Astro Foorumi

Minä olen aika skeptinen ollut aina, mutta nyt rupean uskomaa kohtaloon. Tai siihen että teoillamme ja valinnoillamme elämässä voi olla jokin johdatettu tarkoitus. Olen ottanut viime vuonna suunnan uudelle elämälle, siis aloin opiskella toiseen ammattiin. Välillä opiskelu on sujunut hienosti ja olen ollut sitä mieltä että tää on se mun juttu. Nyt sitten olen kaksi kertaa ollut lopettamassa ja nyt viimeinen kerta olin jo niin tosissani. Mutta kas, minut suorastaan pakotettiin uudestaan opiskelemaan ja paluuta vanhaan ja tuttuun ei enää ole. Kai minun on uskottava jo kohtaloon..  :angel: :idiot2:

Skeptisyyttä ja uskonpuutetta on löytynyt minultakin, muttei enää. Uskon todella vahvasti kohtaloon. Ja ylipäätään siihen, että mitä eteemme tuleekin, on jollain tapaa tarkoitettu. Oppimassa ja löytämässä oikeaa suuntaa elämällemme olemme täällä hakemassa. Vaikka omakin elämäni on ollut kaiken kaikkiaan melkoinen tuskien taival, uskon, että juuri tuskieni ja kärsimysteni kautta olen voimistunut ja kasvanut ihmisenä. Kaikella on paikkansa ja aikansa ! Olen ihan lyhyessäkin ajassa muuttunut paljon siitä, mitä joskus olin ! Olen paljon POSITIIVISEMPI, LUOTTAVAISEMPI, KIITOLLISEMPI ja ENNENKAIKKEA OPIN RAKASTAMAAN ITSEÄNI JA SEN MYÖTÄ MYÖS MUITA ENEMMÄN !! Lisäksi olen oppinut luottamaan intuitiooni ja tuntemuksiini siitä, mikä kulloinkin olisi minulle sopivinta. Tottakai välillä olen ihan "pihalla" elämäni kanssa, kuten me kaikki, mutta sellaistahan elämä on... Olen ROHKAISTUNUT ja sanotaanko elämän "karaisema", etten enää niin pienistä hetkahda. Juuri löytyneen positiivisen ajatteluni ja hyvän huumorintajuni/itseironianikin ansiosta pärjään paremmin. Kyllä ajatuksella on suuri voima ! Rakastan elämää !!  :smitten:  :smitten:  :angel:

:smitten: uskon ja sen että kaikella on tarkoituksensa ja aikansa

Kyllä vain jostain syystä olen aina uskonut siihen, että meille kaikille on määrätty se tietty tie jota kuljemme siihen asti kun on aikamme kuolla.Me itse voimme osittain valinnoillamme vaikuttaa siihen miltä se tien kulkeminen tuntuu, mutta tietyt asiat meidän on kuitenkin tässä elämässä opittava tavalla tai toisella.Tärkeintä on se että uskallamme luottaa ja rakastaa elämää  :smitten:

kohdata kohtalo kohdallaan kohta koh talossa
USKON
mielenkiintoinen on tämä kieli..
uskon että ihminen kohtaa sen mitä hän kulloinkin TARVITSEE
ei välttämättä sitä mitä hän haluaa
kummasti vaan tulee oikeat ihmiset ja asiat vastaan kun ne on ajankohtaisia
JOKU jossakin lukee meidän ajatusenergiat ja jos on niin pölvästi ite ettei osaa tulkata vinkkejä niin ohi meni tällä kertaa ,ehkä seuraavalla kierroksella sitten vaikeemman kautta

:angel:
           KOHTALO, tuo sielusuunnitelman mukaan tehty elämän-

               polkukartta, jota apuna käyttäen täällä suunnistamme,

                  joskus neula tai koko kompassi hukassa !!


                          :2funny:

Kohtalo kuulostaa niin ankealta.. :-\ Mutta sanotaanpa vaikka että uskon ennalta suunniteltuun elämään  :smitten:

Hei Welhotar :)

KOHTALO, kuulostaa jotenkin siltä, että sinulla/meillä ei ole valinnanvaraa ???. Siksi en usko kohtaloon, se on jotakin sellaista, johon sinut on pakotettu olemaan, etkä voi muuttaa tilannetta/tilanteita.

Olevaisen tarkoitus, ei mielestäni ole se, että hän kyykyttää meitä sieluina tahtonsa mukaan, vaan niin että Olevainen haluaa kokea itsensä meidän kautta.

Sovimme kyllä tuolla toisella tasolla, missä olemme, ennen syntymäämme raamit, mitkä sitten toteutamme kukin tavallaan. Uskon kuitenkin siihen, että miellä on aina mahdollisuus muuttaa raameja,  ja sitä ei kukaan tuomitse tai kiellä.

Kun puhutaan kohtalosta, voin kertoa, että olen ahmaissut suuren palan ja minusta tuntuu, etten jaksa kulkea tietäni, koska tuntuu siltä kuin joku olisi aina vastaan :o :(.
Mutta haluan vapautua kaikista rajoitteista, olen niin uupunut taakkani alla, etten oikein jaksa ajatellakaan, mitä kaikkea mulla on työstettävänä :buck2: :buck2:
Vaihtaisitko osia minun kanssa? Tuskin. Kukaan ei halua ottaa tätä taakkaa, joka minulla on itselleen, vai haluaako?

Yksityisyyden suojan tähden olen avautumatta omasta "kohtalostani" tämän enempää :police:

KOHTALO on sitä jos ei tiedä mitään. Tulevaisuus on uusien kohtaloiden tuoja.

 :smitten:  :smitten:

Joskus kauan sitten entisessä elämässäni,uskoin kaikkeen jopa joulupukkiin ;))) Mutta huomaan että sinisilmäsyyteni ja sen ns.lapsenuskoni jälkeen olen muuttunut todella pessimistiksi.Ei tarvitse mennä entiseen elämääni kuin muutama vuosi taaksepäin,olin mielestäni tavallaan hienompi ihminen.
Silloin jaksoin aina luottaa ja uskoa että hyvä voittaa pahan ja että kohtalo se ei anna asioille pahaa suuntaa.....mutta kävi kuitenkin niin että se kaunein luonteenpiirteeni kai kuoli.Jäljelle jäin pesiimistisyys ja epäusko kaikkeen,tilalle astui jäykkä,pälyilevät katseettomat kasvot ja hymy muuttui irvistykseksi,ja kohtaloni siintä en tiedä mitään  enää,muuta kun että en enää usko edes siihen....mihin uskon en tiedä.... :-\

Kohtalo on tie joka meitä kuljettaa. Ainoa vapautemme on valita mihin risteyksestä käännymme. Toiset valitsevat helpomman tien kuin toiset, mutta päämäärä on sama.

Voimme siis valita menemmekö oikotietä vai kiertotietä  ;)

Voimia sinulle Stareyes! Toivottavasti taakkasi jos ei kokonaan katoa niin ainakin helpottaisi. Onneksi itse olen päässyt parin viikon kestäneestä ahdistavasta fiiliksestä.

Kiitos vainen kovasti :smitten: myötätunnosta :smitten:
Kysymyksessä on raskas natalchartin vaikutus, osaltaan, ja TR- :pluto: tehostaa kait taas voimiaan, tiedä tuota, kaapit sekasin kuitenkin.

Kun osais olla kehonsa kanssa sinut joskus....huoh :crazy2:

Mun on ainakin pakko uskoa, koska teen niin paljon järjen vastasia päätöksiä aina.

 :uglystupid2:  :smitten:

Justiinsa nytkin laitetaan taas elämää uusiks, koska siltä vaan tuntuu.

Tämä kohtaloasia alkoi nyt kiinnostaa toden teolla. Olin viime syksynä tarot-korttiennustajalla ja olen ihan äimän käkenä, sillä kaikki hänen kertomansa on tähän mennessä toteutunut. ???

Alkoi väkisin mietityttämään, että koska asioihin ei voi siis ilmeisestikään mitenkään itse vaikuttaa, niin sittenhän on ihan turha miettiä ja murehtia tulevaa. Tämä oli aika iso käänne mun elämässä, sillä olen murehtija-tyyppi ja mulla on tapana mietiskellä ja pyöritellä mielessäni, että tekisinkö noin vai näin ja tuliko tehtyä oikein ja mitä sitten jos?  :-\ Varsinkin ihmissuhdeasioissa tulee mietittyä, että olisinko voinut tehdä asiat sittenkin jotenkin toisin. Mutta kaikella onkin siis joku tarkoitus ja asiat menee niin kuin ne on mennäkseen!

Elämääni putkahti nyt uudelleen vanha ihmissuhde ja sillä on ilmeisesti joku syvempi tarkoitus, kun tuli jo toista kertaa. En jaksa enää murehtia, että tuleeko jutusta mitään, vaan annan päivän mennä kerrallaan ja katselen kiinnostuneena mitä kohtalo on suunnitellut. 

On ihanaa vapautua kahleista ja tajuta asiat uudella tavalla!  :smitten:  :smitten:

en nyt tiedä uskonko sinäänsä kohtaloon mutta uskon siihen että tietyt asiat elämässämme on etukäteen kirjoitettu "opittavaksi" ja jotkut asiat tehtäväksi ennen kuin voimme täältä taas siirtyä eteenpäin kohti suurempaa värähtelytajuutta.

se miten elämme elämäämme niin on kiinni vaan meistä itsestämme ja omista valinnoistamme joihin voimme aina vaikuttaa joka päiväisellä käytöksellämme ja tekemisellämme.

jokaisella teollamme tässä maailmassa on kaksi puolta joista itse valitsemme toisen kuljettavaksemme...voiko tätä siis sanoa kohtaloksi?minä ainakin ymmärtäisin kohtalon sanana pikemminkin hyvin muuttumattomaksi asiaksi johon et voi itse vaikuttaa siispä itse en varmaan sitten ihan usko koska uskon että elämässämme teemme koko ajan valintoja (jopa sellaisia jotka eivät olisi edes kovin tietoisia)jotka saattavat vaikuttaa elämäämme vielä pitkän aikaa ja jonka kanssa on silloin elettävä.silti voimme aina laajentaa näkökantojamme ja muuttaa asenteitamme asioita kohtaan joka aina silloin väistämättä muuttaa elämäämme.

mutta toisaalta jos kohtaloaan voi muuttaa ihan vapaasti itselle sopivaksi niin silloin siihen varmasti uskon.

no mutta onkohan se kohtaloa että mie aina selitän nämä asiat jotenkin kauhean vaikeasti... :D ;)

Mitä valintoihin tulee, niin olen huomannut, että tietyt valinnat laukaisevat nopean ja dramaattisen tapahtumaketjun ja tässä on voimakkaasti kohtalonomaisuuden tuntu. Toisenlainen valinta johtaa "kivireen vetoon".

Itse ainakin kuulin vahvasti kohtalon siipien havinaa v. 1999-2000, jolloin minusta, rationaalisesta tiedenaisesta ja skeptikosta tuli kertarysäyksellä mystikko. Tapahtumaketjun laukaisi se, että lähdin etsimään elämääni todellista rakkautta. Ja sitä todella löysin, tosin täysin eri tavalla kuin alunperin kuvittelin.

Nykyisin olen jo aika taitava aistimaan, milloin alkaa ns. kohtalonomainen tapahtumaketju. Yleensä nämä liittyvät erinäisten ihmisten tapaamisiin ja mahdollisesti karmaan tai tehtäväkumppanuuteen. Näissä minä vain nöyrästi katson, mikä on homman nimi. En yritä kauheasti vastustella, vaikka toisinaan mieli tekee. Ainahan nämä tapaamiset ja kohtaamiset eivät ole pelkästään miellyttäviä.

Sama asia voi tietysti koskea esim. uravalintoja. Joskus ura tai työ suorastaan löytää tekijänsä eikä toisinpäin. Jossain tietyssä polussa on vain voimakkaammin imua kuin jossain toisessa. On myös tapahtumia, joille ei kerta kaikkiaan voi mitään ja niistä tulee osa elämää ja ihmisen kohtaloa.

Sydän kompassina löydän kauneimman reitin, sillä mikä voisi viedä hahmottelemallani polulla paremmin valossa kuin com-passion? Luulen olevani kohtaloni ruorissa, uskon siihen.

niin. minä kait voisin kompata kaikkia vastanneita. Hahmottelen kuitenkin oman vastauksen.

Uskon että on olemassa kohtalon suuret linjat. Eli jotta elämänpolun ympäristö täyttyy tulee ihminen kohtaamaan ne asiat joita hän ennen syntymäänsä on päättänyt kohdata. Tämän lisäksi on kaikenlaisia omaan valintaan perustuvia asioita, kivoja ja tylsiä jotka valitaan kullakin hetkellä ja intuitiota kuunnellen. Eli on välttämättömiä asioita joihin itse ei voi vaikuttaa - ja on asioita, joihin voi itse vaikuttaa.

Uskon kohtaloon, koska olen sen kokenut :smitten: kaikella on tarkoituksensa ja aikansa, siihen täytyy luottaa. Ilman uskoa ei ole kohtaloa.

Uskon.

Elämässä tapahtuu niin paljon sellaista,
mitä ei ole itse "suunitellut"  tapahtuvaksi.
Kohtalon polkua voi yrittää kiertää omilla elämän valinnoillaan, muttei väistää kokonaan.

 8)

Uskon ja en.
Uskon siihen, että en voi muuttaa tiettyjä asioita elämässäni, kuten sitä mihin olen syntynyt ja kelle ja kaikkea mikä siitä kumpuaa.
Se taas, että elämäni tapahtumat olisi jotenkin ennalta määrätty tai suunnattu onkin jo toinen juttu.
Olen huomannut, että silloin kun haluaa tietyllä tavalla paeta vastuutaan jostain, voi helposti asian kuitata "kohtalon omaiseksi" ja toisaalta, jos haluaa jostain "grediittiä" itselleen, sitä voi silloin ajatella, että on itse valinnut ja toiminut ansiokkaasti itse.  :buck2: Yritän olla ainakin moiseen sortumatta.

Sitä kun on kaikenmoista kokenut, on moni rakennelma ropissut alas ja tuo "kohtalo" on tietyllä tapaa siirtynyt aina jonnekin kauemmas. Määrittelemättömämmäksi. Joksikin, mihin ei ihmisellä ole kosketusta. Toisaalta niin pitkälle kuin itse voi vaikuttaa elämässään, niin pitkälle mikään ei ole "kohtalon" käsissä. Niitä rajoja voi vain aina koetella itsellään.

Monet "kohtalonomaisilta" tuntuvat tapahtumat, ovat auenneet joskus jälkikäteenkin ihan eri tavalla, kun on kokenut elämää ja sen eri syvyyksiä lisää. Mitä enemmän tiedostaa omaa kerroksellisuuttaan, sen enemmän siirtyy vastuu itselle omasta elämästä.
Ja toisaalta samalla, sen kauemmas kätkeytyy salaperäisyyden verhon taa, itse kohtalo.

Jos miettii astrologiaa, niin se herättää monenmoisia ajatuksia. Astrologia sinällään perustuu hyvin johdonmukaisesti todellisuuteen. Taivaankappaleet, aika, paikka yms ovat asioita, jotka meihin vaikuttaa, halusimmepa sitä tai emme. Toisaalta sitten taas tulkinnat taivaankappaleiden asennoista yms, ovat aina ihmisen tekemiä ja hyvin suppeita.

Siihen en usko, että elämä on koulu tai oppitunti. Se on tietysti eräänlainen näkökanta elämään ja tuo siihen sellaista katsantokantaa, ettei voi tarkastella itseään itsen ulkopuolelta. Mutta tässä hetkessä elettyä elämää ei voi tarkastella ulkopuolelta, sillä silloin ei ole tässä ja nyt.

(eilen tuli mielenkiintoinen ohjelma yle2:lta munkista, joka eli ensin 16 vuotta munkkina, sitten kokeili "tavallista" elämää 4vuotta ja palasi jälleen munkiksi)

Kohtalo on uskomuksissa käsitys, jonka mukaan asiat ovat tavalla tai toisella ennalta määräytyneet. Usko jonkinlaiseen kohtaloon kuuluu valtaosaan uskonnoista, ja jopa monille uskontokuntiin kuulumattomille. Joskus kohtalon vastavoimana pidetään vapaata tahtoa. Kohtalouskoa kutsutaan fatalismiksi.

Jotkut ajattelevat, että kohtalo tarkoittaa sitä, että ihminen toimii mekanistisesti syyn ja seurauksen lakien mukaan kuin kone, ja siksi seuraa ennalta määräytynyttä maailmanviivaa. Toisille kohtalon aikaansaa henkiolento, joka pyrkii tuottamaan ihmiselle tai asialle haluamansa kaltaisen tapahtumahistorian, vaikka tämä haluaisi muuta.

Ihmisen kohtalo saattaa joidenkin mielestä määräytyä esimerkiksi syntymähetkellä, toisten mukaan se on määräytynyt jo maailman syntyessä. Voidaan ajatella että on olemassa yksilön kohtalo, mutta myös suurempia, kuten kansakuntien tai maailman kohtaloita, joihin yksilön kohtalo nivoutuu.

Kohtalo saattaa olla täysin orjuuttava, johonkin suuntaan vetävä, tai jotain siltä väliltä. Joidenkin mukaan kohtalo toimii aina samalla tavalla, esimerkiksi huono-onniseksi syntynyt kokee aina huonoa onnea. Toisten mukaan kohtalo taas vaihtelee.

Ihmisen tai asian loppua tai huonoa onnea sanotaan myös sen kohtaloksi.

Ennustaminen perustuu siihen uskomukseen, että asioilla on jonkinlainen ennalta määräytynyt tulevaisuus, eli siis kohtalo.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kohtalo (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kohtalo)

                           :coolsmiley:

       Kohtalo = sielunsuunnitelma, joka onkuin VARJO, mutta etupuolellamme, jota kohti kokoajan kuljemme yrittäen täyttää se.


                             :smitten:

Meidät = ohjelmoitu - valitut kuin Jeesus - muut kuin
Maria.... :angel: :smitten: :skorpioni:

Kyllä meitä jokaista varten jonkinlainen "korkeampi suunnitelma". Siihen olemme itsekin olleet vaikuttamassa/valitsemassa. Kuitenkin, lyhyesti sanottuna: uskon.  :smitten: :angel:

Kyllä kohtaloa on. Se vain usein on pilvien sumuisten peitossa, eikä sitä voi helposti havaita. Kohtalo on kuin labyrintti, solmukohtia on. On vain etsittävä ja etsittävä ja tunteita tutkiskeltava.

                              :coolsmiley:

            Meillä on valinnan vapaus, ja vaihtoehtoja, runsaastikin.

              Jälki jonka jätämme saattaa olla melkoista siksakkia.

                Tarkoitus on kuitenkin päästä perille. Toivottavasti

                       ilman suurempia harhailuja menneissä

                                energioissamme.


                                           :smitten:

Olen pohdiskellut pitkään kohtalon olemusta ja tähän mennessä olen onnistunut väsäämään yhden teorian. Kohtalo ei ole tähtiin tai Jumalan muistivihkoon kirjoitettu, mutta asiat tuppaavat toimimaan tietyn logiikan mukaan, jos niitä ei tietoisesti muuteta. Kyse on siis logiikasta ja todennäköisyyksistä. Ihminen, joka ei ole itseohjautuva, toimii oman käytöksensä logiikan ohjauksessa.

                                              :coolsmiley:

                    Just joo, logistiikka on päivän trendi, kun liikutellaan TAVAROITA.

                     Sielua kuljettaa erillaiset virtaukset kautta aikojen.  :knuppel2:


                                                  :smitten:

Tarkoitan logiikalla piintyneitä käytös- ja ajatusmalleja, ja sitä, mihin ne johtavat ajan kuluessa. Oletko huomannut, kuinka ihmiset usein elämässään toteuttavat jotain arkkityyyppiä ja kuinka usein kuulee erittäin samanlaisia tarinoita eri ihmisiltä? Se on tosiaan asian luonnollinen laita, jonka voi muuttaa tiedostamalla toimintaansa.

                                                  :coolsmiley:

                   No mutta, kun tuo meille niin läheinen ja rakas egomme mielellään vie meitä

                      sinne tai tänne. Koska sen pääasillinen tehtävä on juuri hukata meidät

                         siltä tieltä, jonka olemme suunnitelleet tietoisien voimiemme kanssa.


                                                               :smitten:

Nostanpa tälläisen vanhan ketjun pinnalle, saattaa olla, että on jokin uusi kohtaloa käsittelevä ketju jo olemassa, mutta tämän hyviä pohdintoja sisältävän ketjun löysin ensin.

Hyvin samoilla linjoilla liikun mietteissäni muiden vastanneiden kanssa, eli uskon kohtaloon, mutta en niin, etteikö ihminen itse voisi kohtaloonsa vaikuttaa tai jopa jättää täyttämättä kohtaloaan. Uskon, että olemme valinneet tämän hetken itsellemme. Tämän kehon, perheen, elämän. Olemme valinneet koettelemuksemme, opetuksemme ja opettajamme. Sen jälkeen tapahtuu vapaa tahto. Sisäistin reilu vuosi sitten, että samat opetukset (=usein kurjat vastoinkäymiset) tulevat eteemme niin kauan kunnes opimme opetuksen. Sen jälkeen voi tulla vielä samaisia kurjia tapahtumia/ihmisiä/tms, mutta ne eivät olekaan enää niin kurjia, koska oppi on mennyt perille - osataan suhtautua ja toimia eritavalla kurjassa tilanteessa, jolloin on kykenevä huomaamaan, että hei eihän tää olekaan niin kurja tilanne. Kohtaloa on opetus ja kuka/mikä sen opettaa, mutta vapaata valintaa on se, miten tilanteessa toimii eli oppiiko. Oppiminen sitten taas vie elämässä eteenpäin - kohti seuraavaa opetusta ja opettajaa.

Astrologiassa voimme tutkia syntymäkarttojamme ja nähdä niistä mahdollisuutemme. Mutta vain meillä itsellämme on kyky muuttaa mahdollisuudet todellisuudeksi. Sama juttu kohtalon kanssa. Kohtalonani voi olla toimia parantajana, mutta on minusta kiinni kuljenko siihen suuntaan mihin sielu ohjaa vai kuljenko egon ohjaistamana, jolloin suunta (ja päämäärä) on eri.

Mutta entä sitten sattuma? Olen huomannut, että tämä on kysymys, joka jakaa ihmiset kahtia. Toiset uskovat kohtaloon ja toiset sattumaan. Sulkevatko ne automaattisesti toisensa pois? Itse ainakin uskon myös sattumaan, mutta en siihenkään perinteisessä mielessä, että sattumanvaraisia asioita tapahtuu ilman mitään sen suurempaa syytä. Elämässäni on tapahtunut paljon näitä "sattumia", jotka ovat muuttaneet elämääni hyvinkin dramaattisesti. Kyllä niissä aina on ollut jotain suurempaa takana, eli voisin jopa sanoa, että kohtalo naamioituu sattumaksi  :D. Mutta siinä vaiheessa, kun kohtalo riisuu sattuman naamion yltään, ei välttämättä monetkaan osaa yhdistää asioita toisiinsa. Todetaan vaan, että olipa ihana sattuma, että juuri sinä satuit elämääni tupsahtamaan sattumalta!

Siinähän tuli hyvää tekstiä ja olen oikeastaan kaikesta samaa mieltä. Noita sattumia kun tulee tarpeeksi ja aina vain nopeampaa tahtia niin siinä pitää olla aika sisukas sattuma-uskovainen jos ei maailmankuva laajene. Kokemusta on, mutta jossain vaiheessa on pakko nöyrtyä. Tässäkin näkee, kuinka voi itse valita, millaisen maailman(kuvan) itselleen haluaa.

Sattumaan uskomalla tulevaisuuteni näyttää paljon vaikeammalta, kuin nyt kun uskon kohtaloon. Tiedän, että minua odottaa hyvät asiat, eikä minun tarvitse pelätä, että minä tahansa hetkenä voi tulla vaikka joku kaamea "sattuma". Se vähentäisi energioitani jatkuvasti, toisin kuin tämä, että olen sitten kuitenkin valmis, jos sellainen "sattuma" tulee. Mutta se välissä oleva aika ei ole mennyt silloin niin vaikeasti, kun on ollut jatkuvasti toivoa ja myös kykyä pysyä nykyhetkessä, luottaen kaiken tarkoituksenmukaisuuteen nyt ja aina. Silloin ei myöskään tarvitse pettyä jos tulee ikävä sattuma, sillä tietää olevansa riittävän vahva siitä selvitäkseen, koska se on suunniteltu tapahtuvaksi. Ja tietää, että näistä oppii aina lisää ja tietoisuus kehittyy.

Näen myös sattumaan uskomisen elämää vaikeuttavana. Elämä tuntuu varmasti raskaalta, jos sen kokee vain sattumien sarjana. Varsinkin, jos sattumat eivät ole olleet positiivisia. Usko kohtaloon tuo edes jonkintasoisen sisäisen rauhan mukanaan, varmuuden siitä, että kaikki menee niinkuin pitääkin. Vastoinkäymisistä on helpompi pompahtaa takaisin pinnalle aurinkoon, kun tietää kyseessä olevan opetus.

Eräs ystäväni on hyvin sattuma-uskovainen ja minua alkoi ahdistaa hänen puolestaan, kun hän kertoi miten maailman näkee. Kaikki on pelkkää sattumaa, kohtaloa ei ole, eikä vastoinkäymisillä ole mitään muuta merkitystä kuin kurjuus ja elämän vaikeutuminen. Surullista kuultavaa mielestäni! Tottakai sattumia on myös hyviä, mutta tuntuu, että sattuma-uskovaiset takertuvat kuitenkin nimenomaan niihin huonoihin sattumiin. Ja elämä on sitten kurjaa niiden sattumien vuoksi, itse ei vastuuta oteta omasta reagoinnista näihin "sattumiin".

Onhan sitten näitäkin ihmisiä, jotka uskovat kohtaloon ja sysäävät vastuun elämästä jonkin korkeamman huomaan. "Ei mulla ole mahdollisuutta vaikuttaa elämääni, koska kohtalo on määrännyt nämä asiat tapahtuviksi, voin vain hyväksyä ne.", tapahan sekin on ja asioiden hyväksyminen on hieno juttu - mikäli siis hyväksyy kaiken täydellisesti. Harvemmin ihmiset kuitenkaan hyväksyvät elämänsä tilanteita täysin ja sen huomaa valituksen määrästä. Jos olet valinnut olla muuttamatta elämäsi tilannetta ja sanot hyväksyneesi sen, ettei sinulla ole osaa eikä arpaa siihen mikä kohtalosi on, niin valittaminen on silloin turhaa. Pohtiva valitus on asia erikseen, sellainen siis, missä yritetään keksiä uutta tapaa toimia, koska nykyinen tilanne on kurja. Kaikesta valittajat harvemmin kuitenkaan tekevät vaadittuja muutoksia elämäänsä, vaan jatkavat valitusta. Tää meni nyt ehkä off-topiciksi, kuten mulla aina kaikki tekstit tuppaa menemään  ;D