Astro Foorumi

Kertokaapas miten teillä on...

Itse olen erostani selvinnyt ja ystäviä olemme edelleen kaikesta huolimatta eksäni kanssa. Oma  elämäni on todella hyvällä mallilla, ei voisi paremminkaan olla.

Välillä tulee vain kaipuu siihen menneeseen ja niihin onnen hetkiin, joita oli. Olen entisen kanssa puinut tilannetta, että miksi niin kävi yms. jotta voimme jatkaa eteenpäin ja molemmat olemme jatkaneetkin. Jos edes kajoamme siihen entiseen aikaan keskusteluissamme niin siitä seuraa itkua, kaipuuta, entä jos -ajatuksia...
Teimme päätöksen, että jätämme yhteydenpidon, niin pääsemme jatkamaan eteenpäin, tuo ei kuitenkaan onnistunut kun sitten vain mietti että miten se toinen jaksaa, onko kaikki hyvin yms.

Olen miettinyt että olisko kauris ollut kuitenkin parempi kumppani, olisko tämän huomannut jos olisi karttoja tutkinut tarkemmin...

Eka ex:n ei mitään yhteyksiä ja toka ex:n vaan lasten asioista, jotka ovat hänen puolelta aika minimaallisia, minulle ex on aina ex..katson vaan tulevaan en taakse! :)
Niin nyt olen onnellisessa  avioliitossa ja toivon todella, että se kestäs hautaan asti :smitten: ja vähä ylikin heh

Eikö exät ja edes takas veivaamiset vain ärsytä hirveästi, joku nykyinen juttu voisi sen sijaan toimia, tosin meikä on edelleen villi ja vapaa ja tuli taas muistutus siitä, miten joku läheinen voi itse asiassa olla aika ärsyttävä.. ne läheiset.  :2funny: Ei pysty AINA olemaan etäälläkään heidän puuhistaan.-Jos elämäsi on hyvällä mallilla, älä ota väkisin ongelmia.  :D Hmm.. niin.. mikähän minusta itsestäni nyt tuntuisi eteenpäinmenolta? Mietin itse miten selvitä tulisista riidoista, joita tulisi jonkun kanssa tulevassa.. miten joku olisi niin tärkeä, että hänestä ei tulisi exä muutamassa kuukaudessa.

Vanha suola EI janota

Ja jos sattuisikin.. siis jossain äärimmäisen epätoivoisessa (tyyliin että ex/exät olisi viimeinen mies maan päällä) mielenhäiriössä, niin eipä tarvitse kuin raapaista vähän pintaa ja muistella eroon johtaneita syitä+eroa edeltäviä tunnelmia, niin eiköhän järki palaa päähän alta aikayksikön.

Tosin ei ole koskenut toista osapuolta meikäläisen kohdalla (oksentava hymiö)

Heheh.. tuo oli raaka, että jos exä olisi viimeinen mies maan päällä  :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: just joo! No niin se oikeastaan on kun ensihurma on mennyt. Sitä alkuhurmaa ja huumaa voi kaivata vaikka miten monta kertaa mutta kun ei niin ei. Ei vaan kestänyt ja nyt olen taas niin epäinnostunut sitoutumaan. Kylläpä tämä nyt vaihtelee.  :angel:

(http://www.cosgan.de/images/midi/ekelig/a015.gif)

 :2funny: ei voi mittään mutta ajattelen samalla tavalla *nolona tunnustaa* ::) nyt ajattelee enemmänkin, että mitähän tossakin on nähnyt ??? ja kestänyt vieläpä 7v  (http://www.cosgan.de/images/midi/konfus/e055.gif)  mutta kaipa sillä oli opettava tarkoitus ja ei ainakaan TÄSSÄ  elämässä olla enään yhdessä  (http://www.cosgan.de/images/midi/figuren/a030.gif)

Minä taas ymmärsin mitä eräässä näin 7v koska hänen kanssaan oli helppoa olla, eksoottista, ja energistä, rakkautta oli ja kemioita enemmän kuin monen muun kanssa. Olen yli ekasta jutusta mutta ei oikein löydy ketään to replace it. Ymmärrän exien haikailut, ymmärrän jopa viimeisen jutun alkaneen upeasti 2 v sitten, mutta henkilöhän muuttui aivan täysin - ikävä että piti tavata. Sitä kaipaa niitä hyviä hetkiä, jotka ei palaa näiden kanssa. :-[ ::) ;)Suuntaa energiasi tulevaan ja ajattele mitä sieltä on tulossa..

Yh -äidin elämä on aika yksinäistä pakertamisa. Erostani on vasta neljä kuukautta, enkä kadu sitä hetkeäkään. Eniten kaipaan exässäni taloudellista turvaa, mutta en sitä sielullista vankeutta mitä hän elämääni toi.

Tottakai olen miettinyt suhteesta lähtemiseni järjellisyyttä, mutta kun tunteita ei ole, niin onko järkeä jatkaa. :idiot2:

Eteenpäin on katsottava, sillä menneessä eläminen ja onnellisten hetkien liiallinen haikailu ei auta asiaa. Mennyt on mennyttä ja uusi tulevaisuus kurkistaa nurkan takaa.

Tällä hetkellä minulla ei ole suhdetta ja yksinäisyys on välillä aika tylsääkin. Kaipaan toista ihmistä, mutta kriteerit ovat todella kovat, eikä minulla ole minkäänlaista halua tuoda uutta miestä lasten elämään pitkään aikaan.

Kahden aikuisen välinen etäsuhde kävisi nyt mainiosti, ongelmaksi muodostuu vain se, että lapset vievät kaiken aikani ja maaseudulla sijaitsevan maalaiskoulun takapihan leikkikentällä harvemmin tapaa varteenotettavaa ystäväkanditaattia. :tickedoff:

Lasten joka toinen viikonloppu tapahtuvat isän luona olemiset tuovat Luksusta elämään. Lenkki ja lenkkisauna rentouttavat kivasti, ravintoloista saa vain hirveän morkkiksen (turhan korkea itsekritiikki). :knuppel2:

Vaikka talous on tarkka ja yksinäisyys välillä itkettääkin, niin hetkeäkään en antaisi pois. Kunpa olisin tehnyt ratkaisuni aikaisemmin. :smitten:

Show must go on!

Olen minäkin päässyt yli eksistäni ja joidenkin kanssa olen ystävä mutta joillakin ei ole enään mitään osaa elämässäni vaikka yrittäisi.

Nyt on vähän sotkua vaan, mutta muuten ihan okei. Työn puolella olen vihdoin saanut asiat rullaamaan, mutta ihmissuhteissa vähän sekasortoa.
Minä ennemmin kaipailen jotain uutta mielenkiintoista tyyppiä keneen rakastua ja sitten varovasti sitoutua päivä päivältä enemmän  :) Mut ei mitään kiirettä -muuten unohtuis työ  ;D

Hienoa heguli :) järkevästi ajateltuna, moni kaatuu siihen sudenkuoppaan että lasten takia ja omaisuuden :crazy2: mutta sehän on sitä arkuutta ottaa vastaan omaa elämää hallintaan ja sen hintana on henkinen kärsimys kaikille osapuille, jokin syyhän siinä on kun jää huonoon ja toimimattomaan suhteeseen riitelemään :-X tosin jos siitä pääsee yli niin suhdehan voi saada täyskännöksen ja parantua toimivaksi, tosin siihen tarvitaan kummankin osapuolen täydellistä sitoutumista ja halua parantaa suhde paremmalle puolelle tai edes neutraaliksi olotilaksi :angel:

- Kyllä exät on exiä vaikka voissa paistais! -

Olen aina miettinyt eropäätökseni tarkkaan ja punninnut viimeisetkin oljenkorret ja kun päätös on tehty, se pitää. Jos ei homma toiminut silloin, niin ei se toimi uudelleen lämmitettynäkään. Sitäpaitsi sellainen soutaminen ja huopaaminen tekisi minusta hermoraunion.

Eihän tunteilleen mitään voi ja sellainen ero tekee kaikkein eniten kipeää, kun vielä tuntee jotain toista kohtaan, mutta tietää, että suhteen jatkaminen on kuin hakkaisi päätään peruskallioon. (Kokemusta on siitäkin.) Siinä tilanteessa vaikka ensin "kavereina" erottiin, niin minun oli pakko lakata pitämästä mitään yhteyttä -teki liian kipeää.  :'(

Aika kultaa muistot ja niin on käynyt hieman pitkäaikaisimman suhteeni kanssa, mutta kyllä minä vielä osaan sieltä ne ikävätkin puolet esiin kaivaa, jos meinaa alkaa liikaa kaihertaa. Ennemmin yksin kuin epätyydyttävässä parisuhteessa!  :)

Nykytilanteeni.. hmm.. sanoisin tasapainoinen, harmoninen, vapaa kuin taivaan lintu.. lapsetkin lentänyt pesästä.. saa mennä ja tulla niinkuin huvittaa ja mitä tykkää.. nautin siis siitä nyt.. ;D
Exät.. no jaa nehän on mennyttä.. ihania niinkauan kuin suhde toimi.. en ole takertuvaa tyyppiä,joten en ala vääntämään rautalangasta, jos ei toimi  :coolsmiley: ..

 :smitten:  :smitten:  :smitten: