Astro Foorumi

Hello kaikki

tuli tuossa yv keskustelusta mieleen heittää kysymys tänne. Onko totta että miehet juoksevat helpommin rakkautta ja tunteita karkuun kuin naiset?

Se ei voi toimia niiden miesten kohdalla, jotka pysyy naimisissa kauan. Mutta 50% liitoista päättyy eroon. Ent työpaikassakin 2 kundia tavallaan ihailivat (?) tai ainakin mainitsivat miehiä, jotka ulkonäöllään saivat paljon naisia taikka sitten oli tyyppejä, jotka aina soittelivat kavereille että mitens mä tästä osoitteesta pääsen pois, kun on taas tullut vietettyä yö tuntemattomassa paikassa. Tällaista tapahtuu koko ajan kaikkialla, tosin tietämykseni mukaan jotkut naiset harrastaa samaa tiettyyn ikään asti. Minulle tulee jonkunlainen viehtymys kaikkiin miehiin joiden kanssa menen sentäs toka kertaa sänkyyn, mutta kun huomaan ettei se muutu rakkaudeksi, menee kiinnostus. Miehellä ei mene (seksiin).

Onko totta että naisen rakkaus on pitkäkestoista ja vakaata ja miehet on eksyneitä metsästäjiä, jotka käy rotunsa mukaan pomppimassa naisten pehkuissa ja ihmettelevät mitäs ne nää tunteet on.

Jos näin on, on tullut hyvin yksinkertainen selitys sille, mikä rakkaudessa on "vikana". Ei olekaan, nainen voi rakastaa vaikka miten paljon. Kylmiä temppuja voi selittää vain tämä tarve kontrolloida tilanteita, olla menemättä rakkauteen jne jne.

Exäni sanoi että mitä viileemmältä näytät, sitä enemmän mies  kiinnostuu > saalistus.

Toinen exä sanoo "olen oppinut olemaan menemättä mukaan täysillä vaikka miten rakastaisi, en uskalla antaa palaa koska juttu  voi loppua."

Miehen on oltava henkinen viisas että pystyy olemaan rakkaudessa pysyvästi ja kauan. Mutta millä tasolla ihmiskunta on?

Ei siis kannatakaan säteillä rakkautta ainakaan yksittäiselle miehelle koska miehen on suorittamisen kautta (marsvenus kirjat) osoitettava itselleen olevansa rakastamisen arvoinen. Jos heitä vaan rakastaa, heidän on työnnettävä rakkaus pois ja jatkettava pätemistä.

Joku totuus tässä ehkä piilee.

Että miehet suorittaa ja metsästää ruokaa, naisen tehtävä olis olla kaunis ja hiljaa, tai sitten kovaääninen, riippuu mitä pomo sanoo heh heh. Naisen tehtävä on olla paikallaan ja katsella mitä metsästäjät ympärillä puuhaa, ja vaikka voisi rakastaa paljon, pitää pihdata, että miehet voi ponnistella.

Hmmm  :2funny:

Mutta jaksaako niitä sitten kunnioittaa enää. Naisen luontainen hoivavietti lie paras suunnata lapsiin. Nainen ja mies kohtaa hetken seksissä entä sydämessä, kannattaako niitä päästää sydämeen seksinkään aikana.  :-*

Nämä on vain minun mielipiteitäni, mutta kirjoitan kuitenkin..
- nykyisin myös naiset juoksevat rakkautta karkuun, yhtä herkästi kuin miehet.. tunteilukaan ei ole muodissa.
- naiset ovat yhtä eksyneitä ja metsästävät lähes samalla innolla, ihmetellen "mitäs nämä tunteet ovat?"
- mitä viileämmältä mies näyttää, sitä innokkaammin naiset "saalistavat" ympärillä.. (tai jos on sormus sormessa, vienti on taattu).
- kumpikin sukupuoli pelkää sitoutumista.. siksi ei mennä täysillä mukaan..
Ehkä liioittelen hiukan, mutta omin silmin nämä asiat monesti olen todennut (henk.kohtaisesti myös kokenut).. toki ei pidä yleistää.. :coolsmiley:
Oikku67 :smitten:

Suosittelisin Brenda Shoshannan kirjaa: Zen ja rakastumisen taito

Sopii sekä sinkuille, että parisuhteessa oleville.

Kiitos, selkälokki!
Pitänee kirja hankkia, jospa vielä joskus uskaltautuisi rakastamaan.. ja rakastettavaksi. Ei taida kyllä yksi kirja riittää tälle "pelkurille".. ???
Oikku67 :smitten:

Tähän pitäisi varmaan sanoa, että mitään ei voi, eikä kannata yleistää. Ei miehistä, kuten ei naisistakaan kannata luoda mitään "stereotypioita". Meitä on niin moneen junaan... Esimerkiksi oma mieheni on aurinko skorpioni ja ei ole lainkaan ns. "tyypillinen" skorpioni. Vaan hyvin uskollinen jne. Eikä ole juurikaan kiinnostunut mistään henkimaailman asioista yms. kuten minä (härkä) olen. Astrologiallakaan ei voi siis tehdä mitään "vedenpitäviä" tulkintoja. Eli älkäämme yleistäkö mitään.  ;)

Minä täälä taas! :)
Mites musta tuntuu, tässä keskustelussa ,että rakkautta voisi "hakea".
Ei suinkaan, se vaan osuu kohdalle ja hyvä niin, jos sattuu sellanen kaveri
jonka kanssa on "jing-jang" kohallaan. Jos ei, sit se on vaan heijastus siitä
"oikeasta".
 Itse olen kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta koen aina jotain
erityistä heidän kanssaan.
Onneksi minut kastettu pienenä "rakkauden maljaan"
voin siitä ammentaa kaikille rakkaudettomille!
 :angel:

Rakkaus voi osua kohdalle ja silti mies juosta karkuun.  :angel: :-* Suomeksi, yhteistä asiaa, suhdetta ei rakenneta tietyn rajan jälkeen.

Italiassa tuntui olevan mielenkiintoinen systeemi. Bisnesavioliitto. Tuli mieleen se rikas mies. Heh. Pitääkö siihen liittää rakkautta ollenkaan. Joku suomalainen tissimissi oli mennyt varakkaan italiaanon kanssa naimisiin - siellä kun pitää maksaa vaimolle elatusapua eron aikaan, jos ei eukko ole töitä tehnyt. Hmm..  :-*

Voi kuinka oivallisesti sanottu.  ;)  :smitten: Todellinen rakkaus ei lopu, eikä vähene, olkoon "ulkoiset puitteet" minkälaiset tahansa... Se on kaikkia ja kaikkea varten.  :smitten:

Mikä todellinen rakkaus. Puhutteko miehistä vai kosmisesta rakkaudesta? Tietenkään KOSMINEN rakkaus ei lopu. Puhunkin miessukupuolesta. :P

Eli itse asiassa ajan takaa sitä jos rakkaus menee seksin yläpuolelle huomattavasti. Jos alkaa tulla kuvaan menneet elämät, sielunsopimukset ja telepaattinen yhteys, tai siis huomattavan mystisten asioiden käsittely yhdessä, sielunyhteys; ja niin edelleen. Loppuuko se vai syveneekö.

Miksi henkisissä kirjoissa lukee että rakkaus ei lopu ja rakastavaiset löytävät toisensa aina elämä elämän jälkeen. Miten sen kanssa sopii tämä ajatus että miehet säikkyy rakkautta. Kait niiden (heidän) tulisi olla yhtä kiinnostuneita. Vanhakirkollisen ajattelun mukaan miehet on jopa niitä joilla on sielu heh heh, en ole aivan varma asiasta.

Niin onko ne sen isompaa kamaa kuin se muukaan?

Olipas tuo romanttista, en osaa edes ajatella että kuolisin jonkun syliin ja kun kaksoisliekkini tuntuu olevan tuolla yläilmoissa, en usko että mitään kamalan täydellistä saa täällä kokea. Korkeintaan joku menneen elämän suhde ilmestyy taas.

Minä olen oikeastaan sitä mieltä, että sukupuolten erot rakkauteen suhtautumisessa (jos niitä eroja nyt loppujen lopuksi edes paljon onkaan) johtuvat suurimmaksi osaksi kulttuurin ja ympäristön vaikutuksesta. Pojat ja tytöt kasvatetaan erilailla (usein tiedostamattomasti), molemmille annetaan erilaisia roolimalleja ja ympäristö suhtautuu heihin eri tavalla...

Biologialla on toki jonkin verran osuutta asiaan, mutta olennaista on se, että kulttuurimme korostaa näitä eroja ja saa ne näyttäytymään suurempina kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Eli jos poika ja tyttö kasvatettaisiin tyhjiössä, ilman kosketusta ulkomaailmaan (mikä ei tietenkään ole käytännössä mahdollista), eivät erot olisi niin merkittäviä.

Tämä on minun näkemykseni.  :)

Eikös miehet pitäisi kasvattaa siten kuin ennen että on kunnia-asia hoitaa perheensä eikä vain juosta viipottaa maailmassa mahdollisesti naisia iskemässä? Missä iässä mies aikuistuu? Jos sanotaan ettei koskaan niin voi, voi.

Miehet alkaa tuntua niin kummalta sakilta etten kohta tiedä miten suhtautua. Eri tavalla kuin 2 v sitten ainakin.

No kyllä pohjimmiltaan itse koen että menneiden elämien suhteet usein tulevat esiin, mutta seuraavalla kerralla asiaan ei tarvinne heittäytyä ihan täysillä. Kyllähän sielut kasvavat eläimellisyydestä pois eri elämien aikana. Ja vaikka mitä soturi/casanovaelämiä eläisi, ne samaiset henkisen kasvun jutut tulee eteen kaikilla. Toden totta olen itse ollut monessa elämässä mies, en ole vaan tietoinen mitä kaikkea olen tehnyt.  :2funny:

En tiedä olisko paras sellainen viileän älyllinen suhde miehiin, ei mitään tunteilua?  :coolsmiley: Koska mitä enemmän viime vuosien tapahtumia ajattelen, sitä enemmän tuntuu että etäältä asioihin suhtautuminen auttaa. Kun draamaan menee mukaan tulee ongelma. Nytkin pitäis päättää meneekö exän kanssa puhumaan henkeviä vai ei. Miksi mennä jos se ei vaikuta mihinkään. Jonkun toisen kanssa.. hmm..  :angel:

pojan ensirakkaus on äiti
ja äiti oikein kasvattaessaan "hylkää" pojan
isän tehtävä varsinkin murrosiässä on katkaista lapsen,niin tytön kuin pojankin,napanuora äitiin ja "saattaa" lapsi maailmalle
jos pojalta jää omaksumatta miehen rooli,eli isä ei olekaan vahvana esimerkkinä,
poika jää ikuiseksi pojaksi,joka pelkää jokaisen naisen "hylkäävän" hänet,
siksi hän pelkää sitoutumista,koska hylkäämisen tunne on liian tuskallinen tunne
koettavaksi uudelleen ja uudelleen
kuitenkin mieskin kaipaa sitä syvempää yhteyttä,niissä hetkellisissäkin syrjähypyissä,ja samalla pelkää niitä tunteitaan ja hyppää uudestaan ennenkuin on tarvis kohdata syntyjä syviä..
ja näin ovat molemmat sukupuolet hukassa ja onnettomia..
ja vaikka se mies metsästää, se on kuitenkin se nainen ,joka tekee valinnan

hyviä kirjoja miehen ymmärtämiseksi:
Miehen kunnia,Juha Siltala
venäläinen eros?
Yrsa Stenius,Valta ja naiseus
Deepak Chopra,Polku rakkauteen
mies marsista,nainen venuksesta  jne..

Ja jos tyttö puolestaan etsii koko elämänsä isänsä rakkautta, jota ei kokenut, hän vetää puoleensa em. miehiä, jotka läheisyyttä kokiessaan lähtevät karkuun. Näin tyttö puolestaan toistaa omaa traumaattista kokemustaan nähden ainoastaa nämä miehen puolikkaat ja itsensä puhtaana ja rakkaudellisena.

Se, mitä tytön pitäisi tajuta, on oma sitoutumiskammonsa sekä se, että yksikään mies ei ole se isä, joka ei koskaan ollut paikalla. Itsensä ulkopuolelle projisoimme kaiken sen, mitä emme mielemme sisällä halua nähdä. Paraneminen tapahtuu, kun keräämme nämä "ulkopuoliset" asiat mielemme seinien sisään ja alkamme prosessoida niitä siellä. Siihen loppuu "epäonniset", mutta ah niin tarkoituksenmukaiset rakkaussuhteetkin.  :-*

Jupiter Girl

Se mitä tarkoitin, on että kun tiedostat Sinussa ne asiat, joita näet kumppaneissasi, pääset liikkeelle siinä asiassa, miksi kohtaat tietynlaisia miehiä. Asiat tulevat itsesi ulkopuolelta  niin kauan sinua vastaan kun et ymmärrä, että jokainen kohtaamasi ihminen muistuttaa sinua siitä, mitä sinun pitäisi itsestäsi ymmärtää...

Tarinan mukaan paimenta vastaan tuli tiellä mies. Mies kysyi, voisiko kysyä paimenelta kysymyksen ja paimen suostui. Mies kysyi, millaisia ihmiset ovat läheisessä kylässä, jonne hän oli matkalla. Siihen paimen vastasi, että saisiko hän ensin kysyä, millaisia olivat ihmiset, jotka asuivat edellisessä kylässäsi? Mies vastasi, että tosi ikäviä, negatiivisia ja epäystävällisiä, johon paimen vastasi: Kuule, niin ne ovat tuossakin kylässä, valitettavasti. Ja mies jatkoi matkaansa.


Hetken kuluttua tuli toinen mies, joka kysyi paimenelta, voisiko tältä kysyä neuvoa. Paimen vastasi,että toki. Mies kertoi lähteneensä kotikylästään koska hänen piti lähteä, ja hän halusi nyt tietää, millainen oli tuo läheinen kylä. Paimen kysyi jälleen mieheltä, millainen oli tämä edellinen kylä. Mies vastasi: oi aivan ihania ihmisiä täynnä, niin ystävällisiä ja rakastavia, johon paimen vastasi: Niin on tässäkin kylässä!


Eli maailman näkee oman mielensä lasien läpi. Niihin laseihin ovat piirtyneet kaikki kokemukset ja niistä kokemuksista kun päästää MIELEN TASOLLA irti, (toisin sanoen tuntea kaikki tunteet, joita ei ole uskaltanut kokea aikaisemmin) niin todellisuus alkaa näyttää todellisuudelta eikä mielemme projektiolta.

Lisäksi voi miettiä, KENEEN vanhempaan on samaistunut enemmän. Kenen toimintamallit on imenyt itseensä.

 :smitten:

Miksi minä olisin sitoutumiskauhuinen kun viimeisenkin kanssa olisin tahtonut jatkaa ainakin vuoden pari vielä, ja sitä edellisen kanssa myös? Ei ehkä loppuelämää mutta kauemmin. Tunne, kemiat ja niin edelleen oli hyvin vahvat, toivon tässä koko ajan sitä henkilöä joka ei juokse sellaista pakoon. :D

Siis olisit itsekin jossain vaiheessa halunnut niistä ihmisistä eroon? Mutta OMALLA aikataulullasi, nyt sitten ehti se toinen pirulainen ensin?

Kyllä tuo minusta ainakin pahasti sitoutumiskammolta vaikuttaa... Oletko koskaan tavannut sellaista miestä, jonka kanssa haluaisit olla lopun elämääsi? Siis nyt ei puhuta tavoittamattomista miehistä, vaan niistä, joiden kanssa olet oikeasti ollut jossain suhteessa?

Silloin jos etsii "aivan erilaista kuin" isänsä/äitinsä/exänsä, sortuu aivan samaan lankaan kuin jos tiedostamattaan aina päätyisi samaan tyyppiin. Silloin ei ota ihmistä omana itsenään, vaan jonkun vastakohtana. (Ja siinähän joutuu aivan takuulla pettymään)

Tuo paimen-vertaus oli osuva. Sitä saa mitä tilaa.

Siis nythän on niin että eivät hekään olisi tosissaan luvanneet loppuelämää tai naimisiinmenoa, mutta olishan sitä nyt voinut hieman kauemmin jatkaa. Ei mitään takeita ole mutta jos rakkautta on, pitäis vaan antaa kattoa. No se skorppari oli liian heikko jäbä, kait ja uskoi hieman omalaatuisesti, mutta kauriissa olis ollut potkua. Hänellä vaan oli tämä epäonnistuneiden suhteiden sarja takana. Olisin antanut mennä vaan eteenpäin, mutta ei minulle ole lapseni isän jälkeen tullut sellaista oloa kenenkään kanssa että ollaan hautaan asti. Ja vaikka tuliskin, sekin voi pettää.

Eli siis joko vetovoima jne on tai ei, mutta herttinen, eivät hekään loppuelämää luvanneet joten miksi minä. :D Oltais vaan nautittu jutusta ihan coolisti.

Tästä on kiva kirjoitella olematta niin kovin shokkitilassa, ihan vaan miettii että mikä se on se pelko johon kauriillakin asia kariutui. No se että pääsin liian lähelle, mistä sitten päättelin että miehet ei halua läheisyyttä TAI menin liian lähelle jotain tunnesolmua, jonka avaaminen pelotti.  8) So ?

Osaisinko edes kuvitella kun ympärilleni katson, että jonkun kanssa tulisi ihan final-fiilinki? Ei oikeen.. en edellytä sellaista.

Mutta kun entä jos tiellesi tulee mies, joka vilpittömästi haluaa Sinut? Ahdistutko? Väitätkö etttei kemiat vaan kohtaa? Ja kiinnostutko juuri ja nimenomaan oman polkunsa tallaajista, vähän vaikeista, tai suoranaisista ongelmatapauksista?

Kyse ei ole tietoisesta mielestä vaan me vedämme puoleemme itsemme kaltaisia ihmisiä, tarve kumpuaa alitajunnasta KUNNES tajuamme, MIKSI JUURI SAMA IHMISTYYPPI JATKUVASTI TULEE VASTAAN...

TAI sitten sinä olet sellainen kuin minäkin olin... menet ihmisen sisään, otat sen haltuun, jotta voit varmistaa ettei tuo toinen saa sinua valtaansa, sillä mitäs muuta heikkouksiensa näyttäminen aiheuttaa kuin pelon, että toinen kuitenkin jättää... ymmärrätkö? Sinä pidät kaikki langat käsissäsi ja KUKA NORMAALI MIES HALUAA OLLA NAISTANSA HEIKOMMALLA?

Voihan olla että puhumme eri asiasta, mutta olen sellaisen käsityksen saanut sanoistasi, että tilanne kenties voisi olla tämä.

Ja niin kauan kuin kiellät voimakkaasti mahdollisuuden, että itse oletkin samanalainen kuin nuo miehet... kannattaa mennä itseensä ja kokeilla mahdollisesti sitä tunnetta tai roolia olla se valloittajatyttö, ja mitä sen tajuaminen sinussa herättää.
Se satttuu.... mutta

sanovat että:
jos ymmärtää sen että asiat oikeastaan eivät ole sitä miltä ne näyttävät,

se on aika mullistava kokemus

siksi sanotaankin että:

jos se ei ole jollain tapaa tajunnan räjäyttävä kokemus

ei  sitä ole lainkaan ymmärtänyt




 :smitten:

Haha,

aloin itsekin miettiä tätä asiaa, kun täysin yllättäen, ilman mitään järkevää selitystä nykyinen poikaystävä pisti suhteen poikki. Kaikki kolme suhdettani ovat loppuneet aina samoin: täysin yllättäen, syynä se, ettei mies vain enää rakasta minua tyttöystävänä, vaikka heidän mukaansa olenkin yksi mahtavimmista ihmisistä, joita he ovat koskaan tavanneet (aika ironista ja ristiriitaista).

Noh, mie uskon silti, että kaikella on tarkoituksensa - niin myös tälläkin erolla. Oikeastaan olo on ollut aika hyvä ja ihmeellisen kevyt, vaikken eläissäni ole ollut NÄIN poissa tolaltani. Ihan kuin paino olisi pudonnut harteilta, vaikka kaikenlainen kuolema (tässä tapauksessa egon ja haaveiden) sattuu aina - ja ihan vietävästi.

Asiaa onneksi helpotti se, että sain sisäistettyä mikä karman velka tässä on kyseessä ja tuntuu hienolta, kun on taas yhden askeleen lähempänä kokonaisvaltaista puhdistumista ja kotiin palaamista, lopullisesta ^____^ Silti en voi olla miettimättä, miksi tämä sama kaava toistuu aina - vaikka kuulemma olen aivan mahtava ihminen niin miksi se ei kestä parisuhteeseen asti? Mitä minulta puuttuu? (No, ei ehkä mitään puutukaan, maksellaan vaan vanhoja juttuja pois).

Siis kun sinulla on kevyt olo, tarkoitatko että suhde meni poikki just nyt vai puhutko kolmesta edellisestä jutusta? Ja mikä se karmavelka oli? Minusta meillä se liittyi auttamiseen (mitä ei toteutettu vieläkään) ja rahaan (hän elätti minua ennen).. sitä ennenhän ehkä petin miestä joka petti minut nyt; HUOM ehkä.

Pitääkö kaikesta vaan päätellä että meidän kaksoisliekit hilluu taivaassa ja kaikki muu on väliaikaista parisielutouhua, jossa rakkaus ja tunne ja tuttuus voi olla hyvinkin vahvaa, mutta se pelottaa heitä tai jotain muuta tulee/ halutaan kokea muita/ yksinoloa jne?

Edelleen en tiedä oikeen mitä sanoa exälle. Tuntuuhan se aika tyhmältä aina kuulla samat sanat "rakastan sinua ikuisesti, tunsimme menneessä".. no ei, minulla on tunne että seuraava juttu kestää, koska olen odotellut jo aika kauan. Se lienee sitten joku energioiden kohtaaminen mitä ei voi välttääkään, kait. Siis jos on joku diili tehty ennen syntymää. Regressiossa sain sen kuvan, että minä olin siinä elämässä se varakas ja hän tässä elämässä on hieman paremmassa asemassa kuin minä, kun tapaamme.. ehkä.

Kyllähän minunkin kaksoisliekkini "hilluu" "taivaassa". ;D Itse olen kuitenkin ollut onnellisesti naimisissa kohta 7-vuotta ja yhdessä ollaan oltu jo 11-vuotta. Eli ne "muutkin" suhteet voivat olla hyviä, pitkäaikaisia ja pysyviäkin. Älä lannistu JupiterGirl.  :smitten:

Yritä kokonaan unohtaa mies asiat hetkeksi. Itse kohtasin aviomieheni juuri silloin kun sitä vähiten odotin. Olin tuolloin nuorena, 20-vuotiaana, aika tympääntynyt ja pettynyt miehiin ja jo mielessäni ajattelin, etten ikinä enää seurustele. Sitten kuitenkin "törmäsin" mieheeni. Mikään suhdehan ei toki ikinä ole ns. "täydellinen", eikä pysyvyydestä voi ikinä olla 100% varma. Kaikki suhteet tarvitsevat työtä onnistuakseen. Ennenkaikkea sitä aitoa, ehdotonta ja pyyteetöntä rakkautta.  :smitten: Suhteiden päättymiselläkin on tarkoituksensa... Useat asiat elämässä tulevat ja menevät, mutta rakkaus pysyy nyt ja aina riippumatta olo/ihmissuhteista yms.

"Älkää ulkoistako rakkautta, vaan tuntekaa se itsessänne."  :smitten: T: quess who? ;)

Sitä kautta se voi "säteillä" muuallekin, kaikkialle...

Heh

olet varmaan kolmas joka koettaa sanoa tota.. mutta minua auttaa asioiden MIETTIMINEN. Nimittäin jos tunne+sydän ei riitä, sitten pitää olla kyse karmasta+sielusta. Jos sekään ei ole mitään, niin mitä jää. Mutta kiva kuulla että avioliittojakin on, jopa pitkäaikaisia. Siis onnellisia, tarkoitan. Kai yritän uskoa etten ole ihan ihmismaailmasta irronut; kaksoisliekkien miettiminen viittaa minusta siihen, että alkaa olla maaelämien loppuvaiheessa, vai. Kun on välillä hankalaa pysyä "menossa mukana".

Luulen että astrosivulla juttuni menee aina ihmissuhdejutuiksi +henkisyys, sillä töissä se nyt ei sitten voi olla pääpaino. Paitsi voiskohan sitä alkaa pitää ihmissuhdepalstaa hehe. Elän elämää eteenpäin enkä etsi, mutta on vaan hieman puuduttavaa hoitaa arkea ilman mitään kipinää, tiedän just mitä on yksinäinen henkinen kasvu ja työ. Saa sitä onneksi joistain asioista iloa, matkat, frendit jne. Siksi mun on kai vaikea ymmärtää exän valintaa olla yksin, ilman rakkautta, no mikäs siinä kun iskee uuden taas jne.

Toki tee niinkuin sydämessäsi oikeaksi tunnet. Sinähän se olet oman elämäsi paras asiantuntija.  :smitten: Joskus on kuitenkin ihan hyvä vaihtaa täysin katsantokantaa, reagoimista, suhtautumista, tai tyyliä johonkin asiaan liittyen. Asiat aukenevat eri tavalla ja ne näkee ikäänkuin aivan uusin silmin. ;)
 


Hmm... Riippuu ihan tilanteesta ja ihmisestä. Joillain voi kuitenkin kestää vielä useita elämiä täällä tallaillessa, vaikka kaksoisliekki asioita pohtiikin ja kenties jo sen liekkinsä löytääkin. Siihen kaksoisliekkiin kun on nimittäin vielä myös täysin "yhdistyttävä". Mutta siitä se "kotiinpaluu" ikäänkuin alkaa, kun noita asioita alkaa tiedostamaan... Kaksoisliekkiin yhdentymisen pitää tapahtua ennen, kuin voi lopullisesti "jäädä kotiin". Se yhdentyminen onkin jo sitten ihan toinen juttu...  ::)


Mikä jottei...  ::)



Kaikkihan tekevät tuon varsinaisen työn itse ja "yksin" omassa elämässään. Ja silti kukaan ei ole täysin yksin... Menipäs taas sanojen ja silmien pyörittelyksi. ::)

Rakkauden valoa sinulle!  :smitten:

Moni varmaan ajattelee että rakkautta ja sitoutumista on olla yhdessä kuin paita ja perse. Kait se sitäkin joissakin tapauksissa voi olla.  :smitten:  Ainakin aikansa.
Mielestäni suurta rakkautta on antaa kumppanin olla oma itsensä. Jos rakkaus tai kumppanin hyväksyntä pitää ansaita, silloin alkaa mennä mettään. Onneksi  :aspect_squ: tai :aspect_opp: -transiitit sitten korjaavat tilanteen. Mutta erohan siitä monesti on seurauksena.
Mitenhän usein tilanne menee jotakuinkin näin: Nainenhan usein on enemmän kotona kuin mies ja tilanteeseen tyytymättömänä nainen kodista vastaavana alkaa esittää vaatimuksia tilanteen muuttamiseksi. Tai mies vaistoaa että jossain mättää. Tyytymättömyys alkaa nousta esiin ja mies tilanteen raiteilleen saamiseksi voi muuttaa joitain tapojaan. Tai sitten ei. Ollaan lähdetty mielistelyn ja vaatimusten/syyttelyn alkumetreille. Eli ei kunnioiteta toista ihmistä semmoisena kuin hän on.

Yhteiskunnan vaatimuksesta nainenkin käy päivisin töissä. Ehkä mies tuntee kotitaloustöissä olevansa väärässä paikassa tai astuvansa naisen reviirille vieden jotain naisen naiseudesta.
Hoivaaminen liitetään naisen ominaisuudeksi.
Kyllähän mies yksinasuessaan varmasti itse tekee kaikki kotitaloustyöt.

Ihmiskunnan alkuajoillahan mies hankki toimeentulon ja nainen järjesti kodin jonne mies tuli lepäämään ja petipuuhiin naisensa kanssa. Nyt on roolit muuttuneet niin lyhyessä ajassa ettei biologinen kehitys ole pysynyt rattailla menossa mukana ja sisäinen nainen ja mies ovat eksyksissä. Kumpikaan ei voi täysin tehdä sitä mihin luonto on alunperin tarkoittanut.
 

Varsinkin tilanteessa jossa nainen jää yksin elättämään lasta, on pakko olla roolit näinpäin. Mistähän se raha muuten tulisi? Siksi on niin raukkamaisen tuntuista, kun aina uuden rakkauden alkaessa mies tosiaan katoaa. On hankala suhtautua kovin ymmärtäväisesti viimeiseen exään, ainoa hyvä puoli on että asiasta on selvitty. Mutta yksin ei haluaisi hautaan asti kulkea (enkä kuljekaan, mutta kyllä toisen pitäisi jo pystyä sitoutumaan kotiin ja perheeseen).

Ei kumppanuus nyt voi olla pelkkää selviytymistä saatikka karmavelkaa! Onneksi ei ole pakko nyt olla kenenkään kanssa. Miehet saattaa rakastua itse asiassa liikaa tai liian nopeasti eivätkä sitten tiedä mitä tehdä (exäkin sanoi näin kerran kun tuli istumaan sohvaani..)..

Anteeksi, kun kesti taas vastata, olen edelleen netitön, mutta jospa tuossa ensi kuussa alkaisi taas helpottaa...

Niin, kevyt olo on lähinnä sen suhteen, että kun tämä nykyinen suhde loppui, sitä tajusi taas suorittaneensa yhden itselleen asettamansa virstan pylvään, saaneensa maksetuksi omat pahat tekonsa menneistä elämistä. Näin sitä on jälleen askeleen lähempänä sitä valaistumista ja tämän maallisen elämän lopullista taakse jättämistä, mikä on tietenkin jokaisen sielun kehittymisen tarkoitus. Että palaa sinne mistä lähti ja sellaisena kuin lähti ;)

Kyllä sieltä varmaan marssii taas mies elämääni, jos niin on tarkoitus - ja viipyy juuri sen ajan kuin on tarkoitus.

Ajatteletko että se oli "pahoja tekojasi"? Minulle tulee mieleen että tää kauris oli kyllä laitimmainen jota lähdin auttamalla auttamaan, seuraavaksi saa mies olla auttamassa ja antamassa. Olen tarpeeksi revittänyt itseäni ihmisten auttamisessa. Niin ja kyllä se vika juttu loppui liian nopeasti - tarkoitus, hmm.. sopimuksetkin voi purkaa..

Pahoja tekojani sovitin varmaan vain ekan kanssa, sen jälkeen tuntuu että oli neutraali tai karmaton rakkaus ja sitten oli varmaan tää.. sielunsopimus toisen kanssa auttamisesta tai kehittymisestä. Tuntuis loogiselta että vaakakuppi keikahtaisi minun edukseni next time.

Atha, tiedäthän sinä että ne seuraavat on just tuloillaan.. hengähdetään hetki. Tää oli vasta alkusoittoa.. :angel: Ja niin en usko että me olemme henkimaailmassakaan vailla näitä rakkaussuhteita, päinvastoin siellähän niitä saa tavata. Ei se nyt sitä tarkoita että kun elämämme siirtyy täältä astraaliin, ettei rakkaitaan tapaisi!

Voi, ei ollenkaan! Siellähän niitä rakkaita vasta tavataankin, ihan puhtaina Itsenään ^____^ Ja hengähdystaukoa tässä kyllä tarvitaankin, nautiskelen yksinäisyydestä.

Olet oikeassa, että parisuhteessa ei välttämättä aina ole kyse siitä, että minä maksan hänelle velkaa tai hän maksaa minulle, vaan kyseessä voi olla juuri tuo mainitsemasi auttaminen. Ehkei apu menisikään perille oikein/tarpeeksi hyvin pelkässä ystävyyssuhteessa, vaan se vaatii sen parisuhteen.

Syitä on aina niin monia, huh!

Ja mikä onkaan niin intensiiviä draamaa kuin tunnesiteen alainen toisen auttaminen ja niin edelleen.. en taatulla olis auttanut paria exää niin paljon ilman tunnesidettä, ja ne olikin ihan samanlaisia ongelmiltaan+elämäntavaltaan, ehkä toinen kerta opetti ja kolmatta sellaista ei tarvi.  :coolsmiley:

Kun se ei sitten juoksekaan karkuun.

Naiset eivät pelästy omia tunteitaan kuten miehet.

Miehet pelästyvät tunteitaan, herää kysymys että mitä ne ovat, miten niiden kanssa toimitaan. Joskus miehet ei ehdi reagoida edest tunteisiin, kun nainen kuvittelee jo elävänsä ko. miehen kanssa suhteessa. Siinä jää kummaltakin käsittelemättä ne tunteet.

Miehet sisäistää tunteet hitaammin. Ei pidä kaikkea naisten heittää suoraan niskaan suhteesta, perheestä yms. niin miehet ei pelästy ja lähde samantien karkuun.

Noo... minulla miehet aina puhuu suuresta rakkaudesta, ikuisesta rakkaudesta, aina on rakastettu, muutetaan yhteen, matkustetaan, jne ja *pam* ohi on. En tosiaan laita ilmoitusta nettiin tai lehteen että pääsis kokemaan saman rumban taas. :smitten: En oikein ymmärrä miten vielä eri tavalla pitäisi suhtautua kun jonkun kanssa rakastuu, että varoen kuin norsu posliinikaupassa vai, eihän tää mitään vaan ole, enhän minä missään nimessä toivo että yhdessä oltaisiin kun nyt kerran vahingossa rakastetaankin, ei toki, pois se minusta..  :tickedoff: :uglystupid2:

"Olen ollut vaivautunut tunteistani, enemmän kuin himo tai ystävyys, syvempää, sielullista." Siihen se jäi viimeksi. (muistinikin on kuin elefantin) "En ole enkä tule olemaan kanssasi, tämä on viimeinen kerta kuin sanon sen" "Anteeksi mun tylyys. Tehdään jotain muuta kuin istutaan kahvilassa." "Pitää perua tapaaminen, olen siellä ja siellä".Hohhoijaa!  Mikä niitä vaivaa.. :-* tai sitten tämä paras viimeisin juttu, kaikkien erimielisyyksien ja epäonnisten aikataulujen jälkeen toinen mies sanoo, "aletaan seurustella" kun hänestä ei tosiaan olis siihen kanssani!  ::)

Olen ehkä jossain mielessä kokenut liikaa, tosin eräät kerävät vaan lisää kokemuksia, aloittavat uuden elämän jossain, jonkun kanssa, se on kai se mitä pitäisi tehdä. Kun rakastaa se voi tuntua aika yksinkertaiseltakin. Huomasin vaan kesällä yhden exän kanssa, että jos se olisi jatkunut, mutta ei. HänestäKIN tuli tyly. Siksi tuntuu niin typerältä rakastua kun on nähnyt jo kolmesta, millaisia niistä tulee suhteen jälkeen.

Ihmisethän ovat kuin eläimiä. urokset hurmaavat naaraat, parittelevat ja lisääntyvät. Pennut syntyvät, naaras hoitaa niitä ja uros lähtee omille teilleen (näin tekevät tiikerit)  ;D
Miehet ovat yksinkertaisia mutta monimutkaisia, naiset taas monimutkaisia mutta yksinkertaisia. En leimaa kaikkia miehiä sellaisiksi jotka juoksevat pakoon kun suhde syvenee, mutta suurimmalle osalle näin käy...tosin erot eivät välttämättä johdu tästä vaan eroon löytyy monia syitä ja syyllinen on myös nainen. Kaikesta emme voi miehiä syyttää...

ja yksinhuoltajuudesta tuli mieleen: itse asuin isäni kanssa... :)

Jotenkin olen päätynyt siihen, että kyllä rakkaus pitää kokea kun sitä tulee (vaikka se on tyhmää), mutta jotain olen ilmeisesti oppinutkin, kun en ole rakastunut aikoihin. Seksiä ja himoa on aina tarjolla, on tosin olemassa myös kilttejä pesueen päitäkin.(kuulema hehe) :coolsmiley: Minun syyllisyyteni; en juonut ja bailannut ja hillunut muiden kanssa & seuraavalta toivoin kykyä olla perheen pää & seuraavalta .. no niin.

Ei pidä antaa enemmän kuin toinen. Peli- :-* Miesparat. Niidenhän on vain parannettava konsteja, kun naiset alkaa olla aika tiedostavia nykyisin. :coolsmiley:

Olen kovin myöhässä aiheen käsittelystä, mutta juuri liittyneenä suonette anteeksi!  :angel:
Yllä oleva lainaus on kuitenkin niin osuva, että oli pakko heti ensi töikseni ottaa kantaa myös omalta osaltani. Olen itse juuri tuonkaltaisessa tilanteessa ns. "korviani myöten".

Löysin vuosi sitten ihmisen, jota en takuu varmasti tavannut ensimmäistä kertaa - tässä elämässä - jos sellaiseen nyt uskoo siis. Jopa hänen kotimaansa ja kulttuurinsa on minulle ennestään tuttua ja aiheuttaa suurta "koti-ikävää", vaikken tiedä miksi. Koskaan en ole siellä (ainakaan tässä elämässä siis) käynyt. Tämä ihminen tuli kuin kokoamaan elämäni palapelin pala palalta. Näyttämään kuka olen ja mitä tarvitsen. Joka hetki hänen kanssaan oli pieni ihme. Me koimme sellaista sielujen sympatiaa, että oli kuin olisi vierestä katsellut näytelmää, johon ei voinut mitenkään vaikuttaa. Ja vaikka olosuhteet erottivat meidät lähes kättelyssä melkein vuodeksi - se sama uskomaton tunne palasi heti, kun tänä kesänä tapasimme uudelleen - jälleen sattumalta, täysin odottamattomassa paikassa.

Side välillämme vain vahvistui ja nyt vasta päästään itse aiheeseen: Vaikka meillä on jokin tuollainen sielujen kohtaaminen yhä uudelleen ja selkeä tunne siitä, että me olemme tarkoitettu yhteen, me päädyimme - siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi - tyytymään ikuiseen ystävyyteen, ettei tuo uskomaton yhteys vain katkeaisi, jos jokin menisi vikaan. Kumpikaan ei ollut valmis luopumaan siitä siteestä, joten otettiin sitten ns. varman päälle, ettei tule katkeruus, mustasukkaisuus yms. tunteet tuhoamaan suhdettamme. Sen lisäksi hän selkeästi yrittää iskeä jarrua tunteilleen, keksiä syitä miksi hän ei voi sitoutua ja on pyytänyt minua jopa unohtamaan hänet - se olisi minulle helpompaa kuulemma. Silti hän sanoo ettei halua missään tapauksessa menettää minua ja hän lähes itki kun erosimme - jälleen lähes vuodeksi.

Miksi miehet eivät voi antaa tunteiden viedä? Onko turvallisempaa olla "järkevä" varmuuden vuoksi, jos vaikka "jotain tapahtuu"? Jos kaikki ajattelisivat niin, niin tämä pallo olisi autio alta aikayksikön, vai mitä? Joku sanoi minulle hiljattain, että kaikki on tähtiin kirjoitettu! Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tähdet kirjoittavat meidän tulevaisuudestamme, sillä tämä ei voi päättyä tähän...

P.S Mikä pahinta - olemme molemmat Oinaita... :2funny: :oinas: :oinas:

No toivotaan sitten etten tapaa sellaista oinasta. Tarjolla oleva oinas ollut suoraa toimintaa mutta en ole silti alkanut suhdetta, koska on mennyt ajoitukset päin seiniä  :P

Joo, minun viimeiselle "sielunkumppanille" asialla ei ollut lopulta mitään merkitystä, hän sanoi viimeisen kerran että olen YKSI HARVASTA SYVÄLLISESTÄ YSTÄVÄSTÄ ja silti jouduin kattelemaan käytöstään 4 kk ja tulin siihen tulokseen että se siitä. Nyt on parempi olo kun en spekuloi, mieti, jossittele enkä ylläpidä. On heti tarjolla miekkosia joiden kanssa voi fiilistellä eikä pelkuruutta. En kattele pelkureita enää. Suoraa toimintaa kiitos, voi olla seksiä tai ihastusta tai jotain mutta ei h. soikoon pelkureita.

Onnea teille vaan.  ::)

Jep Golden... Pelkurit on erikseen. Meidän tapauksessa se tuottaisi niin paljon päänvaivaa keksiä keino olla vuoden ympäriinsä yhdessä, että ehkä sitä on jopa mahdotonta järjestää. Asumme eri maissa ja tapaamme vain silloin tällöin kesäisin... Kumpikaan ei voi tällä hetkellä ainakaan, muuttaa elämäntilannettaan niin paljon, että voisimme sitoutua enemmän. Ehkä jonain päivänä, tai sitten ei... Aika näyttää!  :)

Jaa, olen kyllä mennyt ulkomaisenkin kanssa naimisiin, kontrastina viimeiseen hän todella HALUSI olla yhdessä, asuimme milloin missäkin maassa. Viimeisen käytös oli lähinnä loukkaavaa, elää kuin 15 vuotias. Järjestelkää asiat sitten kuten parhaaksi näette, jos hän ei pelkää?  :angel:

Eipä siitä sitten sen enempää...