Astro Foorumi

Otsikko voi olla hieman haparoiden haettu, mutta tulipahan mieleen kun olen teini-iässä tehnyt tyhmyyksiä, ja nyt silmieni eteen pompsahti mahdollisuus toimia vastaavien ongelmien ennaltaehkäisemisprojektissa, onko tämä nyt minun "karminen sovittelumahdollisuus"  :o?

Tiesin kyllä silloin 14-15-vuotiaana tekeväni väärin, mutta siinä oli jotain seikkailua olevinaan ja extremejännitystä. Onneksi tätä toimintaa ei jatkunut kauaa, mutta silti se tietysti kaihertaa sisintäni.  :'(

Kuulostaa hyvältä!
Koska sinulla on kokemuksia asiasta, olet varmasti oikein sopiva tuohon tehtävään.
Kuulostaisi myös järkevältä tuo ajatuksenkulkusi karmasta. Kannattaa ottaa tilaisuudesta kiinni. :)

Kenen mukaan tyhmyyksiä? Vanhempien, yhteiskunnan yms?
Entä jos ei ole tyhmyyksiä on vain kasvua?
Kuulostaa siltä että omasta syyllisyyden tunnosta haluat nyt yrittää syyllistää muita.
Yrittäisit mieluummin päästä siitä omasta tunteestasi ja sitten katsoa miten haluat toimia.
Kannattaa meditoida asiaa ja ottaa selville mikä tai kuka sen syyllisyyden tunteen aiheuttaa..

Tekemäni tyhmyydet on laittomuuksia  :-[

No niin eli yhteiskunnan mielestä tyhmyyksiä.
Niiden tekemiseen oli kumminkin jokin syy?
Jokin tunne sisälläsi?
Olet vain piilotajuisesti oppinut, että kaikki minkä tekee oman aidon tuntemuksen perusteella on väärin ja siksi kadut?

Olise sitten kenen karmojen sovittelua niin mitä sillä on väliä, jos se vaihtoehto tuntuu vetävän puoleensa niin ilman muuta kannattaa tarttua tilanteeseen.

peetu

Niinpä niin...
Motiivilla on väliä...

Myös hyvät mielessä voi tehdä pahoja vahingossa, mutta se on eri asia kuin tehdä pahoja pahat mielessä.

Emme voi muutta historiaa,
voimme muuttaa vain tulevaa.

peetu

Jos itse kokee selkeästi tehneensä väärin eikä pääse syyllisyydestä millään keinolla irti, niin kyllä tuo muiden auttaminen vastaavassa tilanteessa on ihan hyvä keino sovittaa tekojaan. Tämän ei todellakaan tarvitse olla toisten syyllistämistä, vaan kokemuksen rintaäänellä, omalla esimerkillään voi varoittaa muita tekojensa seurauksista ja mahdollisesti ohjata nuoria johonkin hedelmällisempään toimintaan.

Itselleni karman makselu on tullut oikein tutuksi. Syyllisyyden kantaminen on raskas taakka, eikä se hellitä ennen kuin tekonsa on korvannut jotenkin. Korvaus voi tulla tietoisen toiminnan kautta tai sitten universumi vain hoitaa sen, että tilit tasoittuvat.

Jooh...
Mutta mitä on tarkalleen hyvät mielessä jos itse ei ole täysin eheä?
Mitä merkitystä on hyvät mielessä jos se hyvät kumpuaa omasta itsesäälistä?
Mikä mies se kouluissa valistaa huumeita vastaan tai ties mitä?
Tautology.
Miksi huumeet ovat vaarallisia?
Koska päläpälä minulle, tautology.
Miksi päläpälä sinulle?
Koska huumeet, sitä huumeet tätä.
Tautology.

Vain tyhmät kuuntelee tuollaista, ja niistä tyhmistä tulee sitten sellaisia jotka ottavat kannan asiaan toisen kokemuksen perusteella.
Ja tällä tavalla maailma rumenee.
Eikö se Jeesuskin sanonut jotain että poistaa tikku omasta kädestä ennen kuin roskaa toisen silmästä, tai jotain tuollaista ihmeellistä?

Ja tulevaisuus ei ikinä edes tule.

Ota ihmeessä tilaisuudesta kiinni.. :)  jos itse tunnet, että nuorena teit väärin, niin silloin se oli sinulle väärin. mielestäni.  Mutta muista myös että meidät on tänne tuotu virheistämme oppimaan, että älä loputtomiin itseäsi niistä teoista rankaise.


 :smitten: :smitten: :smitten:rakkautta sinulle

nataraja: en mä loputtomiin itseäni rankaise, asia on suurimmaksi osaksi unohduksissa mutta joistain lehtijutuista se muistuu mieleen ja tietty tämä eteeni tullut tarjous aiheuttaa sen että se pyörii jatkuvasti mielessä. Opikseni olen ottanut, se on selvä...

Öh kokemus=viisautta...
Öh tosiaan.

Hmmm mutta minkähän takia ne ovat sitten kaksi ihan eri sanaa?
Voi hellantettas..

Jos oikein todella sydämestäsi haluat tehdä sitä auttamistyötä, se on varmasti hyväksi sekä itsellesi että niille, joita autat. Mutta jos tekisit sitä pelkästä syyllisyydentunnosta, olisiko se niin hyvä? Epäilen.

Parasta lienee antaa itselleen anteeksi, että on ollut nuori ja kapinallinen, niinhän me kaikki olemme aikanaan olleet, kuka vähemmän, kuka enemmän. Uskon itse enemmän armoon kuin siihen, että virheitään pitäisi "maksella", vaikka syyn ja seurauksen laki tietenkin pitää siitä maksupuolestakin tavallaan huolen.  :) :smitten:

Hmm....
Ehkäpä siksi, että kokemus ei suoraan ole viisautta, vaan sillä on mahdollisuus muuttua viisaudeksi?!
 ;)

Emmä tiiä.
Mutta yhden kokemus ei ole kokemusta toiselle.
Ja jos kantaa kokemustaan jokaista tilannetta värittämään niin silloin tilanne värittyy kokemuksen mukaan ja menettää aitoutensa.

Kokemus on päässä, elämä ei.

Kokemus saattaapi olla monitasoista....
Fyysistä, emotionaalista, 'henkistä' (läsnäolevaa) jne...
Onko elämä kokemus, vai luoko elämä kokemuksen....
 :D

Kaikkihan eivät halua ottaa onkeensa muiden kokemuksista, vaan haluavat kokeilla kaikkea itse. Tästä syystä nuoret eivät kuuntele vanhempiaan eivätkä muitakaan, jotka varoittavat tai kehottavat välttämään tiettyjä toimia. Kalkkiksen, tiukkapipon ja moraalisaarnaajan leimanhan siinä saa otsaansa. Saahan sitä opetella kaiken kantapään kautta, mutta helpommalla pääsee, jos luottaa siihen, että muidenkin kokemuksissa voi olla jotain yleispätevää viisautta tai jotain annettavaa.

Se, mitä on kokemuksen kautta opittu, leimaa myös tulevia kokemuksianne, erityisesti tilanteiden ja asioiden tulkintaa. Ei siinä mitään pahaa ole.

No eihän.
Kokemus on eksistentiaalista, toisen kokemukseen uskominen ei.
Miten se sitten muuttaa mitään asioita?
Mitä muuta se on kuin tietoa siitä miten toiselle kävi?
Eikö kaikki ole yksilöitä? Asiat vaikuttaa jokaiseen eri tavalla?

"Kaikkihan eivät halua ottaa onkeensa muiden kokemuksista, vaan haluavat kokeilla kaikkea itse. "

No mieti minkälainen olisit jos et olisi joskus kokeillut itse?
Vaan olisit uskonut jotain toista niin että sinun ei tarvitsisi kokea mitään?
Mä en pysty keksimään mitään muuta motivaatiota tuollaiseen kuin se että on itse katkera siitä että joskus uskoi toista eikä tarttunut hetkeen.

"Se, mitä on kokemuksen kautta opittu, leimaa myös tulevia kokemuksianne, erityisesti tilanteiden ja asioiden tulkintaa. Ei siinä mitään pahaa ole."

Juuri kerroin mitä pahaa siitä on.
Perustele nyt miksi ei olisi pahaa?
Mitä hyvää on siinä että elämä on kokemusta kokemuksen perään?
Jos kokemus on eksistentiaalista niin mitä se on kun se siirtyy päähän ja sen perusteella alkaa toimia?
Se on valmiita käytösmalleja ja ajatuksia tilanteisiin jotka ovat eksistentiaalisia eli kokonaan ajattelun tuolla puolen.



Mitä sitten jos on monitasoista?
Silti este nykyhetkelle.

