Astro Foorumi

Otsikolla tarkoitan siis,että voiko suhde joka aloitetaan ns "laastarisuhteena" toimia,edetä ja kasvaa,onko kokemuksia? Itse käsitän laastarisuhteen niin,että entisen suhteen loppumisen tuoma tuska/yksinäisyys jne "taltutetaan" aloittamalla uusi suhde  :-\
Vai onko moinen toiminta väärin toista osapuolta kohtaan,jos toinen onkin "ihan tosissaan" ja toinen hakee lohtua itselleen? Itse pähkäilen tässä tällaisia kummallisuuksia,kun en millään tunnu pääsevän exästä eroon.Yritettiin kolme kertaa,eikä toiminut,niin kai jo pitäisi uskoa :idiot2:
Kertokaapa onko jollain kokemuksia vai tuomitaanko tällaisen suhteen aloittamisen ajatuskin  :-[

 :laugh:

Minä lähtisin ensimmäisenä pohtimaan, että miksi ylipäätään lähteä laadullistamaan ja arvottamaan suhdetta? Siis siinä mielessä, että kumpi on tosissaan enemmän ja kumpi ei.
Minulle ainakin jokainen suhde on TOSI, oli se ulkoapäin sitten nimetty "laastarisuhteeksi" tai "avioliitoksi" tai "seurusteluksi" tai "traumanparannus-suhteeksi" tai "yhden illan jutuksi" yms yms... mitä niitä nyt sitten onkaan olemassa....näitä määritelmiä.
Ei suhteita voi määritellä etukäteen, ei itsen eikä toisen puolesta tai voi, mutta silloin rakentaa sen odotuksien varaan, eikä luottamuksen.

Heitä roskiin muo kaikki määritelmät ja kuuntele sydäntäsi. Jos olet vilpitön ja avoin ja kerrot tunteista toiselle osapuolelle rohkeasti, että hän tietää millä mielellä ja olotilalla olet liikkeellä, hän silloin lähtee suhteeseen mukaan täysin vapaasta tahdostaan. Molemmat lähtee mukaan täysin vapaasta tahdostaan. Ja jos jommallakummalla on salaisia haaveita tai odotuksia, joista ei puhu, vaan ne kytee alitajunnassa ja pinnan alla, se on tylysti sanottuna "hänen murheensa", joka salaa odotuksiaan ja tosiasioita. Silloin jos itse on rehellisesti sitä mitä on ja ilmaisee sen hetken tunteensa, ei suhteessa ole mitään pahaa, väärää tai tuomittavaa.
Ethän sinä voi periaatteessa tietää mitä toinen jossain alitajuisissaan toiveissaan hakee suhteelta, eikä hän voi tietää mitä sinä. Ettekä te välttämättä itsekään voi kaikkea siitä tietää.  ;)

Mutta sen minkä tuntee ja kokee ja sen jos kykenee rehellisesti ilmaisemaan, lähtee suhde hienolta luottamuksen ja kunnioituksen pohjalta.  :) (jopa yhdenillan jutut voi perustua hyvin syvään kunnioitukseen ja kohtaamiseen, kyse on rehellisyydestä, luottamuksesta ja kunnioituksesta vain...)
Eikä sillä ole mitään merkitystä, nimittäisikö sitä joku "laastarisuhteeksi", sillä jokaisessa suhteessa on aina hitunen laastaria....  :D

Kuuntele vain sydäntäsi ja ole rehellinen itselle si ja toiselle!  :smitten:

Sorry, tuli näkemykseni tuolla tapaa sinä muotoon, ethän suoranaisesti sanonut, että olisit itse siinä tilanteessa suoranaisesti. Mutta että tuon voi kääntää ihan yleisesti ottaen muotoonkin.  :)

Hmmm..
Minä en oikein koskaan ole päässyt sisään
tuohon laastarisuhteen ideologiaan,
vaikka paljon siitä puhutaan. :idiot2:

Kun suhde loppuu, niin minä jatkan eteenpäin
ja ihastun, jopa rakastun yhä uudelleen
entisen jälkeenkin, enkä minä mieti,
minkä laatuinen se uusi suhde on. :)
Nautin hetkestä niin kauan kuin sitä kestää. :smitten:

Tosin, minulla ei ole tapana polttaa siltoja takanani
ja tehdä ylimääräisiä draamoja ja sotia,
joihin pitäisi saada hoitoa ja terapiaa
joltain toiselta.

Yleensä erotessani jostain miehestä tapailemme
vielä kauan eron jälkeenkin varsin
romanttis -ja (jopa) eroottismielisesti kunnes suhde
vakiintuu ystävyystasolle. :P

Tai sitten kaikki ovat kaikille laastareita sen ekan ihastuksen jälkeen?

Ei kun jokainen side on entistä tärkeempi? hm? Minusta uusi suhde ei aina ole ollut edistystä.  ::)

Olen miettinyt sitäkin,
että onko tuo ainainen eron jälkeinen tapailu exän kanssa
toistemme laastarointia ja hoitoa? :P

Eihän sitä koskaan tiedä, milloin "se oikea" kävelee vastaan... vaikka sitten "laastarisuhteessa"  :D 

Itse purin aikanaan kihlauksen niin, että asuimme sen jälkeen vielä puolisen vuotta yhdessä ex-mieheni kanssa (2 x :vesimies: ... meiltähän tämä käy!). Lopulta sitten muutin toiselle paikkakunnalle, ja hyvin pian sen jälkeen ihastuin ja rakastuin uuteen mieheen. Molemmat olimme silloin hiukan varuillamme juuri tämän "laastari"-asetelman vuoksi, mutta juteltuamme asiasta päätimme antaa toisillemme mahdollisuuden. Onneksi - sillä tällä hetkellä yhteistä taivalta on takana 6 kaunista vuotta! Kuten Inanna tuossa kirjoittikin, tärkeintä on puhuminen; että molemmat tietävät, missä mennään ja mistä lähtökohdista. Rehellisyyden pohjalta rakkaus kasvaa ja voimistuu (jos on kasvaakseen).

Neilikka, anna rakkaudelle mahdollisuus, äläkä tuomitse mitään suhdetta etukäteen. Näistä elämän ihmeistä kun ei koskaan tiedä...  :smitten:

Kai sitä exästä välittää sen jälkeenkin kun asiat menee mukkelis, mutta minulla ei todella ole tarve tapailla viime kesän jälkeen. Vihdoin tajusin, että turha niille on sitä parisielujuttua selostaa, itse sanovat sen muutaman kerran+vekslaavat, minä näen asiassa suuria ja jumalallisia merkityksiä heh. Parempi vaan olla tapaamatta, jos kerran kaikki on lopetettu ja puhua vaikka lapsen asioista.

Itse en hankkinut viimeisen jälkeen laastarisuhdetta, jonkun elämässä piipahdin ja katosin. Päinvastoin sitä ei halua laastaroida aina edellisten jälkiä vaan odottelee kunnollista tapausta.  :coolsmiley:

Ei tota--

(http://images.google.fi/images?q=tbn:YLVNSDeMqUmwOM:http://www.theodora.com/flags/new5/red_cross.gif)

itse en oikein usko ainakaan omalta kohdaltani että tuollaista suhdetta voisin koskaan aloittaa...minusta tuollainen ei olisi oikein tätä toistaosapuolta kohtaan. oikea ja kestävä suhde voi mielestäni toimia vain silloin kun siitä et alunpereinkään ole hakemassa itsellesi vain jotain hetken korviketta omaan yksinäisyyteesi vaan olet enenpi valmis antamaan rakkautta etkä vaan vaatimaan että huomatkaa minut olen "jätetty" ja loukattu.mielestäni jos tälläisiin suhteisiin lähtee jää niihin kierteeseen...koska pidemmän päälle ne eivät mielestäni voi toimia ja huomaat että haet toiselta osapuolelta vain hetkellistä lohtua ahditukseesi etkä oikeaa rakkautta.sitten kun tämä käy ilmi tulee taas ero ja todennäköisesti jäät toistamaan samaa kaavaa uudestaan ja uudestaan.mielestäni eron jälkeen pitää saada ensin itsellä uudestaan jalat maahan - huomata että pärjään edelleen myös tarvittaessa yksin. sitten vasta ruveta etsimään sitä uutta rakkautta.mielestäni vain näin on valmis antamaan ja vastaanottamaan rakkautta uudestaan. :smitten: :smitten: no mutta menipä nää miun ajatukset taas sekaviks... :D :D

"haet toiselta osapuolelta vain hetkellistä lohtua ahditukseesi etkä oikeaa rakkautta.sitten kun tämä käy ilmi tulee taas ero ja todennäköisesti jäät toistamaan samaa kaavaa uudestaan ja uudestaan"

*Olen ollut tällaisen vastaanottava osapuoli. Jotkut osaa antaa rakkautta aina uudestaan jotkut ei (kokemukseni 2002-2006). Tosin pitäisi olla kovin ymmärtäväinen ihmisten kanssa, jos joku edes yrittää rakastaa, vai?  ::) Kun yleensä minusta (toistan) miehet kelaa lähinnä duuni, raha, seksi, urheilu, autot.. mikä on naisille aika hyvä tapa selvittää päätään miesasioissa, kuinka helppoa.. ::)

Olinko siis laastarisuhde, onko minun jälkeeni kääresuhde? Kokovartalokipsi?  :2funny:

Miten koette suhteen, joka alkaa toisen suhteen
ollessa vielä kurantti, eli toinen osapuoli on vielä
esim. naimisissa?

Jos nyt unohdetaan kokonaan moralisointi,
onko se oikein vai väärin ja puhutaan siitä,
onko se laastarisuhde, silta päästä eroon aviopuolisosta,
keino kokea onnellisuutta onnettoman avioliiton vuoksi
vai voiko olla kysymys silkasta syvästä rakkaudesta,
jota ei edes aviopuoliso pysty estämään?

