Astro Foorumi

Ehdinkin jo kirjottaa sinne vanhaan "astroon" missä ehdin vierailla vain muutaman kerran ennen tätä uutta.
Siis apua kaipaisin..
Olen jo toista viikkoa kärsinyt ns. pahasta ahdistavasta olosta...
Ihan kuin panttaisin sanoja sisälläni ettei asia tapahtuisi.
Keho vastasi minulle hienosti mut tuntuu et olen pantannut asiaa nyt liian kauan enkä saa niitä sanoja enää ulos. Ahdistus ja pahaolo siis jatkuu..
Olisiko kellään neuvoja auttaa minua..??
 :-[

Miksi et voi sanoa asioita julki? Totuuden ja muidenkin asioiden sisällään pito ei hyödytä ketään. Ja jospa ne asiat julki tuotuina eivät olisikaan niin pahoja kun nyt ajattelet! :)

Hei!
En kylllä tiedä ollenkaan millaisista asioista siulla on kysymys,
Mutta Diana Cooper jossain kirjassaan kehoitti negatiiiviset asiat kirjoittamaan
paperille ja sitten polttamaan sen.
Se kai olevinaan jollain tavalla puhdistaisi sen negatiivisen energian siitä.
Jos muistan niin etsin sen kohdan ja laitan siulle vaikka yv:tä sitten.

Yksi yksinkertainen keino;

Järjestä itsellesi rauhallinen hetki ja mukava asento (vaikka selin makuulla). Varmista että sinulla on lämmin olla.
Laita vaikka jotain hyvää rentouttavaa musiikkia taustalle.
Sulje silmäsi ja laske kädet kevyesti rinnan päälle.
Rentoudu!
Siinä kun aikansa vain on, eikä nouse, vaikka tekisi mieli, alkaa tunteet ehkä virrata!

Ja kunhan muistaa hengitellä kunnolla...  :smitten:

Moikka  :)

Sanoit:

Ihan kuin panttaisin sanoja sisälläni ettei asia tapahtuisi.  

Onko kyse siitä, että pelkäät että jos sanot jotain, niin se tapahtuu?
Oletko "nähnyt" nämä tapahtumat vai mistä sanoista on kysymys?

Jos suinkaan voit, suosittelisin että keskustelet jonkun luotettavan ystävän kanssa.

Pelko sinänsä on jo pahempi juttu sinulle, se vie energiaasi,  ja MUISTA, vaikka sanoisit jotain ääneen, se ei tarkoita että sinulla olisi vastuu mitä toisten ihmisten elämässä tapahtuu.

Jos nämä "sanat" loukkaa, pelottaa tai muuten saattaisi aiheuttaa "negatiivisia" seuraamuksia, silloin kannattaa harkita onko viisasta ilmaista niitä sanoja.

On hieman vaikeaa auttaa kun ei tiedä onko kyse "näystä" tai vain sanomatta jätetyistä sanoista (riidan yhteydessä), tunteista tms

Voima sinulle   :smitten:

Kysymys on siitä että olen sanonut useiden ihmisten kuoleman ennalta..
Esim. Mummoni joka oli kohtalaisen terve lokakuussa ja ystävättäreni valitteli omasta mummostaan kun se menee leikkaukseen jne... jos se kuolee jne.. Hermostuin ja sanoin et sun mummolla ei ole mitään hätää pariin vuoteen mut meillä on hautajaiset tammikuussa ja näin oli jälleen kerran.
eikä mummoni kuolemaa olisi voinut edes estää. Ystävättäreni mummo kuoli kaksi vuotta sanomani jälkeen.
Eikä sanomiseni voi olla sattumaa koska näin on käynyt useasti. Olen jopa sanonut erään ihmisen hautajaiset vaik en häntä tuntenutkaan, en koskaan ollut nähnyt enkä ääntä kuullut. erään miesystäväni isä oli tällöin kysymyksessä.
Nyt tuntuu et sanat pyrkivät ulos. koskien erästä tuntemaani ihmistä.
Vaikea selittää.

