Astro Foorumi

Olen tätä jossain vaiheessa alkanut miettimään, että usein ilmaisultaan aggressiiviset ihmiset kokevat (tai he ainakin puhuvat kokemuksistaan) aggressiivisuutta heitä kohtaan.
Se tuntuu jokseenkin hassulta, sellaiselta pata kattilaa soimaa meiningiltä.

Mutta mikä tässä on se muna ja mikä kana?

Siis, jos törmää jatkuvasti p:hen, kyllähän se kyynistyttää. Aggressiivisuuteen törmääminen aggressiivisuttaa.
Aggressiivisuus taas itsessään houkuttelee aggressiivisuutta luokseen.
Voiko siis olla esimerkiksi aggressiivinen olemus, niin ettei siihen voi itse vaikuttaa? Vaikka olisi kuinka rauhallinen itsensä kanssa, silti houkuttaa aggressiivisuutta muilta?
Vai onko tässä kyse jostain sellaisesta, että miten kohtaamaansa aggressiivisuuteen suhtautuu?

Kokemus+astrologia keskustelun ajattelin aloittaa tästä ajatuksesta..



Itse en oikeastaan edes osaa sanoa kuinka aggressiivinen olen. Toisinaan huokaututtaa, että onko ihmisten pakko kaikesta taistella niin aggressiivisesti, kun kaikki puolet asiasta ovat oikeastaan hyviä asioita. Toisinaan taas paasaan jostakin hyvinkin aggressiivisesti. Kaiken kaikkiaan tunnen, että aggressiivisuus syö minua, en pidä siitä. Mielummin vältän sitä. En ole sellainen, että kokisin sen tuovat minulle voimaa, kuten joku voi kokea. En koe muidenkaan aggressiivisuutta voimana, vaan enemmänkin hengästyttävänä. Ihailen enemmän diplomaattisia henkilöitä kuin aggressiivisia asiansa ajajia. Miten muut kokevat? Monet varmasti kokevat aggressiivisen ilmaisun ihailtavana.

Minä reagoin todella herkästi aggressiiviseen auraan. Toisen ei edes tarvitse sanoa mitään. Toimii se täällä foorumillakin.

Yritän ensin hillitä itseäni, mutta voimakas aggressio saa minut reagoimaan hyökkäävästi. Tietysti joskus ihan ihminen tai asiat ärsyttää. Usein sama ihminen saa erilaisia reaktioita aikaan riippuen omasta fiiliksestään.

En pidä aggressiivisesta käytöksestä - myöskään itseni kohdalla.

Totta. Apinanraivolla saa ihmeitä aikaan  :crazy2:

Itselläni on tarkka  :mars: :aspect_squ: :askendentti: ja  :aurinko: :pluto: :aspect_squ: :keskitaivas: ja onhan tuo näkynyt läpi elämän, että mulla on paitsi aggressivinen, myös suorastaan uhkaava aura, halusin tai en, ja varsinkin aggressiivinen puhetapa. Nuorempana oli kova työ pitää itsensä kurissa, mutta suostuttelen itseni siihen aika helposti muistuttamalla itseäni vaihtoehtoista saatavista hyödyistä.  ::)

Parilla aggressiivisen maineessa olevalla kaverillani on kummallakin haasteellinen Mars, toinen on  :aurinko: :jousimies: :aspect_con: :uranus: jolla  :mars: :aspect_squ: :saturnus: :pluto:, toinen puolestaan  :aurinko: :kauris: jolla  :mars: :aspect_opp: :saturnus: :aspect_sex: :pluto:, ovat karismaattisia persoonia, mutta väkivaltainen elämä on tehnyt tehtävänsä ja he ovat aina uhoamassa milloin mitäkin tyhjänpäiväistä ja mitä tekevät sille ja sille. ::)

Tämä osui ja upposi itseeni..
Mulla on tietynlainen aggressiivinen aura.. Lopputulos on se, että hyvin harva ihminen uskaltaa sanoa mulle mitään kritiikkiä päin näköä vaan seläntakana sitten avaudutaan. Itse arvostan suorapuheisuutta, enkä todellakaan söisi tällaista henkilöä vaan suuresti arvostaisin. Kestän erittäin hyvin kritiikin jos se sanotaan rakentavasti ja ystävällisesti. En ymmärrä miksi olemukseni saa ihmiset pelkäämään. Tai tavallaan ymmärrän. Olen yrittänyt hioa särmiäni ja olla lempeämpi, mutta jotenkin tuntuu että se on niin syvällä minussa: saada asiat toimimaan tehokkaasti, suoruus, suorapuheisuus, energia, aktiivisuus... En yritä siis loukata tai polkea muita ihmisiä, vaan saada asiat vain rullaamaan.

Auringon neliöt marsille, nepparille ja jupiterille
Marsin neliöt mc:lle, merkuriukselle ja sekstiili askendentille
Uranuksen neliö kuulle ja merkuriukselle
Merkuriuksen puolineliö venukselle
ainiin ja
mars neptunus yhtymä
venus ja pluto yhtymä
Neliötä kerrakseen... kenties kulmikas luonne..

Ainiin, lisäyksenä...

Vaikka en yritäkkään loukata ketään, vaan olen pohjimmiltani kovin lempeä ja tunnen suurta empatiaa, niin jotenkin vain niitä sammakoita hyppii suusta ihan huomaamatta epäsäännöllisen säännöllisesti... Joskus puhun ennen kuin ehdin edes ajatella. Tai reagoin paremminkin. :-X

Itse olen joutunut tekemään paljonkin töitä oman aggressiivisen puolen kanssa. Ensinnäkin meni kauan, että ylipäänsä tunnistin itsestäni sellaisen ja sitten kun se oli siinä käsiteltävänä, niin seuraavaksi piti opetella, kuinka sen kanssa eletään. Lapsenahan kaikki negatiiviset tunteet olivat minulta kiellettyjä ja ne oli vain pidettävä sisällään, mutta eivät ne niin vain katoa. Nuoruuden masennuskin oli pitkälti itseen kohdistunutta vihaa, jota ei kuitenkaan tunnistanut vihaksi ennen kuin salli näiden tunteiden tulla ulos. Tämä tapahtui omalla kohdallani siinä kolmikymppisenä. Sen jälkeen alkoikin suuremmassa mittakaavassa valtataistelut, joissa joutui koko ajan testaamaan soveliasta aggression käyttöä. Parhaimmillaanhan se antaa vain elinvoimaa ja sellaista toimeliasta sisu-energiaa, mutta jos sitä liikaa ruokkii, niin sitten mennään helposti rähinöinnin ja tahallisen riidanhaastamisen puolelle. Prosessissa on tietysti joutunut kohtaamaan muidenkin ihmisten joskus järjettömiltä tuntuvia vihanpurkauksia. Nämä ovat kuitenkin kausiluontoisia ja jos astrologian puolelle mennään, niin yleensä on ollut päällä joku Pluto- tai Uranus-transiitti henkilökohtaiselle planeetalle (Aurinko, Kuu, Mars), jotka tuovat mukanaan näitä yhteenottoja. Aggressio on kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä. Seuraavaksi esimerkki ihmisestä, jolla aggressio oli selvästi isännän asemassa.

Liitteenä on jo kuolleen henkilön kartta. En olisi välittänyt tutustua häneen alunperinkään, mutta tutustuin kuitenkin olosuhteiden pakost. En ole varmaan koskaan tuntenut näin väkivallan kyllästämää ihmistä: hän puhui vain väkivallasta, oli jutuissaan aina hirveiden rikosten uhri tai sitten löylyttämässä muita jostain heidän tekemistään vääryyksistä. Osa jutuista oli selvästi mielikuvituksen tuotetta tai myötätunnon tai kaljarahojen kalastelua (patologinen valehtelija), mutta oli osa varmasti tottakin. Hän oli osallisena myös ainakin yhteen henkirikokseen, josta pääsi kuitenkin kuin koira veräjästä todisteiden puutteessa. Kuinka ollakaan, hän kuitenkin joutui taas vaikeuksiin ja kuoli putkassa vuosi sitten yllättävää kyllä ns. luonnollisesta syystä. Hän oli vasta 39-vuotias ja ihmettelin, että eli noinkin vanhaksi.

Mulla on Lilli justiin samanmoisia kokemuksia mitä kirjoitat. Oppimista elämä kaikki.

Samoja fiiliksiä löytyy tältä  :mars: :leijona: :aspect_squ: :aurinko: :jupiter: :skorpioni:-hässäkän omistajalta.Lapsena olin oikeasti fyysisesti keskivertotyttölasta aggressiivisempi, nykyään pystyn kyllä hillitsemään itseni, mutta kyllä se pinnan alla oleva aggressio musta vaan paistaa (aurinko 1. huoneessa...).Joskus ihan tahtomattanikin, vaikka olisin hyvällä tuulella enkä vihainen kenellekään, monet saattavat luulla että olen jotenkin pahalla päällä, koska näytän kuulemma siltä.

Minulla vähän sama kuin Lillillä, että nuorena ei saanut purkaa negatiivisia tunteita oikein ulospäin.

Minä olen hyvin herkästi provosoituvaa tyyppiä. Ei tarvitse paljoa tökkiä kun ärsyynnyn ja jos huomaan toisessa agressiota, se leimahtaa itsessänikin. Vieläkin minulla on toisinaan taipumusta tukahduttamiseen, sillä minusta tuntuu, että jos annan sen tulla esiin täydellä teholla, se on liian pelottavaa minulle itselleni.
Perheessäni toinen vanhemmistani on plutoninen persoona ja hän ei ole koskaan osannut hillitä raivoaan. Siksi kai olen itse alkanut pienestä pitäen uskottelemaan itselleni, että kaikki viha ja raivo on hyvin paha juttu.

Karttani on agressioille melko oiva? Uskoisin  ::)

 :mars:  :oinas:  :aspect_squ:  :askendentti:
 :mars:  :oinas:  :aspect_opp:  :pluto:
 :pluto:  :aspect_squ:  :askendentti:
 :pluto:  :aspect_opp:  :kuu:  :oinas:

No niin, se olit Artemis sinä jot aminä muistelin tuolla jossain toisessa ketjussa tässä männä päivänä :D
Juu-u, agressiolle erinomainen  :smitten:

Minulla on väljä  :pluto: :saturnus: :aspect_squ: :mars:

Mars vielä 7. ja 8.huoneen rajalla... Olen kuulemma piiloagressiivinen. Oikeastaan hyvin samoja kokemuksia kuin Lilli kertoi. Minusta tuli joskus teininä kamalan vihainen ja jonkinlaista vihaisuutta on ollut siitä asti. Ihmeellistä on vain se, että vaikutan usein toisten mielestä vihaiselta silloinkin kun en sitä mielestäni ole. En todellakaan ole väkivaltainen. Kyllä minun agressio näkyy enemmän verbaalisti, että saatan sanoa kiukuspäissäni asioita, joita en todellakaan tarkoita. Toisaalta olen oppinut kanavoimaan tuota energiaa urheiluun. Lenkin jälkeen olo on parempi ja kiukku haihtunut tuulen mukana.

Kai minä olen jollain tavalla agressiivinen, mutta sen voiman voi kääntää myös positiiviseksi energiaksi. Ja naisille on tosiaan aina ollut vaikeampaa ilmaista vihan tunteita. valitettavan usein ne kääntyvät sisäänpäin ja kohdistuvat itseen jollain ikävällä tavalla. Niin minullakin nuorempana syömishäiriönä.  :( Kun sitä vihaa oppii ilmaisemaan niin joskus voi tulla ylilyöntejä, esim juuri sanoo sellaista mitä ei oikeasti tarkoita. Opettelenkin nykyään olemaan maltillisempi sanoissani, vaikka välillä sitä pääsee sammakoita.  :crazy2:

^ Olen myös nousu rapu ja allekirjoitan kyllä kaiken! Ajatukset pauhaa päässä, vaikka ulkoisesti voi olla ihan normi. Tosin jossain vaiheessa aina tiedän, että kuitenkin räjähtää, joten olen opetellut ilmaisemaan itseäni paremmin. Ainakin yritän. Juuri tuo psykologisuus voi pelottaa monia. Harvoin jaksan sellaista ihan pintapuolista hyväntuulista höpötystä. Saatan myös vaikuttaa aika kriittiseltä ja ilmaisuni voi olla välillä vähän liian kärkästä, ilman että sitä todellakaan tarkoitan. Minulla myös ainakin yksi edellinen sotilas elämä ollut. Joskus tuntuu, että sellainen selviytymisvaisto tulee vähän liiankin helposti pintaan ja vaikutan vain toisten mielestä ylidramaattiselta... :buck2:

Jahas, sotilaselämiä on minullakin takana ja niitä on useita. Joskus olen ollut siviili sotaisissa olosuhteissa tai joskus yksityiselämä on ollut väkivallan ja kuoleman värittämää (Kuun alasolmu Skorpionissa!). Eli tässä elämässä haluaisi olla vain rauhassa ja välttää konflikteja, mutta olen silti tiennyt 14-vuotiaasta lähtien, että minussa on se soturipuoli olemassa. Se on helposti provosoitavissa esiin uhkaavissa tilanteissa. Se provosoituu esiin myös silloin, kun jotakuta läheistä uhataan tai jos joudun sivullisena todistamaan jotakin uhkaavaa tilannetta. Näitä tilanteita on tullut eteen aika ajoin. 

Onko sotilaselämät siis erityisesti nousurapujen juttu?  ???
Mulla poika nousurapu, ja siinä on kyllä semmonen oman elämänsä soturi...pienihän hän vielä on, mutta kuitenkin.

Hmmm.. Minä olen myös soturipuolestani tietoinen. Ja olen nouseva rapu.

Vahvalla oinaspainotuksella ja noilla "agressio" aspekteillani jotka mainitsin, olen usein ratsastamassa taisteluun miekka ojossa  ::) Tosin ikä on tuonut sen verran viisautta, että joka taisteluun ei tartte enää rynnätä.

Hmm, onpa jännä juttu. Liittyisikö pikemminkin vastamerkki Kauriiseen nämä sotaisat menneisyydet? Itselläni on vielä laskusolmukin Kauriissa 6 asteen päässä Dc:stä. Eikö laskusolmu kerro myös edellisistä elämistä? Noususolmu taas on sitten  :rapu: korostamassa empatiaa ja tunteellisuutta, jota pitäisi tässä elämässä nousumerkin kautta omaksua. Ja kun Lilli mainitsi tuon Oinaan ja täällä on jo kaksi aurinko jouskaria  :)  niin liittyiskö tulimerkit myös jotenkin tähän?

Sama juttu tuon keskittymisen kanssa kuin Satyagrahalla. Jos jään vain paikalleni niin sitten todella jään. Välillä sitä kaipaa sellaista potkua persuksille ja tuolla Mars kuviolla niitä potkijoita kyllä löytyy...  ;)

Jos ajattelee Rapu-nousuisen habitusta, niin eihän se yleensä järin aggressiivinen ole, päinvastoin. Sehän on yksi herttaisimmista nousumerkeistä. Soturielämät voivat löytyä esim. kuunsolmujen kautta tai karmahuoneista, joiksi lasketaan ainakin 12. huone, mutta myös 4. 8. huone. Saturnus-Mars, Mars-Pluto ja Mars-Uranus -aspektit tuovat persoonaan taatusti jotakin aggressiivisuuteen liittyvää. Joku vetää vain puoleensä hyökkääviä ihmisiä, joku toinen on itse sellainen.

No silläpä minä tätä ihmettelenkin, kun rapu ei heti ensimmäisenä se sotaisin merkki olisi minustakaan  :-\

Mielenkiintoista. Minullakin on elämä 30-vuotisen sodan aikana, jossa todennäköisimmin siviilinä jouduin taisteluun. Joka tapauksessa 30-vuotisen sodan lopussa, v. 1648 ruotsalaiset (ja varmaan suomalaiset hakkapeliitat heidän joukoissaan) ryöstivät Prahan ja pyrkivät Kaarlen siltaa pitkin Prahan linnaan siinä onnistumatta. Paikalliset asukkaat, jotka koostuivat lähinnä juutalaisista ja opiskelijoista, puolustivat sillalla kaupunkia, minä heidän joukossaan.

En tiedä kuolinko, muistikuvat tästä elämästä ovat hyvin rajalliset. Uskon kuitenkin, että olen ehkä jäänyt henkiin. Tämä elämä tuli esiin unessa ja siinä minulla oli pääsy Prahan linnan alueelle, jonne juoksin varoittamaan muita ihmisiä.

Prahassa en ole käynyt ja Kaarlen sillan sijaintikin selvisi vasta, kun kysyin poikaystävältä unta seuraavana päivänä, onko sellaista paikkaa olemassakaan. Hänen mielestään minun olisi pitänyt tietää, että kyseinen silta on suhteellisen tunnettu ja sijaitsee Prahassa. Enpä tiennyt, mutta onneksi hän valisti minua.

Soturielämissä olen taatusti ollut taistelujen tiimellyksessä. Olen ollut esim. Hastingsin taistelussa v. 1066 normanniarmeijassa ratsumiehenä.

Praha on hieno kaupunki ja Kaarlensilta on upea kohde. Olin Prahassa talvella, joten silta ei ollut täynnä turisteja kuten joskus kesällä, mutta sopivan vilkas silti. Prahassa on hienoja oluthuoneita ja paljon kulttuuria.

Minä olin kuulemma saksalainen sotilas ja tuo elämä ajoittui I Maailmasotaan. Se oli kai tätä elämääni edeltävä elämä. Toisaalta Eurooppa (ja muukin maailma) on 1900-luvulla ja aiemminkin ollut niin sotaisa paikka, että kukapa täällä ei olisi ollut sotilas/sodassa.

Muuten tuli yksi asia mieleen tästä  :pluto: :aspect_squ: :mars: kun Lilliko se laittoi sellaisen henkilön kartan, joka puhui koko ajan kaikista väkivaltaisista jutuista. Itse en ole ikinä lukenut esim. dekkareita. Enkä ahmi rikosuutisia uutisvirrasta. Ne saavat minut ahdistumaan. Mutta kauhukirjallisuudesta olen aina tykännyt. Mielellään sellaista kauhua, jossa on jotain yliluonnollista. En vain voi sille mitään, että minuun ei yhtään vetoa sellainen söpö "naiskirjallisuus", jossa puidaan herttaisesti ihmissuhteita ja perhe kuvioita. evvk En vain jaksa kiinnostua sellaisesta.  :-[ Mutta joku Kingin yliluonnollinen kauhunovelli yms.  ::)

Mullekaan ei muuta kun romanttista ja hömppää vain. Poikkeuksena historialliset sotaleffat, länkkärit tai inkkarit. Ei kauhua missään nimessä eikä toimintamättöä tai jotain poliisi dekkari juttuja.

Nurkkaan ajettu rapu nappaa saksillaan ja se sattuu...

Kyllähän tuo satyaghara tosiaan kuullostaa, että olet oleskellut Prahassa useammin kuin kerran. Ehkä minunkin pitää ottaa tuo kaupunki vierailulistalle, vaikka tällä hetkellä en edes tunne erityistä vetoa kyseistä paikkaa kohti. Ja jos tarkkaan ajattelen, niin vaikka tuttuja on siellä lomaillutkin ja he ovat kertoneet Prahasta lähinnä positiivisia kokemuksia, niin minulla on ollut vain sellainen tunne, että en halua mennä sinne. Viittaa siis siihen, että entinen elämä siellä olisi voinut olla mukavampikin.  :laugh:

Miehellä on  :mars: :oinas: ja kaikenmoiset sodat kiinnostaa sitä niin paljon. Tietää paljon kaikkea faktaa sotiin ja armeijaan liittyen. On muuten ensimmäinen tapaamani, joka haluaisi uudelleen mennä inttiin.  ;D Tosin hän pitää eräilystäkin, että osittain siksi.
Mutta ei hän muuten yleisesti ole aggressiivinen tai mitenkään väkivaltainen luonteeltaan. Tulipainotteisena kuitenkin energisyydessään ja (välillä käsittämättömässä  ;D) itsepäisyydessään voi vaikuttaa...en keksi tähän kuvaavaa sanaa..mutta ei se minusta ole aggressiivisuutta kuitenkaan..


Minusta aggressiivisuus on paljon kytköksissä stressikäyrään. Itselläni tulee lauottua kovaa sen ollessa korkealla, muuten taas ei samoihin provoihin edes reagoi.

Kyllä, Praha on kerta kaikkiaan yksi lempikaupungeistani Euroopassa. Olen muutenkin tykästynyt kovasti itä-euroopan vanhoihin kaupunkeihin :)
Tällä hetkellä asun länsieuroopassa ja uskon eläneeni tässä maassa ennenkin.

Itseäni on aina kiehtonut niin rikoskirjallisuus kuin kauhu kuin fantasiakin.

Prahassa on käyty ja Kaarlen siltaa kuljettu. Kaupungilla liikkuessani oli kyllä helppo pysyä "kartalla". Kiinnostusta on tätä kaupunkia kohtaan, samoin joillakin perheeni jäsenillä. Berliiniin on kyllä samat tuntemukset. Tuleekohan ne sitten entisistä elämistä... Minun aggressiivisuuden aurani on muuttunut lempeyden auraksi.

Hei,
mielenkiintoisia kommentteja tuosta "agressiivisuuden aurasta".Tunnistan tuolta rivien välistä kovin myös itseäni, mutta olen myös oppinut jotenkin kanavoimaan sen ainakin työelmässä. Nyt kahdessa viimeisimmässä työpaikassa minulle on sanottu, että eivät voisi kuvitella sitä tilannetta että vetäisin herneen nenään.Tämä tietysti herätti suunnatonta hilpeuyttä perheessä. Toimin asiakaspalvelussa ja auttajana ja ehkä tämä pidättyväisyys on tyystin opittua ja tunteiden pullottamista! Kartallani myös neliöt ja kolmiot kaikki sikin sokin..ja kyllä, karttani mielestäni kuvaa minua, vaikken siitä mitään ymmärräkkään! ???

Mitä sie minua oot muistellut?  :D

Niin, agressioita minulla herää herkästi, mutta väkivaltaan en ole taipuvainen koskaan! Sitä en siedä millään.
Kunhan mölisen vaan.

Olen muuten miettinyt, että mikä mahtaa olla pluto-kuu-askendantti t-ristin perimmäinen oppi? Voisiko joku valaista asiaa?
Eli onko minun tarkoitus tulla tunteitteni herraksi ja opetella hallitsemaan impulssejani? Vai päinvastoin, olisiko minun tunnetta täysillä juuri niinkuin usein tunnen ja onko minun opittava hyväksymään ja todella elämään kaikki tunteeni ilman tukahduttamista?

Kun en oikein tiedä, että pitäisikö niitä tunteita tuulettaa toden teolla, vai pitäisikö niitä jotenkin hallita paremmin?
Anybody??  ;D
Onko muita joilla mahdollisesti pluto-kuu oppositiota tai pluto-kuu-askendantti t-ristiä?

On se tavallaan rankkaa, että tunteet on nollasta sataan hetkessä ja joko tai. Tai että joka kerta pitää sukeltaa alamaailmaan saakka ja nousta sieltä korkeuksiin, kuin jonkin sortin maanisdepressiivinen. Vaikka en olekkaan depressiivisyyteen taipuvainen.

Niin ja jatkoa juttuuni vielä. Kuinkahan sitä löytäisi tasapainon sen kanssa, että jos joku juttu ei todella herätä intohimoja, niin se ei kiinnosta lainkaan. Täytyy todella herätä suuria tunteita asioita kohtaan, tai muuten ne on vaan blaah enkä jaksa kiinnostua lainkaan.
Uskokaapa, mutta ennemmin kohtaan ihmisen joka saa minut raivon valtaan, kuin ihmisen joka ei herätä mitään tunteita.

No en minä enää muista  ;D
Jossain yhteydessä kun puhuttiin tyypeistä, joilla on jotain tiettyä sorttia paljon, muistin että joku täällä oli tuollainen multi- :oinas:  ::)

Mulla ei ole Pluto-vaivaa, mutta Venus-Mars-Vesta-Kuu Stellium kala/oinas 2/3 ja olen päätellyt, että minun on opittava nimenomaan HALLITSEMAAN se. Ei tukahduttamaan, jolloin loputulos on tuhoisaa räjähtelyä, eikä tuomaan tuntemuksiani ilmi liian pontevasti, koska siitä ei seuraa muuta kuin ongelmia. Oman ongelmansa soppaan lisäävät Jupiter ja Uranus nousulla. Hallitse siinä jotain sitten  :buck2:

Etsi oma voimasi ja opi käyttämään sitä?

Juu, minä se olen nelinkertainen oinas jonka oinasplaneettoja pluto ja saturnus niin kivasti oppositioi  ;D

En tiedä luetaanko myös esimerkiksi saturnus oppositio mars myös "agressiiviseksi" aspektiksi? Minulla on myös se, väljänä.

Mun pitäisi kai karttani perusteella olla todella agressiivinen ihminen, koska Mars on kartallani osana suurta ristiä tehden neliötä Kuulle, Saturnukselle ja Uranukselle. Toisaalta taas Marsini sijaitsee Kalojen viimeisessä asteessa ja on ns. pysähtynyt eli Stationary direct sekä lähellä 9.huoneen kärkeä. En ole kyllä koskaan oikein osannut varsinaisesti ulkoistaa pinnan alla vällyviä tunteitani agressiivisuuden muodossa ja siitä kai on sitten seurannut itselleni jonkinasteisia patoutumia aikojen saatossa. Monesti olen kyllä saanut muilta ihmisiltä paskaa niskaan, mutta olen vain yrittänyt kestää sen tavalla tai toisella. Olen huomannut, että monesti ihmiset eivät ole kestäneet minun osittain tarkoituksellista taka-alalle vetäytymistäni ja ovat ikään kuin alkaneet suhtautumaan minuun syrjäytyvästi sen vuoksi, että todennäköisesti tulkitsivat väärin tuon käyttäytymiseni. Todellisuudessa olen kuitenkin vain liian herkkä ja haavoittuvainen ihminen enkä uskalla noin vain lähteä avautumaan varsinkaan lyhyen ajan sisällä tuntemattomille ihmisille, vaikka halua siihen varmasti olisi. Joskus tuntuu siltä, että minun ulkoinen ja sisäinen minäni ovat täydellisesti ristiriidassa keskenään, koska ulospäin saatan näyttää melko karskilta, mutta silti aika tavanomaiselta ilmestykseltä, mutta sisältä olen kuin jokin hylätty pikkulapsi. Tämän huomattuaan ihmiset sitten monesti luulevat, että he ovat jotenkin oikeutettuja kohtelemaan minua kuin jotakin roskaa. 

