Astro Foorumi

Tulipa tässä mietittyä uskontoja, omaa elämääni ja kaiken maan ja taivaan välillä, jopa jumala kävi mielessä ja jäin pohtimaan käsitettä "henkinen ilmapiiri".

Olen kasvanut hyvin ankarassa ja paradoksina, liiankin vaapaassa henkisessä ilmapiirissä ja olen oppinut kasvamaan herkyydestäni huolimatta hyvin kovaksi tytöksi.

Jäin pohtimaan omaa sisäistä maailmaa ja millaisessa henkisessä ilmapiirissä viihdyn parhaiten.

Tulin siihen lopputulokseen että viihdyn parhaiten suvaitsevassa, lempeässä, ystävällisessä ja ymmärtäväisessä, jopa rakastavassa ilmapiirissä.

Nyt vasta tajusin miksi olen mieluummin yksin koska henkinen ilmapiiri jossa olen elänyt on perustunut kovaan kilpailuun, ankaraan ja kovaan ilmapiirin. Siinä ei tiedetty mitään lempeydestä, armosta, ystävällisyydestä jne. yhtään mitään.

Ilmankos voin niin huonosti ja pärjäsin tiettyyn pisteeseen saakka ja sit tuli totaalinen STOP!

Joten tätä kohti kasvamaan, kohti eheämpää ja lempeämpää ilmapiiriä   :smitten:

Tasapaino valossa ja pimeydessä ja sitten mennään eteenpäin :smitten:

Tämmöistä ristiaallokkoa tämä henkisyys tuntuu olevan. Itä on länsi ja länsi on itä välillä. Toi mun sielu tuntuu olevan jotensakin melko "konservatiivinen" kun kyselen ja kaipailen siltä vastauksia. Melko kitsaasti se mitään lempeää antaa takaisin. Tuntuu, että sillä on joku tehtävämoodi päällä koko ajan, eikä turhia kehu. Jotensakin tuntuu hoppu olevan. Jos tiedätte tämän alitajunnan "kysyvälle vastataan"-hommelin. Tai ehkä kysymyksissä on sitten jotain... Noh anyway. Taasen jotain elämää ja kuolemaa taas stressatessani pääsin vapauttavaan lucid-uneen, jossa ah niin kaipaamani painovoimaton tunne otti vallan ja mietin "mun pitää muistaa tää kun delaan" ja perään huusin "Jumala"! Kontrasti oli jotenkin niin iso tuon unen alussa, että tunteet heitteli ihan laidasta laitaan. Samantien joku miehen ääni rupesi laulamaan rauhoittavasti kitaran kanssa ja mieleen jäi lurituksesta "...7 minuuttia" ja "...nojaa Jumalaa". Kun kantriesitys oli loppu kuulin yleisön taputtavan ja nauravan. Joukosta erotin yhden vanhan äänen erikseen ja vanha ala-asteen opettajan ääni jatkoi "ja seuraava esiintyjä...?" johon rupesin mielessäni huutamaan nimeä jos toista. Jotenkin mulla noi lucidit vaatii totuttelua vielä, semmoinen kummallinen fiilis, että käytän loppuun jos liikaa, "pitää säästeliäästi" ja herätytin itseni. Googlasin ton 7 minuuttia ja on ilmeisesti lääketieteen määritelmä, että aivot toimivat kuoltuaankin vielä 7 minuuttia, ennen kuin happi loppuu niistä. Grafiikoista en niin välitä. Äänet ja fiilikset lucideissa auttaa yksinäisyyteen. Vielä kun joskus jotain fiksua siellä. Aina tunteet heittelee. Semmoinen kotoisa fiilis siel. Nää tajunnan eri tasot on kyl nii erilaisia. Semmoinen tasainen elämä. Kiitos?

Nätisti sanottu Marmoritaivas  :smitten:

Minullakin nuo unet ovat muuttuneet ja ovat hyvin monikerroksellisia ja ihan mielenkiintoisiakin.

"I was born to love" ehkä kuvastaa minua aidoimillaan.

Ihan 24/7 en siihen pysty mutta suuntaviivana hyvä muista kun lähtölaukaus elämälle pamahtaa ilmaan  :smitten:

Maalissa voi sitten arvioida miten noin niinkuin omasta mielestä meni  ;D

Mä oikeesti toivon, että uskallan kans parantaa. Joku palanen nössöyden ja kusipäisyyden väliltä tältä jätkältä on hukassa. Must tuntuu et jäbät ajetaan aivoilla elämiseen, ja misut tunteilla. Ainakin siltä tuntuu että "sielua" peilatessa tunteet on aivan vitun pelottavia kokemuksia. Siksikin juuri että ne ovat oikeita ja miehiltä kiellettyjä: -Vitun homo/ nössö! Miehinen "herääminen" saa tajuu miten kivikaudella me eletään. Oikeesti. Jopa friidut pitää meit nössöinä. En saatana tunnusta sukupuolea sielussani. Noi aivot on niin heikko laitos et mikä vaan aivopesu toimii. Peeeerkle! En luota! Vastustan isosti niitä! Hehe! Sori oikeesti mä diggaan tuuletella sisäistä pikkuneitiä. ;)

Pakko sanoo et tuolla sielus on kyl jotain vikaa. Ei nää normaalit tunnot ja muistikuvat oo mistään terveimmästä päästä ihan sama miltä kantilta niitä kattoo. Stressi ja pelko jotain jotain on kokoaikaista. Ei tästä pääse pois ulko tai sisäkauttakaan. Mitä vittua apua?!?!

No olipa yhteensattuma  ;D

Juuri eilen mietin miten te miehet käsittelette näitä tunteita ja kuinka tunteet on meille naisille ikään kuin suotu käsitellä ja näyttää mutta miehille ei.

Mietin muutenkin mitkä paineet on monilla, sekä miehillä että naisilla.

Rakkaus on raukkoja varten kuuluu Pokemonissakin  :coolsmiley:  :'(

Niin siis mitä oikein yrität nyt? Voiko olla jotain jämäainesta johon olet päässyt käsiksi?  :-\

Tämä saattaa olla väärinkäsitys, mutta muistaisin lukeneeni sellaisen väitteen, että naisten aivojen
primitiiviset ("limbiseen systeemiin" liittyvät?) tunnekeskukset ovat paremmin kontaktissa aivokuoren
kanssa kuin miesten, ja siksi naiset kykenevät emotionaalisesti manipuloimaan miehiä miten tahtovat. Toki
tuossakin, jos totta on, lienee huomattavia yksilöllisiä eroja naisten välillä?

Noista aivoista en osaa sanoa mitään  ;D

On varsin yleistä että naiset manipuloivat tunnetasolla ja syitä on varmasti yhtä monta kuin tekijääkin.

Itse harrastin sitä jonkun aikaa mutta päätin sitten että saa luvan riittää.

Siinä missä naiset manipuloi niin miehet yrittävät pelata valtapeliä  ;)

Onhan näitä.

"Siinä missä naiset manipuloi niin miehet yrittävät pelata valtapeliä"

Särähti jotenkin korvaan näin miehelle  :)

Enpä tiedä, ehkä se voi vaikuttaa naisille valtapeliltä koska naiset päättelevät miehen käytöksestä ja puheista muutenkin kaikkea liiallista  ;D

Miehistä suuri osa on keskenään hyvää pataa ja tovereita, se toisiaan vastaan kilpaileva osuus on paljon pienempi kuin kuvitellaan. Miesten keskinäinen kommunikaatio on useimmiten suoraa, avointa ja toverillista.

Miesten valtapelit toki voivat korostua (kauniiden) naisten läsnäollessa ja monilla miehillä on tiedostamaton tarve pitää puoliso valtapelinsä alla. Korostunut valtapelin tarve on suoraan yhteydessä myös huonon itsetunnon peittelyyn.

Muuten näen miesten valtapelin olevan lähinnä myytti. Naisten kesken näkee valtapeliä ja piilov*ttuilua 10 kertaa enemmän.

Mainittava toki sekin että itse olen kova myös analysoimaan neutraalisti omia tunteitani, sen sijaan että olisin joka hetki niiden vietävänä. Joskus on toki annettava höyryjenkin tulla pihalle.

Toki tämä voi olla myös pitkällisen meditaation tulosta jolloin kosketus omiin tunteisiin on muutenkin parempi.

Tästä olisikin hauska kuulla lisää miesten kokemuksia.

Vaikuttaa myös siltä että varsinkin henkisten naisten päätöksenteko perustuu argumenttiin "se tuntui siltä". Henkisillä miehillä on taas ilmeisesti tapana käydä asiat useammalta kantilta läpi ja tehdä kompromissiratkaisuja. Toki tämä tulee useimmilla miehillä myös ns. elämän tuomana viisautena. Kykynä pystyä katsomaan asioiden isompi kuva. Naiset eivät vain anna tälle toimintatavalle juurikaan arvostusta vaan kompromissit nähdään heikkouden merkkinä.

Toisaalta, joku Erkki 50v voisi käyttää tuota tunteiden tason argumentointia. Kun hän saapuu kapakasta klo 3 enemmän tai vähemmän hutikassa ja vaimo on kaulimen kanssa ovella, voisi hän perustella reissuaan: "Rakas, se vain tuntui siltä"  ;D ;D ;D

Nämä "miehet sitä, naiset tätä" -keskustelut ovat kyllä ihan hauskoja. ;D Jotenkin sitä uskoisi, että näin vuonna 2016 osattaisiin tässäkin asiassa ajatella vähän laajemmalta kantilta. Minusta mielekkäämpää olisi puhua vaikkapa maskuliinisesta ja feminiinisestä, noiden energioiden ominaispiirteistä ja siitä, miten ne mahdollisesti ilmenevät ajatusten tasolla. Se kun ei ole itsestäänselvää, että naiset ilmentävät aina vain feminiinistä ja miehet maskuliinista energiaa.

Muuten, Hamal, tuo mainitsemasi "tuntemus" voi sekin pohjautua asioiden punnitsemiseen monelta eri kantilta. Esim. itselläni on ongelmatilanteissa tällainen tapa: Hankin aiheesta niin paljon tietoa, kuin mahdollista. Kyselen kokemuksia, kerään neuvoja, googlettelen, saatan lukea kirjojakin. Sitten jätän asian alitajuntani työstettäväksi. Kun aika on kypsä, ratkaisu putkahtaa mieleeni ilman sen kummempia aktiivisia ajatteluprosesseja. Tietenkään kaikki asiat eivät ole näin yksinkertaisia, mutta parhaimmillaan oma ongelmanratkaisuni toimii noin. Olenpa tuolla menetelmällä saanut jopa selvitettyä visaisia matemaattisia arvoituksiakin. ;D Eli se tunnepohjalta toimiminen ei aina ole silkkaa ajattelemattomuutta, vaikka se siltä saattaa ulkopuolisen silmään vaikuttaakin.

Kiva kun miespuolinenkin kommentoi  ;D

Olet ihan oikeassa Hamal siinä että naisten maailma on paljon ankarampi kuin miesten. Ehkä enemmän on solidarisuutta nykyään, ainakin omissa piireissä.

Noi mies/nais energiat on mielenkiintoisia havaita itsessään ja muissa.

Vastasyntyneiden tyttö- ja poikavauvojen aivojen rakenteelliset erot ovat huomattavan vähäiset verrattuna esim. 2-vuotiaiden tyttöjen ja poikien aivojen rakenteellisiin eroihin. Suuri osa sukupuolten eroista on meihin kasvatettuja - ympäristö muokkaa ihan niitä aivojen fyysisiä rakenteita ja tekee sen kaikkein voimakkaimmin ensimmäisinä elinvuosina.

Näin on luotu ns. 'sukupuolten sota:'

Tilanne on sikäli surullinen, että jokainen ihminen syntyy täyden työkalupakin kanssa: Meissä kaikissa sukupuolesta riippumatta on ihan kaikki potentiaalit. Toki sitten on synnynnäisiä eroja, eli joku syntyy työkalupakilla jossa on tosi iso vasara ja pikkuruinen ruuvimeisseli, kun taas toisella se vasara on pieni ja ruuvimeisseli tosi iso. Eli osa ominaisuuksista toki on voimakkaampia sukupuolen perusteella, mutta ne KAIKKI silti löytyvät meistä kaikista.

Ympäristö sitten antaa sekä verbaalisin että ei-verbaalisin (jälkimmäisten vaikutus voi olla ensimmäistä voimaakkampi) keinoin lasten ymmärtää, että heidän on suotavaa käyttää vain osaa pakkinsa työkaluista: Nämä työkalut kuuluvat pojille ja nämä työkalut tytöille, jos käytät 'väärän' sukupuolen työkaluja, seuraa sosiaalista sanktiointia tai vanhemmat voivat jopa rangaista 'väärän' työkalun käytöstä.

Niin sitten kumpikin sukupuoli tukahduttaa tietyt ominaisuutensa - ne mukamas vain vastakkaiselle sukupuolelle kuuluvat - ja keskittyy olemaan tässä suhteessa ympäristön odotusten mukainen. Yksi perustavanlaatuinen psykologinen lainalaisuus on se, että sitä mitä itsessään tukahduttaa ja kieltää, sitä inhoaa ja vihaa kun sitä näkee muissa ihmisissä.

Niin kauan kun lasten ei anneta käyttää koko työkalupakkiaan, niin itse asiassa miehet ja naiset opetetaan tätä kautta vihaamaan ja inhoamaan juuri niitä ominaisuuksia, jotka mukamas kuuluvat vain vastakkaiselle sukupuolelle.

Minä en koskaan tunnista itseäni mistään 'naiset ovat tällaisia' määrittelystä ja koen määrittelyt eräänlaiseksi henkiseksi väkivallaksi. Kierkegaardia siteeraten: Kun te määrittelette minut, te kiellätte minut.

Ihmisiä tulee kohdella ensisijaisesti ihmisinä, ei suinkaan sukupuolensa edustajina. Jälkimmäinen on tarpeen vai harvoissa ja valituissa tilanteissa. Mutta silti sitä tehdään koko ajan. Ei ihme että on ongelmia...

Eklektikko, tuo oli hyvä tiivistelmä asiasta! Tällä aiheella on minulle henkilökohtaisesti suuri merkitys, sillä pienen lapsen äitinä olen saanut huomata, että niitä tiukkoja sukupuolirooleja tarjotaan jopa ihan pikkuvauvalle! Se on hurjaa katsottavaa, ja yritän tehdä kaikkeni, että pystyisin minimoimaan näin ajattelevien ihmisten vaikutuksen lapseni elämässä. Vaikeaa se on, eivätkä monet tunnu ymmärtävän tai kunnioittavan omaa ajatuksenjuoksuani tässä asiassa. Hyvin turhauttavaa. Jos sinulla on tiedossasi jotain tieteellisiä tutkimuksia aiheesta, voisitko linkata niitä tähän? Olisi siten "kättä pidempää" argumenttieni tueksi, kun taas kerran väännän kättä siitä, onko niitä "tyttöjen ja poikien lokeroita" ihan oikeasti edes olemassa. ;D

Tässä muutama artikkeli aiheesta, nyt on tullut myös uutta tietoa siitä, että ne aivorakenteiden erot edes kasvatuksen tuloksena eivät ole kovin kummoiset, eli sosiaalisesta kontrollista ja ehdollistamisesta on enemmän kyse tuossa työkalupakin käyttö -asiassa:

http://mentalfloss.com/article/71811/there-no-difference-between-male-and-female-brains-study-finds

http://www.latimes.com/science/sciencenow/la-sci-sn-no-male-female-brain-20151130-story.html

https://www.theguardian.com/commentisfree/2015/dec/04/male-female-brains-same-but-people-all-different

http://nymag.com/scienceofus/2015/08/male-female-brains-are-just-a-little-different.html

Siitä miten niitä itsessä tukahdutettuja ominaisuuksia vihaa ja inhoaa muissa, voin puolestaa suositella erinomaista teosta 'Tunnista varjosi  -tunne itsesi', joka löytyy kirjastosta.

Sitä toisten ihmisten vaikutusta ei voi minimoida, mutta sinun puolellasi on se että lapsesi on vielä pieni:
Ennen kouluikää vanhemmat ovat lapsen suurin auktoriteetti ja siinä vaiheessa se mitä SINÄ sanot lapselle näitä asioista on painoarvoltaan niin suurta, että ei ole mitään väliä oikeastaan sillä vaikka muut yrittäisivätkin lasta aivopestä. Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi tässä suhteessa.  ;D  Ulkomaailman vaikutus alkaa vahvistua vasta kouluiässä ja vasta yli 10-vuotiailla sen vaikutus on suurempi kuin vanhempien.

Jäin miettimään noita sukupuolirooleja ja mietin että kyllähän niillä on ollut oma paikkansa tässä ihmiskunnan kehityksessä vaikkei tänäpäivänä enää niin voimakkaasti.

Voihan ihmisen kehitykseen kuulua koluta ja tutkia näitä ja sitten ikään kuin vapaasti osaa ilmentää itseään tämän jälkeen.

Roolithan tarjoaa tutut ja turvalliset puiteet vaikkakin pahimassa muodossa on osana kontrollointi järjestelmää ja osana sosiaalisia hyväksymistapoja.

Sekä Eklektikko että Ginger86 heittivät oikein loistavaa jatketta!

En ole koskaan tullutkaan ajatelleeksi että esim. ulkoisen paineen sanelemana yritän peitellä omaa feminiinistä puoltani, etenkin itseltäni. Ulkopuolisen on tosin helppo nähdä että "nyt tuo ei ole oma itsensä".

Olen myös samaa mieltä että miehillä on kaikilla erikokoiset meisselit.
Höhöhö.