Astro Foorumi

Eli rentouduin tässä äsken, mutta se meni koko ajan oudommaksi... Käsiä ja jalkoja oli lähes mahdoton liikuttaa, enkä saanut silmiä auki. Hengitys oli hyvin vähäistä, ja hetkittäin sitä ei ollut ollenkaan. Sydänkin tuntui hidastuvan vähän... Mistä tässä oikein on kyse? Onko mahdollista että olen hypnotisoinut itseni?

Ja toinen kysymykseni olisi että miten ruumiista irtautuminen tapahtuu? Olen lukenut että pitää rentoutua, se ainakin onnistuu. Mutta onko hyviä tekniikoita joilla pääsisin ruumiistani kokonaan irti? Että voisin tehdä astraalimatkan Kanarialle tai Tokioon ja päästä vielä takaisin omaan kehooni? Olisin hyvin kiitollinen vastauksista!

Syvärentoutit itsesi, ja juu, tuo on yhdenlainen transsi-ilmiö. Toki noin rentona sydänkin rauhoittuu.  :)

Irtautumisesta en tiedä sitten enempiä.

Tavanomaista mm meditoidessa .. raajat katoavat .. ehkä enemmänkin, tietoisuus jää.
Ei pystyisi itseään, jalkojaan, käsiään, liikuttamaan vaikka joku niin käskisi.
Rajamailla oloa, ei unessa, ei valveilla, miellyttävä olotila.

Okei :) mukavaa se kyllä oli!

Tässä on harvinaisen hyvä englanninkielinen Wikipedia-artikkeli aiheesta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Out-of-body_experience

Aika harvat tekevät tietoisesti astraalimatkoja tai irtoavat ruumistaan. Helpoimmin kai se onnistuu ns. valveunessa. Monilla OBE-kokemukset ovat kuitenkin myös stressin, sairauden, pelästymisen tai traumaattisten kokemusten aiheuttamia, eivätkä lainkaan miellyttäviä. Kokemuksiin voi liittyä unihalvaus tai pelko siitä, ettei pääsekään takaisin kehoon.

Minä irtaudun ruumiistani  silloin kun stressihormoni kortisolin tasot ovat liian korkealla. Minulle se on hälytysmerkki, ei suinkaan toivottu ja tavoiteltu  kokemus.

Ja minulla on niin voimakas maadotus, että sillonkaan en pääse  kuin ehkä max. puolen metrin päähän kehostani. Ei siis edes mahdollisuutta kaukomatkailla sillä keinoin.

Olen onneksi rauhoittanut elämäni ja nykyään se on niin stressitöntä, ettei irtoamisia juurikaan tapahdu.

Sanotaan, ettei ruumistaan irtoaminen ole mitään miellyttävää. Sielu se kerran tässä lähti ( kuin olisi suuren käden voimasta otettu kii ja nostettu jonku matkaa selästään) hetkeksi ja se oli semmoine pieni musta karkkiukkoa muistuttava tapaus, joka rimpuili hirveästi vastaan ja tahtoi takasin kehoonsa. Pari kertaa se tapahtui eikä huvita uudestaan. :uglystupid2:

Ainakin tuo hengityksen lakkaaminen lienee sitä, mitä mm. yoga-suutrassa
kutsutaan neljänneksi praaNaayaamaksi (caturthaH praaNaayaamaH). Ne
muut kolme lienevät  puuraka (täyttö: sisäänhengitys), kumbhaka (heng. pidätt.)
ja recaka (reetshaka: uloshengitys). Neljäs on siis hengityksen spontaani lakkaaminen
kun mieli hiljenee niin totaalisesti, että se de facto lakkaa tilapäisesti olemasta
tai sulautuu kosmiseen mieleen, niin kuin lammen pinnalla olevat väreilyt
lakkaavat eksisteeraamasta tuuleen tyyntyessä, eli praaNan* lakatessa virtaamasta?

* yoga-kuNDaly-upaniSat: tayor aadau samiirasya (= praaNan) jayaM kuryaan naraH sadaa.

mä oon lapsesta asti kun oon halunnut et aika kuluu nopeammin meditoinut itseni tuohon tilaan. On niin hyvä olla ja aika kuluu nopeaan  :smitten: