Astro Foorumi

Tuli tälläinen aihe mieleen kun eräs ystävä kertoi piruilusta ja ilkeilystä hänen työpaikallaan. Naiset voivat olla aika ilkeitä toisilleen näköjään.
Kyseessä on oikein kiltti mukava ihminen mutta muiden naisten mielestä ilmeisesti "uhkaavan" kaunis.
Onko sinulla kokemuksia tuollaisesta esim. työpaikalla tai muualta?
Mistä arvelet sen johtuvan?
Joskushan riittää sekin että on puhelias ja seurallinen, tai liian kaunis jonkun mielestä.
Miten olet "selvinnyt", oletko joutunut tekemään asialle jotain?

Minä olen itse ollut aina hyljeksitty ja inhottu naispuolisten olentojen keskuudessa, pahiten asia ilmeni teinivuosina, enkä vieläkään tunne oloani kovinkaan mukavaksi vieraassa naisseurassa (varsinkaan ikäisteni seurassa).

Olen itse huomannut naisista seuraavia ikäviä seikkoja
a) kieroja ja hyvinkin järjestelmällisiä
b) kostonhimoisia (ja kostaminen toiselle on naisten keskuudessa hyväksyttyä - eteenkin ex-miehille! Mitä ilkeämpi ja hirveämpi kosto, sen parempi. Nykyiset naistenlehdet ja sarjat tuntuvat vain yllyttävän nuoria naisia moiseen.
c) erittäin tiukkaan ryhmittyineitä. Omaan tyttöporukkaan ei oteta uusia kasvoja, sillä jengi jakaa keskenään kaikkein salaisimmatkin tiedot - asiat jotka eivät vieraille naamoille kuulu.
d) pomottavia, eteenkin parisuhteessa. Seuraan sivusta surullisena kuinka mies joutuu ryömimään täysin naisen tossun alla ja nainen kiukuttelee kuin pahainen kakara, jos ei saa tahtoaan lävitse. Parisuhteen tulisi perustua tasa-arvoisuuteen ja kunnioitukseen.

Työpaikoilla olen aina joutunut porukkaan, jossa on miehiä - ikäisiäni ja vanhempia. Vanhemmat miehet, varsinkin arvoasteikon yläpäässä olevat, katsovat tällaista nuorta hupakkoa nenän varttaan pitkin tyyliin "mitähän tuokin luulee osaavansa" (varsinkin, kun olen yleensä harjoittelijana hommissa). Nyt olen ensimmäistä kertaa työpaikassa jossa on tasapuolisesti miehiä ja naisia ja naiset ovat olleet erittäin mukavia ^____^

 :coolsmiley:
Minä olen koko elämäni joutunut tasapainoilemaan tämän asian kanssa.  >:( Ja olen jo oppinut olemaan niin huomaamaton kuin vain pystyn (huonolla menestyksellä tosin). En tiedä mistä se tasan tarkalleen johtuu mutta olen hirvittävän huomiota herättävä Persoona pelkällä olemuksellanikin -se on toisaalta hyvä ja toisaalta huono asia.

Naisten kanssa minun on kamalan vaikea ollut tulla toimeen työmaailmassa, koska minut leimataan heti kilpailijaksi -vaikka en sitä olisikaan. Minua lähestytään todella harvoin, koska olen muiden mielestä pelottava. En tiedä johtuuko se sitten energiastani vai mistä...
Varsinkin minua paremmassa asemassa olevat kauniit ihmiset kokevat minut uhkaksi ja saan heiltä todella huonoa kohtelua.
Miehet taas yrittävät aina iskeä tai sitten he kohtelevat minua aivan liian kylmästi omassa epävarmuudessaan ja yrittävät sillä pitää minut kaukana.  :idiot2:  >:(

Tänä päivänä en enää välitä vaan teen hommat niin hyvin kuin pystyn ja yritän jättää nämä tällaiset jutut omaan arvoonsa. Ajattelen muiden käytöksen johtuvan heidän omasta epävarmuudestaan ja yritän omalla energiallani pehmittää sitä ja tehdä itsestäni vähän vähemmän "kielteisen" heidän silmissään. Yritän olla positiivinen ja toivon, että se laskisi tuota epävarmuuden muuria väliltämme. Ei kai siinä muuta voi.

Kiitos kokemuksistanne! Ikävä kuulla tuollaisesta. Itse olen aina ollut kova ääninen ja puhelias ja se on muiden mielestä yleensä ärsyttävää  ::) Töissä viihdyn miesporukassa mutta toki tulen toimeen naistenkin kanssa. Miesten kanssa kaikki on vaan yksinkertaisempaa  :)

Kun olen kuunnellut muiden juttuja, tuntuu että naiset todellakin helposti kokevat toiset naiset kilpailijaksi tai uhaksi, mutta miksi?
Jos joku on kauniimpi, fiksumpi tai muuten vaan ihanampi persoona kuin minä niin voi voi. En ala kieroilla selän takan kuitenkaan.

No kyllä! Naiset vilkuilevat aina minua vihaisesti ja kateellisesti, etten vain veisi heidän miehiään!  :2funny:
Eritoten täällä Pohjois-Karjalassa, kun muut naiset ovat 150cm ja lihavia ja itse muualta muuttaneena 174cm ja hoikka. Kyllästyttää tuollainen. Minä olen ihan fiksu nuori nainen, enkä mikään bimbo, joka juoksee äijien perässä.  >:(
Suurin osa ystävistäni onkin kaikki miehiä. On aina ollut. Ne ei juonittele selän takana ja heidän sarkastinen huumorinsa on lähempänä omaani. Yleensäkin sellainen rento asenne miellyttää minua, naiset kun analysoivat kaiken.
Aina en jaksa mulkoilua, mutta en halua myöskään hävetä sitä, että olen kaunis. Ei se ole minun vikani ja tee minusta yhtään huonompaa ihmistä!  :(
Ihmisluonto on aina vain niin hemmetin kateellinen...

Äh. Ärsyttää alkoi... Voi teitä naisia... ;)

SuPi

Olen joutunut työkaverin kiusan kohteeksi. Kolme vuotta takaperin olin yhdessä yrityksessä äitiysloman sijaisena. Työ oli asiaspalvelua/puhelinmyynti työtä. Työkaverini mielestä en osaa keskustella asiakkaiden kanssa, koska ei ole aikaisempaa kokemusta vastaavasta työtä. Arkistoin papereita, aivan väärällä tavalla. Vain hän tekee oikein arkistoinnin. Hän kuunteli kaikki asiakaspuheluni. Työkaverin mielestä en osaa kirjata tilauksia oikein, kun uusi autokuski ei löytänyt perille ja tavarat myöhästyivät asiakkaalle. Autokuski kertoi itse, että pääkaupunkiseutu on tuntematonta aluetta. Työkavei tarkasteli joka päivä kaikki edellisen päivän tekemäni tilaukset ja tarkasteli mappejani. Etsimällä etsi, josta olisi taas valitettavaa, josta saisi taas huutaa. Hän penkoi tavaroitani löysi ihmeiden kautta minun työn sähköpostin tunnukset. Oli lukenut henkilökoihtaisia veistejäni, koska osasi hänen ärsytilassaan ottaa viestit selville. Siinä tilassa soitin ATK-osastolle ja tilasin kaikki uudet tunnukset. Enkä sen jälkeen säilyttänyt töissa missään piilossa salatunnuksiani. Se oli kauheinta kun kaaduin työmatkalla töihin. Työtapaturma tapahtui talvella, uusi lumi oli satanut jäisen kadun päälle. Lensin nurin selälleni. Minulla oli tuuria etten lyönyt päätäni jäiseen katuun, se oli senteistä kiinni. Niskanikamat joutuivat koville. Jouduin sairaslomalle. Työkaverin mielessä asia oli järjestetty juttu, jotta saan olla pois töistä. Hänen kiusa vain yltyi kun 11-vuotias poikani sairastui (koulukiusaamiseta henkisesti). Ei voinyt ymmärtää, että lasta on pakko viedä terapiaa. Hänen mielestään pojan olisi pitänyt mennä yksin. Tein paljon työtunteja sisään, jotta pääsin viemään poikaa terapiaan. Esimiehelle kävi kaikki järjestelyt, mutta työkaverille ei. Kerran oli niin, etten puhunut mitään työkaverilleni menoistani, koska oli sopinut esimiehen kanssa kaikesta. Rouva työkaveri tuli seuraavana aamuna myöhässä töihin ja aloitti huutamaan minulle, että koko maisemakonttori raikui. Etten voi käyttää ylimääräisiä työtunteja lähtemällä töistä. Hän tärisi raivosta kuin raivoleijona. Pelkäsin, jo hänen käyvän minuun käsiksi. Hänen käytös oli todella sairaaloista ja pelottavaa. Todennäköisesti hän yritti vielä alistaa. Sen huutamisen, jälkeen minä lähdin puhumaan työsuojelutoimikunnan jäsenen kanssa asiasta miten toimitaan ja kävin vielä työterveysasemalla puhumassa lääkärin kanssa samasta asiasta. kaikki oli yhtä mieltä, että on kyseessä pahanlaantuinen työpaikkakiusaus. Esimiehelleni kerroin monta kertaa miten minua kohdellaan työpaikalla. Hän vastasi, ettei mahda toisen käytökselle mitään. Minämpä tyttö kirjoitin kirjeen esimieheni esimihelle ja yrityksen pääjohtajalle, miten on yksi työkaveri kohdellut minua. Kun äitiysloman sijaisuuden määräaika oli päättymässä, minulta tultiin kysymään jotta jatkaisin vielä lapsenhoitovapaan vielä putkeen. Kerroin, etten suostu jatkamaan enään työsuhdetta.

Oli hirveetä kun näki painajaosia työkaverista. Hän tuli uniin vielä puolen vuoden ajan. Ei ihme. Hän ei ole enään sen yrityksen palveluksessa, sai lähteä.

Aina olen selvinnyt ongelmistani ja nytkin.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:             

Olen havainnut, että niin sanotut kauniit ihmiset voivat joskus olla ulkonäöstään yhtä vainoharhaisia kuin itseään ei niin viehättävänä pitävätkin ja kuvitella, että kaikki johtuu siitä minkä näköinen on.

SuPi kaikella ystävyydellä, mutta kirjoituksestasi huokuu sellainen asenne, että en suoraan sanoen yhtään ihmettele minkä takia sinulla juurikaan naispuolisia ystäviä ei ole.

Itse en ole mikään häikäisevä kaunotar, mutten myöskään mikään seinäruusu. Luulen, että useimmat eivät pidä olemustani mitenkään uhkaavana. Ainakaan alkuunsa, mutta olen mielenkiintoista kyllä huomannut että kun tutustuvat paremmin niin asenne muuttuu. Olen oppinut pitämään puoleni enkä suostu olemaan kynnysmattona kuten ennen. Tämä asenne se on joka vaikuttaa eikä ulkonäkö. Edelleenkään en ole mikään vamppi, en ole koskaan ollut.

Kauneus on katoavaista, mutta luonne pysyy.

En ole ikinä viihtynyt niin sanottujen kauniiden naisten seurassa. Aikaisemmin kuvittelin sen johtuvan siitä, että olin kateellinen ja iski alemmuuskompleksi jne... voi olla että aikanaan siinä oli sitäkin... mutta nyt tajuan, että heistä huokuu joku asenne josta en pidä ihmisessä oli sitten minkä näköinen tai kokoinen tahansa. Sellainen, että "ihmiset ovat saman arvoisia, mutta minä olen kuitenkin vähän parempi kuin muut".

Liljan mainitsemia ihmisiä on todella mutta on olemassa myös kauniita ihmisiä jotka eivät edes itse huomaa sitä, he ovat todella mukavia ja silti heitä pidetään uhkaavina, kuten esim. tämä ystäväni. Hän ei todellakaan ole ikinä kiinnittänyt huomiota ulkonäköönsä sen kummemmin, hän on huomioonottava ja huumorintajuinen ja kun hän ihmetteli miksi hänen työkaverinsa ovat hänelle ilkeitä totesin että tietysti siksi koska olet niin nätti, mikä oli villi veikkaus minulta sillä en voi keksiä mitään muutakaan syytä, oikeasti.
Hän oli järkyttynyt ja totesi ettei ole edes minkään näköinen.
Eräs entinen työkaverini oli myös hyvin ulospäinsuuntaunut ja siksi pidetty työpaikalla. Muutama henkilö otti hänet siksi silmätikukseen.

Odessan tarina oli järkyttävää kuultavaa. Voin kuvitella fiiliksesi. Voiko tuollaista ollakkaan?
Olen kuullut samankaltaisesta työpaikka kiusaamisesta eräältä naiselta, hän oli todella avoin ja sosiaalinen ja puhelias ihminen ja häntä inhottiin ihan vain sen takia. Outoa...

AthaMaarit on oikeassa, naisten porukkaan on vaikeampi päästä sisään kuin esim. miesporukkaan. Ja kun olen sitten enemmän miesten seurassa niin sinua pidetään naisten keskuudessa tyrkkynä  ;D

Tuli vielä muuten mieleeni semmoinen tapaus kun olen yksin viihtyvää tyyppiä, siis tykkään tehdä töitä paljon myös omassa rauhassa ja välillä on hyvä käydä ihan yksinkin tauolla. Eräässä työpaikassa sain kuulla että minua sanottiin seläntakana leuhkaksi kun muiden seura ei kelvannut. Ja ihan totta, syy oli vain että todellakin välillä on kiva tehdä töitä yksinkin ja olen oikeasti ujo uusien ihmisten seurassa ja siksi alkuun ehkä hiukan syrjäänvetäytyvä  ::)

Artemis hei :D
Kysytkin - se on ilmiselvää edelleen.... Itse en kyllä ymmärrä syytä  :idiot2:, mutta kai se on tuo pärstäkerroin ja suunnaton puheliaisuus.
Opiskeluaikoina muut tyttöset antoivat mulle lisänimen 'kiertopalkinto'.

Kiitän luojaani, että en itse näe itseäni sellaisena kuin toiset (ulkoisesti).
Naisilla on oma riittämättömyyden pelko mukana, pelko, että minä vien heidän miehensä. Eipä tuo kuulu tapoihini, vaikka olisin rakkaudesta sairas.
Maailmahan on pullollaan miehiä, joten antaa palaa kaikkien seuraa kaipaavien hakea :2funny: :2funny: :2funny:

Ehkä se on jokin aikojen alusta periytynyt geeni  ;)

Tämä kyseinen, työkaverin käytös oli kuin psykopaatilla. Hän oli tehnyt sitä  työtä yli 30 vuotta ja hänellä ei ollut omia lapsia, mutta on naimisissa. Eikä hän erikoisemmin laittanut itseään koskaan. (Itselläni on 4 lasta ja meikkaan ja värjään hiuksiani välillä.) Katson siinä olleen kateutta ja katkeruutta elämään kohtaan.

Ystävättäreni on kokenut myös vastaavanlaista työpaikkakiusaamista.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

  Morjensta Artemis!

On tuttua juttua tuo kärvistely, kyräily ja muiden naisten kanssa supattelu jopa...
Mulla on ollu useammassa työpaikassa sama ongelma. Olen hyvin ulospäin suuntautunut ja avoin, sen vuoksi varmaan usein UHKA.
Niin minä ajattelin asian. UHKA jos pomo tykkääkin minusta ja saan paremmat jutut kun muut.....ja jos minulla on paremmat ideat ja jos lapset tykkääkin enemmän minusta, kuin niistä kuiskuttelijoista.
En kertakaikkisesti osannu tehdä mitään, ettei siitä olis noussu haloo....
Tein kaiken varmaan juuri niinkun pitää, todellakin!
Onneksi lapset ovat aitoja ja antavat sen hyväksynnän suoraan!

Mut todella raskasta voi olla, sen olen kyllä kokenut!

Minä olen erilainen, ehkä sellainen luonnonläheinen. Aito ja pukeudun värikkäästi ja rennosti, omanlaisesti. Voin vakuuttaa etten rumasti tai tyhmästi, vaan UHKAAVASTI.
Olen aina rakastanut sitä, että olen se kun olen ja minä näyn ja kuulunkin. Leijonakos se sieltä vähän yrittää nousta......

Kyllä nää jutut on niin pahkuraisia, ettei se heti mielestä poistu ja se itsetunto joskus on alavireessä....Mutta onhan meidän oltava itseämme ja tultava itseksemme.

Mulla on monenlaisia kokemuksia psykopaateista ja olen jotenkuten selviytynyt tervejärkisenä, mutta jälkensä ovat kyllä jättäneet. En tiedä toivunko täysin näistä kokemuksista tässä elämässä. Muutoin voisin taas yhtyä astraalin sanoihin.  :o

Hienoa Odessa että olet kuitenkin selvinnyt vaikka voisin kuvitella että tuollainen jättää jälkensä. Todella kurjaa.

Itse olen aina pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä joka ärsyttää herkästi ja siksi en ole ikinä kamalasti odottanutkaan ihmisten pitävän minusta. Mutta tätä asiaa yritän käydäkin läpi, johtunee karttani aspekteista, siis se että odotan ihmisten aina ajattelevan minusta pahinta  ::)
Mutta olen hölösuu ja kunhan pääsen ujoudestani eroon niin pölötän välillä turhanpäiväisiä ja siksi se varmasti ärsyttää, mutta se onkin oma vika  ;D

Täysikuu, ole ihan oma itsesi vaan. Persoonalliset ihmiset aina huomataan ja jos joku huomataan niin se saattaa herättää muissa kateutta. Eräs hyvä ystäväni on melkoinen sateenkaari, värikäs, iloinen ja henkilö joka huomataan. Hän ei kuitenkaan ole ikinä onneksi joutunut silmätikuksi. Mutta hän onkin niin mielettömän ihana tyyppi että vain hullu ei pitäisi hänestä  :smitten:

Onko se sitten niin että nainen on naiselle susi jossain tilanteissa?
En kyllä ymmärrä mistä se johtuu että joku koetaan ilkeilyn arvoiseksi, varsinkaan kun en ole koskaan kenenkään tuolia hätyytellyt työpaikalla tai ruvennut mussuttamaan miehille joilla on seuralainen matkassa..
Ei se kaikki naisten naljailu tvs. ole välttämättä siitä kiinni että joku koetaan uhkaksi, omalla kohdallani uskon että se on erilaisuuden pelko. Erilaisuuden siinä mielessä, ettei minua kiinnosta ns. perinaisellisiksi luetut asiat ja ehkä olen tyhmyyttäni tehnyt sen myös selväksi. Ehkä se etteivät nämä kanssasisaret oikein saa minusta otetta ja että olen muutenkin aika vaikeasti lähestyttävä tyyppi, on aiheuttanut sen että sitten he alkavat koeilla kepillä jäätä...
Itse koen ns.ilkeilynä sellaiset tietyt alentuvat katseet tvs tai sellaisen muka hienovaraisen dissaamisen ( päälle puhuminen eli keskeyttäminen, tervehtimättä jättäminen, puheen osoittaminen kaikille muille jne) aivan kuin en olisi edes samassa huoneessa.

Yksi pahimmista (työpaikan) jutuista oli joskus takavuosina, kun luulin erästä naista jollain tapaa hengenheimolaiseksi. Tämä ihminen teki ison virheen, jonka myönsi minulle, mutta ns.johtoportaan edessä langetti syyn minun niskoilleni. Hän oli kuitenkin ollut talossa pitempään ja nokkimisjärjestyksessä ylempänä, joten turha olisi kai ollut ruveta inttämään että nyt tuo suorastaan valehteli. Sain sitten seuraukset niskaani johon tämä rouva Brutus kuittasi että eipä käy sua kateeksi..Mukava kokemus :knuppel2: :knuppel2:

Alentuvat katseet ja sen semmoiset ovatkin inhottavimpia juttuja. Eräs asia on selän takana juoruilu. Itse sain kerran kuulla eräältä naiselta työpaikalla että minulla on joku "juttu" meneillään erään työpaikkamme miehen kanssa. Olin järkyttynyt, minähän olen onnellisesti suhteessa oman mieheni kanssa. Olin kuulema viettänyt niin tiiviisti aikaa tämän miehen kanssa joten paikan muut naiset olivat tulleet siihen johtopäätökseen että "teen sitä" sen miehen kanssa. Tosiasia oli se että kyseinen mies oli oikein mukava mielestäni ja tulimme hyvin juttuun, kävimme yhdessä kahvitauoilla ja syömässä ja sehän on ilmiselvä merkki seksisuhteesta  ;)

Minut on savustettu ulos muutamasta työpaikasta, naisten toimesta lähinnä :-\.
Perättömät jutut olivat sitä luokkaa, että niistä olisi voinut vetää juorujen aloittajat oikeuteen. Ei kiva.

Samaa mieltä ollaan. Itse olen Pohjois-Karjalasta ja 170 cm pitkä ja SOPUSUHTAINEN. On aika väärin yleistää noin kärjekkäästi ja etenkin ulkonäköä...Vaarallisilla vesillä. Ehkä se on se luonne ja asenne, itsensä ja pohjoiskarjalaisten, mikä vaikuttaa, eikä ulkonäkö. Ja saatikka sitten arvostella muiden ulkonäköä...Come on, mitä on kasikymppisenä enää iloa menneestä ulkonäöstä? Mieluummin vilkas ja ajatteleva mieli.

Tottahan toki suomalaisen luonteeseen tuntuu kuuluvan kateus. Ja mitä ihmeellisimmistä asioista ja joskus jopa tietämättään. Sehän voidaan kuitata vaikka huonona ensivaikutelmana. Mutta mistäs me tiedämme, onko muissakin maissa samanlaisia kateus-komplekseja, kuin Suomessa? Vai onko se sitten osa vain ihmisluonnetta?

Niin hassua, kuin se onkin niin naisilla viiiiiiiiraaaa.... :2funny: Siis oli kyseessä hormonit tai mikä tahansa, niin samanlaisia ongelmia ei tunnu niin paljoa olevan miehillä (tai sitten niistä ei puhuta). Olisiko naisilla kuitenkin sellainen auktoriteetti kysymys, joka aiheuttaa työpaikoilla ongelmia? Koska on ihmisiä, jotka erottuvat joukusta jo pelkällä olemuksella. Mutta suurempi arvo vielä sille, millainen on luonteeltaan. RIstituleen joutunevat pahiten ne, jotka erottuvat olemuksellaan, esim. itsevarman näköinen ja tyytyväinen itseensä mutta kuitenkin ei ole niin hyvä puhumaan tai ei uskalla tuoda asioita julki. Tällöin alkaa juorut lentää...TUntuu ettei mikään ole hyvin. Jos yrität olla huomaamaton, sinut lytätään pahemmin. Jos olet ihan oikeasti harmaahiirulainen, etkä koskaan muuta ollutkaan, ei kukaan kiinnitä sinuun huomiota (tähän kuulunee todella pieni osa ihmisistä...) Sitten on niitä laumaeläimiä, jotka eivät ole luontaisia johtajia, ei itseluottamus riitä toimimaan yksin tms...Joten nämä itseluottamuksen puutteessa olevat lienevät pahimpia kiusaajia, ja yrittävät vain pönkittää omaa egoa ja samalla tökkiä "heikompaa" tai salaperäistä "kilpailijaa". Oikeat johtajat voivat olla sitä miltä näyttävät ja sitä mitä luonteeltaan ovat. Toki kaikissa "kasteissa" voi joutua puheiden kohteiksi, mutta pahiten kärsivät ne, jotka ovat samalla kertaa itsestään ylpeitä mutta kuitenkin epävarmoja. Toisin sanoen ei kykene nuolemaan kenenkään p*ttä tai liittymään itseään pönkittävien kiusaajien laumaan.

En keksi muuta selitystä naisten käyttäytymiseen. Miehillä se jotenkin ratkeaa sanattomasti, tai sitten tilanne räjähtää kunnolla käsiin. Mutta naiset...

Itse olen kokenut vähän kaikkea, ja nyt yritän vihdoin viimein löytää itseni lauman, harmauden tai epäluottamuksen seasta. Loppujen lopuksi riittää, kun luotan ja uskon vain itseeni, oli ulkonäkö mikä tahansa. Eli ei tälläisessa asiassa ole niinkään suoranaisesti kyse ulkonäöstä, vaan siitä mikä luonne olemuksesta huokuu. Kun on saavuttanut hyvän olon uitsensä kanssa, voi olla muiden yläpuolella olematta kuitenkaan johtaja. Silloin ei oikeasti välitä ja uskaltaa sanoa suoriksi asiat. Se on itseasiassa aika hieno fiilis tajuta se...

Itse koin "herätyksen" niin, että puheetkin vähenivät. Suorastaan jopa olivat muuttuneet kunnioittavan ja pelonsekaisen puolelle...heh.. :2funny: Se voi olla hieno tunne... ;D

Ja minä en oikeastaan enää usko niinkään ulkonäköön. Viitaten SuPin tekstiin. Jos tuijottaa vain kuorta, se osoittaa mielestäni itseluottamuksen puutetta. Ja jos välittää mulkoiluista tyypeiltä jotka kävelevät kadulla, se myös itseluottamuksen puutetta. Seuraavan kerran kun joku mulkoilee, HYMYILKÄÄ VILPITTÖMÄSTI TAKAISIN! Voitte kuvitella reaktion. Se osoittaa ns. järjestyksen. Ihan niinkuin eläimillä, sama asia ihmisillä. Meillä on tarve järjestäytyä. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, nämä ovat minun kokemukseni ja mielipiteeni.

Ja muuten, olen ollut itsekin kiusattu ja tiedän, ettei siitä kovin helposti nousta. Tsemppiä kaikille niille, jotka siitä kärsivät tai yrittävät siitä päästä yli. :smitten:

Viihdyn paremmin miesporukassa, juuri tuon naisten seläntakana supattelun takia, suurinosa ystävistäni ovatkin miehiä. Hyvinhän miehetkin tuon juoruamisen osaavat, mutta se ei ole niin piikettelevää ja kostavaa kuin naisten harjoittama.

Tykkään kyllä juoruta ja tehdä muita 'naisten juttuja', mutta liika on aina liikaa.

On se vaan niin väärin, kun nainen on naisen kimpussa. Se tuntuu olevan toisille pakkomielle ottaa joku kynsiin ja nokkia siltä nahka rikki. On kuin  korppikotka pienen varpusen kimpussa.

Uskon varmasti siihen, etteikö työ yhteisön kiusaajista jäisi heikompiin henkisiä arpia. Siihen tarvitaan kovia ponnisteluja unohtamaan ne. Uusiin työkavereihin tutustuminen vie aikansa. Minulla kävi onnekkaasti uudessa työpaikassani. Olen yksin vastuussa sen työpisteen toiminnasta. On ihanaa, kun esimieheni luottaa minuun ja töiden sujuvuuteen. Esimieheni ottaa todella alaisensa huomioon hyvin voinnit. En olisi tässä nyt tyytyväisenä, jos kaikki menisivät huonosti. Kun menee hyvin, sitä jaksaa paremmin ja iloitsee pienistä hyvistä päivän tapahtumista.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Ikävä kuulla, että noin monella on työpaikalta tuollaisia kokemuksia.  ???
Itse olen jokaisessa työpaikassa onnistunut jotenkin ottamaan sen oman paikkani. En ehkä ole porukan suosituin, mutta en millään tavalla myöskään tunne jääneeni porukan ulkopuolelle. Tai sitten olen ollut vain onnekas kun työelämässä olen tavannut niin mukavia ja lämpimiä ihmisiä.

Olen minäkin silti nähnyt myös sitä toista puolta... Eräässä työpaikassa naispuolinen työkaverini otti jostain syystä minut oikein silmätikuksi ja suurennuslasin kanssa kulki vieressäni arvioimassa, että teenkö työni oikein. Tietenkään hänen mielestään en tehnyt. Hän puhui minulle kuin idiootille ja pyöritteli aina silmiään jne jne... Kaiken huippu oli kun hän alkoi pitämään minulle saarnaa siitä, että en laita rahoja oikein päin kassaan. Siinä vaiheessa toinen työkaveri jo puuttui juttuun ja sanoi että no hyvänen aika en minäkään niitä noin laita. Kaiken kaikkiaan raivostuttava ja ärsyttävä tyyppi, mutta aina kun näin hänen olevan samassa vuorossa niin hengitin vain syvään ja otin esille kirkkaimman tekohymyni ja ajattelin, että olen täällä yhtä lailla samassa työssä kuin sinäkin ja olen saanut kiitosta tekemästäni työstä, joten ihan turha pyöritellä siinä silmiä ja puhua kuin en tajuaisi tai osaisi mitään. Osaan ihan yhtä hyvin kuin sinäkin.

Sain muuten sen kuvan, että tämä ko. henkilö ei ollut itse mitenkään varsinaisesti suosituimpien listalla muiden työkavereiden mielessä.

Toisessa työpaikassa sitten tapasin oikean juoruringin, mutta minua kun ei juorut kiinnosta tippaakaan niin olen aina jättäytynyt niiden ulkopuolelle. Muuten kyllä olen ystävällinen ja juttelen, mutta jos tulee jotain juoruja esille niin teen selväksi hyvin pian, että en vain ole kiinnostunut. Tämä on toiminut enkä ainakaan itse ole tuntenut mitenkään jääväni ulkopuolelle mistään, jos en heidän juorukerhoonsa kuulukaan ja päinvastoin he huomaavat, että vaihdan puheenaihetta ja alan pyöritellä silmiäni vain kun alkaa juoruaminen. En muulloin.

Naiset muuten ovat elekielen mestareita mitä tulee kiusaamiseen ja muutenkin käyttäytymiseen.

Yksityiselämässä minun on sitten huomattavasti vaikeampi suhtautua, jos joudun "silmätikuksi" ja sillä saralla on vielä paljon opittavaa...

Pidetään puolemme!  :smitten:

Lilja sen sanoi, pitäkää puolenne  :knuppel2:  ;)
Tosissaan, ei pidä olla liian kiltti jos joku tosissaan ottaa silmätikuksi.

AAARGH! Tässä toinen erittäin inhottava yleiskäsitys! Itse olen aina hyvää pataa miesten kesken ja yleensä olen päässyt töihin/harjoitteluun paikkoihin, joissa työtovereina on ikäisiäni miehiä. Heidän kanssaan mennään kahville ja jutellaan paljon. En tiedä osaisinko edes puhua peruskaksikymppisten naisten juttuja (tuntuu pääasiassa olevan luokkaa ulkonäkö, trendit, seksikokemukset, bileet ja ex-poikaystävät..  :D )

Ystäväpiirissäni on myös paljon miehiä ja yleensä heudän kanssaan tulee käytyä silloin tällöin kahvilla, ostoksilla tai leffassa. Kävin erään miespuolisen tuttavani kanssa elokuvissa, kun minulla oli yksi ylimääräinen vapaalippu. Kerroin asiasta silloiselle poikaystävälleni, joka tuhahti "Et sitten voinut minulle kertoa". Mie äimistyin kamalasti ja totesin vain, että juurihan minä kerroin sinulle...! :D

Niin eli ymmärrät kai että otti päähän? Uskomatonta minunkin mielestäni. Ihan kuin jostain kivikaudelta, ettei voi mies ja nainen käydä kaksin kahvilla ilman esiliinaa  ;)

Itse asiassa en edes haluakaan naisystäviä. Ja jos satun sellaisia saamaan, ovat hekin laillani poikatyttöjä.
Olisi vain kiva, jos he eivät inhoisi minua, ennen kuin edes tuntevat kunnolla. Suhtaudun naisiin kyllä suvaitsevaisesti muuten...

Myönnettäköön että osaan olla itsekäs, mutta sen pohjalla on vain epävarmuus.

Kauneudesta on ollut paljon hyötyä. Edustustehtäviin pääsee helposti. Ja sitä kautta saa kontakteja, joita tarvitsee työelämässä.  :)

Minut ehkä ymmärrettiin hiukkasen väärin...hm...
Siitä kohtaamastani mulkoilusta sen verran, että olo on kuin näyttelyesineellä joskus. Pukeudun poikkeavasti jne... Mutta en siksi että haluaisin tulla tuijotetuksi...Aina sitä vain ei jaksa... muutenhan se on ihan ok. Hyvällä ja pahalla katseella on eroja. Harvoin katse on sellainen  :) usein vain negatiivinen.
Sama liittynee kehen tahansa erilaiseen yksilöön...
 
...yritin vain olla rehellinen...
äh. antaa olla

s-p the kärjistäjä  ;)

...älkää nyt pitäkö minua pissipäänä...

Kauneudesta voi toki olla hyötyäkin mutta myös haittaa  ;)

Kauneus on hiukan tuollainen kaksiteräinen miekka. Siitä toki on hyötyä joissain tilanteissa, mutta myös aivan uskomatonta haittaa, mutta kai siinäkin elämä pyrkii balansiin jollain tavoin.

Siunaus ja kirous samassa paketissa..

Mikäs siinä olisi kauniina olla,
jos muut eivät tuntisi itseään rumiksi ja loukatuksi..? ;)

Kaunis nainenhan on loukkaus jo pelkällä olemassa olollaan rumempia kohtaan. ;)

Toisaalta...

Tuo kateuskin on kaksiteräinen miekka, joka kertoo kantajastaan. ;)

Kateellinen ihminenhän vain hakee tasavertaisuutta kanssasi ja kun hän toteaa sinun omaavan jotain sellaista, mikä hän itse haluaisi olla ja kun hän kokee, ettei voi saavuttaa tuota ylevämpää tasoa, niin se joka on sillä tasolla täytyy pudottaa kateellisen ihmisen tasolle ja hän voi tuntea olevansa tasavertainen kanssasi. ;)

Jokainen haluaisi olla parempi kuin toiset ihmiset, vaikka vain harva sen myöntää.  :coolsmiley:


Oli puhetta kateudesta suomalaisena ilmiönä aikasemmin ja sitä se todellakin on.
Suomessa vallitsee "tasa-arvoisuuden tavoittelu" kaikilla elämän alueilla.
Siksi Suomesta ei löydy oikeasti ns. hienosto-alueita (voit omistaa ökytalon, mutta naapurissasi voi asua silti duunari tai puliukko) tai esim. super lahjakkaita lapsia/tiedemiehiä jne, koska kaikkien pitää olla tasa-arvoisia ja "lähteä samalta viivalta" muiden kanssa. :coolsmiley:

Kaikenlaisen erilaisuuden hyväksyminen vaatisi kaiken kattavan suvaitsevaisuuden, siis myös lahjakkaiden, kauniiden ja menestyvien ihmisten hyväksymisen yhteiskunnallisesti kelpaaviksi ihmisiksi. :coolsmiley:

No kaikissa asioissa on omat hyvät ja huonot puolensa. :coolsmiley:

Tasa-arvoisuudessa kehitys on hidasta, lähes pysähtynyttä, koska pitää mennä aina sen heikoimman yksilön mukaan ja taas lahjakkuudet/muut eteenpäin kehittävät ihmiset/asiat eivät pääse esille.
Se ei ole myöskään ruoki suvaitsevaisuutta.  :coolsmiley:

Esim. kommunismin perusajatus on juuri tämä, että kaikki ovat "samalla viivalla" ja saman arvoisia. ;)

Yhteiskunnat, joissa on "eriarvoisuutta" mahdollistaa, että voit halutessasi toteuttaa itseäsi ja lahjakkuuttasi hyvinkin pitkälle ja menestyä sillä tai siten vain tehdä kovasti työtä menestyksesi eteen. Yksilöllä on enemmän valtaa oman elämänsä suhteen ja ympäristö on kannustava ja tukeva pyrkimyksissäsi. ;)
Tosin aina löytyy niitä, jotka eivät halua nähdä vaivaa elämänsä eteen ja siten jäävät jälkeen näistä muista ja tämä tietenkin aiheuttaa närää ja vatsan väänteitä. ::)

Tälläisiä ajatuksia.. ::)

Sinun elämä olis kyllä varmaan helppoa, jollei olisi niitä kaikkia muita, jotka tekevät sen niin hankalaksi kaikenlaisilla pikku tunteillaan  ;D!



Heh, ai niinkuin jenkeissä vai..?   ::)
Oletko esim. lukenut kirjan "nickle for a dime" (tai jotain sinnepäin)
Niin ja tuosta asuinaluehommasta, täällä Holkuissa ollaan palaamassa nyt viimein siihen, että asuinalueita "sekoitetaan" slummiutumisen ja sosiaalisen eristäytymisen estämiseksi. On todettu että on huono ratkaisu pitää "sosiaaliset luokat" erillään...

No mutta tuohon alkuperäiseen aiheeseen, minusta asia on niin että naisilla ja miehillä on vaan yleisesti ottaen eri keinot tuohon kateuden osoittamiseen. Miehet vetää vaan suoremmin turpaan ja sitten katsotaan kuka on alfa-uros. Naisilla tuon nokkimisjärjestyksen määrittämiseen on paljon enemmän keinoja.

Ihminen on yhäkin hyvin pitkälti elukka, ja jokainen haluaa olla "haluttu pariutumiskumppani" Siihen sitten päästään eri keinoilla, jotkut geeneillään, ja jotkut kyynärpäillään.

Nyt jo tosin hirvittää työelämään palaaminen, juuri tuon työpaikkakiusaamisen takia. En ole sitä koskaan kokenut (olen aina törmännyt tosi hyviin tyyppeihin töissä, niin Suomessa kuin muualla), mutta koskaanhan ei tiedä...

Kyllä minusta tuntuu siltä, että nainen on naiselle susi. Ja ihminenhän on vain yksi elukka muiden elukoiden joukossa tässä maailmassa. Ja kuten aiemmin mainittiin, niin tosiaan se pariutumisvietti ja alfauros meininki vaikuttaa suuresti kaikkeen. Vaikkei sitä erota välttämättä, kuin ne, jotka sitä ymmärtävät etsiä...Samat eläimelliset halut ja nokkimisjärjestykset pätee meillä ihmisilläkin ja juuri se näkyy kiusaamisena. Eli vaikka me ihmiset kuinka olemmekin maapallon valtiaita, ei meistä eläimellisyys häviä.. ;D Päin vastoin, mielestäni ihminen on vähitellyt vain kärjistynyt eläimellisyydellään. Esim tuhoamalla muita lajeja ja käyttäytymisen muututtua. Kun ei ole huolta hengissä säilymisestä, niin kummasti henkiset nokkimisjärjestykset saavat sijan elämässa. Eikö näin?

Mutta koska elukoita ollaan, niin kiusaamista voisi pitää myös toisaalta hyvin luonnollisena ihmisen käyttäytymisenä. Muut eläimet keskittyvät kiusaamaan ja karkoittamaan vain vihollisia ja tunkeilijoita, kun taas ihminen on osoittanut luonteensa mm. sodissa ja aiemmin mainitulla kateudella. Joten ei ehkä toisaalta voida sanoa naisen olevan naiselle susi...Meillä on vain tarve hommata ongelmia.  ;D Ja miehilläkin samaa on, he vain käyttäytyvät "yksinkertaisemmin" asian suhteen.  :2funny: Ei siis ole niin paljoa juonittelua tai kikkailua.

En tiedä....Mielenkiintoinen jutun aihe, josta voisi lähteä rönsyilemään vaikka mihin suuntaan. Olen kaiketi siis vaarallinen niille laumaeläimille, jotka tykkäävät puhua kuuloetäisyydellä. ;)

 Tuosta edellisestä tuli mieleen tänään lainaamaltani levyltä muutamat laulunsanat:
"For once you must try to face the facts,
mankind is kept alive by bestial acts."
--Kurt Weill--

Nefertatilla tuli asiaa! Evoluutiopsykologia kiinnostaa, joten sitä tutkiessa on tullut huomattua, että ihmisessä on evotionaalisesta erittäin paljon eläintä. Parhaiten se tulee esille juuri sukupuolikäyttäytymisessä, koska evoluutiollahan ei ole muuta tarkoitusta kuin pitää laji hengissä tavalla tai toisella  ;)

Hei hei, evoluution merkityshän on tietoisuuden kehitys. Pitää kehittää uusia fyysisiä ruumiita tietoisuusyksikköjen kotipesiksi.

Pettämistilanteessa toinen nainen ei todellakaan välitä, esim eräs nainen jolle soitin kun hän alkoi pelata exäni kanssa. Ei tullut naiselta empatiaa siihen kun olin raskaana. Sai sitten kokea pari varsin hankalaa vuotta k-o- miehen kanssa. Annoin naiselle anteeksi, mutta en voi väittää että olisimme ylimmät ystävät.

Likaista peliähän se on kun alkaa himoita toisen aviomiestä, turha sanoa ettei hän TIENNYT. Soitin ja sanoin tilanteemme, hän eli ihan omia himojaan. Nyt sitten niillä on jotain kolmiodraamaa systerin kanssa ja minulla tunteiden irroitusta ystävä-rakastetuista, kuinka niitä voisi enää rakastaa.

Onneksi en ole tavannut sen jälkeisen petturin katraasta kuin yhden naisen, joka oli kyllä ihan valkoinen kuin lakana tavatessaan minut. Naiset tekee mitä tahtoo himojensa kanssa, vaikka menee toisen parisänkyyn. Näin on. Että en minä naisiakaan kunnioita näissä asioissa.

Kyllähän miehetkin melko alkukantaisesti käyttäytyvät, oletteko huomannut mitä tapahtuu kun beibe astuu huoneeseen, jos useampi mies on kiinnostunut samasta naisesta alkaa sulkien sukiminen ja pörhistely  ;D Melkein kuin luontovideota katselisi missä kaksi riikinkukko urosta kilpailee naaraan huomiosta  :)

Itse aiemmin kyselin jännittämisestä ja en muista valitettavasti kuka minulle vastasi mutta hän sanoi että kyse on "taistele tai pakene" reaktiosta joka on lähtöisin aikojen alusta ja vaikuttaa edelleen ihmisissä vaikka ulkoisia uhkia ei samalla tavalla enää olekkaan.

Toinen vaihtoehto on ettei luotaisi evoluutiota vaan täydellisiä olentoja, joista kukaan ei voisi loukata ketään?

On mielenkiintoista kuitenkin tavata naiset joiden kanssa exät petti. Ei ne sen kauniimpia tai ihmeellisiä ole - VAIN ERI VARIAATIOITA samasta asiasta. Jotain yhteistä voi olla työssä tai taustassa näillä naisilla, koska miehet etsii samanlaista-

^kaikki on unta tai peliä^

Piti muuten vielä sanoa tuosta että Suomessa ollaan kateellisia kauniille ihmisille, useissa muissa maissa tuo vaan on taas toisinpäin. Jos siis on ruma (nainen), niin kiusataan. Samoin oletuksena on, ettet osallistu yhteiskuntaan samalla tavalla kuin tavalliset ja varsinkaan kauniit. Islannissa asuessani eräs ranskalainen ystäväni esimerkiksi ihasteli (kai lähinnä kuriositeettina) kuinka rumat ja lihavatkin ihmiset käyvät uimahalleissa... Se ei kuulemma ranskassa kävisi päinsä. Siellä myös on ihan normaalia kommentoida toisen painosta, ja kehottaa jättämaan jälkiruoka väliin.
Tai vaikkapa italiassa, siellä tuskin Halosesta olisi koskaan tullut edes ministeriä, saati sitten presidenttiä!

Mitä luulette, oisko muuten niin että sukupuolten suht tasainen jakauma työpaikalla vähentää kiusaamista? Ainakin oman kokemuksen perusteella on näin. Kun olen ollut hanttihommissa miesvaltaisessa työpaikassa, niin sielläkin käytös oli uhkailevaa ja kiristävää, tosin fyysisesti. Sitten kun on ollut fiftyfifty paikoissa, niin sukupuolet ovat jotenkin tasoittaneet toisiaan, ja pahimmilta draamoilta on vältytty.

Miesvaltaisella työpaikalla miehet hoitaa auto-veneaiheet ja seksistiset vitsit, sekä nainen voi heitä hieman hurmata.

Tosi hyvä kommentti Nefertarilta.

Oon kanssa sitä mieltä että ihminen on paljolti eläin, ja tää monesti yritetään sivuuttaa, ihankuin emme muka olisi jollain tavalla samlla viivalla muidenkin elukoiden kanssa.

ja sitten kun kuitenkin meissä on vielä jotain muuta. kun me pystytään tiedostamaan, tarkkailemaan itseämme ja toisiamme ja valitsemaan. eläimet ei varmaan niin suuressa mittakaavassa pysty valitsemaan kuin ihmiset.

olen monesti kuullut kiusaamista esim koulukiusaamista puolustettavan just sellaisella evoluutioon perustuvalla ajatuksella, että näin se menee luonnossakin, vahvemmat syö heikommat, ja luonnon valinta toimii...

hmm.... ::) ;) mun mielestä tää on taas yksi osoitus ihmisen nokkeluudesta...nimittäin aina se osapuoli jolle on jostain teoriasta apua, nappaa sen omaan käyttöönsä puolustamaan itseään, esim tällä teorialla voi kiusaaja oikeuttaa kiusaamisensa ja tehdä siitä jopa hyvän jutun, evoluutiota edistävän, "lajin parhaaksi".

Ihminen tiedostaa ryhmän hierarkian lait, tiedostaa eläimellisyytensä, tiedostaa evoluution....mutta, hänellä on mahdollisuus VALITA mitä toteuttaa.


esim, onko pakko toimia aina niin kuin "tiedetään lajin toimivan" ?.

voitaishan todella mennä takaisin siihen, että vain vahvimmat ja komeimmat pärjäis, ja muut jätettäis nälkiintymään ja ruhjoutumaan vahvempien alle, mutta sitten luultavasti yhteisöt alkaisivatkin vaikuttaa enemmän eläinlaumoilta tai alkukantaisilta heimoilta (näissäkin on muuten paljon hyvää...esim alkukantaisissa heimoissa)

Mut kauniit ja komeat, alfa-ihmiset hyötyvät kaiken aikaa myös niiden vähemmän viehättävien ihmisten saavutuksista. Tää kehitys ei taatusti ois tällä tasolla, jos kaikki ois ollut kiinni ulkonäöstä. Hyvä ulkonäkö ei monesti hyödytä kun sitä yksilöä itseänsä ja hänen kumppaniaan, mutta sillä ei ole ryhmän edulle välttämättä niin suurta merkitystä...ajatus vain...

jos ajattelee vaikka liikuntavammaista fysiikkaneroa Stephen Hawkingia, niin hän tuskin olisi pärjännyt luonnonvalinnassa ollenkaan fyysisten puutteidensa vuoksi, mutta kylläpä hänen älynlahjansa kuitenkin kelpaavat kaikille hyödynnettäväksi.


mun mielestä yksi merkittävä keksintö, tuon menneen parinsadan vuoden aikana jolloin ihmiskunnan historiassa tuli pikavauhtia aivan mielettömästi keksintöjä, on tämä ystävämme kamera.

miettikääpä kaikkee mihin kamera liittyy...tv,Internet,(melkein joka kodissa...) elokuvat, lehdet...ihankuin kamera ois jo mielen tasolla syöpynyt ihmisten tajuntaan niin, että he katsovat alituiseen itseään kuin linssin läpi...kamera mhdollistaa tuon ihmiskuvatulvan, kaikki ne mielikuvat mitä saamme ja mihin juodutaan vertaamaan itseämme.

meillä ois paljon vähemmän kilpailtavaa ja vertailtavaa ulkonäöllisesti ilman tätä keksintöä, ja voitais ehkä olla enemmän tyytyväisiä itseemme.

tosin en nyt tässä väitä että kameran keksintö pitäis pyyhkiä ihmisten historiasta, se vaan tuo uutta haastetta meidän mielillemme. Kyllähän se paljon hyvääkin tuo. mut sitten tuntuu että siitä on tullut kuin sellainen kollektiivinen peili, tai aurinko, jonka valoa monet tavoittelevat. ois ihanaa päästä näkymään kaikennäkevän silmän alle, joka tekis minut todella arvokkaaksi ja ikuiseksi. ::)

sori, minä innostuin nyt hiiltymään tälle "vahvimmat ja kauneimmat selviytyy luonnonvalinnassa" ajatukselle oikein kunnolla ;D

 Eli niin, joka näin ajattelee...niin hän vois miettiä niitä kaikkia ihmisiä jotka mahdollistivat hänen oman hengissäsäilymisensä silloin kun hän itse oli pieni ja avuton...esim oliko se äiti maailman kaunein ja just täydellisessä meikissä kun vaihtoi vaipat ja ruokki (ilman sitä olisit kuollut)

tai kuinka kauniita ovat ne kaikki ihmiset, joiden työpanosta ilman et yksinkertaisesti pärjäisi. Esim se rekkakuski joka kärrää ne ruuat sinne kauppaan tai tää lukemattomien eri ihmisten monimutkainen ketju, joka toimii kokoajan pitäen kaiken "hyvinvoinnin" pystyssä. Ei sitä ala-asteellakaan ajatellut että kuinka kaunis se opettaja oli, joka opetti lukemaan ja laskemaan...ilman näitä taitoja tämä alfa-aikuinen olisi luokiteltu idiootiksi nykymaailmassa.

eli vähän nöyryyttä peliin, ei kukaan täällä yksin pärjää...ja joku niistä ihmisistä joita ilman ei tulisi toimeen, voi olla vaikkapa...hui kauhistusta...ruma ja lihava... ::)

ei ollut henkilökohtaisesti kellekään, kunhan puuskutan ;D

Tiedän ettet Sign ihan tätä ajanut takaa mutta  maailmansivu on ollut jostain syystä vallalla se käsitys että rumat/heikot jne saa aina ne paskimmat hommat jotka ei ns. paremmille kelpaa, kaiken maailman kastijärjestelmät, rotu-opit tvs. perustuu tietty tähän ajatukseen. Jos sieltä "pohjalta" joku ponnistaa, niin saa aivan varmasti enemmän vastustusta osakseen, mutta sitten kun nämä "rumilukset" ovat kannuksensa todistettavasti ansainneet, niin heitä yleensä arvostetaan huomattavasti enemmän kuin näitä joilla on geneettinen, yhteiskunnallinen yms kultalusikka jo valmiiksi suussa.

