Astro Foorumi

Astro special => Astro special => Aiheen aloitti: aeiouyäö - 29.11.2012 11:48:31



Otsikko: Oivalluksia kaamoksen keskellä
Kirjoitti: aeiouyäö - 29.11.2012 11:48:31
Olen viimein päässyt sisälle oman Venukseni ymmärtämiseen!Toivon, että tästä on apua kaikille, jotka tappelevat saman ongelman kanssa.
Luulen, että tärkeintä oman Venuksen ymmärtämisen suhteen on oppia rakastamaan ensin itseään, hyväksymään itsensä.Sen kun oppii, luulen, että pikkuhiljaa alkaa avautumaan muutkin Venuksen piiriin kuuluvat asiat, yksitellen.Sitähän hoetaan joka paikassa, että rakasta itseäsi ja niin edelleen, mutta ainakaan minulle ei ole aiemmin selvinnyt, mitä se oikeasti tarkoittaa.Minulle tämä on valjennut vasta, kun olen alkanut hokea itselleni, että MINÄ KELPAAN.
Olen ymmärtänyt, että minä kelpaan ei tarkoita sitä, että minä kelpaan sitten kun olen laihtunut kymmenen kiloa, sitten kun musiikkimakuni on tarpeeksi hyvä, sitten kun osaan kirjoittaa tarpeeksi hyvin, sitten kun aikaa on kulunut tarpeeksi.Minä kelpaan tarkoittaa sitä, että minä kelpaan juuri nyt, juuri tällä hetkellä, juuri sellaisena, kuin olen nyt.Totta kai saan ja minun kuuluu kehittää itseäni, mutta minun ei tarvitse tehdä sitä sen takia, että kelpaisin, vaan siksi, että se tuottaa minulle itselleni iloa ja onnistumisen tunnetta!Totta kai on mukavaa, jos muutkin sitä arvostavat ja saan kehuja toisilta, mutta se on toissijaista.Sen sijaan ensisijaista on se, että voin itse arvostaa itseäni ja kehua itseäni.
En osaa sanoa, onko tämä jokin yleinen perääntyvän Venuksen omistajien oppiläksy, mutta omalla kohdallani se ilmiselvästi on.Ja aika kauan sen tajuamiseen on mennyt, mutta nyt luulen vihdoin olevani oikeilla jäljillä.Astrologisesti tähän voisi kai liittää sen, että perääntyvä Venukseni lähti Progekartalla etenemään puoli vuotta sitten ja varmasti  :pluto: :aspect_sex: :venus:-transiitillakin on näppinsä pelissä.Niin ja ehkä  :chiron: :aspect_tri: :venus: on myös osallisena  ::) Anteeksi minäkeskeinen avautumiseni, mutta tuli vain sellainen olo, että pakko kirjoittaa ja jakaa tämä johonkin, että omat ajatukset selkenevät.Matkaa tämän asian sisäistämiseen vielä on, mutta hihat on kääritty ja kengät uusittu tuota matkaa varten  :smitten: Jakakaa toki kokemuksianne!


Otsikko: Vs: Oivalluksia kaamoksen keskellä
Kirjoitti: Lizzy - 29.11.2012 12:12:06
Tämä on ihan mielettömän hieno oivallus, kiitos kun jaoit.  :smitten:

Jotenkin kuvittelisi, että oli  :venus: kartalla perääntyvä tai ei niin itsensä rakastaminen ja arvostaminen on jotain sellaista mikä kaikkien täytyy opetella. Ennemmin jos se jollakin tulee aina ja kaikissa tilanteissa ihan automaattisesti ja luonnostaan niin haluaisin kyllä nähdä kartan...

Minulla  :venus: on osa stelliumia ja siinä on jo omat mutkansa, mutta ehkä siitä asti kun tr.  :pluto: mylläsi tuon stelliumin läpi olen tätä(kin) asiaa jotenkin miettinyt. Mitähän huonesijainti sitten kertoisi tästä? Minulla  :venus: on 6.huoneessa ja olen onnellinen kun saan auttaa muita. Toisaalta se mikä minun on pitänyt oppia niin siinäkin voi mennä tasapaino. Siis minun itseni rakastamisen kannalta on oleellista, että näen ihmissuhteeni tasavertaisina ja molemminpuolisina? 6.huone on tämän hoivaavan elementin vuoksi kova läksy itsensä rakastamisen kannalta.


