Astro Foorumi

https://www.youtube.com/watch?v=8UVNT4wvIGY (https://www.youtube.com/watch?v=8UVNT4wvIGY)

Mikähän se on, kun pistää tämmösiä ajattelemaan?

Niiiiin on paljon ihmisiä, jokka on tullu, ollu ja menny...jääny matkalle...vaikka sitä luuli, että monikin heistä olis semmonen, joka ei koskaan katoa?

Jotain tekoa sillä että Vesta on noususolmulla, ja kuu siitä lipunu yli?
Uuteen suuntaan, johka sydän halajaa ja polkuun kuuluu..mutta niin paljon on jääny taa?

Venus on justiinsa ollu oppositiossa aurinkoon...tulisko siitäkii jotain kaipuu fiiliksiä?

Ja no r Saturnus se on nousulla siellä...ehkä sekin pistää aatteleen mennyttä ja tulevaa, ja konkreettista erontekoa niiden välillä?

Emt.

Muistat oikein  :o

Kyllä tarvin Siniviuhkon ja vaiks vuokonkii tulkkausapua :D
Ehämmää rekkisteröiny tuota  tr :juno: :aspect_con: :saturnus: :aspect_con:Pof aspektia ollenkaan...siinä on jo pidempään rullanneet edes takasin sekä Lilith että Juno, välillä kimpassakin, niin suhtaudun jo ihan oletuksena :D Äääh, eihän siitä tarvi välittää...:D

Niih mää pitäsin tällä hetkellä monesta muustakii asiasta kiinni...kuten vaikka työpaikasta...sen kanssa on vähän samanlainen suhde, kuin noiden elämästä kadonneiden ihmisten, vaikka ei sen jatkumista ole kiveen kirjoitettukaan ikinä.

Aaah, koska  :venus:

Juu, justiin se raskaan työn raataja, sydämellä ja vastuulla, joka jää ilman kiitosta ja arvostusta. Mutta, njäääh, jos sinne on lyöty Saturnus kymppiin yhtymään onnenpisteen kanssa ja Pluto MC:lle, niin ei kai se edes voi kivuttomasti sujua milloinkaan  :buck2:

En muuten tiiä mistä ne on keksineet, että veskarit ei sitoudu? Mää olen, ja moni muu veskari, ollu aina valmis tosissani sitoutumaan ihan kaikkeen, kunhan sillä on tarpeeksi merkitystä, ja se on jotain, jonka olen itse valinnut.

 :kuu: :rapu:, huijjui :D Mulle rapu on kalojen ja kaksosten ohella hankalin merkki kanssakäydä...ei siksi että ravut sinänsä olisivat hankalia, tai minäkään, mutta yhteis-ymmärrystä on hankala löytää. Tai se on siellä, kumpikin osapuoli tunnistaa sen, mutta ei oikein pääse käsiksi siihen.

Mulle jokainen ero on ollu edellistä helpompi. Osaan sen homman hienosti, itkut itketään ja eteenpäin. Pelkäsin aikani edes yrittää rakkautta..mutta sitten pääsin siitäkin, ja nyt olen seurustellut vuoden ja olen sitä mieltä, että parisuhteessa oleminen on pajon rohkeampaa ja vaativampaa kuin se eroaminen ja hanskojen tiskiin lyöminen ( omassa tapauksessani). Ja suhde on todellakin valinta, ja tahdon asia.

Mitähän mä oon kirjottanu?
 :smitten:
Mahtavaa.

Se on hienoa kun käy noin, että joku on näppäillyt ihmeelliseen internettiin jotain sellaista, joka onnistuu koskettamaan ihan kunnolla ja avamaan jotain. Olipa sitä sitten itse kirjoittaja tai tekstin vastaanottaja.

" Aina valmis tosissani sitoutumaan ihan kaikkeen..." Oisokhan tuossa syytä siihen että aatellaan ettei veskarit sitoudu ikinä mihkää :D

Huijjui, sulla on siis ollut dramaattinen päivä, suorastaan lopun alkua uhkuva :D

"..mun mielestä sinä kirjoitit Hilda tänne joku aika sitten kauniisti, vastasit jollekin ja se osui niin kipeään kohtaan että olisin halunnut huutaa sulle kurkku suorana tosi pahasti. ja sitten ymmärsin että oot sisäistänyt jotain mitä minunkin pitäisi ja itkin huutamisen sijaan. kiitos siitä."

Tää on muuten se, mitä mää teen. Tuossa ketjussa, jossa puhutaan siitä, millaisia reaktioiota aiheuttaa ihmisissä...niin justiinsa tätä se on.
Se on tää mun Heyoka juttu :P
Riippuu sitten vastaanottajasta, että mitä siitä tulee...hyvä, paha, tai välttäminen se on yleensä se reaktio.

Mutta toisaalta, jos herättää reaktioita ja tunteita niin eikö palaute olekin hyvä? Ja varsinkin, jos vastapuoli vielä itse tiedostaa reaktionsa noin hyvin ja osaa analysoida sitä.

Just tosta tunteiden herättämis topikista niin mä uskon herättäväni tunteita, mutta nykyään en oikeen saa palautetta. Eli en tiedä herätänkö tunteita ja se on hyvin hämmentävää. Kun on tottunut olemaan se peili. Olenko vapautunut vai mitä on tapahtunut?

Tänään ei ole ollu niin soljuva  :kaksoset: päivä ku eilen vaan enemmän  :neptunus:

Ihan jees kai sekin. Ja toi otsikko aiheutti melkoisen korvamadon, niin hieno biisi.  :smitten: Kertoo mun mielestä just siitä ristiriidasta ihmissuhteissa kun ei oikein osaa päästää irti, vaikka joskus se olisi ihan hyvä. Ja miten niissä tarinoissa on aina kaksi eri puolta...

Juu, siis Siniviuhkon tapaus on positiivinen esimerkki, näin sen kai pitäisikin toimia, siksi täällä ollaan peilailemassa :)

Jaa, en tiedä, miltä tuntuisi, että ei tule reaktiota...uskon, että se on melkoisen hämmentävää niihin reaktioihin tottuneille. Toisaalta, voisi olla helpottavaakin?

Ihan selkeää Neptunusenergiaa havaittavissa viestissäsi, olen samaa mieltä :D

Juu, irtipäästämisen vaikeudesta, kiinnipitämisen turhuudesta, ja siitä, että jotain on jääty vaille...tai ehkei se irtipäästäminen ole edes ollut vaikeaa...ennemminkin liian helppoa, ja sitä pysähtyy pohtimaan sitten, että miten joku, jolla oli niin paljon väljä, voi muuttua lähes merkityksettömäksi...ja pistää kysymään, että onko se oikein? Pitäisikö sen olla jotenkin toisin, vai onko se ihan ok sillee?