Astro Foorumi

Suurin henkilökohtainen potentiaali on kaikkien saavutettavissa. Kuitenkin jatkuvasti tehdään valintoja, jotka eivät edistä omaa henkilökohtaista kehittymistä. Syitä on monia, mutta pelko on usein taustalla. Hakataan päätä seinään tehden samoja asioita uudelleen ja uudelleen, odottaen eri lopputulosta.

Entä jos valinnat tehtäisiin siltä pohjalta, miten ne edistävät omaa kehittymistä kohti suurinta potentiaalia? Kun teet päivittäisiä valintoja, opettelisit kysymään aina itseltäsi: Miten tämä edistää kehittymistäni? Alkuun moinen voi vaikuttaa itsekkäältä, mutta pitkällä tähtäimellä se johtaa väistämättä siihen, että olet paremmassa asemassa auttamaan läheisiä ja vähäosaisia. Kaiken taustalla on kuitenkin se oma sisäinen hyvinvointi.

Kun puhutaan henkisestä kehittymisestä, monilla tulee mieleen ns. valaistuminen. Jokainen käsittää tämän varmasti hieman eri tavalla, enkä usko että tällaisen päämäärän spekuloiminen edistää mitään. Keskitytään ennemmin pieniin käytännön asioihin, joita jokainen voi tehdä ja jotka edistävät kohti suurempaa päämäärää. Voi miettiä vaikka seuraavia asioita:

Fyysisyys
Liikunta
Ruokavalio

Henkisyys
Henkiset harjoitteet(meditointi yms.)
Tietoisuuden laajentaminen(selkounet, ruumista irtautuminen yms.)

Muu
Ura
Muiden auttaminen
Unelmat, tavoitteiden asettaminen/toteutuminen
Sosiaaliset suhteet
Perhe

Joku voi miettiä, että miten mm. tietoisuuden laajentaminen edistää mitään arkielämässä. Sillä, että ymmärrät olevasi enemmän kuin tämä fyysinen luomus, voi lopulta olla hyvinkin suuri vaikutus. Kuolemanpelko voi hävitä ja vapaudentunne lisääntyä. Voit vaikkapa kohdata suurimmat pelkosi selkounessa ja sillä voi olla henkistä hyvinvointia parantava vaikutus. ’Työkaluja’ kehittymiseen löytyy, täytyy vain ajatella laatikon ulkopuolelta. Pääsääntöisesti kaiken pysyvän muutoksen taustalla on kuitenkin rutiinin muodostaminen.

Lähinnä pointtina on se, että voisi jakaa omia kokemuksia. Tietysti halutessaan voi myös spekuloida. Mikä on toiminut ja mikä ei? Miten olet päässyt eroon haitallisista tavoista?

Minun henkistä kehitystäni ovat edistäneet eniten seuraavat asiat:

-Intohimo totuuden etsimiseen
-Unien tulkitseminen
-Rohkeus tehdä asioita, jotka pelottavat

Näitä ei voi laittaa mitenkään paremmuusjärjestykseen, kaikki ovat tärkeitä.

Tähän pitää lisätä vielä sielunkumppanin kohtaaminen, joka oli varsin käänteentekevä kokemus. Tämä menee kuitenkin vähän "kohtalon" puolelle, nuo muut ovat asioita, joita voi harjoittaa enemmän tai vähemmän tietoisesti.

Voin myös allekirjoittaa mainitsemasi asiat. Joskin unien tulkitseminen(siis omien) pienemmässä määrin. Tähän tulisi tosin kiinnittää enemmän huomiota, koska on ollut paljon omalaatuisia unia. Mm. sellaisia, joissa kuolen, mutta tietoisuus säilyy ja sielu jatkaa matkaa. Tai meditoin unessa, keskityn valoon ja tämän jälkeen on jäljellä pelkkä tietoisuus. Toisaalta nämä, kuten muutkin henkiset kokemukset, ovat vain maisemia matkan varrella.

Voisin jakaa henkisen kehittymiseni kahteen osaan, jotka ovat olleet molemmat yhtä tärkeitä: a) asiat, jotka pakottivat kääntymään sisäänpäin ja b) henkinen tie(Advanced Yoga Practices), jota olen seurannut siitä lähtien. Juurikin tuo intohimo totuuden etsimiseen on se, mikä ajaa jatkuvasti eteenpäin. Ja samalla se käytännön hyöty, jonka henkinen kehittyminen mahdollistaa.

Tasapainon löytäminen on suurin haaste. Se, että teen henkiset harjoitukset(n. 30min) kahdesti päivässä ja that’s it. Keskityn itse elämiseen enkä leijaile pää pilvissä. Minulla on paljon kavereita, joiden elämä pyörii täysin ryyppäämisen ympärillä. Tärkeitä kokemuksia, enkä sen suhteen tuomitse. Ei siitä ole kauaakaan, kun olin itse samassa tilanteessa. Mikä motivoi, on näyttää esimerkkiä, että muutos on mahdollista.

Ehkä sielunkumppanin tapauksessa voidaan puhua kohtalosta. Toisaalta uskon, että se tulee kun aika on oikea. Itse haluan löytää ensin tasapainoa sisältä käsin. Tuntuu, että tällä hetkellä on niin paljon työstettävää henkilökohtaisella tasolla, etten ole vielä valmis. Ehkä kohta.

TM:n "filosofiassa" toiminta (karma-yoga) on yhtä tärkeää kuin meditaatio (jñaana-yoga?).
Se tavallaan haastaa meditaation aikaisen puhtaan tietoisuuden kokemuksen ja auttaa
hermostoa kehittämään kyvyn ylläpitää meditaatiotila  muiden tietoisuudentilain rinnalla.

Tuossa suhteessa ns. joogalento on yksi kaikkein tehokkaimmista harjoituksista, koska
siinä hermosto on samanaikaisesti samaadhissa (yoga-tilassa, puhtaan, sisällyksettömän tietoisuuden
tilassa) tai hyvin "lähellä" sitä, ja voimakkaan toiminnan (persiillä pomppimisen) alaisena.

Muistaakseni MMY totesi mm. jotenkin silleen, että ilman toimintaa "nervous system loses its
ability to experience happiness".

Onpa hieno ja tarpeellinen ketju! Kiitos!

Myös minulla päällimmäinen motiivi on ollut sisäinen tarve löytää oma autenttinen itseni. Jostain sisältä on kummunnut halu löytää Valo ja Rakkaus sisälleni. Jo ihan lapsena koin tarvetta etsiä Jumalaa, vaikka kotonani sitä ei opetettu.

Käytännön tekoihin lisäisin vielä rehellisyyden opettelun. Olla rehellinen itselle ja muille. En tarkoita, että sanotaan päin naamaa arvosteluja ulkonäöstä tmv. Vaan sitä, että esim kieltäydytään rehellisesti sellaisesta toiminnasta, joka ei edistä omaa hyvinvointia. Tervettä itsekkyyttä kait ajan takaa. Ei siitä ole hyötyä toisellekkaan, jos happamasti teemme jotain samalla kadottaen oman itsemme.

Loistava ketju tosiaan. Mlla selkeimmät vaiheet ovat olleet silmien avaaminen, meditointi ja viime aikoina tietoinen pyrkimys elää hetkessä ja ottaa siitä kaikki irti. Mulla on paljon tekemistä suorittamisesta luopumiseen. Samoin henkisen tien valinneena on ihan kuin kiellettyjä negatiiviset tunteeet. Mutta eihän siitä mitään hyvää seuraa jos ne kieltää ja jättää käsittelemättä. Kun vaan löytäisi sopivat tavat käydä ne läpi ilman että tuota huonoa energiaa jättää jälkeensä.