Astro Foorumi

No johan on ollut penaalista tämä henkinen "herääminen" vai mikä tämä nyt olisi sitten hienommin sanottuna. Jo 10kk pelkkää TUSKAA. Fyysisesti ja mentaalisesti ja mitä muita tasoja niitä onkaan?

Mutta kappas kappas pikkuhiljaa alkaa olemaan hommat jo (ehkä?) kasassa. Mitäs tästä jäi käteen. No ensimmäisenä lähti identiteetti ikkunasta ulos. Kiitos kaikkien ihme juttujen mitä öisin on sattunut. Hulluja unia. Chakrahärväämistä. Painajaisia. Muita kummajaisia loputtomiin...

Kaikenlisäksi kauhea stressi päällä. Onneksi oli brenkku apuna. Tää on hyvä maa läpikäydä tää systeemi. Hehehe! Noh olen ollut kirjalisesti melko tuottava yksilö, aina se tuntuikin omalta jutulta koulussa. Laadusta ei tosin niin väliä mutta saipahan sanottua pahnat ulos systeemistä.

Nyt sitä vaan ollaan. Oikeastaan kun nyt mietin niin koko 26 aikaisempaa vuotta tuntuu hyvin surrealistiselta menneisyydeltä. Ei ole oikein mitään mihinkä sieltä voisi enään kiinnittyä. Karmat siivottu. Sukuloiminen ei kiinnosta, kaveeraaminen jäänyt vähemmälle. Loppupeleissä nyt vain kiinnostaa makoilu ja röökin poltto. Odotan mielenkiinnolla että sama tapahtuu isommassa mittakaavassa tässä maassa.

Odotan tuota etukäteen jo mielenkiinnolla...

Tekis mieli vaan hyppiä ja pomppia pellenä tuolla ulkona ja potkia muutkin väkisten hereille. Elämä tuolla ulkona tuntuu jatkuvalta oravanpyörältä. Olen miettinyt jos tekisi ässävedon ja muuttaisi Tiib... aijjoo kiinalaiset pistäneet senkin maan tasalle. Ehkä Intiaan huilimaan.... tiedä häntä.

Muita saman läpikäyneitä??

No siinäpä on hienosti hyödynnetty hyvin alkanut henkinen kasvu..?

Mitään siitä ei aiota käyttää ympäröivän maailman -> muiden ihmisten, luonnon, yhteiskunnan hyväksi? Sossusta (=muilta ihmisiltä) kun saa tarpeeksi fyffeä et voi ostaa lentolipun sinne Intiaan, ni varmaan sielläkin joku muu ruokkii ja vaatettaa. Ja jos huonosti käy niin aina voi soittaa kotiin äidille. Kyl se sut lunastaa sieltä takaisin.

Oravanpyörä ei sinänsä ole vain paha asia. On totta, että raha pyörittää tätä maailmaa liikaa ja ihmiset pyörivät liikaa sen ympärillä. Sinänsä on hyvä, että sitä kyseenalaistetaan. Toisaalta, ilman tätä systeemiämme ei ole myöskään innovaatioita. Niitä, jotka mahdollistaisivat esim puhtaamman energiatuotannon. Tai parantaisivat vakavia sairauksia. Passiivisuus ei ainakaan auta ketään, ei edes itseä.

Vähän epäilen, että onkos ne karmat oikeasti siivottu..?

Se olisikin helppo ratkaisu, jos herääminen tarkoittaisi sitä, että päästään tietylle henkiselle tasolle ja sitten isketään hanskat tiskiin ja vain odotellaan passiivisena kuolemaa.

I´ve got news for you: siitä se elämä vasta alkaa. Eikä kehitys lopu koskaan. Niin kauan kuin fyysisellä tasolla elät, aina riittää opittavaa. Oma herääminen kymmenisen vuotta sitten toi mukanaan myös vahvan tietoisuuden elämäntehtävästä, eikä minulla ole mielenkiintoa siitä laistaa.

Ihan hyvää palautetta. Kiitos.

Niin tuosta vastuusta. Parhaani mukaan yritän tuota kantaa arkielämässäni muita kohtaan. Olen tullut niin syvältä suosta että olin tukehtumassa jo sinne. Tää on tämmöstä pohdintaa ja suvantoa. Pientä happihyppelyä. Joka päivä on oppimista nykyään, vaikka tuntuu miten merkityksettömältä päivältä tahansa. Sehän tässä jännä juttu onkin.

Tuosta karman siivoamisesta. Hehee! Niin tuostahan ei voi olla koskaan liian varma. Ryssimisestä mitä olen elämässäni tehnyt aika urakalla oppii yllättävän paljon lopupeleissä itsestään. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Nuori, vanha, akateemikko tai työtön ja silleen. Tykkään sosialisoimisesta.

Ehkäpä alan vaihto olisi paikallaan. En ole tyytyväinen nykyiseeni, jossa olen ollut jumissa. Nykyinen paikka tuntuu ilmapiiriltään tukahduttavaksi johtonsa puolesta ja olen parhaani mukaan yrittänyt pitää omalta osaltani kynttilää päällä. Vaikkakin olen kummajainen joka vapaa-ajalla vetää päädyt (vähentänyt jo paljon) ja näkee yöllä kaikennäköisiä kummajaisia.

Kannustan ja autan ihmisiä parhaani mukaan tuolla ulkona.

Kun nuo chakrat alkaa pelleilemään tuolla yläkerran osastossa, alkavat omat pelot ja ahdistukset nousta pintaan, ilmeisesti ihan solutasolta mutta niitä ei voi kenellekään järjellisesti selittää. Tämä kirjoittaminen on ollut ainoa keino.

Alkaa jo balanssi löytyä ja sitä rataa.

En todellakaan ole kumminenkaan kaveri, vain yksi muista. Satuin vain heräämän painajaisesta näihin aikoihin...

Niin ja ehkä suurin pointti meikäläiselle tässä omassa "heräämisessä" on tuo ihmisen käyttäytymismalli. Olen omalla kohdalla heittänyt aika paljon vettä kiukaalle että tulisi kuumempi ja kuumempi olo. No pokshan se sanoi ja pakko tässä on muuttua.

Tässä heräämisessä suurin opetus on ollut itselleni ja koko ajan on heitetty päin pläsiä eri juttuja joista on ollut pakko oppia. Unimaailmassa, oikeassa maailmassa jne. jne.

Ennen olen luullut että selvänäön oppiminen ja muut mukamasparanormaalit jutut tekisivät onnelliseksi. Ei ne tee. Vain minä teen.

Tässä ehkä isoin pointti.

T: "Heräämistä arkipäivän tasolla"

Näin on. Suunta pitää tarkistaa vähän väliä.

Tässä meikäläisen heräämisessä on paljolti myöskin kyse itseluottamuksen löytämisestä.

Niin ja näistä unien tulkinnoista ajattelin sanoa sen verta, että ne ovat sielunne kieltä. Toista samanlaista ei ole. Vain sielunne tietää mitä olette käyneet elämässänne läpi ja yrittää antaa teille neuvoja. Ainoa mitä normaalilta suomalaiselta puuttuu on uskallus seurata niiden opastusta. Tässäkin asiassa olen oppinut että noita opastuksia ei pidä tulkita kirjaimellisesti, vaan lukea ikäänkuin "rivien välistä" merkityksiä ja tarkoituksia.

Vain jokainen itse voi löytää noiden merkitykset. Oman elämän aakkosiahan ne unet oli, eikö?

Saatatte yllättyä kun kirjoittelette noita ylös minkälaisia yllätyksiä ne järjestelevät päivämaailmaanne ;)

Esim. tässä oma viimeyön uneni:

Olin rämesuonlaidassa kaverin kanssa ja kaverini sanoi että ei menisi yli tästä koska tämä oli likainen. Rämesuossa kahlasi eteenpäin elefantti (savannien viisaimpia eläimiä) joka rantautui paikkaan jossa olin. Koska elefantti pelotti ison kokonsa vuoksi menin sisälle suojaan. Tämä elefantti istuutui maahan ja paikalle tuli rullatuolipotilas, joka alkoi liian tuttavalliseen tyyliin paijata elefanttia ja kävi liian läheiseksi. Elefantti otti miehen suuhunsa ja rupesi retuuttamaan tätä ilmassa ja heitti nurmikolle sivuun.

Elefantti lähti pois ja olin menossa auttamaan miestä nurmikolla, mutta ääni käski olematta. Katsoin poispäin kävelevää elefanttia joka muuttui vanhaksi mieheksi ja lähdinkin nopeasti seuraamaan tätä pienen välimatkan päästä. Huusin "hei...!". Mies pysähtyi ja katsoi olkansa yli taakseen epäilevästi ja kysyi, "mitä asiaa?" En sanonut mitään vaan koin avuttoman tunteen. Vanha mies sanoi, "järjestän sinulle vielä yhden mahdollisuuden, seuraa".

Lähdin seuraamaan miestä ja lähdimme lentoon.

Jepulista kiitos kiitos.

Ajattelin semmoista mihin nykykehitys johtaa tällä suunnalla ja jossa olen itsekin käynyt. Olen painajaisissani ilmestynyt oikeaksi kummitukseksi ihmisten eteiseen. Minkälaista tuo olisi suuremmalla mittakaavalla?

http://www.youtube.com/watch?v=SRYM0DEnvYc

 :-\

Mulle tuli tuosta dodobienin kirjoituksesta lähinnä mieleen jonkinlainen henkinen kuolema. Sitä voisi kutsua myös masennukseksi. Tämä varmaankin juuri siksi, että itse koen, että henkiseen avautumiseen liittyy myös ymmärrys siitä, että tässä fyysisessä maailmassa kun elämme, niin myös sitä fyysistä kehoamme tulee kunnioittaa. Keho ja mieli ovat yhtä, eikä toista voi unohtaa toisen kustannuksella.  ::)

Oujee nice goin' Utunen.

Meikäläisen heräämisprosessin voisi kiteyttää tällä musiikkivideolla: The Verve - Bittersweet Symphony: http://www.youtube.com/watch?v=qzYwoKu619w

Aikalailla kirjaimellisesti.

Juon kun juon ja tupakkaakin menee päivittäin, en koe sitä mulle pahaksi.
Aikoinaan oli pakko hypätä pois oravanpyörästä kun hukkasin itteni sinne johonkin. Elämässä ei ollut muuta kun työ ja se ei sopinut mitenkään tohon itsensä löytämiseen.
Vasta kun pysähdyin niin alkoi tutustuminen omaan itseen. Ehkä paras päätös ikinä oli hoitaa pää ja psyyke kuntoon enkä kokenut sitä mitenkään itsetuhoiseksi joutenoloksi-enkä koe nytkään vaikka olen työtön. Nyt saan taas laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja tapahtumat paikoilleen.
Näin siis mulla.

Jep. Itsekin polttelen ja silleen. Ei metodeilla, vaan lopputuloksella väliä.

Eräskin transsi missä mulle saarnattiin (eräästä omasta mokkeloinnista eräässä asiassa), jonka jälkeen sain "soiton" kaveriltani. Kaverilla oli lähtenyt vähän lapasesta toiminta eräänä iltana. Taisin itsekin sotkeutua karmallisesti tilanteeseen vain olemalla jo paikalla.

Kaverin soitto meni näin:

Kaveri: "Moi tässä *****. Sähän tiedät sen taudin mikä mulla on?"

Tiesin kaverilla olevan erinäisiä tauteja.

Minä: "Niin."
Kaveri: "Mä tulen kuolemaan tunnin päästä."

Iski pelko persiiseen.

Minä: "Hei *****. Seuraavassa elämässä paremmin, eikö?"
Kaveri: Noh...

Valeherätyksiä valeherätyksen perään. Ensimäinen asia jonka tein yöllä oli soitto kaverille ja kysymällä terveydestä ja kaikki kondiksessa olosta. Tein jo eräänlaisia hyvästejä. Pahinta tässä oli että en pystynyt sanomaan kaverille minkä olin juuri äsken kokenut. Ei usko näihin asioihin. Luuria kiinni ja kättä ristiin.

Tunnin päästä tuosta transsista heräämisestä kaveri soitti ja kysyi voisiko tulla luokse käymään. Seuraavana päivänä vietettiin hyvä päivä. Ei oltu ihan "selvinpäinkään", muttei jurrissakaan. Kaveri on tuon päivän jälkeen antanut anteeksi itselleen.

Tarinan opetus? Ei metodi, vaan lopputulos. En tiedä kuka jallitti ja ketä.....

Selviää varmaan sitten kun ollaan "oljenkorsilla".

Edit: Ja jotta muuttuisi kummallisemmaksi, kun kaveri soitti tunnin päästä, olin tätä ennen menossa nukumaan ja laittamassa nappeja korville, kun roska "ilmestyi" silmään ja menin vessaan katsastamaan, kunnes puhelin pirisi....

Mulla on näitä heräilyjä oikeastaan jatkuvasti, se tulee sitä kautta kun sitä aina päätyy tuijottelemaan vertailumielessä erinäisiä polariteetteja tai ns. kolikon kääntöpuolia milloin mistäkin teemasta, minkä on tarkoitus toimia perustana kokonaisvaltaiselle ratkaisulle joko kullakin käsillä olevaan tai myöhemmin toteutettavaan asiaan.

Lopputulos on tietenkin se, että kaikki menee kikkailuksi.

Haha! Jatkuvaa!

Niin, avaan kosmisen matopurkin jollain tavalla melkein joka päivä. Kun sitä tekee riittävän kauan, ei se ole edes vaikeaa.  ::)

Bill Hicksiä sunnuntai-iltaan: http://www.documentarywire.com/bill-hicks-revelations/ ja http://www.documentarywire.com/bill-hicks-legendary-one-night-stand/

Kosmisia matopurkkeja, LSD:tä, ja röökinpolttoa.

Tuli muuten erikoinen kerta mieleen kun pidin kaverille psykologian opituntia pizzeriassa. Olin ihan liekeissä ja annoin palaa. Pään sisällä oikein tuntui miten energiat virtaa ja niin pois päin. Kaverin kysmys oli missä vaiheessa pikkukakkonen vaihtui isoon kolmoseen. Rupesin rassaamaan kaverin muistia oikein huolella edes takas ja taas takasin. Otin selvän opettajan asenteen ja kaveri oli täydellisessä hallinnassa ja muistan miten sen pupillit oli isot kuin napit ja jossain vaiheessa täydet neulansilmät ja eräskin naurunpyrähdys sai kaverin tiputtamaan pitsanpalan käsistään ja muutenkin tuntui sätkivän kuin nukke. Täydellistä hallintaa. En ole ennen kokenut. Tuntui miten energia oikein virtasi ylhäältä päähäni ja lähti suun ja otsan kautta kaveriin.

Osti kaupasta sen jälkeen lasten mehua.... hehe!

Mitenkähän noi vaihteet saisi tietoisesti päälle...?

Hmm en tiedä.. ehkä harjoittelemalla? Mutta miksi ihmeessä tarviis?
Ottaa toinen hallintaansa, kuulostaa aika hurjalta eikä välttämättä ihan reilua peliä jollei siinä ole
molemmat sopimuksella mukana..

Kuulostaa kyllä siltä, että tästä "heräämisestä" puuttuu sydän tyystin. Henkisten lahjojen käyttö itsekkäisiin tarkoituksiin (=muiden hallitsemiseen) on hyvin arveluttavaa.

En tarkoittanut hallitsemista tai mielen manipulointia. Vaan eräänlaisten tunnelukkojen aukaisua. Käytiin aikalailla kaikki skaalat läpi. Elin itsekin täysin mukana. Kait sitä voi sanoa eräänlaiseksi samalla aaltopituudella olemiseksi. Vaippakavereita. Minä vain olin tuo puhuva osapuoli. Itseasiassa littyy edellisellä sivulla olevaan transsitilaan ja puhelinsoittoon. Käytiin aikaisemmin puhuttua läpi pizzeriassa ja rupesin jotenkin "sitomaan" jo puhuttua yhteen. Vaikea selittää. Lähti joku vaihde tuolla päässä liikenteeseen ja energia virtasi päästä läpi tähän kaveriin. Liekö ollut sama kaveri kuin se joka kaverini äänellä soitti tuossa transsissa?

Jos olette tutustuneet käsitteeseen higher-self, luulen tuolla olleen aika paljon osuutta asiaan.

Itseasiassa tässä "huippukohdassa", eli vaiheessa jossa jotenkin osasin "aistia" ihmisten tarkoitusperiä ja tunnetiloja. Kun kolmas silmä ja kurkkuchakra oli auennut, koin myös paljon deja-vu juttuja. Epäilen suuresti että nuo liittyvät enneuniin joita tuntuu olleen nyt "sisäänajovaiheessa" aika paljon. Tullut niin paljon pommia tuonne omaan tajuntaan, että kaikki elämässä opittu on revitty irti. Kokeminen on uskomista.

Olenkin tästä vetänyt yhteenvedon, että jos olet kokenut deja-vu:n, jonka jostain lukeneena ilmeisesti 70% ihmisistä myöntää kokeneensa, olen hyvin varma että olet "ennustaja". Ensimäinen kunnon potku meikäläisen munille tässäkin asiassa pisti pään jo ennestään sekaisin kaikesta ihmeellisestä. Siitä lähtien olen yrittänyt selvittää omaa kuuppaa puhtaaksi, omalla tavallani. Kysymykset miksi tätä ei ole opetettu koulussa, miksi ihmiset eivät tuota tajua ja niin edelleen. En tosiaankaan ole mikään erikoinen.

Porukka imee itseensä NIIN paljon kaikennäköistä roskaa tuonne omaan kuppaan tv:stä ja lehdistä, että eivät tajua olevansa mitään erikoisempaa kuin mitä oikeasti ovatkaan. Vastauksia on helppo löytää muualta, vaikeinta itsestään.

En tosiaankaan ole valmistautunut olemaan mikään kummempi kuin muutkaan. Tajunnan nostattamisen myötä muistan unia ihan lapsuuteen asti ja huomaan niissä eräänlaisen tarinan. Kun olin ihan pohjalla ja näin pahimpia painajaisia ikinä sain sitäkin kautta kuulla tosielämässä kummituksesta jota yritetään manata pois. Ei mikään hieno asia tajuta tuommoista...

Yritän nyt vain saada selville mikä mä olen ja miksi. Kunpa muutkin niin tekisivät tuolla ulkomaailmassa.

Esim. eduskuntatalossa pääministerin puhe tv:stä. 5 minuuttia ja olet syvässä sikiunessa. Sama asia kaikessa mitä ihmiset pitävät "normaalina". Itsensä tainnuttamista. Raskasta byrokratiaa. Väsyttäväääääää.... ZzZZzzzZzzz. Mutta muistathan olla täysin samanlainen kuin kaikki muutkin?  ;)

Ahaa.
Kuulostaa siltä, että asiat ovat tulleet sulle, sua on herätelty ja olet päättänyt avata silmiäsi, ottaa haasteet vastaan.
Niin kuuntelet nyt vain sisintäsi ja seuraat uniasi, jos sieltä koet saaneesi herättelyä, siellä on ihan mahtava väylä  itsetuntemukseen ja elämän syvälliseen analysointiin!
Ja keinojahan on monia, jokaiselle omansa kyllä löytyy, jos etsii.. :)
Kokeminen on todellakin uskomista. Voit valita uskosi mihin tahansa, ja sen mukaan koet. :smitten:

Itselleni unimaailma on avautunut tyystin uudella tavalla nyt viimisen vuoden sisällä. Huomasin, että kun kirjoitan ylös oman uneni, osaan ikäänkuin "lukea" sitä. Mulle on aina ollut maailma ja asiat hieman symbolisia, ja nyt voin sillä kielellä lukea omaa alitajuntaa! Saada Itseltäni vinkkejä.. :) Ihan mielettömän tärkeä apuväline mulle, aivan upea rikas maailma, on unimaailma..
Ihania aikoja elämme, ympärillä tätä "heräämistä" kyllä huomaa. :smitten:

Itse opin tulkitsemaan omia uniani 19-vuotiaana, josta on siis jo kauan.  :coolsmiley: Todennäköisesti tärkein taito, minkä olen koskaan oppinut. Minulle ne ovat olleet avain omaan itsetuntemukseen ja lisäksi niiden kautta olen saanut tärkeää opetusta toisesta maailmasta. Unessa olen kuitenkin avoimin esim. oppaiden viesteille, vaikka onnistuu se ainakin ajoittain valveillakin.

Mä suosittelen, et sä hakeudut hyvin nopeasti johonkin henkiseen koulukuntaan, jossa sulla on joku joka selkeesti osaa selittää asioita jotka menee oman ymmärryksen yli, ettet vaan tiedostamattasi ala kasvattaa sitä karmaa samaa mukaa takaisin, kuin mitä luulet saaneesi poistettua. Samoin myöskin silloin, kun itse on täysin hukassa, on hyvä kun on joku joka tietää aidosti mistä on kyse, usein sillä hetkellä sitä imee itseensä kaikkein tehokkaiten niitä demoneita sisäänsä joita harva ymmärtää saavansa, ja vaikka ymmärtääkin, niin ei ainakaan tiedostaen ymmärrä niistä päästä eroon.

Usein näistä huomautuksista oma ego saa kovan kolautuksen, ja sillä hetkellä posket kuumottaa eikä enää vastaanota mitään tietoa, jos näin omalla kohdalla käy, niin kantsii miettiä miksi se ego alkaa huutamaan, onko siihen mitään syytä? No, tässä vain ajatuksia mitä voisit tehdä, ei mitään pakotuksia, mutta joillekkin voi avata jotain uusia ymmärryksen tasoja kun osaa välistä katsoa itseään ulkoapäin.

Jep tuo toisten kuunteleminen on se tärkeä juttu mitä tässä on pitänyt opetella. Olen tullut niin pohjalta että ei mitään järkeä. En sitä koskaan kenellekkään ole näyttänyt. Olen vain vuosia kerännyt kaikkea tuonne sisään. Eräänlaiseen pesusienityyliin. Nyt vain ollut aika päästää kaikki ulos.

Lapsesta asti olen kysellyt kaikenlaisia asioita. Vanhemmiten sitä oppi hiljenemään ja menemään virran mukana. Kaikki on vain tullut rytisten alas tänä vuonna. Rakennus on niin vahva kuin sen perusta. Nyt olen saanut jonkinlaiset palikat perustan luomiseen.

Toisaalta. Kaikki on mennyt niinkuin on pitänytkin. Pahin vihollinen tuijottaa aina siellä peilissä. Toisaalta sieltä löytyy tarvittaessa se vastauskin. Tai jotain muuta mukafilosofista hehhe! Leikkiähän tämä elämä vain!

Toisaalta joku selvänäkijäeukko puhui saaneensa meikäläisestä voimakaat "joltit" ja puhui aikoinaan että olen "relegated to the ranks of the forgotten", jostain unohdettujen ryhmästä. Mietityttää miksi olen itseasiassa aina nähnyt kaikenlaisia hallusinaatioita ja hahmoja öisin makuuhuoneessa? On noita vaikka mitä juttuja...

Tämmöstä odotuspeliä osittain. "Linjojen" aukaisua viimeaikoina ;).

Tämä menee lässyttämisen puoleen muuten meikäläiseltä, mutta tiedättekö miltä kirjaimellisesti tuntuu kun oma ego saa täyslaidallisen, juuri oikealla tavalla, oikealla hetkellä? Kuin kakkosnelosella otsalohkoon. Menee päivä aika "pihalla" ollessa. Räkä valuu suupielistä ja tuntuu kuin olisi kävelevä zombi hehe.

Sanotaan että kärsimys on suurin siunaus mikä on annettu ja että kaikki ihmisen ongelmat johtuvat loppupelissä siitä että hän on kykenemätön arvostamaan itseään. Silti uskon että todellisuudessa olemme tulleet tänne juuri rakastamaan itseämme huolimatta siitä kuinka syvän tai jyrkän mutkan kautta me sen oivallammekin...
 Jokainen käy läpi oman polkunsa ja omat syöverinsä kunnes tajuaa kuinka se kaikki perustuu vain rakkauteen.  :angel:

Hienosti sanottu.

Aivan, ymmärrän mitä tarkoitat. Muistaakseni äiti Amma oli näin sanonut ja tarkoittaa siis sitä että kärsimys mahdollistaa heräämisen kärsimyksen illuusiosta ja näin siitä voi olla kiitollinen. Kaikki planeettamme kärsimys on vain ihmisen showta. Ihmeiden oppikurssista mieleeni muistui sanonta: If there's god there is no pain, if there's pain there is no god.

http://www.youtube.com/watch?v=7fo6YwjTfHQ

Jos ei olisi kärsimystä, miten voisimme tietää todella miltä tuntuu onni ym. hyvät asiat? Emme osaisi arvostaa niitä, ilman kärsimystä. Kärsimys antaa perspektiiviä, muokkaa ajattelua ja tunteita.. Jos ei olisi kovaa, emmehän voisi tietää mitä on pehmeä? Kärsimyksen vastakohdaksi voisi ajatella onnellisuuden, hyvän olon. Että onhan tuo elämän perimmäisiä, tärkeimpiä asioita.. :)

Kipu on pakollista, kärsimys on vapaaehtoista.

Kipu on reaktio, jonka aiheuttavat ulkomaailman tapahtumat. Kärsimys puolestaan on
seurausta omista kärsimystä aiheuttavista ajatuksista koskien noita ulkomaailman tapahtumia.

Magian syvin olemus ei ole muuttaa mitään ulkomaailmassa niin, että kukaan sitä huomaisi. Se suurin, tai vaikuttavin magia muuttaa omaa kokemustamme tästä maailmasta. Eikä muulla oikeastaan ole edes väliä...

Jos tämä tuntuu mahdottomalta, pohtikaapa seuraavaa:
Verkkokalvollemme lankeaa ulkomaailmasta todella huono isopikselinen kuva, jossa on väriä ja tarkkuutta ainoastaan pienessä osassa näkökentän keskellä. Aivomme muokkaavat tuosta meille näkemämme tarkan ja kokonaan värillisen kuvan samalla järjestelmällä, jolla ne tuottavat meille unennäön. Uneksimme siis valvekuvammekin maailmasta. Jos näinkin iso osa kokemustamme on aivojemme omaa tuotantoa, voimme vaikuttaa myös muihin kokemuksiimme kuin siihen näköaistiin.

Itse sanoisin, että kärsimykset opettavat vain ja ainoastaan yhden asian: Kuinka olla kärsimättä. Toistan vielä: Kipu on pakollista, kärsimys on vapaaehtoista.

Törmäsin tällaseen videoon itsetutkimusmatkalla: http://www.documentarywire.com/the-secret/ . Vaikkakin video vaikuttaa melkoiselta ostos-tv:n mainokselta ja kertoo yhdestä kosmisista laeista, eli puoleensavetämisen laista. Kaikki mitä ajattelet/tunnet, tapahtuu. Oli se sitten positiivista tai negatiivista, universumi antaa mitä tahdot. Pois sieltä masennuksen oravanpyörästä siis! Positiivista ajatusjumppaa ja sitä rataa liikenteeseen.

Pisti meikäläisenkin eilen miettimään ja laitoin parit toiveet heti tulille keittiön ikkunalla, kun pilviverho raukesi ja tähdet alkoi näkymään. Toinen toive oli taivaankannelle jotain liikettä ja kappas muutaman sekunnin päästä näin tapahtui.

Pisti kyllä hymyn poskelle. Melkosta sci-fiä välillä.

Varmaan turhaa pistää lottorivejä vetämään vähään aikaan tämän jälkeen, pientä pottia tulossa täysosumalla.

Ajatuksen voimaa. Ainiin eilen oli 11/11/2010. Taitaa noissa päiväjutuissa (mitä ne jotkut höpisee tähtiporteista tai jotain) olla jotain perää. 10/10/2010 kauhee räkätauti ja nyt ruvetaan liikuttelemaan jo taivaankantta ;).

On tää....

edit: http://www.newrealitytransmission.com/ jotain ajatusleikkiä perään...

Niin tuosta heräämisestähän tekee tuskallisen se asia, että nykyään niin monet asiat on pitkin reisiä ja yrittää väenväkisin pitää jotain kulisseja yllä "muille", samaan aikaan kun sinulle itsellesi paljastuu koko elämäsi mokailuineen. Ei ole enää mitään tekoselityksiä. Millekkään.

Tai jotain taas kerran täältä päästä...

Mä oon jostain Hessuhopojen planeetalta. Sori kovasti vaan kaikille, yritän kyllä täältä liftailla kyytiä pois kaksin peukaloin, mutta ei mua päästetä. Hehe!

Jep eipä täällä täydellisiä kukaan olla. Eikä kait pidäkään. Mitä vähemmän itseasiassa yrittää sitä mielenkiintoisemmiksi asiat muuttuu. Tota "täydellisyyskasvatusta" tungetaan joka tuutista, että on maistunut jo puulta pitkän aikaa. Epätäydellisyys kunniaan!

Jos joku haluaa mielenkiintoista luettavaa ulkomaankielellä, juurikin niin erilaista mitä sieltä yleisestä mediasta annetaan, niin pistän tästä linkin. Aiheena maailman hallitseminen, katalyyttinä oleminen kasvulle, ryhmäsielu Lucifer ja monta muuta mielenkiintoista systeemiä. Pois sieltä LAATIKOSTA (tylsää p***aa) missä meidät on kasvatettu: http://www.illuminati-news.com/00363.html .

Näinhän se muuten taitaa ollakkin....  ??? Kaikkea sitä oppii nykyään hehe, kiitti!

Edit: Tota.... jäi vaivaamaan. Ollaanko me sitten täydellisen epätäydellisiä? Vai epätäydellisen täydellisiä? Onko noi kaksi edes samaa asiaa?? Pitää mennä vetää kohta pää täyteen... silleen sopivasti. Pakko mennä uhrautumaan taas paremman maailman puolesta ;). Jotkut on jo ehtinyt ihmettelemään baareissa, miksi mulla ei tunnu nousevan alkomaholi päähän muuten nykyään niin pahasti kuin muilla vaikka vedän välillä ihan kiitettävästi. Se on näitä rähmien poistoja tälläkin kirjoittamisen muodolla näillä palstoilla. Liikunta ei nyt ole prioriteeteissä vielä. Oli joskus kun luulin asioita, kunnes tajusin että en tajuakaan... Kohta lähtee taas lapasesta....

Mullon tämmönen valikoiva näkö välillä... heh!

Semmonen lisäys muuten että kun tota omaa tajuntaa on saanut pikkuhiljaa siivottua, olen huomannut että monesti nukkumaan mennessä jossain noissa välivaiheissa alkaa ihan älytöntä sketsiä pyörimään mielessä ja monesti rupee nauraa räkättämään ihan huolella miten pöljiä juttuja sieltä tulee. Parempaa kuin mikään viihdeohjelma. Pitäs rupee kirjottelee noita ylös. Monesti kanssa nukkumaan mennessä jostain alaselästä tulee "virtapallo" selkärankaa pitkin ylös, niskan läpi aivoihin, ja kun se menee sinne niin iskee ihme kramppi ja pistää kaikki lihakset ympäri kroppaa rennoiksi kertaheitolla. Ihme juttuja.

Ja lucid-unissa monesti kuullut komeita biisejä. Pitäs nuotit opetella niin olis meillä täällä uusi Sibelius.

Huomion arvoinen asia mitä on pistänyt mieleen noista horoskoopeista. Aika yleinen epidemia taitaa olla, että moni matti ja maija meikäläinen ei tunnista itseänsä näistä ammattitaitoisten ihmisten väsäämistä horoskoopeista kuten tälläkin sivulla on, että ollaan siellä pimeällä puolella. Rohkeasti omaa itseänsä peliin niin rupee jokainen loksahtelemaan sinne omaan horoskooppimerkkiin kuin pyöreä palikka reikään. Tosi kuin vesi(mies) itsekin! Huomio omalta kohdalta ja itseasiassa kaikkien tuntemieni ihmisten kohdalta. Kaikille itsensäepäilijöille.

Perusoppi taikavoimiin; levittäkää hyvää fiilistä ympärillenne! Vaikeaa? Kyllä. Toimiiko? EHDOTTOMASTI! Kohdelkaa toisianne kuin haluaisitte itseänne kohdeltavan.

Metsää ei IKINÄ erota puilta. Voi jeesus, kun näitä asioita ei olisi joutunut oppimaan oman kantapään kautta...

26 vuotta hukkaan, jotta tajuaa, miten elämä oikeasti toimii. MINKÄ TAKIA!?

Voi herrankiesus taas. Taisin olla aika maistissa eilen. Heheh!

Ihme sekoilua. Tämmöstä ääripäästä ääripäähän hyppimistä. Pitäs tota meditointia varmaan ruveta harrastelee. Ei kyllä kiinnosta yhtään mutta mutta...

Onko muuten joku keksinyt pointtia heräämiselle niinkuin näin arkipäivän tasolla? Pitäskö tässä lähteä luontopolulle visertelee pikkulintujen (/ilolintujen?)  sulosointujen tahtiin ja ruveta juttelemaan puille mukavia? Ei siinä onhan sitä kustu ja höpisty tiedottomia vaikka minkä tolpan juuren alla tämän elämän aikana...

Tai ottaa Vartio Tornia Kouraan ja ruveta paasaamaan menneistä ajoista ja kuinka syntisiä me sitten ollaan kun ei eletä kuten silloin?

Niin ja tosta selvänäköjutusta, että pistäskö toi nyt ruveta handlaamaan ja jorisemaan varoituksia siitä isokul**sesta kaverista siellä taksitolpan juurella ensitulevana perjantaina, että jos annat sen reikääs lykkiä, saat sen pillin mukaan sitten lopuelämäs hyppiä jne.?

Että näin heräilee tiukkoja kysymyksiä meikäläisellä nykyään. Ratkean siis dokaamaan ;).

...ja sitä myöten siis lisää mokaamaan.

Niin ja toi meditaatiojutska on ihan ok homma. Ihmettelinkin miksi koulussa penkillä torkkuminen tuntui niin luonnolliselta. Puhumattakaan varusmiespalveluksesta. Että kaikille skappareille ja opettajille; ne torkkujat vain meditoi siellä rivissä!

Että se tällä kertaa taas yhteiskuntavastaisesta kasvatuksesta.... Dodo kiittää.

Niin ja olen vähän tehnyt empiiristä tutkimusta baareissa viimeaikoina, kun jutut menee aina sitä samaa rataa loppupeleissä tolla vanhemmalla porukalla varsinkin, heittää hihasta näitä mun juttuja elämän varrelta niin on hauska huomata miten montut aukeaa ja silmät rupee pyörimään hassusti päässä. Jonkinlainen raksutus-ilmiö. Kiirehän niillä tulee lähteä pois paikalta. Se siitä avarakatseisuudesta...

"Mikä lie piripää"  :idiot2:

Ykköshuvia. Hehe!

Kait sä kuitenkin sen ymmärrät, että alkoholia juodessasi olet kaikkien maailman ihmisten kanssa samaan aikaan resonanssissa jotka myös juovat, ja täten kaikki ne tietoisuuden tilat (siis todella alhaiset sellaiset) tulevat todella paljon helpommin omaan sisäiseen universumiisi. Tästä johtopäätöksenä voitaneen vetää vielä lisäksi rikkaan rokaksi, että alkoholi alunperin todellakin tarkoitettiin vain jumalten juomaksi, ja hyvin harva sitä voi nauttia päätymättä resonanssiin satanististen voimapiirien kanssa, eli suosittelen hyvin varovasti etenemään sen vaikutuksen alaisena, mikäli jotain omaa kokemusta ja näkemystä aiot esille tuoda.

Jees turhaa hommaahan toi loppupeleissä. Eikä kukaan muista mitään muutenkaan. Hyvää treenikenttää siis hehe ;).

Olen viimeaikoina saanut unissa niin paljon saarnaa tästä mun elämäntyylistä että alkaa jo kyllästyttää. Toi meditaatiojuttu on hakusessa, pikkuhiljaa niitä tässä opetellessa alkaa tunnistaa noi vaihtelut pääkopassa kun vaihtuu aaltopituudelta toiselle. Samaa hommaa kuin nukkumaan mennessä. Vaatii treeniä että sais kuviot nopeutettua ja enemmän valkosia välähdyksiä iskemään silmille. Kaikki aikanaan. Tänään kävi ihme temppu samalla, ilmestyi kadotetut turvalukon avaimet oikeaan sivutaskuun, enkä muuten niitä ole sinne itse laittanut! (edit: Tai siis olimpas, flänässä. Eikä ollut edes omat, prkl.)

Kiteyttää koko vuoden omalta osalta: http://www.youtube.com/watch?v=hG-E1KFvMz8

Jos sais ton oman hetulan soimaan musiikkia kuten joskus nukkuessa pari kertaa radiokanavia niin pistäisin ton loputtomalle loopille.

Kaikkinensa epämääräisin vuosi ikinä. Selvällä ennätystuloksella. Onhan tota treeniä kumminkin jo puntin alla kivasti. Odotan jo ensivuotta mielenkiinnolla. Henkinen ikä on laskeutunut sinne 7-vuotiaan tasolle. Älykkyysosamäärä heittelee niin kuperkeikkaa että paha sanoa onko se alle 0 vai yli 200... Jouluja kaikille. Tämä poika yrittää jo lopetella jonninjoutavan. Siis HUOM: yritän.

Yritys hyvä kymmenen!

Joo-o. Meditaatiot paranee pikkuhiljaa. Vielä vähän hakemista. On muuten hauska tajuta että pikkuklopista asti mikään ei ole maistunut muutenkaan ja syy on se että suomalaiset on niin helvetin sekasin ja sulkeutuneita. Koulussa opetetaan miten opitaan asiat matkimalla muita ja syljetään byrokratian rattaisiin töihin ja katsomaan idolsia. Ja täällä Helsingissä eritoten. Onkohan maailmassa sulkeutuneempaa pikkukaupunkia? Ihmekään kun tältä maalta puuttuu oikeastaan oma identiteetti, ja sekin vähäinen on sauna ja kossu. Ja toisten mollaaminen.

Tästä viisastuneena rupean potkimaan tällä päivämäärällä sukulaisia hereille. Älkää kasvattako lapsistanne samanlaisia pikkuhirviöitä kuin minä. Sitten kun ne tajuaa että niitä on vedetty höplästä koko niiden elämän, alkaa tulla pilkka omaan nilkkaan hehe!

Uutisten mukaan maailma alkaa pikkuhiljaa muutenkin tärähdellä liitoksistaan. Mennään mukana, hymyssä suin :)!

Hyvää joulua!

Hmmm... on kyllä meitsissä vielä paljon duunattavaa. Tossa kun chakrat aukes ylhäältä täysin ja sattu kaikenlaisia ihmejuttuja kesän aikana koko ajan esim. se että eetterin taajuutta pystyi nostamaan tahdonvoimalla ylöspäin ja alkoi käpyrauhanen "poraamaan" ja tuli selvänäköä ja noita astraalikäsillä chakrojen koskettelua (niitä on muuten joka puolella kroppaa ja enemmän kuin ne perus 7 mitä kaikissa oppaissa mainitaan ja tuntuu kuin käden laittaisi "pistorasiaan") sekä ihmisten "lukemista", yksi ainoa ihminen oli josta en saanut mitään selvää niin millään. Tiedän jo syynkin ;)

Taisi 10/10 mennä chakrat "normaalitilaan". Nyt sitten on toi meditointi ja parina yönä tullut samanlaisia kokemuksia, mutta paljon laimeampina. En pystynyt esim. nostamaan "taajuutta" kuin murto-osaan siitä mitä kesällä muutaman kerran. Kai tuolla mentaali-, tunne-, henki- ja normaalikropassa on vielä paljon duunattavaa. Taitaa olla toi omakuva nyt se isoin urakka mikä on jäljellä.

Tää herääminen on vähän kuin kaiken elämänaikana "opitun" purkamista tuolta ajatusmaailmasta. Kaikki veemäiset tilanteet on niitä jotka nostaa kuonat mieleen tuolta pinnan alta ja nämä taitaa olla niitä mistä huomaa että joku juttu on "häikkänä" systeemissä. Eli pitäsköhän nopeutetun henkisen "kasvun" nimissä siis tilailla matkaa Alabaman osavaltion vankilaan ja sieltä romanttinen luxuspaketti suihkuosastolta? Toisaalta eikös noitia joskus seivästetty muutenkin? Rupeaa saippuat lentelee lattioille kun näkevät tämän neitsytpojan (no siitä yhdestä marokkolaisesta en mene takuuseen mitä väsäili kerran kun olin taju kankaalla).

Jäi mietityttämään kesällä kun kuulin jotain ihan ihme hepreaa puhuttavan muutaman miehen välillä kun olin puolivalvetilassa omassa huoneessa ja samalla näin jonkun miehen kasvot kultaisella kypärällä välähdyksenä. Ihan kuin jotain muinaiskieltä.

On jäänyt suuresti vaivaamaan mieltä...

Nälkä kasvaa syödessä. Mä olen niin vaipoissa vielä....

Sen sijaan, että sä yksikses yrität jotain ymmärtää itsestäs, kantsisko oikeesti hakeutuu johonkin sellaiseen henkiseen koulukuntaan joka osais vähän opastaa sua paremmin?

Kiitos vinkistä! En olekaan tutustunut oikeastaan muihin kuin noihin menneiden aikojen tupakansavun katkuisiin koulukuntiin ;)...

Että mikä jottei. On tässä jo sen verta spedeilty tänä vuonna kaikkien ohjesääntöjen (jopa ennustajan, ihmisen vapaa tahto) vastaisesti jotta tuntuu, että eipä tässä hävittävääkään ole. Tai siis vitsihän piilee siinä, että ei ole koskaan ollutkaan. Olin vain itse pahasti hukassa. Maalailin tossa loppukesästä, kun kolmas silmä oli vielä sepposen selällään auki piruja omille seinille, kun niin kyrsi pahasti ja niitähän sieltä tuli ja tuhkakupitkin räjähteli ominpäin. Taisi joku yläkerrasta viheltää peliä poikki tossa vaiheessa.

Ymmärsin että jos haluan oman potentiaalini (selvisi tänä vuonna kivuliaasti, suuren ristin vaikutus? Iski kyllä planeetat kirjaimellisesti polvilleen ja ennenkaikkea pahasti tajuntaan tämän kaverin) käytännön taidoksi pitää luopua oikeastaan kaikesta tähän astisesta ja mennä virran mukana.

Mistäs näitä koulukuntia löytyy? Googlehan on tietty itsestäänselvyys.... ideoita/vinkkejä arvostetaan!

Minäkin. Kun tällaista kehotusta kuullut ennenkin, niin kertokaa, rakkaat ihmiset,
mihin ihmeen koulukuntaan? Mitäs suosittelette, mistä ootte itte saaneet avun ja tien..

Mun elämässä on ollut hyvin merkityksellistä pohtia asioista itse, kuunnella todella mitä sisimpäni kuiskaa.
Ja monen muunkin elämässä se voi hyvin merkityksellistä, oivaltaa itse. :)
Mutta ymmärrän hyvin, oljenkortena tuollaisen kehotuksen, moni varmasti avun ja oivalluksia niistä
koulukunnista saanut. :) Mutta kertokaahan lisää.

No ekaks varmaan kantsii miettiä ja kuunnella omaa sisintään, mitä se kaipaa. Toisekseen, sitten tietenkin sopivat hakusanat ja oma kaupunki ovat seuraava askel (paitsi tietty jos asustaa keskellä metsää, niin sitten vähän hankalempi). Turhat filtterit kantsii tietty kans ottaa omasta päästä poikkeen, ja kokeilla rohkeasti piittaamatta muiden asenteista ja käytöksestä. Voin mä jotain vinkata, mut luulen et julkinen mainonta ei täälläkään ole sallittua, joten YV:tä voi laitella mikäli enempi kiinnostaa, sekä tietty jotain perusteluita on kiva kuulla :)

Sitten on sellainen vaihtoehto, ettei noudata/liity mihinkään koulukuntaan, vaan muodostaa ihan oman yhden hengen koulukuntansa. Sitä kutsutaan eklektisyydeksi... siitä nimimerkkinikin.  :D

Mielestäni kaikki hengellisyys on kuin mittatilauskenkä: Jos käyttää jonkun muun jalkaan mitoitettua mittatilauskenkää, niin tulee känsiä ja vaivasenluita - parhaimmillaan kipeytyy koko selkäruoto niskaan asti. Tämän vuoksi en itse sitoudu mihinkään suuntaukseen/koulukuntaan, vaan poimin intuition ääntäni kuunnellen eteen tulevista asioista ne, mitkä minulle parhaiten sopivat. Säästyn tuolla tavoin hengellisiltä känsiltä ja tukirankakivuilta.  ;)

Kryon on oikeastaan ainoa, joka menee ihan yksi yhteen, mutta se johtuukin siitä että Kryon ei anna mitään dogmia, ohjeita tms. vaan kanavoinnit ovat sellaista yleisempää puitetta kunkin yksityiselle hengellisyydelle. Kryonia vapaasti siteeraten:
Kaikki uskonnot ovat oikeassa siinä, että niiden kautta saa kontaktin Jumalaan jos on vilpittömästi sillä motivaatiolla liikkeellä. Ja ne ovat kaikki väärässä siinä, että ne väittävät kukin olevansa ainoita, joiden kautta moinen on mahdollista.

Se ainoastaan oikeissa henkisissä poluissa onkin erona juuri noihin wannabe-lahkoihin on se, että ne eivät koskaan väitä olevansa ainoita oikeita, vaan tarjoavat eväät kokeiluun ja jos homma toimii sulle, niin se on just se oikea silloin. Yksin menemisessä on se ongelma, että jos et aidosti ole siihen valmis, niin se on tosi haastava polku kun ei ole ketään keltä kysyä jos tulee eteen haasteita; useimmat lankeavat näissä kohtaa, ja palaavat "normaalielämäänsä". Se on hienoa, jos on todella "munaa" mennä omaa polkuaan, mutta se ei ainakaan ole se helpoin vaihtoehto, enkä sitä hyvin helposti kenellekkään suosittele. Vain harvat ovat valmiiksi niin paljon tietoisia Jumalasta sisällään, että pystyvät sitä jatkuvasti kuuntelemaan ja toimimaan sen mukaisesti.

Viime vuotiseen verrattuna ensimmäinen reilu viikko kuluvaa vuotta 2011 aukaisi jo eräänlaisen polun tämänkin "koulukunnan" osalta. Ole vielä enempää tutustunut kyseiseen henkilöön mutta unessa tuli neuvo ja taisi tärpätä (tuhannen tuiskeessa, puhutaanko juopon tuurista?). Unetkin ovat muuttuneet "neuvoja antaviksi" ja olen jopa purkanut niissäkin viime vuotta. Jotain tuonne alitajuntaankin on siis mennyt viimevuoden opetuksista perille asti.

Taitaa tästä vuodesta kehkeytyä pelkkä iso monivalintakysymys. Tiedä sitten jos päätökset on oikeita ja alkaa nousta mieleen että jotain aika radikaaliakin tulee tapahtumaan. Noh tässä ihmettellessä. Tulipahan taas uusi planeettakin uniin. Aurinkokuntamme valontuoja. En tajua miksi kun en astrologiastakaan tajua hölkäsen pölähtämää... noi planeetat on tähän asti pistäneet asiat uusiksi omalla kohdalla.

Pidän veskari vihjettäsi mielessä ja annan asian vielä "muhia". YV:tä tulee jos on tullakseen. Vien vaikka koulukunnan kaljalle, kunnon viikinkityyliin! ;) Vallotetaan tää mesta takas!

Ne 'oikeat henkiset polut' ovat silti jonkun toisen jalkaan tehtyjä mittatilauskenkiä... Ja minun mielestäni jos ihmiselle ylipäätään sopii yksin meneminen on  hän heti siihen aidosti valmis, ei siihen mitään valmisteluja tai muiden neuvoja tarvita.

Minulle hengellisyys ylipäätään mahdollistui vasta kun tajusin, että voin muodostaa oman yhden hengen seurakuntani.  :D Mutta minä olenkin shamaani-erakko ja olen muistanut useita vihkimyksiä edellisistä inkarnaatioista, eli jossain vaiheessa on tullut sitä opastusta muilta kyllä saatua, vaikkei tässä inkarnaatiossa. Tässä on ehkä kyse siitä, että ei opi uutta, vaan muistaa vanhaa.

Toisaalta minulla tuli ikäänkuin yhdellä hetkellä maailmankaikkeus päälaesta sisään ja toivotti 'tervetuloa takaisin kontaktiin,' joten eipä siinä enää ollut epäilyksille mitään sijaa. Eli tietoisuus Jumalasta tuli kerralla ja kokonaisena. Se toki helpotti asioita. Sen jälkeen ryhdyin vain lukemaan ja lukemaan ja lukemaan... Luotan intuitiooni siinä, mitä ottaa vakavasti ja mitä jättää huomiotta.

Tiesittekö, että sisäelimissämme on aivosoluja? Sydämessä niitä on erityisen paljon - sydän siis ajattelee, jos sitä vain osaa kuunnella.

Jos osaa lukea ja omaa kirjastokortin, ei oikeastaan tarvitse ketään ihmistä avukseen. Kyse ei ole siitä onko 'munaa.' Kyse on siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja minulle yksin meneminen on ainoa vaihtoehto. Minä suosittelen kaikille, joita hierarkiat häiritsevät. Itse olen sitä mieltä, että hengellisyys ei ole mahdollista missään systeemissä, missä on hierarkioita, sääntöjä ja johtajia. Jos näitä on, tulevat ihmisten egot esteeksi todelliselle hengellisyydelle.

Jos toisaalta löytää organisaation, jolla ei ole sääntöjä ja hierarkioita, joka on siis organisaationa ajateltuna 'litteä,' niin se on sitten ihan toinen juttu. Kertokaa minullekin, jos sellaisen löydätte.  ???

Ainoa suuri ongelma tuossa "kirjasto-oppimisessa" on se, että mitään käytännönkokemusta sä et sitä kautta saa. Kirjaviisaita maailma on täynnä, mutta kukaan niistä valitettavasti ei osaa hyödyntää oppimaansa juuri mitenkään. Tekstissäsi on pointtia, mutta aniharvalle se valitettavasti nykytietoisuudella on mahdollista, saat olla onnellinen asemastasi. Kuten sanottua, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tietä lopulliseen yhtymiseen Jumalan sydämeen. Egosta puhuessasi kaikkein olennaisinta on muistaa, että suurin ego on spiritual-ego, joka ei jätä sijaa sille että "minun oppejani ei hyväksytä", eli omalla kohdallasi kannattaa olla hyvin tarkkana ettet lipsahda vain sille polulle, sieltä nimittäin paluu takaisin on lähes mahdotonta. Ymmärrys Jumalasta on vasta lähtökohta elämälle, sen jälkeen koko elämä alkaa kuin uudestaan, kaikki aiemmin opittu menettää merkityksensä.

Ei yksikään henkinen polku ole mittatilauskenkä, se vain tarjoaa suuntaviivat siihen mihin on jokaisella (ihmisellä) potentiaaliset mahdollisuudet, käytännön oppiminen jätetään jokaisen omalle vastuulle täysin niillä tavoilla jotka ko. henkilölle sopivat. Sydämen (anahatan) ja sahasraran välillä on suora yhteys joka mahdollistaa tämän "aivosolun/-t" josta puhut. En usko että sinunkaan tapauksessasi yksin meneminen on ainoa vaihtoehto, se on mahdollisuus, mutta ei ainoa vaihtoehto.

Tuli mieleen kun kolmas silmä aukesi ja näin synkronisaatioita joka puolella ihmisissä ja elämässä aistin että kaikki ympärillä on tarkoituksellista. Vaikea selittää enempää yksinkertaisesti, kuin että jos juna vaikka pysähtyi asemalle vähän pidemmäksi aikaa ja näin ihmsen kävelevän ohi jonka laukussa luki kirkuvan vihreillä kirjaimilla "keep it green" tuossakin tuntui olevan viesti johonkin mieltä askarruttaneeseen asiaan. Synkronisaatioita. Kaikki tuntui menevän kuin käsikirjoituksessa. Informaatioita ja viestejä tulvi kirjaimellisesti JOKA suunnalta. Eikä vähiten yöaikaan.

Tai esimerkkinä kun porukka ympärillä puhui Suomen leijonajoukkueesta ja joku sanoi että kyllä se siitä kunhan pojat aukaisee siipensä, tuo "aukaista siipensä" painui jotenkin erikoisella tavalla mieleen, aivan kuin viesti tuonne tajuntaan jonkun muun kuin itse tuon lauseen sanojalta.

Tai kun yksikin eniten tuskastuttaneita ihmisiä sanoo:  (jotain mussunmussun) kohti valoa. Tuosta tuo "kohti valoa" kohta.

Aivan kuin "henget" olisivat puhuneet ihmisten kautta. Tuossa vaiheessa kun koin noita ihme juttuja suuren ristin paineessa tapahtui tuntui tosiaan kuin olisin ollut yksin tällä planeetalla. Siksipä sitä tulikin kipattua huolella koko viime vuosi. Sitäkin kummastelen miten pystyin kirjoittelemaan niinkin vähillä kirjoitusvirheillä, vaikka olinkin työpäivän jälkeen yleensä aivan umpitunnelissa. Kaiken kruunasi kirsikkana kakun päälle että vanhat vitutukset, pelot ja vihat tulvi samaan aikaan mielessä todella vahvoina. Tuntui että kuolen vanhuuteen.

Tämmöselle kaverille millä ei ole valtaa, taitoja tai muitakaan lahjakkuuksia nämä "psyykkiset" potentiaalit tuntuu huonolta vitsiltä. Jollain paljon fiksummalla olisi niille varmasti enemmän käyttöä.

Kumman pasifisoiva vaikutus tosin noilla. Jossei muuta. Nyt tää on tämmöistä hienosäätöä. Pitäisi keksiä jokin "syy" omalle olemassaololle. Vanha opittu arkielämä on turhaa oravanpyörää. Se tuli harvinaisen selväksi. Haluaisin vain päästä kunnon juttusille noiden henkien kanssa mitkä on nyt pienen ikäni pörrännyt välillä öisin ympärillä. Että what the fuck?

Tuli muuten noista chakroista mieleen niin noin 7-vuotiaana lähti puhumisen ja ilmaisun taito. Taisi mennä noi ylemmät chakrat kiinni. Varmaan moni muukin epäonnekas muistaa kuinka tuntui kuin olisi tullut kivi "painoksi" tuonne sisään ja luvannut että "...en enää koskaan jne." Tossa parikymppisenä sitten lähti elämisen taito, halu kokeilla ja tehdä. Eli varmaankin noi alemmat chakrat. Taisi mennä siinä määrin kiinni että rupesi pyörimään kokonaan väärään suuntaan jopa ja tuli täydellinen lamaannus moneksi vuodeksi. Ainoa millä sain itteni "toimintakuntoon" oli alkoholi. Kävelevä helvetin zombi. No niitähän täällä on monia muitakin. Lapsena erkaannutetaan ensin itsestään ja aikuisena viedään unelmat.

Mulla on noi ylemmät jo auennut mutta vaati vähän muistelemista miten lapsena teki kaikkea spontaanisti. Juoksi päättömänä kuin ellun kana munasillaan. Pitää harjoitella tota. Sitä varten on poliisit keksitty ;) Rinnan kohdalla tuntuu iso musta möykky joka taitaa estää noita alempia skulaamasta. Tämmönen invalidiolo ja tuntuu että kaikki hyvät asiat menee ohi koko ajan, tälleen vertauskuvallisesti. Ei tosiaankaan carpe diem -olo.

Täh? Eivät toiset ihmiset, järjestelmät tai organisaatiot tuo yhtään sen enempää käytännön kokemusta. Sain käytännön kokemusta ihan heti alusta asti, kun rupesin vaan soveltamaan niitä lukemiani asioista, jotka intuitio totesi oikeaksi. Ei kirjoilla teekkään yhtään mitään, ellei lukemaansa sovella arkipäivään. Ylipäätään pidänkin täysin turhina kaikkia sellaisia kirjoja, joiden sisältöä ei voi soveltaa arkipäivän elämään.

Eli lisätään sitten vielä: Lukemisen lisäksi työskentelin itse käytännössä ihan joka päivä soveltaen eteen tulleita asioita. Hoitokanavat aukesivat minulla myös itsestään, kun olin ensin kanavoinut valoa jokusen vuoden. (Jälkimmäisestä erinomainen opus 'Sateenkaaresta todellisuuteen' - valotyöläiseksi on aivan mahdollista ryhtyä vain ja ainoastaan lukemalla tuon kirjan ja soveltamalla sen oppeja. Suosittelen lämpimästi, opus löytyy kirjastosta.)


Onko nimimerkkisi numerot '83' syntymävuotesi? Jos on, olen kyllin vanha jotta voisit olla lapseni.  ;D Olen käynyt nuo hyväksymis ja ei-hyväksymisjutut lävitse jo kaaaauan sitten, silloin kun sinä olit vielä ala-asteella. Teininä kiinnostaa kovasti se, hyväksyvätkö muut vaiko eivät, mutta siitä yleensä pääsee ohi kun kasvaa aikuiseksi. (Aikuisen rajana pidän 25 vuotta, jolloin vasta aivojen etuotsalohko on valmis - se on koko persoonallisuutemme ohjauskeskus ja ennen sen valmistumista asiat eivät vain vielä skulaa ihan aikuiseen malliin.)

Ja minua ei ole koskaan - edes ennen hengellistä heräämistäni - kovin paljoa kiinnostanut hyväksytäänkö esim. mielipiteeni vai ei. (Veskarinousuinen...)  Jos minulla on yhden hengen seurakunta, johon en edes suostu ottamaan enempiä jäseniä, niin mitä väliä sillä on hyväksytäänkö minun oppini vai ei? Minä voin elää niiden mukaan ihan riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. Taidat peilata minuun jotain itsestäsi, sillä en tunnista ylläolevasta tekstistäsi itseäni millään tavoin.
Minun elämäni alkoi uudelleen jo 12 vuotta sitten ja Jumala-kontakti on ollut siitä lähtien suoraa ja päivittäistä.


Jokainen systeemi, joka määrittää mitään tarkasti, on sen luoneen ihmisen 'mittatilauskenkä.' Vain systeemit, joissa ei ole mitään ohjeita, sääntöjä, systeemejä, hierarkioita tai johtajia eivät ole sellaisia. Mutta ehkä toisilla meistä on muotoutuvammat jalat kuin toisilla? Tai korkeampi hengellinen kipukynnys?

 
Sydämessä on ihan fyysisesti neuroneja, samanlaisia aivosoluja kuin aivoissamme. Minä puhun nyt tässä 'kovan tieteen' totemasta fyysisen tason asiasta, jolla vain sattuu olemaan mielenkiintoinen yhteys siihen, mitä mystikot ovat sanoneet vuosituhansia.

Onpa sinulla kova luottamus siihen, että tiedät millainen minä - ihminen jota et tunne ollenkaan - olen. Onpa sinulla kova luottamus siihen, että tiedät minun sisäisen hengenelämäni paremmin kuin minä.  :idiot2:  Minulle oma tieni on ainoa vaihtoehto, ellen sitten halua aiheuttaa itselleni niitä henkisiä känsiä ja vaivasenluita. Arvostan hengellistä terveyttäni sen verran, etten ruve sitä vahingoittamaan epäsopivilla systeemeillä.

Olen tullut siihen tulokseen, että lähes tulkoon kaikkien on hyvä olla jossain vaiheessa jollain tavalla itsekseen omien henkisten asioidensa kanssa. Olen itse ollut mukana ryhmissä vähän, mutta onneksi kohdannut mielenkiintoisia ihmisiä. Ryhmissä ja etenkin henkisissä ihmisoppaissa/mestareissa on se vaara, että jää riippuvaiseksi jostain sellaisesta ja takertuu liikaa. Itselleni meinasi käydä näin ja se erottumisvaihe oli kipeä, mutta hyväksi. Toisaalta minusta on kyllä ihanaa, että on muutama sellainen ystävä, joiden kanssa voi jutella näistä asioista vapaasti. Tosin, me ei kuulutua tällä hetkellä mihinkään sen kummemmin ja jokaisella on vähän omanlaisensa tapa tallata tätä elämäntietä.

Kaikilla on sisimmässä se viisaus, eikä siihen tarvita mitään ulkopuolelta. Ei tarvita mestaria maapallon toiseltapuolelta tai ryhmittymää. Kaiken voi löytää itse. Mutta toisille ryhmästä on tukea ja antaa rohkeutta ja niitä kokemuksiahan on kiva kuulla. Ja toisaalta ihmissuhteiden avulla voi peilailla niitä mörköjä itsestään ja myös hyviä puolia. Olen Ekletikon kanssa samoilla linjoilla siinä, että useat ryhmät ja suunatukset ovat sopivia kenkiä olleet sille, joka sen on perusanut. Ja lähes kaikissa ruvetaan kuitenkin vertailemaan tai jollain tavalla määrittämään asioita ja kehitystä. Mutta kaikkien täytyy kasvaa ja jos jotkut kengät ovat hyvät jossain vaiheessa, on aika luonnollista, että ennenpitkää täytyy vaihtaa toisenlaiseen tai se alkaa jarruttamaan kehitystä. Luulen, että avoimella ja etsivällä sydämellä saa kyllä kaiken tarvittavan ohjauksen. Joko kirjojen muodossa, ystävän muodossa tai sitten sopivan ryhmän muodossa. Minulle nämä asiat ovat tulleet enemmän ystävien ja kirjojen kautta, kuin ryhmissä. Voi johtua siitäkin, ettei täälläpäin ole niin paljon valinnanvaraa noissa ryhmittymissä. Mutta avoimella sydämellä tässä tallaillaan ja katsotaan mitä elämä tuo. Kukin tavallaan  :)

Siis enhän minäkään aivan erakkona ole ollut - olen käynyt parissa ryhmässä ja käyn hoitamassa ihmisiä myös niissä. Olen myös saanut itse hoitoja sekä niissä että yksityisesti eräältä hoitajalta.

En vain ole sitoutunut minkään ryhmän oppeihin, eli en sinänsä kuulu mihinkään ryhmään enkä ole mitään omista eklektisistä systeemeistäni poiminut näistä ryhmistä, vaan ihan kirjallisuudesta intuition avulla soveltaen.

Eräskin ryhmä jossa käyn on sellaisella vapaalla tavalla (jotakuinkin kaikki siellä uskovat reinkarnaatioon, vaikka sanovatkin olevansa kristittyjä ja taitavat kuulua kirkkoon) kristillispohjainen, mikä tekee sen, että ellei siellä olisi niin ihania ihmisiä, en astuisi sinne jalallanikaan. Kontakti toisiin hengellisiin ihmisiin - vaikka olisivatkin sitten eri tavoin hengellisiä kuin minä - on hyvin tärkeää ainakin ajoittain, mutta ei se minulle eklektiseen maailmankatsomukseeni ole mitään antanut. Toisaalta tuskini minulla olisi hoitokanavat auenneet ilman, että sain itse hoitoja ja noissa ryhmissä pääsi sitten hyvin sen hoitotyön alkuunkin.

Ehkä yritän tässä sanoa sitä, että toiset hengelliset ihmiset - katsomuksesta riippumatta - ovat tärkeä asia, mutta mitkään ulkopuolelta annetut opit ja systeemit taas eivät ole.

Naulankantaan Eklektikko!!! Kuulostaa hyvin samankaltaiselta, kuin omakin tieni.

Hyvää keskustelua näistä koulukunnista. :)

Minun tarinani on Elektikon kanssa myös samansuuntainen. Olen ahminut kirjallisuutta, ja ahmin yhä. Hyvin monipuolisesti. :) Ja sieltä intuitiolla poimin ne, mitkä koskettavat sydäntäni ja käsitystäni maailmasta. Ja tottakai, sovellan niitä käytäntöön, arjessa työskentelen ajatus, tunne -ja toiminnan tasoilla. Kaikki missä olen mennyt "metsään" on ollut merkittävää opetusta ja ohjausta kokemuksen kautta. :)


No meinasin kyllä lentää selälleen. Nyt kun miettii, näitä ihmisiä varmasti mahtuu tänne. Mutta ihan siinä missä meitäkin, jotka todella soveltavat käytäntöön kirjaviisauden, ja hyödyntävät oppimaansa. Minulle olisi tuollainen toiminta vähän sama kuin, ostaisin rullaluistimet mutta en käyttäisi niitä. Mutta voisin sanoa omistavani rullaluistimet. ;D Eli aika tonttua.. Ymmärrän toki, että joillekkin voi olla hankalaa soveltaa asioita käytäntöön, ilman toisten kokemuksia käytännöstä. Silloin on hyvä että hakeutua sinne johonkin koulukuntaan. Se on todellakin vain yksi tapa oppia (tai muistaa) ja aivan yhtä hyvä ja oikea sille ihmiselle, jonka sydän näin sanoo. :) Minulle se kuitenkin on hyvin luonnollista, kokeilla sitä mitä sydän sanoo. :)
Uskon vahvasti johdatukseen ja Tiedän, että vaikka eksyisin pimeään metsään, löytäisin valon, Sydämeni äänellä. Mutta tää onkin minun tie ja tapa. Jokaisella on omansa, ja se on jokaiselle hyvin merkityksellinen. Hyvin sanottu, tuo mittatilauskenkä-juttu. :angel:

Elektikko puhui oppimisesta ja muistamisesta. Sen minkä on joskus jo oppinut, sen voi muistaa. Se, mikä on opeteltava, se on aikaavievempää ja hankalampaa. Nämä voin hyvin erottaa omassa elämässäni, mitkä asiat tulevat kuin itsestään, ja missä jutuissa pitää vähän hakata päätä seinään, ja eksyäkin sinne metsään, että voi löytää taas omalle valaistulle reitilleen. :)

Jepu ei tuo kirjaviisaus sinällään. Itse olen aina ollut kiinnostunut kaikesta poikkeavasta, mutta en tajunnut ennen 24 ikävuotta, että voisin olla muuta kuin perustallaaja muiden joukossa. Kunnes muistin viimevuonna kaikki elämässäni tapahtuneet merkittävät unet ja "hallusinaatiot" aikaisemmilta vuosilta ja tajusin että aina sieltä "toisella puolelta" joku on yrittänyt koputella olkapäätä. Varmaan ovat nauraneet räkänaurua jo 20 vuotta. Ja sokeuksissani en tajunnut pari-kolme vuotta sitten erästä yhteensattumaa. Noita ei vain yksinkertaisesti ole tajunnut huomata omilta askareiltaan. Oikeastaan hävettää oma "sokeus" niin paljon, että ei järkeä. Kunnia käy lankeemuksen tielle, vai miten se menee?

Harmittaa kun sukulaisistakin niin moni sanoo kokeneensa poikkeavia juttuja, mutta pitävät noita vain mielen oikkuina, kuten itsekin pidin. Faijalta kuulin joskus enemmänkin juttua sen nuoruuden huumevuosista. Teksti oli kuin parhaimmista yhteydenotoista tuonpuoleiseen. Valkeuden veljeskunta jne. jne. Harmi kun kaveri ei tajua omaa potentiaaliaan. Pitää niitä vain hallusinaatioina. Kultainen sydän, ahdistunut mieli... :-\ Noh heitettiin vedot joskus "ilmestymisestä". Ainoa veto mitä en ole VIELÄ pystynyt toteuttamaan. Kohta... hehe!