Moi Ivan,

Kopsasinpa kuitenkin tähän yhden esimerkin tuosta  toisesta ketjusta, miten kokemus värittää tulevia kokemuksia:

Erään munkin sanoin:

Kävelen tiellä, astun kuoppaan, kiroan mielessäni.
Kävelen tiellä, astun samaan kuoppaan, kiroan mielessäni.
Kävelen tiellä, muistan kuopan juuri kun astun siihen.
Kävelen tiellä, muistan kuopan, näen sen tulevan, mutta taas kerran astun siihen.
Kävelen tiellä, tiedän missä kuoppa on, kierrän sen.
Käännyn ja hymyilen kuopalle

Elämää on vaikea elää niin, ettei kokisi yhtään mitään. Ei elämää ylipäätään ole tarkoitettu sellaiseksi. Itse en kuitenkaan halua kokeilla esim. sitä, miltä tuntuu ajaa moottoripyörällä 200 kM/h:n nopeudella päin kiviseinää, koska muiden kokemusten perusteella tiedän siinä käyvän erittäin huonosti. On myös asioita, joiden kokeminen ei yksinkertaisesti kiinnosta. Ympärilläni on ollut usein ihmisiä, jotka ovat näyttäneet tiettyjen toimien takia huonoa tai vastenmielistä esimerkkiä, ja itse tietää tämän esimerkin kautta toimia toisin. Toisaalta, ympärillä on ollut myös lempeitä ja viisaita ihmisiä, jotka omalla positiivisella esimerkillään ovat auttaneet itseäni löytämään uusia ja parempia käytösmalleja vaikeisiin tilanteisiin. Tällaiset ihmiset ovat olleet vaikuttumassa hyvinkin suuriin asennemuutoksiin omassa elämässäni.

Jos kokemuksista oppii jotain, on tapahtunut viisastumista. Vaikka kokeukset voivat olla yksilöllisiä, yleinen trendi on se, että viisastumisen kautta ihmiset muuttuvat samanlaisemmiksi, ts. kasvamme kohti rakkautta ja viisautta.

Päinvastainenkin kehityssuunta on toki mahdollinen, näkeehän niitä katkeria vanhoja ämmiä ja äijiä, jotka eivät ole koskaan menneet itseensä tai oppineet mitään syvällistä ja syyttävät elämänsä ongelmista aina kaikkia muita paitsi itseään.

Kokemus on eksistentiaalista, elämä on myös.
Sanoin vain, että mitä tapahtuu silloin kun menneisyys nousee päähän?
Minkälainen ihminen on sellainen joka on menneisyytensä summa?

Minkälainen ihminen on kun jokaisen asian voi tehdä vain kerran?
Kun kokemuksen perusteella jo tietää miten asiat kulkee?
Kun kokemus muuttuu rutiiniksi, kun kaikki tuntuu jo koetulta ja missään ei ole iloa eikä jännitystä?
Kun kaikesta toiminnasta tulee rutiinia?

Nuorena miehenä sinulla on mahdollisesti jopa 50-80 vuotta aikaa etsiä vastaukset kysymyksiisi.

100-120v...

Mutta koko idea oli se, että kun elämä on, niin joka hetki on uutta.
Ainoa mikä pilaa sen uutuuden on oma pää ja oma kokemus.
Menneisyydessä eläminen.

Little bit of meditation ja pois mielestä...  :D

 ;) Ai täällä muitakin, jotka 'aikovat' elää pitkän iän...

Onhan noita 'avaimia', että voi kokea tässä hetkessä..
Ja uskoakseni silloin todella kokee itse kaiken.
 ;)

Tarkentaisitko hieman mitä tarkoitit menneisyyden nousemisella päähän.
Ihminen on valikoivan menneisyytensä/kokemansa summa, kunnes lakkaa valikoimasta ja näkee koko virran.

Tänään kun aurinko paistoi koko päivän oli virtaa ihana seurata.
Linnut, värit, ihmiset, talot, puut, kallion, hiekan meressä, laineet jotka soivat,ilman, valon ja itseni maailmassa.

Tärkeimpänä mitä tänä päivänä hahmotin oli ehdottomasti se, että maailma on todellakin yhteinen ja kukaan siinä ei 'omista' mitään. Se on vain egon reaktio että tämä on hänen ja tämä toisen jne.. loputon ketju tarrautumista eri asioihin ja käsityksiin.
Kuinka yksinkertaisesti asiat todellisuudessa ovatkaan! Luonnossa sitä senkin vasta kunnolla huomaa kuinka samaa kaikki on  :angel:

Anteeksi, etten lukenut kuin ketjun ensimmäisen viestin, mutta haluan julkistaa oman toiveeni "sovittaa" mahdollisen karmani tavalla missä kenellekään muulle ei samalla synny "sovitettavaa" karmaa.

 :smitten: :smitten: :smitten:

Kuulostaa ihan meikäläiseltä.  :P

"Jos huomaa tehneensä virheen olisi
hyvä ottaa pari askelta taaksepäin, korjata se ja
jatkaa taas matkaansa" Hänen Pyhyytensä Dalai Lama.

Tämä tarkoittaa ainoastaan että olet kehittynyt myötätuntoa päin.
Ennen et ehkä olisi edes tuntenut mitään häpeää teostasi ja olisit myös jatkanut samalla linjalla.. Nyt tunnet.
Voisi ehkä olla ihan viisasta jos ottaisit vastuun teoistasi/teostasi ja korjaisit sen.

Siitä kummiskaan ei ole mitään hyötyä että katuu tekoaan. "näin tulit tehtyä, jos ja jos"
Sille ei voi mitään. Tehty mikä tehty. Sen voi vain hyväksyä. Tärkeää olisi kiinnittää
huomio siihen mitä aiot nyt tehdä...

Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä että omien virheiden tajuaminen ja niistä oppiminen on hyväksi.

Mutta kun viittaat siihen että vain tyhmät ottavat opiksi / kannan muiden kokemusten perusteella niin täytyy sanoa etten oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Oletko oikeasti sitä mieltä että kaikkien pitäisi kokea kaikki paha jotta voisi oikeasti oppia elämästä jotakin? Omat virheet ja niistä oppiminen vievät ihmisen omaa kehitystä eteenpäin. Toisten virheistä oppiminen kehittää ihmiskuntaa.

Minusta on parempi että nuoret oppivat jonkun muun kokemuksista että huumeet ovat pahasta kuin että ajautuvat itse huumeriippuvuuteen koska kukaan ei varoittanut. Toivon että jos minulla on joskus lapsia voin omien kokemusteni kertomisella säästää heidät joltain surulta / pahalta jonka olen itse kokenut.

Mutta minä en ole älykäs ihminen joten ehkä minä sitten olen niitä tyhmiä jotka yrittävät oppia myös toisten kokemuksista.

Ongelmahan asuukin yleensä siinä, kuinka yksilö kokee asian, ja kokeeko muut saman asian samalla tavalla. Esim Alkoholilla on sellainen vaikutus ihmiseen, ettei kukaan osa sanoa ketkä ihmiset tuhannesta dokanneesta alkaa väkivaltaiseksi, ja ketkä jäävät heti koukkuun, ja kuinka suuri tuo prosentti on. Ja siitä huolimattakaan tämä ei tarkoita, että alkoholi olisi kaikille yhtä vakava uhka/rasite.

Joten omakohtaisenkokemuksen ongelma herää heti siinä vaiheessa, kun pieni tai suuri ryhmä haluaa alkaa rajoittaa yksilön vapautta toimia oman arvostelukykynsä rajoissa. Etenkin jos kyseessä ei ole yhteisöä rasittava tapahtuma.

Mutta kyllä, itsekin olen puolueettoman informoinnin, ja lähdekritiikkiharjoittelun kannalla. Yhden näkökulman tarjoaminen on ihan jees, kuhan sitä ei aleta absolutisoimaan toiselle ainoaksi totuudeksi.

En mä enää edes muista mitä olen täällä höpissyt.

Mutta varmasti olen vain tarkoittanut sanoa, että jos kuulopuheen perusteella alkaa sanoa että tietää jostain asiasta jotain niin on väärässä.
Tietty voi uskoa toista yms, mutta silloin voi vain sanoa että ei tiedä.

Sanat: "Anteeksi", "en tiedä", tai "olin väärässä", ovat tänä päivänä kenties vaikeimmat sanat ääneen sanottaviksi. Kaikki haluaa olla viisaita, ja usein alentuu esittämään viisasta peittääkseen tietämättömyytensä.

Joku on joskus sanonut:
"Älykäs oppii omista virheistä,
 viisas toisten virheistä"

Mutta on se tosiaan tekopyhää mennä sanomaan
että tietää jonkun asian pohjia myöten, vaikka ei todella tiedä
muutakuin sen verran mitä asiasta on kirjoitettu.
Niinkuin Linnea kirjoitti autolla seinään päin ajamisesta..
Ei siihenkään kyllä mitään rakettitieteilijän älyä tarvita
sanomaan että "ei kannata" ja se satuttaa sinua
vaikka ei itse ole kokenut sitä.