Tässä harjoittelen tätä foorumin käyttöä ja ilmoitan sinulle samalla,että laitan sinulle hyvää energiaa,jos se helpottaisi oloasi. :vaaka:

Hei keijuhelina73,

Yhä olen sitä mieltä kuin silloin, kun ensi kerran sen kerroin eli koskaan et voi toisten tunteille mitään silloin, kun ne kumpuaa omastakin sisimmästä, joten kertomalla totuuden heille, vapaudut omistakin peloistasi.  :) Sillä se toinenhan on tuossakin teoissasi nyt se peili, joka sen pelkosi toi jo esiin, joten nyt sekin pelkosi voidaan poistaa, kun sen voitokkaasti kohtaat eli tarinasi kerrot, kuten olen tehnyt itsekin lukemattomat kerrat. Enkä koskaan ole katunut jälkeen päin.  :)

Peloistaan vapautuva on silloin valaistumaan valmis, kun ei tee enää sen mukaan, miten toiset sen eteesi tuovat vaan ainoastaan tekee vain se oman Jumalansa tahdon. Eli se on sitä aitoa ykseyden tekoa silloin!

Onnea matkaasi keijuhelina73!  :smitten:

Mulla on taas sellainen että näen kuolinviestin unessa, mikä todellakin ahdistaa. Nyt kun mulla on muutenkin ollut sellaista ihme muutosaikaa ollut jälleen kerran, oon löytänyt myös uusia aspekteja selittämään (enne) uniani.

Toivottavasti paha olosi ja ahdistuksesi helpottaa. Omasta
kokemuksesta voin sanoa, että minua auttoi kun sain puhua asiasta
ystävän kanssa. Ja aina ei tarvitse edes kuuntelijaa: koiran kanssa
lenkillä ollessani saatan puhella pahan oloni tien päälle ja vaikka se
saattaisi kuullosta miten hölmöltä tahansa, niin se auttoi kun sai
ajatuksensa ja tunteensa puettua sanoiksi. Koira on kyllä pariin otteeseen
katsahtanut minua siihen malliin, että jos se osaisi, se nostaisi karvaisen tassunsa ohimolleen ja pyörittelisi sitä ympäri...  :idiot2:

Kaikkea hyvää Sinulle!


Tiituli

Keijuhelina, mulla on auttanut se että olen tosiaan kirjoittanut mieltäpainavat asiat/tunteet paperille ja ollut vaan. Jo kirjoittaminen on helpottanut. Voisitkohan yrittää sitä? Ja mielestäni kuolema ei ole kuolemaa, se voi olla myös muutosta...

Kyllä minä kirjoitankin. Parikin päiväkirjaa mihin kirjoittaa...
Yksi pieni jopa aina mukana... Olen jo pienestä oppinut kirjoittamaan tuollaisia asioita päiväkirjaan kun jos jollekkin menin puhumaan niistä käskettiin vaieta ja et hulluhan toi muksu on... Parempi siis kirjoittaa niin kukaan ei hauku eikä naura. Miesystävänikään ei usko 
uniini jne.. muihin sellasiin juttuihin... joten hänelle on turha edes puhua niistä... Serkun vaimo ymmärtää mua mut se onkin läheisistä ainoa ja hänen kanssaan on tätäkin asiaa puitu..

Hei Keijuhelina,

Hyvä kun olet oppinut valikoimaan kenelle puhut näistä asioista, niinkun tiedät jos ihminen ei ymmärrä määrätynlaisista asioista mitään, niin se yleensä mitätöi ne, se taas johtuu pelosta.

Hei Keijuhelinä.

Saatko myös tiedon siitä, miten kuolema tulee tapahtumaan, vai vaan tunteen/tiedon siitä, milloin se tapahtuu?

Usein se vaan tapahtuu kun olen sanat suustani päästänyt... Esim. Kun olen sanonut et hautajaiset on tammikuussa näin on tapahtunut. Tai ei pääsiäistä pitempään niin on kuollut ennen sitä.
Joskus toisinaan näen unta sen jälkeen ja sit tiedän miten ne tapahtumat menee.
Tämä viimeisin mitä olen "pantannut" eli en ole saanut sanoja ulos... Sanat pyrkivät ulos mut saan ne vain kirjoitettua en suustani ulos.. Lyhennetty versio: Ei elä jouluaattoon asti..
Tulee uniin mut en näe siinä muuta kuin odotan et joku soittaa tai et hän tulee hakemaan lapsensa hoidosta. Mut kukaan ei soita eikä tule ja on jo myöhäinen yö ja lasten pitäisi mennä aamulla toisella paikkakunnalla kouluun.
Keskustelin tästä erään ihmisen kanssa ja hän oli sitä mieltä et ehkä niin on vain tarkoitettu eikä minun ole syytä sekaantua asiaan.

Olisiko tässä se syy, keijuhelina73, miksi energiat eivät vapaudelle kuuluen nytkään kehostossasi kulje, koska pelkäät olla se joka oikeastikin olet. Eli tiedon tuoja niille, joille kuuluisikin olla sen vastaanottava osapuoli, sen omankin kasvunsa alulle saamiseksi.  :angel:

moi!! .. mielestäni sinun kannattaisi jutella hyvän ystävän kanssa pahasta olostasi,älä häpeile sitä..itselläni se auttoi..tuli heti jo helpompi olo ihan kuin olisi kivi pudonnut sydämeltä.. ja jos sinulla ei ole hyvää ystävää voithan kirjoittaa päiväkirjaan pahan olosi tai paperille..tai sitten mennä hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä..tai tehdä jotain mukavaa..katsoa kavereiden kanssa leffailta ja herkutella,mennä lenkille,piirtää pahaa oloa ulos,mennä uimahalliin uimaan tai jotain mukavaa tekemistä jossa saat asiat mielestäsi edes hetkeksi pois.. ja yritä ajatella mahdollisimman positiivisesti..asioilla on tapana järjestyä!!  :) toivottavasti tämä nyt edes jotenkin sinua auttaa..toivottavasti..sillä itse olen selvinnyt pari kuukautta sitten vakavasta masennuksesta..ja nyt elämä on taas ihanaa..hyvät ja läheiset ihmissuhteet auttavat sinua eteenpäin,muista että moni ihminen välittää sinusta vaikka sillä hetkellä tuntuisikin ettei kukaan välitä.. usko pois!!  :angel: olin itse kuukauden sairaalahoidossa joka auttoi minua ja en ole enää masentunut..söin jonkin aikaa lääkkeitä masennukseeni ja ne auttoivat.. nyt on kaikki taas hyvin..ja normaaliahan se on että elämä on ylä-ja alamäkiä.. pää pystyyn!! iloa elämään,yritä nauttia elämästäsi!! -haidih88-  :harka:  :smitten:

Tuo saattaa olla totta kun asiaa todella miettii.
Hyvän ystävän kanssa juttelen usein ja ihan kaikesta. Kirjoitan myös päiväkirjaa.
Mietin noita kehon sanoja koska pelkäät olla se joka oikeasti olet... Tiedon tuoja...
Mietin myös mitä minä pelkään siinä???
Luin päiväkirjaani ja nyt tiedän mitä siinä pelkään!!!!!!!!!!! :-\
Pelkään satuttavani ihmisiä niillä sanoilla jotka tökerösti väärässä paikassa väärään aikaan ryöpsähtävät suustani... Hmm...
Olisiko asia tässä viimeisessä tapauksessani niin et melkein jo "opin" hallitsemaan sanaryöpsähdystä mut vain pidättelemään niitä sanoja...???
Mut kuinka saan ne jälleen ulos suustani?  :tickedoff:
Jokin ratkaisu tähän on keksittävä kun tapaus tulle uniini ja nukun todella huonosti yöni.. sen vähän mitä saan nukuttua.
Asia pitää saada ratkaistua yksin tai yhdessä... Muukin elämä alkaa pian kärsiä... :uglystupid2:

Elämä ei ole aina helppoa ja joskus totuuskin satuttaa. Tieto myös tavallaan lisää tuskaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun pääsee tuon "pisteen" yli, kun ymmärrys on tarpeeksi ns."korkealla" tasolla, tuskaa ei enää ole. Eli sinnikkäästi vain tielläsi eteenpäin, se kannattaa! Pelko on aivan turhaa.

VOIMIA, RAKKAUTTA JA VALOA LÄHETTELEN!  :angel: :smitten: