Astro Foorumi

Millainen luonteenpiirre tähtimerkilläsi on hallitseva omasta mielestäsi? :) Jokainen ihminen omistaa yksilöllisen luonteenlaadun, joka tietenkin valikoituu ja valistuu elämänkokemuksen myötä. :coolsmiley: Kummanko luonteenpiirteen katsot kuuluvan itsellesi vallitsevana ja onko tähtimerkilläsi merkitystä millaisen luonteenlaadun omaat? Egoistinen eli pelkästään itsekkyyteen ja omahyväisyyteen
perustuvalla luonteella päästään elämässä joskus hyvinkin pitkälle. Rakkaudessa ja sodassa on kaikki sallittua kunhan vain minä itse pääsee voitolle. >:( :( :o 8) ??? ::)
Vastakohtana on toiset ihmiset huomioonottava ja henkisesti lähimmäisensä huomioitseva luonteenlaatu ns. Altruistinen ihmistyyppi. Tällä persoonallisuudella on tapana asettaa toisten edut oman etunsa edelle ja samalla rakastaa kaikkea ja kaikkia maailmassa olevia eläväisiä aidolla ja syvällä tavalla. Voidaanko katsoa että tähtimerkillä on vaikutusta millaisen luonteenlaadun omaat ja se on ikäänkuin syntymälahja jolle ei paljonkaan ole tehtävissä. :D ;) :angel: :'( :-* :laugh: :smitten: :smitten: :smitten: :smiley6600: :smiley6600: :police: :2funny:

Kysymyksenasettelu voisi olla moniilmeisempikin, mutta olisi kiva kuulla eri merkkisen ihmisen perusluonteenpiirteestä astrologian valossa ja ehkä vähän Horoskooppimerkin valossa totuudenmukaisesti ilman sarvia ja hampaita. Kiitos  foorumilaiset etukäteen vastauksistanne ja toivottavasti aihe iinnostaa teitä vastaamaan kysymykseen Olenko altruistinen vaiko egoistinen luonne tähtimerkkinikin valossa????? :) ;) :angel: :D >:( :smitten: :tickedoff: :2funny: :smiley6600: :knuppel2: :crazy2: :idiot2: :coolsmiley: :'( :-* :-\ :-[ :-XNyt ei löydy enempää hymiöitä mutta palataan asiaan.
MOI!!!! :) :aurinko: :rapu:

Jaa-a, minä ainakin olen "altruisminen" luonteenlaadultani, ollut jopa haittaavissa määrin itseni ja omat tarpeeni sysään työntävä. Vuosien mittaan sitä on oppinut pikku hiljaa itsekkäämmäksi, tosin edelleen selkeästi itsekkäät ihmiset saavat välillä puistatuksia aikaiseksi - en ymmärrä toiminnan logiikkaa (paitsi tosi kovin pähkäilemällä, enkä aina silloinkaan). Joskus huomaan kyllä joissain tilanteissa ihailevanikin ihmistä, joka toimii hyvin itsekkäästi..en kuitenkaan koskaan sellaisissa tilanteissa, joissa se tapahtuu muiden kustannuksella. Lähinnä kiehtoo riippumattomuus muista omia valintoja tehdessä (mikäli ne eivät vahingoita muita, ainakaan niitä, jotka ovat riippuvaisia jotenkin toisen valinnoista l. yleensä lapset). Olen aurinko  :kalat: nousu  :harka: kuu  :skorpioni: Kaloihin kaiketi tuo luonteenlaatuni istuu varsin pitkälti.

Ja vielä  :) sullekin!

Kiitos Jiallana vastauksestasi ja rohkeudestasi. ;)

Nykypäivän maailmassamme egoistinen luonteenlaatu tuntuisi olevan voitolla, jolloin pelkästään itsekkyyteen perustuva tekeminen näyttäisi kantavan hyvää hedelmää. 8) >:( :o
 Hedelmistä puhuttaessa, tapasin kerran oudostikäyttäytyvän ns. altruistisella luonteenlaadulla olevan ihmisen.  :smitten:
Hän opetti minulle viisaudellaan, miksi hänen omassa elämässään ( egoismi) ei kantanut hyvää hedelmää. Vain  :tickedoff: :knuppel2: :idiot2: :'( >:(
Kuitenkin opetetaan että ahneudella ei ole mitään rajaa ja että ahneella ja itsekkäällä ihmisellä on enemmän.  ::) >:(

No tapaus oli seuraavanlainen:"Joukko työystäviä oli ruokailemassa ja syötyään pääruoan siirryttiin jälkiruoan pariin, jolloin kulhossa oli ainoastaan yksi herkullinen omena jälkiruoaksi yhteensä neljälle henkilölle jaettavaksi. Yksi kavereista otti tuon ainoan omenan ja söi sen kokonaan itse muiden katsoessa kieli pitkänä kun herkkupala häipyi tuulensuojaan. Syötyään omenan kaveri tokaisi, että olisihan tuon voinut jakaakin neljään osaan, mutta ei siitä olisi riittänyt tarpeeksi hänelle itselleen".  :tickedoff: :knuppel2: :o >:( :2funny:

Kysymys kuuluu:" Haluaisitko sinä lounastaa tuonkaltaisen työystävän kanssa toistamiseen"??? :smiley6600: :knuppel2:

Voipi olla, ettei lounaskutsuja sataisi moisen tempun jälkeen, eikä tulevaisuudessakaan jakoperusteet kohtaa ahneudella varustettua egoistiä ainakaan silloin kun muut saisivat siitä päättää.  :-\ :-X :-[

Luonteella on merkitystä ja kasvatuksella, jolloin kysymys kuuluu:" Minkä verran voin vaikuttaa siihen, miten itsekäs tai epäitsekäs mielenlaatu minulla on?" :) :coolsmiley: ::)
 Onko tähtimerkillä merkitystä siihen asiaan millainen käytös ja luonteenlaatu minulla on jo syntymälahjana saatuna, vai onko kyseessä pelkästään opittu tapa?
 Altruistinen versus Egoistinen mielenlaatu. Onko nuo sidottu tähtimerkkiisi?  :aurinko: :rapu:

Tuo sinun esimerkkisi oli mielestäni jotenkin aika kaukana siitä, mitä minä ajattelen egoismin /altruismin olevan... minusta tuolla ihmisellä oli vain huonot käytöstavat ja se on eri asia kuin egoismi.
En minä tiedä perustuuko egoismi/altruismi tähtimerkkeihin vai mihin, mutta minun nähdäkseni ihmisillä on jotenkin luontaisesti ja sisäänrakennettuna erilaiset tavat reagoida tilanteisiin ja toimia niissä. Tuon esimerkin mukaan minä jotenkin ajattelisin niin, että tämän viisaaksi mainitsemasi ihmisen esimerkki siitä, miksi hän ei ole tuollainen ahne omenansyöjä, oli lopulta egoistinen - nimittäin perustelu oli se, että eipä sitten satelisi lounaskutsuja (ts. hän ajatteli, että haluaa toimia epäitsekkäästi, jotta saavuttaisi sen myötä jonkin edun l. olisi edelleen suosittu lounaskaveri). Valinta perustui egoismiin, tai jos ei nyt suorastaan egoismiin, niin toiminnalla oli kuitenkin itsekkäät perusteet. Altruistin määritelmä tilanteesta olisi mielestäni se, että onpa huonot käytöstavat, mutta taisi olla kyllä meistä kaikista nälkäisin ja halusi eniten sitä omenaa. Syököön sen sitten. 
Asioita ei kannata sekottaa keskenään. Esim. minä olen kyllä varsinainen herkuttelija ja voisin todellakin syödä sen viimeisen omenan. Työpaikan kahvipöydällä olen USEASTI syönyt viimeisen keppoon jääneen karkin, jota kukaan muu ei tohdi ottaa. Ehkä se karkki jää sinne, jotta sen sitten löytäisi se, jonka eniten sitä tekee mieli. Ja usein se olen minä, en laisin häpeä myöntää. Tämä ei kuitenkaan tee minusta egoistia - nähdäkseni olen vain perso makealle. Jos samaan pöytään tulisi joku, jonka todella paljon tekisi karkkia mieli, niin antaisin hänen syödä sen. (Oikeammin ehdottaisin, että laitetaanko karkki puoliksi, hih hih hii). Ja kyse ei ole siitä, ettenkö soisi toiselle sitä karkkia, että minulle tulee paha mieli siitä, että joku muu saa syödä sen karkin ja saa enemmän kuin minä. Kyse on vain siitä, että minun nyt yleensäkin tekee aivan hillittömästi mieli kaikkea hyvää niin kauan kuin sitä suinkin on olemassa.  :laugh:

Vielä:
Eli altruisti voi käyttäytyä myös itsekkäästi ja meidän kaikkien itse asiassa pitäisi osata olla myös itsekkäitä toisinaan. Kuitenkin, hänen toiminnan perusteensa eivät ole pääsääntöisesti itsekkäät.
Minä en arvottaisi egoistia ja altruistia minkään mittapuun mukaan arvoasteikolle. Kumpikaan ei ole ns. suotavampi ominaisuus ihmiselle, tai tee hänestä parempaa ihmistä. On kyse vain erilaisista tavoista toimia tässä maailmassa, vaan molemmat toimii. Narsismi (vääränlainen) on sitten eri asia, vaan siinä sitten tämä ahne omenansyöjä ei olisi pelkästään syönyt omenaa, tietänyt, että muutkin haluavat sen, vaan sitten vielä myös oikein iloinnut siitä, että muut jäivät ilman ja heille tuli paha mieli. Pelkästään tuon ilon saavuttaakseen hän olisi syönyt omenan, vaikkei edes olisi lähtökohtaisesti halunnut sitä. Eli tyytyväisyys ei tule itse toiminnasta, vaan muiden tunteiden manipuloinnista omalla toiminnalla.
 

Pienenä näkökulmana aiheeseen, luin juuri joku aika sitten siitä, kuinka altruismi on periaatteessa niitä ominaisuuksia, joita evoluution kehitykseen pohjaavasta näkökulmasta ei voisi selittää. Jos ajatellaan, että ihmiselle ovat jääneet vahvoiksi ne ominaisuudet, joista on ollut hyötyä (eli perinyt ne henkilöt, jotka ovat jääneet henkiin, jotta ovat voineet lisääntyä), ei altruismi kuuluisi niihin (koska se äärimmilläänhän tarkoittaa, että kuolisi toisen puolesta ennen kuin itse ehtii jatkaa geenejään). Kuitenkin, altruismi palvelee lajin parasta ja lajin jatkumista, eli tässä mielessä altruismi juuri on erityisen tärkeä ominaisuus, jonka avulla ihmiset ovat lisääntyneet näinkin isoksi joukoksi. Kyky yhteistyöhön, kyky toisen ihmisen ymmärtämiseen ja kyky toisen kanssa jakamiseen ovat itse asiassa keskeisiä selittäjiä sille miksi ihminen lajina menestyy. Monesti sanotaan, että ihmisen "luonto" on pohjimmiltaan itsekäs, mutta ehkä se ei olekaan ihan niin.  ::) :)


Jiallana, hienosti kirjoitettu, komppailen tuota vahvasti, muttei ole mitään lisättävää. O0

Mitä itse sitten olen.. varmasti molempia, tilanteesta riippuen. Kaipaan useinkin hyväksyntää toisilta ja siten toimin ns. toisia huomioon ottavasti egoistisista syistäni. Toisaalta mitä enemmän olen oppinut tuntemaan itseäni ja luottamaan itseeni enemmän, sitä enemmän uskallan antaa toisille sitä mitä haluankin heille antaa, eli pyyteettömästi hyvää mieltä. Haluaisin vain, että kaikki olisivat onnellisia, jos vain se olisi minun vaikutusvallassani. Mutta pienet asiat ovat, vaikka niiden tekeminen välillä vaatiikin rohkeutta. Ei silti ole väärin kaivata hyväksyntää ja rakkautta, ja toimia jollain tavalla pohjimmiltaan vain saadakseen niitä. Ei ole väärin haluta asioita itselleen, eikä ole väärin, jos ei aina uskalla toimia "oikein" tai sillä tavalla miten haluaisi. En ihan jaa tätä nykykäsitystä siitä, että jokaisen pitäisi osata olla yksin. Kyllä ihminen saa haluta kumppania ja parisuhdetta, ja tuntea, että jotain puuttuu, jos ei sellaista ole. Kyllä ihminen saa kaivata rakkautta, se on yksi perustarve. Voin sanoa, etten haluaisi elää koko elämääni yksin, se ei ole mun juttu. Olihan sinkkuvuodet ihan kivoja, mutta kyllä mielummin olen tässä perheen kanssa. Ja jos jotain käy, ja jään taas yksin, niin kyllä siitäkin selvitään, mutta tuskin silti lakkaan kaipaamasta läheisyyttä.

Kuka lie väittänyt, ettei altruismia voi selittää evoluution näkökulmasta? Kyllä meille evoluution erikoiskursseilla selitettiin sitä hyvinkin, malliesimerkkinä esimerkiksi sudet. Susilaumassahan vain johtajapari lisääntyy ja muut lauman jäsenet (jotka ovat yleensä sukua johtajaparille) auttavat johtajanaaraan pentujen kasvattamisessa. Evoluutio ei toisekseen pyri mihinkään erityiseen suuntaan, kehitystä tapahtuu lähinnä toissijaisesti, kun eliöt yrittävät sopeutua vallitseviin olosuhteisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteistyö on monessa tapauksessa huomattavasti parempi vaihtoehto yksilön kannalta kuin silkka kilpailu. Sudetkin saavat laumassa suurempia saaliita ja kun populaation koko pysyy hallittuna, ruoka myös riittää kaikille. Eikö tässä ole paljonkin järkeä?

Sitten vielä evoluutiosta mahdollisesti kiinnostuneille suosittelen visiittiä kirjastoon ja sieltä kannattaa lainata Ernst Mayerin Evoluutio. Ko. herra on herra oli biologi ja evoluution tutkija, joka ryhtyi vasta vanhalla iällään kirjoittamaan kirjoja. Tutkijan kirjoittamaksi "Evoluutio" on hyvin yleistajuinen, joten ei tarvitse olla biologi tajutakseen siitä jotakin.

Jotenkin tuo Aven näkökulma osuu ajatusmaailmaani paremmin, vaikka Lillillä oli hyviä pointteja. Tuo susien toiminta johtajan puolesta ei mielestäni sovi altruismiin. Ennemminkin se on johtajan pelkoa, joka tilaisuuden tullen muuttuu eri jutuksi. Tosin en silti näe silkkaa altruismia kovin todennäköisenä mahdollisuutena, koska kaikki toiminta hyödyttää pakosti myös itseä.

Itselläni on Jupiter Kaloissa oppositiossa Aurinkoon ja Merkuriukseen, sekä Kalanousu ja itseäni on aina egoistisuus etonut. Kalathan ovat altruismin alkulähde, jos näin voi sanoa. Mutta kokemuksen kautta huomaa pakosti, että egoistisuudessa on pointtinsa. Olen kuitenkin erittäin iloinen näistä asetelmista ja kokemuspohjista. Mielestäni helpompi käsitellä karmaa, eli saada tyytyväinen elämä joka tasolla, mutta ehkä vaikeampi luoda, tai tehdä spontaanisti.

Ovatko sitten yhteiskuntahyönteiset parempi esimerkki? Pesänvartijat, jotka eivät voi edes lisääntyä, ovat valmiita kuolemaan yhdyskunnan turvallisuuden takia. Mehiläisten hoitajat ovat varmasti tulleet kivuliaan tutuiksi tämän asian kanssa.  ;)

Yhteisössä eläminen on hyödyllistä: toimiva yhteisö tuo yksilöille turvaa ja riittävästi ravintoa, mutta sen toimivuuden kannalta yksilöiden on löydettävä oma paikkansa ja tehtävänsä. Ajatelkaa nyt vaikka ihmisten kaupunkeja: kyllähän siellä monet elelevät yksin omissa kennoissaan, mutta asunto, lämpö, vesi, valaistus, viemäröinti, sähkö ja sähkölaitteet, huonekalut ja vaatteet eivät todennäköisesti ole ko. yksilön omin käsin generoimia eikä ruoka itse metsästettyä/kasvatettua. Kaikki tämä on vaatinut suurehkon yhteisön panoksen. Yhteisössä yksilö pääsee vähän helpommalla, mutta yhteisöelämä tuo tietysti sosiaalisen normistonsa. Jotkut viis veisaavat sosiaalisista normeista, toiset menevät taas hyvinkin pitkälle yhteisön jäsenen tai jäsenten takia. Äidithän menevät tunnetusti erittäin pitkälle omien jälkeläistensä hyvinvoinnin takia ja erityisesti silloin, jos nämä ovat vaarassa. Jälkeläiset ovat vanhemmalle iso investointi ja tätä investointia suojellaan mieluusti niin hyvin kuin osataan, altruismiin asti. Jos tällainen käytös on antanut jälkeläiselle paremmat mahdollisuudet selviytyä aikuisuuteen asti, niin silloinhan se on hyödyllinen ominaisuus.

Ei tuollainen mene mielestäni altruismista, että se on ehdollistumisen kautta ns. koodattu olemukseen. Ihmisyydenkin "luonto" on muuttuva, aina. Jälkeläisten suojelu ei myöskään mielestäni sovi altruismin kuvaan. Altruismi on mielestäni käsite, joka ei helposti, lähellekään, sovi fyysisyyteen. Tai ehkä mihinkään, vaikka joku olisi Jeesus tai vastaava.

Mielestäni on hassua verrata ihmisyyttä muihin maan elämänmuotoihin. Evoluutio on siinä vaiheessa aivan eri, jota ei voi välttämättä päätellä ikinä täysin tästä näkökulmasta. Kuitenkin näkemästämme voimme ymmärtää kaiken. Hetkessä. Evoluutiossa on pointtinsa, mutta se on 200 vuotta vanha teoria ja pohjautuu täysin fyysisyyteen. En silti kiellä sitä. On vain niin paljon muutakin.

Mielestäni on lähinnä elämän potentiaalin halveksumista _uskoa_ vain evoluutioon. Evoluutio on yksi todiste tästä tai jopa menneestä hetkestä. Ei nykyisyyden määre siitä mihin tietoisuus pystyy.

Ihminen on eläin, jolla on sielu ja mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja. Joskus valinnat tehdään eläimellisten vaistojen ohjaamana, joskus tietoisemmin. Tästä päästäänkin taas astrologiaan.

Olen sikäli Ritsan kanssa samoilla linjoilla, että ihmisen toimintaa ei voi kovin suoraviivaisesti liittää minkä tahansa muun eläin - tai eliölajin toimintamalleihin. Esimerkiksi hirven käyttäytymismalleja voi verrata hyvin vähäisiltä osin muurahaiseen. Kaikilla on omat evoluutioon perustuvat mallinsa toimia kuten toimivat, usein päinvastaisetkin. "Selviytyminen" lienee yläkäsite kaikelle ja kaikille, selviytyminen suhteessa omaan lajiin. Loppujen lopuksi kun se oma laji on kuitenkin ainut, jonka keskuudessa voi sosiaalisesti toimia selviytyäkseen, muut lajit ovat joko haittaa, hyötyä tai ns. mitäänsanomattomia...pömpsähti tällainen ajatus jostain mieleen. 
Ihminen jostain syystä pyrkii muiden lajien käyttäytymisellä selittämään hyvin paljon myös omaa käyttäytymistään. Ja toisaalta lienemme erityisen egoistinen laji, sillä koemme voivamme selittää toisten eliölajien toiminnan omasta ajattelustamme lähtien. Näemme vapaudenkaipuun kotkan yksinäisessä lennossa, yhteisön turvan muurahaiskeossa, vaikka loppujen lopuksi ei meillä voi olla hajuakaan siitä, miksi jokin eläinläji käyttäytyy kuten käyttäytyy, todennäköisesti perusteet ovat meille täysin ymmärtämättömössä, jota yritämme vain selittää ihmisen ymmärryksellä. Näin siksi, että emme ymmärrä muurahaisten kieltä, emme tunne ainuttakaan muurahaista, jotta olisimme voineet kysyä "Miksi?"  :)
Tuo altruismi...ehkä on niin, että loppujen lopuksi todellakin kaikki perustuu egoismiin. On ihmisiä, joilla egoismi paistaa käytöksestä hetsilleen pinnalla, toisilla taas se on syvemmällä ja käytös sisältää paljolti hyvin "altruistisia tekoja". Esimerkki: vanhemmillani oli paljolti ongelmia ja niinpä kannoin vastuuta pienistä siskoistani jo murrosiästä lähtien. Ei minun olisi tarvinnut, eikä kukaan pakottanut, mutta toisin toimimista en pitänyt edes mahdollisuutena...pikemminkin koin, etten osannut heille niin paljon antaa kuin mitä he olisivat tarvinneet. En kokenut uhrautuneeni, koin vain tehneeni niin, kuin itse koin oikeaksi (astrologian näkökulmasta tarkasteltuna silloin toimi kai Chiron - ei se kysele avuntarvetta, vaan toimii luonnostaan. Siksi ihmiset saattavatkin suorastaan näännyttää itsensä sen alaisuudessa). Ehkä alitajuisesti minulla oli jokin sellainen egoistinen kimmoke siellä taustalla, että siskonikin joskus sitten aikuisina auttavat minua, mutten todellakaan voi sanoa kokeneeni asiaa silloin niin. En edes osannut ajatella asioita pidemmälle, paitsi siltä osin, että halusin heidän selviytyvän ja olla turvana. Nyt neitokaiset ovat jo aikuisia. En kyllä vieläkään osaa siitä näkökulmasta asiaa tarkastella, että "mitä minä heiltä sitten saisin", paitsi, että minulla on kaksi ihanaa siskoa. Sellaisen egoon läimähtäneen koettelemuksen tosin koin, että pari vuotta sitten tajusin, ettei meidän "selviytymistarinamme" ole ns. yhteinen... että minä tulen aina näkemään sen kaiken hieman erillä lailla..olinhan itse ns. aikuisempi. Heille kokemus on "se nyt vaan meni niin". Minulle se on "se olisi voinut mennä toisinkin, jos olisin antanut". Kai se miten tuo oivallus sattui, johtuu sitten egosta. Ehkä minä kuitenkin tein kaiken jostain sellaisesta itsekkäästä syystä, että sitten minulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat saman kokemuksen. Ja kun niin ei ollutkaan, ego sai kolauksen. En tiedä.
Vaan onneksi tuokin asia on saatu puhuttua. Ja minulla ihanat siskot  :smitten:

Tuo juttu oli kehityspsykologisesta näkökulmasta, mulla ei ole sitä kirjaa tässä nyt enää, niin en voi heittää nimeä. Sen pointti oli siis siinä, että ihmiset, joilla on geeneissä altruistinen "koodi", eivät ehdi jakamaan tätä koodia eteenpäin jälkeläisilleen, koska altruismi ei palvele selviytymistä ja lisääntymistä. Ja näin ollen tämä koodi pikku hiljaa hiipuu. Näissä asioissahan löytyy kaikennäköistä ajattelijaa ja ajatusta tieteestä, koska kehityksestä oikeastaan aika vähän tiedetään (eikä mitään kovinkaan absoluuttisesti) ja tuossa samaisessa kirjassa puhuttiin sitten myös siitä, että toisaalta altruismi palvelee juuri lajia kokonaisuutena ja voikin siten olla keskeinen selittäjä sille, mitkä lajit menestyvät ja mitkä eivät. Tavallaan tämä herättää ajattelemaan, että mitä seuraa siitä, jos ihmiskunta keskittyy enemmän yksilön hyvinvointiin kuin yhteisön hyvinvointiin?

Muistaako kukaan sitä frendien jaksoa, missä Joey vakuutteli, ettei ole olemassakaan mitään puhtaasti pyyteetöntä tekoa? Phoebe sitten yritti todistaa tämän vääräksi, mutta ei niinkään onnistunut. Niin, että voidaanko egoismia ja altruismia lopulta edes erottaa toisistaan? Jiallana kirjoitteli mielenkiintoisesti, ehkä näitä kahta ei edes tarvitsisi erottaa toisistaan, pääasia on että tahto on jokseenkin hyvä?

MItenkäs, kun ihminen on elänyt noin 190 000 vuotta metsästäjä-keräilijänä, jossa hommassa ei vaan selviä hengissä ilman koko heimon (normaalikoko 30-150 henkeä) yhteistyötä, johon sisältyy hyvinkin paljon altruismia - tai miksi sitä nyt sitten haluattekaan kutsua. Päivän metsästyksen ja keräilyn tuotokset kas kun on tapana jakaa niin, että kukaan ei jää nälkäiseksi. Tämä kannatta sen vuoksi, että jokaisella on joskus huono päivä ruuanhankinnassa. Kun anna tänään omastani toiselle, hän antaa minulle kun minulla on huono päivä.

Viimeiset 10 000 vuotta on sitten viljelty maata ja on syntynyt maan yksityisomistus, valtavia tuloeroja, orjuus (työvoimavaltainen maanviljelys tekee moisen kannattavaksi) jne. Ei altruismia voi tarkastella tällaisissa oloissa sen suhteen, mikä on ihmisen luontainen taipumus tai ei-taipumus siihen. Katse sinne alkuperäiskansoihin, niin nähdään se todellinen altruismin merkitys koko lajimme kannalta.

Keksin paljonkin vastaväitteitä tuohon kirjaan. Jos ajatellaan vaikka sosiopaattia, joka on jonkinlainen itsekkyyden ruumiillistuma, niin hän todennäköisesti pääsee lisääntymään, mutta hylkää lapsensa yhtä todennäköisesti jo pienenä. Jos onnettomalla lapsella on kaksi tuollaista vanhempaa, niin yhtälöksi saadaan pikku-Erikoja ym yhtä pöyristyttävää. Kuolleet lapset eivät jatka sukua. Jo pelkästään ihmislapsen kasvattaminen aikuisikään asti vaatii kasvattajilta ainakin jossain määrin omien haaveiden syrjään pistämistä. Jotkut tekevät tämän silkasta velvollisuudentunnosta uhrautumismentaliteetilla, jotkut toiset voivat taas iloitakin lastensa kasvusta ja kehityksestä.

Sittenhän myös kehittyneissä maissa on ollut pitkään sellainen trendi, että itseään toteuttavat, älykkäät naiset (hyvin koulutetut uraohjukset) eivät tee lapsia. Voisiko heitä sanoa vaikka itsekkäiksi? En tiedä, mutta jotkut sanoisivatkin. Itsekkyysgeenit eivät näytä ainakaan tältä saralta olevan mitenkään lisääntymään päin. Miehillähän asia menee juuri toisin päin, menestyneimmät saavat eniten lapsia, mutta heidän lastensa äideiltä vaaditaan todennäköisesti melkoisia myönnytyksiä, koska mies on kuitenkin aina töissä.

Suurin osa ihmisistä elää jonkinlaisen yhteiskunnan osana, jolta on saanut jotakin ja jolle antaa jotakin. Aika harvassa ne ovat ne täysin omavaraiset erakot, jotka eivät koskaan tarvitse keneltäkään mitään. Geneetikot eivät kovin innokkaasti lähtisi sosiaalidarwinistien oppeja toitottamaan, vaan ihmistä pidetään laumaeläimenä, jolla on tietysti omia lajityypillisiä ominaisuuksiaan. Koska ainakin joillakin ihmisillä on kyky rakkauteen ja empatiaan, niin tämä saattaa tuoda mukanaan sellaistakin käytöstä, mitä täydelliseen itsekkyyteen uskova tutkija ei ymmärrä.

Aivokuvantamisessahan psykopaatit on pystytty tunnistamaan jo jonkin aikaa, mutta melko vastikään samalla tavalla on tunnistettu myös psykopaatin vastakohta, sanotaan nyt vaikka altruistinen tai vähintäänkin avulias ihminen. Aivoissa on aktiviteettia juuri niissä paikoissa, joissa psykopaatilla ei ole:
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1305892586313

Kun maailmassa on 7 miljardia ihmistä ja väestöräjähdys on se perusongelma josta kaikki muut ongelmat kumpuavat, niin enpä todellakaan sanoisi ketään joka ei lisäänny itsekäääksi. Pikemminkin on epäitsekästä olla jatkamatta omaa geenilinjaansa tässä tilanteessa. Tämä siis ihan objektiivisesti ulkoa katsoen, jos ei pohdita yksilön omaa motivaatiota olla hankkimatta lapsia.

Sekä lasten  hankkiminen että niiden hankkimattomuus ovat molemmat tietenkin itsekkäitä ratkaisuja, jos ne on tehty omalla vapaalla tahdolla. Tällaiset motivaatiot kumpaankin sen sijaan olisivat epäitsekkäitä:

"No en ole kyllä koskaan halunnut lapsia enkä viihtynyt niiden seurassa tai halunnut perhettä tai naimisiin. Tykkään eniten yksinolosta, mutta uhrasin nämä tarpeeni Suomen huoltosuhteen vuoksi, menin naimisiin ja hankin 5 lasta."

"No olen kyllä aina halunnut suuren perheen, itsekin kun sellaisessa kasvoin. Päätin kuitenkin maailman väestöräjähdyksen vuoksi olla hankkimatta lainkaan lapsia, vaikka se tuottaakin minulle suurta surua loppuelämäni ajan."

Tykkäsin tosta kirjasta, kun siinä esiteltiin paljon erilaisia ja eri henkilöiden ajatuksia ja vertailtiin niitä keskenään. Kyseinen kirja ei siis väittänyt mitään, jos sellaisen käsityksen viesteistäni sai, en tiedä, se esitteli molemmat eri näkökulmat lyhyesti. Kauhean syvällisesti ei tohon evoluutioon menty, kun se ei ollut kokonaisuudessaan päätekijä siinä. Mutta aivan totta, olen tässä itsekin viime aikoina miettinyt sitä, kuinka monesti näin arkikeskustelussa kun vedotaan evoluutioon tai ihmisen luontoon, niin toitotetaan sitä miten ihminen on pohjimmiltaan itsekäs, selviytymisviettiensä orja. Ihminen kun lajina tuskin olisi selvinnyt näin pitkälle pelkällä yksilön selviytymisen maksimoinnilla. Toinen asia on tietenkin se, ettei itsekkyyttäkään pitäisi täysin demonisoida kamalaksi asiaksi, vaan tasapaino on se parhain vaihtoehto. O0

Ai joo hei nyt mä tajusin mistä tässä on puhuttu, kai. Tipuin vähän kärryiltä nimittäin. Siis tässä on ollut puhetta siitä, selittyykö altruismi evoluutiolla versus jollain henkisyydellä? Joo, no sitten joo. Mielenkiintoinen kysymys. Mulla pyöri mielessä vaan ton kirjan näkökulma eli se, kuinka paljon yksittäisen ihmisen psykologisesta kehityksestä oman elämänsä aikana ja siitä miten tämä yksittäinen ihminen käyttäytyy voi selittää evoluutioon pohjaavasti ja kuinka paljon ei. Eli evoluutio versus yksilöllinen elämänpolku tai jotakin sinne päin.

Kyllä tähän keskusteluun pitäisi ympätä vähän astrologiaakin, kun sellaisella osiolla ollaan.  ;)

Narsismista ja itsekkyydestä on tietysti aloitettu paljonkin ketjuja, mutta täytyy sanoa, että vaikka tunnen paljon ystävällisiä, avuliaita ja hyväntekeväisyyttä harjoittavia ihmisiä, niin voiko näitä varsinaisesti sanoa altruismiksi? Joskus tein pienen tutkielman sosiaalisesti tiedostavista julkimoista ja siellä Neptunus oli kyllä aika vahvasti edustettuna. Tässä nyt esimerkkinä vaikka Bob Geldof, joka on kunnostautunut paitsi Live Aid-konsertin järjestäjänä, mutta on kasvattanut myös entisen vaimonsa, toisen miehen kanssa saaman lapsen:

http://www.astro.com/astro-databank/Geldof,_Bob

Jos ajattelen astrologian näkökulmasta omia "altruistisia tekojani", niin sanoisin vaikuttavan Chironin, Saturnuksen ja Neptunuksen. Liekö näin, mutta ainakin omalla kartallani ne on varsin merkittävissä asemissa.
Mutta muutoin tähän keskusteluun - onpa valtavan mielenkiintoista lukea ihmisten näkemyksiä tästä aiheesta! Mulla on elämässäni ollut taipumusta musta-valkoisuuteen tyyliin hyvät teot/pahat teot - ja raja niiden välillä varsin selkeä. Viimeisen kolmen vuoden aikana mulla on ollut (useasti kyseenalaistamani) kunnia tutustua ihmiseen, joka on varsin monien ihmisten taholta leimattu narsistiksi...meidänkin tuttavuutemme alkoi niin, että hän kyllä antoi varsin erilaisen kuvan elämänarvoistaan ja eletystä elämästään, kuin mitä loppujen lopuksi käytäntö oli. Se ettei tavannut lapsiaan, oli hänen mukaansa narsistiksi leimaamansa ex-vaimon syy, kuten myöskin lukuisat muut hänen elämänsä varrella tapahtuneet koettelemukset. Syy oli aina muualla kuin hänessä. Vakuuttava heppu, jotenkin aukoton logiikka asioiden suhteen ja minä uskoin. Vaan eipä oltu tunnettu kauaakaan, kun hän oli sopinut viikonlopuksi lasten tulon luoksensa, vaan meinasi sitten perua sen pelkästään siitä syystä, että oli pahottanut mielensä työvoimaviraston virkailijan käytöksen vuoksi (eli täysin lapsista riippumaton syy). Ei perunut, koska lapset oli jo junassa.
Asuttiin lähekkäin ja mm. siitä syystä sain verrata hänen logiikkaansa vs. omaani useissa eri tilanteissa. Pääsääntöisesti ne olivat päinvastaiset ja ensireaktioni oli, että herranjestas mikä ihminen, hirviö! Kuitenkin jännittävää oli se, että ajan mittaan huomasin hänen tavassaan olla myös ns. hyviä puolia, vahvuuksia, joita minulla taas ei ole. Hän esimerkiksi piti aina oikeutenaan toimia täysin omien mielihalujensa mukaan, minä taas huomioin (liiankin kanssa?) toisten toiveet ja olen valmis joustamaan omista menoistani. Lopputulema: hän oli pääsääntöisesti hyvin tyytyväinen elämäänsä, panosti rakkaaseen harrastukseensa, oli sosiaalista elämää sen tiimoilta, jos suunnitteli matkaa tms. niin todellakin sitten meni sinne - elämä omissa käsissä. Kolikon toinen puoli oli se, että mikäli vaikka hänen jollain läheisellään olisi ollut ihan todellinen hätä, niin auttoi, mikäli se sattui hänelle sopimaan/huvitti. Eli ei tavallaan tunneälyä sen suhteen, että milloin joustetaan omasta mukavuudesta toisen ihmisen vuoksi. Tai mikäli oli sopinut jotain, mutta ilmaantuikin jotain hänen mielestään mielenkiintoisempaa, niin perui tyynesti homman, vaikka se olisi vastapuolelle ollut kuinka tärkeä juttu. Minä taas en tekisi moista, koen velvollisuudekseni mennä sovittuihin tapaamisiin vaikka pää kainalossa, ainakin, mikäli tiedän sen toiselle ihmiselle olevan merkityksellistä. Suunnittelen ja haaveilen monenmoista, mutta toteutus saattaa jäädä puolitiehen jonkun toisen ihmisen tarvitsevuuden vuoksi. Toisinaan olen ihan poikki, kun olen niin kovin yrittänyt huomioida kaikki läheiseni ja sen, että heillä on hyvä olla... Summasummarum päätelmä tämän tuttavuuden pohjalta; jouduin todellakin kyseenalaistamaan välillä oman toimintatapani järkevyyden. Etenkin kun hän levänneenä oli mitä aurinkoisinta seuraa, minä kaikesta hyväätarkoittavuudestani huolimatta päädyin tiuskimaan väsymystäni. Tämä ihmissuhde oli minulle mainio peili alkaa tarkkailla omia käyttäytymismallejani ja tarkastaa niitä hieman. En koskaan haluaisi olla samanlaisella logiikalla varustettu ihminen kuin hän (oli myös traagista nähdä sitä, miten esim. hänen omat lapsensa eivät halunneet olla enää tekemisissä), mutta ns. hyvänlainen itsekkyys on parempi tapa toimia kuin loputon uhrautuvaisuus muiden vuoksi...siinä sahaa vain omaa oksaansa. Opin sen tuon ihmissuhteen myötä. Ja astrologisesti tarkasteltuna: hän aurinko neitsyt- nousu leijona. Minä aurinko kalat - nousu härkä.
Ja liittyen altruismiin sekä egoismiin...pääsääntöisesti uskoisin meidän ihmisten pyrkivän hyvään. Ehkä joillekuille vain tärkeämpää on oma hyvä kuin toisten hyvä  :) Ja vielä liittyen näihin evoluutioasiohin - veikkaisin, että varsin usein ihmiset hakeutuvat (alitajuisesti?) parisuhteeseen, jossa jompi kumpi kuitenkin sitten huolehtii jälkikasvusta. Näin ne egoistit, narsistit ja psykopaatitkin saavat geeninsä jatkumoon ja jälkikasvunsa kasvatettua, kun vastapuoli huolehtii heidät aikuisiksi. Mikä tällaisessa suhteessa palvelee sitä huolehtijaa, mitä hän siitä saa? Täyden oikeuden (ja velvollisuuden) toteuttaa omaa luontoaan. Varmaan jotain muutakin...näennäistä turvaa siitä, että lasten toinen vanhempi on ns. sosiaalisesti röyhkeämpi? Sitä myös puoliensa pitämiseksi kutsutaan ja mikäli sitä ominaisuutta ei ihmisessä ole, voi elo olla aika haastavaa.. Jokainen tietää ihmisiä, joita pidetään niin hankalina, ettei heille haluta ryhtyä hankalaksi (tosin eipä heistä sitten usein myöskään pidetä), vaan suojaahan tuollainen hankala luonne monelta. Kiltille ihmiselle on helpompi sanoa suoraan ikäviäkin töksäytyksiä, joskus aiheettomastikin, ellei sitten onnistu olemaan niin ihana, että kaikki ihmiset tykkää, ei raatsi sanoa pahasti mitään. Eli jaa-a, olisikohan kyseessä vaan kaksi erilaista (opittua?) toimintatapaa sosiaalisesti suojata itseään? Ja taas päädytään selviämiseen  :) Ohhoh, tulipa kirjoitettua ja pohdittua ::)!

Juuri sain tietää, että tuttavamies pelasti useita henkilöitä avannosta pääsiäisen aikaan. Hän oli itse kävellyt meren rannalla perheen kanssa, kun kuuli jäältä avunhuutoja. Ei muuta kuin pelastustöihin. Hän putosi itsekin jäihin, mutta kaikki saatiin onnellisesti turvaan. Syntymäaikakin löytyi: kyseessä on Aurinko-Leijona, jolla on Mars yhtymässä Aurinkoon ja Kuu Kaloissa. Aurinkomerkki ei yllättänyt lainkaan, se oli Oinaan lisäksi ensimmäinen arvaukseni.

Monien mielestä tämä henkilö on jossain määrin itseään täynnä, mutta tarvittaessa on rohkeutta toimia, kun toimintaa tarvitaan. Tässä on tulimerkkien positiivinen puoli.

Mukavaa kun foorumilaiset avaavat vaikka kuinka visaisen asian aina niin monesta näkökulmasta ja omasta kokemuksestaan lukien. On iloinen asia kun saa olla kanssane jakamassa asioita. Arvostan teitä todella paljon. Evoluution valossa ja Charles Darvinin kirjassa Lajien synty selitetään eläinmaailman ja sen kehittymistä pitkällä aikavälillä. Galabagossaarten ainutlaatuinen luonto tarjosi tuolle luonnontutkijalle ehtymättömän aarreaitan tutkiakseen lajien kehittymistä aina maailman varhaisemmista ajanjaksosta alkaen arviolta 3-miljoonaa vuotta sitten jolloin elämän katsotaan alkaneen kehittymään maapallollamme. Maailmankaikkeuden synty tunnetan nykytietämyksen valossa tapahtuneen ns BIG BANG tapahtuneen noin 4,5 Mrd vuotta sitten jolloin kaikki sai kenties alkunsa. Asiasta kiinnostunut voi siirtyä katsomaan NASAN HUBBLE TELESKOOPIN välittämiä kuvia kaukaisesta linnunradastamme sekä muista Galakseista sekä sen ihmeistä. Tiedemiehet ja yhteisöt ovat myös verrattain hyvä kohde avaamaan maailmankaikkeuden saloja niitä kiinnostaville tutkijoille ja kansalaisille. Ihmisen evoluution selittäminen lieneekin sitten hiukan visaisempi juttu ja asettaa kysymyksen kuka  meidät todella loi? Evoluutiomme alussa ihmisen katsotaan kuuluneen ns alkuihmisten olleen niinsanottua GRO MAGNONEIhin kuuluneita keräilytalouteen ja metsästyksellä elantonsa hankkineisiin alkukantaisiin ihmisiin ja saatetaan joskus kerrottavan että plveuduimme apinoista. Tuon ihmislajin kadottua ja sen kuoltua sukupuuttoon astui tilalle HOMO SAPIENS eli viisas ihminen jollaisena tunnemme alkuihmisten ja siitä polveutuneiden koko ihmiskunan saaneen alkunsa. Tuon alkujuuret lienevät olleen noin 3 miljoonaa vuotta sitten. Ihmiskunnan populaation kehittyminen alkoi laajeneminen ja samalla luontaistalouden ja keräilytalouden kautta. Varhainen heimokulttuuri ja sen kautta lajin selviytymistaistelu luonnon ankarissa olloissa mahdollistui kun ihmiset oppivat toimimaan yhdessä ja heimona jolloin saalistaminen oli helpompaa ja samalla mahdollisti joukon kasvun kun ruoka jaettiin kaikkien heimon jäsenten kesken. Jos yksilön kannalta tuli mahdottomaksi olla yhteisön jäsen oli tuho varma yksilön osalle ja samalla yhteisen selviytymisen kannalta ei Egoismille ainakaan siinä mielessä kuin se nykyisellään on tarjoutunut paljonkaan sijaa. Yhdessä oltiin vahvempia ja se toi suojaa ja turvaa kaikille heimon ja populaation jäsenille. Varsinainen eriytyminen omaksi  lajikseen ja yksilöityminen tapahtui varmaankin vasta myöhemmässä ihmiskunna kehityksen vaiheessa. Heimon kasvaessa noin 400 jäseneen se vaati hajauttamista koska kaikille ei ollut bmahdollista taata yhtenäistä toimeentuloa ja ruokaa sekä turvaa jolloin tapahtui ensimmäine eriytyminen ja jakautumalla ja kansainvaelluksella siirryttiin paikasta toiseen jatkamalla metsästystä ja keräilytaloutta siellä missä se suinkin vain oli mahdollista. Varsinaisen muutoksen sai aikaan kun ihmiset keksivät tulen käytön sekä aloittivat maanviljelyn jolloin ravinnon saanti helpottui ja voitiin perustaa  kiinteitä kyliä ja suinpaikat jäsentyivät kohonneen elintason myötä yhä paremmiksi. Toisaalta ihmisen luontainen uteliaisus ja perimä aiheutti siirtymistä aina suuremmalle alueelle kuin alkuihmisten ajalle olisi ollut mahdollista. Syntyi kansainvaellusten aika ja samalla ihmisrotu levittäytyi kaikkialle maapallollamme minne se vain oli mahdollista. Ensimmäiset kiinteään asumiseen ja sen muotoihin viittaavat keskiafrikasta löytyneet jäänteet muinaisesta asumisesta ja luolaihmisistä sekä Mesopotamian ja antiikin maiden kuten Egyptin kuuluisien faaraoiden meille jälkipolville muistomerkkinsä jättäneinä ovat meille osoittaneet. Vanhassa babyloniassa jossa meidän aikalaisemme ihmisten katsotaan eläneen niin siitä lienee todella lyhyt ajanjakso mikäli sitä verrataan ihmiskunnankehityksen alkuajoille, josta meillä ei ikävä kyllä ole paljonkaan tietoa. Varhaisin nykypäivänä säilyneistä ja todistettavasti olleissa muinaiskulttuureista löytyy tietoa noin 12 tuhanne vuoden takaa. Tuolloin elänyt ns minolainen kulttuuri lienee ensimmäinen josta ihmiskunnalla on pitävät todisteet säilyneenä. Sitten meillä on Faraoiden aika ja tuon janjakson kautta noin 8000 vuotta sitten tiedetään heidän eläneen Niilin suistossa. EGOISMILLE lienee antanut alkusysäyksen ja kasvun kun havaittiin että toisella heimolla saattoi olla paremmat ja viljabvammat maat joista saattoi ryöstää omalle heimolle toimeentuloa ja sodat saivat alkunsa eri heimojen välillä sekä vahvemman oikeudella saatettiin alistaa toinen heimo tai kansa orjiksi palvelemaan omaa heimoa sekä sen tarpeita. Päämääränä ei enäänollutkaan yhteinen selviytyminen luonnon ankaria oloja vastaan vaan elämäntaistelun osaksi syntyi sotimiseen ja toisten kansojen ja heimojen alistamnen oman tahtonsa alle jolloin itsekkyydestä ja pahuudesta tuli osa ihmiskunnan kehitystä. Altruistinen ja toiset huomioonottava käyttäytyminen kohdistui enään yhä vähemmässä määrin vieraiden lajitoverien huomioimiseen. Altruismi kohdistui vain oman heimon ja sen jäsenien huolten ja murheiden jakamiseen. Muinaiset kulttuurit kuten antiikin mesopotamia ja sen ajan ihmisten kerrotaan käyneen sotia keskenään sekä sankarien ja myyttisten hahmojen kerrotaan syntyneen noida suuruuden päivinä jolloin Egoismi ja sen kaiki muodot saivat vallan alistaen muut tottelemaan soleasti hallitsijansa tahtoa ja toiveita. Tuon ajan maailmassa tuskin olisi mitään hyvää opittavaksi nykypäivän ihmisille vai olisiko? Ihmisluonne on jalostunut vain vähänvuosituhansien aikana ja populaation akasvusta huolimatta nykyisellään reilusti yli 7 MRD ihmistä maapallollamme. No nyt ei ole tarkoitus kirjoittaa enempää mutta toivon kommentteja kaikilta ja kysymyksenä on MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS? Miksi me olemme täällä ja onko meillä mahdollisuus kasvaa ihmiskuntana jotta lajimme säilyisi ilman sotia ja verrattain vähäisillä uhreilla tässä Egoismin viidakossa. Egoistin suurin toive on tulla Altruitiseksi ja kaiki maailman ihmiset huomioonottavaksi. Miten astrologia selittää luonteenominaisuutemme miksi minä olen minä?????

No mielestäni elämän tarkoitus on rakkauden eli kaiken olevaisen kokeminen eri muodoissaan eri näkökulmista aina uudestaan. Se puskee väkisinkin läpi, esim. hyväksynnän, totuuden tai intohimon kautta jne. Eikä sillä ole kiire, koska se on ikuista.

Tuota evoluutiotahan ihmislajina voi katsoa myös astrologian valossa niin, että Kalojen aika on nyt lopuillaan ja on siirtymäkausi Vesimiehen aikaan. Kyseessä on siis Vernal Pointin hidas liikkuminen. Tosin samalla on menossa sen 26000 vuoden syklin loppuminen. Näitä voidaan ajoittaa ja Vernal Pointin ollessaan Härässä luulisin maatalouden jne. alkaneen. Oinaassa se sitten on enemmän egoistisuuden aikaan painottunutta kehitystä ja he uuden ajan ihmiset taisivat poistaa Härän pysähtyneisyyden valloittamisillaan. Rakkautta siis sekin, koska se joka ei kehity tai liiku, ei voi elääkään korkeimman rakkauden mukaan. Nyt sitten Kaloissa olemme aloittamiamme/tekemiämme sotkuja hyväksyneet kaikessa olevassa. Vesimiehessä huomaamme olevamme kaikki veljiä ja siskoja Maapallon yhteisössä ja ehkä jopa muuallakin. Muita ajanjaksoja ja näidenkin ihmeellisyyttä voikin sitten arvailla ja ihmetellä. Egoismista ei taida näin suuressa laajuudessa päästä eroon ilman, että nämä altruistiset ihmiset omaavat sen ja hyväksyvät sen myös toisissa. Tietysti sellaisena, kuin korkeimman rakkauden näkevät.

Tuosta Häränkin ajasta lisäyksenä vielä, että kun se mukavuus kasvoi tarpeeksi, niin veikkaan myös sen menettämisen pelon kasvaneen (voiko Maapallon runsautta menettää?) Siten astrologiassa aina läsnä olevien polariteettien eli nyt Skorpionin kautta ilmaantui myös se muutos. Olisiko se rakkautta, että jotkut jäisivät kehityksessään paikoilleen ja pelkäisivät jatkuvasti ulkoista?

Jaa-a, aina mä päädyn tänne kirjoittamaan jotain tarinoita  :) , vaan tulipa taas yksi mieleen tuosta kysymyksestä "Mikä on elämän tarkoitus". Istuinpa kerran erään kovasti kaipaamani läheisen haudalla ja pohdin samaa. Sitten pömpsähti tämä lause mieleen "Elämän tarkoitus on tehdä hyviä asioita niille, jotka täällä vielä ovat". Eli ei surra ja murehtia menneitä kohtaloita ja sattumuksia, omia tai toisten, ja juuttua niihin kiinni. Vaan pyrkiä käyttämään ne elämän tarjoamat mahdollisuudet, jolloin voi tehdä hyvää, lisätä yhteistä hyvää. No, tuosta hetkestä haudalla on jo yli 10 vuotta. Aika usein elämässä joutuu tarkastamaan uudelleen omia näkökantojaan, huomaa elämänkokemuksen myötä, ettei asiat olleetkaan ihan  niin kuin aiemmin luuli ja kuvitteli. Tuota elämäntarkoitusoivallustani ei toistaiseksi ole kumonnut mikään eteeni tullut tilanne, asia tai ihminen. Uskon siihen ja niin se ainakin on omalla kohdallani. 

Yllä oleva ei pidä oikein paikkaansa: Jo ihmistä edeltäneet hominidit käyttivät tulta, joten ihminen ei sitä keksinyt vaan tuli oli jo käytössä kehittyneemmillä hominideilla siinä vaiheessa kun homo sapiens lajina syntyi.

Ja manviljely ei todellakaan helpottanut ravinnon saantia tai nostanut elintasoa vaan ihan päinvastoin!
Metsästäjä-keräilijän työpäivän pituus on noin 3,5 tuntia, maanviljelijällä vähintään 2-3 kertainen. Maanviljelyn alettua elinajanodote laski noin 8 vuotta ja keskipituuskin lyheni noin 10 senttiä. Lapsikuolleisuus kasvoi myös huonon ravinnon vuoksi, mutta kun metsästäjä-keräilijät olivat säännöstelleet syntyvyyttä, työvoimavaltaisen maanviljelyksen yhteydessä näin ei tehty ja niin väkiluku alkoi kasvaa. Luustoepämuodostumat, osteoporoosi, karies, selkäranka- ja nivelreuma sekä nivelrikko ilmestyivät myös ihmiskunnan kiusaksi. Maanviljelyn työvoimavaltaisuus teki myös orjuuden kannattavaksi ja maan yksityisomistus (RIENAUS! Miten kukaan voisi omistaa palasia Gaiasta?!) johti myös eliitin syntymiseen ja siihen että syntyi kontrolliuskontoja  joilla ne eliitin elintason tuottavat massat saatiin pysymään rauhallisena.

Sopivasti sattui silmään tälläinen testi:
http://psychologytoday.tests.psychtests.com/take_test.php?idRegTest=1607 (http://psychologytoday.tests.psychtests.com/take_test.php?idRegTest=1607)

Tuossa vaan pitää muistaa olla rehellinen, aika helposti vastaa sen mukaan millainen haluaisi olla, kuin miten oikeasti tulee toimineeksi.  ::)

Tuo linkki ei vienyt testiin, mutta arvattavasti tarkoitit Egoism vs Altruism-testiä, joka löytyi Tests-valikosta.

Itse olin ihan tavanomaisen avulias (59/100). Korkeat empatiapisteet mainittiin erikseen.

Tavanomaisen avulias myös 68/100. Alkupään kysymyksiin oli vaikein vastata - vaikka sitä yleensä aina toimii tietyllä tavalla, niin voi kuvitella tilanteen, jossa olisikin tehtävä poikkeus. Ehdottomia kyllä/ei vastauksia oli vaikea valita.

Tulokseni: Helpfulness 76/100.
Muuten ihan  kelpo testi, mutta ilmaiseksi saa vain lyhyen tekstinpätkän, jolla ei tee paljon mitään, pelkät pisteet kertovat saman.

Tosin mielestäni tämä testi testaa myös muita asioita, kuin egoismi/altruismi ulottuvuutta.

Alkupuolella on niitä kysymyksiä siitä, tuleeko paha olo kun toisella on paha olo jne. Niillä on vähintään osittain tekemistä myös muiden asioiden kanssa kuin egoismi/altruismi -asian kanssa, esimerkiksi:
a) suojat päällä vai ei
b) onko taipuvainen aiheuttamaan itselleen negatiivisia tunteita omilla ajatuksilla siitä mitä tapahtuu

Toki tunnen empatiaa, myötäelän kun näen että toiseen sattuu (erityisesti kun näkee fyysisen sattumuksen, voi melkein tuntea omassa kropassa sen mitä toiselle tapahtuu - kiitokset aivojen peilisoluille!), mutta se on nopea ohimenevä ilmiö, johon ei mielestäni kannata jäädä tai varsinkaan sitä omilla ajatuksilla suurennella, sillä se vähentää omaa kykyä auttaa. Äärimmilleen vietynä se toisen tunteisiin eläytyminen saa myös käyttäytymään tavoilla, jotka eivät ollenkaan sitä toista auta (ns. läheisriippuvuus).

Toinen mikä herätti ajatuksia oli se kysymys siitä, lainaisinko juuri ennen tenttiä omat erinomaiset muistiinpanoni kanssaopiskelijalle, joka on lusmunnut suurimman osan luennoistakin. En lainaisi, mutta syy on tämä: Jos lainaisin, mahdollistaisin sitä että hän jatkossakin elämässään jatkaa tuommoista menoa, eikä koskaan alkaan ottaa vastuuta omasta oppimisestaan  ja elämästään. Mielestäni teen rakkaudellisen teon, kun en auta häntä jatkamaan tuota meininkiä. Vähän kuten en kantaisi alkoholistillekaan viinaa kaupasta...

Joo-o, ihan kehittävä perustelu tuo, siis viittaan tuohon tenttimuistiinpanojen lainaamatta jättämiseen. Mä taas lainaisin. Koska itselläkin voi joskus olla aikoja, kun syystä tai toisesta menee opinnot hiukka vasemmalla kädellä - en voi tietää syitä toisen lusmuiluun, eikä mun tarvitsekaan tietää (ellei sitten hän halua kertoa -silloin tietysti kuuntelen). En myöskään katso velvollisuudekseni ns. opastaa oikealle lusmuamattomalle tielle tätä henkilöä - ei se ole myöskään minun asiani. Itse yritän nykyään pitää toiminnan rajat ja vastuun mahdollisimman lähellä itseäni (siinä usein onnistumatta  :D ). Eli vastaan vain siitä, että olinko auttavainen ja lainasin muistiinpanojani, vai päätinkö jostain syystä tehdä toisin. Mulla syy saattaisi olla esim. se, että olen vaikka juurikin lähdössä jonnekin muistiinpanoineni ja palaan paikalle vasta tentin aikaan. Eli ko. henkilö ei ehtisi palauttaa niitä ennen/en ehtisi kopioida niitä hänelle. Mutta syy ei olisi mikään kasvatuksellinen näpäytys, en mielestäni ole sellaisessa asemassa suhteessa opiskelukaveriin.
Ostaisinko viinaa juopolle...? Siinä vielä vähemmän pyrkisin ns. kasvatuksellisuuteen (ihan mahdoton tehtävä - juoppo raitistuu vain omasta halustaan). Tuossa kohtaa perustaisin ratkaisun tunteisiini - jos viinan ostaminen hänelle tuntuu minusta hyvältä, niin ostan. Jos ei tunnu, jätän ostamatta. Mitään järkisyitä en enää sotkisi moiseen tilanteeseen laisinkaan, niitä ei addiktioiden kohdalla oikein vaan ole.
Mulla on tuo sama, että jos johonkuhun sattuu, pystyn sen melkeinpä tuntemaan itsessäni. Kaikkein kammottavinta on elokuvissa näkemäni kohdat, joissa joku puukko tai miekka viiltää ihmisen kämmentä (henkilö pitää terästä kiinni). Sattuu oikeasti omaan käteen katsoa sitä, tai tuntuu sellaisena kummana kivusta kertovana tunteena. Hassu juttu  :) Itselle ei moista ole käynyt onneksi koskaan.

Onhan tälläset testit aina moniselitteisiä. Se mitä mulle tuli mieleen kritiikkiä tuosta oli se, että nuo kysymykset eivät kuitenkaan mittaa motiiveja noiden tekojen taustalla. Se motiivi kun kuitenkin on keskeisempi juttu tässä egoismi/altruismi -mittarilla. Tuloksissa mainittu sana avuliaisuus enemmänkin kuvaa sitä mitä tämä testi mittaa.

Esim. auttaa voi senkin vuoksi, että yleisesti haluaa ns. päteä ja näyttää omaa tietämystään ja sitä miten hyvä on (tai koska ensisijaisesti haluaa olla "hyvä ihminen", motiivi on siis siinä millaiselta itse näyttää, ei siinä miten toinen saa helpotusta). Toisaalta kadulla ei välttämättä mene oma-aloitteisesti toista auttamaan, jos on kovin ujo. Moni auttamisen muoto liittyy myös siihen, että haluaa noudattaa sosiaalisia normeja ja olla siten "kunnollinen" eikä joutua silmätikuksia tai hyljeksityksi.

Tosi hyvä pointti. Parempi testi jotenkin suhteuttaisikin tulokset niin, että voisi olla joku kyselyn osanen ensin, jolla saataisiin selville se ujouden tms. aste. Jos ujo ja arka ihminen menee auttamaan tuntematonta kadulla, niin siitähän pitäisi saada enemmän "empatiapisteitä"kuin jos sen tekee peloton/rohkea ihminen, se ujo ja arka kun joutuu panostamaan hommaan paljon enemmän.

Toisaalta äärimmäisen altruistinen henkilöhän ostaisi myös juopolle viinaa, koska hänen päässään ei ole ollenkaan sellaista egoistista ajatusta, että hän itse tietäisi paremmin kuin toinen mikä tälle toiselle on hyväksi. Hän ei pidä omaa käsitystään asioista parempana kuin toisen käsitystä, vaikka olisi näinkin räikeä tapaus kyseessä. Ei siis ole niin, että altruismi olisi aina se parempi vaihtoehto ja aiheuttaisi paremman lopputuloksen autettavalle. Äärimmäinen altruismihan aiheuttaa sitä, ettei autettu välttämättä koskaan opi tekemään asioita itse tai ottamaan vastuuta itse omasta elämästään.

Mä kirjoitan tässä nyt ehkä hieman omaa käyttäytymismalliani vastaan (olenhan sosiaalialalla ja juurikin tarkoitus ohjata asiakkaita kohti toimivampia käyttäytymismalleja), vaan voiko sitä sitten loppuviimeksi tietää, mikä jollekulle on paremmaksi? Siis tietenkin lastenkasvatuksessa se on tarpeellista, ohjata oman elämänkokemuksen myötä lasta niin, ettei ehdointahdoin käyttäydy itselleen/muille  vahingollisella tavalla. Vaan sitten juurikin tämä alkoholismiasia on sellainen, että olen ihan työnkin kautta nähnyt, miten tukitoimilla toisinaan vain mahdollistetaan sen ihmisen kikkailu siinä addiktion äärellä. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi mennä sitten vain ostamaan lisää viinaa sitä haluavalle, vaan jotenkin näissä auttamisasioissakin sellaista rajausta aikuisen ihmisen oman vastuun ja valintojen sekä avunannon suhteen. Tyyliin meillä on tässä tällainen palvelu, jonka on tarkoitus auttaa. Se edellyttää sinulta sitä ja tätä sitoutumista. Ota tai jätä, oma valintasi ja tiedät varmaan, mikä sinulle on nyt parhaaksi (parhaaksi voi olla sekin, että alkoholisti juo vielä vaikka vuoden tai kaksi ja on sitten kypsä oikeasti sitoutumaan hoitoon). Ainut tilanne, jolloin minusta voidaan päättää esim. juomisen lopettamisen olevan yksilölle parhaaksi on se, että hän on raskaana. Ja silloinkin huoli on ensisijaisesti syntymättömästä lapsesta. No, ehkä tämä nyt meni vähän aiheen vierestä, vaan tulipahan mieleen.
Voisiko olla niin, että suurimmalla osalla samassa kulttuurissa kasvaneista ihmisistä on kohtuullisen samanlainen käsitys "oikeasta ja väärästä"? Esim. on oikein auttaa mummo tien yli. Tai on oikein pysähtyä pyörällä kaatuneen viereen kysymään, että tarvitsetko apua. Loppujen lopuksi ratkaiseeko sen toteutuneen toiminnan se, että kuinka altruistinen ihminen on, vaiko se, että kuinka paljolti hän on valmis kuuntelemaan omatuntonsa ääntä...ja vaikuttaakohan vahva ego niin, että sitä ääntä helpommin kuuntelee.... Öööh, tämä mun ajatus jatkui vieläkin jotenkin, vaan varmaan parempi lopettaa tähän  :) Vaarallisia tällaiset flunssansairastelupäivät kun on mahdollisuus ajatella itsensä näköjään ihan tainnoksiin saakka  :D

MIksi en halua mahdollistaa toisten toilailuja niin tenttimuistiinpanoja lainaamalla, kuin myöskään viinaa kaupasta kantamalla:
Tämä on minulle yksinkertaisesti 'tee toisille kuten toivot itsellesi tehtävän.'

Jos nimittäin itse lipsuisin johonkin itselleni potentiaalisesti ikäviä seurauksia tuottavaan toimintaan, toivon että kukaan ei mahdollistaisi tuota minun toimintaani. Se on minun perusteluni sille, että en mahdollista kenellekään potentiaalisesti vahingollisia asioita.

Ei moralisointia, ei sen tietämistä mikä toiselle muka olisi parhaaksi, vaan ihan vaan rakkauden kaksoiskäsky.

Jos jatketaan tätä viinankuskausaihetta, niin itse en kanna juopolle alkoholia. Kyse ei ole varsinaisesti moralisoinnista vaan siitä, että en pidä siitä, että ystävällisyyttäni käytetään hyväksi ja juopot tahtovat sortua siihen usein. Kerran kun tsuppaat, saat aina tsupata.

Tuota "tee niin kuin itsellesi tahtoisit tehtävän" ei voi mielestäni mitenkään eottaa siitä, että ajattelee tietävänsä mikä toiselle on parhaaksi. Koska sitähän se on, "minä haluaisin näin, tämä on minulle parhaaksi, joten teen niin sinullekin". Ainahan voi ajatella, että itse haluaisi muiden esimerkiksi sanovan itselleen voimakkaasti, jos hairahtuu väärään suuntaan. Mutta haluaako toinen sitten, että hänelle sanotaan voimakkaasti, on eri asia, hän voi kokea sen täysin eri tavalla. Altruismi tarkoittaa sitä, että ajattelee ensisijaisesti sitä mitä toinen haluaa, eikä sitä mitä itse kyseisessä tilanteessa haluaisi.

Sitä, kummalla tavalla nyt sitten "pitäisi" toimia, ei niin kauheasti voi määritellä.

Kun en ole telepaatti, ainoa minkä mukaan voin toimia on oma elämänkokemus, sekä useita luettuja hyllymetrejä psykiatriaa, anatomiaa, fysiologiaa jne. koska kaikki mikä ihmiseen nyt liittyy sattuu olemaan harrastukseni. Pyrin eläytymään toisen asemaan, mutta itsetuhoisia käyttäytymistapoja en mahdollista.

Telepaatilla toki olisi helpompaa... mutta edes kysyminen ei auta ottamaan huomioon toisen näkökulmaa, koska esimerkiksi addikti valehtelee silmät ja korvat täyteen, jotta saisi ainettaan.

Ihmiskunnan  peruarvojen tyydyttämisestä seuraa kolme viettiä, joilla on suuri merkitys elämässämme. Nuo kolme viettiä ovat itsesäilytysvietti, sukuvietti ja sosiaalinen vietti. Egoistille nuo tarpeet ovat selkeät kuten Ruoka,  Seksi ja Raha. Ei ole sattumaa, että ruoka on mainittu ensimmäiseksi, mutta seuraavaksi voitaisiin asettaa raha, jolla ruokaa ostetaan ja jos on paljon rahaa riittää varmasti muitakin tarpeita tyydytettäväksi. Tästä viettien taiselutantereesta seuraa että maailmassamme on yhä enemmän rauhattomuutta ja pelkästään egoistisesta käyttäytymisestämme johtuvia ristiriitoja jolloin maailmassamme on tälläkin hetkellä käynnissä ainakin 50 eritasoista kriisiä, joiden kaikkien taustalla on enemmän tai vähemmän rahan ja vallan kahmimisesta johtuvat taistelut. Rahan himo yhdistettynä vallanhimoon tuottaa kaikki ne inhimilliset kärsimykset ja sodat maailmassamme joissa tavalla tai toisella raha merkitsee suurta osaa. Kun egoistisellä luonteella varustetulla ihmisellä vain rahan tekemisestä tulee päätarkoitus niin sen kautta ei tuolle individualistille enään muu kelpaakaan. Tästä on usein seurauksena yhteentörmäyksiä muiden kanssakumppaneiden kanssa jolloin jäljelle jää ainoastaan yhä vähemmän veljeyttä ja rauhaa. Yhteiskunnalisesti merkittävää on sosiaalisen vietin tyydyttäminen. Jokainen haluaa saavuttaa aseman yhteiskunnassamme ja olla sen jäsen mitä suuremmassa määrin. Tuon jäsenyyden toteuttamiseksi egoistinen luonne pyrkii kohoamaan asemaan ja samalla toisten yläpuolelle johtamaan muita ja samalla alistamaan muut oman tahtonsa alle. Poliittiset puolueet ja valtaeliitti nauttivat roolistaan kansakunnan johtajina, joskin todellisuudessa päätösvalta kuuluukin nimellisesti kansalle, jonka valitsemia nuo herrat egoistit ovat. Parlamentaarisessa demokratiassa kansa saa itse valita ne jäsenet joille annetaan päätösvalta hallinnollisissa ja maan poliitisissa asioissa. Näin on varmasti kaikkien kannalta oikein ja hyvä. Kuitenkin omasta käsityksestäni johtuu että maan tapa kaipaisi hiukan parempaa tarkastelua siihen millaisia toimenpiteitä parlamentaarikot saavat aikaan isänmaamme kehityksessä. Valintani perustuu aina kun äänestän henkilöä niin katson millainen henkilökohtainen kyky ja taito tällä on sekä valintaani vaikuttaa myös se että hänellä on tarvittava koulutus ja vähintään elämänarvot kohdallaan. Isänmaan luottamustehtävät ovat mielestäni niin tärkeät että riippuen ministeriöstä tai asiasta niin siien puuhastelevalla pitäisi olla vähintään akateeminen tutkinto. Pelkästään että näyttää hyvältä ja läppä käy niin se ei minulle riitä että änestäisin tuota egoistiä. Suomessa on valtavasti huipputietämystä osaavia ihmisiä joilla on tarvittava kyky, tietoa ja taitoakin, mutta silti he eivät halua ottaa osaa politiikkaan. Joko heillä on tarpeeksi hyvä osa elämässään ettei polit. iikka  kiinnosta  tai sitten heiltä puuttuu tuo egoistine  kunnianhimo. Maamme taloudellinen tilanne on vaikea ja sen vuoksi tarvitaan egonomististä älyä johtamiseen sekä peräti diblomiekonomeja valtionhallintoon valtionvarainministeriöön johtamaan. Meillä on myös professoreja ja tekniikan tohtoreita sekä lääketieteen erikoisammattilaisia omille aloilleen toteuttamaan ja tekemään tarvittavat päätökset. Kaikki menestykseen ja huippuosaamiseen liittyvät asiat ovat löydettävissä kansamme syvistä riveistä, jossa myös viisaus asuu. Egoistiselle ja pelkästään omanedun tavoitteluun perustuvalle käyttäytymiselle ei enään ole varaa. Kaikki millä suomen omavaraisuusastetta voitaisiin turvata on myyty tai peräti lahjoitettu ulkomaisille toimijoille, mikä on ollut hirvittävä virhe. Työpaikkojen ja perusturvallisuuden järkkyminen on ollut seurausta onnettomista hallintopäätöksistä joilla on vain hävitetty omavaraisuusaste sekä toimeentulomahdollisuudet yli 360000 suomalaiselta. Kenen on vastuu ja voidaanko korjausliikettä enään tehdä? Egoistinen versus altruitinen toimintatapamalli lienee kaiken perustalla ja alkusyynä. Lisäksi tarvitaan lisäkoulutusta ja oikeaa tilannetajua missä meillä oikeasti mennään. Vaaliteemana puolueilla näyttäsisi olevan Rahaa, Seksiä  ja Ruokaa mutta noitahan me kaikki muutenkin tarvitsemme. Egoistisenä yoiveenani on että valitessamme maallemme tulevaa poliittista eliittiä valistsisimme Altruistisia poliitikkoja joille oma napa ei ole se tärkein asia. Toivotan kaikille foorumilaisille viisautta ja voimaa sekä rohkeutta äänestäessänne omaa suosikkianne Eduskuntaan. Nämä vaalit ovat vuosituhanne tärkeimmät vaalit joilla ratkaistaan maamme tulevaisuus pitkälle tulevaisuuteen. Lopuksi tekee mieli sanoa että Jumaala maatamme ja sen kansaa suojelkoon.

En nyt tiedä, onko se koulutus aina minkään järjen tai viisauden tae. Ekonomistejahan siellä on kai koko ajan kuunneltu, joille on koulussa lauleltu kapitalismin lauluja. Näitä eksperttejä kuulemalla olemme nykytilanteessa. Ei se koulutus huonosta ole, mutta ei välttämättä kerro, kuin että on osannut kerätä tietoa ja toitottaa sitä samaa sitten eteenpäin kokeissa jne. Viisaus tulee tiedon soveltamisesta kokemuksen, tunteiden ja intuition avulla.

OT Noinkohan myös altruismissa usein on pohjimmiltaan kyse egoismista siinä mielessä
että altruistinen käyttäytyminen useimmiten perustunee toisten auttamisesta saatavaan
mielihyvään, ns. "auttamishumalaan", joka joillakuilla saattaa olla perin voimakasta?

 ???