Astro Foorumi

Tässäpä artikkeli, jonka pohjalta tämän topicin aloitan.

http://www.mtv3.fi/helmi/hyvinvointi/luksusta/luksusta.shtml?767827 (http://www.mtv3.fi/helmi/hyvinvointi/luksusta/luksusta.shtml?767827)

Itse en voi kuvitella mitenkään, että olisin vakavassa suhteessa
jonkun sellaisen miehen kanssa, jolla ei olisi rahallista menestystä.
Itsekästä ja materiaalista, mutta toisaalta, mies,
joka haluaa rakastua kauniiseen ja ehkäpä nuorempaan naiseen,
niin onko hän minua parempi?

Ajatuksia..? :)

Kokkaava mies on luxusta! :smitten:



Pintaliitokundit ovat wanna be-richejä,
eikä varakkuutta ja maallista runsautta löydy muualta kuin puheista.
Aivottomana on muutenkin vaikea tehdä sitä rikkautta. ;)

Useinkaan se todellisesti varakas tyyppi ei paljon pysty olemaan "pintaliidossa",
koska siihen ei ole aikaa. Toki he saavat kutsuja eniten VIPpeihin ja bileisiin,
koska heillä löytyy sitä valuuttaa, mutta suurinosa niistä tyypeistä siellä on näitä
wanna be-miehiä ja wanna be-tyttöjä (jotka usein erehtyvät tyrkyttämään itseään juuri näille
BIG TALKkareille menestyksen toivossa).  :P  

Sellainen tosi rakkaus joka saa humalan ilman viiniä, on kyllä ensimmäinen kriteeri, mutta jos siltä mieheltä löytyy vielä urheiluauto ja muuta kaunista, niin mikäs sen parempaa. Sen verran kumminkin olen Leijona, että kyllä siihen ulkonäköönkin tulee katsottua.. ::) 

No jos on AIVAN PAKKO mennä naimisiin (mitä en tee, turhaa touhua :idiot2:), niin rakkaudesta sitten. Minä nimittäin hoidan mieluummin omat rahani jos niitä on. Mitä sitten vaikka miehellä olisi rahaa? Ne ovat hänen. Ei se minua hyödytä enkä voi sietää elää toisten kustannuksella tai taloudellisesti riippuvaisena toisesta.  :P

Näin minun näkökulmani.  :)

Julyette, olet ensimmäinen oikeasti rehellinen ihminen tässä ketjussa! :)

Pitäisi kai ensin puhua siitä, mitkä ovat ne viehättävyyttä/vetävyyttä tekevät puolet ihmisessä,
joka aiheuttaa myöhemmin sen itse rakastumisen.

Näissä keskusteluissa "unohdetaan" usein se käytännön tosi asia, että ihminen ei ihastu tai kiinnostu
alunperinkään toisesta ihmisestä, jos hänellä ei olisi itselle sopivia ja viehättäviä avuja
-oli ja eli sitten missä sosiaalisessa luokassa tahansa, eikä voisi kuvitellakaan elävänsä
tai sitten halveksuisi itseään ylempää/alempaa sosiaaliluokkaa.

Kun nainen rakastuu ns. pahaan mieheen, esim. rikolliseeen ja/tai vankilakundiin,
niin kyllä sitä naista alitajuisesti, ehkä myöskin tietoisesti viehättää sen miehen
"valta", joka tässä tapauksessa on rikkoa miellettyjä yleisiä elämisen sääntöjä.

Samainen ilmiö tapahtuu, kun nainen rakastuu varakkaaseen tai/ja vaikutusvaltaiseen mieheen
-saa rikkoa totuttuja normeja ja sääntöjä ja saa erivapauksia, mutta tosin tässä tapauksessa
laillisesti. ;)

Harva nainen oikeasti rakastuu rahaan (niin fiksuja naisia on vähän),
yleensä he rakastuvat siihen valtaan, jota varakkaalla miehellä on.

Ollakseen varakas/vaikutusvaltainen, miehen täytyy olla jollain tavoin vahva ja varsin älykäs
tehdäkseen sen -> loistava isä jälkeläisille. Tämä on meidän luonto.

Jos nainen rakastaa rahaa, hän usein omaa jo oman uran, jolla tekee ihan mukavasti rahaa
-tuolloin mies on ikään kuin vain plussa siinä kuviossa.

Usein kuulee, että naisen pitäisi pärjätä omillaan, eikä ottaa varakasta miestä,
mutta mitä helevettiä, jos kerran nainen on opiskellut vuosia ja luonut uraa kovalla vaivalla,
niin minkä vuoksi hänen pitäisi ottaa joku rupureppana vaivoiksi tai olla yksin
vain siksi, että on sattunut luomaan sen omankin uran? ???

Ja etenkin, puhuakseni omista tuntemuksistani, niin jos olen sen oman uran vaivalla rakentanut,
en voisi mitenkään sietää jaloissani tyyppiä,
joka ei halua tehdä samaa työtä oman maallisen pärjäämisensä eteen.
Se yhtälö ei vain minun luontooni mahdu.

Joidenkin (idioottien) päähän ei mahdu naisen elämästä kaksi asiaa yhtä aikaa;
oma menestyksekäs ura ja varakas mies.
Aina pitäisi valita vain toinen (muiden mielestä).

Mies on luonnostaan sellainen, että se haluaa pitää huolta.
Miksi kieltää se tai miksi siitä ei voisi nauttia? ???


Jos sitten puhutaan yleisellä tasolla, niin harvoin näkee varakasta/vaikutusvaltaista miestä
kouluttamatoman ja ruman naisen kanssa.
Jos se nainen ei ole viehättävä tai koskaan ollutkaan,
niin silloin hänellä on joko rahaa tai muuten korkea asema.

Jos naisella ei ole koulutusta, niin hänen täytyy olla varsin viehättävä.
Yleensä tälläiset naiset sittemmin saavat koulutuksen ja/tai hyvän aseman miehen ansiosta.

Tuli muutem mieleen sellainen asia vielä, että kaikissa maissa ei ole kuin Suomessa,
että avioeron jälkeen molemmat ottaa oman omaisuutensa, mikä oli avioliiton solmiessa.

Esim. täällä haetaan syyllinen avioeroon ja sitten syyllisyyden mukaan varakkaampi puoliso
maksaa korvauksia/suo saman elämisen tason entiselle puolisolle, kuten avioliitossa oli.

Aika moni nainen menee naimisiin ensin rahasta ja hankkii koulutuksen ja aseman miehen avustuksella.
Sitten ne lakkaavat rakastelemasta miestä, jolloin se menee vieraisiin
ja vaimo laittaa yksityisetsivän perään saadakseen oikeuteen todisteet miehen syyllisyydestä
ja avioero päälle. :)

Fiksua. O0   

Jos sitten "aikuisena uranaisena" pysyisit yleisellä tasolla keskustelussa,
etkä menisi henkilökohtaisiin loukkauksiin ja minun elämäni analysointeihin,
josta sinulla ei ole tietoa, eikä hajua. :)

 Mitäs kun omasta mielestä vastasin jo, no se kai katos johonkin bittiavaruuteen
 Anyways, naimisiin menimme rakkaudesta ja halusta kokea maailmaa yhdessä joka on kaiken perusta minulle. Jos joku ihminen kolahtaa, on silloin asemat tai omaisuudet sivuseikka. Elämähän tai aseman kehitys ei lopu naimisiinmenoon, mies voi rikastua myös sen jälkeen tai sitten nainen, tai vastaavasti tulla vararikko.
 Avioliitto on minulle turvaa tuottava yksikkö jossa tuetaan kummankin aikuisen kehitystä (niin maallista kuin henkistäkin), rakkaudesta. Tietysti myös lasten. Tosin viime vuodet panokseni on ollut enemmän sitä henkistä luokkaa, koska olen hoitanut lapsia kotona. Onneksi siihen on ollut mahdollisuus, en voi valittaa.

Kai sitä jokainen saa tahtoa sellaista miestä kuin haluaa, se on eri asia mihin sitä sitten loppujenlopuksi päätyy, kun kuulemma tuo rakkaus välillä tekee omia temppujaan... vai Amorko se oli!  ;)
Sashan toivon löytävän (vaikka siitä juristista!) itselleen samanarvoisen kumppanin, joku toinen toivottavasti löytää henkisen yhteyden maailman ääristä.
Kukin tavallaan, mitäs sitä suotta toisia alkaisin arvostelemaan...  :smitten:

Kyllä Suomessakin  jaetaan avioerossa yhteinen omaisuus tasan, ellei pariskunnalla ole avioehtoa. Tämän on moni nuorena ja pa:na, kun sitä jaettavaa omaisuutta ei ole ollut, avioliiton solminut ja myöhemmin rikastunut meilläkin huomannut.


Olen asunut maassa, jossa avioliittolainsäädäntö on pitkälle samanlainen kuin siellä Itävallassa. Esim. avioeroon haetaan aina syyllinen. Mutta tuleviin elatusmaksuihin - ei siis korvauksiin, aviorikos kun ei varsinaisesti taida olla rikos enää missään maailmassa - ei mitenkään vaikuta se, kuka on syyllinen eroon. Elatusapua saa aina taloudellisesti heikompi osapuoli.Tämä ei johda muuhun kuin siihen, että täysin pystyynkuolleita avioliittoja pitkitetään vain sen takia, että ero tulisi toiselle osapuolelle taloudellisesti liian kalliiksi.


Toimii vain olettaen, että "rikas mies" on huomattavasti tyhmempi kuin hänet naiva nainen, mitä harvemmat itse omaisuutensa hankkineet miehet kuitenkaan ovat. Nimittäin oikeassa elämässä "rikkailla miehillä" on kyllä järestään "verokonsulentit", jotka pystyvät piilottamaan suuren osan heidän omaisuudestaan ja tuloistaan paitsi verottajalta, myös oikeudelta, joka määrää elatusmaksuista. Ja myös sellaisissa maissa, joissa yleisesti elatusvelvollisuus koskee myös entisiä puolisoita, voidaan tehdä avioehto suojaamaan liiton osapuolten omaisuutta.

Teoriassa kyllä, mutta käytännössä se on pirun vaikeaa.

Ensinnäkin suhteessa ollaan sen verran kauan, että vaimo on varsin tietoinen miehen varoista
ja osaa aivan varmasti epäillä, jos mies on siirtämässä varoja muualle.

Tästä esimerkkinä Vaaka-mieheni, joka joutuu nyt uudestaan parin vuoden jälkeen avioerosta
oikeuteen, koska pimitti todellisen varallisuutensa ex-vaimoltaan.
Ja kun sen pimittää vaimoltaan, se pitää pimittää tällöin myös oikeudelta ja verottajalta
ja jossain tapauksissa myös yhtiökumppaneilta.

Ja aina joku tietää ja aina jää jälki kaikesta, mitä teet, joten onnea vain yritykselle.

Nykyinen mieheni on yritysjuristi ja pieni osa hänen duunejaan on hoidella raha-asiat
esim. erotilanteessa niin, ettei ex-vaimo ole kohta entisen miehensä yhtiön tj
ja osake-enemmistön haltija.
Täällä noita "yhtiövaltauksia" on tapahtunut paljon, kun miehen varat on kiinni yrityksessä.

Ja kuten mieheni juristina sanoo monta kertaa,
"Fiksuinkin kovan luokan liikemies lankeaa aina suoranaiseen idotismiin kauniin naisen edessä
-minäkin. Olenhan vain mies heikkouksineni."

 ;)

As I said... ;)

Heh..!  :D Tästä keskustelusta, kuin välillä joistain muistakin keskusteluista täällä,
nousee aina mieleen, että kuinka paljon ja mitä nainen arvostaa miehessä.

Välillä tuntuu näissä keskusteluissa, että perus suomalainen nainen puhuu miehistä kuin pikkulapsista. ???

Nainen on ottanut miehen kuin adoptiolapsekseen,
jota ei saa kohdella millään tavoin huonosti tai käyttää hyväkseen
ja naisen tulee olla se vahva, joka nyt ainakin tuo sen leivän kotiin (ja miehelleen kaljan),
huolehtii itsestään (ja reppanasta miehestään), lapsista ja koko huushollista yksin.

Pffff...! ::)

Ja sitten kun onkin sellainen MIES (eikä mikään poika), joka tuo leivän pöytään,
shampanjalasin naiselleen sinne sohvalle
ja huolehtii, että hänen naisellaan on kaikki mitä hän tarvitsee,
palkkaa siivoojan ja kokkaa, niin suomalainen nainen on ihan hukassa. ;D

Johtuuko se siitä, että suomalainen nainen on oppinut ottamaan huolehtimisellaan
auktoriteetti vallan miehistä ja pelkäävät, että menettävät sen,
jos miehellä onkin omat ohjaksensa käsissä? ???

Ajatuksia..? :)

Niin-in.. mutta kyllä se aina merkitsee sitä, ettei nainen tyhjin käsin lähde. ;)

Siksipä minäkin olen asuntoni saanut, ja vaa'assa painoi aika paljon sekin,
että Itävallan lain mukaan ex-vaimo voi laittaa myös minulle maksuun joitain asioita,
koska olin rakastaja ja avioliiton rikkoja, mutta myös se, että tiesin Vaaka-miehen
busineksista ja elämästä jotain sellaista, mikä ei näytä hyvälle oikeudessa. :)

Epäilemättä myös ex-vaimo tietää. :)

Selainen ajatus että JOS en juuri tuollaista kuvaamaasi MIESTÄ SAA, niin olen mieluummin YKSIN  :knuppel2: ;D
 :smitten:

Tällälailla opiskelijaelämää eläessä tuntuu hullulta koko ajatus siitä että raha ja rakkaus jotenkin yhdistetään samaan lauseeseenkaan.... Tietysti on mukavaa että mies on koulutettu/itse opiskellut asioita, jotta yhteistä puhuttavaa riittää...
Muttamutta.. tulipa oikein puistatuksia tuosta lauseesta:


"Ja sitten kun onkin sellainen MIES (eikä mikään poika), joka tuo leivän pöytään,
shampanjalasin naiselleen sinne sohvalle
ja huolehtii, että hänen naisellaan on kaikki mitä hän tarvitsee,
palkkaa siivoojan ja kokkaa, niin suomalainen nainen on ihan hukassa. ;D "

Itse tosiaan olisin varmaan hukassa siellä divaanilla shampanjalasin ja pukumiehen kanssa..
Tuollainen elämäntapa on minulle oikeasti mahdollisimman kaukana ihanteestani.

On kyllä ihanaa tuntea olevansa "turvassa" miehen kanssa, mutta se rahallinen turva on kyllä loppujenlopuksi vain pienenpieni osa turvallisuuden tunteesta.

Luulen että tämä köyhä opiskelijaelämä saa asiat palautumaan oikeisiin mittasuhteisiin.  :D :D

 :2funny: Noh ei nyt mitään _pukua_ tarvitsisi olla  :D

Jotenkin se tuntuisi liian hyvältä ollakseen totta ja että pakko siinä on olla joku koira haudattuna.  ;D Ei KUKAAN kohtele toista noin pyytteettömästi ja vilpittömästä tahdosta.

Uskon kyllä että kohtelee, mutta ei tietenkään 24/7. Minusta siinäpähän olisi VAIN puntit tasan, JOS nuin hienon miehen saisi  ;) Itse olen varsinainen passari  :D
TOKI rakkaudesta kaikki tapahtuisi  :smitten:

Oman käsitykseni mukaan kyllä mikään ei ole niin reppana kuin mies, joka ehdoin tahdoin asettuu huonosti kohdeltavaksi ja hyväksikäytettäväksi. Jotenkin olen aina pitänyt ideaalina sellaista parisuhdetta, jossa vallitsee keskinäinen kunnioitus, jota vihkivalassakin vannotaan...

No niin minäkin ajattelen. :)


 Heheheh....! :2funny: No ei todellakaan,
mutta seksikkäät miesten pikkupöksyt voisi kyllä olla,
jos nyt oikein irvaillaan muiden kustannuksella! ;D :2funny:


Suomalainen nainen tekee tämän, mutta tarjoaa olutta
sinne sohvan ja telkkarin väille shampanjan sijasta. ::)
Mikäs koira siinä on haudattuna..?  :coolsmiley:

Kyllä se vain totta on ja mahdollista, Suomessakin, mutta ennakkoluulot, kotikasvatus
ja kulttuuriperimä taitanee kuitenkin olla vastaan.


Vihivalassa sanotaan myös, että miehen tulee pitää vaimostaan ja perhestään huolta. :coolsmiley:
Itse taas näen vahvana sellaisen miehen.
Suomalaisissa miehissä minua häiritsi se tietty "avuttomuus",
joka saa ne odottamaan naiselta äidillisyyttä parisuhteessa.

Sain molemmat YV:si, eikä minulla ole asian suhteen mitään salattavaa.
Älä ota niin henk.koht. asioita, mitä kirjoitan.
Tapanani on karrikoida, koska se tuottaa paitsi keskusteluita, niin myös uusia ideoita ja ajatuksia,
niin myös viihtyvyyttä ja siksihän tämä foorumi on olemassa. ;)

Vältän puhumasta silti tiettyjä yksityiskohtia julkisesti, koska tiedän sen ärsyttävän
ja aiheuttavan turhia riitoja ja väittelyitä keskusteluihin.

Uskon kuitenkin, että ihmiset (täällä Astrossa), jotka minut oikeasti tuntee siviili elämässä,
tietää ihan varmasti, että olen heidän ystävänsä ja enkä välitä pahemmin kenekään sosiaaliluokista,
ammatista tai elämäntilanteesta, oli sitten nyttemmin oma tilanteeni varsin mukava.

Suhteeseenkin menen rakkaudesta ensisijaisesti, mutta toki minua on auttanut paljon
ns. "sosiaalisessa kiipeämisessä" oma koulutukseni ja työni PR and Communication Managerina,
niin myös tapaamani ihmiset, niin myös mieheni. Ei sitä voi kieltää.
Jo pelkästään duunini vuoksi tapaan tietynlaisia ihmisiä, mutta en sulje pois ystäväpiiristäni
ketään pelkän sosiaalisen aseman vuoksi.

Vaaka-mieheni on julkisessa asemassa täällä Wienissä ja sen sai todeta myös ystäväni Kaurisenergiaa
vieraillessaan täällä, kuin myös sen, että itse en ole kovin kiinnostunut julkisesta elämästä.

Vesimieheni on vastaavassa asemassa työnsä vuoksi, mutta taas välttelee julkisuutta siinä missä
Vaaka suorastaan tyrkyttää itseään sinne.

Täällä on muutamia kirjoittajia, jotka ovat joko tunnistaneet minut tai sitten tavanneet tämän saitin kautta
ja aivan varmasti tietävät, että lähtökohtani Suomessa oli..
-VAIKEAT, ja käsittääkseni he myös tällä hetkellä ovat varsin onnellisia puolestani
ja toivon mukaan se tuo toivoa myös muille vaikeuksien kanssa kamppaileville. :)

Tämä minusta, jatketaanko yleisellä keskustelutasolla? :)

NIIN on O0

Koska joulurauha on julistettu Suomen Turusta, poistin tästä ketjusta yhden viestin jonka loppu oli todella ikävä.

Rauhallista Joulua kaikille!!

Ai niin ja minä menisin naimisiin rakkaudesta, mutta eipä siitä rahastakaan haittaa olisi... (näillä palkoilla)

Thx Emilia. :smitten:



Joo, fiksua on myös valita, mihin keskusteluihin ottaa osaa tai edes lukee. ;)

Rehellisesti sanottuna, en pidä fiksuna sitä, että jos kirjoitus/persoona ei miellytä,
niin sitä pitää olla rienaamassa ja vetämässä sivuraitelle ja mennä henkilökohtaisuuksiin
ja henkilökohtaisiin loukkauksiin.

Asioista voi olla erimieltä ja nähdä eri puolia siitä ja tuoda ne esiin,
mutta se, mitä sinä teet, on kaukana siitä, ja ikä-ihmiselle ei vain ainoastaan lapsellista käytöstä.

Sinun kanssasi ollaan oltu todella pitkämielisiä täällä Astrossa vertaen siihen,
että työllistät modeja aika paljon asiattomilla ja loukkaavilla viesteilläsi
jotka katkaisevat kaikki asialliset ja mielenkiitoiset keskustelut.

Keskustelu jatkukoon AIHEESTA kiitos.

Vastasin: Rakkaudesta, mutta raha ei ole pahitteeksi, jos sitä löytyy.

Naimisiin en kuitenkaan koskaan halua!

Varmasti on sellaisia hempukka naisia, jotka menevät naimisiin miehen rahojen kanssa. Minusta sellainen EI ole rakkautta ihmista kohtaan, vaan sairaalloista palvontaa rahaa kohtaan. Ikäänkuin raha on miehen ja naisen välissä ja se pitää heidät yhdessä. :P

Nimenomaan näinhän se on. Jos ihastumiseen naisella riittäisi pelkästään se, että kyseessä on mies, jokainen vastaankävelevä miespuolinen kävisi siinä tapauksessa.  :D  Mutta ihastummeko jokaiseen mieheen,...no emme taatusti.  Miehessä tarvitaan joku; ulkonäkö, luonne, varallisuus, henkisyys, että ihastuminen tapahtuu.

Mitä tuohon rahaan tulee...yleensä sellaiset naiset  joilla on ollut vaikea, henkisesti ja taloudellisesti turvaton lapsuus ja nuoruus, ja jotka ovat joutuneet raivaamaan elämäntietä hankalimman kautta, arvostavat miehessä tiettyä varallisuutta.  Miehen varallisuus yleensä kertoo sen, että miehessä on velvollisuudentuntoa ja kykyä huolehtia asioistaan, sekä älyäkin. Siis tietty turvallisuuden tunne elämän vakaudesta.
Toki on tietysti myös se naisryhmä, joka haluaa varakkaan miehen siksi, että ei itse viitsi tehdä elämässään mitään ja tarvitsee elättäjän, mutta ymmärsin, että Sasha haki tässä nimenomaan sitä, että itsekin hyvän elämäntason saavuttaneet naiset haluavat hyvätuloisen miehen.


Cocijo on pohtinut monissa ketjuissa tuota käsitystä henkinen mies ja jäin miettimään voiko varakas mies olla henkinen vai onko hän aina pelkästään materialistinen?  Voiko siis miehen yöpöydältä löytyä sekä "Finanssitalous" että "Dalai Laman henkinen perintö" opukset  ???

Tuoka raha loppujen lopuksi onnea? Onko raha rakkauden mitta?

Siinä pohdittavaa! :)

Näin minäkin sen näen.  :)

Tosin Julyette, tiedän, että sinulle tämä on vieras käsite, mutta on niitäkin naisia,
joille kelpaa jokainen vastaankävelevä mies (jep, hyi!), :buck2: ::) ;D
-yleensä jos nainen on ollut yksin kauan tai yksinäinen tai muutoin henkisesti riippuvainen miehestä.

Voi olla taloudellisesti riippuvainen miehestä, mutta aika paljon on niitäkin,
jotka ovat henkisesti riippuvaisia miehestä ja niillä on niitä mitä ihmeellisempiä otuksia miehinään. :buck2:


Aivan! O0 Tiivistit ajatukseni hyvin. :)
Kysymyksessä ei ole pelkästään varallisuus, vaan se varallisuus on realistinen todiste siitä,
että mieheltä löytyy älliä, kykyä huolehtia asioistaan, on velvollisuudentuntoinen ja vahva.

Henkisesti ja/tai taloudellisesti turvattoman lapsuuden ja nuoruuden omaavat
naiset tarvitsevat realistiset todisteet siitä, että mies on luotettava.

Kun raivaa tiensä kovemman kautta omaan menestykseensä, niin ei luonnollisestikaan
luota suurinpaan osaan ihmisistä, eikä enään hakeudu "huonoon seuraan" kaivamaan verta lisää nenästään,
vaan on hyvin valikoiva lähipiirinsä suhteen.  



O0 Olet ensimmäinen, joka ymmärsi pointin, ja ensimmäinen,
joka oikeasti tuo syvyyttä tähän keskusteluun mustavalkoisuuden sijaan. :)


Minun kokemukseni mukaan, mitä taloudellisesti vakaammalla pohjalla mies on,
sen enemmän hän on kiinnostunut henkisistä asioista.
...tai sitten se johtuu minusta tai olen vain onnekas (heh..! valitkaa itse!)  :D
mutta en itse oikeastaan usko omaan vaikutukseeni, koska yleensä nämä miehet ovat
olleet jo enen minun tapaamistani kaikenlaisilla henkisillä kursseilla, harrastavat sitä 
ja/tai kuuluvat johonkin henkiseen järjestöön ja omaavat kirjahyllyssään/kirjastossaan
enemmän alan kirjallisuutta, kuin monella henkeen ja vereen itseään henkisenä pitävien ihmisten kodeista.

Ja ihan sulassa sovussa niiden finanssi-ihmeiden ja lakikirjojen kanssa,
kuin myös sen oman uransa kanssa. :)

Uskoisin sen johtuvan siitä, että yleensä heidän työnsä on niin julmaa ja kovaa,
että se tasapaino haetaan henkisten harrastusten puolelta.
Toinen syy on myöskin se, että rahalla saa aikaa keskittyä siihen.

Monet, jotka kamppailevat taloudellisten ongelmien kanssa,
ei yksinkertaisesti pysty keskittymään ja syventymään henkisiin asioihin,
kun se arki ja sen ongelmat pitää hoitaa.

Tokihan on myös niin, että ne taloudelliset ongelmat vievät ihmisiä "rukoilemaan"
apua jostain korkeammalta, mutta facta on sekin, ettei ne korkeammat voimat voi auttaa,
ellei ihminen itse lähde toimimaan oman taloudellisen turvansa eteen. :)
Ne enkelit ja jumalat ja muut voimat ei pudota rahasäkkiä portaille,
vaan kyllä sen rahasäkin eteen pitää ihmisen itse tehdä ensin jotain. ;)

Olen kokenut sen, mitä se on kun pitää kaivaa pennejä yhteen makaroni pussiin,
jolla sitten eletään seuraavat 5-6 viikkoa ja joskus on ollut tilanne,
että varaa ei ole ollut ruokaan sen 5-6 viikon makaronipussin jälkeen
ja olen ollut pelkällä hanavedellä seuraavat 5-6 viikkoa.

Tässä varmaan suurin syy siihen, että en ole koskaan painanut yli 50 kg,
koska en vain ole tottunut syömään kuin lihotus-sika.

Olen täysin samaa mieltä Nina af Enehjelmin kanssa, että köyhä ei voi olla lihava.

Rahattomana/köyhänä kaikki stressi ja ongelmat kasautuu... KAATUU päälle,
eikä siinä voi mitenkään rehellisesti väittää, että onnellinen olisi! :buck2: :'(

Kukaan mies ei ole jaksanut tai edes auttanut minua tuossa tilanteessa,
vaan ovat kadonneet kuin pieru Saharaan 
ja ne miehet ovat olleet näitä tavallisia normi-tuloisia miehiä,
joka pitäisi valita sen vuoksi, että kukaan vaan nyt tule kateelliseksi. :tickedoff:

Olen todennut senkin (omassa elämässäni), että mitä varakkaampi mies,
yleensä sen solidaarisempi ja auttavaisempi hän myöskin on.
Minulla on myös kokemusta, että mitä epävakaampi/köyhempi taloudellisesti mies on,
sen ahneempi paskiainen.
Kaksi tälläistä aiheutti minun 2 henkilökohtaista konkurssia ja monen vuoden vaikeudet.

Kun päätin aloittaa elämäni muuttamisen kurjuudesta menestykseen,
niin yllättäen, sain apua eräältä varakkaalta mieheltä, joka "lainasi" pääoman
uuden elämän aloittamiselle. Kun halusin maksaa lainan takaisin, niin hän ei halunnut sitä takaisin.
Hänelle merkitsi enemmän se, että menestyin ja ongelmani oli ratkaistu. :)

Hän on oikea reali-elämän enkeli ja kuuluu edelleenkin lähipiiriini. :)

Kyllä se raha edesauttaa onnea erittäin paljon
-se ratkaisee niin monia ongelmia, jonka jälkeen ongelma on vain sinä itse,
eikä mitkään muut.

Ymmärrän hyvin niitä naisia, jotka valitsevat rakkauden sijaan rahan
-jos se nyt on oikeassa elämässä noin mustavalkoista jonkun mielestä. ;)

Oman kokemukseni mukaan se ei ole.
Varakkuus ei ole sulkenut pois aitoa rakastumista. :)

Sinulla on käynyt hyvä flaksi menestyneen miehen löytymisen suhteen - näköjään ihan kaikinpuolin.

Osittain olen sinun kanssa samaa mieltä mitä kirjoitit. Raha tuo tietyllä tapaa onnea - mm selvittää ongelmia, ja pääsee ja saa toteuttaa unelmiaa joista on vain saanut aiemmin unelmoida.

Anteliaita miesystäviä ei minulla ole ollut, mutta taasen setäni on auttanut minua hyvin paljon kun olen ollut todella kireällä rahan suhteen.

MINÄ olen aina tullut itse vähällä toimeen ja olen sillai tyytyväinen. Tyytyväisempikin voisin olla ehkä rahallisesti jotta minä voisin totettaa ne pari SUURA UNELMAA joita olen suunnitellutkin jo pidemmän aikaa.

Rakkaat ihmissuhteet ja sitä myötä saatava se kaikki, mikä mulla on puuttunut elämästä on mulle RAHAAKIN tärkeämpää. Samankaltaisilla ihmissuhteilla tarkoitan tässä nyt sitä, että ne UNELMATKIN saattavat toteutua yhdessä. :) :)

No flaksia tietty, mutta myös järjen käyttö on sallittua. ;)


Minä henkilökohtaisesti ostan edelleen minimin ja halvinta lähes kaikessa, mutta tyyliä ja tasoa pitää olla.
Ei tarvitse olla kalleinta, ei edes keskihintaista, mutta sen ei tarvitse näyttää halvalle.

Esim. vaatteissa, oli se sitten mikä kallis desing-rytky tahansa, ei se lappu saumassa vielä takaa sitä,
etteikö se näyttäsi jollekin kopiolle tai muutoin halvalle.


Sen verran oman kokemukseni pohjalta pudotan unelmissasi sinua hiukan realiteetti-tasolle,
jonka olen oppinut kantapään kautta.

Ihmissuhteissa et koskaan saa 100% hyvää,
mutta jos saat yli 90%, pidä lujasti kiinni. 80% on hyvä ja kannattaa miettiä omia resursseja,
kannattaako riskeerata se.

Toteuta vain omia unelmiasi, äläkä odota, että se kumppani haluaa omalta elämältään
ja unelmiltaan samaa kuin sinä.

Minun unelmani ei varmastikaan ole sama kuin oli Vaa'alla tai on Veskarilla,
mutta sain ja saan apua ja tukea heiltä sen omani toteuttamisessa
ja päinvastoin he minulta. :)

Tärkeintä on kuitenkin se keskinäinen tunneside ja yhteiset unelmat sen suhteen tulevaisuudesta.
Töitä ja rakkautta ei kannata edes yrittää yhdistää. Se juuri koskaan ei toimi
-ainakaan pitkälle.

Henkilökohtaisesti minä tuijotan aika paljonkin.
Olen aika seksuaalinen ja jotenkin jos mies ei miellytä ulkoisesti minua,
niin saa olla vaikka kuinka mukava ja rikas, niin en vain pysty!
En sitten millään ja piste!

Sellaiset miehet voi jäädä ihan hyvin ystävyystasolle. :)

No luonnollisesti. :)


Sama täällä. Koin tuon todellisen köyhyyden ihan nuorena aikuisena.
Olin sinisilmäinen ja umpi rakastunut ja sitten ei mennyt ainoastaan mies,
vaan myös henkilökohtainen varallisuus samasta ovesta ulos yhtäaikaa. :buck2:


Miksiköhän niin moni pelkää rahaa ja/tai varakkaita ihmisiä? ???
Johtuuko se siitä, että jotkin näkyvät äkkirikastuneet nousukkaat köyhyydestä rikkauteen
tai sitten nämä vtun wanna be-richit, jotka esitelmöivät menestystään joka tilanteessa,
yleensä käyttäytyvät niin jumalattoman moukkamaisesti ja sitten normaali ihminen ei osaa erottaa
todellisuutta tarusta? ???

Ja tuo on niin totta, viitaten edelleen edelliseen kommenttiini,
että todella oikeasti menestyneet ihmiset ovat kiinnostuneita henkisyydestä erittäin paljon.
Äkkirikastuneet ja wanna be:ien vapaa-aika menee sen
menestyksen esittelemiseen ja todistelemiseen muille. ::)


Tuohon ei ole mitään lisättävää, muuta kuin pieni huomio siihen,
että miksi Suomessa nainen on aina se,
joka pokailee ja on aloitteellinen miehen suhteen..?

Tuossa varmaan syy, miksi varmaan olin niin pirun yksinäinen ja onneton siellä!  ;D :2funny:  

Tuijotan. Ulkonäöllä - tietyillä piirteillä on minulle paljon merkitystä. Se joka sanoo, ettei ulkonäöllä ole loppupeleissä merkitystä, on joko sokea tai puupää.

Sasha: Tyylin ja tason mukaan minäkin mm vaatteeni ostan. Kalliita merkkivaatteita en kuitenkaan ostele. Vaatteen leikkaustyylillä ja hyvällä materiaalilla on suurin merkitys.

Okei, mulla on Pradan silmälasit; lasini ovat todella kalliit, minkä virheen tein siinä, että halvemmallakin oisin voinut saada kilpailijalta. Jatkossa en makseli laseistani näin kallista hintaa.

Ihmisten suhteen on hyvä ollakin varautunut ja hieman ennakkoluuloinen. Tiettyä taktiikkaa saatan käyttää tutustuessani uusii ihmisiin. Siltoja on tullut tarpeeksi poltettua takana päin; huonot suhteet olen heittänyt jorpakkoon.

Tällä hetkellä voisin myös kuvitella meneväni yhteen ystävyydestä. Koska ensirakkaus- ja intohimo- ja pyyteetönrakkaus- kokemukset jo ovat. Ystävyys olisi hyvä pohja suhteelle, seksi kun laimenee sen kahden vuoden jälkeen kuitenkin  ::)

Oli pakko poistaa kommentti.

Mitäs jos pysytään aiheessa. Ilman henkilökohtaisuuksia.  :)

Itse voisin aiheeseen liittyen sanoa, että itselleni on kyllä kieltämättä se ulkonäkö mikä ensin herättää kiinnostuksen, mutta samalla taas pitää olla "sitä jotakin". Eli miehellä pitää mielestäni olla älyä, koulutusta, tiettyä särmää.  (Rapu-mies on opiskellut Englannissa yliopistossa ja on ihan fiksu  ;))

Niin ja sitä kroppaa tietty!  ::)

Ja toki haluan, että miehen kanssa voi saada sen elämän ja tason, mitä itselleen näkee. Eli me luultavasti ostamme yli 200 neliön omakotitalon, jossa on uima-allas ja lisäksi harrastustilat.

Sellainen ilmiö kun 'menestymisen pelko' saattaa olla yksi syy. Olen jotain siitä lukenut, voi kuulemma olla paljon voimakkaampi kuin luhistumisen pelko. Jos esim. alkaa edetä urallaan ja on nousemassa korkeampaan yhteiskunnalliseen asemaan, se voi hirvittää vietävästi. Jopa niin paljon, että pelkääjä voi torpedoida oman etenemisensä.

Tällä teorialla ei pelättäisikään sitä rahaa ja/tai varakkaita ihmisiä vaan sitä suhtautumista omaan menestykseensä.

Valitsen Rakkaudesta, mutta rahaa ja sivistystäkin tarvitaan! ;)

Synapsi, mielenkiintoinen pointti.

Oletko ajatellut tuota Maslowin tarvehierarkian valossa?

 Tässäpä mietittävää.  :)
Voisiko tuon riista-sanan tilalle vaihtaa joidenkin kohdalla sanan mies..? ;)

Tuijotan, mutta en kuitenkaan rakastu sen perusteella, tai ihastu tai mitään. Enkä yritä mallata miehiä mihinkään tiettyyn muottiin, että sillä pitää nyt olla tollaset hiukset ja tuon malliset silmät jne. Vaikka tietty on ne tietyt piirteet jokaisella, mitkä itseä miellyttää. Mutta, komeutta on niin monenlaista.

Muutama päivä sitten törmäsin Anttilan levyosastolla nuoreen mieheen, joka oli kuin suoraan minun kuvitelmistani. Siis juuri sellainen, joka omasi kaikki ne piirteet ja oli vielä ihan saman näköinen kuin pääni sisällä oleskeleva niin sanottu "miehenmalli". Olin aika  :o  Enpä tiennytkään, että tuollaisia on oikeasti olemassa.
Mutta, en kuitenkaan untenut mitään (jos ei sitä alun "jumankekkaa" lasketa). En rakkautta, ihatusta, vetoa tai pienintäkään kiinnostusta häntä kohtaan. Sillä vaikka kaikki oli ulospäin aivan tip-top täydellistä, olivat sielumme vieraita toisilleen.

Eli no, loppupeleissä ulkonäöllä ei kai ole mitään merkitystä. Jos kaksi tuttua sielua tunnistaa toisensa niin..  ::) Se on kai menoa sitten niillä, vaikka kyseessä olisivat prinsessa ja slummipoju. Yleensä sielut kyllä hakeutuu samaan piiriin/ympäristöön mikä toimii yhdistävänä tekijänä luulen ma.  ;)

Raha voi olla myös petollinen "väline". Raha tuo myös valtaa.

Minulla on kyllä ihan päinvastaisia kokemuksia tässä asiassa. Ulkomaalainen eksä kaipasi huomattavasti enemmän sekä materiaalista että emotionaalista paapomista kuin nykyinen, suomalainen mieheni.


Ei minullakaan, mutta en halua sotkea Suomessa asuvaa ja työskentelevää miestäni näihin keskusteluihin niin, että hän olisi niistä tunnistettavissa. Kyseessä on täysin yksityisyyden suojaan liittyvä kysymys.


Olen kirjoitellut kaikenlaisille foorumeille niin kauan ja paljon, että otan enää harvoja virtuaalimaailmassa sanottuja asioita kovin henkilökohtaisesti.  Tiedän myös, että kun karrikoi, on syytä varautua siihen, että vastaukset tulevat samaan sävyyn. Pidän itsekin debatista (mars 3. huoneessa) , mutta sanottakoon, että näin "vanhimmiten" en enää jaksa ottaa kaikkeen kantaa yhtä kärkevästi kuin vaikkapa vielä 5 vuotta sitten.



Itsellänikin on viestintäalan koulutusta,  joten yritän olla tekemättä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ihmisistä vain muutaman luetun viestin perusteella. Mutta sanottakoon, että viime aikoina kirjoittamiesi viestien perusteella uudelle lukijalle, joka ei historiaasi tunne, saattaa tulla kyllä vähän toisenlainen kuva prioriteeteistasi kuin niille, jotka ovat seuranneet palstaa pidempään.  ;)

Siitä olen tietysti samaa mieltä, että kun nykyään elämä on hyvin työkeskeistä niin miehillä kuin naisillakin, sitä tapaa tietysti helpoiten ihmisiä tavalla tai toisella työn kautta. Eikä se ole välttämättä huono asia ollenkaan, sillä samalla alalla on yleensä samanhenkisiä ihmisiä.

Kyllä on myös sellaisia miehiä joille RAHA näyttää olevan jotenkin itse elämää suurempaa. Olen tavannut ylimielisiä miehiä, joilla vain raha on merkannut työn lisänä kaikkein eniten. Naista saatetaan jopa polkea ihan alas jos nainen on vähävaraisempi osapuoli. Hyi helvetti millaisia kusipäitä jotkin raharikkaat voivat olla!

Minä taas olen ymmärtänyt (siis uskonto nyt kyseessä) että eikö se ole Intiassa jokin pakko tuo avioliitto, että nainen voisi elättää itsensä ja esim lapsensa. Vai heittikö nyt metsään tietoni?? Vai oliko se nyt Arabimaissa näin??

No siellä idässä nyt ylipäätään. Kamalaa.

Jos miettii tuota äänestyksen viimeistä vaihtoehtoa, niin se tuntuu todella karmivalta. Tuossa vaihtoehdossa ei ole mitään ihmisarvoa mukana, KUN RAHA VIE VOITON!

Tuota on nähtävissä varmasti meillä täällä suomen suihkuseurapiireissäkin, jotka minua eivät kiinnosta, mutta pakostakin joskus nähnyt.

La Papessa, koska sinulla näyttää olevan kova tarve lähestyä minua henkilökohtaisella tasolla, niin vastaanpa henkilökohtaisella tasolla.

Olen ymmärtänyt rivien välistä YV:istäsi ja näistä kirjoituksistasi,
että jokin sinua mättää, ja ihan oikeasti, minä en ole henkilökohtaisesti edes kiinnostunut, että mikä. :)

Minulla ei ole salattavaa oman elämäni suhteen, jos sinulla on/haluat pitää omat asiasi ominasi,
niin kunnioittakoon sitä sitten.
Kukaan täällä, en edes minä, ole kehottanut tai pakottanut minkäänlaisiin avautumisiin topiceissa
tai YV:nä.
Voit aivan hyvin puhua asioista yleisellä tasolla tai olla puhumatta.

Kukaan ei pakota tai kehoita sinua todistelemaan mitään, eikä sinulta ole pois mitenkään
minun elämäni juristini ja oman työni kanssa täällä Wienissä mitenkään.

Sinä voit ja varmasti kykenet luomaan ihan sellaisen elämän itsellesi kuin itse haluat.
Minä en ole mitenkään vastuussa siitä, onnistutko siinä vai et.

Minä en myöskään välitä, onko kirjoittaja uusi vai vanha, joka lukee tai on lukematta tekstejäni.
Minä en ole vastuussa heidän tunne-elämästään tai reaktioistaan. :)

Jos haluat olla yhteyksissä kanssani, niin kannattaisiko harkita hiukan toisenlaista lähestymistä?  ;)

Jatkettaisiinko topiceissa itse aiheesta, kiitos. :)

Tuosta uskonnon, avioliiton ja rahan merkityksestä,
niin tunnen useita muslimi-miehiä (täällä heitä on paljon liikemiehinä), ja heillä on lain mukaan
oikeus neljään vaimoon.
Harva kuitenkin ottaa enempää kuin yhden, yleensä korkeimmillaankin kaksi,
koska yksinkertaisesti he sanovat, että se on ihan jumalaton stressi
ja kuulema pirun kallista kenelle tahansa. ;D

Muslimi-mies on lakien, myös uskontonsa ja yhteiskuntansa velvoittamana
velvollinen pitämään kaikki vaimonsa samanvertaisina.
Esim. jos hän ostaa yhdelle vaimolle asunnon, niin hän joutuu antamaan saman arvoisen asunnon/rahaa
kaikille muillekin vaimoille ja tämä pätee ihan kaikessa arkipäivän asioissa.

Unohtakaa nyt fundametalistit, ja kivitykset ja naisten hakkaamiset, kun puhutaan muslimeista.
Suurin osa heistä on kuin suurin osa kristityistäkin,
suurin osa kuuluu kirkkoon, mutta hyvä kun joulukirkkoon menevät
ja löytyy noita naisten hakkaajia ja murhaajia ihan yhtälailla länsimaistakin.
Niiden nimitykset vain vaihtelevat.

Suurimman osan muslimimiesten vaimoista/tyttöystävistä ei tarvitse käyttää mitään burkhia
tai huiveja, etenkin jos hän on länsimainen nainen, mutta toki, jos menee moskeijaan,
(kristityissä piireissä myös ortodoksiseen kirkkoon nainen peittää huivilla hiuksensa)
ja vierailee siellä Dubaissa tai Teheranissa,
mutta silloinkin kysymyksessä on kunnioituksesta ko. maan tapoja kohtaan,
kuten missä tahansa maailman kolkkaa vieraillessa
ja yleensä ihmisten pitäisi sen verran käytöstapoja omata. ;)

Yleisesti ottaen olen tullut siihen tulokseen, että muslimimiehet pitävät keskiarvoa parempaa
huolta naisestaan kuin länsimainen mies, mutta kolikon toinen puoli taas on se,
että ne on huomattavasti omistushaluisempia ja mustasukkaisempia kuin länsimainen mies,
mutta jos sen suhteen ei ole ongelmaa, eli näkee vain ja ainoastaan sen oman miehensä,
eikä koe tarvetta flirttailla tai testata omaa viehätysvoimaansa muiden miesten kanssa,
niin ei välttämättä mikään huono vaihto-ehto joku komea saudi-biljonääri.  ::) :P

Tuota olen miettinyt, että Suomessa ollaan ehkä vielä inhimillisissä puitteissa
raha-avioliittojen suhteen,
koska Suomessa kait on olemassa ehkä vain jotain 1-2 todella varakasta ihmistä
-vertaen nyt kansainväliseen keskiarvoon, jossa he jäivät silloinkin sinne häntäpäähän.

En muista missä tuohon vertailuun törmäsin, mutta jos joku näppärämpi löytäisi sen?

Myöskin Suomen lainsäädäntö ei suosi rahan vuoksi naimista, muuta kuin pysymällä siinä avioliitossa.

Wien on sen verran keskellä koko Eurooppaa, josta on lyhyt matka joka paikkaan,
joten tänne on majoittunut paljon super rikkaita Aasiasta, Venäjältä, Arabimaista, USA:sta
ja tietenkin muista Euroopan maista.
Nuo entiset itä-blokin maat ovat kasvamassa ja niiden yritysmaailmaan satsataan paljon rahaa,
mutta tietenkään ne eivät ole niin mielyttäviä paikkoja taas asua
kuin Wien kaikin puolin korkeakulttuureineen ja niin,
joten täällä niihin törmää helpommin kuin Suomessa.

    ;D

Matkailu avartaisi sinuakin ^^Ixpiyacoc^^ .  :coolsmiley:
Se on tilastollinen facta, mistä puhun ja perustelut ovat juuri Wienin sijainnilla
ja miellyytävyydellä.
Wien oli viime vuonna 4. miellyttävin kaupunki asua koko maailmassa
asumiskustannusten ja tason, arkkitehtuurin, kulttuurin ja mitä siihen tutkimukseen nyt laskettiinkaan.
Sitä edellisenä se oli 5. parhain. Olen todella ylpeä kotikaupungistani. :)

Ja kyllä monia näyttää hetkauttavan, sinuakin näemmä. ;)

Sanoin, että Suomessa (ei siis koko Scandinaviassa) on kansainvälisen vertailun valossa
vain muutama todella varakas ihminen,
mutta toki mikä kenellekin on paljon omassa elämäntilanteessaan.

Menikö jakeluun? :)

No kuusi varvasta ei kai ole se pahin juttu, vaan ne psyyke-häiriöt ja kehitysvammaisuus.

Isäpuoleni, joka on muuten suomalainen, suvussa on menty 4-5 kertaa serkun kanssa naimisiin,
josta viimeisin oli ihan tässä n. 15 vuotta sitten, jolloin pikkuserkukset menivät keskenään naimisiin,
mutta ovat jo sen verran ikä-ihmisiä, ettei yhteisille lapsille ole mahdollisuutta. Luojan kiitos. :buck2:

Isäpuoleni suku on ollut "varakasta" ennen vanhaiseen aikaan ja omaisuutta ei suotu valuvan vieraille,
joten kyllä vähintäänkin, ellei nyt järjestetty, niin ainakin jonkin näköisellä pakolla suosittiin,
että nai omasta suvusta, että tulee ainakin "kunnon perheestä".

Hänen isovanhempansa ja heidän vanhempansa olivat täysiä serkkuja keskenään.
Kylä, josta isäpuoleni on kotoisin, kaikki ovat jollain tapaa sukua toisilleen.
Lapsia tuli paljon ja nykyäänkin noista jälkeläisistä voi havaita tiettyjä "outouksia"
käytöksessä, ulkonäössä, mielenterveydessä ja heillä on uskomattoman paljon vakavia kehon sairauksia.

Siis eipä tuo Suomessakaan ole uusi asia naida omasta suvusta ja onhan se niinkin,
että ennen vanhaan ei ollut paljon ihmisikään siellä,
vaan mentiin naimisiin siitä naapuritalosta ja/tai suvusta.

Off topicia, mutta...

Niin, mutta ei sillä minun mielestäni ole mitään tekemistä uskonnon, kulttuurin tai kansallisuuden kanssa,
vaan miehen egon ja ns. "kunnian" kanssa.

Siinä, missä muslimimaissa nainen tapetaan kunniamurhana, niin esim. Suomessa sen nimitys
ns. intohimomurha, joka sitten oikeudessa selitetään joko tappona tai murhana,
riippuen siitä, suunnitteliko se mies sitä 2 sekunttia vai pari tuntia vai pari päivää. :buck2:

Tiesitekö muuten, että suhteutettuna väkilukuun,
prosentuaalisesti Suomessa tapahtuu eniten väkivaltarikoksia ja henkirikoksia koko Euroopassa?

Tämä Veskarini (juristi) tuoreesta ammattilehdestä,
jossa oli koottuna vuoden 2008 rikostilastoja.
Jutussa oli maininta, että Suomi on perinteisesti Euroopan kärkimaa näissä,
mutta taas mietittiin suomalaista pehmeämpää rikosseuraamusta,
joka taasen estää useimmassa tapauksessa rikoksen uusimisen,
mutta ei estä uusien äkkipikaistuksissa tehtyjä rikoksia yhtä tehokkaasti
kuin taas maissa, joissa on kovempi rikosseuraamus.

Ei kai tässäkään täydellistä mallia löydy..?

Mutta nyt ollaan jo hirveän paljon off topic!  :o  :-[  

Koitetaas pysyä nyt pikkasen realiteettisella tasolla. Varakas voi olla ilman miljonaarinä olemista. Varakas voi olla monin tavoin. Perus duunari voi ansaita akateemisen tulotason verran. Tästä on ollut ihan uutisjuttujakin.

Akateemisuus on hyvä asia mutta myös sieltä ruohonjuuritasolta lähtenyt (vähemmän "lukenut") ja ylös kivunnut.

^^Ixpiyacoc^^ : Älä sinä nyt riitaa kylvä! Haistoin tuosta sen.

Itsekkin niin ahnaasti mukana seuraat ja kirjoittelet.

Ihan samalla viivalla olet,^^Ixpiyacoc^^   ;)

Valitan, jos näin on päässyt tapahtumaan. Olen  pyrkinyt kommentoinut sinun esittämiäsi näkemyksiä rakkaudesta, rahasta ja elämästä yleensä mahdollisimman yleisellä tasolla, tietysti oman elämänkokemukseni kautta. Se, että koen mielipiteesi jollakin tasolla äärettömän stimuloivina, ei kuitenkaan tarkoita, että jotenkin olisin niistä henkilökohtaisesti loukkaantunut.


Ei niin, mutta taidamme kumpikin pitää debatista. Ja vielä kerran: Avaudun kyllä omasta elämästäni erittäin mielelläni, mutta haluan kunnioittaa läheisteni yksityisyyttä silloin, kun he eivät halua tulla vedetyksi keskusteluun. Tämä on äärettömän ajankohtainen aihe muuten myös juridisesti täällä Suomessa, liiasta avautumisesta jonkun toisen omikseen kokemissa asioissa voi joutua vaikka rosikseen. ;)


Pahoittelen, jos olet saanut tämän käsityksen. Lähinnä olen utelias....


Anteeksi vain, mutta en nyt ihan ymmärrä, mistä tämä kommentti tuli. :-[


Etpä tietenkään. Kyse on lähinnä siitä, välittyykö viestisi sellaisena, kun olet sen halunnut välittää niille, jotka eivät ehkä tunne kaikkia taustoja. Jos olet sitä mieltä, että näin on, kaikki on tietysti hyvin.


En tietoisesti halua aiheuttaa konflikteja, joten jos joku kommenttini koetaan loukkaavaksi, selvitän mielelläni asian vaikkapa niillä YV:eillä. Ei siksi, että haluaisin jotain salata, vaan nimenomaan, koska silloin nämä varsinaiset keskustelut pysyvät topicissa paremmin.


Oikein mielellään. ;)

Olen nähnyt ihan live-elämässäni mitä on kun rupee suorastaan rahassa, mutta ollaan niin pihejä, että ei edes omaa sukulaista voida muistaa. Kuljetaan jopa rytkyissä kun rahanpalvonta on ihan ääretöntä.  Hautaankaan ei rahoja saa mukaan, tai saa, mutta ei ne ole ikuisesti säilyvää kuten luut.

Niin, raha ja mammona on katoavaista. Kun kuolla kupsahdat, kaikki menee. Vaikka olisi kuinka suuri omaisuus, kuolleena se ei paljoa hyödytä. Sen sijaan ihmisen muisto kyllä jää elämään. Jokainen ihminen täällä ollessaan jättää jälkensä ja se millainen omastasi tulee riippuu itsestäsi. Mieluummin jätän hienon jäljen kuin läjän seteleitä.  :coolsmiley:

Eileithyia: Kirjoitit todella osuvasti ja ytimekkäästi.

Tämä aihe on käsitelty nyt loppuun, vai!? ;) 8)

Siinäpä se. :)



No miksi pitäisi olla jakamassa rahaa kaikille sukulaisille vain siksi,
että itsellä sitä on ja on nähnyt työtä ja vaivaa sen eteen? ???

Oman lapsen tukemisen ymmärrän siinä tapauksessa, että lapsi on todella kusessa,
mutta silloinkin niin, että lapsi, vaikka olisi aikuinen, oppii pärjäämään omillaan
ja luomaan itse sen oman menestyksensä.
Muita mielestäni ei tarvitse muistaa niin erityisesti.

Saavathan sitten tapella kuoleman jälkeen ihan verissä päin kuin rakkilauma. ::)

Ja miksi ei voi kulkea rytkyissä, vaikka rahaa onkin? ???
Jos taasen kulkee Pradassa ja Hermésissa, niin johan taas olla nurisemassa,
että vtu, mikä riikinkukko sekin on.

Usko pois, minulla kokemusta molemmista ja se ei ole sukulaisille koskaan hyvä.
Parempi, kun välttelee koko parasiitti-joukkoa eläessään. :buck2:

Minä olen sitä mieltä, että omista rahoistaan saa nauttia ihan niin kuin itse haluaa
ja tärvätä sitä miten haluaa.
Myöskin se varakas mies, joka valitsee jonkun (onnekkaan) naisen (köyhän) puolisokseen.
Tarvitseeko olla yksinäinen, vaikka varakas olisikin? ???

Minua ärsyttää suunnattomasti joidenkin ihmisten asenne, että kun jollakin on enemmän varallisuutta,
niin hänen pitäisi olla sitä jakamassa sinne ja tänne, sille ja tuolle mitä erilaisimmila syillä
-mielellään antaa pois koko omaisuus. Miksi ihmeessä?  :uglystupid2:


Totta, eipä sillä rahalla ja rakkaudella mitään tee, kun kuolee,
mutta ennen sitä kuolemista pitää elääkin ::)
-mahdollisesti aika pitkä elämä, :buck2: joten henkilökohtaisesti en paljon mieti sitä,
mitä kuolemani jälkeen tapahtuu
ja mitä ihmiset minusta silloin ajattelevat.  ;D
Silläkään kun ei ole mitään väliä silloin, -samat madot syövät sen rikkaan kuin köyhänkin,
onnellisen ja onnettoman. ;)

Elämä on tehty elettäväksi ja nautittavaksi tässä ja nyt, ei siellä haudassa. :)

Minua ärsyttää suunnattomasti joidenkin ihmisten asenne, että kun jollakin on enemmän varallisuutta,
niin hänen pitäisi olla sitä jakamassa sinne ja tänne, sille ja tuolle mitä erilaisimmila syillä
-mielellään antaa pois koko omaisuus. Miksi ihmeessä?



 :) ;) :D ;D >:( :( :o 8) ??? ::) :P :-[ :-X :-\ :-* :'( :angel: :buck2: :crazy2: :idiot2: :knuppel2: :laugh: :police: :smiley6600: :smitten: :tickedoff: :uglystupid2: :2funny:

Sashalle: Se mitä aiemmin kerroin pihistä ja rytkyistä, on asia sellainen joka todella pitää paikkaansa. Ylpeys on se mikä kantaa kuulema eteenpäin ja muitten vähävarallisten alaspoljennasta oli kyse, vaikken mitään suuremmin paljastellut kenestä oli kyse!

NYT EI OLLUT RAHOJEN JAKAMISESTA SUKULAISELTA TOISELLE KYSE!!!!

 No siitä mäkin olen samaa mieltä ettei tule tehdä mitään jota ei tekisi sydämestään. Usein myös se rahanjakaminen voi olla yksi keino pönkittää asemaansa ja imagoaan muiden silmissä, jos siis se ei ole pyyteetöntä antamista.
 Minusta toisen ihmisen auttaminen on hyvä niin kauan kun ei tee toisesta riippuvaista, auttamisen tarkoitushan minusta pitäisi olla toisen tukeminen takaisin siivilleen ja lentoon. Sen jälkeen toivottaa hyvää matkaa.

Niin, jospa sitten palauttaisin keskustelun siihen varsinaiseen aiheeseen, eli siihen, että pitäisikö parisuhde muodostaa rahasta vai rakkaudesta vai mahdollisesti molemmista.

Oma mielipiteeni on, että ihmissuhteissakin on loppujen lopuksi kysymys sopimusasiasta. Eli mentiin suhteeseen sitten mistä syystä tahansa, asia on ihan OK, kunhan kumpikin osapuoli tietää tarkkaan missä mennään. Esim. jos osapuolet sopivat, että kyseessä on ns. järkiliitto, josta osapuolet tavalla tai toisella hyötyvät - esim. mies saamalla  kauniin ja sosiaalisesti lahjakkaan "edustusvaimon", kodinhengettären ja/tai kuuntelijan ja nainen taloudellista turvaa -, kaikki lienevät tyytyväisiä ratkaisuun.

Muutenkin osapuolten yhteinen hyöty on paljon kestävämpi pohja liitolle kuin se korkeintaan noin  kaksi vuotta kestävä neurokemiallinen poikkeustila, jota rakastumiseksi kutsutaan. Hyödyn ei tarvitse olla mitenkään materialistista. Esim. henkilö, joka tavoittelee elämässään jonkinlaista valaistumista, hyötyy huomattavasti puolisosta, joka ymmärtää miksi oleskelu Äiti Amman luona Intiassa puolet vuodesta on hänelle tärkeää. Ja henkilö, jolle on tärkeää olla ihmisen kanssa, joka tuntee häntä kohtaan aitoa ja kestävää rakkautta, tietysti hyötyy siitä, että tätä rakkautta saa.

Se, mitä kommentoin tuossa eräässä aloittajan viestissä, olikin hänen käyttämänsä sanavalinta. Sasha nimittäin puhui miehen "hyväksikäyttämisestä" ja "huonosta kohtelusta". En tiedä, miten hän nämä sanat kokee (kysehän voi olla ihan vain siitä, että ilmeisesti hän ei käytä Suomea juurikaan ns. päivittäisessä kanssakäymisessä, ja tiedän kokemuksesta, kuinka nopeasti kieli silloin rappeutuu), mutta varsinkin "hyväksikäytöllä" viitataan suomen kielessä vaikkapa lainsäädännössä toimintaan, jossa henkilö tavalla tai toisella johtaa toista henkilöä harhaan omaa etuaan tavoitellessaan. Liike-elämässä tällainen käytös on rikollista, enkä pidä sitä mitenkään hyväksyttävänä myöskään yksityiselämässä.

  ;)

Pitäisi kai tietää, mitä elämältään haluaa, tai ainakin, mitä ei missään nimessä halua,  ennenkuin alkaa mitään kovin vakavaa suhdetta rakentaa.


Mitä muuta esim.  avioliitto on kuin juuri soppari ?  Sopparit voi myös purkaa, jos sopimusosapuolet ovat sen ehtoihin tyytymättömiä. Mutta se, että pelisäännöt sovitaan etukäteen, helpottaa kaikkien elämää.

Niin.. nyt en ihan ymmärrä, mitä noilla edellisillä kommenteilla on tekemistä itse aiheen kanssa, :uglystupid2:
mutta yhden jutun, mikä tapahtui minulle ei niin pitkä aika sitten.

Olin Veskarin kanssa parin päivän lomalla kivassa hotellissa.
Poistuimme lounaalle, jonka aikana siivooja oli huoneessamme.

Palatessamme huomasin, että laukustani, jonka olin jättänyt huoneeseen,
oli hävinnyt kaikki kolikot ja pikkuraha, n. 100 € verran.
Itse lompakon toki olin ottanut mukaan. Luojan kiitos.

Teimme toki valituksen. En ollut jättänyt tippiä siivoojalle,
koska se on tapana jättää vasta, kun lähtee hotellista ja sitä ei jätetä laukkuun,
vaan pöydälle.

Siivooja tuli huoneeseemme ja kaivoi taskuaan palauttaakseen rahat.
Tottakai, koska potkuthan tuollaisesta tulee.

Hän sanoi, että otti rahat, koska hänestä on epänormaalia jättää rahaa hotellihuoneeseen
ja pitää rahaa laukun pohjalla, kuten minä pidän
ja ajatteli, että en huomaa/välitä, vaikka hän ottaa ne.

Kysyin häneltä, että olemme jättäneet huneeseemme myös kaksi Guccin urheilulaukkua
ja Pradan käsilaukun, josta hän kaivoi rahat itselleen, ja myös vaatteemme
ja pöydällä on myös arvokas kello ja koruja,
miksi hän ei samalla periaatteella ottanut myös niitä?

Hän sanoi, että se ei ole sama asia, koska ne ovat henkilökohtaisia.
Miten niin ei ole? Eikö minun n. 100 € laukkuni pohjalla ole minun?
Hän sanoi, että sinulla on paljon rahaa (ja 100 € ei ole sinulle mitään). :uglystupid2:
Entä sitten, eikö se ole minun henkilökohtaisesti?
Jos ei niin mitä sanoisit, jos minä varastaisin sinun laukustasi/lompakostasi 50 €?

Siihen hän ei osannut enään vastata, mutta hän ei ollut mitenkään pahoillaan,
että oli varastanut minulta, vaan oli pahoillaan, että menetti työpaikkansa minun vuokseni.
Siis loppujen lopuksi syy oli minun, että hän menetti työpaikkansa, eikä siinä, että hän varasti.

Pointtini on se, että on ihan sama asia, varastatko 10 € rahaa siivoojalta, jonka mies on autonkuljettaja,
Anttilan kassista kuin PR ja Communication Managerilta, jonka mies on juristi, Pradan laukusta.

Molemmat ovat työnsä tehneet oman rahansa eteen
ja se oma raha on molemmille yhtä henkilökohtaista ja molemmilla on oikeus tehdä omalla rahallaan
mitä hän itse haluaa ja tarpeelliseksi kokee ja oikeus oman omaisuutensa koskemattomuuteen.



Aivan. :) Olen huomannut täällä päin erään muodon noista sopimuksista,
että vanhempi mies auttaa nuorempaa naista ensin esim. koulutuksen ja uran kanssa
ja sitten kun mies on jo todella vanha, niin se nuorempi nainen pitää huolta miehestä.

Tiedän monia tälläisiä pariskuntia ja hyvin on tasapainossa suhteet. :)



Jep, Astro on ainoa paikka, missä käytän suomea.  :)
Minun on välillä vaikea ymmärtää nykysuomen sanankäänteiden merkityksiä lauseessa,
koska tietenkin suomenkieli kehittyy joka vuosi hurjan nopeasti
ja itse en ole käyttänyt suomea enään vuosiin,
jolloin miettii toden teolla, että mites tämä lause pitäisi nyt ymmärtää,
kun sillä tuntuu olevan useampi merkitys.

Kiitti selvennyksestä. :)

 Mäkin yhdyn tuohon sopimusasiaan, avioliitto on jollain tasolla aina sopimus ja se voi perustua kahden ihmisen kesken sitten lähes mille tahansa. Kuitenkin jos kumpikin osapuoli hyväksyy sopimuksen "ehdot", sitoutuu siihen ja ovat niin onnellisia tilanteessa kuin voivat niin mikäs siinä.
 Itselleni on tärkeätä joka tapauksessa itsen ja toisen kunnioittaminen ja se ettei tahallisesti aiheuteta toiselle vahinkoa. Hyväksikäyttäminen on sekin joskus monipiippuinen juttu, sitä ei yleensä tapahdu ilman "uhrin" suostumusta, joten kai siinäkin on kyse jostain sanomattomasta sopimuksesta.

Se oli siitä, että kun oli puhetta, että hyväosaisen pitäisi jakaa omaisuuttan muille vähäosaisimmille
ja halusin osoittaa, kuinka raa'asti jotkin ihmiset ajattelevat, että hyväosaiselta voi
huoletta esim. varastaa, koska hänen rahansa ovat vähäosaisen mielestä usein yhteistä hyvää,
eikä hänen henkilökohtaista omaisuuttaan,
mutta vähempiosaisen omat rahat ovat hänen henkilökohtaista omaisuuttaan enemmän,
kuin hyväosaisen omat ansaitsemansa rahat.

Täällä tuo on ihan tavallista ja täysin normaalia!
Minulle suositeltiin heti, vaikka koulutusta löytyykin, että tutustu "oikeisiin ihmisiin",
jotka suosittelevat sinua kunnon virkoihin.

Täällä pätee työnhaussa paljon se, että kenet sinä tunnet ja kuka tuntee sinut
ja kenen rakastaja/tyttöystävä/vaimo olet.

Melkeinpä sanoisin, että se on pakko ja elinehto, vaikka olisi kuinka kouluttautunut
ja omaisi hyvän työhistorian
-valitettavastikin.

Ja sukulaissuhteet lasketaan myöskin! Jos olet jonkun tunnetun esim. poliitikon tai julkimon tai pohatan
kanssa pikku sokeriserkku, niin sama juttu. :)

Tosin se on eräänlainen lieveilmiö siitä, että täällä taas työympäristö sekoituu varsin tehokkaasti
yksityiselämään ja ystävät ja lähes koko sosiaaliset piirit ovat kytköksissä.

No minua kyllä surettaa tuo, jos naisen pitää antaa ruumiinsa käytettäväksi jotta etenisi urallaan.  :'( Se on eettisten periaatteiden vastaista ja sanoisin että jopa ihmisoikeuksien vastaista. Korjatkaa jos käsitin värin, mutta vähän tuollaisen kuvan sai teksteistä.  :-\

No mutta mitä siihen rahojen jakamiseen tulee niin ei kait sitä ole pakko jos ei halua, mutta.. Kun joskus katselee noiden Hollywoodin miljonäärien menoa: Ostelevat vain lisää taloja, joilla eivät edes tee mitään ja omaavat kymmeniä autoja vaikka yhdellä pärjäisi ihan hyvin. Miksi ihmeessä.. Yhtä hyvin olisivat voineet antaa vaikka ne neljän turhan talon rahasumman Unisefille, jolle siitä rahasta on varmasti hyötyä, auttaa monia ihmisiä pääsemään jaloilleen ettei tarvitsisi lastaan myydä..

Mutta muuten tuosta auttamisesta olen aivan samaa mieltä DolceVitan kanssa. :)

No kyllä se nyt vähän metsään meni. :) Sen ei aina tarvitse olla niin mustavalkoista.
Normaalissa arkielämässä se menee kyllä hiukan toisin.
Kyllä käsittääkseni suurimmassa osassa tapauksia molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan
ja usein myös tietävät hyvin tarkkaan missä mennään ja asiasta tehdään "sopimus" molempien hyväksi.

Minua ainakin on auttanut hyvin ratkaisevasti muutama mies uralla paremmille, heh..! ;D palleille,
ja ihan ilman seksiä, mutta toki, että lähipiiriin olen kuulunut ja kuulun.

Sitä kutsutaan verkostumiseksi. :)

Veskarini sanoi justiinsa tuossa sitä, että verkostuminen on nykyään niin helppoa netin myötä,
että monet palkkaa juuri ennemmin sen esim. parhaan ystävän suositteleman tyypin,
oli se sitten rakastaja, tyttöystävä tai vaimo tai parhaan ystävän/liikekumppanin hyvä ystävä,
koska jonkun läheisen tai ystävän suositus
antaa luotettavuutta enemmän kuin joku täysin realielämässä
tuntematon (Xing/Linkedln/Facebook/sun muut)
ja sitä näissä busineksissa tarvitaan.


Ja kyllä sitä kait on suihinotolla töihin päästy, aina on päästy koko maailman historia,
mutta siinä on riskinsä, että niitä suihinottoja pitää olla sitten antamassa yhdelle sun toiselle,
etenkin jos koulutus ja ammattitaito ei varsinaiseen työtehtävään riitä,
että joku ne hommat puolesta tekee ja oma palkka juoksee
ja niin, pitää se silti jotenkin osata tehdäkin tai vähintään sitten oppia pirun nopeasti,
että siinä hommassaan ja urallaan pysyy.

Tiedän muutamia naisia, jotka ovat tuota reittiä edenneet, ja toisella heistä se oli kannattavaa,
koska hän oli fiksu, oppi nopeasti työnsä ja vielä meni naimisiin sen pomonsa kanssa,
jolle se suihinotto piti antaa päästäkseen haluamalleen virallem
ja nyttemmin on edennyt urallaan ihan normaalia reittiä. :)

Toisella naisella oli huonompi säkä, tai sitten vain tilannetaju ja harkintakyky petti
työn vaativuuden suhteen, eli hän yritti virkaan, johon ammattitaito ei riittänyt
ja sitten se oli koko firman virallinen "puhaltaja", kunnes sitten viimein
huonon maineen saaneena -joka ei siis johtunut vain ammattitaidottomuudesta-
tuli potkituksi ulos ja sen jälkeen olikin vaikea löytää uutta työpaikkaa.

Ja niin, kai minäkin olen suihinotolla edennyt urallani,  ::)
koska esim. nyt Veskarini auttaa minua etenemään erään työprojektin kanssa,
joka mahdollisesti poikii paremman viran minulle, koska ko. yritys on hänen asiakkaansa,
mutta ei minulla todellakaan ole oloa, että olisin joutunut tekemään niin
ja tässä nyt kovasti joutunut uhriksi antaen jonkun riistää kehoani
kaikkien eettisten periaatteiden ja ihmisoikeuksien vastaisesti, ;D :2funny:
koska annan sen suihinoton sille joka tapauksessa, oli tuota projektia olemassa tai ei. ;) ::) :P

Luulen, että olen ihan turvassa. Mieheni on juristi. :2funny: :D ;D :2funny:

Eli siis vähän niinkuin täällä kesätöiden saanti. Suhteilla vaan.  :)

Tuo sinun ja veskarisi juttu onkin nyt asia erikseen, tekisithän niin vaikka ilman bonuksiakin. Taidan ymmärtää, mitä ajat takaa tässä asiassa  ;) Mutta esiintyyhän sitä "riistoakin" jossain, siitä huolimatta että nainen ei tuntisi itseään uhriksi taikka riistetyksi on se silti aika.. Moraalitonta, näkääs siinä on se pikku juttu, että miesten ei tarvitse koskaan tehdä niin edetäkseen urallaan. Tai mistäs sitä tietää, mutta en ole ainakaan koskaan kuullut. Epäreilua, epäreilua.  :knuppel2:

Kaikki menee suhteilla nykypäivänä,
-jos siis aikoo olla muutakin kuin kaupan kassa.
Sille on vain keksitty nimitys verkostoituminen.


Hmmm.. kyllä vain miehet joutuu ihan siinä missä nainenkin,
miellyttämään vastoin periaatteitaan ja tahtoaan etenemispyrkimyksissä.

Se "riisto" tapahtuu vain tavalla, joka taas miehelle on kivuliaampaa kuin naiselle,
eli hän joutuu usein maksumieheksi itseään ylemmille ja se tulee usein pirun kalliiksi
kestittää illasta toiseen illalliset, kalliit shampanjat ja ilotytöt jollekin liikemiehelle,
jonka kanssa hieroo jotain sopimusta.
Mahdollisesti siihen, jota kutsutaan "suhdetoiminnaksi", kuuluu myös matkojen tarjoaminen,
että saadaan joku business-meetingki jossain "erilaisissa" ympyröissä.

Ei miehelle ole riistävää, jos joku käyttää häntä seksuaalisesti, kuten taas naiselle on.
Miehelle se on riistoa on se, että joku kusee hänen työllään ansaitsemilleen rahoille.

Eron voit huomata jo siitäkin, että jos nainen menettää tavalla tai toisella rahaa,
se on naiselle paljon helpompi kestää kuin miehelle.

Ja mielestäni voisi lakata jo puhumasta siitä kuinka naista aina riistetään,
koska se pitää hyvin harvoin paikkansa länsimaissa ja jos pitää,
niin silloin hyvin usein naisen ihan omaa tyhmyyttään.

Naiset ei ylipäätään ole niin tyhmiä, heikkoja ja idiootteja kuin taas (mielestäni) on aika moni miehistä,
ellei sitten itse ota sitä roolia kannettavakseen. ;)

Kyllä se ns. verkostoituminen on tärkeää ihan missä tahansa maailmassa. Siinä ei välttämättä ole mitään pahaa, koska osoittaahan se, että pystyy luomaan suhteita ns. oikeisiin ihmisiin  tiettyä sosiaalista taitoa, jota työelämässä tarvitaan. Mutta nyt tosiaan tarkoitan sitä, että ns. seksuaalisia palveluksia pyydetään naisilta vastineeksi ihan kaikesta, hyvistä tenttiarvosanoista lähtien (tiedän tapauksia, joissa ystäviäni on uhkailtu kokeen hylkäämisellä, jos eivät suostu professorin ehdotteluihin). Ja että seksuaalisia palveluksia tekemällä voi ohittaa työnhakuprosessissa toisen, oikeasti pätevämmän hakijan.

Niin.. Ei kai tuota voi välttääkään, maailma kuin vain on sellainen,
että seksuaalinen voima on edelleenkin se voimakkain energia, mihin elämisen ihme perustuu.
Kai ihminen ei pääse naturaaleista vieteistään, vaikka kuinka sivistämme ja henkistämme itseämme? ???

Kyllä tuon olen huomannut (Suomessakin), työhaastattelutilanteissa.

Viimeksi kun hain erääseen isoon tunnettuun kansainväliseen yhtiöön PR-Manageriksi,
olin jo haastattelukierroksilta päässyt suhteellisen pitkälle,
niin sen ko. Keski-Euroopan yhtiön CEO halusi haastatella minua yksin, ikään kuin vielä kerran,
koska joka haastattelutilanteessa oli aina muita Managereita paikalla,
että mitäs kun meillä on toinenkin hakija, joka on sinua hiukan kokeneempi,
mutta ei yhtä viehättävä, että mitäs sinä voit tarjota enemmän kuin hän saadaksesi tämän vakanssin?

Toki se oli hiukan monisanaisempi ja paljon, paljon hienostuneemmin esitetty ehdotus
kuin mitä nyt kirjoitin, mutta pointti tuli varmasti esiin. ;)

Toisaalta oma vikani, koska ko. CEO oli varsin komea
ja selkeästi omasi varsin vahvan seksuaalisuuden ja... ::)
-kai sitten lähetin tahtomattakin kehollisia viestejä, vaikka kuinka yritin keskittyä asiaan.

Vastasin, että mietin asiaa ja hän siihen, että soitan sinulle parin päivän kuluttua.
Silloinen miesystäväni sanoi, että niin kauan kun annat CEOn unelmoida itsestäsi, se paikka on sinun,
mutta jos menet pidemmälle, laitat siihen riskin.

So, kun se CEO soitti, niin koska olisi ollut huono "shakkisiirto" tyrmätä koko tyyppi
ja pitkitin sen omaa leikkiä, mutta en mennyt sen pidemmälle
ja sain sen paikan, ilman seksiä. :)

No työn alkaminen oli helppoa, koska sain kaiken mahdollisen avun
ja tuen CEOlta, mutta sitten jo muutamassa kk:ssa aloin vttuuntua siihen,
kun sillä ei tuntunut olevan mitään muuta tekemistä, kuin oleskella toimistossani
tai järjestellä yhteisiä businessreissuja ja meetingkejä, missä saisi kahdenkeskistä aikaa kanssani
ja aikaa hurmata ja vietellä minut.

Otin ihan huumorilla ja käänsin huumoriksi,
koska fixumpaa niin kuin tehdä vihamies itselleen niin isosta yhtiöstä sukupuolisesta häirinnän vuoksi,
koska niillä valituksilla ei saa kuin hetkeksi kunniaa joiltain naisilta,
mutta elinikäisen "merkinnän" meineeseensa hankaluuksien tekijänä
ja silloin on tulevaisuutta vain jossain Unisefin ja tai jonkun naisasiajärjestön palveluksessa
ja sen Unisefin palvelukseenkin tarvitaan suhteita, että sinne pääsee.  ;)

Toki, jos yhtiö olisi ollut jokin pikkufirma, niin kai asia olisi olisi ihan eri juttu. :police:
Isompien yhtiöiden kanssa kannattaa aina harkita, mitkä kaikki voi hoitaa huumorilla
ja kekseliäisyydellä, että kaikilla olisi hyvä olla.

No kärsin niin kauan, että sain ottaa virkavapaata rauhoittaakseni tilanteen,
ja tuolla virkavapaalla olen edelleen ja työskentelen toiselle yhtiölle. :P

Toivon mukaan, kun palaan takaisin, niin sen CEOn ihastuminen on jo laantunut
ja tilanne harmonisoitunut. :) Yleensä näin. :)

Kirjoitan tämän sillä, että se on aina kaksisuuntainen prosessi tuokin,
että paikan saa muilla avuilla kuin koulutustasolla ja kokemuksella.

Kysymys on silloinkin molemmin puolisesta "sopimuksesta".


Ja kun oikein ajattelen, niin raakaahan tämä elämä on. :)

Opiskellessa näet paljon vaivaa valmistumisesi eteen
ja sitten joku pääsee tenteistä läpi flittailemalla proffan kanssa siinä,
missä sinä joudut istumaan väsyneenä luennoilla ja lukemaan ne oppikirjat läpi.

Sitten kun haet töitä, niin valituksi tulee joku huonommin koulutettu
tai vajaammalla kokemuksella vain siksi, että hän on niin viehättävä persoona
ja/tai antanut blowjobin oikealle tyypille oikeaan aikaan.

Ja sitten kun valitset puolisotasi tai olet jo naimisissa,
niin miestäsi saattaa viedä kuin pässiä narussa joku toinen viehättävä nainen.

Loppujen lopuksi, elämässä pätee edelleen tietyt henkiinjäämissäännöt,
joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä koulutuksen,
työkokemuksen tai edes fiksujen ajatusten ja henkisten arvojen kanssa. :)

Mielestäni tässä maailmassa on aina läpi historian
päästy enemmän eteenpäin kekseliäisyydellä ja viehättävillä piirteillä ja käytöksellä,
kuin koulutuksella ja kokemuksella, vaikka ne toki tukee sitä.

Joku on sanonut että "Raha ei tuo rakkautta mutta on helpompaa rakastaa kun ei tarvitse murehtia rahasta". :)

Itselleni raha ei ole tärkeää mutta jos sitä on niin se on tietenkin parempi kuin se ettei sitä ole.
Kukapa rahasta kieltäytyisi jos se tulee tavallaan "kaupan päälle".
Ilman rakkautta en voisi elää, joten se tulee ensimmäisenä. Voisin rakastua köyhään mieheen ihan milloin vain, jos hän vain vie jalat altani  :smitten:

Tuo on niin totta käytännönelämässä kuion olla ja voi. Viisaasti sanottu. :)

En valitse miestä rahan perusteella, mutta se on totta, että tietenkin se raha on erittäin mukava ja tervetullut extra. Köyhään voisin rakastua ja olen rakastunut ja seurustellut (noh, teininä kovin moni ei vielä tosin ole mikään hirveän rikas ainakaan omilla avuilla)..

Edelleenkin rakastuisin köyhään mieheen, mutta en omasta syystä köyhään. Ihmisistä huomaa kyllä onko heillä kunnianhimoa edetä uralla ja tehdä töitä, laiska mies ei kiinnosta minua ollenkaan, sellainen joka on välinpitämätön huolehtimaan edes itsestään.

Kyllähän se niin on mielestäni, että mies rakentaa kodin, tuo ne talon fyysiset rakennusaineet, ja nainen ikään kuin puhaltaa kotiin hengen ja luo sen ilmapiirin. Näin se on aina ollut ja tulee aina menemään. Mies ja nainen täydentävät toisiaan.

Aika freudilainen näkökulma asiaan. ;) Itse asiassa kyllä seksuaalinen tyydytys ei ole ollenkaan siellä kärkipäässä ihmisen tarvehierarkiassa.  Ja joka tapauksessa niitä pakottavampiakin tarpeita - kuten unta, nälkää, turvallisuushakuisuutta - kyllä hallitsemaan niitä niin, että pystyy toimimaan yhteiskunnassa. Tämä on juuri sitä sivistystä. On siis paljon muitakin sellaisia viettejä kuin seksuualisuus, joita emme voi vapaasti missä ja milloin vain toteuttaa.


Kyllä asia taitaa olla päinvastoin, eli teoreettinen tieto ja käytännön kokemus ovat kuitenkin niitä (post)modernia yhteiskuntaa eteenpäin vieviä voimia. Siitä kertonee se, että maailmassa ei varsinaisesti ole PR-toiminnalle perustuvia suuryrityksiä, vaan yrityksillä, jotka tekevät aivan jotain muuta, on PR-osasto (tai palvelut on ulkoistettu PR-toimistolle), joka tukee heidän toimintaansa sillä sosiaalisella kekseliäsyydellä, viehättävyydellä ja hyvällä käytöksellä. Ns. "pehmeisiin taitoihin" perustuvat ammatit ovat myös järestään huonommin palkattuja kuin vastuultaan samantasoiset "kovien taitojen" ammatit. Politiikka mukaanlukien.  ;)

– Uskon kuitenkin, että todelliset onnenonkijat ovat aika harvassa ja tunnistettavissa. Menin itsekin naimisiin vähän itsekkäistä syistä, halusin lapsia. Silloinen naisystäväni empi kosintaani pitkään, hän kun halusi kokea suuren, romanttisen rakkauden.

– Viihdyimme kuitenkin erinomaisesti yhdessä, pidimme samoista asioista ja vietimme paljon aikaa jutellen ja nauraen kylki kyljessä. Pitkään keskusteltuamme tulimme siihen tulokseen, että se suuri rakkaus saattoi alkaa kehittyä avioliitossa yhtä hyvin kuin sitä odottaessakin. Hän toivoi taloudellista turvallisuutta, ja minä toivoin lapsia enkä halunnut enää etsiä. Päätimme oikaista turhat mutkat ja mennä naimisiin, Matti kertoo.

Avioehtoa parilla ei ole. Matti kertoo luottaneensa naiseen ehdottomasti, koska oli tuntenut hänet useita vuosia. Toistaiseksi ystävyys ei ole vielä leimahtanut romanttiseksi rakkaudeksi, mutta pari on pysynyt yhdessä. – Tottumuksen voimasta ehkä, sitä "leimahdusta" odotellessa, hymähtää Matti.

Tottakai Wieniläisenä näin ajattelen ja kotiin päin vedän. O0  :D ;)


No niinpä! Enemmän rahaa PR:läisille!  :D

Teoriassa ja maailmanlaajuisesta katsontakannasta varmaankin näin,
mutta kyllä käytännön tasolla asiat on hiukan toisin.

Ihmisiä, edes niitä "kovien taitojen" ammattilaisia, ei olisi olemassa ilman ihmisen perusvieteistä voimakkainta. ;)

Miksi ylipäätään ihmiset kilpailevat (ja kateilevat) palkassa, vaikutusvallassa jne.
vaikka vähemmällä pysyisi hengissä,
ellei sitten tehdäkseen vaikutuksen toiseen/toisiin ja miksi se pitää tehdä? ;)
Kilpailuasemasta olla viidakon kuningas/kuningatar
ja siten paras kumppani sille parhaimmalle vastakkaiselle sukupuolelle.



Kyllä se PR:n palkka on ihan kilpailukykyinen siihen nähden, mitä vastuuta kantaa. :)
(ja jep, olen niitä jotka haluaa välttää kaikkea vastuuta!) :D

PR on niin laaja ala kuten markkinointikin ja riippuu paljon mille sektorille asettuu
ja missä yhtiössä/instanssissa.

Työ on nimittäin silkkaa hupia ja edut ovat loistavat.  :)

Kukapa niitä asiakassuhteita, liikesuhteita,
yhteistyökumpaneita ja yhtiön sisäistä kommunikaatiota, johto-työväki-johto pitää yllä
ja kuka tiedottaa yhtiön tulosnäkymät ja veistelee kaikki valheet lehdistölle ja pörssiin,
vastaa yhtiön ulkonäöstä, maineesta, näkyvyydestä mediassa, mainostamisesta, tapahtumista,
vakuutuksista ja hoitaa kaiken kommunikaation kaikkien osastojen ja yhtiön ulkopuolisten instanssien
jne. kanssa, ellei PR ja Kommunikointi?

Ainakin tällä hetkellä oma palkkani on ihan kilpailukykyinen,
mitä vertaa molempien yhtiöiden (josta toisesta olen virkavapaalla) Markkinointi johtajan
ja Tuotantojohtajan palkkoihin, jotka ovat molemmat miehiä (joilla on perinteisesti naisia parempi palkka),
etenkin kun ajattelee, että minun hommani on jauhaa pelkkää paskaa muille. :D ;D :2funny:
Liekö sitten olen lirkutella oikeille päättäjille, että sen olen saanut. :)

Saan ihan omiksi tarpeiksini, joka suo minulle haluamani elintason ja sosiaaliset ympyrät,
eikä tarvitse stressata. :)
PR-ihmisenä yleensä saa hyviä diilejä eri instansseihin ja yrityksiin, kuin myös ns. luxus-yritysten kanssa,
joten kaikenlainen elämämisen kivat jutut tulevat osaksi sivutuotteena,
eli lahjoina tai huokeammalla hinnalla. :)

Valitsin PR:n ja Kommunikaation alakseni, koska minulle se on helpointa tehdä,
eikä minusta ole laatimaan taulukkoja tai laskemaan budjetteja,
koska, hemmetti, tykkään enemmän tuhlata sitä rahaa kuin laskea.  :D

Laskeskelin joitain vuosia sitten, että millaisella palkalla ja työllä varmistan tietyn elintason ja elämänlaadun,
mutta ei tarvitse raataa, kärsiä, stressata ja tavata ärsyttäviä
ja typeriä ihmisiä (tai ainakin voin suhtautua niihin hienon hienoisella arrogasmilla ja pitää sopivaa hajurakoa hyväksytyllä syyllä) :P
ja jossa on joustavat aikataulut ja mahdollisimman paljon vapauksia
ja totesin, että PR sopii minulle kuin nenä päähän. :)

Minulle työssä ei ole tärkeintä se,
kuinka korkealla olen tai pääsen, vaan millaisen elämänlaadun ja tason sillä saan. :)

Minä olen pata laiska ja nautiskelija,
enkä minä halua ottaa mitään vastuuta muista tai toisten päätöksistä
tai mistään päätöksistä ylipäätään.  :angel: Yöunet ja kauneushan siitä vain kärsisi. ::)  :P ;)

Ja ainahan tuo menestynyt yritysjuristi on hyvä olla siellä backroundilla. ;)  

 yhdyn sashan kanssa moneen mielipiteeseen, en mielistelläkseni
 vaan .Kuka voi oikeasti väittää, että rahalla ,ja ulkonäöllä ei olisi
mitään merkitystä. Itse en aikoinaan olisi uskaltanut edes lapsia hankkia silloisen
kunnianhimottoman  :rapu: miehen kanssa.
 Tapasin  :leijona: mieheni jolla oli ,ja on vieläkin oma yritys.
 Sittemmin olemme eronneet , mutta edelleenkin hän on paras ystäväni
 sekä :skorpioni: tyttäreni , ja  :kaksoset: poikani Isä.
 Olisin valmis muuttamaan täältä tunkkaisesta ilmapiiristä
missä naiselle ei edes ovea osaa nämä kylmää kärsineet äijät osaa avata.
Saatikka veemäisesti mulkoilevat naapurin muijat joiden älykkyys osamäärä on pienempi
kuin paino  :tickedoff: :tickedoff:

 Viime kesänä Italiassa , ei muuten tarvinnut ovea itse aukoo.
 Aina oli juttuseuraa aamiaisesta lähtien. Kansallisuuksia hotellissa (siinä Espanjalaisten portaiden)
 läheisyydessä oli laidasta laitaan.Juttuseura = naiset, miehet, pariskunnat, nuoret,gayt ym.
 Menkääs täällä kotisuomessa aamiaisroomiin , mitä tekee jengi? töllää munapekoniaan
 huomenta osaa hyvin huonosti sanoa henkilökunta.
 
Toivottavasti en poikennut aiheesta

 :) :) :)
 

CAN I DEFINE MYSELF IN SOME OTHER WAY?

No, not really. You’re also not your feelings. You’re not what you’ve felt, imagined, envisioned, or feared. You’re not your emotions, or the emotions and feelings of those around you. You’re also not what others may think you are. If you think, for instance, that you’re a parent, or child, or spouse, or employee, you must give up these beliefs before you can find who you are. You’re not your job, your house, your car, your possessions, your desires, anything related to the physical world around you. You may be pretending to be these things while you’re here, but they are not your essence. In fact, you can’t define who you are at all. You must get beyond the need to define yourself in any way, before you can find yourself. You must become limitless.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, olenhan itsekin tuon elänyt läpi jossain vaiheessa,
etenkin, mikä tulee esiin ns. rivien välistä. :)

Olen niitä, jotka jäävät autoon istumaan ja ihmettelemään Suomessa,
kun kukaan ei tule avaamaan ovea ja täyslaidallinen "ignoreeta", jota ei ole tarkoiteuttu
kait(?) tahalliseksi sellaiseksi, tulee, kun haluaa ovesta sisään tai ulos. :buck2:

Etenkin kun joku on kutsunut sinut illalliselle ja ovet ei aukea, kuin myöskään takkia/turkkia ei
auteta pois/ylle ja sitten helewetti pitää maksaa omat syömisensä ja juomat,
hyvä ettei sen miehenkin, niin kyllä siinä on jo auttamattomasti romanttinen tunnelma pilalla. :buck2:

Palvelu on myös hidasta ja ammattitaidontoa ja siitä tulee tunne, että esim. tarjoilija/butler
"ignooraa" ihan tahallaan, vaikka kuinka sitten mielistelevätkin. :o 
Onko ne niin pirun hyvin palkattuja Suomessa (paremmin kuin asiakkaansa),
että heillä on varaa sellaiseen käytökseen??!! ??? >:(

Toisekseen minua ärsyttää Helsingissä se, että ne tarjoilijat ja ovimiehet eri ravintoloissa ja clubeilla
tulevat tekemään tuttavuutta ja kertoilemaan henkilökohtaista elämästään ja asioistaan
ja antaen omia puheinnumeroitaan ja vapaa-pääsyjä VIP:hin jne.
Aivan kuin ne olisivat jotain korkeakoulutettuja jumalia asiakkaisiin nähden??!! :o
Ei minua kiinnosta jonkun ovimiehen tai tarjoilijan elämän tarina,
kun menen nauttimaan illallista tai pitämään hauskaa ystävieni tai seuralaiseni kanssa! >:( :uglystupid2:

Minua kiinnostaa vain viihtyä siellä minne menenkin!

Kaikkeen kohteliaisuuteen ja hyviin tapoihin kun vain tottuu nopeasti muualla,
eikä siihen vaikuta Pradan tai Louis Vuittonin käsilaukku ja Cartierin kello kädessä.

Täällä saan "erityisen hyvää" palvelua vain, jos menen ulos Veskarini kanssa
ja siltikään, sanottakoon nyt, vaikka se voi olla jo hiukan liikaa Suomen oloissa,
että vaikka Veskarilla on oma autonkuljettaja, ja hänellä on omat VIP-pöydät ja tilat varattuna
illallisille ja party-paikkoihin, niin henkilökunta pitää yleensä asialliset välit meihin,
eikä tyrkytä itseään koko ajan seuraan.


Ofcause, my horse... ;) No Vaaka  ei ollut rikkain, mutta ei köyhäkään.
Ihan ok mies varallisuutensa perusteella. :)
Minä rakastan rahaa siksi, että se suo niin paljon helpomman elämän ja mahdollisuuksia.
En "ignooraa" tai suosi ihmisiä siltikään varallisuuden perusteella. :)

Upeita ihmisiä ja persoonia jäisi tapaamatta ja minulla ei olisi varmaankaan montakaan ystävää.
Ei se aina ole rahasta ja varallisuudesta kiinni.

Paras ystäväni (mies) työskentelee näkyvällä paikalla F1:ssä (en kerro missä),
ja siinä on vasta mies, jota todella ihailen!

Rahaa on kuin roskaa, kuuluisuutta myöskin, niin vain esimerkkinä hänen ajatusmaailmastaan;

Kun hän oli Monacossa juhlimassa viime vuonna veneillä ja kuvaajat halusivat Nick Nolten
ja hänet samaan kuvaan, kuin myöskin Prinssi Albertin kanssa
ja sitten pyysivät lisää kuvalupia sen tai tuon kanssa,
niin hän sanoi minulle, että nyt hän on kurkkuaan myöten täynnä ja nyt lähdetään
ja ajoimme 5 tuntia Monacosta Itävaltaan Charinthiaan (etelä-Itävaltaan)
kaikista räkäisempään baariin (jonne itse en koskaan astuisi jalallanikaan yksin,
en edes suurimmasa osassa seuraa),
jossa paikalliset juoppolallit itkivät menetettyjä työpaikkojaan, vaimojaan ja lapsiaan
ja siellä hän sanoi, että kuules, täällä saa jalat kummasti maankamaralle. ;D :2funny:

Hauskinta näissä hänen tempauksissaan on se, että jotkin ihmiset ei tunnista häntä
ja jos tunnistaakin, niin jotenkin hän aina saa niistä ressukoista kaikki hauskimmat piirteet esiin
ja halaa ja lyö kättä niiden kanssa vitsailujen välissä. ;D :D
Yleensä kuitenkin se menee niin, että muistutat kovasti sitä *******,
mutta koska useimmat ei kuitenkaan älyä, niin hänestä on tosi hauskaa puhua
itsestään kuin jostain toisesta (idiootista).  ;D :D :2funny:

Noiden reissujen jälkeen vaatteet haisee niin jumalattoman voimakkaalle tupakalle,
että herkimmät kuteet voi heittää suosiosta pois. ;D :2funny:

Mutta jalat ovat maan kamaralla, kuten hän sanoo. :D

En muista esittelinkö tuon ko. ystäväni KE:lle ja Ravulle kun he olivat täällä,
mutta ainakin taisi puhetta olla tapaamisesta yhdessä.
Hän on tod.näk. tulossa kanssani Suomen vierailulle, joten silloin viimestään. :)

No jopas tämä ketju on mennyt eteenpäin. Mutta jatkeaanpa tästä.

Minulle ei mitään ovia tarvitse availla tai takkia ottaa pois (osaan minä itsekin), mutta se Suomen palvelutaso tosiaan. Varsinkin täällä, missä itse asun on oikein mekaaninen ja kylmä palvelu. Esimerkiksi tavaratalojen kassalla, varsinkin Stockmannin. Myyjät vain vilkaisevat sinua sekunnin ajan, kimittävät jotain tosi mekaanisesti, olevat suu mutrussa ja elämäänsä kyllästyneen näköisiä. Siinä tulee sellainen tosi vihattu olo ja siitä haluaa vaan äkkiä pois ettei ärsytä niitä enempää olemassa olollaan.  :P

Eileithyian alkutekstistä tuli mieleen kun Oinasnaista on kuvailtu noin. :)

Kyllähän se on mieltä lämmittävää kun muutaman kerran fiksu ja komea herrasmies on oven aukaissut ja vilauttanut upean hymyn samalla, tai esim taksikuski on pukenut takin päälleni (vaikka saan sen itsekkin) tai auttanut ison rinkan selkääni.

Tuollainen suihkuseurapiirielämä ei kiehtois yhtään. Vaikutti tuo Sashan teksi niin rahoissa kylpemiseltä ja niin pinnallisesta että :P :P

Toisaalta siellä on ihan sallittua kiilata jonossa vaikkapa raskaana olevan naisen, jolla on kolme kuuden kilon kauppakassia, ohi palvelutiskillä. Kyllä italialaisetkin osaavat olla todella epäkohteliaita, vaikka yleensäottaen siellä on vielä se vanhanaikainen hyvä kotikasvatus, jossa opetetaan ihmiset ottamaan toiset huomioon, jonkinlaisessa arvossa. Hyvistä tavoista ei ole tehty myöskään samanlaista tasa-arvokysymystä kuin Pohjoismaissa. Aika  moni italialainen miespuolinen ystäväni on tullut kauhistuneena valittamaan, kuinka pohjoismaalaisilta naisilta saattaa saada suunilleen nenilleen, jos erehtyy avaamaan heille oven. ::) Suomalaiset naiset kuulemma eivät kuitenkaan ole pahimpia, Ruotsissa ja Norjassa ollaan tässä asiassa "edellä".

Myös minun supisuomalainen miesystäväni kertoo, kuinka on saanut kipakkaa palautetta ovien availusta, tuolin tarjoamisesta ja matkalaukkujen nostamisesta junaan naisilta. Muistan vieläkin, kuinka hän suhteen alkuaikoina kysyi, pahastunko oven availusta.

Niin että naiset, jos haluatte, että miehet teille ovia availevat, niin yrittäkää muistaa heitä siitä kiittää, tai ainakin olla mulkaisematta heitä rumasti. ;D

En ole itse tällaiseen ylenpalttiseen huomaavaisuuten kyllä italialaisilla hotellivierailuillani törmännyt. Toki varsinkin pienissä perhehotelleissa henkilökunta on ystävällisempää, mutta italialainen palvelukulttuuri noin niinkuin yleensä ottaen ei ole ollenkaan sieltä parhaasta päästä Euroopassa. Palvelu kyllä saattaa olla ystävällistä, mutta laadullisesti parempaa ja yhtä ystävällistä palvelua saa esim. saksankielisissä maissa ja aika monessa paikassa Suomessakin.

Viime Italianlomalla en muista myöskään  muiden hotellivieraiden ottaneen mitään kontaktia niissä neljässä hotellissa, joissa yövyimme. Ihan yhtä persoonatonta touhua se on Italiassakin noissa liikehotelleissa kuin Suomessa.

No ei se ole sen kummenpaa suihkua, kuin mennä kenen ystävän kanssa tahansa ulos.
Muut ihmiset vain tuijottaa enemmän ja tulee töksömmin tekemään tuttavuuta
ja joitain erityisiä huomionosoituksia saa enemmän kuin normaalisti. ;D

Ja voi kun kylpeisikin rahassa. Minulle kelpaisi sellainen kylpy joka aamu ja ilta. ::)

Kyllä nekin ihmisiä ovat, jotka ovat hiukan enemmän nähneet vaivaa
tai vain olleet onnekkaita rahojensa suhteen. ;)

Hassua, mutta miten minusta töksö käytös ja kateus kertoo enemmän
siitä todellisesta henkisestä tilasta ja kuinka "syvällä" se tyyppi on? ???



Se riippuu hiukan, missä päin Italiaa on, miten ystävällistä sakkia he ovat
ja toinen asia Italialaisista, he ei tykkää Pohjoismaalaisista yleisellä tasolla ja syy on se,
että ne ovat usein niin räkäkännissä ja pukeutuu huonosti ja italialaiset ottaa siitä herneitä nenäänsä,
niille kun tuo pukeutuminen ja ulkoinen olemus muutenkin merkkaa enemmän.

Ja ei se ole kivaa kun ihmiset tulevat heidän maahansa sikailemaan.

Silloin myöskin ne, jotka ovat siistejä ihmisiä kaikinpuolin kärsivät siitä,
kun muut ovat edellä käyneet pilaamassa kaikkien maineen.

Saksassa ollaan suht' ystävällisiä mielestäni vain Baijerin alueella.
Itävallassa ystävällisimmät ihmiset löytyy Charinthian alueelta.
Itävaltalaiset ovat siitä hassuja ihmisiä, että he ei ole ystävällisiä kaikille ulkomaalaisille.
Jos olet jostain itä-euroopan maasta tai turkkilainen tai vastaava, niin tylytystä tulee. ;)

Yleensä puhumalla täydellistä italiaa toscanalaisittain lausuttuna saa sympatioita ihan joka puolella Italiaa. Kokeiltu on. ;) Mutta itse erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä Italiassa työskennelleenä voin sanoa että se, kuinka ystävälliseksi satunnainen ulkomaalainen turisti Italiassa saamansa kohtelun kokee ja kuinka ystävällistä se todella on, ovat kaksi eri asiaa. Ja tosiaan asiakaspalvelun prosessoinnissa on usein Italiassa järkyttäviä puutteita jopa melko suurilla, ketjuuntuneilla yrityksillä, saati sitten juuri perheyrityksestä ehkä 10-50 työntekijän organisaatioksi nousseilla yrityksillä. Italialaisia kun on usein aika vaikea saada uskomaan, että säännönmukaisuudet  helpottavat työskentelyä enemmän kuin rajoittavat yksilöllisyyttä.

Kiitos Sasha tästä  :)  Hassua kuinka jonkun toisen lauseet voi olla tosi vapauttava asia. Suomessa alkoi joskus 90-luvun puolivälissä järjetön koulutusbuumi. Kaikki lähtivät aikuisopiskelemaan ammattia ja titteliä toisensa perään ja ihmisen menestystä yhteiskunnassa alettiin yllättävän nopeasti mitata sen mukaan kuinka korkeastikoulutettu ja hyvä titteli oli ja kuinka korkealle oli kiipeämässä firman hierarkiassa.

Minua taas ei ole koskaan kiinnostanut titteli tai se miten korkealle uralla etenen. Olen aina asettanut ensi sijalle sen, että todella nautin työstäni ja elämästäni ja saan tehdä sitä mikä oikeasti tuottaa iloa. Lisäksi minulle on aina ollut titteleitä tärkeämpää saada tietty elintaso ja elämäntyyli.  Koska yhteiskunta on koko ajan enemmän vain painottunut tuohon etene uralla hyvään titteliin ja opiskele sen tuhat ammattia, olen tuntenut jopa huonommuuden tunteita koska en ole halunnut suuntautua samalla tavalla. Tuota Sashan tekstiä lukiessa jotenkin valaistui, että jokaisella on oikeus valita oma tiensä, vaikka yhteiskunta (ja toiset ihmiset) yrittäisikin tasapäistää kaikki samaan muottiin.

Mutta muista julyette, että on aina olemassa niitä, jotka opiskelevat ne tuhat ammattia siksi etteivät tiedä mitä haluavat uralta, ja keksivät aina jotain parempaa tai mielenkiintoisempaa. Sellainen ei välttämättä ole siis aina vaan tittelien keräilemistä siksi, että ne tittelit merkkaisivat mitään...

Musta on ainakin kummallista, että oon kohta sairaanhoitaja ja sitten jos meenkin lukeen kirjallisuutta ja musta tulee joku ihan eri ja sitten jos meen vielä lukeen taidetta, niin sitten oon sairaanhoitaja-kirjallisuustyyppi-taiteilija, mikä kuulostaa lähinnä kummalliselle, enemmän kuin hienolle.... ;)

Minulle työssä kaikkein tärkeintä on se, että saa tehdä juuri sitä mistä tykkää ja unelmoi ja menestyä siinä. Palkalla ei ole väliä, kyllä sitä rahaa aina jostain pukkaa.

Siis tuon 90-luvun lopun koulutusbuumin takanahan oli puhtaasti se, että Suomessa oli vielä tuolloin laman jäljilta lähelle 15 % työttömyys. Silloin keksittiin, että kouluttamalla ihmiset uuteen ammattiin he voisivat myös työllistyä. Aina näin ei tietystikkään sitten käynyt, mutta tunnen myös läheisesti ihmisiä, jotka ovat tuon buumin seuraksena löysivät unelmiensa ammatin neli-viisikymppisinä, ja muita, jotka ainakin saivat työttömyyskorvausta paremman toimeentulon itselleen.

Mutta muuten en itsekkään ole koskaan kouluttautunut titteleiden (todisteena opintorekisteriote, jossa on kyllä kivasti merkintöjä, mutta ei valmista tutkintoa) tai nopean urakehityksen toivossa, ja vierastan maailmaa jossa ihmisarvo näillä mitataan. Ymmärrän, että on ammatteja, joihin tarvitaan se tietty teoreettinen, tiedollinen pohja tueksi, mutta en todellakaan ole koskaan pitänyt esim. lakimiehiä tai lääkäreitä onnistuneempina ihmisinä kuin vaikkapa kampaajaa tai putkimiestä heidän tittelinsä perusteella.

Tarkoitin näitä ihmisiä jotka jatkuvasti hokevat, "ai, sä olet vain se-ja-se-ammatiltasi."
Minulle ei tosiaan ole tärkeää se mikä on ammattinimikkeeni, vaan se miten paljon rahaa on pankkitilillä ja se, että voin elää valitsemaani elämäntyyliä, olkoon sitten kuinka pinnallista tahansa.

Pistän vielä paremmaksi: Olen juurikin tuollaisia jopa oman firman sisällä "vain se ja se" -kommentteja kirvoittavassa ammatissa tällä hetkellä. Ammattini on myöskin suhteellisen huonosti palkattu. Yrityksen hierakiassa ja palkkataulukossa nousu kuitenkin tarkoittaisi  luultavasti alallani sitä, etten enää saisi tehdä sitä asiaa, joista työssäni nimenomaan nautin, ratkaista konkreettisesti asiakkaiden ongelmia. Olen huomannut juuri tämän aspektin töissä olevan niin tärkeän minulle, että saatan vielä uudelleenkouluttautua alalle, jossa juurikin tämän asian handlaamisesta maksetaan paremmin mielummin kuin edetä "uraputkessa". ;)

Hyvin tiivistetty.  :)


Tietenkin.. ::)

Kun tuolla aiemmin (myöskin YV:nä) arvostelit ammatinvalintaani,
miesvalintani ja elämäntyylini -ja tasoni lisäksi,
niin mainittakoon nyt, että et varmaan ajatellut ihan loppuun asti (luulisin),
että juuri PR alana on erikoisosaamista. :)

PR on laaja pelto, kuten on markkinointikin ja aloilla, joissa ei ole suurta merkitystä
tiedotusvastuulla, B2B-kommunikoinnilla, asiakaskommunikoinnilla, näkyyvyydellä ja markkinoinnilla,
ei PR:ia juurikaan tarvita.

PR-alan ihmisiä toimii ainoastaan isommissa kansainvälisissä yhtiöissä, tosin niissä toimenkuva onkin jo laajempi kuin esim. valtiollisissa isoissa instansseissa, esim. presidentin tiedottajana
tai jonkun muun valtiollisen instituutin PR/lehdistö päällikkönä/johtajana/tiedottajana,
jolloin toimen kuva rajoittuu ainoastaan julkiseen kommunikointiin ja julkisuuden suunnitteluun ja hallintaan.

Kaupallisella puolella työnkuva on laajempi ja vastuullisempi ja PR on usein jaoteltu
eri osaamis-alueisiin, esim. B2B kommunikointi, Pressi(lehdistö), tapahtumat ja markkinointi.

Ja se erikoisosaaminen näkyy aina palkkanauhalla,
kuten itsekin laskeskelit omasta erikoisalastasi. :coolsmiley:


Suomessa perinteisesti PR -ja markkinointi on kussut kautta aikojen,
eikä sillä ole siellä käsittääkseni kovin suurta arvostusta vieläkään,
vaikka Suomen ulkomaankauppa ja vienti on aina tökkinyt,
niin siitä ei ole opittu mitään.

Tiedän tämän ihan käytännön tasolla työstäni kun niiden reppana
suomalais-liikemiesten ja poliitikkojen kanssa
olen joutunut suomenkieleni vuoksi toimimaan ja voi hemmetti,  :tickedoff:
kun ne ei osaa vaivautumiseltaan, ujoudeltaan ja vaatimattomuudeltaan
ja siltä hemmetinmoiselta sikailultaan "markkinoida"
sitä parempaa tuotetta/ideaansa kuin vaikka esim. italialaisten vastaava
ja jäävät siksi usein nuolemaan näppejään,
kun kukaan ei vain halua tehdä yhteistyötä niiden kanssa, vaikka tuote/idea olisikin parempi.

Ainoa yritys taitaa olla Nokia, joka ymmärsi aikoinaan satsata siihen
ja muistaisin, että kun Nokia teki suunnitelmia laajentua ulkomaille,
niin Ollilaa pidettiin lähinnä kylähulluna. :)


Tuosta suhtautumisesta kertoo hyvin sekin,
että suomalaisille voi kertoa ihan mitä tahansa sontaa esim. valtiolliselta taholta ilman,
että kansa nousisi barrikadeille, että mitäs helewettiä tämäkin nyt tarkoittaa,
vaan ne nielee kaiken sellaisenaan.

Eniten tuo näkyy esim. eri yritysten tiedottamisessa paitsi työntekijöilleen,
niin myöskin pankeille ja rahoittajille ja sitten vaan yks'kaks simsalabim,
yritys päättää potkia pellolle puolet työntekijöistään pankkien ja rahoittajienkin yllätykseksi,
kun kukaan ei kunnolla hoida kommunikointia kunnolla kaikkiin näihin suuntiin,
että olisi voinut ajoissa tehdä asialle jotain, siis löytää ratkaisu tai ainakin vähintään ihmiset
ja instanssit olisivat olleet tietoisia ja varautuneet ongelmiin ajoissa.

So... en näkisi, että PR:lle olisi vielä kovasti tulevaisuutta Suomessa.  :P

Aiemmin jo totesin, että jos jotenkin olet kokenut jotkut kirjoittamani asiat arvosteluna, kyseessä on molemminpuolinen väärinkäsitys, jonka mielelläni myös selvitän yv:eillä, jotta varsinaiset keskustelut pysyisivät enemmän tai vähemmän teemassa.

Mutta siis missään vaiheessa en ole käsittääkseni mitenkään sanonut, etten itse arvostaisi ns. PR-osaamista. Olen itse opiskellut alaa, joka antaisi valmiudet toimia hyvinkin esim. nimenomaan yrityksen viestinnässä ja ollut pikkufirmassa tehtävissä, jotka liippaavat aika läheltä niitä, joihin isommissa firmoissa palkataan  erikseen PR-osaaja. Tiedän, kuinka vaikea ja rankka ala saattaa on - tämä onkin yksi syy, minkä takia en alalle ole tässä elämäntilanteessa mitenkään pyrkinyt, esim. epäsäännölliset työajat tai matkustelu eivät minulle sovi. Olen myös sitä mieltä, että työ tärkeyteensä ja vaativuuteensa nähden törkeästi alipalkattua ainakin niissä maissa, joissa toimivien PR-ihmisten tuloista minulla on tarkempaa tietoa.

Olen myös  kanssasi samaa mieltä siitä, että sekä tiedottamista että markkinointia laiminlyödään törkeästi Suomessa useilla tahoilla. En kuitenkaan yleistäisi tätä kautta linjan tapahtuvaksi. Nokian malli alkaa jo vaikuttaa muuallakin, nuorempi johtajapolvi, joka on nyt lyömässä itsensä läpi, (30-40 v.) on hyvinkin tietoista siitä, miten maailmalla toimitaan.

Se, mistä olemme ilmeisen erimielisiä, on tämän työn yleisestä arvostuksesta yhteiskunnassa. Vähän samalla tavalla kun en mitenkään tuomitse ns. järkisyistä solmittuja "vahvan miehen" ja nuoremman naisen liittoja. Olen vain hiukan eri mieltä kuin sinä siitä, kuinka fiksu ja kannattava tämä toimintatapa on maailmassa, jossa nainen kuitenkin ainakin periaatteessa voi luoda oman uran ja oman omaisuuden myös muilla keinoin. Eli todellakaan ainakaan minun näkökulmastani tässä eivät nyt riitele ihmiset, vaan näkemykset.

Miksi ihmisten pitää moraalisesti kieltää kaikki nautinnollinen, kuten raha ja kristinuskossa seksi? Maailma on täynnä ihmisiä jotka pauhaavat aidon rakkauden nimeen haluamatta myöntää että itsessä on myös se nautinnonhaluinen puoli. Kuitenkin monet jotka suoraan sanovat ulkoisten asioiden merkitsevän ovat hyvin lämpimiä ja rakastavia ihmisiä. Suomi on vielä hirveän kommunistinen maa. “Kun minulla ei ole niin ei sinullakaan saa olla.”
Itse olen niin nuori ettei raha vaikuta päätöksiini, sillä ei kenellekään nuorella vielä olekaan rahaa. Tai sitten en vain liiku sellaisissa piireissä. Sitä sanotaan että kun kolmekymppiä alkaa lähestymään, nainen alkaa katsomaan rahaa. Ulkonäköä kyllä katson. Rehellinen seikka on, että liian lihava mies ei sytytä. Mitään kuvankaunista en hae, vaan tarkoitan enemmän sellaista sisältä tulevaa seksikkyyttä, mutta periaatteessa sama asia. Olen oikeastaan aivan liian nirso. En saisi olla sillä en minä niin huippu ole että saisin kenet tahansa.
Rahakkaista piireistä en pidä sen takia, että minulla on sellainen ennakkoluulo että siellä teeskentely on huipussaan ja ihmisen arvoa mitataan sillä kuinka hieno auto on eikä niitä corollaihmisiä edes lasketa ihmisiksi. En tiedä mikä on totuus, en ole kokenut.

Paljon olette pulisseet asiasta ja paljoa ei ole lisättävää  ::)
Vastasin rakkaudesta, mutta eipä tuo raha haittaakaan tee.
Aikoinani menin rakkaudesta... kumpikaan meistä ei omistanut yhtään mitään, ei kertakaikkisesti mitään. Tulevalle puolisolle tuli tiukka paikka eteen, kun hänelle (ehkä) on tulossa jotakin sitten joskus aikoinaan perintönä... toivon siihen olevan PALJON aikaa vielä...  :angel:
Hän kysäisi häiden edellä, että josko avioehtoa? Lopputulos oli, että hän sai kosia uudelleen  >:(  :2funny:
Pointtini oli, että kaksi tyhjä taskua eivät sellaista tarvitse ;)

Tälläisen heittäsin kuitenkin kehiin... kuinka usein avioliitoissa ja ihan suhteissa tuo miehen ja naisen halu suhteen laadusta ja tasosta kohtaa?
Mistä tulee ne marisevat kotirouvat ja sohvalla lihoavat, vieraita vilkuilevat juoksevat miehet?

Alkuun nainen on niin lipiläärin passaus piikaa ja tekee  yhden jos toisen hattu tempun petiosastolla. Ja mies on niin urosta, niin urosta  :P Kun arki astuu kuvioihin tai ts. vauva (-t), alkaa naisen tarmo hiipua... kumma juttu, eikö? Eipä ole kroppakaan enään sellainen, kuin aikoinaan ja itsetunto rapisee... natina alkaa ja silmälaput putoaa pois. Alkaa mieskin vaikuttaan erilaiselta...  :idiot2: Eipä riitä enään se uroksena olo vaan, voisi jotenkin ottaa huomioon muutoinkin  >:( Kun naisen halu miehen osallisuudesta muuttuu, miksi mies muuttaisi omaansa? Toki se haluaa edelleen pitää kiinni saavutetuista eduista, vaikka sitten vaihtamalla Thai-rouvaan koko hoidon  :-X

Rehellisyys siis minusta on se avain  :angel: Jos tahtoo olla pikku piika, sitä saa olla. Mutta jos tahtoo tasavertaisen kumppanin, sellainen on syytä olla oma käytöskin alusta asti.
Toisaalta, myös sellaiset utopistiset yhtälöt herkästä, koti-isä hahmosta karskin ja upean trimmatun kropan sisällä, joka jaksaa ja osaa kaikki hienoudet on syytä heittää romukoppaan.
Niin kuin naisen kohdalla se marttyyri, pyhimys, äiti ja huora malli myös.

Kun on kaksi kokkia, on soppa sen mukanen  ??? Toivon, reseptien olevan edes saman suuntaiset...

Hyvä kysymys. Minusta tuntuu, että mies vaihtaa mieltään tilanteesta riippuen.
Miehet metsästää ns. rakastajatar-tyyppiä tosi hanakasti ja sepä vasta ylpeys ja kehuskelun aihe,
kun hän sitten viimein saa sen,
niin sitten miehen mielestä naisen tulisi muuttua silmänräpäyksessä aivan toiseen äärilaitaan; vähemmän seksuaaliseksi, vähemmän flittailevaksi ja ns. "kunnon" naiseksi,
joka ei tarvitse olla niin hirmuisen viehättävä
ja kuka nainen nyt tuota haluaa? >:(

Miksi ne ei metsästä jo valmiiksi sitä vaimo-tyyppiä, jos ne kerran sellainen pitää olla? :uglystupid2:


Niin.. kai sitä rakastuneena yrittää miellyttää toista, mutta kyllä käytännössä ainakin meikäläiseltä
tuo passaus piikominen ei onnistu, mutta kyllä sitten olen muutoin pusi-pusi lirkun-lirkun mielinkielin.. ::)
...siinä vaatimusteni ja kiukkupuuskien välissä. ;D  :2funny:

Mutta toiset naiset ovat palvelu-alttiimpia siellä keittiön ja sohvan välissä
ja toiset naiset taas miehen ja patjan välissä,
mutta miehissäkin on suuntautumisensa myös;

Jotkin miehet ovat seksuaalisempia kuin toiset. Esim. Veskarini ei ole läheskään niin seksuaalisesti
orientoitunut kuin Vaaka-mieheni oli ja siinä on edelleen meikäläisellä totuttelemista,
kun tuon syntymäkarttanikin puolesta rakkauden osoitukseni ovat varsin seksuaalisia.

Toiset miehet myöskin tekevät naisen eteen enemmän kuin toiset
ja kai yleistäen voi sanoa, että mitä rehellisempi mies on itselleen ja omille puutteilleen ja vahvuuksilleen,
niin sen palvelu-alttiimpi mies naiselle?

Nimittäin aika usein ne miehet, jotka luulevat/kuvittelevat itsestään hiukan liikoja,
niin vähemmän ne tekee naisen eteen.



Näinpä. :) Usein se upea trimmattu kroppa juoksee (missä lie) mielellään ilman lastenvaunuja,
eikä kaipaa kirkuvaa piltti-naamaa desing-keittiöönsä,
jossa se valmistaa illalliseksi etanoita kermassa ja valkoviinissä toiselle trimmatulle kropalle,
jonka on syytä olla syömättä ne kerma-etanat, jos aikoo pitää paitsi oman kroppansa,
niin myös sen miehen kropan hallinnassaan. :-[

Olen muuten huomannut, että mitä rumempi mies, sen enemmän se haluaa perhe-elämää.

Jotenkin en tiedä kumpi on parempi/pahempi miehessä;
Se, että se pitää itsensä (ja kotinsa) todella hyvässä kuosissa ja hyvänäköisenä
ja täten vaatii sitä naiseltaankin (materialisti),
vai se, että mies omaa masua, ei liiku(keho+mieliala) eikä ole aina siistimässä kaikkia karvojaan
ja kusee seisaaltaan, niin että pissa pisaroita on joka paikassa (ällöttävä)..? :buck2:

Ihan hyvä keskustelu muuten!

Itse en liene sopivan kumpaankaan muottiin, en ole tyypillistä vaimomateriaalia, en todellakaan! Mutten myöskään näkisi itseäni rakastajatar-tyyppinäkään :)
En halua naimisiin, enkä ole varma enää siitäkään tahdonko koskaan lapsia. En tiedä muutanko koskaan yhteen kenenkään miehen kanssa koska tykkään asua yksin. 11 vuoden suhteen jälkeenkin pidän itseni edelleen kunnossa koska tykkään itse siitä että olen hyväkuntoinen ja lärvi on ojennuksessa. En koskaan näkisi itseäni passaamassa miestä keittiön ja sohvan välissä mutten ole kovin rakastajatar-flirtti-tyyppinenkään :) Olen tyytyväinen näin :D
Kai olen jollain lailla "itsenäistä" tyyppiä ja jollain lailla mukavuudenhaluistakin. Viihdyn yksin mutta pidän siitä että minulla on mies koska en halua nähdä vaivaa siihen että metsästäisin miehiä ja jaksaisin sitä liirumlaarum kökköä :D Siksi tämä toimii.
Ja tietystikkin mieheni on hyvin rakas minulle, ei pelkästään mukavuudenhalusta :D

Olen muuten huomannut, että mitä rumempi mies, sen enemmän se haluaa perhe-elämää.

   ???

Olenko minä esim kypsymätön kun en halua tietyistä syistä lapsia. Pidän kyllä lapsista eikä esim adoptio ole poissuljettu asia. Toki siinä tulee RAHA asia kyseeseen sitten. Ei ihmistä voi sanoa kypsymättömäksi jos on perusteet "miksi en, miksi ei".

  ;D

rakkaudesta :smitten:

Kyllä luulen, että suurin osa naisista on jotain siltä väliltä näistä kahdesta äärityypistä,
joku on enemmän passaava vaimo, jolloin varmaan aika suhteellisen avuttomat miehet löytävät hänet puolisokseen
ja joku taas enemmän rakastajatar, jonka taas löytää puolisokseen se piinkova liikemies,
jolla ei ole aikaa lässytyksiin uraltaan ja vaatii taas naiseltaan samaa status-arvoa kuin auto(i)ltaan.

Minun mielestäni naista kategorioidaan aivan liikaa siihen nähden,
että miehissä on yhtälailla omat kategoriansa (rotat, super rotat, löysäperseet, idiootit jne ::) ;D :2funny:).

Joskus tuntuu, että suurin osa naisista ajattelee niin, että miestä on vain yhtä lajia
ja kaikki selitetään (naisen) omalla käytöksellä, sanomisilla ja ajattelutavoilla (tai planeettojen asennoilla)
-aivan kuin sillä miehen sanoilla, käytöksellä, olemuksella ja ajattelutavalla ei olisi mitään tekemistä,
osaa eikä arpaa tai valtaa koko suhteessa.

No se on sellainen kuin minä tietysti! Aina olen omat asiani hoitanut, omilla rahoillani ja omalla työlläni ja siitä olen pirun ylpeä :)

Menee taas vähän vastakkain asetteluksi, eikä elämä käytännössä ole noin mustavalkoista. :)

Aiheen alkuperäinen tarkoitus oli, että puhutaan välittämättä
(naisen) omasta henk.koht. statuksesta uralla tai pankkitilillä.
Verrataan siis käytännössä rahan ja tunteiden painoa.

Käytännön elämässä vähemmän kouluttautunut(voi silti tulla omillaan toimeen) nainen tapaa useammin
vastaavia miehiä(jotka tulee omillaan toimeen).

Enemmän kouluttautunut (ura)nainen tapaa helpommin enemmän kouluttauteita (ura)miehiä,
koska nuo sosiaaliset verkostot luodaan yleensä jo yliopistojen campuksilla,
sittemmin työelämän verkostoissa.

Jos tuo vähemmän kouluttautunut nainen on saanut syntymälahjanaan erään sosiaalisen
vahvuuden, eli ko. kulttuurin yleistä keskiarvoa korkeamman ulkoisen olemuksen,
niin tarjonta miehistä luonnollisesti lisääntyy ja myös tarjonnan laatu on koulutuksellisesti
ja sosiaalisesti parempaa kuin mitä hän "normaalisti" saisi, mutta tähän vaikuttaa
ainakin isommissa kaupungeissa paljon, minkälaatuisella asuinalueella asuu (eli ketä tapaa ja mitä näkee/kokee ja miten se vaikuttaa käytökseen, ulkoiseen olemukseen ja terveyteen).

Hyvän ulkoisen olemuksen lisäksi tarvitaan vielä järkeä ja älyä,
jos suunnitelmissa on raha-avioliitto, eikä päätyminen raksamiehen vaimoksi
tai omata tenava parille, kolmelle miehelle, joka minun mielestäni tapahtuu useimmin
kauniille nuorille naisille, jota ei kiinnosta koulutus/työnteko.
Ja nämä naiset ovat raskaana hyvin nuorena ja 4-5-kymppisen näköisiä jo alle 30 vuotiaana.


Hyvän koulutuksen ja "taustatekijät" omaavan naisen ei tarvitse välttämättä olla erityisen kaunis
omatakseen rahakaita ihailijoita, mutta entäpä, jos ko. nainen on vielä kaunis,
niin onko pommi heitetty (keskelle nais- miksei toisella tavalla mies-sakkia?) ;)

Heitänkin kysymyksen;
Kuinka moni kouluttautunut ura-nainen päätyy yhteen itseään vähemmän koulutetumman
ja/tai menestyneemmän miehen kanssa?

Kuinka monelle miehelle naisen koulutus/asemalla on merkitystä,
ellei se ole parempi kuin hänen omansa (joka usein tuo ongelmia suhteeseen)?

Tämä on mielestäni hyvä keskustelu siinä suhteessa,
että enemmän kuin Eurooppalaiset naiset, Suomessa naiset ovat enemmän "äijiä" paitsi asenteeltaan,
niin aika usein myös olemukseltaan,
joka on siinä asenteessa hyvä juttu.
Ja tämä on ymmärrettävää, jos katsoo suomalaista perusmiestä.
Suomi ei olisi enään edes pystyssä ilman heidän naisiaan, jotka nosti maan jaloilleen sotien jälkeen,
josta useat historia -ja kulttuuritutkijat ovat harvinaisen samaa mieltä. :)


Koska kaikki ovat täällä saitilla kovasti omillaan toimeen tulevia,
eikä tarvitse sosiaalista asemaansa pönkittämään/kiipeämiseen miestä (kuin ei myöskään seksiin),
niin mihin miestä oikeastaan tarvitsee, jos ei ole kiinnostunut tekemään lapsia? ???

Puhutaan sitten kanssa-sisarten kateudesta (ja kun suomalaisten kanssa ylipäätään puhutaan),
niin vaikuttaako Suomessa vielä tuo Kekkosen aikainen kommunistinen ajattelutapa,
että ollaan (pitää olla!) tyytyväisiä siihen, jos jotain (edes) saadaan,
vaikka laatu olisi epä-kuranttia ja pirun epämiellyttävää, myös ihmissuhteissa?

Millä tavalla kouluttautunut, (ehkäpä myös) ulkoisesti kaunis ura-nainen on suomalaisen naisen mielestä
ansainnut menestyvän miehen puolisokseen?

Tehdään tunne-jumppaa vielä; :D

Jos puhutaan naisesta ja vedetään ääripää-esimerkit,
niin kumpi teidän mielestänne on parempi/pahempi yhdistelmä?

A) Kouluttautumaton uraton kaunis nainen + menestynyt mies
B) Kouluttautunut ruma uranainen + menestynyt mies
C) Kouluttautunut kaunis uranainen + menestynyt mies

D) Kouluttamaton uraton kaunis nainen + "bussikuski"
E) Kouluttautunut ruma uranainen + "bussikuski"
F) Kouluttautunut kaunis uranainen + "bussikuski" (liekö muualla mahdollista kuin harvaan asutussa Suomessa?)
G) Kouluttautumaton uraton ruma nainen + menestynyt mies (realistisuus taitaa tulla vastaan?)

Tärkein kysymys;
Jos naisella ei ole ollut syystä tai toisesta mahdollisuuksia koulutukseen, vaikka halua olisi,
ja normielämä on tylsää tai tule kuuloonkaan naisen luonteen ja omien unelmien
ja sen "itsensä löytämis"-syyn vuoksi
ja sitten eteen tupsahtaa kaksi mahdollisuutta, se hauska ja komea taksikuski Hkin yöstä
ja vähän kulmikas, mutta charmikas toimitusjohtaja isohkosta yhtiöstä,
niin miten suurin osa naisista valitsisi, (vaikka se koulutus ja ura voisikin olla jo plakkarissa)?

Kuinka paljon eroa näette eri naisten itsetunnoissa ja vertaen sitten vastaaviin miehiin,
eli ottaako vastaan mahdollisuuden vai luoko ennakkoluuljoja/pelkoja?
Nimittäin muistuttaisin, että miehillä niitä pelkoja ja ennakkoluuloja vasta onkin,
jos nainen on hyvänäköinen ja vielä enemmän, jos naisella on tuon lisäksi koulutusta ja oma ura.

Minulla on hyvä miespuolinen juristi-ystävä naapurinani. Jousimies.
Hänestä sanotaan, että hän on yksi Wienin
parhaimmista yritysjuristeista ja se näkyy ainoastaan hänen penthouse-asunnostaan,
joka hänellä on omistamansa taloyhtiön katolla yhdellä kalleimmalla kadulla vanhaa Wieniä
ja viinialueella olevasta villasta ja Balilla sijaitsevasta hotellista, jonka hän omistaa ystävänsä kanssa.

Siis ei mikään rahalla pröystäilijä, vaikka sitä on.

53-vuotias, mutta nuorekas. Eronnut 7 vuotta sitten, 12 ja 9 vuotiaat tyttäret.
Kaksi metrinen mustatukkainen charmikas mies, joka on varakkaan perheen ainoa lapsi.
Hauska tyyppi ja omaa ison sydämen, mutta voi miten huono itsetunto! :'(
Hän voi olla hauska ja hurmaava, mutta sitten loppupeleissä hän "luovuttaa"
ja käpertyy itseensä kauniin naisen edessä.
Hänellä on taipumusta alkoholismiin ja alakuloisuuten ja hän on aika yksinäinen(mutta ihan omasta syystään -hän on välillä erittäin junttimainen ja kaikki ei aina kestä sellaista).

Koska hän on Jousimies, niin hän kompensoi tuota heikkoa itsetuntoaan hyökkäämällä
vähänkään kauniimpien naisten kimppuun arvostellen näitä milloin mistäkin todella rankoin sanankääntein,
vaikka hän ei edes tuntisi heitä/asia tai tilanne ei mitenkään liity asiaan.

Hän arvostelee tylysti juristi-ystäviään, jotka näin yleisesti ottaen jokainen omaa vähintään
sen yhden nuoren kauniin rakastajattaren, tyyliin miksi hänen pitäisi ottaa nuori ja varaton nainen tyttöystäväksi,
kun sille pitää maksaa yliopisto, auttaa uralla ja kantaa tili ja vielä rakastella monta kertaa,
että se ei ota toista miestä ja kun Wienissä on tarjolla niin monta vanhaa rikasta naista,
jotka ovat eronneet ja/tai leskeksi jääneet, mutta joka tapauksessa,
naineet rahansa jo ensimmäiseltä (tai myöskin jo toiselta tai kolmannelta) mieheltään
ja hän alkaa olla jo vanha mies ja ei se nuori tyttöystävä, vaikka sen vaimoksi ottaisi,
sairaanhoitajaksi loppuviimein jää. 

No yksinäinen hän on, ei ne rikkaat vanhat naisetkaan ihan kaikkea niele ;)
-niillä on noita komeita, hyvin käyttäytyviä nuoria miehiä ihan tarpeeksi ympärillään. :P

Jousimiehet ovat mustavalkoisempia, ja minun mielestäni hänellä olisi kaikki mahdollisuudet
vaikka mihin, jos hän vain uskoisi itseensä ja kulkisi muutakin kuin asuntonsa, toimistonsa
ja alakerran italialaisen ruokapaikan väliä
-niin ja käyttäytyisi hiukan paremmin.  ;D Siis näkökulma näinkin päin. ;)

Rakkaudesta, mutta raha ei ole pahitteeksi, jos sitä löytyy.

En minäkään voisi kuvitellakkaan joutuvani pyytämään rahaa mieheltä tai millään tavoin mielistelemään häntä sitä saadakseni.
Enkä halua tehdä tiliä siitä, mihin rahani käytän.
Ja haluan ansaita rahani itse.
Määrätä niistä ja niiden käytöstä.
Haluan olla siinä suhteessa täysin riippumaton muista.
Sitä paitsi en voisi edes kunnioittaa itseäni, jos joutuisin elämään jonkun toisen varoilla.
Minun luonteelleni sellainen ei sovi.
Jos mies haluaa tarjota minulle jotain, maksaa jotain, mielellään otan sen vastaan, mutta haluan itse tienata omat rahani ja elää sitten niiden varojen mukaista elämäntyyliä. Miehen tarjoama tulee sitten extra -bonuksena, jota ilmankin voin elää!
Se on sitä riippumattomuutta ja vapautta, minusta.

 :)

Miten naamataulu liittyy varakkuuteen, vastausvaihtoehdoissa

Minä pidän lahjonnasta

Mutta mulla on tapana olla ite ihan hyvissä varoissa, että tuskin äijän varakkuudella mua voisi hurmata. Eikä pystynytkään. 8)

Hui! Tuo olisi kuin vankila! :o
Kait suurin osa ns. "miehensä varoilla elävä" nainen
kuitenkin saa perustoimeentulonsa omasta työstään/urastaan
ja sitten sen miehen antama ja lahjoma on mukava extra
-ei tarvitse stressata. ;)

Näin siis ainakin meikäläinen ja suurin osa ystävättäristäni,
paitsi ystäväni Erika, joka ei halua miestä millään muulla tavalla kuin
isolla nipulla käteistä.  ;D :2funny:

Suomessa ne miehet rakentaa (yhteisen) talon ja sitten jaetaankin kaikki muut kulut..?
Ei kukkia naiselle muutakuin hääpäivänä ja naisen hautajaisissa.. ;D :2funny:

Romanttinen illallinen ja nainen joutuu maksamaan oman syömisensä.
Kun kerroin tuota suomalaisesta romanttisuudesta, niin vastaan otto; WAS!!!??  :o
Heh..! ;D :D :2funny:

Täällä mies rakentaa talon/antaa asunnon, maksaa naisen laskuja
ja/tai antaa jonkun tukirahan per viikko tai kk tai jos suhde on tuore, niin shoppailuvaluuttaa. :P
Autolahja on siitä hauska, että se ei ole koskaan naisen nimissä, vaikkakin käytössä. ;D

Aika yleisesti, täällä kun on vielä voimassa kulttuuri, että naisen ei ihan pakko ole olla töissä
-mutta Veskari korjaa minua, että ei kuulema kaikki.
Kaikki miehet ei kuulema ole niin varoissaan, että pystyvät,
kuin myöskään jotkin ei vain pidä kovin hyvää huolta naisestaan ja perheestään ~ei vain välitä.

Tätähän ei saisi niinkusta ääneen sanoa, kun kaikki on stnan kauniita (omasta mielestään),
eikä rumia naisia ole olemassakaan.. ::)

Mutta kyllähän tuo on tosiasia yleisimmissä tapauksissa, että naamalla ja kropalla on väliä.
Mies on fyysisemmin suuntautunut kuin nainen ja miehet kiinnittää
naisen ulkonäköön enemmän huomiota kuin nainen vastaavasti.

Siksi on mahdollista, että mies voi olla vanha ja naama kuin petolinnun perseellä
ja hänen naisensa taas nuori ja kaunis ja suhde toimii.

Esim. miehelle on sallitumpaa saada pari kiloa ylimääräistä,
mutta arvaasko kun nainen saa pari kiloa liikaa tai "liikaa".. :buck2:

Kaikella on hintansa;
Naiset, jotka haluavat ja mieltyvät enemmän menestyneisiin miehiin
kuin normaaleihin, niin facta on, että menestyneille miehille on eniten tarjontaa
ja ne ovat tottuneet jumalaisen kauniisiin naisiin, joten ne miehet alitajuisesti vaatii
sitten omalta naiseltaan "jotain tasoa" ja silloin saa kuulla enemmän huomautuksia.

Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että rakastaako se mies vai ei,
-se vaan elää silmillään. Pesee ja huoltaahan se pelkän autonsakin kiiltäväksi ja miellyttäväksi,
koska se on vain mukavempaa ja miellyttävämpää,
niin miksei sitten sitä rakastaan?  ;)

En tajunnut miten rahakkuuden sekaan yhtäkkiä pompsahtaa naamataulu.

"Ehdottomasti vain rakkaudesta! Naamataululla ja varakkudella ei ole väliä!"
 -vaihtoehto tekee mahdottomaksi vastauksen; pelkästä rakkaudesta, (ja naamasta)

Tah!  :crazy2: Alkaako minulla suomen tajuamisessa ongelmia..? :uglystupid2:
Käsitin kirjoitukseesi ihan eri merkityksen. :crazy2:

Niin siksi, että joillekin merkaa miehen ulkonäkö, että pitää näyttää hyvälle,
eikä millekään kuppaisen näköiselle käävälle. :P

Eri naisille eri asiat painottunut, mitä ne haluaa miehestä.

Pitäisi kait aloittaa jonkinlainen galluppi, että jos mies on 100%,
niin mistä kaikesta se 100% täyteen ja kuinka paljon prossuja on omistettu
millekin asialle siinä miehessä. :D

Rakkaudesta, mutta ei se rahakaan pahitteeksi ole. Ei rikas tarvitse olla, mutta toimeen tuleva kuitenkin - että on halua ja kunnianhimoa tehdä töitä rahan eteen, ettei vain lössötä kotona ja nosta työttömyyskorvausta.