Otsikko: Vs: Oivalluksia kaamoksen keskellä
Kirjoitti: Kuuhilda - 29.11.2012 15:50:48
Ihana ketju sinä vokaali!  :smitten: Mahtava oivallus!
Mä niin yhdyn sun riemuun, itsellä riemu katossa, aivan mahtava päivä ollu, ihanaa erämää ratsastusta ja vaalenapunaisia vauvoja ja onnea, täältä laitan sitä jakoon, ottakaa vain kuka tarvitsee :smitten:

Mulla on kanssa kummallinen Venus...niin varmaan meillä kaikilla :D
Mulla on kakkoshuoneen painotus, siellä asuu Lilith, Ceres, merkurius, Juno, Aurinko, venus, Mars ja Vesta..Kalavenus on stelliumissa Kuun, Vestan ja Marsin kanssa...neliössä Neptunukseen.
Ei ole auennut vielä varsinaisesti mulle hän.
Mutta itsearvostusta ON. Liikaakin. Täytyy tosin miinustaa se neliö Neptunus siitä, olen valmis uhrautumaan ihan liikaa, ihan kokonaan. Tai olen ainakin ollut.
Ja kaikki, tai ei mitään ihminen olen ilmeisesti myöskin. Ja mikä on minun, on myös minun...oppiläksyä siinäkin.
Ja mitä muuta se Kalavenus haluaisi kuin auttaa toisia?  :) Ilman, että kukaan kuitenkaan aiheuttaa siitä haittaa MINULLE; minun, ja kun se Neptunus on siellä, niin niin. Vanha tarina  ::)



Otsikko: Vs: Oivalluksia kaamoksen keskellä
Kirjoitti: aeiouyäö - 29.11.2012 22:53:51
Ihanaa, juuri tämän takia halusin kirjoittaa tämän juuri tänne Astroon!Todellakin se tuki ja ilo mikä teistä vastanneista vastauksienne kautta loistaa saa hymyn huulille.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että ihan kaikilla on varmasti tekemistä sen itsensä rakastamisen kanssa, oli Venus perääntyvä tai ei.Toisilla ongelmat itsen rakastamisen kanssa näkyy siinä, että itseä on tarve korostaa liikaa ja nostaa itseä toisten yläpuolelle, ruoskia itseään jatkuvasti parempiin suorituksiin, eikä mikään tunnu riittävän.Toisilla taas siinä, että itseä tulee vähäteltyä aivan liikaa, eikä usko omaan kykeneväisyyteen riitä millään elämän osa-alueella.Ei jakseta edes yrittää, kun ajatellaan, että ei se kuitenkaan tule onnistumaan.Itse olen tasapainoillut taitavasti näiden kahden välillä, muille olen korostanut itseäni ja itsekseni olen sitten pyörinyt huonossa itsetunnossa.Ja nyt se saa loppua!
Satyargha, äitiys varmasti parhaimmillaan vaikuttaa siten, että sitä jotenkin löytää oman naiseutensa entistä syvemmin.Tai näin ainakin kuvittelisin :)
Varmasti jos on tarve auttaa, sitä jotenkin vetää alitajuisesti sellaisia autettavia puoleensa.Tai siis konkreettisemmin sanottuna huomaamattaan skippaa sellaisia ihmisiä, jotka ei apua kaipaa.Sitten kun se oman, ehkä vähän liioitellun, auttaja-maneerin tiedostaa, alkaa niitä tasapainoisempiakin tapauksia tulemaan elämään.
Mildred, olen juurikin samaa mieltä kanssasi!Omasta mielestäni ainakin luonnollisuus on paljon viehättävämpää, kuin joku tajuton pakkelikerros naamassa.Kyllähän sitä meikkailtua tulee jonkun verran, mutta senkin voi tehdä niin, että korostaa vaan niitä hyviä puolia, eikä ala piirtelemään nassuunsa jotain sellaista, mitä siinä ei luonnostaan ole.


Otsikko: Vs: Oivalluksia kaamoksen keskellä
Kirjoitti: unelmassa - 29.11.2012 23:35:01
Juu juu kyllä me kelpaamme sellaisina kuin olemme.. ::) Rakasta ensin itseäsi, niin pystyt sit muitakin rakastamaan.Se rakkaus tulee sieltä sydämestä..Minäkin oon huomannut,et rakastan lapsiani enempi nyt ..kuin sillon kun he oli pieniä ja asuivat kotona..toki silloinkin..mut nyt vasta sen oivaltanut.. ??? ::) :smitten:  :smitten:
Rakkaus on ihana asia..ja hulluuttakin.. ;) ::) :-* :smitten:


Otsikko: Vs: Oivalluksia kaamoksen keskellä
Kirjoitti: Ave^^ - 30.11.2012 00:28:36
Olen kyllä ihan itse mielessäni miettinyt että meillä kasvaisi ne töhnät naamaan luonnostaan jos todella tarvitsisimme semmoisia.

Aivan mahtava lause.  ;D ;D O0


Otsikko: Vs: Oivalluksia kaamoksen keskellä
Kirjoitti: unelmassa - 30.11.2012 18:29:13
Tää varmaanki sopii tähän.. ::)   http://www.youtube.com/watch?v=oXBUrhZuezM       :smitten: :smitten:


Otsikko: Vs: Oivalluksia kaamoksen keskellä
Kirjoitti: - Kastehelmi - - 04.12.2012 00:21:36
Juu kiva, kun jaoit oivalluksesi! Onneks olkoon :) Radiossa joku astrologi kerran jutteli skorpparinaisista ja sano, että niille hän jankuttaa että kyllä se kumppani rakastaa! Kun ei millään meinää mennä jakeluun. Mutta ehkä noissa tilanteissa pitäis ensin itseensä se huomio kiinnittää.

unelmassa, mahtava biisi! :)