Kyllähän se kaikki nokinta ja muu sylettää itse kutakin aivan vietävästi. Tilanteesta riippuen asian voi yrittää korjata ja jos silti saa osakseen simputusta jne, niin sittenhän se ei ole oma häpeä. Luulisin kyllä että syvälle sisimmässään suurin osa niistä nokkijoistakin tietää tekevänsä väärin, joilloin he syyllisyydentuskissaan saattavat jopa lisätä pökköä pesään. Siis mikäli eivät ole valmiita tunnustamaan sitä päin naamaa. Tätäkin on nähty ja koettu. Kun olen joskus nähnyt näiden kiusaajien  katseesta sellaista epävarmuutta ja noloutta, niin suurin osa ketutuksesta häipyy sen siliän tien. Ja jos vielä osaa antaa anteeksi "vainoajilleen" niin silloin voisi vaikka ajatella että hei, minähän se tässä olen se vahvin ja kaunein, ainakin sisäisesti ja ainakin tässä tilanteessa. Tuo oivallus auttaa jaksamaan taas seuraavaan päivään.

Aivan. Mun mielestä sivistyneen nykyihmisen on tavallaan vähän tekopyhää lähteä aina piiloutumaan sen evolutiivisen käyttäytymisen taa, jolle ei vaan nyt mukamas kertakaikkiaan mitään voi.

On hyvä tiedostaa ja tunnustaa sen alkukantaisen, vaistonvaraisen eläimen olemus itsessään, mutta se ei silti poista meiltä vastuuta omista tekemisistämme ja valinnoistamme.

Oletteko muuten ajatelleet tuota asiaa siltä kantilta, että Hitlerin ajatukset liippasivat hyvin läheltä tuota ns. luonnon sääntöä vahvimpien ja kauneimpien säilymisestä. Lienee hänelläkin omassa sairaassa kierossa mielessään ollut kristallinkirkas ajatus siitä, kuinka hän vain hiukan avittaa luontoa jalostamalla ihmisrodusta entistä ehompaa ja uljaampaa.

Evolutiivinen jäänne on muuten se ihmisen pakkomielteen omainen viehtymys erittäin runsasrasvaiseen ja proteiinipitoiseen ravintoonkin. Joskus muinoin se kun oli elinehto. Läntisessä hyvinvointiyhteiskunnassa siitä piirteestä on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut vain valtavaa ja terveydelle erittäin tuhoisaa vahinkoa.

Vaikka mielestäni olisi surullista, jos ihminen kokonaan vieraantuisi vaistonvaraisesta käyttäytymisestään, niin nyky-yhteiskunnassa lienee tarpeellista silti joiltakin osin koittaa irtautua siitä eläimellisyydestään, tehdä monesti niin kuin pitää, eikä niin, kuin haluaa.

***ja tuossapa sing olikin ehtinyt jo väliin omalla kommentillaan, ja enska myös ja siinähän näitä samoja ajatuksia jo osittain tulikin. anteeksi siis toisto, mutta menköön

joo, en silleen tuota tullut ajatelleeksi...ja minulla on takani sellainen menneisyys, että olen kait ollut huomattavan sokea ja tyhmä sekä sosiaalisesti sekä evolutionaalisesti. tarkoitan sitä että omassa päässäni on ollut joku utopia kaikesta, ja mulla kesti tosi kauan oikeesti tajuta ja sisäistää kaikenlaisten nokkimisjärjestysten logiikka. suuri osa muista näytti toimivan niiden mukaan, ja mä en ymmärtänyt niitä. no sitä oppii lisää...mut jotenkin oon tullut tuohon kuvioon sisään aina oudosta kulmasta ja kyseenalaistanut kaikkea mikä on ilman että ei perustella miksi olisi paras vaihtoehto että se on juuri niin ja miksi sen pitää olla niin koska on aina ollut.

itse luultavasti pääsin kiusatuksi, koska en tajunnut nokkimisjärjestyksiä, en osannut seurata johtajaa enkä tavallaan kunnioittaa ryhmän päälliköitä. olin vaan liian ulkona kaikesta. ja ulkonäköäni sanottiin kauniiksi (teininä) en tajunut tätäkään itse (en pitänyt itseäni minään, liian iso nenä liian pienet silmät inhoon itteeni etc...), vasta myöhemmin kuvia katsottuani tajusin että saatoin ollakin kaunis.

en yksin kertaisesti vaan tiedostanut mitään asioiden suhteita, eli varmasti olin tavallaan sosiaalisesti tyhmä. kaikkein vähiten tiedostin itseäni...


mutta tuosta ulkonäköjutusta, kuinka kaunis on esim paavo lipponen tai george W. Bush...ok, miehillä se kauneus ei oo se ykkös pointti. mutta kuitenkin tienaavat helevatasti rahaa...tuliskos nyt mieleen jotain vähemmän kaunista menestynyttä naista...varmasti näitäkin on, ainakin täällä pikku suomessa, vaikkapa johtotehtävissä erilaisissa instituutioissa.


eräässä opiskelutilanteessa vanhempi, ei niin kaunis (perinteisellä tavalla) naisopettaja väheksyi ja lässytti nuoren ja hyvin kauniin opiskelijanaisen tuotoksia. huomasin että kyse oli selvästi siitä, että tälläinen arvostettu, vanhempi pro, joka ei edustanut sitä klassista naistyyppiä halveksui tätä nuorta nimenomaan hänen kauneutensa tähden, ikäänkuin hän olisi tyhmä.

tää nuori ja kaunis ei kuitenkaan ole ollenkaan tyhmä, vaan mielenkiintoinen persoonallisuus ja myös ihmisenä ansaitsee tulla vakavasti otetuksi. Vaikka on hento, kauniskasvoinen ja pitkä tukka.

mulla on nykyään sellainen pikku agenda myös puolustaa kauniita tyttöjä, siten että heillä on oikeus olla samaistamatta itseään siihen rooliin ja kuvaan mitä heille tyrkytetään sen takia kun ovat kauniita naisellisella tavalla ja olla vapaita siitä huolimatta kuuntelemaan sisäistä ääntään ja myös uskomaan, että se äly ei vähene siitä kauneudesta.Eli siis ulkonäön perusteella ei ole vielä PAKKO olla jotain TIETTYÄ.

kauniit nuoret saa hirveesti turhaa lässytystä, sössötystä, halveksuntaa ja seksuaalista tyrkyttämistä silloinkin kuin ei kiinnosta.

edelleen uskon, että kun ihminen ei ole pelkkä keho, niin se kehon ulkonäkö ja sisäisyys ei ole yhteismitallisia...

Kyllä valitettavasti sitäkin joutunut kokemaan :-X mitä enemmän on naisia samassa työpaikassa sen suurempi kateus varsinkin hoitoalan paikoissa se näkyy todella selvästi, ollaan naaman edessä niin ihanaa kun vain on ja kun selän kääntää niin spekuloidaan kaikki sen elämästä ja haukutaan :tickedoff: sivusta seuranneena tuntuu pahalle haukutun puolesta  :-[ ja kun itse en ole korkeasti kouluttautunut hoitoalaan, niin kohtelu on sen mukaista..tee likasemmat työt ja uusia aloja ratkaisuun ei oteta vaikka ne olisi hyvin toimivia, mutta kun ei ole koulutusta niin ei se voi edes toimia, kun ohjekirjassa ei lue sellaista käsitystä, että kouluja käymätön voisi edes tietää  ;D välillä ihan huvittaa miten paljon pinnallisia ihmisiä on just hoitoalan hommissa lähinnä oksettaa :buck2: no mutta minkäs sille voi, pääasia kuhan itse ei sorru samaan  :coolsmiley: yhdessä vaiheessa olin todella raivoissani ko. asiasta :tickedoff: ja meinasin, että en todellakaan ole suuntautumassa oikealle alalle noiden asioiden takia, mua ei kiinnosta penkoa toisten asioita työpaikalla ja ei kiinnosta kuka hankkii mitäkin vaan se että miksi olen siinä työssä ??? no auttaakseni muita ja haluan että työ on nautittavaa ja hauskaa ja tuntee, että tekee omalla panoksellaan oikein, mutta valitettavasti se aina ei toimi

Aivan. Tunne itsesi. Myös ne pimeämmät puolet. Sen lisäksi, että ihminen on sieluolento, hän on fyysisessä maailmassa myös lihallinen olento. Oman animaalisuutensa tunnustaminen ja tiedostaminen on minusta yhtä tärkeää kuin oman egon ja intuition tiedostaminenkin.  :)

Sawotar, tsemppiä, todella ärsyttävää toimintaa. itse näytät suhtautuvan taas asioihin jotenkin rehellisesti ja sydämellä.

tuli mieleen näistä menestyjistä...esim huippurikas Bill Gates, joka omistaa pullonpohjalasit, huonon ryhdin ja antaa muutenkin aika hmm...miten sen nyt sanoisi...ei niin kovin vitaalisen ja alfa-urosmaisen vaikutelman. on kuitenkin kaikessa nörttiydessään suurinpiirtein maailman valtias taloudellisissa resursseissa....

jep...aina kun yritetään kieltää joku osa pois, niin tulos on valheellinen.

Kiitos sign :) Bill on ökyrikas ja ulospäin se ei komeile ainakaan :D sydämensä viisaudella saavuttanut sellaiset rikkaudet ei voi ainakaan sanoa turhan tärkeilijäksi ulkoisilla puittelilla rehvastelijaksi vaikka onkin erittäin iso asunto ja paljon erilaisia ja erikoisia vempaimia talo täynnä ::)

Heh!  :2funny: Ja-ja-jaa.. :D :2funny: :D :2funny:
Hmmm.. nyt kun mainitsit, niin kieltämättä kyllä. ::)
Olisihan se varmaan itse kullakin helpompaa,
jos ihmiset eivät suhtautisi niin tunteella jokaiseen tois arvoiseen asiaan niin tunteella. ;)



Hmmm... ::) Itse asiassa en ajatellut USA:ta tuota kirjoittaessani.. ;)
En ole lukenut ko. kirjaa.
En ole kovin jenkki-fani, enkä myöskään jenkki-kade,
että aihe aiheuttaisi kiinnostusta. ;)

Kateus on myös liikkeelle paneva voima, parhaimmillaan yksilöä eteenpäin kehittävä voime. ;)



Hyvin pitkälle totta.  :coolsmiley:
Ihminen ei yleisesti vielä varmaan eroa karvaisesta serkuistaan paljon. ::)
Delfiinit taitavat olla henkisessä kehityksessä jo aika pitkällä..?  ::)

Miehet ovat sellaisia uhoajia toisilleen ja niiden kilpailuvietti on aivan uskomaton.
Olen kuullut juttua, että jotkin ovelat naiset käyttävät tuota miesten kateutta ja kilpailuviettiä hyväkseen saadakseen kaikenlaista kivaa ja hauskaa elämäänsä. ::)


No...  ::)
Kunhan sieltä Suomeen palaudut, niin jos työpaikan saat,
niin kyllä se kotoinen kulttuuri näyttää sinulle puoliaan. ::)

Jos pelkkä tieto siitä, että olet asunut ulkomailla (ja siten olet parempi ihminen kuin ne muut) ei riitä kateelliseen panetteluun (mitä kyllä epäilen), niin auta armias kun kehtaat kerran sanoa poikkeavan mielipiteen,
esim. kahvi on seissyt liian kauan, pitäisi keittää uutta, niin johan sinut toivotetaan takasin sinne, mistä tulitkin, jos ei, prkle, kelpaa kahvikaan ja tulee tänne arvostelemaan,
pysyisi siellä ulkomailla. ;D

Monelta tulikin jo siihen suuntaan, jota nyt aion hieman sivuuttaa. Evoluutio ja ihmisen tyhmyys yhdessä, niin mihin ne yhdessä johtavatkaan. En pidä suoranaisesti evoluutiota syynä tähän kaikkeen ”nokkimiseen” vaan enemmänkin sitä, että ihminen elää nykyisin liian helposti. Minä uskon, että evoluutio muuttaa ihmistä siihen suuntaan ulkonäöllisesti, kuin hän itse haluaa. Jee jee tulevaisuudessa kaikki lienevät kai kauniita (mutta miettikääs niitä työpaikkariitoja… :2funny:) mutta älykkyys tulee vain siitä, että ihminen itse tajuaa kehittää älykkyyttään eteenpäin, eikä evoluutio tarjoa älykkyyttä ilmaiseksi.

Mutta jos kauneus ja ulkonäkö ovat sitä, mitä kaikki haluavat ja kadehtivat, niin eikö se johda lopulta itsensä ihmisen tuhoon? Olettekos pistäneet merkille, niin kuin aiemmin oli mainittu, että todellakin fiksut ja viisaat eivät välttämättä ole todellakaan fyysisesti alfoja… Joten tämä sulkee pois sen, että viisaat ja fiksut eivät lisääntyisi nykyisin niin paljoa, eikö? Ura on tärkeämpi. Jos yksinkertaisesti päätellään, että jos vain kauniit mutta tyhmät lisääntyvät, on maailma siis entisestään kurjempi paikka...

Sign mainitsi, että kauniitkin voivat olla kauniita. Totta kai voivat ja sehän vasta vaarallinen pakkaus onkin!  :o Mutta eikö niitäkin ole maailmassa melko vähän, jos ajatellaan koko maailman väkilukuun suhteutettuna? Ja onko heidänkin kohdalla varmaa, että hekään lisääntyvät? Usein (amerikkamallia) on otettu kaunis ihminen nukeksi ja kirjoitettu sanat suuhun. Evoluutiolla ja/tai elämän helppoudella lienee sormensa pelissä myös hedelmättömyyden suhteen, ettei toilaan kaikki tyhmät lisäänny ja tuhoa muita lajeja…

Toden totta muualla maailmalla voi suhtautuminen olla aivan jotain muuta rumia ihmisiä kohtaan. Ja usein nämä maat ovat vanhoja mahtivaltioita, eikö? Kuten Espanja, Ranska, Italia…Niin eikö se osoitakin jo sitä, että kun kauneutta ihannoidaan tarpeeksi niin syntyykin vain kauniita ihmisiä. Vanhoissa maissa, jotka olivat ennen viisauden ja ihmisten kehtoja ovatkin nykyisin enemmänkin trendikkäitä ja kauniita maita. Mutta onko sitä viisautta enää niissä maissa, jos vain kauniita suositaan? Eihän viisailla ihmisillä välttämättä ole aikaa keskittyä ulkonäköön…

Sitten siitä, että onko pakko toimia, niin kuin lajin tiedetään toimivan. Niinpä, ei ole. Mutta kuinka moni oikeasti tajuaa sen ja käyttäytyy toisin? ne ovat ne harvat viisaat jotka eivät välitä pienintäkään työpaikoilla olevista paskan jauhannoista vaan on ylempänä muita kaikilla tavoin. Mutta kun tällainen ihminen ei käyttäydy, kuin ihminen yleensä, aiheuttaa se sen, että ei välttämättä lisäännytä ja kudeta kuten ihmiset yleensä…

Kaikesta päätellen, ne jotka vain ajattelevat kuorta ihmisissä ja tykkäävät nahistella joidenkin aistien varaisten nokkimisjärjestysten kanssa, ovat tyhmiä. Ja kuitenkin, maailma on niiden... Mitä siis voi tehdä, kuin katsoa ja ihmetellä ihmisen animaalisuutta. Niin miehillä, kuin naisillakin.

Saattoi tulla jotain epäselviä kommentteja, mutta sinne suuntaan kuitenkin. :)

SuPi, en pidä lainkaan pissipäänä. Tuli vain kirjoituksestasi mieleeni, että olet todellakin Leijona  ;)

Olen omalla tavallani myös "poikatyttömäinen", mutta myös sitten ailahteleva sellainen... Joka on sitten jo kai aika "tyttömäistä"  :-\ Riippuu ihan päivästä joskus tulen miesten kanssa yksinkertaisesti paremmin juttuun, joskus taas naisten ja joskus ei sitten kenenkään kanssa...  :-\

Minulla oikeasti nousee karvat pystyyn aina noista evoluutio jutuista, koska tulee kanssa mieleeni Hitler ja Natsit ja heidän omat rotuoppinsa.

Mielestäni tasa-arvo ei ole sitä että toinen alentuisi toisen tasolle tjtn. vaan sitä, että jokainen todella on arvokas sellaisena kuin on.

Meillä jokaisella on täällä oma tehtävämme ja paikkamme. Kuten meillä jokaisella on tarvitsemamme kyvyt ja se mitä meidän pitäisi tehdä on auttaa toisiamme löytämään nämä kyvyt, joita ei aina itse huomaa.

Toivottavasti ainakin tulevaisuudessa tuo sana "evoluutio" voitaisiin korvata jollain toisella.

Minä ainakin olen ihan onnellinen siitä, että Bill Gates on kehittänyt tietotekniikkaa eikä juossut naisten perässä tai alkanut playboyksi.

Jos minä olisin kauniimpi niin en varmaan lukisi näin paljon enkä olisi opiskellut näin pitkälle. Joskus mietin tuota huvittuneena, mutta on siinä totuuttakin.
Niin vai olisinko...  ::)

Olisiko Bill Gates ensin nauttinut playboy elämästä, mutta sitten joku kaunis päivä tajunnut, että haluaakin jotain ihan muuta.

Jaa-a, täällä toinen kärjistelijä... ;D

Jos kauniit, mutta tyhmät vain lisääntyvät niin aika huonolta tulevaisuus näyttää... Olin muuten tuosta Ranska jutusta ihan järkyttynyt. Miten tuollaisia voidaan huomautella maassa, joka on tunnettu ruokakulttuuristaan. Tai no ehkä juurikin siksi...  :-\  :o

Ihminen on kuitenkin onneksi enemmän kuin osiensa summa.  :smitten:

Älä nyt ole noin negatiivinen! Kyllä minä uskon että siihen omaan tilanteeseen pystyy itsekin vaikuttamaan  :D! Me onneksi muutetaan hyvin kansainväliseen pikkupaikkaan, jossa on paljon tarvetta eri kielten taitajille. Siellä on paljon ulkomailta takaisin muuttaneita sekapareja, ja koulussakin on lapsia vaikka mistä. Että ei me siellä mikään poikkeavuus olla.

***

Kyllähän tuohon kauneuteen näin biologisessa mielessä sellainen jännä juttu liittyy, että kauneus on vanhastaan ollut merkki fyysisestä vahvuudesta, paremmasta immuniteetista jne. Jos ajatellaan esim. "rodullisia sekasikiöitä", vaikkapa mustan ja valkoisen vanhemman lapsia, niin rotujen sekoittaminenhan vahvistaa geeniperimää + nuo sekoitukset ovat yleensä todella kauniita (siksipä jotkut natsiteoriat on niin huvittavia, rodun puhtaanapitohan johtaa väistämättä rodun kuolemaan).

Nykyisin kuitenkin maailma on muuttunut niin paljon monimuotoisemmaksi, pelkällä älylläkin pärjää, mikä tarkoittaa että viimeinkin ihmisillä on MAHDOLLISUUS päästä eroon lajille perinteisesti ominaisesta käyttäytymisestä.

Äh, tähän ois nyt niin paljon sanomista, mutta pitää lähteä tekemään tuolle JUMALATTOMAN KAUNIILLE jälkikasvulle sapuskaa. Muuten ei jatku tämä rotu.

Tasa-arvoa miettien tämä ihmisten kokemus veemäisistä naisista ei aja naisten oikeuksia laisinkaan..naisilla ei kerrassaan tunnu syntyvän riittävästi solidaarisuutta toisiaan kohtaan jotta saataisiin syntymään tiivis rintama oikeuksia ajamaan..Surullista.. :(

Ajattelin kirjoittaa tänne, kun oikeastaan ongelmassani on kysymys naisen piikittelystä. Olen aivan sekaisin tästä ryöpytyksestä enkä enää tiedä mitä tekisin..

Teen harrastushommia yhteisössä joka on aktiivisesti kooltaan 4-10 henkeä. Pari kuukautta sitten, sain kirjeen eräältä yhteisön naiselta, jossa hän tilitti pitkästi kuinka minä suorastaan aiheutan hänelle mielenterveysongelmia pelkällä olemassa olollani. Hän luetteli ja eritteli kaikki huonot puoleni (joista osa oli sellaisia joita olin pitänyt ihan hyvinä ominaisuuksina, ne olivat vain päinvastaisia häneen omiinsa verrattuna). Ja todella, yhteenvetona kirjeessä oli se, että hän ei vain pidä minusta. Aikani mietittyä vastasin hänelle asiallisesti mitä mieltä hänen palautteestaan olin. Otin kaikki asiat tosissaan joita hän esitteli ja kerroin oman näkemykseni. En mitenkään provosoituen vaan asiallisesti ja kohteliaasti.

Kuitenkin näiden kirjeiden tulo ei loppunut siihen, vaan nainen on jatkanut monologiaan lähes viikottain tämän parin kuukauden ajan. Muutama päivä sitten hän kutsui itsensä kylään ja tuli tänne minun kotiini haukkumaan minua. Siis kertoi kaiken minkä aiemminkin, mutta hänellä oli ilmeisesti tarve käydä sylkemässä se uudelleen minun kasvoilleni. Olin aivan sanaton ja kauhuissani, en voinut tehdä muuta kuin istua ja kuunnella. Kun hän lähti, repesin itkuun joka ei ottanut loppuakseen.

Tuon illan jälkeen olen tuppuroinut vain kotona. Itsetuntoni on saanut kyllä melkoisen kolauksen ollen jo ennestäänkin melko huono. Viime yönä en juurikaan saanut nukuttua, olen vain itkenyt ja miettinyt, miten minun pitäisi jatkaa tästä eteenpäin. Harrastus on minulle suuri sydämen asia enkä voi harjoittaa sitä muualla tässä kaupungissa. Sen lopettaminen olisi minulle sama kuin antaisin toisen käteni ja jalkani.

Minä olen vain niin väsynyt tähän piikittelyyn ja haukkumiseen. En jaksaisi ottaa vastaan enää yhtään, sillä elämässäni olisi muitakin asioita ja ongelmia joihin minun pitäisi pureutua. Tämä farssi vie minusta kaikki mehut ja lamauttaa.

Tuo, mitä nyt kerroit kuulostaakin kovin tutulta monelta ihmiseltä nyt tehtyjen tekojen osalta eli siitä, etteivät tajua sen olevan sen oman egomme tekoja eikä suinkaan sen "toisen" ihmisen, joka vain on se välikäsi tässäkin episodissa.

Sillä ei ole ketään toisia, kuten olen kertoillutkin vaan se YKSI ja SAMAINEN egomme siellä taas juonitteli tämänkin tekomme tiimoilla. Eli toi sen näin selvänä esikuvana päivänvaloon, miten on "kiusannut" meistä monia sieltä alitajunnan kautta tapahtuvilla teoilla, joita emme muuten koskaan olisi tajunneet, ellemme nyt nostaisi niitä päivänvaloon.
Ja sitä varten olet sinäkin, Drial, saanut enkelin avuksesi tätä tilaisuuttasi varten, jotta näkisit sen alitajuntasi "julmaakin julmemman hahmon", joka sieltä aina sinulle niitä "herjojaan" huutelee. Vaan et tajunnut sen olevan sen egosi, joka sen sanoo vaan syyttelemme aina niistä julmuuksistamme niitä "toisia".

Mutta kun ketään muita ei ole niin silloin on pakko tajuta, että minähän se kuitenkin AINA olen - tapahtuipa minällemme mitä tahansa tässä maailmassa, joka on juuri sen takia se "kolmiulotteinen", koska sen teoilla sen alitajuntamme olemme rakentaneet sellaiseen muotoonsa, että emme sitä näe ennen kuin se näin tuodaan "julkisuuteen". Eli ns. egomme teoilla.

Vaan hätämme ei olekaan enää tämän näköinen kohta, kun muunnamme sen egomme tässäkin kohtaa kaksitaajuuksiseksi kokonaan, koska on nyt näkyvässä muodossaan eli alitajuntamme tuodaan täydellisen näkyvään muotoonsa kokonaan. Ja sitä kutsutaan Valon maailmaksi, kun sitä "pimeyttä" ei enää ole, jota emme näe muuten kuin nytkin, kun vielä sitä hetkelle kuuluen tuodaan esiin "toistemme" teoilla. Kuten muutenkin olemme täällä foorumillakin tehneet jo muutamia vuosia todella loistokkaasti.  :)

Ja sekin tässä on nyt taas "hyvä" puoli, ettei se enää meitä kohta vaivaakaan ollenkaan, se egomme "pimeä" puoli, sillä sitä muunnetaan Valoksi sitä mukaan, kun se tuo itseään esiin. Joten kohta sinäkin, Drial, olet siitä iäksi vapaa!  :smitten:

Drial,

Voisin kertoa hiukan vastaavanlaisen kokemuksen täältä Astrosta.

Kirjauduin tänne 18.11.2005 veljeni osoitettua nämä mielenkiintoiset sivut.
Olemme molemmat hyvin kiinnostuneita astrologiasta, vaikka tosin olemme molemmat varsin aloittelijoita.
Ensin en ollut kovin aktiivinen kirjoittelija ja olihan tuossa joulukin välissä ja työni on aika liikkuvaa sorttia.

Jostain syystä eräs tämän saitin kirjoittelija alkoi lähetellä minulle YV:nä  3.1.2006 lähtien pitkiä sepustuksia miesongelmistaan.
Olin siis ehtinyt olla tällä saitilla noin reilun kk, jonka aikana olin ehtinyt kirjoittaa ehkä muutaman viestin koko saitille.

Ensin vastailin pariin hiukan hämmennyksen vallassa, mihin olen itseni oikein sotkenut tälle saitille kirjautuessani.
Sitten aloinkin saada näitä viestejä jopa kymmeniä päivässä.
Ko. kirjoittelija kirjoitti samoja ongelmia myös foorumilla ja vaati minua YV:issään vastaamaan niihin.
Hän kirjoitti niitä hurjan paljon foorumille, sen lisäksi, että itse sain todella pitkiä viestejä 5-10 päivässä.

Järkeilin, että ei kukaan nyt jaksa kovin kauaa tuollaista kirjoittelemista.
Yleensä ihmisillä omat työnsä ja elämänsä ja tuollainen kirjoitteleminen vie tuhottomasti aikaa.

Olin väärässä.

En tietenkään ehdi lukea tuollaista määrää tekstiä ja toisekseen, ei minulla ollut edes kiinnostustakaan. Minulla on oma elämäni ja työni myös ja oma tarkoitukseni oli tulla tälle saitille oppimaan ja tutkimaan astrologiaa ja muita henkimaailman asioita.

Sanoin ko. tyypille, että sorry, mutta minulla ei ole aikaa tälläisille viesteille ja minusta ei ole mukavaa saada hänen kirjeitään ja vaatimuksiaan auttamisesta ja neuvoista.

Hän tuskin edes noteerasi tuota ja päivittäinen viestitulva jatkui vaatimuksineen.

Toistin saman viestin toistamisen jälkeen. Ei mitään tulosta, hänen vaatimuksensa vain koveni,
että minun nyt vain tulee auttaa ja neuvoa häntä.

No.. Kun sitten ilmoitin täysin kyllästyneenä ja turhautuneena, noin parin kuukauden jälkeen, että nyt prkle riittää ja jätin vastaamatta viesteihin, aloin saada häneltä
todella ilkeitä ja vihamielisiä viestejä YV:nä sekä täällä Foorumilla.

Hän seuraa joka ainoan viestin, jonka kirjoitan ja kommentoi siihen joko halveksuen, vihamielisesti tai ilkeillen.

Tätä on jatkunut nyt tähän päivään asti.
 
Jos jätin vastaamatta tai vastasin, ihan miten päin vain, sen hän tulkitsee minulta ilkeilyksi ja vihamielisyydeksi.
Muutaman kerran olen antanut jopa samalla mitalla takaisin, josta tietenkin olen saanut vain pelkkää harmia.
Tosin, en tiedä, mitä vielä voisi kokeilla. Keinot ovat jo vähissä.

Jos aion itsepintaisesti pitää kiinni siitä, että voin jakaa muiden kanssa kokemuksia astrologiasta ja henkimaailman asioista ja jatkaa niiden tutkimista tällä saitilla, minun on

A)joko vain kestettävä ko. henkilön mielenilmaisut, koska ylläpito ei puutu tarpeeksi tilanteeseen esim. mitä tulee noiden ylettömien määrien ja loukkaavien YV:den lähettämisiin tällä saitilla, jotka ovat tämän saitin tarjoama ominaisuus ja jota kaiken järjen mukaan tämän saitin ylläpidon täytyisi valvoa, mutta ennen kaikkea reagoida jo ajoissa, jos häiritsevistä YV:istä raportoi.

Olen raportoinut jo puolivuotta sitten ensimmäisen kerran näistä viesteistä saamatta koskaan vastausta. Jos olen ilmaissut asiasta foorumilla, niin ylläpito on lukinnut ko. topicin "riitelynä", mutta on sallinut ko. tyypin esim. aloittaa topiceja minusta ja persoonastani.

B)etsittävä joku muu saitti tätä astrologia -ja henkimaailma harrastusta varten.
Jokatapauksessa koko harrastus on tältä enemmän tai vähemmän puolelta vuodelta jäänyt vähäiseksi tuon ko. tyypin vuoksi.
Puoli vuotta on ihan hyvä aika katsoa ja miettiä lähes mitä tahansa, sopiiko se omiin tarkoituksiin.
Uskon, että kokonaiskuva tulee esiin hyvin siinä ajassa.

Se, miksi ko. henkilö ylipäätään alkoi kirjoitella minulle YV:tä lähes heti kun kirjauduin tälle saitille puoli vuotta sitten, ei minulla ole aavistustakaan. En edes tunne koko tyyppiä, enkä ymmärrä, miksi hän otti minut kohteekseen.

Että tälläistä..  

Hyvä aihe juuri viimeviikolla lomaillessa oman sukulaisen taholta
omasta mielestäni minussa eikä elämäntyylissäni pitäisi olla mitään
kadehtimista olen työpaikalla nuoruudessani kokenut kaikenlaista
veetuilua itse en kadehdi muita kuin ihmisiä joilla on niin sanottu
suorasuoli itse kun vaihtelevasti ummella olen! must tuntuu että
kateus johtuu huonosta itsetunnosta siktoisekseen hetimullekaikki
ihmisten vaiva

Asterix ja muut "häirityt",

Vilkaiskaapa tänne:

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=8359.0;topicseen

Linn

Olen huomannut itsestäni paljonkin uusia piirteitä tämän muutaman kuukauden aikana. Muutenkaan en koskaan pohtimatta ota vastaan kommentteja itsestäni; ajattelen jokaisen palautteen harkiten ja mietin, miksi ihminen esimerkiksi reagoi minuun niin kuin reagoi ja mitä tämä nyt tarkoittaa. Tämä on kuitenkin ollut minulle erityisen suuri kysymys.

Teen työtä jossa työväline olen minä itse, minun persoonallisuus ja siksi otankin varmaan tällaiset asiat melko vakavasti. Haluan kehittää itseäni ja oppia tunnistamaan itsestäni huonoja ja hyviä puolia. Ja kun olen nuori, tiedostan vielä vahvemmin sen, että koko ajan on hommia itsensä kanssa.

Minusta tässä tapauksesta tekee mielenkiintoisen (ja uuvuttavan) se, että hänen mielestään kaikki ne luonteenpiirteet minussa, joita itse olen pitänyt omina kulmakivinäni ja positiivisina puolina ovat hänen mielestään pelkästään negativiisia. Hän ei siis oikeastaan minusta tunnu löytävän mitään hyvää ja se minua hämmentää melkoisesti. Tottahan on, että kaikkia ei voi miellyttää, mutta haluaisin jotenkin päästä tästä omasta aivojumistani eteenpäin. Ehken vain ole tottunut vielä näin kovaan ja ehdottomaan palautteeseen naiselta enkä varsinkaan työstäni vaikkakin harrastuksesta nyt puhutaankin. Kyseisessä toiminnassa moraalini on korkea ja minulla on pidempi ja monipuolisempi kokemus hommasta kuin hänellä. En siis oikein näe, miksi hänellä on niin kova tarve tehdä minun tekemiseni tekemättömäksi. Ja mietin koko ajan vain, olenko todella elänyt niin silmät kiinni, että olen kuvitellut jotkut piirteeni hyviksi kun ne ovatkin huonoja.

Noh, tätä ei auta varmaan märehtiä sen kummemmin ennen kuin asia lähtee luonnolisesti etenemään (näen henkilön taas perjantaina). Asioilla on tapana selvitä, ja varmasti tämä aukeaa minullekin jossain vaiheessa.

Minusta ainakin kuulostaa että sulla on hyvä asenne tuohon hommaan, ja "hyvä pää harteilla"!

Sen naisen omia juttujahan nuo on, vaikutat onneksi ihmiseltä joka (vaikka tuo ilman muuta ketä tahansa normaalia ihmistä horjuttaakin) pääsee tuosta entistä ehompana yli ja eteenpäin.

Pysy läsnä ja pidä jalat maassa, ja pelaa avoimin kortein, silloin toisten on paljon helpompi heitellä kapuloita rattaisiin! Ja muista luottaa itseesi! Sinähän se itsesi herran tähden parhaiten tunnet!!!
 :smitten:

Ah...! Huippua! :)
Tosin Leon taisikin hoitaa jo tuon puolestani. Kiitos kovasti. :smitten:

Tuossa mietin hiukan,
että toimiikohan se nicci kohtaisesti vai IP/cookie kohtaisesti?
Jos häirikkö vaihtaa vain nicciään ja jatkaa samaa touhua?

Minuuki on kiusattu joskus yläasteen alussa...
Ja tänä päivänäkin nämä samat ihmiset mulkoilevat pahasti
kun niitä näkee kadulla kävelemässä tai vastaavaa...
Syytä en tiedä miks.. Pärstä ei kai mielyttäny ja jonkun päällehän se oma paha olo on kaadettava.. Niinpä niin mikseipä sitten juuri minun..
Ennen muinoin se tuntui todella pahalta, mutta nyt en edes oikeastaan huomaa heitä ollenkaan...  :'(

Sama täällä. Eräänlainen naisten vältteleminen on syntynytkin juuri yläasteaikoina. Ainoat fiksut ja suhteellisen inhimillisesti minua kohtelevat henkilöt olivat 2 poikaa ja yksi tyttö, joista tyttö oli aivan hukassa oleva alkoholisti-poikatyttö.
Ihan tyttö-tytöiltä en saanut muuta kuin halveksivia katseita. Suhtauduin heihin varauksellisesti vielä lukiossa, sillä pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja yläasteelta siirrytään suoraan samaan lukioon.
Ihmettelinkin kovasti, kun erään kerran ollessani sairaana eräät lukion ryhmämme tytöt tulivat kysymään pikkusiskoltani, että missähän Maarit on, kun sitä ei ole näkynyt? Onkohan se sairas?  Normaalisti he eivät olleet missään tekemissä kanssani, mutta oli lämmittävää huomata, että he silti välittivät ainakin jollain tapaa.

Mäkin tuun melkeen paremmin toimeen poikien kanssa kuin tyttöjen. En tiedä onko jotain tekemistä sillä, että ensimmäiset kaverini lapsena ovat olleet poikia. Sitten ollut tyttöjäkin ja on leikitty nukeilla, mutta en ole oikein koskaan tyttöjen kanssa leikkinyt mitään "kauneusleikkejä" tms. Itsekseni meikkailin pienenä ja äiti joskus laittoi tukkaani.
En jotenkin osaa olla sellaisten hihittelevien pikkumaisten ihmisten seurassa, kun itse olen sen verran syvällinen. Ja joo, onhan minua kehuttu kauniiksikin ja tiedän, että minulle ollaan oltu kateellisia. Itse en niinkään välitä olenko kaunis ja jos mies sen minulle sanoo, niin sillä hän ei minua ainakaan osta. Parhaan naispuoliset ystäväni ovat myös samanlaisia kuin minä eli tulee paremmin juttuun poikien kanssa. Yhdellä kaverilla on ongelmana, että pojat menevät ja ihastuvat häneen, vaikka hän haluaa vain olla kaveri. Monesti yllätän itseni viettämässä iltaa pelkästään poikaporukassa ja se on aika huvittavaa.
Ymmärrän kyllä täysin, että joku on kateellinen, jos porukassa on kiinnostava poika, niin muut naiset ajattelevat heti, että mikähän muija tuo noitten kanssa on.. Mun tekis mieli sanoo niille kateellisille pimatsuille vaan, että kuitenki suurin osa miehistä haluaa juuri heidänlaisensa nuken, joka on helppo. Siinä mielessä helppo, ettei tarvi miettiä jotain elämäntarkotusta joka toinen ilta tms.
Mä kun haluaisin olla vaan mä eikä kenenkään tarvi oikeesti olla kateellinen! Sillonhan on vaan itessä joku asennevamma tai vastaava...
Se viel täytyy todeta, että jotku naiset on oikeesti ihan hirveitä! Mistä ne oikein tulee? huhhuh...  :knuppel2:

Sama täällä - myöskin tuon leikkimisen suhteen. Eka bestis oli poika ja nuket hajosivat alta aika yksikön. Polkutraktori oli mieluisin leluni. ;)

Hmm.. Jatkanpa narinaani täällä..

Näin siis kyseistä naisihmistä perjantaina, jota tuo aiempi kertomukseni koski. Taas oli suunpielissä pitelemistä etten hermostu ja aloita kunnon saarnaa. Yhtäkkiä minulle valaistui, että tämä nainen on saanut käännytettyä kolme ihmistä sekä avopuolisonsa minua vastaan oikein rintamalla ja perjantai oli pääasiassa julkista nöyryytystä; v*****lua, kieroja "heittoja" jotka oli suoraan osoitettu minulle ja erittäin loukkaavia. Eli nyt minun niskassani ei ole vain yksi nainen vaan myös kolme miestä. Mahtavaa.

Eniten minua ehkä tässä asiassa vaivaa se etten minä uskalla puolustautua oikeastaan mitenkään.. Ikävä tosi asia on, että hänenkaltaistaan naista tuetaan, minunlaistani ei. Hän on heittäytynyt heikoksi marttyyriksi (jota todellakaan ei näytä olevan) ja koska minä olen hieman räväkämpi persoona, minä olen se pahis ja hän on uhri.

Aivojumini tämän asian suhteen pahenee entisestään. Olen melko väsynyt olemaan syntipukki jokaiseen asiaan, myös sellaisiin joihin minulla ei ole osaa eikä arpaa. Jotenkin on nyt vaikea uskoa, että paha todella saisi palkkansa..

Tuohan on ihan hanurista Drial, yritä sinnitellä

hei Drial...sinulla aurinko vesimiehessä ja kuu härässä...saattaa olla iso neptunus transiitti päällä...neptunus yhtymä aurinko ja neptunus neliö kuu, jompi kumpi tai molemmat...

olet ehkä jo huomannutkin asian, joten siinä tapauksessa tää oli turha huomautus.

siihen sopisi kuitenkin syntipukki, marttyyri, salaliitto teemat ::)

olipa sitten neptunus tai ei, tosi inhottavaa...ja väärin. ja kateuteen perustuvalta salaliitoltahan tuo haiskahtaa. toivotan voimia taisteluun, sillä sellaisesta asiasta joka on itselle rakas ei kannata luopua kenenkään k-pään takia :)

Drial

Kehottaisin sinua pysymään rauhallisena. Muista, että se toinen (ja tämän ystävät) käyttäytyy lapsellisesti. Tuolta toisesta topicista (Miten aurinkomerkit vihaavat) nousi mieleeni, miten itse selviän vastaavista tilanteista.
Jos itse käyttäytyy kypsästi tuollaisessa tilanteessa, saa tietyn ylilyöntiaseman. Voit tuntea jonkinlaista "ylemmyydentuntoista" ymmärrystä/sääliä näitä lapsellisemmin käyttäytyviä kohtaan.
Tämä siis todellakin vaatii asian sisäistämisen, se ei auta, että pyörittelet teatraalisesti silmiäsi ja vain käyttäydyt ylemmyydentuntoisesti.  ;)
Omasta kokemuksestani olen huomannut, että kun itselleen tämän saa selvitettyä, ei välitä enää vähääkään muiden lapsellisuuksista, vaikka mitä tulisi vastaan. Kiusaaja todennäköisesti jollain tasolla tajuaa ajan myötä, että naurat hänelle sisäisesti. Sekin on mahdollista, että kiusaaja turhautuneena tilanteesta lisää vain pökköä pesään ja käyttäytyy entistä lapsellisemmin, mutta silloin hän saattaa hyvinkin kaivaa jo kuoppaa itselleen ja muutkin huomaavat mikä tilanne oikeasti on.

*********
Itselläni on töissä vähän vastaava tilanne, mutta siihen olen kyllä ihan itse syypää.
Kirjoitin naispuoliselle "varatoimitusjohtajalle" hyvin suorasanaisen kirjeen, kun kyllästyin tämän järjettömiin tempauksiin ja suoranaiseen ammattitaidon puutteeseen. (Päätti vähentää väkeä sieltä, missä sitä entuudestaan oli vähiten ja minun olisi pitänyt pystyä jollakin mystisellä keinolla tekemään kahden täysipäiväisen työt ilman pienintäkään lisäkorvausta. Hän on päässyt nykyiseen asemaansa reittä pitkin. SITÄ en kuitenkaan maininnut kirjeessäni. ;D)
Tämä varatoimitusjohtaja, jolla kyllä asemansa puolesta olisi ollut loistava mahdollisuus jättää kirjeeni ihan omaan arvoonsa, on noussut nyt minua vastaan perinteisin naisvaltaisen työpaikan keinoin. Ts. on kertonut muunneltua totuutta kirjeestäni oikealle ja vasemmalle ja jopa pisti varoittamatta samassa firmassa työskentelevän äitini viran tämän alta yleiseen hakuun. (Äidilläni ja tällä "naispaholaisella" on kyllä omatkin skismansa, mutta todennäköisesti tuo minun kirjeeni on vaikuttanut osaltaan)
Nyt siis firmassamme kiertää huhu jonka mukaan olen oikein nimeltä maininnut, ketkä kaikki pitäisi oikeastaan pistää pellolle. Firmassa on käynnissä oikea "Selviytyjät-meiniki", liittoutumia muodostetaan, juonitellaan ja puukotetaan selkään...
Työsuhteeni päättyy kohtapuolin, että senkään takia minua ei pahemmin pistele koko kohu. Tämä kaikki on myös vahvistanut tuntojani siitä, että nyt olisi oikea aika aloittaa luovempi vaihe elämässäni. Äitinikään ei aio edes hakea tuota omaa virkaansa. (paljon työtä ja vastuuta, vähän palkkaa ja kiitoksia)
Olen aloittanut kolmannen maailmansodan, ja jostain syystä olen edelleen sitä mieltä, että näin pitikin käydä... :knuppel2:

Näin olen itsekin koko ajan ajatellut ja tuolla ajatuksella koettanut jaksaa. Tiedän itse, että osaan hommani ja varsinaisesta työstäni he eivät pääsee minulle sanomaan mitään koska hoidan sen esimerkillisesti. Tiedän itse mihin pystyn ja koetan pysyä tilanteen tasalla sillä, että voin todella itsekseni hiristä tuolle porukalle..  ;) Kuitenkin se on välillä aika vaikeaa, varsinkin kun väsymys ja paineet painavat päälle.

Olen myös toteuttanut vanhaa sananlaskua: "pidä ystäväsi lähellä ja vihamiehesi vielä lähempänä". Mitä kiltimpi, kohteliaampi ja tyynempi olen, sitä enemmän tuota poppoota näyttää tympivän.  :angel: Heillä on ilmeisesti ollut sellainen ajatus, että he voivat ajaa minut äärirajoille jolloin minä räjähdän ja alan räyhäämään jolloin he pääsevät osoittamaan minua sormella! Valitettavasti en tule antamaan heille sitä iloa..  :D

Loistavaa, pidä pintasi! Ja voimia sinulle... :smitten:

Kyllä olen sitä kokenut ja koen edelleenkin. Opiskelupaikalla siihen varsinkin törmää, jos olet seurallinen, ehkä kaunis ja vielä suoriudut koulusta kunnialla niin siinä niitä syitä ihan tarpeeksi ruveta ilkeilemään.

Tälläkin hetkellä yksi tuttavani ilkeilee siitä, että olen häneen verrattuna pentu (ikäeroa on 9v) ja en voi tietää mitä elämältäni haluan. Vaikka kaikki on ihan selkeää, mitä teen ja koska. Tiedän syynkin. Se että tiedän mitä haluan elämässäni; koulutus, työt ja perhe-elämäni nuo aiheuttavat hänelle sen ilkeilemisen hyvän syyn, koska hänellä niitä ei ole tai jos on niin on huonolla mallilla asiat.

No tuon opiskelupaikalla tapahtuvan vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska siihen törmää jatkuvasti.

Mutta tuo tuttavani on jo mennyt siihen pisteeseen, että häneen on pakko katkaista välit. On vetänyt jo miesystävänikin tähän ja pilkkaa häntäkin  :( En jaksa enää, olen hänelle huomattanut asiasta mutta hän ei siihen reagoi vaan jatkaa vanhaan tuttuun turvalliseen malliin ja pilkkaa minua ja elämääni.

Tähän taitaa valitettavan moni törmätä. Ei ole kivaa että joutuu omien "saavutusten" tai ulkoisten ominaisuuksiensa takia ilkeilyn kohteeksi. Toisten ihmisten kadehtiminen on ihan turhaa, sillä ei mitään saavuta. Tekisit mieluummin senkin ajan jotain omien asioiden eteen, että hekin saaavuttaisivat jotain elämässään kuin kadehtisivat toisten elämää.

Minä en ole ikinä oikein kuulunut mihinkään tyttöporukoihin. Aina on koulussa ollut se yksi tai ne kaksi hyvää oikeaa ystävää, kenen kanssa menee joka paikkaan paita edellä ja peppu perässä. En ole ikinä päässyt perille siitä koodista, millä "pääsee porukkaan". Ennen se tuotti ylitsepääsemättömän pahan mielen ja huonon itsetunnon, mutta nykyään ei niin paljon. Tyttöporukassa pitää osata puhua tietyllä tavalla tietyistä asioista. Se ei ole minun juttuni, vaikka toisaalta sosiaalinen ja puhelias olenkin.

Minä olen sellainen kuin olen. En halua mennä muotin läpi. En ala esittämään ketään. Haluan olla aito.

Minua pidetään outona. En tykkää small talkista, vaan puhun mielelläni hieman syvällisempiä. Olen oppinut pitämään turpani kiinni isommassa porukassa. Siksi minua pidetään ehkä jotenkin koppavana ja syrjäänvetäytyvänä. En vain jaksa jaaritella ja päivitellä "se ja se oli sen kanssa lauantaina" tai "onpa sulla hieno kännykkä, mitä maksoi" tai että "onpas toi yks lihonut" tai "kyllä tää koulu on sitten p*rs*e*tä"

Miesten kanssa on helpompaa. Voi puhua suoraan. Saa olla hiljaa, jos siltä tuntuu.

Minusta miestenkään kanssa ei välttämättä ole helpompaa, koska joko ne alkaa haluta seksiä, tai sitten loukkaantuvat kun eivät saa, eräänkin piti olla ystävä mutta kun kerran torjuin sängyssä, ei siitä ystävyyttä tullut. Kerran soitin ja puhuin hänelle, ei sitten ollut hänelläkään aikaa jutella. Ymmärsi kaikenlaista syvällistä, karmaa ja itämaista oppia. En tiedä, naisten en anna häiritä, lähinnä selvittelen mitä keski-iän ylittäneet naiset on elämästä oppineet. Ja niin tosiaan, ilkeilee minulle mies tai nainen, aina voi lakata olemasta yhteydessä tai puhumasta.

GS, minulla on vähän vastaavanlaisia kokemuksia naisista ja miehistä. Naiset ymmärtävät yleensä minua paremmin, mutta on olemassa myös sellaisia naisia, jotka ajattelevat ja toimivat kuin miehet ja heidän kanssaan en yleensä halua olla missään tekemisissä mikäli mahdollista.

Ovatko naisetkin sitten kärttäneet seksiä?  :o

Sama täällä, tosin sillä erolla, että olen koulussakin oleillut yksikseni. Minulla on kaksi erittin hyvää naispuolista ystävä, mutta molemmat asuvat 350km päässä minusta.

Sama täällä...
En ole koskaan ollu "siinä porukassa" ja nyt vanhemmalla iällä kun ajattelee niin luojan kiitos etten kuulunutkaan...  :) Ennen se minuakin harmitti, mutta nyt vaan olen helpottunut.. Koska yksikään "siinä porukassa" ei ole menestynyt muualla kuin "siinä omassa porukassa"...
On monta sellaista jotka ei ole peruskoulua kummemin koulua käynyt ja yksi taitaa olla vankilassakin kioski ryöstöstä...

Ei minua kai mitenkään outona pidetä.. Tykkään lörpötellä ja höpöttää kamalan paljon kaikille.. Eli en ole syrjään vetäytyjä vaan enemmän sosiaalinen ihminen... :)

Miekin juttelen paljon, JOS minulle jutellaan, muuten olen hiljaa. Eilen oli todella mukava ilta ystäväni ja tämän ystävien kanssa (kaikki lähemmäs 30-vuotiaita, me ystäväni kanssa nuorimmaiset porukassa). Naurettiin niin hirveästi, itse istuin hiljaksiin sohvan nurkassa ja aukaisin sanaisen arkkuni vain silloin, kun minulla oikeasti oli jotain asiaa. ;)

Tuossa vuosi sitten tapasin erään vanhan ystävän joka ei enään ollut mun ystävä. Siinä juteltiin, kuinka olin laihtunut 12 kiloa, kunnes hän tokasi "olit ennen kauniimpi" mä otin hieman itteeni, kun mielestäni mulla oli parempi olo. No sitten myöhemmin törmäsin mun siskooni, hän sanoi " susta on tullu hyvännäköinen, kun olet laihtunut"  ???

Kumpikin naisista on kaksonen. Tiedän kaksosista sen verran, että siskoni oli ennen hyvin kateellinen ja tää toinen on kans.

Koen koko ajan, mutta ei se mitään, ymmärrän kyllä, että tällaisesta herrkupalasta ollaan kateellisia  :angel:

Olen kokenut kumpaakin. Ikävä kyllä.
Olen aina ollut sellainen etten anna muiden noin vaan pomputella tai sellainen että mielipiteeni pitää olla sellaisia ettei kaikki katso oudosti.
Nuorempana aloitin uudessa koulussa ja viihdyin kaikkien kanssa. Yhtäkkiä ystävieni kesken alkoi tulla jotain riitoja ja omistushalu-hommia minun seurasta.. Muilla oli aina riitoja mutta puutuin niihin ja sanoin suoraan kuinka naurettavaa sellainen on.
Tietenkin tämän "kuka on kenenkin ystävä" takia saa kuulla ties millaista juorua mitä joku on minusta kuulemma puhunut. 
Juuri viime viikolla eräs nainen oli levitellyt minusta jotain potaskaa mutta eipä uskalla enään koska sanoin suorat sanat.  ;D
Vuosia sitten hyvän kaverini entinen mies iski silmänsä minuun ja flirttaili minkä ehti. Kaveri sitten sanoi että olen hirveä l*tka ja heti viemässä muiden miehiä. Mä en voi muuta ku nauraa tollasille... olisi edes tullut suoraan sanomaan mitä ajattelee niin asiat voisi selvittää.
 
Itse viihdyn kyllä miesten seurassa paremmin...niiden seurassa ei tarvitse kestää tota kieroilua ja juoruilua.
Mutta kaikki juoruämmät voin jättää omaan arvoonsa... Inhoan seläntakana puhumista mitä tekevät niin moni että aijai.
Jos jollekin nyt iskee kauhea kateus tai tarve puhua minusta p*skaa niin antaa sitten palaa. Jos oma elämä on niin tylsää niin puuttukoot sitten muiden elämään...

Ystavista puheenollen olen sita mielta, etta kuin linnut on parempi yksi katosella kuin kymmenen oksalla.Pintaliitajat eivat ole ystavia, ne yleensa tarvitsee jotain kun ovat seurassa.

Aivan oikein 'diamond'

Yksi hyvä ystävä on parempi kuin yrittää olla ystävä kaikkien kanssa.

Oikea ystävä ei vaadi mitään, kaikki tapahtuu hyvästä sydämestä.

Hän, joka haluaa ilkeillä tai on kade, hänellä on itsellään paha olla sisäisesti. Ei ole sinut itsensä kanssa.


 :smitten:    maarita          :smitten:

Muistan vuosia sitten, kun vierailla mailla ollessamme vaihtariporukan muut tytöt pistivät "johtajansa" johdolla minut karanteeniin, en kai ollut niin trendikäs tai mikä nyt on teininä olennaista, käänsivät totaalisesti selkänsä ja sen ikäisenä se tuntui melko pahalta olla yksin ja poissa kotoa. Hiljaisesti hyväksyin asian kun tuommoista käytöstä nyt vaan esiintyy ja ehkä sitten otin asian omalle kontolleni mutta silkkaa piruuden tekoahan se oli. Sitten vuosia myöhemmin kohtasin yhden heistä asiakaspalvelutilanteessa ja tuo ihminen oli ihan häntä koipien välissä, kysyi saakohan hän edes minkäänlaista palvelua minulta matkalippuineen (mietin syytä moiseen puheeseen ensiksi). Silloin tajusin että heidän tekonsa oli oikeasti muusta kuin itsestäni johtuvaa ja siksi jäänyt painamaan jotakuta lauman mukana mennyttä - hmm, olisinhan voinut kyllä vahingossa lähettää hänen matkalaukkunsa väärällä kenttäkoodilla vaikka..Nevadaan ::)  ::)

Mutta sitä suukolla silmään joka tuommoisia kaivelee *moiskauttaa itselleen pusun*   8)

En muista olenko tästä jo kertonut, mutta minut savustettiin ulos eräästä oppilaitoksesta kerran. Oliko sitten kyseessä kateus vai jokin muu, se on jäänyt epäselväksi. Juttu jäi selvittämättä. Ehkä en olekaan tunnistanut sitä kateutta kateudeksi.  ???

 
Paljon mahdollista.

Mulle on ainakin käynyt vastaavaa, siis etten ole tunnistanut sitä. Vasta useiden vuosien ja pohdinnan jälkeen valkeni joistain asioista, että kyse oli ollut kateudesta.

Tää oli suuri järkytys ja hämmennys, lähinnä siksi, koska ei olisi itse tajunnut itseään kadehdittavana :idiot2: ja pettymys siihen, että kyse olikin ollut SIITÄ...siis kateudesta, kun ajatteli, että olipa tyhmää, että juuri sellainen asia oli vaikuttanut, eikä mikään oikea syy.

mut kaipa kateus, vaikka siinä monesti ei olekaan mitään JÄRKEÄ, on hyväksyttävä oikeaksi syyksi. Kun kateudesta ei ole mitään hyötyä kadehtijalle, ja näen että sellaisissa asioissa on järkeä, joista on jotain etua. Ellei sitten osaa kääntää kateuttaan kannustavaksi voimaksi, joka kannustaa itse yrittämään enemmän.

se toisenlainen kateus on järjetöntä, koska se on niin hedelmätöntä. Se vaan vähentää kaikkea...en pysty arvostamaan sitä kateutta syynä toiminnalle :P

Jos huomaan sen hedelmättömän kateuden pistoksen sisälläni, pyrin pitämään huolta, etten toimi sen mukaan.

Todella paljon olen kokenut kateutta.
Ulkonäöstä, koulumenestyksestä ja myöhemmin jopa henkisissä piireissä  :tickedoff:

Taisi kateus olla lopulta syynä tähän aika ikävään "selkäänpuukotukseen" jonka koin henkilöltä, jolle neuvoin toisen työpaikan. Siitä seurannut selkkaus olikin sitten naurettavuudessaan.. hupaisa.

Tuli mieleen että jos miehet kokee miesten kanssa kilpailua ja kateutta vaikka töistä tai naisista, niin siinä saumassa nainen voi olla hyvä kaveri ja seksikumppanikin. Tai jos nainen kokee naiset kateellisina, niin yksi tai kaksi mieskaveria on hyvä olla olemassa. Siinä voinee flirttailla ja unohtaa sukupuolten väliset ongelmatkin.. Ystävyys on tärkeä juttu, minulla tosin on miesystävät pettäneet eniten, tai miehet, naiset harvoin. Eivät kai uskalla tai ei tule sellaisia tilanteita helposti. Nytkin firmassa kaikki puhaltaa yhteen hiileen, jos joku työntekijä panettelisi sanoisin kyllä nais-TJlle välittömästi mutta ei taida kellään olla turhaa aikaa. Ja hierarkia on matala kaikkiin työntekijöihin, eli jos minun on tarkoitus tehdä tulosta, naisdirikat on kiitollisia. Olinkin ajatellut että haluaisin miesfirman ja miesarvojen jälkeen olla naistyöpaikassa, MUTTA kovien arvojen eli rahan kanssa tekemisissä, ja näin näkyy tapahtuneen. Naisaivoilla voi tehdä asiat enemmän samankaltaisesti, ei putkiaivoilla, enkä ole kokenut uudessa duunissa kateutta.  :D Naiset voi vaikka kehua toistensa tuloksia tai vaatteita!  :-*

                     :'(

               Miksi naiset kokevat

              minut kilpailijoikseen??

             Ja vielä ehdottelevatkin!!


                       :-*

Vääränmalliset energiakoostumuksemme ovat mahdollistaneet sellaisen "valtataistelun", ettei pahemmista väliä.  ::) Joten sen tähden olemme tuomassakin jo sen tasapainon, ettei koskaan tarvitse enää olla parempi kuin sen OMAN toisen puoliskoni energia, koska olemme sitä Yhtä.
Eli kehossammekin olemme eläneet kuin veli ja sirsar emmekä sen tähden kuin aidot rakastetut! ;) :smitten:

Olen kokenut kateutta vanhemmilta naisilta koulutustasoni ja ikäni osalta (erittäin outo kokemus  ???), näitä molempia olen kohdannut työpaikoilla. Olen myös kokenut "pikku piireistä" ulosjättämistä sen takia, etten ole lähtenyt mukaan p****:n jauhamiseen toisten selän takana.

Toisaalta näissä tapauksissa on aina kyllä käynyt niin, että ne ovat ikäänkuin vain kuihtuneet pois, koska en ole jaksanut välittää niistä.

Kaarina, koskas ne miehet taas muutettiinkaan? Kun otin aika pahasti yhteen isäni kanssa tuossa landella kun sen sijaan naispomon kanssa meni mukavasti keskustelut eilen. Hänkin on eronnut. En edelleen huomaa muutosta hyvään eräissä 3 miehessä. Kaikki muka rakastaneet minua jollain pimeällä määräilevällä egoistisella tavalla.  :P Alkoholinkäyttö ei myöskään ole loppunut kenelläkään noista kolmesta ja naisten määräily. Jos ei älykäs nainen suostu määrättäväksi, ottavat joustavampia ja bimboja ihailijoita kehiin. He ovat yhdessä hetkessä asiallisia, sitten tylyjä/ väkivaltaisia/ itsekkäitä. Mies tarvitsee ilmeisesti läksytystä muilta miehiltä naisten lisäksi. Nokkimisjärjestykset, kisat, omistukset, nainen hyvänä koristeena tai jotain. Jos mies olisi hyperälykäs ja henkinen mestari voisin saattaa antaa määrätä. Yksi mestari tulee mieleen.

Kateuttahan on niin monenmoista. Ohimenevä tunne, häivähdys kaipauksesta, että olisipa minullakin tai olisinpa minäkin jotain tuollaista, mitä koen tuossa toisessa.
Tai siten jotain 'systeemattista ja laskelmoitua' (ja siltikin pohjimmiltaan tiedostamatonta); tuon ominaisuuden jonka koen jossain toisessa, haluan saattaa muotoon, jossa ei tunnu minusta niin uhkaavalta enää toisessa ??? Ehkä tarve saada esiin toisesta jotain, minkä aistii olevan pinnan alla, piilotettuna...  ::)

Joskus toisten kateus voi johtua siitä, että itsellä kuori/rooli, ja alla jotain muutakin ja joku haluaa raapaista sen kuoren pintaa, kurkistaa, onko siellä alla piilossa haavoittuva ihminen, inhimillinen ihminen. Muutakin kuin tuo 'täydellistä'(yhteiskunnan täydellisyyden määreisiin vastaava) kuvaa antava kuori.

Itse olen aika vähän kohdannut kateutta, tai sitten en ole kiinnittänyt siihen huomiota. Tai en ole nimennyt se ilmenemismuotoja kateudeksi, vaan juuri noilla yllä kirjoittamillani näkemyksilläni katsellut sitä.

Itseasiassa ne kateudet joita olen kohdannut, huomasin että voin käyttää sitä sellaiseen uhrimaiseen egoni pönkitykseen. Vaikka onhan silti ollut syytä vetää myös samalla niitä rajoja, eikä niellä kaikkea 'sontaa'. Sisälläni kuitenkin olen näitä samanaikaisesti käsitellyt muullakin tapaa.

Viimeisten vuosien aikana kohtaan kateutta aina vain vähemmän. Ennemminkin on alkanut tapahtua kaikkia mukavia pikku juttuja ja monenmoiset vieraatkin ihmiset lähestyy minua avoimemmin.
Jossain ravintolassa esmes, jos olemme olleet viettämässä iltaa, joku nainen on saattanut tulla yhtäkkiä sanomaan, että sinun korvikseksi ovat menneet vinksinvonksin (kaksi vierekkäistä rengasta) ja pyytänyt saako korjata ne. Korjannut ja sitten mennyt menojaan..  :D
Tällaisia vastaavia on ollut useita.

Ja näitä tapauksia, jotka katsoessaan minua, keikauttavat nokkaansa ylös nopeasti (silti on haivattavissa ne tunnereagtiot mitkä sen aiheuttaa)ja jos en vastaa siihen samalla tavalla, vaan heitänkin ohimennen jotain ihan tavallista, toinen voikin huomata, että olen ihan vaan ihminen ja vajaavainenkin. Joku ominaisuus ei tee sillä tapaa ihmisestä' tädellistä', että tarvitsisi pelätä.

Uskon, vaikka välillä  tunnen :tickedoff:, joissain tapauksessa ensin, että mitä enemmän olen oma itseni, ilman mitään rooleja ja uskomuksia itsestäni, sen helpompi minua on lähetyä, ihan jokaisen!
 :)

tosi hyvä kirjoitus taas, tuosta heräsi mieleen...


minusta on tuntunut, että on/on ollut joku sellainen "yhteiskunnan vaatimukset täyttävä täydellisyyden kaava", josta ollaan hyvin hyvin mustasukkaisia, että joka vaikuttaa täyttävän ne vaatimukset, täytyy palauttaa maanpinnalle. tää kaava kai symboloi sitä, että kun sen täyttää, saisi ihailua ja huomiota, jotenkin täyttymyksen...ihan täällä ns. maanpäällisessä elämässä, sellaisen sosiaalisesti ihanteellisen aseman. tää kuitenkin liitetään helposti siihen ulkoiseen kuvaan...joka voi herättää tän illuusion ja sitä kautta vihaa ja halun ravistaa ja raaputtaa sen pinnan alta sen oikean ihmisen...vaikka kokoajanhan se tarkkailun kohde joka vaikuttaa muyistyuttavan tätä täydellisyyden ilmentymää on tavallaan se "oikea ihminen".

mulla oli kerran allekirjoituslause "suurin taistelu käydään illuusioista" ja tarkoitin juuri tuota, miltä minusta tuo asia tuntuu. että on joku sellainen kollektiivinen ihanne, mutta sen on pysyttävä mielikuvatasolla, ja siitä voi puhua, mutta jos joku vaikuttaa tietoisesti tai tiedostamattaan elävän sitä lihaksi, siihen puututaan äkäisesti...sillä ei kukaan saa oikeasti anastaa oikeutta toteuttaa jotain sellaista mikä olisi tätä ihannetta.


hassua, heräsin juuri siihen että näin unenpätkän, jossa minulla oli hyvin siro keho jossa oli sellaiset söpöt, kauniit kasvot suurine silmineen ja täyteläisine huulineen, ja blondit hiukset, kokeilin jossain kaupassa peilin edessä jotain hattua. tiedostin olevani unessa, ja minusta oli hauska näyttää erinäköiseltä kuin olen...näytin unessa sellaiselta amerikan ihannetytöltä...(joka ei kyllä oikeassa elämässä edes ole edustanut minulle mitään ulkoista ihannetta)...

peilailin siinä ja kylläpä hattu sopi minulle hyvin (ylläni oli jotain vaaleanpunaista ja valkoista ja hattukin oli täysin erilainen kuin live-elämässä pitäisin)...olin tyytyväinen siihen uneni hahmon lookiin. unessa kuitenkin viereeni tulevat kaksi naista ja tyttöä alkoivat halveksua ja paheksua uneni minää, huorittelua, muistan unessa heidän sihisevän äänensävynsä ja muljahtelevat silmänsä.

he katsoivat oikeudekseen alkaa suoranaisesti arvostelemaan ulkonäköäni, koska näytin liikaa joltain ihanteelta.

unessa kuitenkin hahmoni alkoi suorasanaisesti kyseenalaistamaan sättijöitä tyyliin, että "se on teidän vastuulla miten suhtaudutte"...jos sua alkaa noin paljon ärsyttämään niin se on sulle oppimisen paikka...

tai jotain...unen blondi pysyi uskollisena itselleen ja vaati oikeuttaan olla se mikä on ulkoisesti. ;)

ehkä uneni kertoi siitä että olin käsitellyt jotain juttuja tästä aiheesta sisälläni, tänkin foorumin ansiosta... ::)

keskustelu tuottaa hedelmää, kun sisin jotenkin korjaa tilannetta.

Miten joku jaksaa vaivautua olemaan muille naisille kateellinen? Onko kyse kilpailu ukoista vai mistä? Minä ajattelen aina miestä suhteessa minuun, koetan selvittää keskittyykö hän minuun vai mihin. Jos kiinnostaa  muut naiset, en koeta muuttua heidän kaltaisekseen. Jos kiinnostaa työ ja urheilu, katson jakaako nämä asiat kanssani vai ei.

Jos minulle joku on kade, niin voi voi.

No juu, olihan siinä kai kyseessä juuri kilpailu ukosta, tosin itse en kilpaillut, vaan annoin kilpailijan pitää ukon. Itse pyristelin irti, koska en viitsinyt viedä toiselta sitä iloa. Olen menettänyt erään ystävänkin ukon takia, tosin en sitä itse silloin ymmärtänyt.  :'(
Lopulta siis sainkin itse ukon.

Nyökyttelen vaan täällä Sign?  :)

Itseasiassa oletan, että jos ei itse ole koskaan hyväksynyt itsesään kateuden tunnetta, vaan ehkä noussut sen yläpuolelle, luultavasti juuri luo sen kateuden illuusion kuplan ulkopuoelleen...milloin sitten mitenkinpäin tahansa. Joko näkee sen muissa, tai kokee voimakkasti sitä itse.
Kateus ei minusta ole edes oikea sana, sen tunnekokemuksen 'priinsiipille', jonka koen sen pohjimmiltaan olevan.
Ehkä sitä ei juuri siksi uskalleta kokea ja muuntaa ja käyttää sitä siihen, mihin se on tarkoitettu.

Ehkä se voisi olla, "en ole ulkoisten määreiden/käsitteiden/kaksijakoisuuden" mukaan täydellinen"-tunne. Ja sen hyväksymistä.
Luottamuksen puutetta omaan sisäiseen arviokykyyn itsestä, suhteuttamatta sitä millään tavalla ulkoisiin määreisiin.
(täysin ilman peiliä)  :D
Ja kyllähän nämä ns"henkisetkin hörhöilyt" (new age yms) luo ihan yhtä paljon näitä määreitä ulkoapäin. Voihan silläkin alueella käydä näitä samoja juttuja läpi.

Niinkuin eilen tuolla toisaallta oli puhetta, että meissä on sisällä kaikki, mutta emme saa kaikkea kokea sen tarkoituksenmukaisimmassa muodossaan, koska on tätä "hyvä ja paha" ajattelua.

En tiiä...

no just.

jotenkin tuntuu, että tärkeintä olisi se tarkoituksenmukaisuus, että se olento saisi kukoistaa sillä hetkellä kuin se on sellaisena kuin se on...koska sekinhän muuttuu.

mutta että ei pitäisi alkaa telomaan itseään joko sen takia, että sattuu muistuttamaan tätä "ihannekaavaa" tai sitten että ei satu muistuttamaan sitä...jossain vaiheessa elämää.

tuli tuosta ihannekaavasta vielä mieleen, että siihenhän kaiketi liittyy idea siitä, että "ihannekaavan täyttävä henkilö" saisi ansaitsemattaan etuja...etenkin sosiaalista työntöä, mahdollisuuksia yms...ja nimenomaan ilman omia ansioitaan.

aina ei siis ole varma, olisiko hänellä niitä omiakin ansioita, mutta kaavan ulkoiset merkit antavat aihetta pitää huolen, että "vääryys" ei tapahdu.

sitten kuitenkin on niin, että ei ehkä ole olemassa sellaista moraalia, että saako kaikki mitä ne "ansaitsisi"...ainakin sillä sosiaalisen kilpailun ja suosion areenalla, pinnallisella tasolla, missä näkyy fyysinen kauneus ja materiaalinen vauraus sekä sosiaalinen suosio, NÄKYVÄ "onnistuminen" ,joka kuitenkin on alueena se suuren mustasukkaisuuden kohde...

ja se syvällisyys ei ole usein niin kadehdittua kuin se näkyvä "pinnallisuus"...henkisissä piireissä sitten varmaan myös toisinpäin.

varmasti henkisissäkin piireissä vastaava kuvio löytyy (en ole niissä liikkunut, enemmänkin seurannut tätä maallista puolta)


ja sitten löysin tän puheenvuoron taas kompastuneena tähän ensimmäisen asteen huijaus-dualismiin:

syvällinen-pinnallinen sisäinen-ulkoinen.... ::) :)

joka siis johtaa siihen yksin kertaiseen päätelmään, että esim ulkoinen kauneus tarkoittaisi automaattisesti sisäistä tyhjyyttä tai toisinpäin...vanha klisee.

Kateus on nähdäkseni sitä, että on kieltänyt itseltään jonkin asian tai ominaisuuden, jonka näkeekin toisessa. Kateuden voi kääntää itselleen hyödylliseksi silloin, kun pyrkii itsekin saamaan kateuden kohteena olevan asian. Jos se ei ole mahdollista, olisi surutyö ja luopuminen paikallaan.  ;)

Hyvin puit sanoiksi tuon Sininen enkeli!  :)

Kiitos.  :)

Mottoni tulisi kai olla "lyhyestä virsi kaunis".  ;D

Minulla on vaikeuksia tuon kanssa.  ;D kiteyttää lyhyeen..

Lienet pohdiskelevaa tyyppiä.  ;)

Niin, kauniisti ilmaistuna kyllä.  ;)

Kateudesta en tiedä mutta uhkana minut usein naisten keskuudessa otetaan. Ehkä minulla on jotain sellaista mitä heillä ei ole, pelkäävät sen minulle menettävänsä ja tekevät sitten kaikkensa sen estääkseen :buck2:

Olen, mutta ehkä vain yhdeltä suuremmassa määrin. Ikävä asia tässä on, että kyseessä on ollut oma äiti. Minun tulkintani on, että hän on halveksinut ylipäänsä kaikenlaisia naisellisiksi laskettuja ominaisuuksia niin itsessään kuin muissa ja minulla niitä on ilmeisesti ollut. Minua kasvatettiin kuin poikaa (kyllä siinä osittain onnistuttiin, koska on minussa se maskuliininenkin puoli) ja aikuisiällä viihdyin paremmin miesseurueissa kuin naisten parissa - joskin minulle siunaantui myös hyvä naisystävä.

Minun aikuisuuteeni on kuulunut hauskoja, fiksuja, kauniita, seksuaalisia, lahjakkaita, mystisiä ja lämminhenkisiä naisia. On heillä heikkoutensakin, mutta hyvät puolet ylittävät helposti huonot. Heidän kauttaan olen oppinut arvostamaan myös omaa naisellista puoltani, jota ei siis saanut lapsena olla.

Enpä nyt suoralta kädeltä muista että varsinaista kateutta tmv. Yleensä ottaen tulen toimeen naisten kanssa hyvin eikä kukaan ole suoraan ollut ilkeä tmv. Kaikilla on ollut sen verran hyvä itsetunto että eivät koe minua uhkana.

Mitenkäs tuo satuttaajansa liimautuminen (trauma bonding) ja Tukholma-syndrooma ystävyyssuhteissa? Varmasti sielläkin, sitä vuoristorataa, ensin ihanaa, sitten kamalaa, sitten ihanaa, sitten kamalaa.. Ja tärkeitä ihmisiähän nekin on, ystävät nimittäin.

Minusta se on ihan hyvä juttu, että täällä on sinulle kanava, jota kautta voit purkaa asioita sanoiksi. Monella muullakin on ihan varmasti (itseni mukaan lukien) saman tyyppisiä asioita mielessä, joten kyllä se vertaistukikin on ihan jees. O0 Joskus voi jotain hyvää juttuakin syntyä, mistä oivaltaa jotain lisää, joskus taas saa ittelleen asioita sanoitettua.  :) Ei kannata pelätä sitä oksentamista, sillä se oikeastaan on monissa kokemuksissa aika välttämätöntäkin. Käydä niitä läpi uudelleen ja uudelleen, jotta ymmärtäisi paremmin..

muok. Tietysti niissä rajoissa, minkä koet itse sopivaksi ja turvalliseksi.  :)

Wanha aihe, mutta...

Olen ollut koulukiusattu, ja myös aikuisena opiskeluaikana tyttöporukoiden inhon kohde, joskaan en varsinaisesti kiusattu. Koulussa määrällisesti pojat kiusasivat enemmän, mutta tyttöporukoiden kiusaaminen on se, joka aiheutti syvimmät haavat ja jota vieläkin muistelen... Kouluajat muistuvat siinäkin mieleen, että alitajuisesti kavahdan/kylmä aalto hulvahtaa sisäpuolella, jos näen kadulla teinityttöjä trendivaatteissa, kovasti meikattuna, kylmä, koppava ilme kasvoillaan - vaikka järki sanoo, että ko. tyttöset tuskin edes huomaavat mua!!! Mutta näin se vaikuttaa...

Poikien kiusaaminen on härnäämistä koulun pihalla, koulumatkoilla, luokassa ennen tunnin alkua yms. Reppua varastettiin/levitettiin sisältö pitkin pihoja - ikävää, mutta tavallaan "yksityistä". Tyttöjen kiusaaminen taas oli järjestelmällistä halveeraamista, itsetunnon polkemista, nolaamista muiden edessä. Esim. ryhmätyötä tehdessä mua ei kuunneltu, ideoitani pidettiin tyhmänä ja väitettiin, etten tee yhtikäs mitään työn hyväksi - tästä tytöt kantelivat opettajalle, että olen laiska enkä työskentele heidän kanssaan ja saivat mut näyttämään tyhmältä, laiskalta. Sitten tuo julkinen nolaaminen: koko kouluporukan kuullen tytöt kertoivat salaisuuksiani, kaikki saivat tietää, keneen olen ihastunut yms. Kaikkien kuullen kommentoivat, kuinka hirveä iho mulla on ja kuinka pitäisi pukeutua suojaessuun, jos finnejäni meinattaisiin puristaa (mulla oli aikamoinen akne teininä). Yhdellä kotitaloustunnilla (meidän piti syödä aina kaikki valmistetut ruoat) tyttöporukan 'queen' kippasi jäljellejääneet salaatit mun lautaselle ja sanoi, että "kyllä läskille maistuu". Siinä koko porukka tuijotti ja odotti kotiinpääsyä (saimme luvan lähteä kotiin vasta, kun kaikki olivat valmiita), kun nöyryytettynä söin lautasta tyhjäksi - opettaja ei edes puuttunut tähän. Pysyvät haavat jäi noistakin ajoista... :'(

Olin tosi ujo, herkkä, melkoisen naiivi ja hiljainen kouluaikoina ja siksi helppo kohde. Aikuisena olen muuttunut epäluuloisemmaksi, en luota samantien uusiin tuttavuuksiin enkä päästä ihmisiä helposti lähelle. Mutta itsevarmuutta olen saanut lisää ja nykyisin olen rehellisesti oma itseni. En häpeile itseäni, tuon mielipiteeni erittäin selkeästi ja kärkkäästi esille. En pyri miellyttämään ketään, vaan elän "jos et pidä minusta, se on ihan oma ongelmasi" -asenteella.

Opiskeluaikoina olin myös luokkamme tiiviin tyttöporukan hampaissa. Tuo inho näkyi lähinnä tylyytenä: jos heiltä kysyi jotain, vastaus oli lyhyt, kuiva ja teki selväksi, että turha tulla hieromaan kaveruutta. Tytöt nakkelivat niskojaan ylpeästi, jos satuin olemaan lähietäisyydellä. Eräs kaverini kertoi, että oli kuullut tämän tyttöporukan keskenään ruotivan mua, mun olemusta, käyttäytymistä yms. - eikä mitenkään positiiviseen tapaan. Tähän törmäsin useampaan otteeseen. Mutta kiva, jos tuotin heille puheenaihetta ja sisältöä elämään! ;D

Miksi opiskeluaikana olin tyttöporukan hampaissa? Uskoisin, että ensisijainen syy on se, etten halunnut lähteä mukaan myötäilijäksi porukan 'queenin' p*skanjauhantakerhoon - näillä naisilla oli tapana juoruta muiden asioista ja arvostella jokainen tuttu ja tuntematon. Viihdyin luokan poikien porukoissa, eikä kundeilla ollut mitään sitä vastaan - tästäkin sain kuulla, että "siellä se tyrkyttää itseään kaikille kundeille, mahtaa olla epätoivoinen" :D  Muutenkin olen varsin epänaisellinen, suht estoton käytöksessäni (tämä tuntuu ärsyttävän hyvin hillittyjä, äärinaisellisia naisia), erittäin suorapuheinen, huumorintajulta härski, kovaääninen ja kova elehtimään. Enkä tietenkään pahemmin jaksa panostaa muotivaatteisiin tai pakkeleihin - vaatteet ovat mukavia, rentoja ja mahdollisimman laadukkaita, meikkiä on naamassa tasan sen verran, että ovesta kehtaa pihalle astua. Viihdyn "äijäaktiviteeteissa", eli esim. peli-illoissa (konsoli-), kotikatsomoissa seuraamassa urheilua, baarissa pelaamassa biljardia tai pubivisaa yms. Muutoinkin tunnen, että miesporukoissa saan vapaammin olla oma itseni - mun härskiä läpänheittoa katsotaan naisporukoissa yleensä enemmän tai vähemmän kieroon...

Naiset ehkä juuri ärsyyntyvät mun "epänaisellisuudesta" ja siitä, etten suostu asettumaan sinne standardinaisen muottiin. Onko se sitten kateutta, olenko heille uhka, en tiedä. Itseäni taas standardinaisessa ärsyttää pinnallisuus (oman ulkonäön jatkuva puunaaminen ja ruotiminen), avuttomuus (tietyissä asioissa oma-aloitteisuuden puute) ja se, ettei haluta tehdä ns. likaisia ja raskaita hommia, joita itse teen siinä missä raavas mieskin. Mutta, vaikka henkilökemiat eivät mätsäisikään, pyrin suhtautumaan kaikkiin ihmisiin asiallisesti - tarkoituksellinen ilkeily ei auta ketään. Ja eiköhän itselläkin ole naisellisen puoleni kanssa työstämistä - se kun taitaa elämässä olla se kaikkein vierain asia :-\

Terkuin,  outolintu- :venus: :jousimies: 11. huoneessa ;)

Yleisesti ottaen kiusaajan sukupuolta kommentoimatta:

Olin pahasti ja väkivaltaisesti koulukiusattu ikävuosina 10-13. Sen loputtua en käsitellyt siihen liittyviä traumoja kuin vasta 35-vuotiaana. Ja niin kauan kun ne traumat olivat käsittelemättä, kiusattiin minua myös esim. harrastuspiireissä.

Käsittelemätön trauma vetää puoleensa samanlaista traumaa yhä uudelleen, kunnes ihminen lopulta ryytyy ja käsittelee sen traumansa.
Kiusaamiset loppuivat nimittäin kuin seinään heti, kun olin  käsitellyt koulukiusaamiseen liittyvät tunteet ja saanut ne pois systeemistä.

Mikähän siinä on, ku nyt miehet käyttäytyy kuin naiset? Ihan hirvee meininki :idiot2: :buck2:

Manbabys

 :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: :2funny: