Astro Foorumi

Muita keskusteluaiheita => Muita kokemuksia => Aiheen aloitti: Artemis - 05.02.2008 12:38:12



Otsikko: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Artemis - 05.02.2008 12:38:12
Onkohan täällä muita jotka kyseisestä syndroomasta kärsii?

Löysin netistä tälläisen tekstin. Kuulin itse jokin aika sitten eräiltä henkilöiltä kärsiväni tuosta syndroomasta  ::) Ja muitakin varmaan löytyy. Oletko ennen ollut kilttityttö vai oletko edelleen? Miten pääsit eroon syndroomasta?



Vapaaksi kiltin tytön kahleista
Kiltti tyttö sivuuttaa itsensä ja puurtaa toistenkin puolesta. Hän nielee kiukkunsa ja haluaa olla muille mieliksi. "Ota riski, muuta käyttäytymistä. Omille tarpeille ja tunteille ei tarvitse kysyä lupaa muilta", psykoterapeutti Kirsti-Liisa Kuusinen kannustaa kilttiä tyttöä.

Kiltin, nöyrän ja itsensä unohtavan naisen malli on menneestämaailmasta. Monet naiset vetävät kuitenkin tahtomattaan kiltin tytön alistuvaa roolia. - Kiltti tyttö pelkää omia aggressioitaan niin, ettei edes tunnista niitä, psykoterapeutti. Kirsti-Liisa Kuusinen esittelee kiltin tytön syndroomaa. Kiltti tyttö ei uskalla sanoa ei. Hän on tunnollinen, ymmärtäväinen ja avulias. Hän jää ylitöihin, tarjoutuu lapsenvahdiksi ja tiskaamaan, kun muut pitävät hauskaa. Hän ei sano poikkipuolista sanaa, ainakaan suoraan, vaikka vihan, kuten kaikkien muidenkin tunteiden ilmaiseminen on minuuden ja itsenäisyyden kehittymisen ehto. Kiltti tyttö pelkää riitaa, hän ei pysty pitämään puoliaan eikä ilmaisemaan omia tarpeitaan ja mielipiteitään. Hän haluaa miellyttää muita ja asettaa muiden tarpeet ja toiveet omiensa edelle kuin yrittäisi ostaa muiden hyväksyntää. Kiltteys, jonka taustalla ovat tunnistamattomat aggressiot, ei ole aitoa epäitsekkyyttä. Kiltti tyttö ostaa uhrautumalla tunteen siitä, että hän on hyvä. Kiltistä tytöstä tulee helposti marttyyri, joka ilmaisee vihansa epäsuorasti. Marttyyri saa toiset tuntemaan syyllisyyttä ja kiukkua. Uhrautuja odottaa hiljaa mielessään kiitosta ja vastapalveluita, pettyy, kun ei niitä saakaan ja on vihainen sisimmässään, koska on luopunut omista toiveistaan.

ESIMERKKI. Maija on odottanut treffipaikalla jo yli puoli tuntia yli sovitun ajan, kaveria ei kuulu eikä hän edes ilmoita mitään. Maijalla on surkea olo, hän ajattelee, että muut hyljeksivät häntä. Miksi Maija ei ole kiukkuinen sille, joka antaa hänen odottaa turhaan? Hän sulkee vihansa pois niin, ettei ymmärrä lainkaan olevansa vihainen. Kiltti tyttö ei näe itseään itsenäisenä objektina, jolla on oikeus odottaa ja toivoa, pettyä ja ilahtua, vaan alistuu toisen ehtoihin. Kiltistä tytöstä tuntuu myös uhkaavalta pettyä muihin, koska hän samalla pelkää tulevansa hylätyksi. Kiltin tytön syndrooma kehittyy varhaislapsuudessa sellaisessa kiintymyssuhteessa, jossa lapsi kokee saavansa parhaiten hyväksyntää olemalla kiltti ja mukautuvainen. Vanhemmat eivät siedä kiukuttelua, ja lapsi alkaa itsekin ahdistua kiukun tunteistaan.

Turvattomassa kiintymyssuhteessa viha muuttuu pelottavaksi ja pahaksi asiaksi, ja yhdistyy myöhemmin aikuisenkin mielessä hylätyksi tulemiseen. Ihminen oppii sulkemaan vihan tunteet tietoisuudestaan niin nopeasti, ettei sitä edes itse huomaa. Samat kiintymyssuhteen piirteet vaikuttavat lapsuuden jälkeen kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Jos kiintymyssuhde on turvallinen, voimme ilmaista toiselle kaikki tunteet, myös pelot ja pettymykset. Avoin ja vastavuoroinen tunteiden ja toiveiden ilmaiseminen parantaa vuorovaikutusta ja tuo läheisyyttä. Kiltti tyttö suree aikuisena, että hänen miehensä on pettynyt häneen. Hänen sopisi kysyä, millä tavoin hän on pettynyt mieheensä. Aggressiota ei tulisi sivuuttaa, se pitäisi jollain tavoin purkaa, muuten se voi kääntyä depressioksi tai se ontukahdutettava syömiseen. Depressiivinen ihminen näkee itsensä hyvin kielteisesti, epärakastettavana henkilönä, joka on vaivaksi muille. Hän on itseensä pettynyt sen sijaan, että purkaisi vihansa itsestään ulos. Liika syöminen on yksikeino peittää depressio. Ylimääräisistä kiloista sitten tulee syyllisyyttä ja huonouden tunnetta.

Kun kiltti tyttö saa mittansa jonakin päivänä täyteen, hän nousee kapinaan. Hänestä tuntuu, että kaikki vain vaativat häneltä loputtomasti. Puoliensa pitäminen tarkoittaa, että kiltti tyttö ottaa riskin, että muut alkavat pitää häntä hankalana. Täyskäännös käyttäytymisessä voi kuitenkin olla välttämätön kehitysvaihe itsenäiseksi, jämäkäksi naiseksi. Pikku Myy on monen naisen suosikki: vihainen, piikikäs, itseriittoinen, ei riippuvainen muiden hyväksynnästä. Arka tyttö Ninni ärsyttää Myytä, koska Ninni on niin arka, että on suorastaan näkymätön. Myy paukauttaa suoraan: Ninnin ongelma on se, ettei Ninni osaa suuttua. - Et saa koskaan omia kasvoja, ellet opi tappelemaan, sanoo Myy ja osuu naulan kantaan. Kiukku on naisen voimaa. Aggressio on suuntaviitta, joka kertoo naiselle, mihin hän on pettynyt ja mitä hän haluaa.  Naisen on tunnistettava molemmat puolet (kiltteys ja aggressiivisuus) itsessään, jotta hän voi alkaa rakentaa aikuisempaa minää, johon kuuluu vastavuoroinen antaminen ja saaminen. Silloin voi myös ottaa toiset huomioon tuntematta itse jäävänsä vaille.

Sarjakuvantekijä Pfeifferiä mukaillen:

   1. En koskaan riitele, en esitä eriävää mielipidettä enkä pidä puoliani, koska se merkitsisi epäsopua.
   2. Epäsopu merkitsee sitä, ettei minua hyväksytä.
   3. Se merkitsee yksin jäämistä.
   4. Jos jään yksin, en ole olemassa.
   5. Siksi en koskaan riitele.
   6. Sen sijaan vihaan ja olen kiukkuinen.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: ametist - 05.02.2008 15:32:59
Mielenkiintoista luettavaa  ::) Sopi kyllä itseeni taas että huh huh  ;D Olen koittanut päästä eroon tuosta syndroomasta, mutta vieläkin sitä on jälellä.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: mirka222 - 05.02.2008 19:09:30
Jep, tunnistanpa hyvinkin..Luinkin juuri "kiltteydestä kipeät"-kirjan..Mulla vaan on alkanut nyt se kapinavaihe :tickedoff:..Ois mukava löytää joku kultainen keskitie tälle "paranemiselle", mutta kai ne kaikki ääripäät on koettava, että pääsee sit virittäytymään ns. normaalille tasolle. Toisaalta on hankalaa tietää, että saattaako vahingossa kapinoida myös samassa rytäkässä itselle hyväksi olevia ihmisiä vastaan...


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: *Kide* - 06.02.2008 11:44:34
Täällä myös tavallaan, mutta ehkä paremmin kuvaa että olen tuollaisesta ongelmasta kärsivän henkilön kasvattama. Eli saanut täyslaidallisen tapoja ja ohjeita miten tulee olla  ::) Sitä uhmaa on tainnut sitten olla koko pienen iän ja pinnan alla, taisi näkyä ulos päinkin korvien ja silmien asennoista  ;) Tästä syystä olenkin kuullut, kuinka olen itsekäs, uhmakas, ilkeä, tyhmä yms. koko lapsuuden... ja se uhma, P****LE en ole  :tickedoff:
Jos uhma on pitänyt minut "pinnalla", on syyllisyys kaverina, kun on uhmannut  :( mutta jospa minun muksuni sitten jäisivät paitsi siitäkin...  :angel:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Artemis - 09.02.2008 21:17:47
Naulan kantaan Artemis  :smitten:

Tunnistan hyvin käyttäytymismallit - vaikka olenkin niistä päässyt jo aikas hyvin selville tiedostamalla ne sekä käyttäen kukkaterapiaa yms... niin ollessani stressaantunut tai muuten poissa omasta keskuksestani, löydän näitä piirteitä vielä oivallisesti.  :)

nimimerkki: marttyyri jo kolmannessa polvessa

Kiitos kommenteistanne!

Kävin taitavalla näkijällä jokin aika sitten ja hän osasi kertoa minusta itsestäni paljon. Hän sanoi että minun on lakattava ottamasta vain muita huomioon. Hän sanoi että minun on saatava oma ääneni kuuluviin ja sanottava mitä minä haluan,  minun on lakattava tekemästä kompromissejä niin että unohdan omat tarpeeni. Hän tiesi hyvin että minun on lapsesta saakka ollut pakko olla "vahva" ja sopeutuvainen, kiltti ja "helppo". Kun teini-iässä aloin kapinoitsemaan niin se nähtiin pahana asiana... Olin kuulema ilkeä ja hankala.
Pääseeköhän tämä pässi ikinä eroon tuosta syndroomasta... Haluaisin kovasti.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: *Kide* - 11.02.2008 09:48:26
Pääsee olemalla se ilkeä ja hankala edelleen  :)
Lopulta ne henkilöt jotka kokevat näin, joutuvat joko sopeutumaan tai lähtemään... ja silloin jos lähtevät ne todennäköisesti ovat olleet ns.kuppaajiasi.
Jostakin löytyy ne henkilöt, jotka eivät pidä sinua sellaisena ilkeänä ja hankalana, vaan ihan ok tyyppinä  :D
Sarvistaan kyllä pässit eivät taida koskaan päästä... niitä kai pitäis sitten oppia vaan käyttämään oikeassa paikassa  ::) ...pohtii toinen  :oinas:...  :angel:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Rakkauden valo - 11.02.2008 16:02:09
Kyllä täälläkin on tuota syndrooma aikoinaan "podettu". Tähän päivään mennessä se on jo kyllä hyvin kukistettu, mutta kyllä siitä vielä joskus heikkoina hetkinä joitain "oireita" ilmenee ...  ::)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Mirjam* - 11.02.2008 16:17:22
Minusta olisi voinut tulla "kiltti tyttö", mutta tulikin "tuhma".  ;D
Silti varmaan taustalla samoja tekijöitä  ::)
Nykyään olen "sydämellisesti tuhma" enää.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Minerwa - 12.02.2008 22:04:28
Niin kovin tutulta kuulostaa! Luin aikanaan myöskin tuon "Kiltteydestä kipeät" ja aloin ihan tarkoituksella kapinoida ja rikkoa rajoja, sillä tavalla kiltisti  ::)  Kuvittelinkin jo päässeeni pahimman yli, mutta näkijällä käynti avasi silmiäni: siellähän ne samat vanhat ominaisuudet edelleen ovat, syvemmällä vain.

Enää en sentään vähättele omia ajatuksiani ja tunteitani, mutta paljon jää sanomatta tai tekemättä siitä syystä, etten sitten lopulta uskaltanutkaan. Tai vaihtoehtoisesti halusin ottaa kaikki huomioon ja unohdin siinä sivussa itseni... Kiltti tekee sen ihan huomaamatta! Ja voi sitä morkkiksen määrää, kun joskus pidän kiinni päätöksistäni ja huomaan samalla töytäisseeni jotakin toista. Toinen ei välttämättä kiinnitä asiaan edes huomiota, mutta minä jään murehtimaan... Kiltti mikä kiltti, vaikka onhan tässä vuosien varrella kehitystäkin tapahtunut.

Päätinkin lukea uudestaan "Kiltteydestä kipeät". Kertaus on toivottavasti opintojen äiti  :uglystupid2:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 13.02.2008 16:07:08
Täällä ex-kiltti tyttö.. nykyisen räävä-suorasuun taidatte tunteakin.. ::) :P :2funny:

Lapsuuttaani väritti terävät kehoitukset, ole kiltti! älä itke (vaikka sydän särkyi), älä hörötä (naura), noin ei saa sanoa, ole kiltti, tuo ei ole kohteliasta (vaikka sanoin totuuden), älä metelöi, älä valehtele (vaikka asia oli minulle totta), älä sotke, syö kauniisti, istu selkä suorassa, älä sotke vaatteitasi, ole kiltti! tuo ei ole tytölle sopivaa (ja pojille oli!), tee mieliksi äidille/isälle/jolle kulle muulle, ole hiljaa, laula sedälle, esitä se temppusi, ole kiltti,
lopeta, riittää jo, lopeta jo, miksi olet aina tiellä, mene jonnekin muualle leikkimään, miksi olet aina kadoksissa, älä karkaa minnekään, miksi karkasit, ole kiltti! syö ruokasi loppuun, taas olet syömässä, vaihda vaatteesi, älä pue sitä vaatetta, et osaa mitään, pitääkö minun aina auttaa, opi ajattelemaan itse, sinulla ei ole järkeä päässäsi, laula tädille, ole hiukan mieliksi vieraille, ole hiljaa, mikset ole kiltti, et sinä mitään osaa, sinusta ei ole mihinkään, ole kohtelias, ole kiltti, mikset osaa tuota, miksi teet tuota, se ei ole sopivaa, minä en pidä kun teet sitä, sinulle sopii paremmin tuo, ole kiltti, et sinä osaa sitä, tee jotain muuta, auta äitiä/isää/jotakuta muuta, auta, auta, auta, auta, auta, auta, auta, auta, auta, auta.... ole kiltti...
...et sinä koskaan auta, olet kiittämätön, olet itsekäs, aina sinua pitää auttaa, et pärjää ilman apua, auta minua, auta, auta, auta, auta, auta, auta, auta, auta, ole kiltti... :buck2: :buck2:


Nykyään se kuuluu, että lainaatko rahaa siihen ja siihen,
sinulla sitä on kuitenkin, elät Wienissä, elät kalliilla tyylillä,
et olisi päässyt sinne/asemaasi ilman minun apuani..
..joskus pitää antaa jotain takaisinkin... et osaa ajatella,
sinulla ei ole järkeä päässäsi, et ole pärjännyt missään,
toivottavasti sinulle kasvaa järki joskus päähäsi,
turha tulla sitten itkemään tänne, kun et pärjää maailmalla,
lainaatko rahaa, annatko rahaa, maksatko minulle tietokoneen, lentoliput, hotellin, koska tulet käymään, et koskaan tule käymään, taas olet tulossa, lainaatko rahaa, majoitatko ystäväni, ostatko auton minulle, olet pärjännyt niin hyvin, lainaatko rahaa, et ole pärjännyt missään, miksi et auta, miksi et soita, taas soitat, sinun pitää antaa yksi asunnoistasi minulle/hänelle loman ajaksi käyttöön, olet kiitollisuuden velassa, lähetä vitamineja, anna rahaa, soittaisit joskus,
ilman minua et olisi mitään, auta, auta, auta, auta, auta...
...olet kiittämätön, itsekäs, arrograntti ja epäkohtelias!

  :2funny:

 :P


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Ippuska - 13.02.2008 16:54:37
Voih  :'(

Täällä myös (puoliksi) ex-kiltti tyttö  :-\

Olen varmaan ollut nunna edellisessä elämässä, niin syvältä se kiltteys tuntuu juontavan  ::)

 :tickedoff: Oppia ikä kaikki ja polulla eroon yli-kiltteydestä ollaan koko loppuelämä

 :angel: :angel: :angel: :angel: :angel:



Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: pagan - 13.02.2008 22:24:34
Kiitos Sasha hyvästä ja ytimekkäästä tekstistä  :coolsmiley:

Olen kyllä yleisesti sitä mieltä, että tyttölapsia kohdellaan noin keskimäärin paljon huonommin kuin poikalapsia, ja varsinkin henkinen väkivalta on todella julmaa tyttölapsia ja nuoria tyttöjä kohtaan. Ja se loputon uhkailu, jos ei todella ole kiltti, niin lähtö on lähellä, ja todella tuo loputon velvollisuuksien lateleminen, joita poikalapsille ei tulisi kenenkään mieleenkään pyytää. Helppo kait sitä on tuntea itsensä hyväksi tyypiksi ja riittäväksi, kun ei mitään koskaan pyydetä. On tehnyt riittävästi silloinkin, kun ei ole tehnyt mitään.

Vaikea kuvitella, että sukupuoli ero olisi niin suuri, että tytöt ihan itse keksisivät sen, että eivät koskaan ole sekuntiakaan riittävän hyviä, tai riittäviä, eiköhän se ole se huono kohtelu, joka senkin tuottaa.  :tickedoff:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: K-NRJ - 13.02.2008 22:53:22
Heh, minulla oli ihan sama kuin Sashalla että piti aina laulaa tädille ja soittaa sitä ja tätä ja pukeutua niin ja niin...  Ja saada aina vähintään 9 kokeista, mieluummin tietysti se 10. Jos meni alle 9 niin kuulin olevani epäonnistunut yksilö.

Nykysin kompensoin tuota aika lailla. Kukas se lauloikaan että "Rääväsuita ei haluta Suomeen", no Sasha ei täällä enää vaikutakaan, minä vaikutan vielä (tosin olenhan minäkin monta vuotta ulkomailla viettänyt  ;)) ja nykyisin pyyhkii varsin hyvin!  ;D


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: pagan - 14.02.2008 15:13:57
Hyvin tämä patriarkaalinen ajattelu on mennyt läpi tämän kansan ja näköjään vielä paremmin naisten päähän.
Josta kertoo jo sekin, että missään ei voi koskaan puhua naisten ongelmista, ilman, että muistetaan mainita vähintään yhtä monta miesten ongelmaa, se on erittäin tehokas tapa mitätöidä kaikki ne yritykset tuoda esiin epäkohdat, jotka liittyvät nimenomaan sukupuoleen, ja tyttöihin ja naisiin, kun pitää alun jälkeen jo alkaa puhumaan, jostakusta aivan täydellisen upeasta ja mahtavasta miehestä, joka on niiiiin ihana ja upea, ja on kokenut samanlaista ja

muistetaan, että näin tasa-arvon aikana ei missään nimessä puhuta tytöistä ja naisista ilman, että muistetaan joka toisessa lauseessa vähän kehaista miehiä...

Tätä samaa taktiikkaahan on käytetty iät ajat, että kun aletaan puhumaan jonkun "ryhmän" epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, niin oikeastaan siirrytäänkin puhumaan jostain ihan muusta ihmisryhmästä, ja saadaan se keskustelu tyrehdytettyä siihen.
Ja jostain kumman syystä monet naiset ovat todella innokkaita bulvaaneja ja pitävät huolen, että siellä missä muistetaan naispuolisia, niin muistetaan vähintään yhtä montaa miespuolista, tai mieluummin ehkä muutamaa enemmän. (kun se minun poikaystävä, ja avopuoliso ja aviomies ja miespuolinen kaverini, tai mikä onkin, niin on niin ihana, että minä haluan puhua siitä joka välissä, ja aina ja kaikkialla... enkä mistään typeristä tyttölapsista, enkä naisista, enkä oikein mistään muustakaan, kun sen paha mieli on niin paljon tärkeämpää, kuin jotkut typerät tasa-arvo kysymykset, tai muut epäoikeudenmukaisuudet... :idiot2:)

Että pitäisköhän tämänkin ketjun nimi nyt sitten muuttaa kiltinpojan syndroomaksi, ja voitaiskin tosiaan nyt sitten löytää ne kaikki ihanat kiltit pojat, joita täällä maailmassa on ja puhutaankin mieluummin niistä, hoitakoot tyttölapset itse ongelmansa, eikä niille kannata tämän enempää suoda ajatuksia... sitä paitsi jos tämä kiltintytön syndrooma onkin vain sitä mustamaalausta ja huijausta...
muutaman naisen keksimä katala juoni...


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: mirka222 - 14.02.2008 15:36:10
Jollaki näköjää kolahti ja pahasti ;D


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Minerwa - 14.02.2008 17:42:42
Kyllähän tämä ongelma koskettaa molempia sukupuolia, vaikka keskustelu alunperin kilteistä tytöistä lähtikin. Kasvatuksellisista eroista johtuen me naiset taidamme kuitenkin olla se enemmistö  ;)

Tämä poika on ehdottomasti yksi ihanimmista ja hyväsydämisimmistä ihmisistä ketä tunnen ja arvostan häntä suuresti - toivon vain että hän lakkaisi olemasta täydellinen ja asettuisi joskus poikkiteloin vanhempiaan kohtaan.  ???

Tässä mielestäni on juuri se ylikiltin kolikon (surullinen) toinen puoli! Joskus olisi ihan oikeasti hyvä olla vähän vähemmän ihana ja ilmaista omia tunteitaan ja tarpeitaan enemmän  :buck2:.  Etteivät ne ihan kokonaan tallautuisi ja jäisi toisten huomioimisen / miellyttämisen jalkoihin...


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Minerwa - 14.02.2008 18:01:09
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla kiltteydestä "parantuneiden" kertomuksia siitä, miten voititte itsenne ja saitte sisäistä rohkeutta!

Itse menin aluksi toiseen ääripäähän, kunnes huomasin, ettei sekään ole ratkaisu. Olin silti ylpeä siitä, kun aloin ensimmäisiä kertoja kieltäytyä asioista ihan vain siksi, etten jostain syystä halunnut tehdä niitä  8) ... ihan pieniä arkisia asioita: peruin tapaamisia, kun olin väsynyt ja halusin olla yksin jne. Tällä hetkellä pyrin selvittämään paremmin, mitä ihan oikeasti haluan elämältäni, ja tarkoitus olisi toimia sen mukaisesti. Ei mikään itsestäänselvä asia kiltille sekään, mutta babystepseillä eteenpäin  ;)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 14.02.2008 18:40:27
Hyvin tämä patriarkaalinen ajattelu on mennyt läpi tämän kansan ja näköjään vielä paremmin naisten päähän.
Josta kertoo jo sekin, että missään ei voi koskaan puhua naisten ongelmista, ilman, että muistetaan mainita vähintään yhtä monta miesten ongelmaa, se on erittäin tehokas tapa mitätöidä kaikki ne yritykset tuoda esiin epäkohdat, jotka liittyvät nimenomaan sukupuoleen, ja tyttöihin ja naisiin, kun pitää alun jälkeen jo alkaa puhumaan, jostakusta aivan täydellisen upeasta ja mahtavasta miehestä, joka on niiiiin ihana ja upea, ja on kokenut samanlaista ja
muistetaan, että näin tasa-arvon aikana ei missään nimessä puhuta tytöistä ja naisista ilman, että muistetaan joka toisessa lauseessa vähän kehaista miehiä.....


Mielestäni tämä on erittäin totta (täällä Astrossakin).
Raikasta ja rohkeaa kirjoittelua. :)
10 pistettä ja papukaija päälle. O0


Tätä samaa taktiikkaahan on käytetty iät ajat, että kun aletaan puhumaan jonkun "ryhmän" epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, niin oikeastaan siirrytäänkin puhumaan jostain ihan muusta ihmisryhmästä, ja saadaan se keskustelu tyrehdytettyä siihen.

O0

Ja jostain kumman syystä monet naiset ovat todella innokkaita bulvaaneja ja pitävät huolen, että siellä missä muistetaan naispuolisia, niin muistetaan vähintään yhtä montaa miespuolista, tai mieluummin ehkä muutamaa enemmän.

Juuri näin, ja sitten jo toisessa lauseessa kitistään,
kun maailma on niin epäoikeudenmukainen naisille
ja kun mies tekee sitä ja tätä ja blah-blah... ::)

Että pitäisköhän tämänkin ketjun nimi nyt sitten muuttaa kiltinpojan syndroomaksi, ja voitaiskin tosiaan nyt sitten löytää ne kaikki ihanat kiltit pojat, joita täällä maailmassa on ja puhutaankin mieluummin niistä, hoitakoot tyttölapset itse ongelmansa, eikä niille kannata tämän enempää suoda ajatuksia...

Hmmm...  ::)
Mutta jos perustettaisiinkin ketju kiltin pojan syndroomasta,
niin saataisiinkohan sitten kommenttia kiltin tytön syndroomasta..? :P
Käänteispsykologiaa...  :coolsmiley:

Kiltin tytön syndrooma on paljon erilaisempi kuin kiltin pojan,
-jo siksi, että olemme naisina ja miehinä erilaisia
ja saaneet erilaisen kasvatuksen ja ympäristön odotukset.

Ns. ihannoitu "tasa-arvo", jota kaiken maailman femakot ja muut hakevat,
ei koskaan voi toteutua, vaikka sen kuinka päin vääntäisi.

Pitäisiköhän vain hyväksyä se tosi asia, että nainen ja mies ovat
erilaisia, eivätkä voi olla tasa-arvoisia muutakuin ihmisinä
-ja minä en tarkoita sitten sitä, että toinen olisi ylempänä tai alempana,
parempana tai huonompana, vaan erilaisina ja yhteen hyvin sopivina.  :coolsmiley:

sitä paitsi jos tämä kiltintytön syndrooma onkin vain sitä mustamaalausta ja huijausta...
muutaman naisen keksimä katala juoni...

 :o ???
Hmmm... sait juuri minut katsomaan koko juttua uusin silmin. :knuppel2:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 14.02.2008 19:25:43
En tunnista Itsestäni.. nykyisin olen kunnollisen liikenaisen asusteessa, ennen on ollut muitakin rooleja.. mutta liian kiltti en ole koskaan ollut, paitsi suhteessa exään ehkä.. kiltit pääsee taivaaseen, tuhmat pääsee.. joka paikkaan.

Miehissä on vaihteeksi mukavaa ujous ja kohteliaisuus, mutta ehkä jos mies ei omaisi yhtään pahetta, menisi hermot.. kiltti poika.. ihan sellaisiakaan ei ole kuvassa yleensä.. siis ihan kilttejä.. missä menee röyhkeyden ja yritteliäisyyden raja.. jos urheilussa ei koeta toisen edelle, ei menesty..

Töissä on työkaverina nuori nainen joka on ja näyttää kiltiltä, mutta ei sekään häntä uralla ole estänyt tai rahoitusmiestä löytämästä, persoonallisuusero. Mutta hänen kanssaan + juristien oli hauskaa tänään.-

 8)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Sun73 - 14.02.2008 20:41:36
Tuli mieleen topicin ekaa kirjoitusta lukien yhden entisen työkaverini sanat, kun hän olisi halunnut kerran että olisin tuurannnut häntä töissä. Minä vastasin ei minulle nyt sovi, niin hän sanoi ,että et sinä täällä noin voi vastata  ;D  Miks hemmetissä ei voi sanoa ei  :o Mähän kun olen itsekkäänä ihmisenä tehnyt aina kuten olen halunnut ja onhan siitä saanut sitten kuullakkin...
Olen tullut isääni, äidilläni kyllä taitaa olla tuo kiltin tytön syndrooma, kaikkeen pitää kysyä isän lupa  :buck2:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: pagan - 14.02.2008 21:18:47
pagan, veditpä kummallisesta asiasta herneen nenääsi.  :)

Anteeksi että kerroin omakohtaisen kokemuksen tuntemastani pojasta.  :idiot2:
Tai mitäpä sitä anteeksi pyytelemään, itsepähän kärsit siitä jos otat itseesi ihan ihme asioista.  :)

No no, eipä nyt niin henkilökohtaisesti tarvitse ottaa, eikä antaa.
Yleisellä tasolla kirjoitin, ja tämä aihe nyt käsittää juuri sitä yleistä keskustelukulttuuria näistä epäkohdista. Joko sen tuosta tekstistä ymmärtää tai ei.

Eikä koko kiltintytön syndroomaa olisi olemassa, jos tämä asia olisi kolahtanut tarpeeksi monelle.

(ja valaistakoon vielä, että se vihoviimeinen kaneetti oli ironiaa...ei kylläkään itse-sellaista  :coolsmiley:)


Jaa, jatketaanpa vielä, tänään tuli käytyä katsomassa "appi"vanhempia ja siellä on tämä syndrooma kyllä niin konkretisoituneena, ettei paremmasta väliä. Ikäihmisiä, ja kyllä on vaimo niin alistettu, että oikein....  :tickedoff:  Mies on tosi häijy, huutaa, sättii ja tiuskii, ja vaimo juoksee sitä sukkelammin ja yrittää hyvitellä ja passaa ja palvelee, ja sitten suputtaa kun sattuu selkään, ja sattuu jalkoihin ja sellaisten hymyjen ja naurahdusten välistä ujuttaa, että kun tuo mies on ollut taas niin äkänen.

Siis itse olen vasta nyt alkanut oikein tarkemmin seuraamaan ja kuuntelemaan juuri esim. vanhempia naisia, että miten ne elehtii, puhuu, ja juuri että mitä ne puhuu. Kun nämä "mummelit" tai kohta sellaiset, niin siihen on niin tottunut, että ne on sellaisia hissukoita ja hiiviskelijöitä ja supattajia,

ja juuri tässä esim. pariskunnassa, niin eräs päivä kun olin tämän "kiltintytön" kanssa kahdestaan ja se 'jälleen kerran' puhui, kuinka vaikea se mies on, niin todella keskityin häneen ja kuinka ilmiselvää oli, että tämä nainen pelkäsi sitä miestään.

Mutta näitä asioitahan ei 'näe', kun kaikki käyttäytyvät jotenkin asemaansa ja ikäänsä sopivalla tavalla, vaikka asiat olisivat kuinka väärin ja pielessä.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Sun73 - 14.02.2008 22:13:06
heheh toi kuulosti ihan mun appivanhemmilta  ???  Välillä hirvittää miten voi olla naimisissa ihmisen kanssa joka kohtelee kuin jotakin orjaa..pitäis olla kilteillä ja riippuvaisilla ihmisillä voimia enempi päästä paskasta suhteesta eroon  ;)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 15.02.2008 00:29:02
Ei kai se haittaa, jos onkin kiltti tyttö, jos on kuitenkin ittepäinen!

Kiltin tytön rooliin vedetään usein se heikko itsetunto. Eihän se aina noin yksinkertaista ole!

Vaikka kyllä se minullakin joskus kolahti, kun sain rippipäivänäni kukkia naapurin mummulta, koska 'se on niin kiltti tyttö'. Silloin minua kylmäsi ja aloin miettimään että miksi tuo lause tuntui pahalta... yäk!


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: *Kide* - 15.02.2008 00:48:41
Joskus olen miettinyt sulkeutuuko noista vanhoista "kilteistä tytöistä" ne pirun kamalat vanhat haahkat, jotka takanapäin puukottavat selkään heti kun vaan saavat mahdollisuuden ja/tai niitä jotka ruikuttamalla omaa huonoa tilaa ajavat muita tekemään tahtonsa mukaan?
Kun elämänsä on joutunut kuluttamaan jotenkin muuten kuin itse olisi tahtonut, syntyy varmasti katkeruutta ja surua. Ne taas vaikka mitä...  :'(
Mistä voimaa muutokseen? Jaa´a  :idiot2: tulee mieleen tahdosta, persoonallisuudesta ja siitä, että tietoisesti alkaa nähdä ja toimia kaavojen purkautumiseen johtavalla tavalla.
Ei me täällä elämän merellä kait ilman peräsintä olla?!  :angel:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 15.02.2008 01:14:02
Minäkin rupesin noilla puukottajilla ja ruikuttajilla mielikuvaleikkiin. ::)

Kumpikohan minä haluaisin olla? En oikeastaan kumpikaan. Mutta voisi hyvinkin olla mahdollista.

Luulen, että suurin osa 'kilteistä tytöistä' on kuitenkin niitä sairaita ja masentuneita ja jopa syrjään vetäytyneitä. He ovat hiljaa kiltisti tehneet työnsä ja velvollisuutensa yhteiskuntakelvollisina ihmisinä, nielaisseet loukkaukset ja piikit niin kuin vaatimattoman luterilaisen kuuluu ja joutuneet liian pian sänkypotilaaksi.

Uskon, että meidän äideistä tai tädeistä tai mummuista löytyy heitä paljon. He ovat kantaneet oman kortensa kekoon.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Rakkauden valo - 15.02.2008 14:15:09
Uskon, että meidän äideistä tai tädeistä tai mummuista löytyy heitä paljon. He ovat kantaneet oman kortensa kekoon.

No niinpä kyllä löytyy...  ???


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 15.02.2008 17:51:25
Joskus olen miettinyt sulkeutuuko noista vanhoista "kilteistä tytöistä" ne pirun kamalat vanhat haahkat, jotka takanapäin puukottavat selkään heti kun vaan saavat mahdollisuuden ja/tai niitä jotka ruikuttamalla omaa huonoa tilaa ajavat muita tekemään tahtonsa mukaan?
Kun elämänsä on joutunut kuluttamaan jotenkin muuten kuin itse olisi tahtonut, syntyy varmasti katkeruutta ja surua. Ne taas vaikka mitä...  :'(

Niin...
Voisin kuvitella itseni tulevan tuollaiseksi puukottavaksi
pirun kamalaksi haahkaksi vanhana. :)
Tosin en siksi, että olisin ns. kiltti tyttö enään,
vaan siksi, että olen suhteellisen hemmoteltu miesten taholta
ja tietyllä tavalla kadehdittavassa asemassa elämässäni
kaikin puolin, mitä tulee yksityiselämään ja työelämään
ja omaan persoonaani.

Yleensä saan tahtoni läpi ja ihailua päälle. :P
Tällöin on hyvin helppoa olla sydämellinen, ystävällinen ja sympaattinen,
mutta kolikolla on aina se toinenkin puoli. :buck2:
Saatan olla välillä kovin arrograntti, töykeä ja ylimielinen
heikkona hetkinäni.

Minulle vanheminen tuntuu kauhealle.
Menetänkö ulkonäön mukana kaiken saavuttamani?
Eikö olekin typerä kysymys, mutta jos ajattelette pinnallista
kysymystä syvällisesti, niin tulette johtopäätökseen,
että nykyinen ympäristö vaatimuksineen on raaka.

Minulla ei ole moniakaan naispuolisia (hyviä) ystäviä,
mutta miehiä (hyvinä ystävinä) senkin edestä.
Vanhenemisen myötä uskoisin tilanteen kääntyvän,
koska en mahdollisesti ole enään niin kova "uhka" muille naisile
-voin toki olla väärässäkin. Voivathan nämä haahkat olla niitä,
jotka ovat koko elämänsä olleet ns. tossun alla ja sitten "kostavat",
kun ei enään ole mitään hävittävääkään. :P

Ja kun sitten on tottunut saamaan tahtonsa läpi, hemmottelua
ja ihailua osakseen,
niin kun se hiipuu, niin voipi olla kova pala niellä se
ja muistoissa elää vielä voimakkaasti se kaunis ja hyvä aika. ::) :P

Mietin aina, ovatko nämä pirulliset haahkat juuri niitä
entisiä kauneuskuningattaria, jotka ovat tulleet sivuutetuksi
hiipuvan ulkonäön myötä?

 :buck2: Toivottavasti kukaan ei nyt ala vetämään
padallista herneitä nenäänsä kirjoituksestani. :buck2:


Mistä voimaa muutokseen? Jaa´a  :idiot2: tulee mieleen tahdosta, persoonallisuudesta ja siitä, että tietoisesti alkaa nähdä ja toimia kaavojen purkautumiseen johtavalla tavalla.
Ei me täällä elämän merellä kait ilman peräsintä olla?!  :angel:

Niin...
Minusta tuntuu, että koko elämän meidän tulee tehdä
muutostyötä -kuolettaa itsemme ja/tai jokin puoli itsestämme
ja antaa uuden kasvaa tilalle ja nousta tuhkasta kuin
feenix-lintu. :)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 15.02.2008 18:47:36
Ei toki herneitä! Mutta vedän tuon yhden sinun lauseesi tuohon, Sasha...

Menetänkö ulkonäön mukana kaiken saavuttamani?

Ehkä tähän on johtanut jokin se ulkopuolinen vaatimus, että 'minä olen hyvä tyttö, jos olen kiltti'. Kun en halua olla mikään kiltti, komenneltava tyttö, niin ok. Minä olen kaunis.

Katson, että yksi ihmisen perusluonteita on hallinnan halu. Ja hallintaa löytyy monta asetta.

Kiltteydellä joskus jopa luulemme, että hallitsemme asioitamme ja maailmaamme. Ja osittain näin tapahtuukin, paremmin kuin ilkeydellä.

Joskus jopa luulemme, että kauneudellakin voimme hallita ympäristöä, ainakin miehiä.

Mutta viisas, monia taitoja omaava Sasha! Selitäpä tarkemmin. Mitä menetät jos vanhenet? Kauneudenko? Eikö vanhat ihmiset ole kauniita?


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 15.02.2008 21:03:32

Menetänkö ulkonäön mukana kaiken saavuttamani?

Ehkä tähän on johtanut jokin se ulkopuolinen vaatimus, että 'minä olen hyvä tyttö, jos olen kiltti'. Kun en halua olla mikään kiltti, komenneltava tyttö, niin ok. Minä olen kaunis.

Mietin tuota samaa omalla kohdallani.
Olen todellakin lapsena ollut se kaikkien vanhempien unelmalapsi
-hyvin helppo lapsi-
joka niin sympaattinen, sievä ja suloinen koko ajan,
eikä itke, valita tai kitise missään tilanteessa,
käyttäydy sopimattomasti, huuda tai keppostele ja niin
ja pärjää koulussa hyvin.

Minut puettettiin aina kuin nukkea:
Röyhelömekkoja, pitsisiä sukkia, lakerikenkiä ja rusetit hiuksissa.
Minulla oli jo 5-6 vuotiaana pienet timantit korvissa.

Minuun on iskostettu sanallisesti ja sanattomasti pienestä pitäen,
kuinka naisellinen täydellisyys on hyvä asia.
Etenkin perheemme miespuoliset jäsenet, etenkin (adotio)isäni,
joka oli ankarampi, ihaili minua joka kerta, kun olin pukeutunut
ja/tai laittanut hiukset kauniisti tms. Hän korosti, korostaa edelleen,
kuinka naiselle on tärkeää olla sievä.
Hän huomauttelee edelleen, jos en hänen mielestään kävele
oikein korkeilla koroilla tai pitele viinilasia oikein. :P

Tunnen olevani pikkutyttö joka kerta hänen seurassaan
-32 vuotiaana edelleen. ;D
Niinä kertoina, jolloin olen ottanut ns. "yliotteen" hänestä
ja tuntenut olevani aikuinen nainen hänen läsnäollessaan,
olen hiukan pelännyt hänen reaktiotaan. Hän on vanha mies jo. :P
Hän ei hyväksy, eikä ole koskaan hyväksynyt ainuttakaan poika
-sittemmin miesystävää minulla tai elämässäni. ;D

"Sain" vielä 2 vuotta sitten mennä ulos miehen kanssa,
jos veljeni tai miespuolinen serkkuni oli seurassani "suojelemassa".
Tarkoitan, että hänelle oli helpomaa niellä asia. ;D

Hänen veljensä ovat myös kovasti "mustasukkaisia",
vaikka heillä on omia tyttäriä.
Asiaan voi vaikuttaa se, että olen hiukan "erityistapaus",
koska olen adoptoitu ja kärsinyt niin paljon
ja tulin sen vuoksi hiukan lemmikiksi kaikille
-he ovat mitä sydämellisempiä ihmisiä ja haluavat "hyvittää"
kaiken kärsimäni pahan, -liiallisella suojelemisella.

Tiedäthän tunteen, kun pelastatte esim. lemmikki koiran
pahalta omistajalta ja se tulee hiukan lähemmäksi sydäntä
kaikista vioistaan huolimatta, kun se on niin reppana. ;)

Meninpä syvälliseksi..  :P

Katson, että yksi ihmisen perusluonteita on hallinnan halu. Ja hallintaa löytyy monta asetta.

For sure, ja minä koen jonkin verran hallitsevani ulkonäöllä
-väänti sitä miten päin tahansa.  

Joskus jopa luulemme, että kauneudellakin voimme hallita ympäristöä, ainakin miehiä.

Hmmm... en usko, että se on vain luuloa.
Jos esim. katsoo mainontaa, niin suurin osa tuotteista miehille
myydään naisen ulkonäöllä tai vähintänkin sillä ymmärryksellä,
että tuotteella saa kauniita naisia.

Miehet vain ovat kehollisempia kuin naiset,
siksi naiset ovat kauniimpia kuin miehet
-luonnostaan, koska se palvelee evoluutiota.
Naisille ei ole niin tärkeää, onko mies kaunis vai ei,
naiselle merkitsee enemmän se, onko mies kykenevä
huolehtimaan jälkeläisistä, eli olemaan vahva.

Nykyään se merkitsee enemmän varallisuutta, vaikkakin edelleen
miehet käyvät kuntosalilla kasvattamassa lihaksiaan. ;)

Itse näen tämän työssäni.
Työni on esillä olemista ja edellyttää tiettyä ulkoista olemusta.
Vaikka minulla, tai kenellä tahansa muulla kauniilla naisella,
ei olisi mitään tärkeää tai olennaista sanottavaa,
miehet noteeraavat sanani ja huomioivat minut (tai hänet)
kuitenkin paremmin kuin naisen, jolla on jotain tähdellistä sanottavaa,
mutta ei "sopivaa" ulkonäköä.

Tiedän enemmän kuin tarkkaan, ettei tälläisestä voi puhua suoraan,
-ainakaan ääneen (näin kaikenlaisen tasa-arvon aikana ja kun kaikki naiset ovat kauniita)
mutta koen sen factaksi.

Mutta viisas, monia taitoja omaava Sasha! Selitäpä tarkemmin. Mitä menetät ja vanhenet? Kauneudenko? Eikö vanhat ihmiset ole kauniita?

En koe olevani viisas ja vielä vähemmän tällä hetkellä koen
omaavani mitään taitoja.
Itsetuntoni on tällä hetkellä reippaasti miinuksen puolella
johtuen muutamista syistä. :-[

Pelkään menettäväni tämän yleisellä tasolla olevan onneni
ja saavutukseni vanhenemisen myötä. En siis puhu tämän hetkisestä
itsetunnon pakkaspuolesta,
vaan yleisestä elämän laatuni tasostani, joka on
omankin mittapuuni mukaan keskitasoa kivempi.

Koen, että olen saavuttanut sen paitsi (pienellä) älylläni käyttää hyväkseni sosiaalista "taitoani" lukea ihmisten odotuksia, toiveita ja reaktioita,
niin vielä enemmän ulkoisilla avuillani, joita nämä ihmiset
ensimmäisenä katsovat ja (kuvittelevat) tekevän johtopäätöksiä sen mukaan (etenkin miehet).

Ulkoinen olemus vaikuttaa uskomattoman paljon, myös naisiin.
Esim. nainen, jonka ensi reaktio minuun vaihtamatta edes sanakaan,
on selkeästi voi v*ttu!, niin on helppo "käännyttää" tälläinen reaktio
positiiviseksi "alentumalla" naisen edessä ja osoittamalla suurta sympaattisuutta ja hulvatonta huumorintajua,
etenkin miehistä ja niiden typeryydestä ja osoittamalla "aitoa" kiinnostusta naisesta itsestään.

(olenkohan jonkilainen manipuloiva psykopaatti,
kun kehtaan ääneen sanoa -kirjoittaa- ajatukseni vai se kiltti tyttö, joka on oppinut lukemaan ihmisistä ja ympäristöstään sen,
mitä häneltä odotetaan ja hyväksytään?  ::))


Minulla on kokemusta erittäin katastrofaalisesta elämän laadun tasosta
ja pelkään menettäväni sen vanhenemisen myötä.
Siksi säästän rahaa kuin hullu. Tästä esimerkkinä, jota läheisimmät
ystäväni nauravat; jos minulla on lompakossa alle tuhat euroa rahaa käteisenä, tunnen suunnatonta tuskaa.
Jos pankkitililläni on tietyn summan alittava saldo, tunnen pakokauhua ja paniikkia.
Minä en voi koskaan olla velkaa minnekään.
Kaikki tämä vain siksi, jos tulee hätätilanne tai jokin muu katastrofi.
Ystäväni varoittelevat, että mitä jos joku ryöstää minut,
niin eikö olisi parempi pitää tuo raha esim. kotona jossain,
josta sen voisi noutaa.

Olen fanaatikko, suorastaan hiukan sairas tässä suhteessa. :P

Kysymykseesi, eivätkö kaikki vanhat ihmiset ole kauniita,
vastaukseni -rehellisesti ja kaunistelematta- kuuluu;
Eivät kaikki. Eivät missään nimessä.

Jotkin ihmiset vanhenevat kauniisti, ehkäpä siksi, että elämä on eletty
täysillä ilman katkeruuksia ja tuhlattuja ja ohitettuja tilaisuuksia ja mahdollisuuksia,
ilman, että jäi jotain hampaan koloon kaivelemaan.

Toivoisin olevani yksi niistä, jos vanhaksi elän, jotka saavat nauraa
konjakkilasi kädessään tahattomien pierujen säestäessä naurun pyrähdyksiä, kun muut mummot ja papat valittelevat,
että kuinka nuoruudessani olin sitä ja tätä
ja että olisinpa tehnyt sen ja sen ja jos vain olisin hiukan nuorempi.. ;)

 :P

MUOKS. joitain jumalattoman silmiin pistävät typot. :buck2:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Mirjam* - 15.02.2008 21:21:06
En tiedä olenko tähän asti lukenut Sashan tekstejä joidenkin "vääristyneiden lasien läpi", mutta ensimmäisen kerran minä sain kiinni tekstien takaa ihmisen ja sisäisen kauneuden vailla uhmaa. Ehkä off topic, mutta halusin sen silti sanoa.

Minä olen kulkenut myös tuon"kauneuden tien" (tosin en oikeasti ole kaunis, mutta osaan tehdä itsestäni kauniin ja haluttavan)ja ollut lopulta "sisältä tyhjä".
Kuin pikku-tyttö kauniissa mekossa kehuttuna, mutta niin sisältä tyhjä.
Olen ajoittain ajatellut niin, että puen itselleni tuulipuvun, käytän piilarien sijasta sankalaseja(vielä joku mauton malli), annan hiusten olla muotoilematta, en enää käytä meikkiä ja olen tylsä enkä yhtään seksuaalisia herätteitä herättävä ja katson, kuka silloin minut näkee minuna...  ;D
Olen sitä kohti kulkenut jo vuosia...
Olen totaalisen kyllästynyt "tissimiehiin", ulkonäköäni kehuviin miehiin, joiden silmät palaa jostain himosta..  :crazy2: :-[ :tickedoff:
Kiikuilen ja kaakuilen tässä välissä vielä...
Mutta nyt jo tiedän, mitä haluan.
Itse näen kauniina monia ihmisiä, vanhuksia, lapsia ja nuoria ja keski-ikäisiä, enkä todellakaan pidä kauneimpina niitä, jotka ovat viimosen päälle "pantuina", tunnen jopa sääliä heitä kohtaan, että joutuvat näkemään niin suuren vaivan kokeakseen edes jonkinlaista hyväksyntää ja läheisyyyttä.
Peilaan heihin sitä osaa itsessäni, joka haluaa vastata jotain "ihannetta".
Itseasiassa säälin itseäni heissä.
 :D


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 15.02.2008 21:54:36
Sasha,  ::)

sinussa on rehellisen katoavaa harhaa. Sinut on korotettu korokkeelle, joka on myös harhaa....kun puhutaan ihmisestä sielun tasolla.

Mutta kerrankos me tätä elämää porskutetaan, tehdään siitä miellyttävä!

Rehellisyys on kyllä ihailtava voimavara sinussa ja tuo huumoritaju!

Nauti kauneudesta niin kauan kuin voit! Ja kiipeä hyvin varovasti alas sieltä korokkeelta, kun ikää tulee. Näin voit säilyttää ainakin terveytesi.   ;) Ja usko tai älä, huumori tekee ihmisen aina kauniiksi, olkoonpa hän kuinka vanha tahansa!

Sinulla on aika raakaa tuo itsetutkiskelu. Toivon, että muistat myös lempeydellä itseäsi.



Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 15.02.2008 22:15:32
En tiedä olenko tähän asti lukenut Sashan tekstejä joidenkin "vääristyneiden lasien läpi", mutta ensimmäisen kerran minä sain kiinni tekstien takaa ihmisen ja sisäisen kauneuden vailla uhmaa. Ehkä off topic, mutta halusin sen silti sanoa.

Hmmm... myös tämän nimimerkin *Sasha* takana on ihminen
-yllättävän herkkä sellainen kaikkine inhimillisine vikoineen. ;)

Olen täydellisyyden tavoittelija (syystä, että olen se "killti tyttö"),
joka on kasvanut pyrkimään täydellisyyteen kaikessa
miellyttääkseeni kaikkia
ja selkärangastani pyrin tähän..
-Oli vaikea oppia (hyväksymään itsessäni) pyllistämään joillekin,
kun kumartaa toiselle..
..mutta loppu viimein aloin hiukan nauttimaan siitä. :P

Uhmakkuus on loppujen lopuksi kolikon toinen puoli
siitä "kiltistä tytöstä". ;)

Minä olen kulkenut myös tuon"kauneuden tien" (tosin en oikeasti ole kaunis, mutta osaan tehdä itsestäni kauniin ja haluttavan)ja ollut lopulta "sisältä tyhjä".
Kuin pikku-tyttö kauniissa mekossa kehuttuna, mutta niin sisältä tyhjä.

Toisin kuin sinä koet, en ole koskaan kokenut olevani sisältä tyhjä.
Lähes päin vastoin, sanottavaa ja annettavaa olisi ollut
(ja on edelleen) vaikka kuinka paljon,
-lähes räjähtämispisteeseen asti-
mutta kukaan ei ollut kiinnostunut muusta kuin siitä,
miltä näytän kulloinkin.

Kauneuden tie on kivikkoinen tie, vaikka liian moni kuvittelee
sen olevan helppo.
Siltä polulta on myös erittäin vaikea poiketa.
Kun läheisillä ihmisillä on odotuksensa, niin pelkkä
lievä väsymys saa ihmiset kysymään, voitko hyvin, oletko sairastunut.
Kuvittele ne muut kysymykset, jotka tulevat pahimmissa
(täysin normaaleissa) tilanteissa.

Kauneuteen moni myös (ainakin minun läheisistäni) liittävät
hyvätuulisuuden.
Minun väsymys otetaan oman kokemukseni mukaan loukkauksena,
vaikka väsymykselläni ei olisi mitään tekemistä kenenkään kanssa.
...mutta minä (syvä-analyysia itsestäni tässä samalla tehdessäni)
olenkin se "kiltti tyttö"edelleen, joka miellyttää kaikkia.  :P

 :buck2:

Sasha,  ::)

sinussa on rehellisen katoavaa harhaa. Sinut on korotettu korokkeelle, joka on myös harhaa....kun puhutaan ihmisestä sielun tasolla.

Mutta kerrankos me tätä elämää porskutetaan, tehdään siitä miellyttävä!

Juuri näin! :) Rehellisyys ja ns. aitous on harhaa siinä missä muutkin maalliset ominaisuudet, joilla "sumblia" elämänsä läpi. ;)

Jos pitää tämä elämä läpi käydä,
niin miksei sitten nauttien maallisista iloista,
olivatpa ne sitten harhaa tai ei. ;)
Sielu on sitten erikseen, eivätpä ne minulle koskaan ole
kehollisen ja maallisen elämän kanssa olleet muuta kuin symbioosissa
kehon kuolemaan asti. ;)

Sinulla on aika raakaa tuo itsetutkiskelu. Toivon, että muistat myös lempeydellä itseäsi.


Olen itseni pahin "vihollinen", mitä tulee analysointiin persoonastani. ;D
Muiden ihmisten analysointi yleensä vain naurattaa tai jos osuu,
niin big girls don't cry... vai kuinka se menikään.. ::)
"Vanha" sielu ei ole enään moksiskaan,
kuin vain tiedostamaan omat "vikansa". :P


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Mirjam* - 15.02.2008 22:39:55
Toisin kuin sinä koet, en ole koskaan kokenut olevani sisältä tyhjä.
Lähes päin vastoin, sanottavaa ja annettavaa olisi ollut
(ja on edelleen) vaikka kuinka paljon,
-lähes räjähtämispisteeseen asti-
mutta kukaan ei ollut kiinnostunut muusta kuin siitä,
miltä näytän kulloinkin.

En minäkään tarkoittanut "tyhjyydellä" sitä, että minä itse olisin "tyhjä", vaan se kaikki mitä sisälläni on, ei ole tullut nähdyksi, sillä "kauneuden/seksuaalisuuden maneerilla".  ;)
Siinä mielessä "tyhjä", että kuoreen reagoidaan paremmin kuin sisältöön. Se huomioidaan ja siihen kiinnytään ja ihastutaan helpommin.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 15.02.2008 23:37:50

Ajattelen aivan samoin kuin Mirjam*. Pystyit Sasha näyttämään nyt jotain mitä en ole koskaan ennen huomannut -ja olet nyt ehkä entistä kauniimpi!

;)

Eiköhän tässä ole taustalla juuri se kiltti tyttö joka lukee tilanteita jatkuvasti niin ettei nolostuta toisia. Kiltti tyttö osaa käyttäytyä ja häivyttää oman paheksuttavan loistonsa, siis osaa alentua. Mutta eiköhän se ole hyvää 'kilttiätyttöyttä' että osaa nostaa toisista ihmisistä esiin jotain mitä he eivät ole ehkä tajunneet omaavansakaan. (Vaikka sitten joutuisi nielemään oman erinomaisuutensa välillä.)

For sure, ja se on myös "tietouden harhaa" omasta itsestä.
Kun "tietää" oman "loistonsa" voiman, niin ei se vähene,
vaikka antaa vähän muillekin tilaa. ;)

Päin vastoin, oletteko muuten huomanneet,
että kun laittaa sen oman "erinomaisuutensa" ja "loistonsa"
tietoisesti alemmas siitä toisesta, niin se kiillottuu kummasti
säihkiväksi juuri niiden muiden silmissä,
vaikka se olisi sitä yhtä ja samaa maallista
"harhaa" kuin ennenkin? ;)




En ole ajatellut asiaa omalla kohdallani kauneuden kannalta vaan leijonamaisen tilanhaltuunottamisen kannalta. Minulla on luontainen tapa ottaa tila ja tilanne haltuun, mutta jos huomaan hiljaisia viestejä tuosta 'voi v**tu'-asenteesta niin alan käyttäytyä. Sidon henkisen esiliinan päälle ja alan neitsyeksi.

No en minäkään. Aiemmin Mirjam* kertoi haluavansa laittaa
päälle tuulipuvun ja pullonpohjalasit,
mutta arkisin olen juuri se, jolla on verkka-asu ja silmälasit
ilman meikkiä ja silti, mielestäni välillä hyvin kiusakseni, ennen kuin
olen sanonut sanakaan, olen noteerattu.
-mutta onhan se kivaakin olla noteerattu, mutta jokainen tietää,
ettei suinkaan aina.

Lähipiirini sanoo, että olen vain sellainen persoona energioiltani
tai/ja auraltani, että minun on vaikea piiloutua näkymättömiin,
vaikka kuinka haluaisin.

Voihan olla, että haisen voimakkaasti.  ::) :P

 ;D :2funny:

Kiltin tytön rooli kompensoi hyvin tälläisissä tilanteissa,
muuten minut otettaisiin usein hyvin arrogranttina persoonana vastaan.
Joten onko se sisäinen kiltti tyttö aina niin paha asia? ;)

Mutta loppujen lopuksi alentuminenhan on kauheaa 'huoraamista'. Olen alkanut väistellä tilanteita joissa en saa vapaasti olla leijonamainen, näkyvä itseni, vaan joudunkin pönkittäjän asemaan. Nautin sitten siekailematta niistä (harvoista) tilanteista joissa saan olla Minä, harjaansa hulmutteleva  savannin kuningatar.

Niin on, mutta joskus tilanne voi vaatia sitä. :)
Jokainen "huoraa" jossain tilanteessa
-se vain tekee (omasta) elämästä helpompaa
ja se on mielestäni vain viisasta ja älykästä. ::)
Aina ei jaksa, eikä ole mielekästä olla miekka ojennettuna
-se vie energiaa niin pirusti. :P


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Mirjam* - 15.02.2008 23:51:42
]For sure, ja se on myös "tietouden harhaa" omasta itsestä.
Kun "tietää" oman "loistonsa" voiman, niin ei se vähene,
vaikka antaa vähän muillekin tilaa. ;)

Niin, mutta se voi myös olla "omaa harhaa" että "tietää sen loistonsa voiman".
Se voi olla myös oman "loistottomuutensa" ylle nousemista. Sillä meissä jokaisessa on myös se "loistoton" puolensa.

Lainaus
Päin vastoin, oletteko muuten huomanneet,
että kun laittaa sen oman "erinomaisuutensa" ja "loistonsa"
tietoisesti alemmas siitä toisesta, niin se kiillottuu kummasti
säihkiväksi juuri niiden muiden silmissä,
vaikka se olisi sitä yhtä ja samaa maallista
"harhaa" kuin ennenkin? ;)

Minä näkisin tuon vain omana "harhana".
Lainaus
No en minäkään. Aiemmin Mirjam* kertoi haluavansa laittaa
päälle tuulipuvun ja pullonpohjalasit,
mutta arkisin olen juuri se, jolla on verkka-asu ja silmälasit
ilman meikkiä ja silti, mielestäni välillä hyvin kiusakseni, ennen kuin
olen sanonut sanakaan, olen noteerattu.
-mutta onhan se kivaakin olla noteerattu, mutta jokainen tietää,
ettei suinkaan aina.

Ei minulle tulisi pullonpohja-laseja, koska minulla on miinus-näkö. =)
Mutta any way, tuo oli symbolinen ilmaus, ei siis fyysinen.

Lainaus
Lähipiirini sanoo, että olen vain sellainen persoona energioiltani
tai/ja auraltani, että minun on vaikea piiloutua näkymättömiin,
vaikka kuinka haluaisin.

Se on hienoa se.  ;)
Lainaus
Voihan olla, että haisen voimakkaasti.  ::) :P

Ei koskaan tiedä...  ;D

 ;D :2funny:

Lainaus
Kiltin tytön rooli kompensoi hyvin tälläisissä tilanteissa,
muuten minut otettaisiin usein hyvin arrogranttina persoonana vastaan.
Joten onko se sisäinen kiltti tyttö aina niin paha asia? ;)

Tuskin se on paha asia.... muille...  :)

Lainaus
Niin on, mutta joskus tilanne voi vaatia sitä. :)
Jokainen "huoraa" jossain tilanteessa
-se vain tekee (omasta) elämästä helpompaa
ja se on mielestäni vain viisasta ja älykästä. ::)
Aina ei jaksa, eikä ole mielekästä olla miekka ojennettuna
-se vie energiaa niin pirusti. :P

Niimpä tekee ja sillä on todella tuhansia jollei miljoonia ilmenemismuotoja.
Joskus minusta tuntuu, että on enemmän "miekka ojennettuna olemista" se kulkeminen "mistä aita on matalin", koska siitä saa jotain... hmm...
Lohdutusta sisäiseen puutteeseensa helposti.



Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Riitta - 15.02.2008 23:53:11
Olen jo vanha 30 vuotiaiden rinnalla ja minua ei ikina ole sanottu rumaksi, mutta mina en ole pitanyt ikina ulkoista kauneutta tarkeana, koska mielestani on tarkeaa osata ja olla riippumaton muista(esim. miehista), vaikka pienena olinkin hyvin kiltti, mutta minulla oli liian voimakas itsenaistymisen vaisto-jonka uskon olevan hyvin tarkea aseeni lapi koko elamani.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Ippuska - 16.02.2008 00:28:38
Ihanat immeiset  :D  Tämä ketju ON terapiaa  :smitten: :smitten: :smitten:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 16.02.2008 01:34:10
Tuosta kiltteydestä,

uskon että siihen liittyy myös se ainainen odotus, että olisi jotenkin yhteiskuntakelpoinen. Sen paineet ja se paine, että haluaisi olla 'oma minä' ovat aina sotasilla. Mutta kukapa tahtoisi olla yhteisönsä ulkopuolinen?

Tuossa 'kasvattajan' paikalla olen kaikkein huolissani niistä 'näkymättömistä' kilteistä tytöistä, jotka ahertaa. Jopa ilahdun vastaanpanemisista heidän taholtaan. Jos tuohon kilttiin tulee mukaan se tyttö, joka huolehtii itsestään, pitää itsensä kauniina, hänestä tulee näkyvämpi. Mutta entäs se 'hiiri', joka pelkää koko ajan, että erottuu?

En minäkään ihan ruma ole, enkä ole ollutkaan, vaikka oli kaikki murrosiän harmit. Vetovoima on jotakin muuta ja sitä ei ole puuttunut. öh. Itsetunto on siis noussut jostakin muusta. Naiseuteni aseet ovat olleet avoimuus ja itsenäisyys. Olemmekin joskus siskon kanssa ihmetelleet, miten meistä sellaisia onkin kasvanut, ehkä tietyllä lailla kasvatettukin.

Ja hassua sekin, että myös se vetää tietynlaisia miehiä puoleen. Toiset puolet sitten vihaavat, pelkäävät jopa.

Naisellisin ihannesymboli on varmaan tuo Kauniiden ja rohkeiden Brook, hänelläkin noita kiltin tytön ongelmia.  ;)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 16.02.2008 12:16:54
Täh? Brooke? No olinpa unohtanut koko olennon..


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 16.02.2008 12:20:36
On hyvinkin todennäköistä että kun kauneus, tai nuoruus, katoaa, paljon ystävistä katoaa, tai ainakin vaihtuu, ja arvot vaihtuvat. Ehkä kannattaisi ajoissa rakentaa elämä muulle kuin itsensä laittamiselle, ja muille vinoilemiselle, minähän olin joskus huomaavinani mukavan persoonan Sashassa, mutta käsitys sitten muuttui. Ehkä voisi kirjoitellakin muusta kuin itsensä palvonnasta, se nimittäin alkaa pitkästyttää lukijoita.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Minerwa - 16.02.2008 12:34:47
En minäkään ihan ruma ole, enkä ole ollutkaan, vaikka oli kaikki murrosiän harmit. Vetovoima on jotakin muuta ja sitä ei ole puuttunut. öh. Itsetunto on siis noussut jostakin muusta. Naiseuteni aseet ovat olleet avoimuus ja itsenäisyys.

Pitääpä tähän väliin sanoa, että olet Esmiralda yksi kauneimmista ihmisistä, jonka olen tavannut! Harvassa olen nähnyt samanlaista sisäistä loistetta, naiseuden lumovoimaa  :) 

Iso osa kauneudesta tulee sisältäpäin ja sitä osaa voimme vaalia vanhetessammekin. Sydämen kauneus ei katoa koskaan, kunhan emme anna sen kadota.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 16.02.2008 12:54:17
Jestas sentään Minerva! Nyt heitit pahan ja ehkä ohi topicin, mutta ehkä näin niitä kilttejä tyttöjä täytyy väliin tukea.  ;D Kiitos toki kovasti sanoista, sillä kyllä ne piristävät arkipäivääni, jossa ukkoni on taas kuumeessa ja itsekin huonossa kunnossa.

Mutta täältä tulee takasin, Minerva, koska olen tavannut sinut! Sinusta tuli mieleen kreikkalaiset jumalattaret, olet ylväs ja kaunis. Sinun silmäsi läikkyvät avoimina ja tutkivina kuin metsän lähteet. Voin kuvitella kuinka myötätuntoinen olet kenelle tahansa joka pyytää apuasi. Sitten sinulla on upea kreikkalainen nenä, johon Remu Aaltonenkin ihastuisi. Hänhän sanoi, että vain sellaiset naiset ovat jotakin, joilla on 'iso' nenä.  ;) Seksuaalisen energian voiman symboli! Ja tiedän, että jos jaksat pitää selkäsi ja niskasi suorassa, kuljet vielä vanhanakin kuin kreivitär ja sinua ihaillaan.

Kiltit tytöt! Uskokaamme ja luottakaamme kauneuteemme, vetovoimaisuuteemme sillä jos sen uskon menetämme, kasvamme maata kohti.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Minerwa - 16.02.2008 13:28:43
No mutta!! Kiitos kauniista sanoistasi Esmiralda  :smitten: 

Sitten sinulla on upea kreikkalainen nenä, johon Remu Aaltonenkin ihastuisi. Hänhän sanoi, että vain sellaiset naiset ovat jotakin, joilla on 'iso' nenä.  ;)

Terkkuja Remulle... :2funny: :2funny: :2funny:



Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: pagan - 16.02.2008 15:03:16
No jopas tämä meni ulkonäkökysymyksiin, vaikka sillä tavalla kyllä liittyy kiltintytön syndroomaan, että nämä 'kiltittytöt' harvoin ovat kovin näyttäviä, koska jos antaa noin ulkonäöstään kovin huomiotaherättävän kuvan, niin siinä on se vaara, että sitä kommentoidaan, ja sehän on kauhistus tällaiselle, joka ei missään nimessä halua herättää huomiota, kateutta, mustasukkaisuutta, vaan on lojaali esim. kanssasisariaan kohtaan viimeiseen asti.

Ja itsellä tulee aina mieleen tästä sanonnasta "ei ulkonäöllä ole väliä", että se tarkoittaa monelle, että oikeastaan ei saa olla liian kaunis, eikä ainakaan koko aikaa. Että muuten ei ole väliä, kunhan ei vain ole liian kaunis   ;D

Vähän sama kuin tämä "raha ei saa merkitä mitään", mutta usein ne jotka tätä hokevat, niin puivat erittäinkin tarkkaan, jos sitä jollakulla sattuu olemaan enemmän.
Että jos rahallakaan ei ole merkitystä, niin mitä väliä jos sitä sitten on? Eihän silläkään pitäisi olla sitten merkitystä.

No takaisin aiheeseen. Sehän tässä kiltintytön syndroomassa on se vika, että kun se ei ole totta. Tällainen ihminen ja yleensä nainen valehtelee itselleen ja toisille, elää valheessa, ja se on aina erittäin paha asia. Ja tässä vaivassa se suurin paha tulee tälle henkilölle itselleen. Hän ei ehkä pääse koskaan elämänsä aikana toteuttamaan lahjakkuuttaan, intohimoaan, sitä, missä sykkii todellinen elämä, hänen elämänsä.

Ja sehän on hirveän surullista, mitä elämän tuhlausta. Ja mitä lahjojen tuhlausta, kun koko elämä menee toisten palvelemiseen, toisten tunteista huolehtimiseen, toisten tarpeita täyttäyen, ja siihen loputtomaan pelkäämiseen.

Ja se mikä tässä on se tärkein asia, että tämä "kilttiys" kohdistuu juuri sellaisiin ihmisiin, joiden käytöstä, elämäntapaa, ei missään nimessä pitäisi tukea ainakaan tällä tavalla.
Jos joku "uhraa" elämänsä palvelemiseen, ja hyväntekeväisyyteen, niin sehän on ihan hienoa, kun kohteena ovat todella avun tarpeessa olevat.
Mutta nämä kiltittytöt haalivat elämäänsä sellaisen miehen ja sellaiset ihmiset, jotka eivät todellakaan ole missään avuntarpeessa, ja tällainen käytös saa heissä vain voimistumaan hyväksikäytön ja ehkä jopa narsistisen käytöksen, joka on tuhoissaa myös tälle "palveltavalle", ja se koko käytöskuvio ei tuota kenellekkään mitään hyvää, johtuen juuri tästä suuresta valheesta, kun se ei ole totta.

Jos karrikoi, niin tällainen kilttityttö on lojaali, kuuliainen ja antaa kaiken energiansa 'pimeydelle'. Ja vaikka se näyttää niin miellyttävältä, ja huomaamattomalta, niin tämä käytös ei lisää valoa kenenkään elämässä. Koska valo ei voi syntyä valheesta, eikä ainakaan pelosta.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 17.02.2008 16:08:44

Ja itsellä tulee aina mieleen tästä sanonnasta "ei ulkonäöllä ole väliä", että se tarkoittaa monelle, että oikeastaan ei saa olla liian kaunis, eikä ainakaan koko aikaa. Että muuten ei ole väliä, kunhan ei vain ole liian kaunis   ;D

Vähän sama kuin tämä "raha ei saa merkitä mitään", mutta usein ne jotka tätä hokevat, niin puivat erittäinkin tarkkaan, jos sitä jollakulla sattuu olemaan enemmän.
Että jos rahallakaan ei ole merkitystä, niin mitä väliä jos sitä sitten on? Eihän silläkään pitäisi olla sitten merkitystä.

 :P

Hyvin totta, ja ne joille ulkonäöllä "ei ole väliä" tai "se ei ole tärkeää"
jo seuraavassa lauseessa kertoilevat omista ominaisuuksitaan,
vertaavat itseään ensimmäiseen -ja jos ovat kohteliaita,
niin muistavat kehua kaverin ulkonäköä. ;D

 :P

Naiset ovat hauskoja otuksia.  ;D

Kun puhutaan rahasta...
...sanoitkin sen, miten minäkin sen ajattelen ja olen kokenut. ;)

No takaisin aiheeseen. Sehän tässä kiltintytön syndroomassa on se vika, että kun se ei ole totta. Tällainen ihminen ja yleensä nainen valehtelee itselleen ja toisille, elää valheessa, ja se on aina erittäin paha asia.

Mutta nämä kiltittytöt haalivat elämäänsä sellaisen miehen ja sellaiset ihmiset, jotka eivät todellakaan ole missään avuntarpeessa, ja tällainen käytös saa heissä vain voimistumaan hyväksikäytön ja ehkä jopa narsistisen käytöksen, joka on tuhoissaa myös tälle "palveltavalle", ja se koko käytöskuvio ei tuota kenellekkään mitään hyvää, johtuen juuri tästä suuresta valheesta, kun se ei ole totta.

Jos karrikoi, niin tällainen kilttityttö on lojaali, kuuliainen ja antaa kaiken energiansa 'pimeydelle'. Ja vaikka se näyttää niin miellyttävältä, ja huomaamattomalta, niin tämä käytös ei lisää valoa kenenkään elämässä. Koska valo ei voi syntyä valheesta, eikä ainakaan pelosta.

Yleensä ns. kiltit tytöt ovat mielestäni niitä pahimpia
manipulojoijia ja valehtelijoita valkeuden ja marttyyriyyden viitassa, jotka saavat muut tuntemaan itsensä pahaksi ja huonoksi, koska
on saanut kiltin tytön, -joka tekee eteesi kaiken ystävällisesti ja "pyytettömästi"- tuntemaan mielipahaa jostain.


****

SA, ja miksei muutkin,

Topic Sasha - El espinazo del diablo on edelleen olemassa
ja ajattelin elvyttää sen henkiin jälleen. :)

Klikkaa sinne ja anna palaa O0
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=19999.0



Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 17.02.2008 16:35:37
Liitän tähän Paganin viisasta tekstiä:

Jos karrikoi, niin tällainen kilttityttö on lojaali, kuuliainen ja antaa kaiken energiansa 'pimeydelle'. Ja vaikka se näyttää niin miellyttävältä, ja huomaamattomalta, niin tämä käytös ei lisää valoa kenenkään elämässä. Koska valo ei voi syntyä valheesta, eikä ainakaan pelosta.

Ei kiltti tyttö varmaan ikumaailmassa tarkoita palvella pimeyttä, hän on vain sokea elämän merkitysten viidakossa. Ei tiedosta.

Ottaisin tähän myös tämän 'peilikuvateorian' mukaan. Jos me tarvitsemme toisiamme peileiksi kasvaaksemme, niin kyllä se, joka eniten herättää närää, tunteita kaikenlaisia, usein enimmäkseen niitä negatiivisia, on se 'kasvattaja'.

Myös näin kaunis nainen ja vieläpä vähäpukeisena on todellinen kasvattaja herkälle miehelle, joka ei tahdo hallita 'eläimellisiä' tunteitaan. Yhtä hyvin toisinpäin.

Vaatimaton hiirulainen kulkee kuin haamu, haluaakin olla haamu, ettei vain mitään missään liikkuisi hänen vuokseen.

Ehkä silläkin on oma merkityksensä, emme vain tiedä. Ehkä hänen elämäntarkoituksensa on uudelleen arviointi tms. Voi vain kuvitella, mitkä tunteet hänen sisällään vellovat, kun hän katselee ympärillään olevaa elämää ja varsinkin niitä, jotka paistattelevat estraadilla.

Jos uskomme sielunvaellukseen, olemme aikojen alussa päättäneet valita roolimme.

Ja jos uskomme näihin uusiin energiavärähtelyihin ja hurjaan kasvun vauhtiin, niin näitä rooleja voimme vaihtaa! Ja käydä läpi montakin ihmisen olemuspuolta.  :smitten:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 17.02.2008 16:38:24
Ei mitään tarpeita miellyttää egoasi, Sasha.. niin kauan on yritetty puhua "sisäisen jumaluutesi" tasolla.. taidan luovuttaa..


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 17.02.2008 17:36:04

Ei kiltti tyttö varmaan ikumaailmassa tarkoita palvella pimeyttä, hän on vain sokea elämän merkitysten viidakossa. Ei tiedosta.


Myös näin kaunis nainen ja vieläpä vähäpukeisena on todellinen kasvattaja herkälle miehelle, joka ei tahdo hallita 'eläimellisiä' tunteitaan. Yhtä hyvin toisinpäin.

Vaatimaton hiirulainen kulkee kuin haamu, haluaakin olla haamu, ettei vain mitään missään liikkuisi hänen vuokseen.

Totta, ainakin on kahdenlaista kiltin tytön harhaa,
niitä, jotka tekevät kaikkensa miellyttääkseen toista (esim. ulkonäköpainotteisesti)
ja niitä, jotka tekevät kaikkensa miellyttääkseen toista
jopa niin pitkälle, että haluaa kadota (hiirulainen).

Ilmeisesti se miellyttämisen tarpeen painotus vain vaihtelee
johtuen ympäristön ja kasvatuksen painotteista.

Ja jos uskomme näihin uusiin energiavärähtelyihin ja hurjaan kasvun vauhtiin, niin näitä rooleja voimme vaihtaa! Ja käydä läpi montakin ihmisen olemuspuolta.  :smitten:

Niin.. kyllä jokaisesta ihmisestä löytyy kaikki puolet,
vaikka moni haluaa piilottaa ne ikävinä tai negatiivisina pitämänsä
puolet.

Rooli on kuitenkin harha sekin ja jokainen voi valita
itselleen sopivan harhan, missä elää. :)
Ei ole mitään syytä olla kateellinen, jos joku muu on
valinnut miellyttävämmän harhan, jossa tuntee onnellisuutta. :P

Tämä ajattelu on hyvin vapauttavaa, koska jos on tullut erehdyksessä
valinneeksi epämiellyttävän harhan, niin sen voi vaihtaa
suhteellisen nopeasti mukavammaksi. ;)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 17.02.2008 18:08:26
Uskon, että 'kateuden' tunne on jotain jota emme oikein ymmärrä. Se on opin suuri osa-alue.

Ja uskon, että 'kiltti tyttö' peittelee kaikkein eniten sitä kateutta, ainakin torjuu sen, ja sehän se vaarallinen onkin. He jotka ääneen puhisevat ja keksivät kaikenlaista ilkeyttä, ovat enemmän voitolla.

Mutta ne torjutut tunteet....

Kateus on varmaan hyvin inhimillinen tunne. Kuulostelen itseäni ja onhan se siellä. Sen muoto on vain tämmöinen. Katson asioita suoraan silmiin ja etsin niistä opettavaista ja hyvää puolta. Hion siinä samalla itseäni. Voitelen jollakin huuhaa-voiteella eikä tunnu pahalta ollenkaan.

En usko, että kukaan ihminen voi elää ilman tuota tunnetta. Se pitää vain kaivaa esille.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 17.02.2008 20:03:28
Ei mitään tarpeita miellyttää egoasi, Sasha.. niin kauan on yritetty puhua "sisäisen jumaluutesi" tasolla.. taidan luovuttaa..

Sinne voi myös egoilla ja Ewlyn, myös olla menestyksekkäästi marttyyri. :)
Ko. ketjun tehtävä on vain olla suodattimena,
joka pitää muut ketjut puhtaina minun persoonani kohtaan
heitetyistä kommenteista, joilla ei ole mitään tekemistä
enään itse aiheen kanssa.

Se, että kerron omaan kokemukseeni/elämääni perustuen ajatuksen
johonkin aiheeseen, ei vielä oikeuta, että persoonaani tai elämääni
voi alkaa ruotia ja heitellä nasevia kommentteja, etenkin,
kun jokin elämäni alue/puoli ei ole miellyttävää kuultavaa itselle. :)

Minusta on mukavaa pitää ketjut hengissä keskusteluille,
kuin tukehduttaa ne kommenteilla persoonastani,
jotka usein eivät ole miellyttävyys tarkoituksessa heitettyjä. ;)
Minsta se on varsin hyvin perusteltua. :)

Siis jatkossa tänne kaikki nasevuudet, valitukset, kiukuttelut,
ihmettelyt, naurettavuudet jne. aiheesta kuin aiheesta
ja eri topiceista.

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=19999.0





Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 18.02.2008 00:34:05
Olen tainnut tavata elämässäni tarpeeksi monta marttyyria :)

Varsinkaan jos niiden reaktio meikäläisen kaltaisia ihmisiä kohtaan on kateus? Tämäkin on koettu, tuolla IRL siis. Tän foorumin jengistä en mene sanomaan mitään ;)

Naiset kantavat maapalloa harteillaan.. kukin tavallansa!

Elwyn...
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=19999.0
Sinne voi olla myös kateellinen. :smitten:



Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Asterix - 18.02.2008 18:16:10
Entäs jos ei ole kateellinen? ;)


Ole vapaa myös tässä asiassa kirjoittamaan kaikki
huomautuksesi ja kommenttisi minusta ja vinoilusi minulle
tuohon toiseen topiciin,
niin jää jutusteltavaa tästä varsinaisesta aiheesta
kiltin tytön syndrooma. :)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 20.02.2008 21:19:48
Siis jos joku EI ole kiltti tyttö, pitää olla just tässä ketjussa korostamassa, miten tärkeää on olla ei-miellyttävä??? Ihan eri maasta käsin jopa? En taitaisi jaksaa..


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Ippuska - 21.02.2008 11:52:58
Siis jos joku EI ole kiltti tyttö, pitää olla just tässä ketjussa korostamassa, miten tärkeää on olla ei-miellyttävä??? Ihan eri maasta käsin jopa? En taitaisi jaksaa..
;) Älä anna vaikuttaa  ;)
 :smitten:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Ave^^ - 21.02.2008 12:03:26
En nyt tiedä puhunko nyt aivan samasta aiheesta, mutta läheltä kuitenkin. Ja tunnustan näin aluksi, etten jaksanut kuin selata hieman tätä ketjua läpi (viisi sivua?!).  ::)

Aivan liian harvoin arvostetaan sellaista tunteellisuutta ja avuliaisuutta. Maailmassa on ihmisiä, jotka haluavat tehdä sitä omasta tahdostaan. Heti jos ei ole kostamassa kokemaansa vääryyttä tai muutu kovaksi loukkaavaa ihmistä kohtaan, sanotaan että nössö, että hei, sinun ylitsehän kävellään. Ei se sitä ole. Mielestäni rakkaus on maailman suurin voima. Kuka meistä muka teoillaan ansatsisi rakkautta? Ei kukaan. Me ansaitsemme rakkautta vain olemalla ihmisiä. Jokainen. Mitä väärää siinä on, että joku sitä haluaa antaa?


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Ippuska - 21.02.2008 12:08:22
Ave^^, niin TOTTA  :smitten:



*muokkaus*
Mutta,,,, jollain lailla puoliaan kun oppii pitämään, niin tästäkin elämästä selviää hengissä  :angel:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 21.02.2008 12:14:38
Ave, yhdyn täysin sydämin sanoihisi!  :smitten:

Kyllä kiltteydellä voittaa vielä tuhatkertaisesti enemmän kuin kostolla. Kosto puree loppujen lopuksi aina omaa nilkkaa.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Riitta - 21.02.2008 12:20:13
Niin, kiltteys tulee esille monellakin tapaa.
Minulla oli entinen tyokaveri ja han on aivan mahtava ihminen, auttaa tuntemattomia taydesta sydammesta, auttoi minuakin kun olin sairas ja nyt tuli mahdolliseksi, etta mina voin auttaa hanta eraassa asiassa.
Joten on kiltti ja kiltti....jota ei arvosteta


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 21.02.2008 12:24:18
Aina löytyy joku joka arvostaa.

Ja arvostaminenhan on hyvin laaja käsite, ehkä enemmänkin meidän ulkopuolella olevaa tuntematonta. Mutta varmasti voit sen tuntea sydämessä, sisimmässäsi, jossa on hyvä olo itsearvostuksenkin vuoksi.

Mutta rajansa kiltteydelläkin.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Minerwa - 21.02.2008 22:17:03
Totta tämä. Kiltteys on myös lahja  :smitten:  Omassa ystäväpiirissänikin on useita ihan aidosti kilttejä ihmisiä ja juuri siksihän minä heistä niin kovasti pidän.

Hyvän ja pahan kiltteyden raja ylitetään mielestäni siinä, missä hyväntahtoisuus loppuu ja uhrautuvuus alkaa  ;)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: *Kide* - 22.02.2008 10:51:13
Hyvän ja pahan kiltteyden raja ylitetään mielestäni siinä, missä hyväntahtoisuus loppuu ja uhrautuvuus alkaa  ;)
Hyvin sanottu!  :) Tuo raja on vielä jopa jokaisella tilanne kohtaisesti muuttuva, häilyvä ja aina eri... kuin veteen piirretty viiva  ???


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Ippuska - 22.02.2008 18:33:05
Hyvän ja pahan kiltteyden raja ylitetään mielestäni siinä, missä hyväntahtoisuus loppuu ja uhrautuvuus alkaa  ;)
Hyvin sanottu!  :) Tuo raja on vielä jopa jokaisella tilanne kohtaisesti muuttuva, häilyvä ja aina eri... kuin veteen piirretty viiva  ???

Niin, on eri asia olla kiltti kuin marttyyri, joka syyllistää toisia kun ei saa tahtoaan läpi esittämällä kilttiä. Kyllä kaikki varmaan erottaa, onko toinen vilpittömästi hyvä vai näennäisesti vain.  :)

Aivan - - kiltteys, martyyrius ja uhrautuminen ovat kaikki eri käsitteitä, vaikka ne helposti limitetäänkin - jopa sekoitetaan keskenään  ::)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Mirjam* - 22.02.2008 19:07:08
Kiltteys kannattaa!

3.11.2005

Yltiöindividualistisella 1980-luvulla opittiin, että kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt joka paikkaan. Vain markkinavoimissa oli draivia, ja kiltteys oli vähintäänkin naivia. Ruotsalainen professori Stefan Einhorn osoittaa tuoreessa kirjassaan, että kiltteys kannattaa sittenkin. Se parantaa elämää ja on yksi tärkeimmistä tekijöistä matkalla menestykseen. Kiltteys on läsnäoloa ja empatiaa. Ja se leviää.

Kiltteys on sana, joka yhdistetään tyhmyyteen ja naiiviuteen. Kiltteydellä ei siten saavuteta mitään aikana, jolloin ihmiset janoavat julkisuutta ja politiikasta on tullut julkista loanheittoa. Kiltit tytöt ovat niitä suoritusvammaisia, jotka haluavat mekaanisesti lunastaa ympäristönsä toiveet ja oireilevat itse. Juonittelevat Robinson-kilpailijat sen sijaan puukottavat toisiaan selkään minkä kerkiävät. Röyhkeys on 2000-luvun sana. ”Kiltteys tuhosi minut”, lataa kansikuvakaunotar.

Ruotsalaisen professori, lääkärin, syöpätutkijan, kirjailijan ja Karoliinisen sairaalan eettisen komitean puheenjohtajan Stefan Einhornin mukaan oikea kiltteys ei ole tyhmyyttä tai hyväksikäyttöä. Luovuttaminen ja sopeutuminen eivät ole myöskään kiltteyttä. Se, että mihin hintaan tahansa jättäydytään toiseksi, ei ole kiltteyttä, vaan jopa kuolemanvaarallista. Useat rikolliset ovat kertoneet ”seuranneensa vain ohjeita”. Einhornin mukaan todellista kiltteyttä on ajatella itse ja ilmaista se. Todellinen kiltteys vaatii rohkeutta ja voi suistaa epäsuosioon.
Kiltteys ei ole alistuneisuutta

Miksi sitten pitäisi olla kiltti? Emmekö voisi olla ilkeitä ja itsekkäitä? Einhornin mukaan kiltteys lisää onnellisuutta, omaa ja toisten. Oikea kiltteys auttaa itseä ja ympäristöä voimaan paremmin. Lääkäri Einhorn muistuttaa, että yhteistyö ja anteliaisuus aktivoivat sitä samaa aivojen hyvinvointikeskusta, jota myös huumeidenkäyttö aktivoi. Kiltteys ymmärretään väärin, jos se unohdetaan muumitapettisiin lastenkammareihin tai onnellisiin Disney-satujen loppuihin. Oikea kiltteys ei ole alistuneisuutta tai epäkypsyyttä.

Einhorn muistuttaa apinoille tehdystä kokeesta, jossa kahta häkkiin suljettua apinaa vaadittiin tekemään tehtävä. Lopulta vain toinen apina palkittiin makeisilla, mutta apina jakoi automaattisesti herkkupalan häkkitoverin kanssa. Myös tappelevat rotat antavat heikomman osapuolen voittaa automaattisesti. Kiltteys kannattaa lopulta armottomassa luonnossakin, jonne usein luullaan sopivan paremmin Darwinin lait ja synkeä ”syö tai tule syödyksi”-mantra. ”Olisi kummallista biologiaa, jos moraali löytyisi vain ihmisiltä”, eläinten käyttäytymistä tutkiva Marc Bekoff on todennut Time-lehdelle. Einhorn hyväksyy kiltteyden myös itsekkäistä syistä. Hänen mukaansa joskus on yksinkertaisempaa helpompaa olla kiltti.
Anna hyvän kiertää

Einhornin mukaan kiltteys leviää. Tästä hän mainitsee esimerkkinä tieteellisen kokeen, jossa ryhmälle opiskelijoita tarjottiin kakkua. Kakkua saaneet olivat ystävällisempiä ja auttavaisempia toisia kohtaan. Toinen esimerkki on puhelinpylvääseen unohdettu lantti. Lantin löytäneet auttoivat paikalle tuotua naisnäyttelijää löytämään perille.

Al-Qaida, mafia, aseteollisuus ja ydinaseet luovat uhkakuvia. Vaikka maailmassa on puutteita, se voi muuttua. Einhornin mukaan kiltteys luo turvallista ja levollista ilmapiiriä. Levolliset ihmiset ovat tuotteliaampia ja työskentelevät paremmin. Miten sitten voisi yrittää olla kiltimpi ja anteliaampi? Einhornin mukaan on kuunneltava ja arvostettava muita. Annettava palautetta. Tärkeintä on yrittää nähdä kanssaihmisiä. Kuunnella. Kiltteys on myös taito nähdä omat tarpeensa.

Einhornin mukaan sen, mitä teemme toisille, teemme myös itsellemme. Kyse on siis raamatullisesta opetuksesta. Kiltteys ei ole ehkä seksikkäin adjektiivi, mutta miksi sen pitäisikään olla? Kiltteys on jotain paljon suurempaa.

Teksti: Laura Parkkinen / A4 Media Oy (7.11.2005)
Kuva: A4 Media Oy

Lähde: Stefan Einhorn : Konsten att vara snäll. Bokförlaget Forum. 2005.
http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/perhe-ystavat/kiltteys-kannattaa (http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/perhe-ystavat/kiltteys-kannattaa)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Esmiralda - 22.02.2008 20:47:54
Tuosta Mirjamin Einhorn-tekstistä tuleekin mieleen, että nämä kilttitytön syndroomat on kaivettu esille vasta nyt 15 vuoden aikana ja se on koskenut enemmän noita sodan jälkeen syntyneitä. Hehän ovat eläneet aivan eri aikakautta kuin tämä aika, missä meidän naisten ei tarvitse enää kumarrella instituutioita (kirkkoa, valtiota, oppilaitoksia, lääkäreitä esim.), koska olemme itse opiskelleet noihin sisälle.

Yleensäkin elämme aikaa, johon ei kuulu minkäänlaiset kumarrukset tai niiaamiset.
Kiltin tytönkin muoto on muuttunut. Onko sitten vuorossa kiltit pojat tai muut syndroomat. Luulen että 'paniikki' tuo esiin aivan erilaiset ilmiöt.

Mutta 'hiljaisen tytön syndroomaa' tytöt edelleenkin kantavat.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: K-NRJ - 22.02.2008 23:42:19
Todellakin, aika on muuttunut paljon viimeisen 15 vuoden aikana. Kun olin lapsi, vanhempani painostivat minut kiltin tytön rooliin, kuten tuossa aikaisemmin kerroin. Jos minussa ei olisi ollut "munaa" lähteä tekemään omia ratkaisuja niin sitä reittiä kai kulkisin vieläkin. Mutta minä opiskelin itselleni hyvän ammatin ja nyt työelämässä näytän miehille närhen munat.
Ei olisi tullut kuuloonkaan aikaisemmin.

Nythän on ihan sallittua, että nainenkin voi johtaa. Tosin joillekin miehille se on vaikea hyväksyä, varsinkin niille jotka ovat minua 10 vuotta vanhempia ja joiden ego ei salli naisjohtajaa, etenkään tämäntyyppistä kuin minä. Mutta myös nämä "vaikeat tapaukset" ovat huomanneet että minähän osaan ja pystyn. Enkä pystyisi jos olisin kiltti tyttö.  :)


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 23.02.2008 11:36:54
Tästä puhuttu viereisessä ketjussa..

sota, taistelu.. miehillä kai verissä.. minkä puolesta tulee taistella, mietin kun katsoin lasten satua. Hyvä ja paha.. kiltti ja tuhma.. hmm


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Elektra - 25.02.2008 10:06:42
Kiltteys ei tarkoita alistuneisuutta tai epäkypsyyttä

Jotenkin tämä jäi soimaan korviini...

...kiltteys sinällään on varmaankin alunperin hyvinkin positiivispainotteinen käsite, mutta mielestäni olemme käsitelleetkin tässä juuri sitä, kuinka se muodostuu käänteiseksi... kuinka kiltteydestä voi tulla kipeäksi  :-\

Tuossa artikkelista kerrotaan otsikon 'kiltti teko' alla siitä, miten apinat toimivat luonnollisella tavalla jakaessaan herkut keskenään. Onko se oikeastaan kiltteyttä, vai onko se juuri sellainen käyttäytymismalli, millä meidän kuuluukin toimia?

Mikä oikeuttaa tämän planeetan asujaimiston sotimaan, riistämään jne. tai vaatimaan toisia olemaan kilttejä?

Onko kysymys siitä, että olemme täällä vastakohtien maailmassa oppimassa tasapainottamista - mitä ei opita ilman, että annetaan vaakakupin keikahtaa ihan kunnolla äärilaidasta toiseen... kiltti luolamies antaa pähkinän toiselle luolamiehelle, ennenkuin toinen alkaa haluta enemmän pähkinöitä ja kopsauttaa antajaa luulla päähän...
kiltti tyttö alkaa nöyristellä vanhempien vaatimuksesta ja kasvaa kiltiksi naiseksi, joka antaa sitten väkivaltaiselle, tupakan ja vanhan kaljan haisuiselle, kapakasta tulevalle miehelleen pimppaa - vaikkei haluaisikaan - ollakseen kiltti ....sitten jossain vaiheessa naisen päässä pimahtaa ja miehen palasia etsitään poliisivoimin kaatopaikalta... jos ei satu sitä ennen tulemaan havahtuminen kiltintytön syndroomasta  ;D

Jahas - pakenikohan mielikuvitukseni taas sivuraiteelle...

Jokaisella käyttäytymismallilla on kuitenkin oma, korkeampi tarkoituksensa. Mitä mikäkin käyttäytymismalli palvelee, sen oivallamme toivottavasti ennemmin tai myöhemmin.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Rakkauden valo - 27.02.2008 15:54:12
Löysin erään loistavan tekstin. Tämä sopisi lähes mihin tahansa topicciin, mutta laitanpa sen tänne:  :coolsmiley:

Kuule se mitä en sano

Älä hämäänny minusta.
Älä anna kasvojeni pettää itseäsi.
Sillä minulla on naamio, satoja naamioita,
naamioita joiden riisumista pelkään,
eikä mikään niistä ole minä.
Teeskentely on minulla verissä,
mutta älä mene halpaan.
Jumalan tähden, älä mene halpaan.
Minä annan vaikutelman varmuudesta,
että kaikki on aurinkoista ja tyyntä
sisälläni ja ympärilläni,
että olen itse luottamus ja aina tyyni,
että tunnen vedet ja seison ruorissa,
ja että en tarvitse ketään.
Mutta älä usko minua.
Minun pintani on sulava, mutta se on sulava naamio,
aina muuttuva ja aina salaava.
Sen alla on riittämättömyys.
Sen alla on sekaannus ja pelko ja yksinäisyys.
Mutta kätken sen. En tahdo kenenkään tietävän.

Kauhistun ajatusta heikkouteni ja pelkoni paljastumisesta.
Siksi luon hädissäni piilottavan naamion,
huolettoman ja hienostuneen julkisivun,
joka auttaa minua teeskentelemään,
suojautumaan katseelta joka tietää.
Mutta juuri se katse on minun vapahdukseni.
Minun ainoa toivoni ja tiedän sen.
Siis, jos sen jälkeen tulee hyväksyntä,
jos sen jälkeen tulee rakkaus.
Vain se voi vapauttaa minut itseltäni,
omatekoisen vankilani omatekoisilta seiniltä,
muureilta joita niin huolellisesti pystytän.
Vain se voi vakuuttaa minut siitä mistä en voi itse vakuuttua,
että oikeasti olen jonkin arvoinen.

Mutta en kerro tätä. En uskalla. Minä pelkään.
Minä pelkään että katseesi jälkeen ei tule hyväksyntää,
ei tule rakkautta.
Pelkään että et välitä minusta ja naurat,
ja sinun naurusi surmaisi minut.
Pelkään että syvällä olen ei-mitään ja ei-kukaan,
että huomaat sen ja kävelet pois.

Siis minä jatkan epätoivoista näyttelemistäni,
itsevarmuuden julkisivu ulkona
ja vapiseva lapsi sisällä.
Niin alkaa tyhjyyttään kimaltelevien naamioiden paraati,
jossa elämäni on julkisivun seinä.
Puhun sulavalla äänellä joutavia pinnallisuuksia.
Kerron sinulle kaiken siitä mikä ei merkitse mitään,
enkä mitään siitä mikä on minulle kaikki,
en mitään siitä mikä minussa itkee.
Kun siis olen keskellä omaa rutiiniani,
älä anna sanomisteni huijata itseäsi.
Kuuntele huolella ja yritä kuulla se mitä en sano,
mitä haluaisin pystyä sanomaan,
mitä minun olisi sanottava voidakseni elää,
mutta mitä en pysty sanomaan.

Minä en tahdo olla piilossa.
En pidä pinnallisista huijarien näytelmistä.
Haluan lakata näyttelemästä.
Haluan olla aito ja spontaani ja minä,
mutta sinun on autettava minua.
Sinun on ojennettava kätesi
vaikka se olisi viimeinen asia jota näytän haluavan.
Vain sinä voit pyyhkiä minun silmistäni pois
tämän hengittävän ruumiin tyhjän tuijotuksen.
Vain sinä voit herättää minut eloon.
Aina kun olet ystävällinen ja hellä ja rohkaiseva,
joka kerta kun yrität ymmärtää vain siksi että välität,
siivet alkavat kasvaa minun sydämessäni,
hyvin pienet siivet,
hyvin hauraat siivet,
mutta siivet!
Sinulla on voima koskea minut tuntemaan
ja sillä voit hengittää minuun elämää.
Haluan että tiedät sen.

Haluan sinun tietävän kuinka tärkeä olet minulle,
kuinka sinä voit olla luoja - totisesti oikea luoja -
sen ihmisen luoja joka minä olen
jos vain tahdot.
Vain sinä voit murtaa muurin jonka suojassa vapisen,
vain sinä voit riisua minun naamioni,
vain sinä voit vapauttaa minut kauhujen varjoista
ja epävarmuudesta, yksinäisestä vankilastani,
jos valitset niin.
Valitse. Älä ohita minua.
Se ei ole sinulle helppoa.

Pitkä arvottomuuden tuomio rakentaa vahvat seinät.
Mitä lähemmäs minua tulet,
sitä sokeammin saatan iskeä takaisin.
Se on järjetöntä, mutta kirjaviisaudesta huolimatta
minä olen järjetön usein.
Taistelen sitä vastaan mitä odotan kaikkein eniten.
Mutta olen kuullut että rakkaus on vahvempi kuin vahva seinä,
ja siinä minun toivoni on.
Yritäthän purkaa noita seiniä
vahvoin käsin
mutta hellin käsin
sillä lapsi tuntee niin herkästi.

Kuka minä olen, saatat kysyä?
Olen joku jonka tunnet oikein hyvin.
Sillä olen jokainen mies jonka kohtaat
ja olen jokainen nainen jonka kohtaat.

Charles C. Finn, suom. Kotkansydän.


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Minerwa - 28.02.2008 22:43:51
Tuo kosketti  :smitten:


Otsikko: Vs: Kiltintytön syndrooma
Kirjoitti: Cleome - 29.02.2008 14:33:53
Kiltteys ei tarkoita alistuneisuutta tai epäkypsyyttä

Jotenkin tämä jäi soimaan korviini...

...kiltteys sinällään on varmaankin alunperin hyvinkin positiivispainotteinen käsite, mutta mielestäni olemme käsitelleetkin tässä juuri sitä, kuinka se muodostuu käänteiseksi... kuinka kiltteydestä voi tulla kipeäksi  :-\


Kaikkihan tietää että mistä tahansa tulee pahaa ja huonoa kun se viedään ääripäähän. Jos ei ole liian kiltti vaan pitää puolensa voi olla ystävällinen ja kohtelias toisia kohtaan. Näitä ominaisuuksia ei pitäisi unohtaa vaikka monet (enemmänkin nuoret) tapaamani ihmiset tuntuvat kuvittelevan että nämä ovat myös näitä liian kiltteyden "huonoja ominaisuuksia". Ainakin he käyttäytymisellään viestittävät näin.