Rauhalliseksi minua on kuitenkin useasti luonnehdittu ainakin läheisteni osalta. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että persoonassani ilmenevät kärkevät muodot on todennäköisesti pyritty tukahduttamaan muiden toimesta enkä enää ole niistä itse edes täysin tietoinen ts. minut on ikään kuin vähitellen valjastettu osaksi ns. "tavallista riviväestöä." Toisaalta taas koen sen jossain määrin omalta osaltani helpommaksi, kun voin sosiaalisissa kontakteissa vain mukailla toisten toiveita ja haluja, koska minulla valitettavasti harvoin on uskallusta tutustua ihmisiin tavanomaista syvemmin niin harmittavalta kuin se tuntuukin. Tässäkin taitaa osasyynä olla se, että menneisyyden surkeat kokemukset ihmissuhteissa ohjailevat vieläkin negatiivisesti käyttäytymistäni arkitasolla.

Koen itsessäni olevan aggressiivisuuden lähestulkoon täysin positiivisena asiana. Saan siitä ytyä, eteenpäin työntävää voimaa. Taistelen itselleni tärkeiksi kokemieni asioiden puolesta. Puolustan itseäni ja muitakin. Kääntöpuolena se, että temperamenttini tekee musta joskus äkkipikaisen, enkä voi kehuskella tulevani toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Sen takia en ole maailman paras tiimipeluri, joka sulautuu vaivatta joukkoon kuin joukkoon. Mulla on :mars: :leijona: :aspect_squ: :venus:, :uranus: ja :merkurius: :skorpioni:. :pluto: :askendentti:-lla ja :skorpioni:-painotus vaikuttavat varmaan myös.

No kuulostaa kyllä ihan minulta tuo tuttusi. Olen aina ihmetellyt sitä kun koen itse olevani surullinen niin muiden mielestä näytän vihaiselta? Ja joo, noita myöhempiä selittelyjä...  :buck2: Joskus sitä melkein nolottaa niin paljon, että ei viitsi pyytää edes anteeksi. Ja sitten vaikuttaa vielä tylymmältä... vaikka kyllä sitä useimmin onneksi pyytää anteeksi ja saakin. Se on todella extremeä olla nousu-rapu ja vielä tuolla kyseisellä asetelmalla... :P

Mulla on  :mars: :kalat: . Suuttuessani olen oikeastaan tosi herkillä, itkuun pillahtamaisillani. Ja surullisena näytän mäkin ehkä vihaiselta (tosin kulmakarvani ovat vähän sen muotoiset, että vähänkin rypistettynä voi vaikuttaa asiaan).
 :mars: :aspect_sex:  :saturnus:
 :mars:  :aspect_tri: :pluto:
 :mars: Q  :uranus:
Ärsyynnyn silloin, kun joku sattuu sorkkimaan ilkeästi ja tosi kovaa minulle rakkaisiin ja tärkeisiin asioihin. Tai ei kuuntele, vaan stereotypisoi minut ja tekemiseni omaan itseensä heijastaen.
Tai menee tökkimään pääni sisällä käymiäni keskeneräisiä kasvunpaikkojani :DD

Teini-iässä olin hyvinkin tulinen: syvältä nousi viattomastakin hyvin osuneesta kommentista hyvin epäloogisesti "ton laitan kärsimään, tapan" :D . Vielä en ihan täysin muista entistä elämääni, jossa olisin käyttäytynyt niin aggressiivisesti: ehkä joku korkeammassa asemassa oleva, joka ei siedä itseään vastaan ajattelemistakaan :DD (kuun alasolmu leijonassa, osin ysihuoneessa).

Olen tehnyt itseni kanssa töitä, etenkin, kun nuorempana tukahdetettu aggressio kääntyi myöhemmin voimakkaasti myös sisäänpäin ja laittoi tän elämän vaakalaudalle.
Toisaalta aggressioni tuli ilmi myös näkymättömänä, saatoin pitää hautuvan vihan häkissä ja sanoa sitten tosi pahasti tai järjestää henkilön ikävään tilanteeseen. Mullon jostain elämästä muistoja tässä kierossa vihassa, raakuudessa ja tuhossa kellimisestä o.O . Siihen liittyi kiinteästi myös vallan tavoittelu.

Nykyään en viitsi käyttää energiaani muihin. Ihan sama, kunhan se ei ite vahingoita toisia oikeesti.

Eikuhei, mulla ON viime aikoina pyöriny mielessä vahva muisto/ tunne elämästä naisena, joka tavoitteli valtaa/ omaisuutta vähän femmesti (mullon  :pluto:  :aspect_con: lilith), miesten kautta: tuotti tuskaa, vihaa ja kipua (ei kuitenkaan koskaan halunnut katella silpomisia tai rumia kuolemia, ei arvolle sopivaa). Ehkä mä tästä vielä muistan enemmän ^^

Minä niin tunnistan tuon aggressioiden imuroinnin. Olen itse aggressiivinen.  Pystyn työssäni asiakaspalvelijana sen useimmiten pitämään pinnan alla ja moninkertaisena vaakana ja muutenkin ymmärrän, että ylenpalttinen rähjääminen vain syö energiaa.
Yritän olla ihmisille kiva, mutta pinna palaa heti, kun joku alkaa hyökkääväksi.  Ja aina joku alkaa. Selkeästi mun aurassa on jotain, joka houkuttaa jotkut ihmiset haastamaan riitaa.
Jotkut ihmiset on selkeästi herkempiä aistimaan toisen ihmisen voiman/aggression ja puolustautumaan kuvittelemaansa uhkaa vastaan. Eräs puolituttu on monesti sanonut minusta, että huoun voimaa, sen näkee ryhdissä ja katseessa, kuulee äänessä ja jopa puheessa on kuulemma selkeä sotilaallinen sointi. Se on hassua, koska monesti se on sanonut sen hetkinä, jolloin olen saattanut tuntea itseni kovinkin epävarmaksi. Selkeästi hän näkee jotakin mun olemuksesta, jota kaikki ei näe, joka ei välttämättä ole kaikille ihmisille yhtä päivänselvää kuin hänelle.
Toisaalta jotakin samaa varmaan näki se eräskin asiakas, joka koki mun auttamisyrityksen v***uiluna. Hän ei ihan tiennyt mitä tahtoi, ja olin kieltämättä sisimmässäni vähän turhautunut siihen jankkaamiseen. Kuitenkin ihan ystävällisen asiallisesti esitin erästä toimintavaihtoehtoa, jolloin aivan puskista asiakas alkoi syyttämään, että mulla on asennevamma ja hyökkään hänen kimppuunsa ilman mitään syytä. Kyseisellä kaverilla oli ilmeisesti pahanlaatuinen alemmuuskompleksi, koska esimiehelleni lähettämässä viestissä hän muun muassa sanoi, että vaikka minulla olisikin joku yliopistotutkinto (no ei kyllä ole), ei se oikeuta minua kohtelemaan tavallista työläistä ylimielisen hyökkäävästi, eikä hän yhtään tiedä, miksi minä ilman syytä kävin (sanallisesti) hänen kimppuunsa. Se oli aika pelottavaa, koska minä koin sen niin, että tämä asiakas kävi ilman syytä minun kimppuuni.
Olisi ehkä ollut vielä pelottavampaa, jollen olisi silloinkin ollut tietoinen siitä, että vedän puoleeni aggressioita, vaikka kuinka yritän toimia sovittelevasti.
Ja astrologisesti aika selkeä tekijä on  :pluto: :mars: yhtymä, joka neliöi kuuta ja muodostaa auringon kanssa stelliumin 1. huoneeseen. Myös selkeä painotus johtavissa merkeissä (8 planeettaa, jos Chironkin lasketaan) saattaa vaikuttaa.

Mulla :kuu: :jousimies: varmaan tekee sen, että vihastuminen näkyy ja kuuluu yleensä heti ulospäin. En pysty teeskenteleen, että ei tässä mitään, jos suututtaa.