Riippunee tapauksesta ja persoonista.
 :smitten:
Ja motiiveista ja onko sitä mitä on vai sitä mitä haluaisi olla...  :D

Sellaisen kokeneena en missään nimessä puhuisi laastarisuhteesta. Omalla kohdallani tuntui että kyse oli karmasta. Kohtalosta. Suhde tuli täysin odottamatta ja räjäytti tajunnan eikä siinä voinut enää tehdä muuta kuin erota. Tunsin pettäväni häntä aviomieheni kanssa  :uglystupid2: vaikka asia olisi pitänyt olla toisin päin. Emme koskeneet toisiimme ennen kuin olin muuttanut pois aviomieheni luota, koska moraali oli molemmilla kuitenkin korkea. Rakkautta se ei estänyt kuitenkaan tuntemasta. Ja elämäni muuttui.  :smitten:

Nyt ei jaksa ajatellakaan että  seur. suhteessa olisi  mitään olennaisia ongelmia.. jos joku on varattu varmaan vapautuu just minulle..  :smitten:

jos joku varattu ja haaveilee muista suhteista niin se ei mielestäni voi olla sitä tosi rakkautta...jos jota kuta muuta rakastat olet valmis lähtemään myös liitosta joka ei toimi hänen vuokseen.ja toisekseen miksi pitäisi ensin löytää se uusi rakkaus ennen kun uskaltaa itselle tukahduttavasta/huonosta suhteesta lähteä?tuntuu että tälläistä on nykyään paljon...pelkäävätkö nykypäivän ihmiset jotenkin yksin oloa?

Siis eikö kaikki ole yhtä? Siksipä varmaan on ymmärrettävää että ihastuu toiseen.. tämä on se riski.. vaikka jotkut olisi onnellisia yhdessä. Niin muita on AINA.

Minusta ihmiset pelkää yhdessä oloa - jotkut.

Hyvänen aika, minä ihastun jatkuvasti ihmisiin joten en voi enää kuvitellakaan että kahlitsisin itseni ja tunteeni vaikka sitoutuisinkin toiseen. Tunteita ei kannata blokata, eri asia on se, mitä niille tekee!!  :o

Minä itse olen edelleen sitä mieltä, että niinkin tärkeät ihmiset kuin kumppanit, olivatpa he laadultaan minkälaisia kumppaneita tahansa, ovat tuttuja/rakkaita/vihamiehiä/perheenjäseniä/sukulaisia/naapureita/ymv. menneistä elämistä, joiden tapaamisen olemme sopineet osaksi sielunsuunnitelmaamme. Tapaamisesta sovitaan ja vapaan tahdon mukaisesti päätetään täällä, mitä asialle tehdään. Mitään tuskin menee hukkaan tai väärin, kaikkihan on vain kokemusta ja sielun kasvua. Turha sitä on lähteä stressaamaan ja puimaan, vaan itsekin kannatan tuollaista Asterixin tyylistä vapautta ja huolettomuutta. Kaikella on aikansa ja pisinkin maanpäällinen suhde loppuu aikanaan - viimeistään puolison tai itsensä kuolemaan.

Tällainen laastarisuhdekin on varmasti aika pitkälle sovittu juttu. Joko sen tarkoituksena on paikata sielullisia välejä, tai sitten toinen sielu on lupautunut toisella opettajaksi. Opettamaan jotain sellaista, jonka voi oppia ja huomata vain laastarisuhteessa. Tunnistamaan pimeät puolensa ja oppia valaisemaan ne, voittaa ne. Tietenkin on, jälleen kerran, omasta vapaasta tahdosta kiinni, haluaako oppia nuo asiat tai toimia itse opettajana. Suhteiden taka-alalla, tiedostamattomissamme, hyörii sellainen määrä energiaa jotakin suurempaa tarkoitusta kuin pelkkää maallista yhdessäoloa varten, että huh!

Jokainen suhde on yksilöllinen. Jokaisella suhteella on tarkoituksensa. Jokaisesta suhteesta voi kieltäytyä halutessaan ja jokaisen sielun kanssa voi aloittaa suhteen, jos näin haluaa/halutaan. Suhteiden merkityksen, niistä saadun tai annetun voiman huomaa yleensä vasta jälkeenpäin - viimeistään siinä vaiheessa, kun kuolla kupsahtaa ja näkee elämänsä suuremmassa mittakaavassa, yhtenä isona jatkumona. ;)

Enpä tullut ajatelleeksi.. pitääkö sen aina olla sielunSOPIMUS jos jotkut vain tykkää toisistaan eli  Venukset Marsit ja Kuut on kivoissa asetelmissa? Pitääkö se todella sopia ennen syntymää, joka asia? En oikein usko. Vaikka joku sopimus minulla on tulossa (joitakin)kun itsellä on suht hyvä olo, tuntuu että joku alkaa pian ilmestyä, ei pidä sitten mennä shokkiin vaikka jysärihän se on.

En minäkään jaksa uskoa että ihan jokainen on sovittu joskus. Onhan paljon sellaisiakin uusia tyyppejä joita ihan varmasti tapaa ekaa kertaa. Ei jokaisen kanssa tule samanlaista tunnistusta nimittäin.  

Minulle oli laastarisuhteita tarjolla 2005, mutta miksi ihmeessä jos heitä kohtaan ei tunne mitään. Luottamus miehiin oli muutenkin alhaalla, nyt sitä yrittää luottaa taas. Siis tarkoitan "oikeita" suhteita, ei sänkysuhteita vain ja ainoastaan. Kestää aina aikansa sopeutua johonkin ihmiseen ja hänen juttuunsa, ja kun se on poissa, on tyhjä olo, mutta silti ei kiinnostanut. Ja sitten kun ollaan tarpeeksi etäällä, onkin jo OMAT jutut menossa+huomaa miten vääriä ne toisen menot olisi itselle olleet.

Tänään jonkun astron mukaan pitäisi puolustaa itseään, ei tee mieli.. no viikonloppuna unelmia ja bisneksiä.

Suhteita on erilaisia ja tarviiko niiden aina olla
yhtä suurta rakkaustarinaa,
jos muuten suhde luo muuten hyvää oloa? ;)

Pääasia, että nauttii olostaan. :)

Kaikki ei ole kiva kivaa. Suhteet sinänsä eivät tarkoita (vain) hyvää oloa alkuineen ja loppuineen. Ainakaan minulle.  :coolsmiley:

Suhde, jossa ei ole mitään nautintoa ja mielihyvää,
ei ole minun suhteeni. :buck2:

Tosin minä kyllä tykkäänkin, että elämän pitää olla kaunista,
henkisesti ja fyysisesti koettuna,
eikä minulla ole mitään tarvetta elää kärsimyksessä
ja ikävässä elämässä. :)

Ikäviä juttuja sattuu elämässä silloin tällöin,
mutta minulla ei ole tarvetta varta vasten
tilata niitä elämääni. :)

Voi olla, että "karmani" on sillä tavalla puhdas,
en ole kovin piilo-masokisti. :)

Elämänsä voi elää niin monella tapaa. :)

Ei kuule minullakaan.

Kuten sanoin, suhteita on erilaisia. Olette oikeassa siinä, että kaikkia suhteita ja tapaamisia ei ole sovittu ennakkoon, mutta omalla kohdallani ainakin iskee heti tiukka "EI!" jos vastaan tulee ihminen, jonka kanssa ei ole enää mitään tekemistä. Kaikki tärkeimmät ja läheisimmät suhteeni ovat olleet tuttujen sielujen kanssa.

Nekin ihmiset, joiden kanssa on sopimus tapaamisesta, kesti se sitten 5 vuotta tai 5 minuuttia, olemme tavanneet joskus ensimmäistä kertaa ja muodostaneet yhteyden toistemme väliin. ;)

On paljon myös sellaisia parisuhteita, joita ei ole sovittu, vaan sielut ovat saaneet vapaasta tahdostaan perustautua pariksi. Kukaan ei sitä kiellä, eikä sano, että se olisi väärin. Väärää ja oikeaa ei loppupelissä ole. Asiat vain ovat.

Jos suhde on onnellinen, antaa mennä! :D Mitä väliä, onko sielu tuo n henkilön kuoren alla vanha tuttu vaiko ihan uusi tuttavuus. Pääasia, että on kivaa.

Jos taas ei ole yhtään kivaa, on mahdollista, että kyseessä on joko karmallinen suhde tai sitten vapaasta tahdosta aloitettu suhde, joka ei vain jostain syystä toimi. Tuossa varmaan kaksi henkisesti yleisintä syytä, mutta syvempiä syitä suhteisiin on ihan niin monta kuin on suhteita.

Itse en nimittäin usko sattumaan. Että me sattumalta rakastuisimme johonkuhun.  ;)

Jäävätkö asiat kesken sattumalta..

en halua mitään laastarointeja, jos joku ei oikeasti kolahda.

Luulenpa että mitä vanhempi sielu on, sitä vähemmän se tuntee tarvetta "tutustua uusiin sieluihin".

Nuoremmat sielut ovat siinä vaiheessa, että he vasta luovat pohjaa näille monien elämien tuttavuuksille, eivätkä ole sillä tavalla niin valikoivia.  :idiot2:

Hmmm.. Minä käsitän tuon vanhan sielun niin,
että mitä vanhempi sielu, sitä vähemmän se
nyrpistelee nokkaansa erilaisille ihmisille ja persoonille
sielun iästä huolimatta. ;)

Mielestäni vanhemmalle sielulle on helpompaa
hyväksyä kaikki ihmiset sellaisina kuin ovat,
koska omat kulmat ovat jo hiotuneet. :)

Yhdyn tässä Asterixin mielipiteeseen  :)

Ei vanha sielu nyrpistele, vaan ei koko ajan löydä kaltaisiaan, samalla aaltopituudella, samanlaisia maailmanlaajuisia/avaruuksienlaajuisia kysymyksiä käsittäviä kumppaneita.. jotka vielä olisivat komeita, lahjakkaita ja niin edelleen.  :coolsmiley:

Jotenkin minulle on tullut nyt sellainen olo, että kun on ollut NIIN yksin, koskematta kehenkään (minulle) pitkään aikaan, niin mitä väliä vaikka seuraava ei olisikaan elämäni mies? Voisin ottaa tähän väliinkin vaikka sitten laastarisuhteen, ihminen kun kaipaa läheisyyttä niin mikä ettei.  

 :2funny:

Nuorempana olin juuri silleen tyhmä, etten muistanut noita kolmea. En ollenkaan tajunnut että rikas ja iso... mutta komea kyllä tietty.

No joo Y, ei sitä kannata ajatella. Ainoa mitä nyt silti toivoisin että neljännen kanssa pystyisi olemaan ystävä jälkeenpäin, jos hän ei pysty kehittämään välistämme henkis-seksuaalis-taloudellis-sitoumusta taivaaseen asti. Niin ei sentäs muuttuisi v*maiseksi alta aika yksikön, vaikka kokemusta kaikki tyynni. Muuten kaikki asiaan panostus nyppii jälkeenpäin.

Ei sen tosiaan tarvitse olla Se, kun nyt edes joku. Kestoista kun ei tiedä.

Kyllä täytyy sanoa että kritiikki on kasvanut 2-4 v aikana kun ei mikään kelpaa. !  :o Ja mikä sinulle Y on "kauan yksin" vastahan olit
jonkun kans.

Kannattaa hakeutua sellaisiin piireihin,
joissa se oma "unelma mies" mitä todennäköisemmin
vaikuttaa. ;)

Jos nyt ottaa oikein karkean kärjistyksen,
mutta ah niin kirpaisevan totuudenkin,
niin jos haaveilee varakaasta, komeasta ja mukavasta miehestä,
niin kannattaa hakeutua sellaisiin piireihin,
missä niitä voi tavata. :)

Suomen oloissa tämä voi tarkoittaa maan vaihtoa,
koska suomen rikkaat miehet ovat suurimmaksi osaksi
naimisissa ja/tai vanhuksia, eikä todellisia rikkaita
ole kovin monta suhteessa väkilukuun.

Yökerhot, discot tms. ovat huonoin paikka
ja niistä saa usein vain seksiä enimmillään.

Usein varakkaat, hyvänäköiset ja mukavat miehet
tapailevat vain muita varakkaita, hyvänäköisiä ja mukavia miehiä
riennoissa ja vapaa-ajalla, siis samoja,
joiden kanssa tekevät businesstaan,
joten saattaa päästä tilanteeseen jossa voi valita. ;)

Siispä kannattaa tietää heidän kuntosalinsa, business clubinsa,
golfseuransa, auto harrastus-clubinsa tms
tai heidän ja sinun yhteinen ystävä,
joka voi esitellä teidät, sillä mikään ei ole parempi
ja tehokkaampi keino kuin yhteisen ystävän esittely ja "suositus". ;)

Verkostoituminen on tässäkin valttia.  ;D
Pitää muistaa, että varakkaissakin miehissä on omat ala-lajinsa.

Tosin naisen pitää sitten olla kaikkea sitä,
mitä tälläinen mies haaveilee, henkisesti ja fyysisesti. ;)
Tarjontaa näille miehille on runsaasti kauniista naisista
ja he ovat yleensä siinä tilanteessa, jossa HE voivat valita. ;)

Älykkyyden, henkisen kypsyyden ja joustavuuden
ja ulkoisen kauneuden yhdistelmä on kova sana.
Jos omaat vielä yliopistotason koulutuksen ja oman uran,
niin + vielä päälle. ;)

Nämä miehet omaavat stressiä jo menestymisestään,
joten mitä vähemmän tuot tullessasi stressiä
ja menneisyyden painolasteja, sen parempi sinulle. ;)

Heidän rimansa on siis korkealla luonnostaan. ;)

Loistavaa, jos saa muutamat juoksemaan perässään. ;)

LOL!!!! ;D :2funny: :D  ;D :2funny:
Aivan! :D

Helevatto jos mies kuorsaa, niin siinä ei auta kyllä mikään! :knuppel2:

Ei auta niin  :-[

 ;D Ehdin tempaista tuon jo poiskin, mutta sinäpä olitkin nopeampi  :laugh:

Olen kerran nuoruudessani ollut "laastarisuhteessa" ja se johtui yksinomaan siitä että TODELLA kaveri oli RAKKAUTENI ja se oli niin kauheaa, että muutaman tapaamiskerran jälkeen sanoin HEI! Sydän itki, mutta itsekunnioitus oli jäljellä ja se oli kyllä edelleenkin mielestäni viisain teko mitä siinä tilanteessa kannatti tehdä.Olenhan minä ymmärtäväinen, mutta rajansa kaikella  :'( .

Minulle ei olennaisinta ole varakkuus, on hyvä jos mies kuitenkin menestyy työssään, vaikeinta on löytää mies joka on SEKÄ henkevä, rakastava, komea että menestyvä. Ei  kiinnosta joku henkisesti aivan sokea raha ja formulamies - näitä tapasin lukuisia määriä eräässä duunissa. Eikä toisaalta henkinen haihattelija. Ja viimeisen jälkeen  - ei tunneongelmainen suorittaja, joka nostaa egoaan pyörimällä tilaisuuksissa, joissa on nimiä, kun ei itse kuitenkaan ole nimi (ja tätähän se ei kestänyt, kun asiasta sanoin).

Se nyt ei ole se pointti. Vaan jonkin asteinen sielunkumppanuus.

Ja eikö sen pitänyt mennä niin että kun ei etsi, löytyy? heh heh? Mitens sen pitikään mennä???  ;) !!! sovitut tapaamiset??  :2funny: :2funny: :D

Minua lähinä huvittavat nämä golf ja bisnesklubit, tiedän kyllä senkin porukan. Sen ihmisen pitäisi olla tärkeä juuri MINULLE eikä jollekin toiselle kiiltokuvahenkilöttärelle. Eli Asterixin kuvaama saalistus-kilpailumaailma ei EDELLEENKÄÄN kuulu suhdekäsitykseeni.
Minua ei noin vain "valita" enkä osallistu k-o peleihin.

 ;)

"Häntä rakastin paljon
Sua rakastan joskus enemmän
mutta ole mulle vähän aikaa-aa HÄN"
*by Juice*

No eipä ne miehet koti ovelle tiedä tulla,
jos ei käy ensin näyttäytymässä jossain.. ;)

Kysymys ei ole saalistamisesta, vaan pikemminkin saaliina olemisesta, tavallaan,
vieläpä jättipotti-sellaisena jollekin mukavalle ja kivalle. ;)

Rakkaudessa vain toimii tietty leikkimielisyys, huumori
ja rakkaudellinen kisailu. ;)
Kokeile, niin jospa se unelmien mies sinullekin löytyisi,
vaikka parikin. ;)

Suurin osa tappamistani kivoista, komeista, rikkaista
ja henkisistä miehistä on aina löytynyt sattumalta
odottamattomissa tilanteissa.

Tosin sosiaalinen verkostoni ja ystäväpiirini
on laaja ja aina joku tuntee jonkun
ja aina on joku, joka välttämättä haluaa tuntea minut. ;)

Kannattaa siis olla aina olla polttamatta siltoja takanaan.  :coolsmiley:

Niin, kyse taitaa olla sosiaalisuudesta, siitä että on avoin ihmisille, valmis vastaanottamaan. Kullakin sitten ne omat porukat missä viihtyy.

Tulee mieleen se Rauhiksen aloittama keskustelu siitä, että ottaa vastaan rakkautta ihan kaikilta ketkä sitä lähettää, oli kyse sitten vaikka juoposta sporassa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sitten voisi laittaa myös rajaa vastaan, kun siltä tuntuu. Rakkaudesta itseen.  

Totta! :smitten:
Jos ei tunne olevansa valmis vastaanottamaan,
niin kannattaa pitää taukoa itsekseen ja levätä kotona
ihan rauhassa ja nauttia. :)

Otan itsekin välillä vapaata kaikista ihmisistä
ympärilläni ja vietän aikaa yksikseni oman itseni kanssa.

Sitten on taas mukava palata freshinä ja uusiutuneena
ystävien pariin. :)

Sama homma.  :smitten: Aikaa voi kulua kauankin minulla yksikseni ja kodin suojissa, mutta sitten taas alkaa meno!  :D

Syvälle juurtuneen suhteen irtirepäisy tekee vuotavan haavan, ja kuten haavojen hoidossa yleensäkin haavaside suojaa haavaa ulkoisilta vaurioilta ja lialta, ja ehkäisee myös haavan repeämistä, turvotusta ja tarvittaessa tukee vamma-alueen tiettyyn asentoon, ja näin edistää paranemista, arpikudoksen muodostumista, ja vähentää tulehdusriskiä.
Huomattavaa on myös, että haavasidokset ja laastarit on vaihdettava, kun ne ovat likaiset, erittäneet läpi tai haavaan on tullut kipua tai jomotusta. Kiristävät laastarit voivat ärsyttää ihoa...
Pienet, vain ihon pinnallisen kerroksen rikkoneet haavat sekä lievät ruhjeet ovat normaaliin arkipäivään kuuluvia haavereita. Ne onkin yleensä mahdollista hoitaa ihan kotikonstein, eli paranevat lähes itsestään.

Huolellisesti hoidettu haava paranee nopeammin, tulehtumatta
ja arpikudostakin syntyy mahdollisesti vähemmän. :)

Käsittääkseni en kovin paljon ehdi istua himassa, kun käyn töissä, muissa bisneksissä, tapahtumissa, matkoilla jne? Missä on Miehiä?

En tiedä, kenties elämän uni ei nyt just viitti tarjota kumppania.

Olin muuten äsken golfkentälläkin ja oinas sekä härkä tuli tavattua.

Tilanne alkaa muistuttaa "kirousta" josta Asterix mainitsi, mutta antaas taivaankappaleiden vaan liikahtaa.. olisin varsin huumorintajuinen ja kisaileva, jos joku kiinnostaisi. Tunnen Itseni. Olen jatkuvasti avoin asioille. Äskenkin puhuin oikeistopoliitikon kanssa ihan eri kaupungissa (minullehan ne löytyy aina muualta..)--


 ;)

No sielläpä juuri
- jos avaa silmänsä. ;)

En tiedä, mitä teet työksesi, mutta oletkohan väärällä alalla,
jos hengenheimolaisia ei löydy bisneskontakteista, tapahtumista,
matkoilta jne? :)

Ymmärrän kyllä, että Suomessa on suppeamat
piirit kuin täällä Itävallassa,
jossa ollaan hyvin läheisesti tekemisissä
myös naapurimaiden liike-elämän vaikuttajien kanssa
ja Wieniin on keskittynyt sen ihanteellisesta maantieteellisestä
aseman vuoksi (idän ja lännen välissä)
isoja kansainvälisiä yrityksiä.

Vanhana, älyttömän kauniina, suopeana,
ystävällisenä ja ennen kaikkea romanttisena
kulttuurikaupunkina se vetää puoleensa
vaikuttajia ympäri maailmaa. :)
Toki Alppien luxushuvilat, kuten myös historiallisesti
arvokkaat kaupunkiasunnot houkuttelevat myöskin. ;)
Elämä täällä on kaunista ja romanttista. :smitten:

Monet ihmiset ovat sanoneetkin, että
Wien on paljon romanttisempi kuin Pariisi. ::)

Toki lähellä on myös toinen älyttömän romanttinen vanha
ja kaunis kaupunki Budabest Unkarissa.
Vain 4 h autolla Wienistä. ;)
Tämä on oikea romanttisuuden keskittymä
4 h:n ajamatkan säteellä ihan minne tahansa,
vaikka Italiaan. :smitten:

Tulipa nyt vedettyä kotiin päin,
mutta tervetuloa kaikki rakastumaan! :smitten:

Kevät tulee tänä vuonna varhain, sen on voinut jo
haistaa ilmasta parina päivänä
ja se ja kesä on kauneista aikaa ja kestää myöhään lokakuulle. :smitten:


Hmmm..? ???
Minulla ei ole kirouksia rakkauselämässäni, kuten ei muillakaan
elämän alueilla.
Tarkoitatko topicia, jossa kerroin ystäväni työtilanteesta?
Hänen "kirouksensa" on poistunut ja hän elää kaunista elämää. :)

Niin, heitinkin sen liittyen frendisi työasioihin, en tosissani usko kirouksiin. Tosin hän yritti ja yritti, minä en edes yritä, elän vaan. Kuten sanottu - elän, en etsi. Olen avoin, en mene lihatiskeille.

En usko että Itävalta on minua varten, joku muu maa voi olla, esmes Jenkkilä. On kai Luoja luonut Suomenkin, niin että jos on "tarkoitus" löytää täältä, täältä löytyy. Tai sitten ei. Tai sitten ei sotketa rukouksia ja tarkoituksia asiaan.  ;)

Suomi on muuten siitä hauska juttu että kun joku sukulaiseni esmes palaa maailmalta tänne, se on paras maa. Tai sitten jos lähtee täältä, ei tänne muka tulisi. Tai tulevat ehkä. No katsotaan onko jotenkin eri fiilis kun pari perhettä on täällä taas. Itse koen muuttavani, mutta ei ihan vielä. Eikä välttämättä kuin puoli v täällä, puoli v muualla, mikä ei taas lapsen koulun kannalta toimi, heh, ellei hanki yksityisopetusta. No joo- menee vähän ohi laastarisuhdeteeman..

Parempi asettua kokonaan johonkin paikkaan joka varmasti miellyttää. Kuuntelen jatkuvasti kommentteja elämästä Italiassa, Espanjassa, Lähi-Idässä jne..  Briteissä, Jenkeissä. Silmät on auki matkoilla.

Itävallassa on jenkkiläisiä liikemiehiä erittäin paljon,
vähän liiankin paljon. :buck2:

He ovat kiinnostuneet juuri nyt kovasti kasvavista
Itä-Euroopan markkinoista, kuten toki kaikki muutkin
tällä hetkellä. ;)

Voihan sitä asua jossain maassa vaikka pari vuotta
ja sitten taas vaihtaa. ;)
Asunnot/talot voi vuokrata eteenpäin.
Itse olen kiinnostunut asumaan myöhemmin esim. Italiassa. :)

Hmmm... luulen, että se on vähän sellainen juttu,
joka pitää vain sanoa kohteliaisuus-syistä,
koska usein jotkin (vähän maailmaa nähneet) :P
tykkäävät huonoa, jos sanoo, että jossain muussa maassa
on parempi ja kauniimpi elämä. ::)

Monet valitettavasti lähtevät "ovet paukkuen"
ja palaavat häntä koipien välissä,
kun huomataan, että ei se suomalainen sisu
ole läheskään aina niin hyvä juttu kuin kuvitellaan. ;)

Jotkin suomalaiset tavat toimivat vain Suomessa
ja jokainen tuntee sanonnat;
"Elä Roomassa kuten Roomalaiset" ja "Maassa maan tavalla" ;)

Ainahan sitä voi vertaila. Joku paikka on aina huonompi
tai parempi kuin joku toinen. :)

Rakkaus-suhteissa sama juttu. ;)

Tiedän erilaisia tarinoita.. suomalaisia espanjassa, kaliforniassa.. rupesin miettimään todella ihan käytännön asioita.. kerran hankin jo asunnot, työluvat jne tein töitä Lontoossa.. kai se menettelisi.. kodin tuntu vaan on niin tärkeä, ja tietty muistettava kaikki tekniset asiat.. tuttavapiirit.. kaiken tällaisen järjestyminen.. ehkä se järjestyisi, mutta ennen kaikkea uuden paikan/ ihmisten pitäisi tuntua oikeilta, enkä ole missään muussakaan täsmällisessä paikassa kokenut rodun/ ympäristön olevan juuri se oikea koti, vaikka ilmasto olisi miellyttävämpi ja ihmiset avoimia. Kerran lähdin niin että miehestä oli jotain tukea. En ole varma viitsinkö lähteä itsekseni, tutustumatta ulkomailla/ Suomessa ulkomaiseen.

