä on minulle läheinen ja tärkeä ihminen, ei minun pidä olla sokea hänen teoilleen vaan antaa hänen kokea tekojensa seuraukset. Mitä taas tulee niihin tunteisiin, joita läheiseni minussa herättää: Niistä olen ihan itse vastuussa. Voisin olla vihainen ja antaa katkeruuden syövyttää minua sisältäpäin, mutta kaikki varmaan täällä tietävätkin, ettei viha ole tie mielenrauhaan. En ole kävellyt läheiseni kengissä enkä siis voi tietää, mitkä kaikki syyt ovat hänen käytökseensä johtaneet.

Minä näen negatiiviset tunteet itsessäni niin, että ne täytyy kohdata ja "parantaa". Ymmärrän jo sen verran, että toisia ei voi muuttaa, mutta omaa sisäistä tilaansa voi. Luulin itsekin aiemmin positiivisen ajattelun tarkoittavan sitä, että negatiiviset tunteet pitäisi jättää huomiotta tai jopa tukahduttaa. Melko pian kävi kuitenkin selväksi, että ei se niin toimi: Alitajunnassa kun ne aiheuttavat paljon suurempaa tuhoa, kuin tietoisuudessa. Olenkin yrittänyt antaa näiden tunteiden vain tulla pintaan, tarkastella niitä, kysellä itseltäni syitä tuntemuksilleni ja sitten antaa niille anteeksi. Eilen tapahtui kuvaava esimerkki: Eräs vanhus sattui tulemaan tielleni juuri, kun minulla oli hirveä kiire ja kaikki asiat pahasti kesken. Ensimmäinen reaktioni oli tietysti ärsyyntyä sille vanhukselle: Menisi tuokin tuosta köpöttelemästä toisten tieltä! Seuraava ajatus oli se, että eihän tuo ihminen tehnyt yhtään mitään pahaa vaan sattui vain olemaan tielläni "väärään aikaan". Annoin siis turhautumisen tunteen tulla, ja totesin vain itselleni: "Annan itselleni anteeksi oman kärsimättömyyteni". Siinä vaiheessa rupesi jo naurattamaan, sillä vanhus köpöttelemässä hitaasti kävelykepin kanssa kiireisen ihmisen tiellä on jotenkin vaan niin... Noh, klassista. ;D Pieni juttu, mutta itselleni oli työvoitto jo se, etten jäänyt vellomaan siihen ärsytykseen, mitä tilanne minussa aiheutti.

Tämä on kiinnostava aihe, jota jäin pohtimaan.

Minulle tunteet, niin positiiviset kuin negatiivisetkin, ovat myös intuition tärkeä työkalu. Negatiivinen tunne voi varoittaa minua tai osoittaa, että olen menossa väärään suuntaan. Usein ihminen, joka nostaa minulla ärsytystä pintaan on osoittautunut tuttavuudeksi, johon ei kannata jäädä kiinni. Joskushan ärsytys voi olla myös menneen elämän kaikuja, jolloin ihminen lakkaa ärsyttämästä, kun/jos asian työstää.
Jonkun ihmisen kohdalla taas tulee heti hyvä fiilis, joka osoittaa, että nyt mennään oikeaan suuntaan. Eihän tämä tietenkään niin mustavalkoista ole. Mukavan ihmisen joku juttu potuttaa ja ärsyttävästäkin ihmisestä löytyy hyvää.

Mutta, jos kulkisin suojien sisällä torjuen ihmisten välisen tunteiden ja energioiden vaihdon, olisin kuin kuurosokea. Tunteet on yksi tärkeimmistä aisteistamme, vaikka sitä ei ole virallisesti kait aistiksi tunnustettukaan. Ihmissuhteissa tulee väkisinkin ärsytystä ja jopa vihaa. Puolin  ja toisin. Useinhan se on merkki, että suhteessa on jotain, mikä estää minua olemasta se joka olen. Jos olisin onnistunut luomaan niin vahvat suojat, ettei mikään kosketa, olisin suhteessa tahdoton marionetti. Olisin vain tyhjä kuori. Toivoisin todella, että esimerkiksi uskonnoissa, joissa naista alistetaan, naiset uskaltaisivat tuntea negatiivisia tunteita tilanteestaan ja sen voimalla pyrkiä irti alisteisesta suhteesta. Heidäthän lie kasvatettu tukahduttamaan tunteensa ja unohtamaan todellisen itsensä. Ehkä heitä helpottaisi oppia rautaisen lujat suojaukset? Olisi helpompaa alistua.

Kuulostaa hieman erikoiselta näkemykseltä. Ihmiset herättävät tunteita ainoastaan ajatuksillaan asioista? Kyllä minulla tulee ihmisistä tunnereaktio ihan ensinäkemältä jo - minulle se on aivan luonnollinen asia. En tarvitse siihen ajattelua vaikka ajattelukin onnistuu kyllä tunteita nostamaan. Yllä on myös hyviä kommentteja asiasta. Tunteiden, alitajunnan ja varjon tarkkailun kun lopettaa, niin siinä kyllä heikkenee myös oppiminen elämän eri tilanteissa. Liian "valossa" ei kannata olla, olen sitä itse kokeillut. Mutta kukin tavallaan, kokemushan sen kertoo, millaiseksi se elämä muuttuu ja mitä tilanteita eteensä houkuttaa.

Edit. Tuo lainaus tuo mieleeni C.G. Jungin funktiot, joista toinen on akseli Tunteet - Ajattelu. Vaikuttaisi tuon lauseen perusteella, että vaaka on tällä hetkellä pitkälti kallellaan ajattelun puolelle. Mutta tuohan on vain pieni pätkä tekstiä ja muutenkin keskitietä olemme kaikki oppimassa.

Minä ymmärrän tuon Eklen pointin, ja olen itse asiassa ihan samaa mieltä siitä. Senhän näkee jo ihan käytännön elämässäkin, miten historiastamme ja painolastistamme riippuen tulkitsemme asioita eri tavalla. Joku saattaa pitää vaikkapa eläväistä ja puheliasta henkilöä rasittavana huomionkerjääjänä, kun taas joku toinen voi ihailla sellaisen henkilön avoimuutta ja rehellisyyttä.

Mitä taas tulee intuitioon, uskon sen olevan varsin tarpeellinen ihmisosallemme ihan jo hengissäsäilymisen kannaltakin. Minulle intuitio on hieman eri asia, kuin tunteet, sillä se ei samalla tavalla "ota minua valtaansa" -saattaapahan vain kehottaa esim. välttelemään uhkaavalta vaikuttavaa henkilöä, jos sellaisen kohtaan.

EDIT: Mielestäni ajattelu kattaa vähän enemmän, kuin tietoisen ajatusprosessin. Se voi olla salamannopea välähdys, vähän kuin hakisi jotain muistoa arkistoista, minkä pohjalta sitten nousee näitä tunteita. Intuitio on tästä tavallaan irrallinen ilmiö, sillä siihen eivät vaikuta menneisyyden haamut tai muut möröt. Miten sitten erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan? Kas siinäpä pulma. ;D

Kyllä kyllä Ginger86. Olisi varmaankin pitänyt sanoa vielä selvemmin viestissä, että on tuossa Eklektikolla pointtinsa. Mutta tosiaan, mielestäni tunteet on hyvä hyväksyä sellaisenaan ja antaa niiden tulla ja mennä, kuten ajatustenkin. Sitä kautta voi päästä vapautuneeseen vuorovaikutukseen kaiken kanssa ja kasvaa kuin puu tuulessa huojuen, tunteet virraten vuolaasti sisimmästä.

Totta, tuo vapautunut vuorovaikutus on tärkeä tavoite itselleni tällä hetkellä. Olen aina ollut vähän sulkeutunut, sisäänpäinkääntynyt tarkkailija. Ihmisvihaajakin pahimpina aikoinani, sillä en vain voinut nähdä ihmiskunnassa (itseni mukaan lukien) oikein mitään hyvää. Onneksi tämä asenne on muovautunut jo rajustikin sallivampaan suuntaan, ja sen myötä helpotukset omassa elämässäni ovat olleet huomattavia. Sellainenkin ihan yksinkertainen juttu, kuin epämiellyttävien (huom. ei varsinaisesti uhkaavien) tilanteiden ja ihmisten aito, hyväksyvä kohtaaminen on poistanut valtavan määrän rajoitteita elämästäni.

OT Mantrameditaatio (ainakin teeämmä) perustuu siihen hypoteesiin, että jokainen ajatus lähtee Puhtaasta Tietoisuudesta,
kaiken materian [sic!] ja ajattelun lähteestä. Merkityksetöntä tavua tietyllä tavalla toistamalla voidaan ajattelun prosessi
kääntää päinvastaiseksi, niin että ajatus pikku hiljaa meditaatioistunnon aikana hienontuu aaltomaisesti, välillä karkeutuen
ja seuraavalla sukelluksella mahdollisesti edellistä kertaa syvemmälle mennen siten, että optimaalisessa tapauksessa
ajatus transsendoituu tyystin ja mahdollistaa Puhtaan Tietoisuuden "kokemuksen" (kyseessä ei ole varsinaisesti kokemus,
koska ajatuksen transsendenssi on sitä, että Kokija [RSi], Kokemus [devataa] ja Koettava [chandas] ovat ainakin hetkellisesti Yhtä (One; skrt: eka [eeka], saMhitaa))!

No nyt ei kyllä uppoa pätkääkään. Nou nou.

Uskon että lapset ovat herkistyneet entisiin elämiin mutta kyllä he vain vaistoavat herkemmin ihmisten energioita kun aikuiset.

Kiitos  :smitten:
Päädyin poistamaan ne, koska niissä oli kuitenkin jotakin sellaista henkeä, jota en enää halua viljellä. Voisin joskus vielä sanoa samat asiat hieman eri tavalla.  :)

Kyllä varmasti siltä osin vaistoavatkin puhtaammin, ettei heillä ole tämän elämän tuomia rasitteita harteillaan vielä juuri ollenkaan. Mutta minun näkemykseni on tuo yllämainitsemani, ja itse asiassa Gary Renardin kirjassa Maailmankaikkeus katoaa (jota siis parhaillaan luen) on ilmaistu tämä asia hyvin samalla tavalla. Tietenkin kukin uskoo mihin uskoo, ja minä uskon näin.

Hmmm...mitenkähän syntymästään asti umpikuurot ihmiset mahtavat ajatella??   :o    ???

Muistan että pidin murhaajasta...en sen kummemmin.
Ja mää olen itte se, jolle se ei oiken sovi  ;D Aina mää yritän, mutta ei se siitä muutu.
Luulen, että mun kohdalla on kyse kontrollin menettämisen pelosta noissa vempaimissa.
Toisaalta, en pelkää lentokoneessa...mutta pelottomuus voi johtua siitä, että sattuu niin paljon ettei huomaa pelätä :P

Keijumenninkäinen keinumassa metsän laidassa :)

Ilmeisesti tämä:

Lappumurhaaja
Leikinjohtaja jakaa jokaiselle pienen lapun, jota ei saa näyttää muille. Yhdessä lapussa on ympyrä ja toisessa rasti, muut ovat tyhjiä. Ympyrän saanut ilmiantaa itsensä, hän on poliisi. Rastin saanut ei paljasta mitään, hän on murhaa ja. Laput kerätään pois, poliisi poistuu huoneesta. Huoneesta sammutetaan valot ja leikkijät alkavat silmät kiinni käyskennellä huoneessa. Haluamallaan hetkellä murhaaja voi tappaa jonkun piirtämällä rastin tämän selkään. Murhattu kiljaisee ja kaatuu lattialle. Kiljaisun kuullessaan poliisi tulee huoneeseen, sytyttää valot ja komentaa järkyttyneet kanssaleikkijät istumaan (ruumis jää lattialle). Nyt seuraa kuulustelu: poliisi kysyy jokaiselta Missä olit kun murha tapahtui? Jokainen saa vastata mielikuvituksensa mukaan. Kuultuaan kaikkia poliisi saa epäillä kolme kertaa. Jos yksikään ei osu oikeaan, otetaan uusi kierros (murhattu ei luonnollisesti osallistu). Jatketaan, kunnes murhaaja löytyy. Kun murhaaja saadaan kiinni, jaetaan laput uudestaan ja kaikki ovat taas mukana.

http://www.porinpartiolaiset.fi/partioleikit/luovuus-ja-nokkeluusleikit

Kauheita pelejä ollu teillä lapsina  :o meillä oli vaan polttopalloa ja karttua.

