Astro Foorumi

Mielenkiinnolla on tullut luettua tätä foorumia säännöllisen epäsäännöllisesti  :) Niinpä päätin sitten minäkin tuoda lisäni tälle foorumille.

Nuori miehen alku kyseessä (33), henkistä taivalta on käyty saman verran ihmisenä (välillä tietoisesti ja suurin osa tiedostamatta). Penskana raahauduin mutsin mukana esoteerisyyden, henkien, meditaation, chackrojen, reikin yms yms maailmaan. En sitä hyljeksinyt, enkä siihen isommin innostunut. Se tuntui kuuluvan melko luontaiseen päivärytmiin. Itse kokeilin lähinnä meditoida ja jotenkin rimpuilla eri asanoihin. Oman elämän aloittamisen jälkeen (17v) tietoinen henkisyys jäi vähemmälle. Alkoi hengen ihmisyyden kokeminen :) 

Nyt ihan viime viikkoina on tullut taas sykäys opetella tuntemaan itseä paremmin sekä henkenä että ihmisenä. Tasapainoa :) Itse asiassa pari viimeistä vuotta olen opiskellut omana aikana sellaista aihepiiriä, mistä ei heti uskoisi löytyvän edes aasin siltaa esoteerisempään suuntaan. Mutta kuinka yllättäen sitä kautta päädyin tännekin sivuille ja sitä kautta olen vähän kerrassaan saanut avattua omia mentaalisia sotkuja. Mutta ehkä kaksi näkyvintä sysäystä tähän hetkeen tuli Tollen kirjoista ja tällä hetkellä luvun alla olevasta Hicksien kirjasta vetovoiman laista.

Mitä henkistä olen kokenut? Mielummin kertoisin mitä ihmismäistä olen kokenut ja miten se on tullut osaksi henkisyyttä. Omasta mielestäni nuo kaksi ovat yhtä ja kummankin kokemiseen on omat aikansa ja silti ne kehittävät toinen toistaan käsi kädessä. En tiedä ajatuksisella tasolla oikeastaan kovinkaan paljoa henkisydestä ja siihen miellettävistä asioista. Tiedän osan termistöstä ja tiedän mitä henkisyyttä harjoittavia asioita/harjoituksia ihmiset tekevät, mutta kokemuksiin pohjautuen en voi sanoa asioista juuri mitään. Mitä kautta pääsenkin heti esittämään yhden kysymyksen (henkisyyteen liittyen):

Olen nyt parina päivänä meditoinut hetken pitkästä aikaa ja molempina kertoina (viimeeksi tänä aamuna) ovat käyneet vilunväristykset, itku ja onni läpi kropan? Tänään alkuun tyhjensin mieleni ja sitten ehdin hädin kysyä henkiopasta, niin samaiset väristykset kävi läpi vartalon (alkoivat oikealta puolelta) ja meinasin pillahtaa itkuun. Joskus kauan aikaa sitten kysyin omaa opasta, mutta en ole meditoidessa ainakaan saanut vastausta. Nyt on ollut tunne, että olisiko kenties aika uskaltaa uudestaan. Ovatko nuo tuntemukset merkkejä oppaasta vai jostain muusta?

Mukavuuksia kaikille!!

Hei ja tervetuloa!

Itse uskon että meillä kaikilla on 'opassoppa' - soppa koska se on moniulotteinen, eli yhtä aikaa äärettömän monta ja yksi ainoa - mukanamme ihan koko elämän ajan, syntymästä kuolemaan. Ihmiset sitten tykkäävät tuolle energialle antaa kaikenlaisia nimiä ja hahmoja. Itsekin annan omalleni ihmishahmoja, mutta täysin tietoisena siitä, että kyseessä on vain 'käyttöliittymä' jonka avulla minä tällä fyysisellä tasolla pystyn paremmin tuota energiaa hahmottamaan. Nämä hahmot ovat myös muuttuneet aina välillä elämäni aikana, mutta niin olen minäkin; kun käyttäjä muuttuu, niin käyttöliittymä mukautuu.  ;)  Eli uskon siis että kaikilla on tuo opasenergia ihan koko elämän ajan mukana, toiset havaitsevat sen, toiset eivät ja sekin vaihtelee milloin tai missä elämänvaiheessa sen havaitsee.

Mutta olennainen  juttu on tämä: Maailma huutaa, mutta henki kuiskaa. Eli kyllä sen oman opassoppansa pystyy paremmin aistimaan kun hiljentyy. Sikäli meditaatio varmasti edistää kyllä oman opassopan havaitsemista. Se varmaan sitten vaan vaihtelee, miten sen aistii. Minä kun en halua nähdä/kuulla mitään yliluonnollisia, niin tunnen opassoppani ottavan käsistäni kiinni tai silittävän päätäni. Ja viestit niiltä tulevat tavallaan samanlaisena sisäisenä puheena kuin on omakin sisäinen puheeni, mutta jotenkin vaan intuitiolla tiedän milloin se on oppailta peräisin. Toiset taas sitten puolestaan ihan kuulevat oppaitaan tai näkevät niitä. Tapoja olla kontaktissa on varmaan yhtä paljon erilaisia, kuin on erilaisia ihmisiäkin. Henkiopasta ei tarvitse kysyä tai pyytää, se on automaattisesti kun vain syntyy ihmiseksi fyysiselle tasolle. Ainoa haaste on sen havaitseminen ja kontakti.

Meditaation aikana voi sitten puolestaan ilmetä todella monenlaisia ilmiöitä joilla ei ole välttämättä oppaiden kanssa mitään tekemistä, kuten nyt vaikka vilunväristyksiä, itkua, onnea jne. kuten olet kokenut. Kaikki mitä meditaation aikana tapahtuu kuuluu meditaatioon.  ;D Yhdessä Olavi Norosen kirjassa oli listattu sivukaupalla erilaisia ilmiöitä joita ihmiset ovat meditaation aikana kokeneet ja sinun kokemasi ovat ehkä sieltä 'tavallisimmasta' päästä, kun voi myös tapahtua vaikka sellaista että toinen käsi nousee itsestään ilmaan kattoa kohti, tai tuntee kehonsa häviävän tai tuntee nousevansa ilmaan.... Meditaatio tuottaa mielentiloja, joissa voi tulla esiin oikeastaan mitä vaan. Ja se kaikki on ok.

(käsitykseni opassopasta perustuu kryon-kanavointeihin, www.kryon.com, kohdata 'free audio' saa ilmaiseksi kuunnella tai ladata omalle koneelleen kanavointeja mp3-tiedostoina.)

Sanoisin itse lisäksi, että tuohan kuulostaa melkoisesti puhtaan rakkauden tilalta - itkua, onnea ja väristyksiä yhdessä. Itse en ennen oikein tykännyt kylmistä väreistä, mutta kun niitä alkaa tutkimaan niin se onkin aika kiva tunne. Ja sitäkin voi jatkaa, jos onnistuu olemaan ajattelematta turhia ja antaa tavallaan virran vaan jatkua. Otan nuo erilaiset väristykset vähän kuin, että ne availevat uusia reittejä energialle kehooni ja parantavat samalla eri alueita.

Saan usein myös väristyksiä, kun puhun jonkun kanssa henkisyyteen liittyvistä asioista. Silloin tietää, että aihe on tärkeä ja voi luottaa, että ulosanti ei tule väärässä paikassa tai aiheesta. Tänään kävi juuri niin, kun mainitsin yhdelle asiakkaalle ohi mennen astrologian Uranus-Pluto kuviosta näinä aikoina. Hän puhui siitä, miten hänestä tämä Putinin tapaus tuo niin paljon mieleen Hitlerin. Ja työt ovat siis aika perus fyysisiä hommia, missä eivät tälläiset aiheet tule melkein ikinä esille.

Tervetuloa!

Kiitoksia kirjoituksista  :)

Juuri nyt, tyyneys, rauha ja ilo :)

Onnellisuutta kaikille!!