Astro Foorumi

Miksi ihmisellä pitäisi olla unelmia, haaveita? Oliko niitä kaikilla valaistuneillakin??
Entä jos ei ole unelmia? Ja on siitä huolimatta onnellinen, tyytyväinen, kiitollinen...
Pitäisikö olla myös suunnitelmia elämän suhteen ja jos pitäisi, niin miksi?
Minä en tiedä unelmaani, enkä edes sitä, mitä teen/missä olen esim. vuoden kuluttua.
Minulla ei ole suunnitelmia. En kuitenkaan ole ahdistunut asiasta...
Joka puolella vaan toitotetaan sitä, että pitäisi olla unelmia ja suunnitelmia, että ilman unelmia ei voi elää jne.
Minun on ainakin oikein hyvä olla, en minä tarvitse mitään, erittäin paljosta olen kiitollinen...  :)

Ajattelemisen arvoinen lause, hyvin sanottu!

Minulle unelmointi on keino laajentaa kokemustani, elää eri elämiä mielikuvituksen tasolla samaan aikaan kun tätä kehollista. Voin kirjoa ja päättää kuviani miten mielin, ja se on todella mielenkiintoista, rauhoittavaa ja virkistävää, vaikken kaikkia unikuviani edes haluaisi todentaa fyysiseen maailmaan. Unelmointi on minulle tapa elää.
Muttei sen tietty kaikille tartte olla, mikä kellekin sopii- tuppaa olemaan vähän kaikessa.  :)

Unelmointi , haaveilu , toiveiden ylläpitäminen , nehän on oikeastaan sellaista harhassa elämistä sellaisilla ihmisillä joilla puuttuu kyky tai halu ja viitseliäisyys elää elämää oikeasti .

Ehkäpä liiallisella haavemaailmoissa elämisellä on itsareita lisäävä vaikutus , kun eletään unelmissa ja haaveissa ja unelmat ja haaveet ei käy toteen , elämä alkaa tuntua mitättömälle ja tylsälle silloin voi helposti ajautua itsetuhoon .

Ei elämän suhteen pidä eikä tarvitse olla mitään suunnitelmia , elämähän etenee niin kuin se on jokaiselle synymähetkellään määrätty .

Pohdiskelin joskus teini-ikäisenä syntyjä syviä mm. elämän tarkoituksesta ja päädyin siihen lopputulokseen, että elämän tarkoitus on elämä itse. Mieli ei ole tästä juurikaan muuttunut, käytännössä vain elän elämää todemmin kuin nuorena..

Joka tapauksessa nuoruuden pohdintojen seurauksena lakkasin tekemästä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Elämässä on kuitenkin ollut taitekohtia ja ajanjaksoja, jolloin sillä hetkellä syntynyt tarve on lähtenyt etenemään pikavauhtia. Minäkin olen siis hankkinut koulutuksen ja tehnyt pitkäjänteistä työtä tavoitteitteni eteen. Joitakin haaveita/päämääriä on kuitenkin ollut ja niitä olen toteuttanut vaihtelevalla menestyksellä. Oikeastaan kaikki nuoruuden unelmat on kuitenkin toteutettu jo ajat sitten. Välillä onkin tuntunut, että mitä virkaa täällä maan päällä on olla, jos kaikki haluttu on jo saatu.

Synkronisiteetillä on ollut kuitenkin vahva vaikutus elämään, jolloin asiat tapahtuvat haaveilemattakin. Tällaisen suunnittelemattomasta elämäntavasta huolimatta minulle on valjennut elämäntehtävä, joka sekin kirkastuu koko ajan mitä enemmän tehtävää tulee eteen ja mitä enemmän niitä myöskin taakseen jättää. Itsensä toteuttaminen ulospäin tulee tärkeämmäksi kuin itselleen eläminen (=omien toiveiden toteuttaminen).

Eli summa summarum: vähästä haaveilusta huolimatta elämässään voi saada ihmeen paljon aikaiseksi. Tärkeintä on kuitenkin olla läsnä elämässään ja tämä onkin yllättävän vaikea oppi monelle.

Minä ainakin unelmoin. Unelmat tekevät minusta päämäärätietoisen ja ahkeran. Jos en saavuta niitä asioita, joita havittelen, olen varmasti saanut työskennellessäni jotakin muuta, ja opettelen koko ajan olemaan enemmän kiitollinen siitä mitä minulla tällä hetkellä on. Ja hyväksymään sen, ettei kaikki haavekuvat toteudu. Enkä toivottavasti koskaan lakkaa unelmoimasta, ehkä onkin kyse miten omiin haaveisiinsa suhtautuu ja mitä elämällään tekee tai on tekemättä, elää olee ja on?

Unelmat ovat tärkeä motivaattori kun on kyse itsensä toteuttamisesta ja sydämen asioista. Jos taas hinku jonnekin puuttuu ja on hyvä "tässä ja nyt" niin sehän on aivan ihana asia! Koskaan ei pidä huolia toisten ihmisten versioita siitä mitä pitää tehdä tai saavuttaa, itseään on kuunneltava.

Ihmisen mieli ei osaa olla hiljaa.  Se muistelee menneitä, murehtii kaikkea, roikkuu vanhoissa katkeruuksissa ja suunnitelee - jopa pelkää tulevaa.
Miksi ei siis unelmoida kaiken tuon sijaan? Unelmilla luomme tulevaisuutta ja nostamme värähtelyämme. Tulevaisuus ei aina toteudu juuri unelmien mukaan. Mutta paljon hauskempaa on täyttää päänsä positiivisilla asioilla.

Unelma ilman toimintaa on pelkkä haave.

Unelma johon uskotaan ja jonka saavuttamiseksi tehdään töitä muuttuu todellisuudeksi.

Simpele as that.

Oot oikiassa..tännään tuli viimmeeksi..unelmoitua..haaveilua kait se vissiin oli.. ::)   :smitten: :smitten:

 :D :D :D :D
Soon tuo haaveilijaluonne... ::) :buck2:
 

Unelmat ja haaveilu ovat keino jaksaa elämää, kun se vetää pitkin pohjaa..
Myöskin hyvä keino päästää irti maallisista murheista, kun "pilvilinnassa" kaikki on ihan toisin..  :smitten:

Ainakin minulla unelmien päätarkoitus on tuottaa ja kehittää ideoita, joiden toteutus onnistuu esimerkiksi kaaosteoriaa soveltamalla. Riittää kun on tarkkana ja pitää päämäärän mielessä, tapahtui sitten mitä hyvänsä.