Astro Foorumi

Moni siihen uskoo, mutta miksi? Siitä ei puhuta mitään esim. Raamatussa, vaikka siinä jos missä siitä luulisi edes mainittavan.
Vai onko se helpompi myöntää itselle omat pahat tekonsa, kun ajattelee sitten joskus hyvittävänsä ne jossakin toisessa elämässä.
Itämaisissa uskonnoissahan tämä on tietty itsestäänselvyys, että takaisin vielä tullaan.
Henk.Koht. en haluaisi tänne enää palata, kyllä tämä yksi kerta minulle jo riittää  8)

Voi vitsi, kun mie en nyt muista sitä tarkkaa vuosilukua, jolloin kirkolliskokous päätti, että Raamatusta poistetaan mm. Jeesuksen opetukset jälleensyntymisestä, koska se ei palvellut sen hetkisen kirkon polittiisia ja hallinnollisia pyrkimyksiä. Kuinka pitää ihmisen vallan alla ja vaatia myöhemmin esim. aneita, jos ihmisparat tietäisivät, että pahoja tekoja ei ole - aina voit syntyä yrittämään uudestaan. Tämä kirkolliskokous on kuitenkin pidetty ainakin tuhat vuotta sitten, pahoittelen, että olen niin huono muistamaan vuosilukuja ;D Keskiajalla kirkon mahti oli nimittäin paikoittain suurempi kuin kuninkaiden ja kirkko pyrki ahneesti siinä käännyttämisen ohella keräämään rikkauksia ja uusia maavaroja itselleen.

Kirkolliskokousten tarkoituksena on vielä nykyäänkin
- hyväksyä ja määrätä käyttöön otettavaksi raamatunkäännös, kristinoppi, virsikirja, kirkkokäsikirja ja messusävelmistö.
- käsitellä kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja, sekä ryhtyä toimenpiteisiin niiden johdosta.

Samoin Raamatusta on poistettu aikoinaan kerettiläisyytenä erilaisia luonnonyrttien ja -energian käyttöohjeita ("Musta Raamattu").

Toisekseen kannattaa muistaa, että esimerkiksi Jeesuksen sanomat on Raamattuun kirjoitettu ensimmäisen kerran vasta 200 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Tiedot ovat kulkeneet suullisina ja on ihan luonnollista, että viestin sisältö muuttuu matkalla ihan tahattomastikin. Joku ymmärtää lauseen hiukan eri tavoin mitä sanoja tarkoittaa, joku toinen unohtaa osan lauseesta, kolmas vaihtaa sanojen paikkaa tai merkitystä. Tätä huomaa myös täällä forumilla välillä! ;D On siis aika vaikeaa sanoa IHAN 100%:sti onko Jeesus sanonut juuri näin tässä ja tässä kohtaa tai tehnyt näin ja noin, kun Jeesuksen elämästä on ehtinyt kulua sen 200 vuotta :)

Jokaisen uskonnon perusaate on sanomaltaan sama: Usko, Toivo, Rakkaus. Sanotaan, että Jumala loi ihmiset, mutta ihmiset loivat uskonnon. Itse en kannata mitään uskontoa, mutta en myöskään vastusta mitään niistä. Uskon, että kaikelle on tarkoituksensa.

Jälleensyntymiseen uskon henkilökohtaisesti. Siihen vaikuttavat mm. se, että muistan menneitä elämiäni melko selkeästi (en tietenkään niitä kaikkia ;D). Olen kuullut myös, että jälleensyntymä toimii ihan ilman ihmisen uskoa siihen. Ei auringon nousemiseenkaan tarvitse uskoa, jotta aurinko nousisi :laugh: Siksi peesaan Mondoa tässäkin asiassa. Jälleensyntymisestä tietäminen ei minusta ole välttämätöntä elämän kannalta, mutta se helpottaa asioita ja niiden ymmärtämistä.

Jälleensyntymisen ymmärtäminen ei minusta anna ihmiselle kimmoketta ryhtyä pahoihin tekoihin  sillä verukkeella, että "synnynpä sitten uudestaan korjaamaan nämä virheet". Pikemminkin se valveuttaa ihmisen hyviin tekoihin, jotta ihminen pysyisi poissa karman tuottamisen tieltä. Se on myös itämaisten uskontojen jälleensyntymisopin tarkoitus - ihmisen sisäisen Jumalan ja sen myötä hyvyyden, nöyryyden ja kaiken elävän kunnioittamisen herättäminen.

Jälleensyntymisestä on ollut paljon, paljon keskusteluja täällä forumilla ennenkin! Jos haluat lukaista niitä, löydät yläpalkin Haku-toiminnon avulla keskusteluja aiheesta kirjoittamalla vain hakusanaksi "jälleensyntymä" :)

Justiinsa, tätä ajoin takaa! :laugh:

Ja aina kun löytyy erilaisia teorioita ja ajatuksia, löytyy myös vastaan vänkääjiä, sillä teoria synnyttää aina vastateorian. Erittäin tyypillistä ihmisen käyttäytymistä (mutta toivotaan nyt, että teesien ja antiteesien välillä käytäisiin asiallista keskustelua täällä forumilla, välillä kun tuntuu sille, että "Taivas lyö tulta" eri keskustelijoiden välillä ;D).

Raamatussa ollut jälleensyntymiskohta (jos se siellä oli) ei todellakaan ole merkityksellinen itse jälleensyntymän kannalta. Jumala/Alkulähde on kuitenkin koko ajan perillä siitä, missä mennään, joten eiköhän Raamatun jälleensyntymisopin poistolla ole ollut oma tarkoituksensa :) Kaaoottiset ajat ovat varmasti tuntuneet vähemmän hirveiltä uskonnon ja sen suoman lohdun turvin - jos tässä elämässä kaikki menee päin sitä itseään, ainakin kuoleman jälkeen voin olla lopullisesti onnellinen.

En tiedä, olisivatko ihmiset edes olleet täällä Euraasian alueella vielä valmiita vastaanottamaan jälleensyntymisoppia tuolloin kirkolliskokouksen aikaan. Jälleensyntymisoppi on nostanut hiljalleen suosiota Euroopassa minun käsittääkseni vasta 1960-luvulta lähtien, pohjustuksena moiselle varmaan 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alkupuolen innokkaat parapsykologiset tutkimukset mm. ektoplasmisista ilmentymistä.

Mutta joo, nyt menee TAAS liikaa aiheen vierestä! ;D

Minä olen ymmärtänyt, että vaikka kuinka karsittiin Raamutusta jotakin, niin Raamattua ja Jeesuksen sanoja esim. voi tulkita jälleensyntymänkin kannalta. Kaikkea voi tulkita, pyöritellä ja taas tulkita sen mukaan minkähakuinen-suuntainen yksilö sitä on lukemassa.  ;)

Isäni minulle opetti jälleensyntymisen.

Se on minulle ainakin valtaisa lohtu tai mahdollisuus, sillä olen niin elämänhaluinen, että sammuisin jo siitä tiedosta, etten saisi enää olla täällä maan päällä. Uskon (ehkä se on uskon asia), että jo pienessä minussa on niin paljon mahdollisuuksia laajeta ja ymmärtää asioita enkä kerkiä siihen tässä nyt. Tämä on kaikki niin ihmeellistä.

Ällöttävän positiivinenko? Olen minäkin liejussa kahlannut! Mutta selviytynyt.  :smitten:

Uskon, että JOS jää "luokalleen" niin JOUTUU palaamaan, myös
JOS haluaa, niin SAA palata  :D
 :smitten:

Itse uskon jälleensyntymään. Ja ihan vain siksi, että se on ainoa, joka kuulostaa järkevältä.
Tämä kaikki ei voi olla tässä
Ja ikuisuus Paratiisissa olisi tylsintä mitä ikinä voisi sattua.

Ikuisuus on vain aika, joka tuntuu loputtomalta :coolsmiley:

Itse myös omaan tiettyjä taitoja/tapoja, jotka todennäköisesti ovat muistijälkiä sielussani menneistä elämistä. Olen myös käynyt eräässä elämässäni hengellisen hoitajan johdolla. Hienostoleidi (lääkärin pikkuvaimo) 1800-luvun baijerin Saksassa. Olin pieni, sievä, ruskeatukkainen ja hämmästyin kovasti, kun huomasin olevani naimisissa :D olin siis vielä osittain "nykyminässäni", sillä itse olen totally-sinkku tällä hetkellä. Se oli jännittävä trippi, varmisti lähes kaiken :)

En usko kumminkaan Karmanlakiin, eli siihen, että jos joskus murhaat, sinut myöhemmin itse murhataan. Vaan paremminkin siihen, että sielun tulee oppia. Eli jos jossain elämässä murhaat, niin et välttämättä joudu joskus murhatuksi vaan koet avuttoman uhrin aseman jotenkin toisin KOSKA sinä tarvit sen kokemuksen kehittyäksesi ja kasvaaksesi.

Jälleensyntymis-oppi myös selittänee sen, että jotkut ihmiset ovat vielä 40-vuotiaina ikuista nuoruutta tavoittelevia "teinejä", vailla vastuuntuntoa ja muita ns. aikuismaisiapiirteitä. Eli he vaikuttavat jotenkin kehittymättömiltä. Ja joskus 10-vuotiaasta löytyy ajatonta viisautta.

Kiehtovaa. Kyllä.

ps. Eikös jossain kohtaa Raamattua Jeesus kutsu Johannes Kastajaa Eliaaksi?
Johannes Kastajan todistus
Jeesus: Oletko Elia?
Johannes: En ole

Ja tästä nyt ollaan väännetty kättä, että onko Johannes Eliaan inkarnaatio vai ei ole vai onko tämä nyt vaan joku, josta voi tehdä miljoonia tulkintoja :) Mutta tuo on niitä, joka VOI olla viittaus jälleensyntymään.

Voi kun en voinut olla iloisesti nauramatta!  ;D

Kun olen kanssasi samaa mieltä! Tuolla metsässä kulkeissa, sienestämässä, marjastamassa ja muuta, olen ajatellut että 'tämä on minun paratiisini, en muuta toivo'. Eli olen joskus huumormielessä ajatellut ja sanonutkin, että jos paratiisi on vain sellainen ihmeellinen olemis-ja lillumispaikka, niin 'ei kiitos'. Haluan toimintaa ja vähän jännitystä elämääni!  :knuppel2:

Sitä minäkin!
Eikä minua tuska ja kärsimys ja maanpäälliset itkut häiritse. Ne on osa elämää. Ja jokaisessa pilvessä on se hopeareunuksensa, niiden odottaminen ja niiden kohtaaminen on ihanaa :)

Miksi pitäisi tahtoa olla paikassa, missä on kaikki hyvin ja kaikki ihanasti. Minä haluan... Elää! Oppia ja kehittyä.

Mie ainaki tulen takasin. Eikä kukaan voi estää minua  :knuppel2:

Mutta mitäs mieltä olette siitä, että kun/jos sielu on valmis. Kehityksensä huipulla. Mitäs sitten tapahtuu?
Itse jotenkin uskon, että sitten sitä vain ns. kadotaan. Päästään pois kierrosta :) kaiken kokeneena. Ehkä juuri johonkin nirvanaan, tai sitten kiertämään henkiolentona yms. maailmoissa auttamassa ja opastamassa. Tai sitten vaan PUFF ollaan poissa.

LISÄYSTÄ

Ennenkaikkea minusta olisi jännittävää tietää, että ketkä ihmiset TÄSSÄ elämässä ovat olleet minulle läheisiä/vihollisia edellisessä elämässä...
Jos joku tietäisi tälläistä selvänäkijää, joka osaisi asiaa valaista niin kertokaa ihmeessä :)
Tiedän oman sielunsiskoni. Ollaan lähtöisin samasta paikasta, identtiset oltiin. Nykyään vakka ja kansi :) useita elämiä yhdessä vietetty. Mutta lisää olisi myös kiva saada tietää.. Ehkä sitten osaisi ratkoa paremmin tämän elämän tunnepuolen ongelmia, jos osaa paremmin hahmottaa, että mistä kaukaisuudesta ne kaikki ovat lähtöisin.

"Ja ikuisuus Paratiisissa olisi tylsintä mitä ikinä voisi sattua.

Ikuisuus on vain aika, joka tuntuu loputtomalta coolsmiley"

 :2funny: :smitten: :smitten: :angel:

No joka tapauksessa, mitäpä muita vaihtoehtoja siinä on kuin nirvana, jos ajattelee kuvauksiakin henkimaailmasta. Itse en vain pidä sitä niin TYLSÄNÄ vaan hieman vaivattomampana, esim astraalimaailma jossa voi matkata ajatuksen voimalla, tavata tuttuja, opiskella jne. Siitä maailmat ylöspäin sitten lienevät "taivasta".. ja kun ei lihaan palaa, on sitten hengen maailmoissa.

Kaikessa
Kaikkeudessa on
kiertokulku, jossa Energia
muuttuu kaiken aikaa katoamatta.
Kertakäyttöisyyttä ei ole, koska kaikki palaa
takaisin; poltettukin, vain muotoaan muuttaneena.

Energia, Henki, joka meissä virtaa ottaa milloin minkäkin
muodon materiassa - uudelleen, uudelleen ja uudelleen ...

Sielunyhteytemme verkostojen päätteet yhdistyvät maailmalliseen
kenttään kanavina, jotka aikansa virratettuaan vetäytyvät takaisin materiasta,
vieden kokemuksen tunteen ajattomuuteen, odottavaan kotiin, josta retkillemme ja
maallisiin töihin riennämme elantoa, ravintoa ja vaurauttavaa kokemusta perheellemme hakemaan ...

Cary Zukov, joka teki tutkimuksia potilaittensa tästä hengen ja kehon välisesestä välimaastosta, toi esiin sen, kuinka mukavaa hengillä oli seelata siellä hengen teillä ja luoda kaikenlaisia maailmoita.

En tiedä...ennen kuin itse näen, mutta ihan mukavaa luettavaa se oli.

Ja mistä me tiedämme, missä se sielu nukkuessamme kulkee, vaikka nirvanassa. Ei mielen silta voi kaikkea sielun maailmasta tähän persoonaan tuoda julki. Joskus ehkä sattumalta jotakin sieppaamme sieltä tajuntaamme, emmekä sitten usko kyllä sitäkään. Jotkut...

Intuitio herkäksi virittyneenä sen voi tehdä.

Minusta on mielenkiintoista, että jälleensyntymisajatusta usein kritisoidaan siitä, että se antaisi mahdollisuuden olla kantamatta vastuuta teoistaan ("onhan tässä vielä seuraava elämä aikaa"). Eikö kuitenkin yksi elämä -ajatus kuitenkin anna aivan saman mahdollisuuden, nimittäin juuri sillä "kerranhan täällä vain eletään" -tekosyyllä.

Olen tutkaillut, käännellyt ja väännellyt tätä asiaa puolet elämästäni ja tullut siihen tulokseen, ettei "ole suurempi ihme syntyä kahdesti kuin syntyä kerran", kuten joku on joskus todennut. En kuitenkaan ole lainkaan vakuuttunut siitä, osaammeko edes ymmärtää asiaa oikein kronologisesta aikakäsityksestämme käsin, vai pitäisikö käsite "aika" ensin määritellä hiukan uudestaan.

Joka tapauksessa, elimme täällä sitten ensimmäistä ja viimeistä kertaa tai emme, niin vastuu valinnoistamme (ajatukset, asenteet, teot) on meillä itsellämme eikä sitä auta selitellä millään uskomuksilla pois. Minusta täällä on silti ihan viihtyisää ja tulisin mielelläni uudestaan, jos tämä pallo on vielä olemassa sitten jos/kun sellainen tilaisuus tulee.

Haha, minuakin nauratti tämä ihan kamalasti! ;D Tosi hyvin tiivistetty!

Kun sielu on kehittynyt niin pitkälle, ettei sillä ole enää mitään pakottavaa syytä tulla Maan päälle (tai muualle entiselle kotiplaneetalleen), sielu siirtyy pysyvästi henkimaailman tasolle ja jatkaa kehittymistään siellä. Tietysti, jos valmistunut sielu haluaa, se voi palata maan päälle esimerkiksi opastamaan vielä täällä olevia sieluja. Heitä on täällä yllättävän paljon - myös muista ulottuvuuksista :)

Henkimaailman tasolla on paljon erilaisia kehitysasteita ja niiden tasoja sekä eri kehitysasteella olevia sieluja. Kehitysasteella tarkoitan tässä lähinnä sielun kykyjen hallittua käyttyöä ja oppineisuutta. Esim. arkkienkelillä on voimakkaammat sielun kyvyt kuin juuri henkimaailmaan pysyvästi tulleella ihmissielulla ja näin ollen hän on myös kehistysasteeltaan korkeampi. Arkkienkelin yläpuolella ovat esim. seraphi-enkelit, heidän yläpuolellaan Mestarit jne. Loputon ketju aina Alkulähteelle saakka.

Siellä eletään ihan yktä aktiivista ja vielä jännittävämpää elämää kuin Maassa. Henkimaailasta käsin voi silmän räpäyksessä pamauttaa itsesi universumin äärilaidasta toiselle, vierailla paikoissa jonne on nyt mahdoton päästä, tavata olentoja joita et nyt voi tavata jne. Meditoidessa voi toki matkata muillekin asuinsijoille ja tavata esim. merenneitoja ja kentaureja, mutta kokemukset eivät ole niin vahvoja kuin koko sielulla koettuina. :) Henkimaailmassa on kouluja, auditorioita, kirjastoja, taloja, kyliä, iloisia juhlia ym. mitä maan päälläkin on. Sielu voi ilmentää itseään täydellisesti aivan kuten se itse haluaa, luoda asioita pelkällä ajatuksen voimalla ja käydä mielenkiintoisia keskusteluja muiden henkiolentojen kanssa.

Voi kuulkaas! Kyllä Maassakin voi kokea kaikkea ihmeellistä ihan miljoonittain, mutta henkimaailmassa kokemusten määrä nousee potenssiin triljoona - ja kaikki pelkkiä seesteisiä kokemuksia! :laugh:

Hm. Uskoako tuota!?  :buck2:

Triljoona kertaa....jospa vain lohuttelet.

Se on ihan sinusta itsestäsi kiinni, uskotko vaiko et :coolsmiley:
Mie itse uskon, että Maapallo ja sen tarjoamat aktiviteetit ovat vain hyvin kalpea heijastus henkimaailman tarjonnasta - täällä sielun puuhailua rajoittaa ja jarruttaa vielä fyysinen kehokin (sekä eri kulttuurien/yhteiskuntien/ihmisten/aatteiden/uskontojen/ymv. säännöt, kirjoittamattomat lait ja olettamukset siitä kuinka pitäisi elää ja kokea elämä).

Vaikka itse uskot tuon kaiken, ei kai se tarkoita, että asia niin oikeasti olisi?
Mistä tiedät mitä henkimaailmassa oikeasti on?
Oikeasti...kuka meistä pystyy todella sanomaan mitä tuolla toisella puolen meitä odottaa?
Aina voi tietenkin sanoa, että näin ja näin sieltä on kanavoitu/kerrottu  ::)

Ai nyt ymmärrän, siis rakas ylälinja..  :2funny:

"Arkkienkelin yläpuolella ovat esim. seraphi-enkelit, heidän yläpuolellaan Mestarit jne. Loputon ketju aina Alkulähteelle saakka."

Trav, jotkut kokevat matkaavansa siellä joka yö! Itse en ole vielä aivan varma missä öisin käyn, onko se nimenomaan astraalitaso, jossa kaikki paikat ja henkilöt. En muuten näe juuri lainkaan pahoja unia, ehkä tuossa puoli vuotta sitten vielä kun jotain työstöä oli. Nyt lie aika tyyntä.  8) 8)

Kuten sanoin Esmiraldallekin, se on itsestään kiinni, mihin uskoo :coolsmiley:

Samoin voi kysyä, mistä tietää, mitä henkimaailma ei ole? Tieteen teorioista ja selvityksistä? Uskonnoista? Kanavoinneista?

Tällaiset asiat, joita ei voi fyysisesti aistia ja mitata, tuoda pöydän ääreen tarkkailtaviksi (kuten menneet elämät, kuolleet) herättävät aina keskusteluja puolesta ja vastaan. Herkkäuskoisimmat uskovat ihan mitä tahansa, suurimmat skeptikot eivät usko mihinkään vaikka saisivat miten tieteelliset selitykset useasta lähteestä asioille! ;D

Tämä on ennen kaikkea fyysinen maailma, jossa ihmiset ovat Atlantiksen tuhon jälkeen keskittyneet vain fyysisiin, mitattaviin ja kropalla koettaviin asioihin. Silti, olivathan tunteetkin olemassa, vaikka aivojen sähköimpulsseja ei pystyttykään mittaamaan esim. 1600-luvulla.... ::)

Itse uskon juuri siihen, että henkimaailmassa voi vierailla ihan eripaikoissa. Planeetoilla, galakseilla, missä tahansa :D
Itse oma sieluni on lähtöisin Orionin tuolta puolen Bellatrixilta. Siellä mie ainaki vierailen heti kun on mahdollista.

Ja jos siis meditaatiossa olen käynyt violetissa metsässä ja ratsastanut yksisarvisella, niin miksiköhän sellaista paikkaa ei oikeasti voisi olla olemassa? En usko, että ihmisen mielikuvitus pystyy luomaan ihan uusia maailmoja pelkästään Zimzalabim. Siellä on oltu ennenkin, ihan livenä  ::) Mutta jokainen nimenomaan uskoo omalla tavallaan.

Ja minulle riittää se, että minä uskon siihen. Minulle se on ihan oikeasti olemassa. Kaikille se ei ole samanlainen tai edes samaan suuntaan. Miksi siitä pitäisi rakentaa ongelmia? Ihan suotta.. :) Meillä on jokaisella ihan oma "tasomme" ja yksilöllisyttemme. Olemme ihan erilaisia ja tulemme eri paikoista (Ehkä olemme tosin törmänneet joskus aikaisemminkin)
Meidän kokemuksemme ja tuleva suuntamme rakentaa sitä mitä olemme nyt ja mihin me nyt uskomme. Jokainen valitsee sen itselleen sopivimman.

Buddhalaisten oppien mukaan ihminen voi syntiä eläimeksi, eläin ihmiseksi. Vain ihminen voi kokea valaistuksen.
Senkin vuoksi ollaan mieluumin kasvissyöjiä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Animals_in_Buddhism

Buddhalaiset kutenkin myöntävät, että kylmässä ilmastossa lihan syöminen on tarpeen ja tämän vuoksi tiibetinbuddhalaiset - myös munkit ja nunnat - syövät kohtuullisesti liharuokia, eikä niiden katsota vaikuttavan karmaan, kun kerran ilmasto moista vaatii.

Dalai lamalta kysyttiin kerran, mitä hän tekee jos hyttynen istuu käsivarrelle. Hän vastasi: "Ensimmäisellä kerralla puhallan sen lempeästi pois, toisella kerralla hätistän sen lempeästi kädellä pois, kolmannella kerralla... hehhehhehh."   ;D  Dalai lama on loistava hengellinen johtaja siinä, että hänellä on reippaasti huumorintajua ja hän antaa sen näkyä.

Buddhalaisuudesta:
Buddha itse ennusti, että tulee dharman päättymisen kausi (dharma ending age), jollon dharma (=buddhalainen oppi) alkaa tuottaa kärsimystä sen sijaan että se poistaisi sitä. Hän kuitenkin kertoi samalla, että ei hätää, tulee uusi opettaja / uusia opettajia, jotka antavat uuden dharman joka sitten niissä oloissa toimii.

Pyörittyäni tuommoinen 7 vuotta sitten pitkään buddhalaisella keskustelupalstalla - kävin läpi aiemmin buddhalaisena viettämiäni inkarnaatioita juuri siihen aikaan ja mietin, josko se olisi minulle sopiva filosofia tässäkin inkarnaatiossa - ja luettuani dharman mukaisesti elävien ihmisten viestejä suuren määrän, tulin siihen tulokseen että se dharman päättymisen aika on jo täällä. Dharma näyttää sekä tuon palstan lukemisen, että monen muun kuulemani jutun perusteella, tuottavan nykyisin vähintään yhtä paljon kärsimystä kuin se poistaa.

Oma intuitioni sanoo, että se Buddhan lupaama 'uusi opettaja' ei ole kukaan yksi ihminen, vaan itse asiassa kaikki se tieto, jota tällä hetkellä kanavoidaan toisilta tasoilta lukuisien kanavien toimesta. Mutta korostan vielä, että tämä on vain oma intuitioni ja oma tieni. Ja varmasti osalla porukkaa dharma edelleen toimii, sillä nykyisin mikä tahansa aiemmin ollut voi toimia uusien juttujen lisäksi. Omalla kohdallani buddhalaisuuden aika on selkeästi ohitse, sen sain selville tuon 'projektini' aikana.