Minä olen tänään herättänyt asiakaspalvelijoissa jonkinlaista ärtymystä/pelkoa. En ymmärrä miksi.  :idiot2: Olen ollut ihan tavallinen asiakas. Tätä muuten aina vihaaan kaupassa tai missä vaan asiakaspalvelussa, nappaan niin nopeasti sen toisen mielialan ja voin sanoa, että kun myyjä näyttää yrmeältä niin varmasti olen kohta yrmeä itsekin ja sitten taas jos vastassa on iloinen ja kohtelias tyyppi niin siitä tulee heti hyvä mieli. Menin yhdelle kassalle tänään ja olin ihan normaalin kohtelias, mutta nuori nainen siellä kassan takana oli niin nyrpeä, että vastoin tapojani en lopuksi edes kiittänyt. Yleensä tervehdin ja kiitän aina lopuksi, mutta nyt siihen kiitokseen ei ollut mitään syytä. Sanokaa vaan mielensäpahoittajaksi. Pitäisi varmaan kasvaa ihmisenä ja aina hymyillä, mutta kun jos se toinen ei mielestäni ansaitse sitä niin en pysty. Olen ollut itsekin asiakaspalvelussa ja tiedän miten vaikeaa se on itselle kun huomaa aina, että asiakas helposti vaistoaa oman olotilan tai vastaavasti joku kiukkuinen asiakas saa oman mielen mustaksi. Olen mielestäni todella hyvä asiakaspalvelussa, mutta muutaman kerran asiakas kyllä pahoitti mielen. Onneksi silloin työkaverit tsemppas ja oli että älä välitä. Huoh, just tota peilaamista ja sitä on tuollaisissa pienissäkin kohtaamisissa, puhumattakaan sitten ystävistä tai muista läheisistä ihmissuhteista..

Joskus se mihin peilaa on vaikka lehtijuttu. Muhun teki tänään vaikutuksen Kristiina Komulainen Me naisissa olleella jutullaan. On nuorempana irtautunut tiukasta uskonnollisuudesta ja se on todella hurja muutos maailmankatsomuksessa, elämässä ja ihmissuhteissa. Nyt on sitten lähtenyt vapaaehtoisesti, sanonut itsensä irti, todella huipputyöstä. Tunsi, että tykkäsi siitä, mutta sillä ei ollut enää mitään uutta annettavaa. Ei edelleenkään tiedä mitä aikoo tehdä, on nyt ollut puoli vuotta työttömänä, harrastaa hurjaa enduroa. Okei, jos olis taloudellisesti mahdollista niin aika moni varmaan tekisi noin, mutta silti, respect! Ja kuinka ollakaan, Kristiina on marraskuun jouskari. Samaistuin todella hyvin siihen, että analysoi koko ajan ja joskus toivoisi lomaa omasta päästään.  :uglystupid2: Se vasta olisi unelma, mutta mun nousu rapu on sen verran turvallisuudenhakuinen, että noin radikaaleja ratkaisuja en heti tekisi. Eikä  :kuu: :kalat: ole myöskään ensimmäisenä tuollaisia repäisyjä tekemässä. Kristiina on  :kuu: :skorpioni:, olisi jännä tietää nouseva merkkinsä.

Apua meryem, saanko kysyä millä nimellä oot täällä ennen ollut, kun nuo sun karttakuviot kuulostaa niin tutulta?  ::) Ei oo pakko sanoa, jos et halua.

Murhaaja on tuttu leikki mullekin. Sitä leikittiin joko kävelemällä pimeässä tai sitten ringissä istuen. Ringissä istuessa välillä tuli aina yö, jolloin päät painettiin maahan ja silloin murhaajat iskivät. Päivällä poliisit saivat arvata murhaajia. Mukana oli myös lapsi/enkeli, joka sai pelastaa tapetun, jos vain osasi.  :angel:

Olen ollut tällä palstalla oikeasti todella monella nimellä (ja kauan). Jossain vaiheessa oli tosi pitkä tauko, mutta vanhemmat astrolaiset saattaa muistaa mut Alzbeta nimimerkillä, sitten olin pitkään Lilja-82 ja Lizzy, niillä nimimerkeillä varmaan kirjoittelin eniten. Apua siitä tulee jo 12 vuotta ku kirjauduin tälle foorumille, tai sille, millainen tää silloin oli.  :o Sehän on Jupiterin kierros. Nyt kun olen näitä paluita tänne tehnyt niin en muista olenko ollut Lizzy vai mikä. Lyhyitä vierailuja. Nyt kuitenki oon taas tutkinu astrologiaa enemmän niin tää on ihan kiva.  :)

Nyt muistan! Lilja-82 ja Lizzy on tuttuja nimiä!  :)

Kai tuokin riippuu minkä puljun asiakaspalvelijana toimii. Kaupan kassat ovat hyvin usein ynseitä ja yrmeitä ainakin täällä Stadissa (johtuu ehkä siitä että joutuvat asioimaan humalaisten ja kamapäissään olevien näpistelijöiden kanssa) eivätkä osaa muuttaa asennetta asiakkaasta riippuen. Vaate- ja kosmetiikka-alan asiakaspalvelijoita riivaa korostettu teennäisyys kun se tekohymy pitää kaivaa sieltä vaikka väkisin.

Itse olen toiminut asiakaspalvelijana (ja toimin edelleenkin) toisenlaisilla aloilla, joissa osassa niissäkin vaarallisia ja hankalia asiakkaita. Olen yleensä hyvä siinä sen takia että opettelin lapsena lukemaan ja käsittelemään eläimiä. :D

Corvus Leonis, tämä oli juurikin stadissa. Miten en vieläkään ole tottunut tohon kohtuullisen tylyyn linjaan, joka varsinkin näillä nuorilla naisilla pk-seudulla tuntuu olevan. Ehkä se ei siis kerro minusta mitään. Yhtä kauhea on tuo kosmetiikkatekohymy, joka ei kerro kenestäkään yhtään mitään. Mutta jotenkin vain aina tuollaisissa tilanteissa ihmetyttää, että mikä nuorilla naisilla on niin huonosti, että pitää olla yrmeä.

sinikiviuhko, mun mielestä jos joku muodostaa käsityksen kuulopuheiden perusteella eikä edes halua kuulla sinun versiota, niin silloin sinulla ei ole sen kanssa tekemistä. tiedän itse olleeni joskus juorujen kohteena ja ne jutut oli sellaisia, jotka ei edes pitäneet paikkaansa. Silti kukaan ei vaivautunut tarkistamaan minulta itseltäni miten asia on. Se on paitsi loukkaavaa niin todella ärsyttävää ja täytyy sanoa, että en paljon anna arvoa tuollaisille. Eri asia, jos omalla käytökselläni aiheutan jotain, sitten voi katsoa peiliin, mutta jos joku juoruilee omiaan niin mitä minä sille mahdan.

No hyvä niin, jos olet hänestä tuota mieltä. Tietty mitä enemmän toisesta pitää ihmisenä niin sitä enemmän merkkaa tekemiset ja sanomiset.

Itsestäni on jotenkin tullut niin allerginen, että en kestäisi tuollaista käytöstä keneltäkään, oli minkälainen suuri taiteilija tahansa.

No joo siis sehän siinä on hankalaa, jos siellä on se joku muu tyyppi (kö?), joka selittää tälle naiselle näitä valheita ja nainen uskoo ne. Niin hän voi sitten ihan tosissaan uskoa, että olet sellainen, koska muuten hänen pitäisi tajuta, että tää muu tyyppi valehtelee ja hän jopa uskoi ne valheet.  ::) Ei niin helppoa.. Tai mikä lie tämän naisen oma motiivi ylipäänsä kanssasi?

Mutta nää on näitä, joskus sitä ois ittessään mietittävää, joskus taas asiat on ihan hatusta heitettyjä. Tiedä siinä sitten. Harvinaisempaa tosin toi hatusta heittely, harvempi onneksi ihan sellaista kohtaa, mutta niinpä niin, mahdollista on..

Siis sinut on kirottu?