Niin ja se ei sitten ole laastarisuhde.

Mietin vaan kovasti mikä tekisi jostakusta ulkomaisestakaan tärkeän minulle, tavallaan kaikki on mahdollista, mutta miksi ulkomailla sitten? Tunneside ilmeisesti? Miksi juuri joku, eikä joku toinen.. mutta kun olin ulkomailla ulkomaisen kanssa rakastuneena, Suomea ei kieltämättä ollut olemassakaan. :D

Tuntemistani henkilöistä yksi palasi henk. koht syistä, yksi jäi sille tielleen.. muutama jäi tänne.. jotkut seilaa ja matkustaa firman asioissa, se on ideaali tilanne että voi tehdä jotain projektia missä vain ja siinä olen luojan kiitos mukana. Yksi meni juuri Madridiin ja on palaamassa kesäksi. Yhdet tulevat Lontoosta, yksi käy välillä Italiasta (ei minulle aivan), yksi porukka Libanonista, jne. Ekaa miestäni häiritsi, että (jonka jälkeen ei siis 4-5 vuoteen löytynyt ketään, aika hurahti) olen aivan liian suunnitelmallinen, mutta se on luonteeni.

Ehkä voisi kokeilla sellaista kesäoleskelua ensin, minkä itse asiassa teen tänä kesänä lyhyenä versiona. Aarrekartat!

AP kartallani kaikki on 2008 vuonna keskittynyt 3 4 5 ja 11 huoneisiin, niin että matkailun-kodin-rakkauden alueella on säpinää, on pakko ollakin tai nukahdan.  :2funny: Tänäkin vuonna sentäs kolmosessa  :venus: ja 4+5 ei ihan huono-  :aurinko: :merkurius: :pluto: :jupiter:.  Tulkitsen asian niin että 2007 2008 mahdollistuu nämä muuttoaikeet.. ainakin on paljon tekemistä ulkomaaosaston kanssa. Pitäisikö minun aloittaa Suomi-muu maa keskustelu, haukkumatta tai ylistämättä mitään paikkaa?

Sagittarius, with a Full Moon in Leo on February 2, you'll be restless. With Mercury moving into Pisces, your thinking may be creative but muddled. February 13 and 14 will require extra effort to get through a heavy workload.

Työlupa Lontooseen..? ??? Ei Britaniassa tarvitse työlupaa,
jos on EU:n kansalainen.


Jos pärjää ns. teknisissä asioissa Suomessa,
niin pärjää leikiten muualla.
Suomi on vähän kuin sanalaskujen Siperia, joka opettaa. ;)
Byrokratia on vaikeampaa varmasti vain Venäjällä,
mutta sielläkin on helpompaa,
jos maksaa jollekin vähän extraa. ;D

Suomalaisten ei pitäisi olla huolissaan sosiaalisesta verkostoitumisesta ulkomailla, koska lähes poikkeuksetta
muunmaalaiset ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset
ja tekevät aivan varmasti tuttavuutta. :)


Ymmärrän toisaalta tuon kommentin, koska minulle
aiheutti suunnatonta tuskaa se, että suomi ja suomalaiset
eivät tuntuneet "omilta".
Minulla on eräs Sveitsiläinen, tosin italialais-syntyinen ystävä,
joka muutti Wieniin samasta syystä, että Sveitsi ja sveitsiläiset
saivat hänet ahdistumaan.
Mieheni ei ole oikein sinut taas Itävaltalaisten ja Itävallan
kanssa niin hyvin kuin tahtoisi. :)
Hän puoliksi italialainen ja omaa vähän mielikuvituksellisemman
persoonan kuin maadoittuneet,
siis jalat maassa olevat Itävaltalaiset. ;)

Rotu-asioilla ei kannata stressata. Kaikki ovat ihmisiä sentään. :)



Mutta etkö juuri sinä ole niin itsenäinen,
ettet tarvitse kenenkään tukea siihen? ???
Ainakin niin olen kuvitellut.

Minä lähdin alunperin ihan yksin ja tuntematta ketään ennestään
ja hyvin olen pärjännyt. :)
Minulla enemmän ystäviä kuin koskaan suomessa
ja sosiaalinen turvaverkkoni -ja verkostoni huomattavan
paljon vahvemmat. :)

Rohkeasti vain matkaan! ;)


Kukaan ei voi tulla sinulle tärkeäksi, oli sitten ruåtsalainen,
kiinalainen, italialainen tai suomalainen,
ellet itse avaudu sille henkilölle. :)

OFF TOPICIA JEES...  :-X :-X :-X :-X
Muutetaan keskustelun suunta siihen alkuperäiseen. :)

Kiva kuulla että muuttosi on kaikin puolin positiivinen kokemus, minulla oli hieman vaikea eräs trippi, mutta, niin, ilman sen miehen tilannetta.. nyt pitäisi vain päättää suunta.