Astro Foorumi

Täydentääkö sielunkumppanisi sinua? Oletteko samankaltaisia vai löytyykö teistä myös eroavaisuuksia? Huomasitko ensitapaamisella tuon yhteyden vai kestikö se jonkin aikaa? Miltä sinusta tuntuu hänen kanssaan?

 :smitten: Omani on toisaalta samankaltainen kuin minä mutta eroavaisuuksiakin löytyy. Hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni ja tiedän hänen hyväksyvän minut sellaisena kuin olen ja minä hänet :) Osaamme arvata toistemme ajatukset ja usein hän aloittaa puhumaan asioista joita juuri ajattelin ja toistepäin. Hän luottaa minuun ja minä häneen. Hänessä on asioita jotka täydentävät minua ja minussa asioita jotka täydentävät häntä. Meillä on vahva side ja ymmärrys. Olen onnekas että hän on lähelläni! Ensitapaamisella emme lähetyneet heti mutta ajan kanssa olemme kasvaneet hyvin läheisiksi. Toistemme eleistäkin jo osaamme päätellä miltä toisesta tuntuu, ilman sanojakin  :)
Miten teillä muilla?

Toivottavasti  voin vastata tähän tässä elämässä :-\

Sielunkumppanini on aurinkomerkiltään Vesimies eikä hän ole fyysinen kumppanini kuten Leijona-aviomieheni (terkkuja Elektra) vaan nimenomaan _sielun_kumppani. Ajattelemme samoin, rakastamme toisiamme kuin sisar ja veli tai kuin entisten elämien rakastavaiset, joita kartan mukaan jopa ehkä olemme olleetkin (hänen Mars-Venus-Saturnus minun Laskusolmullani). Kartallani on myös Kuu ja Vertex Vesimiehessä, joten sielullinen kumppanuus sujuu vaivattomasti ja tunnen elinikäistä kaipuuta henkiseen yhteyteen juuri hänen kaltaisensa henkilön kanssa.

Kohtasin hänet aikanaan, jo kohta parikymmentä vuotta sitten proosallisesti valintamyymälän hyllyjen välissä. En ollut koskaan aiemmin nähnyt häntä enkä tiennyt, kuka hän on. Sitten vain päässä poksahti, kuului pim ja siitä paikasta tiesin, että siinä hän on. Sitten kohtalo jo piankin heitti meidät tekemisiin toistemme kanssa.

Jännä juttu, Seppo katseli eräässä illanvietossa karttaani ja sanoi ensimmäiseksi, että minun kohtaloni on sielunkumppani, jonka kanssa en kuitenkaan voi olla yhdessä. Näinhän se juuri on; minun elämäni avoin haava, karttani Jumalan sormi...

Lueskelen vastauksianne innolla omaa sielunkumppania odotellessa. Sillä taitaa olla kiirusta, kun ei ole vielä ehtinyt mua moikkaamaan  :2funny:

Puhuit kuin minun sieluni äänellä, May! :'(
Selvänäkijän (usemmankin) mukaan olemme olleet rakastavaiset ja aviopuolisot monessa elämässä. Olen tavannut hänet myös tällä kertaa, mutta nyt kohtalo on toinen. Hän asuu toisessa maassa, emmekä tule viettämään tätä elämää yhdessä. Siihen on ollut kova sopeutuminen. :(

Rakkaus ei vaan ole minnekään hävinnyt. Mutta kuten minulle lohduttavasti sanottiin "emmehän me koskaan todella ole erossa". Kaikki me olemme yhtä, ja aika on vain harhaa. :angel:

Ai niin, sielunkumppanini on härkä. Tämänkertaisen "harjoittelukappaleen" eli nykyisen aviopuolisoni aurinkomerkki on kalat.

Oma puolikkaani eli vanhoilla termeillä sanottuna se Sieluparini, on ollut kummallakin kerralla Vesimies. Sillä Sieluparilla tarkoitetaankin sen varjopuolemme esiin tuojaa, joten sen tähden vanha parisuhdemalli ei aina oikein hyvin toiminutkaan, kun emme ymmärtäneet sen tarkoitusta oikein vaan yritimme olla samalla aaltopituudella väkisin. Sillä tarkoitushan olikin olla vain sen avulla sen OMAN varjopuolensa löytäjä eli tukena omalle kasvullemme, se Sieluparimme annettiin ja sillä tavalla tehdä sille eheytymisellemme teot. Joten voinko senkin kertoa jo, että hyvinhän se toimikin sitten, kun sen peiliteorian oivalsin ja aloitimme todellisen loppukirin!  :D :smitten:

Eli minäkin vain siihen kalaenergiaani sen vesimiehen yhdistin ja uudet tuulet alkoivat parisuhteessakin puhallella heti.  :smitten:

Samoin ajatuksin lueskelin minäkin tätä ketjua, mis lie mahtaa tuo olevainen liikuskella  ???

Mun sielunkumppani on kalat  :smitten: :smitten: :smitten:
Vähän sama juttu kuin sullakin May  ;)

Hmmm....
En nyt tiedä mitä tuossa tuolla sielunkumppanilla tarkoitettiin, mutta siltä alkaapi näyttää että se olisi nyt tämä tässä, vastamerkkini, joka on 'kunniakkaan' kärsivällisenä vierelläni kulkenut, vaikka olen tällainen...

Eli Leijonahan se on ....

 :smitten:

En itsekään osaa sanoa nyt varmaksi, tarkoitetaanko tässä
Sielunkumppania (Kaksoisliekkiä, sitä peilikuvaa itsestään jonka kanssa sukset menevät helposti ristiin, joka opettaa minulle paljon ja minä opetan hänelle) vai
Parisielua (sitä, jonka kanssa elämä on seesteisen rauhallista ja mukavaa, jonka kanssa ei pahemmin opita mitään, ollaan vain) vai
Tehtäväkumppania (sitä, joka ei ole aina Kaksoisliekki tai Parisielu, vaan eräänlainen työtoveri, jonka kanssa puuhataan sovittua elämänprojektia läpi) vai
Sieluperheen eli entiteetin jäsentä (jonka kanssa on syvä yhteyden ja ystävyyden tunne, joka voi johtaa myös parisuhteeseen)

Kuten tässä on ilmennyt jo, yksikään noista vaihtoehdoista ei välttämättä tarkoita sitä, että Kaksoisliekistä/Parisielusta/Tehtäväkumppanista/Entiteetin jäsenestä tulisi kumppani.
Korjatkaa ihmeessä, jos olen jonkun mielestä väärässä  ;)

Ja edit edit, nyt kun karmallinen Parisielusuhde loppui (kuten kaikki ajallaan) pistetäänpä tämäkin miun viesti ajan tasalle  :coolsmiley:

Olet oikeassa siitä, ettei tämä ole välttämättä sellainen rasti ruutuun -juttu.
Meillä on näistä ns. tehtäväkumppanuus, takanamme on lisäksi useita yhteisiä elämiä edellisissä inkarnaatioissa. Tehtäväkumppanuus kuulostaa työsuhteelta, mutta pitää meidän tapauksessa paljon enemmän sisällään. Tämä tietenkin johtuu tehtävän luonteesta.  :-*  ;)  :smitten: Hänen lisäkseen minulla on kaksi muutakin tehtäväkumppania, joita kohtaan on puolestaan erilaiset tunteet.  :)

Parisuhteemme on aivan ainutlaatuinen, on ollut ensi silmäyksestä asti.  En epäröi hetkeäkään nimittäessäni suhdettamme sielunkumppanuudeksi. :)  :smitten:

Olen ollut kahdessa liitossa aiemmin, eikä kumpikaan pitänyt yllä tällaista hyvin syvältä kumpuavaa tunnetta siitä, että on oikean ihmisen kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onhan meilläkin tietenkin näitä egoperäisiä taistoja, mutta eiköhän nekin ala kohta olemaan loppuun suoritettuja.  :angel:

Jos sielunkumppani määritellään kuten Keho sen omassa viestissään on tehnyt, niin Leijonan merkistä löytyy omani.
Kyseessä oli niin voimakas viha-rakkaussuhde, että ego heitti veivinsä.

Suhde kesti vain kolmisen kuukautta, mutta sitä ennen olimme tunteneet viitisen vuotta. Koko tuon ajan tunsin häneen lähes vastustamatonta vetoa. Nykyisin emme ole enää tekemisissä.

Hengenheimolaisia olen tavannut useinkin. Näissä suhteissa on helppoutta, täydellistä ymmärrystä ja lähes telepaattisesti toimivaa kommunikaatiota. Tällainen on mukavaa etenkin työyhteisössä. Ei tarvitse kaikkea väännellä rautalangasta.

Minulle heräsi tuosta ajatus, että vaikka varmasti tekemistä voi olla silläkin, että joku vain kolahtaa joku ei, (+astrologisia vaikuttumia)niin myös paljon vaikuttaa se, että oman sisäisen kasvun myötä vain olemme valmiimpia vastaanottamaan tai ehkä aistimaan selvemmin sen syvän yhteyden....mikä on aina läsnä kahden ihmisen kohdatessa.....
Ehkäpä jos olisimme silloin aiemmin tavanneet tämän nykyisen kumppanimme, olisimme kokeneet ja nähneet hänetkin aivan samassa "valossa" kuin silloisemme kumppanimme...

 :idiot2:

On totta, että ainakin omalla kohdallani henkinen kehitys on kasvanut ja muuttunut paljon siitä, kun seurustelin esim. ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Olen ajatellut molempia nyt "viisastuneempana" henkisyyden näkökulmasta ja tullut siihen tulokseen, että ei. Ei elämänpituista suhdetta heidän kanssaan, vain se, mikä on jo ollut ja hoidettu. (minun näkemykseni mukaan jokainen ihmissuhde loppuu sitten, kun sopimus on täytetty molemmin puolisesti - meni siihen sitten pari kuukautta, pari vuosikymmentä tai koko elämä  ::)) Pääpaino tässä elämässä on aina sillä sen hetkisellä suhteella.

Saattaa pitää paikkaansa,

omalla kohdallani olenkin kokenut, että minulla on ollut sielunsopimus näiden kahden miehen kanssa, jotka muuten ovat molemmat jo vaihtaneet tasoa. Mikäli olisimme nykyisen mieheni kanssa tavanneet liian varhain, niin todennäköisesti sopimukset sekä hänen että minunkin taholtani olisivat jääneet kesken, mikä ei olisi ollut tarkoituksenmukaista. Näin ollen, koen että emme olleet valinneet teittemme kohtaamista, ennenkuin aika oli täysi.  ::)

Eikös se ollut niin että kaksoisliekin kanssa suhde voi olla hyvin myrskyisä, sielunkumppaneita voi olla useampiakin..Eikä kumpikaan välttämättä ole kumppanisi vaan ehkä ystävä, sisarus tai muuta vastaavaa. Korjatkaa jos olen väärässä!

Olet oikeassa Artemis!
Kaksoisliekki on aina Sinun itsesi peilikuva (vrt. Ying Yang). Se mitä Sinä et ole, Hän on sitä ja se mitä Hän ei ole, Sinä olet sitä. Siinä menee sukset ristiin todellakin pahoin! Periaatteessa Kaksoisliekki on aina Se Oikea, koska hän kirjaimellisesti on sinun puolikkaasi - sinä olet Hän ja hän on Sinä. Kaksoisliekki on harvoin puoliso.

Sielunkumppaneita (tarkoitat varmaan Parisielua?  :coolsmiley:) voi olla useitakin elämän aikana. Tässä ratkaisee se, montako yhteistä elämää teille on ollut ja kuinka läheisiä olette olleet toisillenne. Mitä läheisemmät siteet menneessä sen läheisemmät tässäkin elämässä.

Eli jos henkilö on henkisesti pitkälle kehittynyt, valaistunut "pyhimys", niin kaksoisliekki on alimpaan kurjuuteen vaipunut pikkusaatana? Sitäkö se tarkoittaa? Jotenkin tuo ei mahdu maailmankatsomukseeni, tai sitten olen ymmärtänyt jotain ihan väärin? Tuon yin-yang-parin ymmärrän paremmin.

Paha mennä sanomaan kun en pidä ollenkaan sellaisesta ajatuksesta, että olisi joku tietty sielunkumppani. Hengenheimolaisiahan luulisi olevan pilvin pimein. Sitäpaitsi ihmiset voivat olla liian samanlaisia, silloin vatvotaan samoja tunkkaisia ympyröitä kunnes jompikumpi niin sanotusti murtaa kahleet. Viimeinen asia maailmassa jonka pitäisi ketään häiritä on toisen erilaisuus. :P

Moikka  :)

Itse olen leijona (nousu neitsyt) ja mieheni joka ei ole kaksoisliekkini mutta hyvin läheinen sielullisesti muuten on härkä (nousu skorppari) :smitten:

Itse olen saanut sen käsityksen että, "kaksoisliekit" eivät välttämättä ole kumppaneita vaikka tapaavatkin tässä elämässä
Kyse on useasti siitä, että heidän yhteisenergiaansa tarvitaan toteuttamaan ns elämäntehtävänsä jolla molemmilla samankaltainen.

(kuten kaikkien meidän energiat yhdistettynä toki tarvitaan ;))

Jos pelkkä tapaaminen ja kommunikointi on lyhyempi aika, antaa se tuolloin molemmille mahdollisuuden tasapainottaa energioita jotta syntyisi harmonia, jolloin voidaan yhdistyä sielullisella tasolla ja jatkaa matkaa joko fyysisesti yksin tai yhdessä kohti "ylösnousemusta".

Ylösnousemushan ei onnistu ennenkuin yhdistyy tuon kaksoisliekin kanssa  ???

Tosin, nämä tiedot olen lukenut netistä.

Ystäväni sanoi että aika moni meistä kantaa mukanaan "samankaltaiset" energiat/voimat tässä elämässä, ja se saattaa tuntua hyvinkin "kaksoisliekiltä".

Tässä pari linkkiä:

http://www.warriorsofpeace.com/TR.html

http://www.excelexgold.com/about_twin_flames/about_twin_flames_maintext.htm

Mitä olen itse Kaksoisliekkejä tutkiskellut, niin fyysisesti erojen ei tarvitse olla suuriakaan.  Tyyliin Minä olen vaalea, Hän on tumma. Enemmänkin Kaksoisliekkien eroavaisuudet liittyvät Ying Yang -periaatteella henkisyyteen ja kasvuun. Kaksoisliekkeparit voivat olla fyysisesti samalla tasolla (esim. taloudessa) mutta se kuinka toimitaan tietyissa tilanteissa ja kuinka tietyt asiat nähdään ja ymmärretään on erilainen. '

Muistan lukeneeni hyvän Kaksoisliekki esimerkin näyttelijäparista, jotka 50-luvulla Jenkkilässä tapasivat toisensa. Liitto oli myrskyisä ja se kohtasi todella paljon vastoinkäymisiä, mutta pari ei millään voinut olla erossa toisistaan.

Tulee vähän mieleen, että Matti ja Mervi olisivat toistensa Kaksoisliekit  ::) :D

CorvusLeonis:
Sielunkumppani vaihtelee yleensä elämästä toiseen ja tietysti meillä aina oikeus kieltäytyä tästä kumppanista halutessamme. Parisuhteet ja ihmissuhteet syntyvät yleensä yhteisten sopimusten mukaan, jotka on solmittu molempien henkisen kehityksen nimissä ennen maan päälle syntymää. Kun sopimus on täytetty, suhde loppuu.

Nyt selvisi, mikä on kaksoisliekki. Olen näköjään sittenkin tavannut omani ja jättänyt taakseni. ???

Kuten aiemminkin lienen maininnut, nämä "henkiset" asiat ovat minulle melko outoja. Tulkitsisin kuitenkin siten, että mies, jonka kanssa jaan arkeni, on kaksoisliekkini, sieluni kumppani ja suuri rakkauteni. Ne, jotka meidät ovat tavanneet, varmaan allekirjoittavat, että olemme melko erilaisia. Minä olen räjähtävä, nopea ja aggressiivinen, hän rauhallinen, älyllinen diplomaatti (juu, vaaka).

On useitakin asioita, joissa olemme eri mieltä, mutta niistä olemme ainakin tähän asti aina pystyneet keskustelemaan (välillä tosin kiivaastikin). Kun alamme toistaa itseämme, terminoimme keskustelun hammasta purren eli yritämme välttää turhaa "loilotusta".

Hänen kanssaan tunnen olevani kotona. Jokainen aamu alkaa hymyllä. Moni asia on hänen kanssaan helppoa. Hän on myös erittäin intuitiivinen ja näkee helposti pintaa syvemmälle (kuu-mars-venus Skorpionissa). Synastriakarttamme on mielenkiintoinen: viisi ensimmäistä planeettaa ykköshuoneessa Jouskarissa, samoin nousu. Hänen tyttärensä on seitsenkertainen Jousimies, myös nousumerkiltään. Tätä pitäisin jollain tavalla karmallisena.

Tapasimme konsertissa, kun seisoimme rinnatusten. Kahden napakan lauseen jälkeen kaikki oli selvää. Naimisiin menimme samana päivänä tasan kaksi vuotta myöhemmin. Minulle kaikkien aikojen parisuhde-ennätys! Tästä inspiroituneena valitsin itselleni vihdoin kuvankin. Siinäpä ovat, vaaka ja vesimies.

Jos sielunkumppani on se jonka kanssa menee sukset ristiin :knuppel2:, niin se on leijona, avopuolisoni.
Jonka pohjatonta itsensä ihailua en myöskään lakkaa ihmettelemästä  :2funny:
Tämä leijona; koska tää esirippu aukee, huutaa ajoittain nuppi täristen yms. hauskaa. Hmmm... mitä se kertoo minusta.

Naispuolisina ystävinä mm. neitsyt ja jousimies. Ja leijona, jonka ajatusmaailma on aika samanmoinen ja kiinnostus elämää suurempiin asjoihin pohjaton :angel:

Kiitos infosta AthaMaarit!  :)

Hei, en ollut tajunnutkaan että John ja Yoko olivat vastaava pari. :) Katselin sitä toissapäivänä (?) telkusta tullutta dokumenttia ja ajattelin, että siinäpä myös hyvä esimerkki tällaisista sielunkumppaneista.

No pirskatti, tuliko sellainenkin? Meni ohi! Harmi. :tickedoff:

::)
Hei tähän ketjuun oli pakko vastata ja kertoa ihmeestä, jonka minä ja puolisoni huomioimme jo suhteen alussa.
Me olimme ensin vain ystäviä, entiteetin jäseniä kuten tuossa eräässä viestissä kerrottiin. Havaitsimme kerran saunassa istuessamme kehossamme kolme syntymämerkkiä. juuri samoissa kohdissa molemmilla, (3n3mpää analysoimatta paikkoja ;))eikö tämä ole jo oikeiden sielujen kohtaamista?
m

Kunpa sellainen olisi. Ei ainakaan tunnu siltä, että olisi tuollaista sielunkumppania vielä tullut vastaan tässä elämässä. Olen yksinäinen sielu. Lähimpänä ovat olleet luultavasti Härkä, Neitsyt, Kauris ja Vesimies, vastasin tuon jälkimmäisen kuitenkin.. Itse olen Härkä. Jännää muuten, että tulin luetelleeksi kaikki maan merkit, mutta niin se vain näyttää olevan.

vaikea sanoa kun en seurustele!vai lasketaanko eräs pitkäaikainen ystäväni sielunkumppaniksi? hän on  :aurinko:leijona,  :askendentti:vaaka ja  :kuu: kaksonen

ainakin olemme hirveän samankaltaisia!

Sielunkumppani...hmmmm...toivon että olisi ikuisesti on leijona!!Ihana,rakastava ja turvallinen. Kun hän ottaa minut leijonamaiseen syliin on kuin turvalliseen leijonapesään käpertyisi eikä mikään mahti maailmassa saa minua sieltä pois haluamaan.
Ja ensirakkauteni/ihastukseni on myös ollut leijona merkkinen Mutta ensirakkauksillahan ei ole tapana kestää. :smitten:

Jos sielunkumppanilla tarkoitettiin nyt tässä omaa siippaa..
Niinpä niin.. Minulla ei semmoista ole tällä hetkellä..
Olen siis sinkku ja YLPEÄ SIITÄ!!!  ;D  :D

Mutta noin ystäväpohjalta vastasin tuohon kyselyyn...
Paras ystäväni on skorppari ja osaamme melkeinpä katseesta jo lukea toistemme ajatukset.. (mikä ei oo aina niin hyvä juttu)  ???
Siihen saattaa kyllä vaikuttaa jo sekin että ollaan tunnettu toisemme neljä vuotiaista asti joten eiköhän siinä jo kerkee toisen tunetemaan tosi hyvin..

Mutta näin...

Aurinkoista päivää kaikille!  :smitten:

Sielunkumppani voi olla kuka vain, perheenjäsen, ystävä, työkaveri taikka puoliso  :)

Kaksoisliekkini on aurinkomerkiltään kaksonen.
(joskus leikittelin ajatuksella, että löytävätköhän kaksoset kaksoisliekkinsä keskimääräistä useammin...) "Meidän kappaleemme" oli U2:n With or without you, joka varmaan kertoo kaiken tarpeellisen.

Nykyisestä kumppanistani en ole aivan varma onko hän Parisielu, Tehtäväkumppani vai Entiteetin jäsen.
Kuinka vain, tämän Härkä-miehen kanssa elo ja olo on hyvin paljon helpompaa kuin tuon kaksosen. En ole vieläkään oikein tajunnut miten se on mahdollista. Olemme nimittäin hyvin samanlaiset, niin hyvässä kuin pahassakin. Tarkoittaa mm. sitä, että olemme molemmat itsepäisiä, aggressiivisia, ehdottomia ja loukattuina hyvin julmia...
Ei varsinaisesti kuulosta hyvältä suhteen lähtökohdalta. Olin suhteen alkaessa aivan varma, että koko juttu katkeaa ensimmäiseen riitaamme. Tunsimme toisemme n. 10 vuotta, ennenkuin aloitimme suhteen, joten nämä herttaiset luonteenpiirteemme eivät tulleet yllätyksenä kummallekaan.
Kaikesta huolimatta suhteemme toimii. Kunnioitamme toista vertaisenamme, emmekä oikeastaan riitele koskaan. (Koska kahden yhtä itsepäisen ihmisen riita ei johda mihinkään ;D) Ymmärrämme myös, että tuo tietynlainen julmuus on ennenkaikkea herkän haavoittuvan ihmisen puolustusreaktio, emmekä tietenkään tahdo satuttaa toisiamme. :smitten: On jotenkin todella hienoa, kun nämä joidenkin mielestä pelottavatkin luonteenpiirteet ovat ihan ok. Mieheni ymmärtää minun pimeitä puoliani ja minä hänen.
Ja jottei nyt ihan vääristynyt kuva syntyisi, niin korostan vielä, että yhtäläisyyksiä löytyy roppakaupalla myös "hyvissä" luonteenpiirteissä.

Minulla ja miehelläni on sama nousumerkki mutta hänellä perusmerkki on kauris :smitten: Kun tapasin nykyisen mieheni, kumpikin tiesi, että se on siinä nyt :smitten: tehtiin nopeet radikaali päätökset ja päivääkään ei olla kaduttu ja rakkaus eikun voimistuu kokoajan :angel: Hän tuntu niin tutulle jo alusta lähtien, samat arvot,huumori,positiivisyys,auttamishalu,keskustelutaito ja tunteet, olen löytänyt just sellaisen mitä ikäni olen etsinyt  :smitten: Hellyttelyt ja keskustelut ovat meillä arkipäivästä elämää puhutaan ja halitaan paljon  :P NYT vasta se elämä alkaakin kukoistamaan löydettyään parisielunsa :D
Kun ajattelee kummankin menneisyyttä, tapahtumia on niin samankaltaisia ja samat tyylit meillä, ei tarvitse edes kysyä toiselta kun toinen tietää jo vastauksen :coolsmiley:

Olisin kysymyksen luettuani vastannut heti, että OINAS  :D  :smitten:
... mutta muita viestejä lukiessani en enää tiennyt mikä hän oli

'Suhde' oli ihmeellinen ja minun kokemusmaailmassani ainutlaatuinen. Vaistosin hänen ajatuksensa, silti tuli käsittämättömiä väärinymmärryksiä. Hän veti minua puoleensa kuin magneetti enkä millään olisi halunnut olla erossa hänestä. Suhde kuitenkaan ollut mitenkään fyysinen.  :idiot2:

Hmm... Tuntuu että ihmisillä on hieman eri käsityksiä siitä mikä on kaksoisliekki, sielunkumppani jne. Kaksoisliekit eivät itseasiassa ole toistensa vastakohtia (varsinaisesti), vaan he ovat yksi. Eli kun esimerkiksi "puolipallot" yhdistetään toisiinsa siitä tulee kokonainen pallo. Elämien aikana kaksoisliekit ovat saattaneet toki kerätä näitä eroavaisuuksia...

Tässä lainausta kirjasta Kaksoisliekkejä ja sukulaissieluja (Elisabeth Clare Prophet):

Meillä jokaisella on kaksoissielu, tai kaksoisliekki, joka on luotu samanaikaisesti kanssamme aikojen alussa. Jumala on luonut sinut ja kaksoisliekkisi samasta "valkoisen tulen kehosta". Hän jakoi tämän valkoisen tulen soikion kahdeksi, joista toinen oli miehinen ja toinen naisellinen, mutta kumpikin oli samaa henkistä alkuperää ja kummallakin oli sama, ainutlaatuinen identiteetti.

Aikoja sitten sinä ja kaksoisliekkisi seisoitte Isä-Äiti Jumalan edessä ja ilmoititte halunne laskeutua vapaaehtoisesti maatasoille ja viedä sinne mukananne Jumalan rakkautta. Alunperin teidän piti käydä läpi sarja inkarnaatioita sekä miehen että naisen kehossa, koska jumalallisen eheyden kummankin puoliskon oli määrä oppia toimimaan Isä-Äiti Jumalan työvälineenä.

Varhainen elämämme maassa oli onnellista; kosmisten rakastavaisten suhteen kauneus olisi kestänyt monien inkarnaatioiden ajan, jos olisimme eläneet sopusoinnussa toistemme ja Jumalan kanssa. Mutta ryhdyimme käyttämään väärin Jumalan valoa, lankesimme pois täydellisyyden tilasta. Tämä on Eedenin paratiisitarinan todellinen merkitys.

Meistä tuli negatiivisen karmamme uhreja. Värähtelytaajuutemme muuttui, emme enää kaivanneet kaksoisliekkiämme vaan kietouduimme muihin liittoihin ja laiminlöimme toinen toistamme, kunnes sielumme hätä pakotti meidät Jumalan- ja kaksoisliekkimme puoleen.

Inkarnaatiot, jotka elimme erossa kaksoisliekistämme, kuluivat joko negatiivisen karman luomisessa tai sen karman kuluttamisessa, joka esti meitä yhdistymästä uudelleen kaksoisliekkiimme. Aika ajoin jouduimme monentyyppisiin suhteisiin kaksoisliekkimme kanssa: Saatoimme olla miehen ja vaimon, äidin ja pojan, isän ja tyttären tai veljen ja sisaren suhteissa; tarkoituksena oli purkaa negatiiviset energiasäikeet, jotka olimme kutoneet alitajuntaamme vapaan tahdon väärinkäytön seurauksena.

Nyt, on koittanut hetki, jolloin henkistä polkua kulkevien valonkantajien on opittava saamaan yhteys kaksoisliekkeihinsä. Korkeampi tietoisuutemme kiirehtii meitä tähän, mutta yhteyden ei suinkaan tarvitse olla fyysinen, niin kuin toisinaan virheellisesti luullaan. On tavoiteltava sisäistä eheyttä. Avain kaksoisliekin löytymiseen ja yhdistymiseen on suhteemme Jumalaan ja korkeampaan olemuspuoleemme.

Kosminen laki edellyttää, että määritämme ensin oman minuutemme Jumalassa, ennen kuin todella pääsemme jakamaan kaksoisliekkimme kanssa yhteiset henkiset voimavaramme. Näin siksi, että kaksoisliekeillä on usein vaikeuksia negatiivisen karmansa kantamisessa- se tulee raskaammaksi toisen läheisyydessä- jolleivät he ensin ole saavuttaneet tietynasteista hallintaa ja ykseyttä korkeamman minuutensa kanssa. Juuri tuo ainutlaatuinen piirre, joka voimistaa kaksoisliekkien henkisen potentiaalin- heidän minuutensa sama rakennuskaava- voi myös aiheuttaa heidän negatiivisten ominaisuuksiensa vahvistumisen.

On mahdollista, että kaksoisliekkisi on jo vapautunut ja yhdistynyt Jumalaan. On myös mahdollista, että hän vielä etsii tietä. Kaksoisliekkisi olinpaikka, hänen tietoisuutensa taso, saattaa vaikuttaa suurestikkin omaan eheytymiseesi. Koska teillä molemmilla on identtisesti rakentunut minuus- niin kuin lumitähdellä, joka on ainutlaatuinen kiteytymiseltään koko maailmankaikkeudessa- niin tästä on seurauksena, että kaikki energia, jonka lähetät matkaan, sisältää tuon itsellesi ominaisen kaavan. Tämän lain mukaan kaikki vapauttamasi energia virtaa sykleinä kaksoisliekillesi, joko estäen tai auttaen häntä eheyden tiellä.

Liha ja veri eivät ole perusteita kaksoisliekkisuhteelle, eivät myöskään persoonallisuus tai astrologia, karma tai keskinäinen vetovoima. Kaksoisliekkisuhteesta on kyse ainoastaan silloin, kun kumpikin on peräisin samasta olemussfääristä, jota kutsutaan valkoisen tulen kehoksi.

Huolimatta siitä, missä päin maailmaa kaksoisliekkisi on olemassa- vaikka hän olisi kosminen olento- (hymyilee salaperäisesti  ::)) hän tarvitsee rakkauttasi ja tukeasi. Jos mielialasi on negatiivinen, on mahdollista, että se luo esteitä ylösnousseen mestarin (hymyilee entistä salaperäisemmin  ::)) tai jonkun enkelin toiminnalle tai palvelukselle, tai jollekin inkarnaatiossa olevalle, joka yrittää taistella vapauden puolesta vaikkapa Kiinassa, tai jollekin joka on suljettu psykiatriseen sairaalaan.

Riippumatta siitä, kuka kaksoisliekkisi on, jos luovut valostasi, itsekuristasi tai petät ystäväsi tai sen perheen, joka sinulla nyt on, tulet samalla pettäneeksi ensinnäkin Jumalan ja toiseksi kaksoisliekkisi. Viime kädessä kärsit kuitenkin itse, koska kaksoisliekkisi vastoinkäyminen merkitsee myös omaa vastoinkäymistäsi.

Kun yölösnousemuksesi hetki koittaa ja palaat takaisin Jumalan sydämeen, haluaisit tietää, tapahtuuko samoin kaksoisliekillesikin. Hän ei välttämättä ole valmis. Saattaa olla, että hänellä on edessään vielä tuhat inkarnaation vuotta...

Juuh... Oma Kaksoisliekkini on siis jo "kotona", mutta minä vielä täällä tallailen toistaiseksi.  ;)

Onneksemme tuon Elisabeth Clare Prophetin teokset eivät yllä nykyaikaan vaan juurihan olemme tuomassa alas nekin kaksoisliekkimme, jotka eivät ennen vanhaan kyenneetkään tulemaan tänne yhtä aikaa sen toisen Olevaisuutensa kanssa vaan todellakin jäivät pitämäään yllä tasapainoa, sen egomme tehdessä tekoja sille ylösnousemuksen alulle.  ;) :)

Mutta nythän tämä on todellakin mahdollista jokaiselle tulla tänne maan päälle vain tekemällä "taikoja" sille egoillemme eli siitähän tässäkin tarinassa kyse oikeasti ajateltuna on. Koska aidot Kristus Minämme eivät ole kuin sen egomme kaksoisliekin tekoja sille varjokuvalle, jonka luulimme olevan se "pelottava" enkeli, josta sanomme, että se Lucifer on.  :o

Vaikkei todellisuudessa ollut kuin sen Luojamme sen hetken suurin Valo, joka uhrautui tälle kokeellemme jokaisella solullaan, saadakseen lisääkin Valoa sille Luojallemme. Eli sen tähden täällä olemme jokainen, kun teemme sille egoillemme palvelua eli tuomme negaation teoilla sille Luojallemme Valoa ja satoa korjaamme kohta, kun tuomme sen tänne näkösälle eli päälle maan. ::)

Sillä se jumaluus, josta olen teille aina vain kertonutkin, on se sama. Eli se egomme, joka on sen Luojamme Valon se puoli, joka elää pimennossa ja sen takia sen täytyi tehdä itsensä näkyväksi jotenkin muilla keinoin kuin sillä valolla ja se sen tähden tuli väärin ymmärretyksi.  :-[

Mutta hätänsä ei olekaan enää näköisensä, sillä Luoja on tullut tänne maan päälle sitä varten, että sekin voisi tulla Valoksi, kuten on se aitokin Luojansa!  :angel:
Joten sen tähden tämän enää vain kerroinkin, koska seuraavat tekoni eivät enää olekaan sen egoni vaan sen Luojamme tekoja. Sillä Hänelle olen aina se kanava siltikin ollut, vaikken tehnytkään kuin negaatioilleen ensin tekoja, että se Valonsa saataisiin tänne maan päälle näkyväksi. Joten nyt on senkin aika tullut, että käännymme niiden asioiden puoleen, jotka ovat syntyneet negaatioiden tuloksina eli aidolle universaalille Rakkaudelle kuuluen tekoihin!  :smitten:

Joten tämänkin kaiken vain sen takia kerron, sillä olen sen Luojamme teoilla tuomasssa sen omankin kaksosliekkini tänne "alas" maan päälle ja sen teoilla aloitan sen todellisen työni!
Eikä se olekaan kukaan muu kuin se aito Rakkauteni eli se Pekan nimellä täällä jo kerran elänyt Rakkaimpani, joka oli vesimiehen ajassa jo syntynyt eli se aito Kristus Minäni!  :smitten:

Jonka läsnäolon tunsin jo silloinkin Kristuksena, kun oli kuoleman omana tullut omaan kehostooni eli yhden vuorokauden ajan sen tunsin. Sillä hän ihmisenä kuoli sen samaisen kuoleman kuin oli Jeesuksenkin kuoltava, että voisin tajuta sen kokonaisuuden, jolla tämä kaksoisliekkien yhdentyminen tehdään teoiksi. Eikä se tapahtunutkaan mitenkään "vahingossa" vaan senkin tiedän tienneeni jo entuudestaan, koska olen sen kaiken tiennyt, minkä olen Itseilleni teoiksi luonut, jotta tämäkin asia voitaisiin saada purettua.  ;) :smitten:

Kaksoisliekkejäni aina ovat olleetkin; vesimiehen ajassa syntynneet isäni sekä sen jälkeen elämääni tulleet miehet eli tämä aikaa sitten kuollut aviomieheni sekä tämä nykyinen avomiehinkin, jotka kaikki ovat sitä samaa energiaa kuin on sen Luojamme aivojen vasen puoli. Ja niin sen kuuluisikin olla teillä jokaisella, että se kaksoiliekkinne on juuri sitä omaa merkkiänne edeltävä merkki astrologiassa, koska siten menevät aikaudetkin elämämme teoissa.  :) :smitten:

Rakkaudella :smitten:
Keho

Nyt taisin oivaltaa jotakin :D - se mielettömän vaikea suhde vesimieheen, vastakkaismerkkiini (olen leijona) oli kaksoisliekkini ja sitä kestin vain vuoden enkä kadu eroa! Olimme täydellisesti toistemme vastakohdat ja kyseinen seurusteluvuosi oli osaltani itseni kalibrointia!

Mutta parisielut; niitä on ainakin yksi, toisessa maassa, jonka kanssa en ole seurustellut, mutta olemme hyviä ystäviä. Hänkin on vesimies -  aurinkomerkillä ei siis olisi merkitystä? Tämä vesimies on itse pitänyt minua parisielunaan kirjaimellisesti tätä suomen ilmaisua käyttäen ja myönnän, että jotakin hyvin tuttua ja lämmintä tuossa ihmisessä on. Ehkä hän on varmimmin entiteetin jäsen?

Toinen parisieluni saattaa olla kaksonen, jonka kanssa en ole myöskään seurustellut. parisielujen kanssa ei ole välttämättä yhteistä äidinkieltä tai suhde ei ole periustunut hirveän syvällisiin pohdintoihin (tässä kaksonen-tapauksessa), mutta sellainen mieletön lämmin tulvahdus ja tuttuuden tunne alusta saakka on leimannut suhteita. Ikäänkuin sisar-veli - suhde, jossa moelmmat seuraavat toistensa elämää ja ovat samalla puolella.

Nykyinen elämänkumppanini leijona tuntuu olevan minulle "tehtävä", vaikka hän sanookin minua puolikkaakseen, mitä en itse kyllä valitettavasti koe. Tämä leijonamies on kyllä ihana elämänkumppani ja kyllä minulla on vakaa aikomus elää tässä suhteessa ellei toisin ole tarkoitettu.

Harjoitteluksi menee tämä eka viesti tänne, mutta ihmettelisin, miten moni on tavannut sielunkumppaninsa!! Minä olen jo luopunut toivosta että sellainen olisi...  :-[ Ehkä sukulaissieluisuutta olen kokenut yhden ystävän kanssa, mutta haluaisin löytää sielunkumppanin tulevan aviopuolison muodossa. Nykyisen kumppanini kanssa minulla ei juurikaan ole mitään yhteistä, hän rakastaa minua syvästi ja minä olen häntä opetellut rakastamaan, kun hän on kiltti ja hyvä.

Onko mahdollista siis uskoa ja toivoa ja odottaa, että jostain vaan paukahtaa se sielunkumppani ja rakastuminen ja rakkaus on molemminpuolista ja syvää? Haluaisin kokea sen hengenyhteyden. Luulin jo kohdanneeni sielunkumppanini, mutta tilanne oli outo, hän ehkä psykopaatti (oikeasti) ja satutin itseni aika pahasti, joten... :'(

Olen itse Vesimies ja koen aina suurta yhteyttä muihin Vesimiehiin. Nykyinen kumppanini on Härkä - eikä Härän ja Vesimiehen pitäisi oikein tulla toimeen!  ;)

Mutta huoh, olisipa ihanaa todella törmätä aitoon sielunkumppaniin, parisieluun, miksi sitä ikinä kutsutaankin, rakastua tulisesti, rakentaa tasapuolinen parisuhde ja päästä sitten kommentoimaan lisää tälle palstalle!

sielunkumppanini taitaa olla kalat, minun oma kulta. Hän on opettanut minulle tekemään enemmän töitä asioiden eteen ja olla kunnianhimoisempi ja minä taas hänelle sellasta asioihin kevyesti suhtautumista ja ottaa rennosti.
Olen todella onnellinen vaikka olemme eri planeetoilta, mutta se juuri mietä yhdistää ja myös se, että ollaan aina niitä huulenheittäjiä :D

Itse olen vesimies-nainen ja mieheni on skorpioni.
En ikinä rakastu ensi silmäyksellä,mutta kun tämän miehen tapasin,tuntui kuin jo olisimme yhdessä.
Mieheni on mustasukkainen ja hyvin näkyvällä tavalla.Itse olen myös mustasukkainen,mutta en nayta sitä hänelle.
Hän on omistushaluinen,itse en ole yhtään.
Hän on tosi seksuaalinen ja se huokuu hänestä ulospäin.Itse olen myös seksuaalinen ja tod.utelias seksin suhteen.
Hän on tosi tunteellinen ja jaksaa puhua tunteistaan.Itse olen enemmänkin järkiperäinen ja kylmä,mutta silti rakastettava.
Hän on itsekäs,mutta kuitenkin ajattelee aina mua ennen itseään.Itse en ole vähänkään itsekäs,muut menevät aina omien tunteideni edelle.
Hän omistautuu rakkudellemme,minä myös,mutta kuitenkin järki on aina mukana.
Näitä eroja on vaikka kuinka paljon,mutta silti olemme todella onnellisia yhdessä ja ei varmaan ikinä erota,mikäli se hänestä riippuu!

olemme tuomassa alas nekin kaksoisliekkimme, jotka eivät ennen vanhaan kyenneetkään tulemaan tänne yhtä aikaa sen toisen Olevaisuutensa kanssa vaan todellakin jäivät pitämäään yllä tasapainoa

*Miten niin Keho? Minä koin että liekkini on henkimaailmassa eikä ole missään aikeissa tulla sieltä alas vaan odottelee siellä minua, joka saa kokea vielä suhteita täällä - ohimeneviä tiedän, eikä vedä liekille vertoja, mutta mikäs on leikkiessä.

Voiko kanssasi olla eri mieltä ilman että suostut yhtään muuttamaan kanavointimielipiteitäsi? Kun puhut aina kuin sinulla olisi Ylin totuus.-Eli jos kanssasi on eri mieltä, lakkaat mielipiteenvaihdon, näin olen huomannut.

Ahaa, olen näköjään äänestänyt aikaisemmin, mutta en silloin kirjottanut mitään.

Sielunkumppanini on rapumies, entinen poikaystäväni, jonka kanssa olin yhdessä 3 vuotta. Hän täydentää minua ja minä täydennän häntä. En ole elämäni aikana löytänyt kenenkään toisen kanssa yhtä kauniisti sointuvaa säveltä. Luulimme että olisimme aina yhdessä, mutta ei se vain mennyt niin. Olemme liian hyviä ystäviä, suhde oli jotankin liian syvä henkisellä tasolla. Ei herättänyt enää innostusta, koska emme tarvinneet toisiamme rakastavaisina. Olemme kuin sisarukset satojen vuosien takaa, meillä on vahva ajatusyhteys. Tietenkin tekee joskus kipeää olla erossa hänestä, mutta ilmeisesti emme oppisi tästä elämästä tarpeeksi, jos olisimme jatkuvasti toistemme apuna ja tukena. Elämä niin olisi ollut liian helppoa. Hän on siellä jossain, rakastaa minua ajatuksissaan ja minä häntä. Hänellä on uudet kuviot ja minulla uudet... Sen on riitettävä.

Anna hänen aurinkonsa paistaa suurennuslasisi läpi;
mitä sen polttopiste kirjoittaakaan sieluusi?

Minulla on kolme ihmistä, joista en oikein erota, kuka on kuka. Yksi on paras ystäväni, kenen kanssa meillä on niin vahva yhteys että kun hän oli Australiassa, paransin häntä Suomesta.

Toinen on ex-poikaystäväni, mutta suhde kaatui koska me sekoamme toisiimme niin lujasti, ettemme enää pysty erottamaan kumpi on kumpi. Puhuimme ja pohdimme tätä sielunkuppani asiaa... en vieläkään tiedä. Pyyteetön rakkaus on välillämme ja edellisessä elämässä olimme pari.

Sitten on nykyinen mies... Peilaamme toisiamme ja täydennämme niin rajusti että tulee draamaa ja konflikteja, jotka selviää kun otamme fyysistä etäisyyttä ja puhumme, koska kommunikaatio pelaa. Yritämme jatkuvasti erota toisistamme, mutta vaikuttaa siltä että tunne voittaa järjen... Tämä on uusi tapaus. IHAN PIHALLA OLEN.  :idiot2:

AI nyt luinkin noita teidän juttujanne.

JUU tuo kaksoisliekki on tuo ex-poikaystävä ja tämä nykyinen on joku sielupari kenen kanssa hiotaan toisiamme.  :smitten:

 Kumppanini on Aurinko on Kauriissa (tro.) tai Jousimiehessä (sid.). Hänestä löytyy ne molemmat puolet. Ulkokuori on  vakava Kauris ja sisältään iloinen Jousimies. Kyllä kesti kauan saada se Jousimies sieltä revittyä ulos. Mutta tämä puoli näyttäytyy ainoastaan lähipiirilleen. Ja ehkä hyvä niin.  ::)

Kumppanini on aivan valloittava persoona! Hänen seurassaan ei voi yksinkertaisesti mököttää. Hän saa kaikki aina hyvälle tuulelle. Sellainen pieni koiranpentu, joka on tullut elämään varustettuna uteliailla silmillään. Ei sellaista voi vastustaa! Tiedän, että hän pitää miusta aina hyvää huolta ja suojelee viimeiseen hengen vetoon asti. Me kummatkin opetetaan toisillemme paljon elämästä. Ja sen on jo hyvin päässyt näkemään. Molempien elämissä on jo tämän suhteen aikana ehtinyt tapahtua niin hyviä kuin huonoja asioita, ja aina toinen on toista kannatellut kun toinen ei ole meinannut jaksaa enää.

Hänen seurassaan on vain niin uskomattoman hyvä olla! Tulee lämpöaaltoja. Hänen kanssaan on hyvä ja turvallista opetella omia elämänläksyjä. Hän saa miut nauramaan ja se on tärkeätä, koska olen itse sellainen ailahtelevainen äkäpussi. En ole todellakaan helppo persoona! Äitini kun tapasi mieheni ensimmäisen kerran, niin hän vain toivotti miehelleni onnea ja sanoi vitsikkäästi, että otan osaa  ;) Heh.

Kauris ilmenee niin, että jokainen asia pitää tehdä järkevästi. Taloudesta pidetään huolta. Tunteitahan ei osoiteta julkisella paikalla ja varsinkaan jos siinä on työpaikan ihmisiä ympärillä. Kädestä ei voi pitää kiinni. Mutta heti kun kotiovi kolahtaa kiinni, niin äkkiäs tämä pieni Peter Pan kömpii miun syliin silitettäväksi. Jousimies ilmentyy esim. eläinrakkautena. Jokainen eläin on vain niiiin ihana! Matkustelu kuuluu myös elämään. Joka vkoloppu olemme jossain tutkimassa maailmaa. Optimistisuutta löytyy yllin kyllin! Maailma on kuulemma aivan ihana paikka! Ja hän on myös valmis tekemään paljon sen eteen, että se maailma pysyy sellaisenaan. Nyt hän noin vuoden sisällä lähdössä esimerkiksi Kosovoon rauhanturvaajaksi. Ja sitä arvostan todella paljon.

Välillä kyllä tuntuu, että olemme ennenkin tunteneet. Kaikki tuntuu niin tutulta ja turvalliselta. Ensimmäisestä päivästä asti olemme pystynyt puhumaan ihan mistä vain. Kun me sitten viimein tavattiin toisemme, niin sisälle tuli sellainen olo, että siinhän sie olet!Mie olenkin jo kaivannut sinuu! Ja hän sanoikin kerran, että aluksi hän oli työntämässä miut pois luotaan (hänellä oli vaikea elämäntilanne silloin), mutta kuulemma jokin vain veti minus kovasti puoleensa ja hän ei kyennyt siihen ja on nyt siitä kiitollinen itsellensä, että ei pystynyt. Olihan meillä pieni "taukokin", mutta sehän kesti peräti alle kaksi viikkoa  :o ja sit ei pystynyt enää. Että jokin vain meillä kummallakin vetää toista puoleensa. En voisi kuvitellakaan, että jakaisin elämäni jonkun muun kanssa. Se tuntuisi ihan hassulta ja oudolta. Näin on hyvä!! Oikullinen äkäpussi ja iloinen Peter Pan!

vastasin että vesimies...jollakin tavalla olemme niin samanlaisia mutta kuitenkin niin erilaisia.jotenkin vastakohdat täydentävät toisiaan. lisäksi meillä on alusta asti ollut jonkinlainen telepaattinen yhteys toisiimme...tarvittaessa emme ole paljon sanoja tarvinneet.

Onpa kiva, että tämäkin aihe nostettiin taas ihmisten ilmoille. Oma sielunkumppanini on tehnyt come backin.

Hänen karttatietonsa:

 :aurinko: :leijona:
 :kuu: :jousimies:
 :askendentti: :rapu: :aspect_con: :venus:

Kuu on siis oman aurinkoni ( :kaksoset:) vastamerkissä, vaikka varsinaista oppositioaspektia ei synnykään synastriassa. Hänen Aurinkonsa ja minun Kuuni ovat asteentarkassa neliössä toisiinsa. Venukset yhtymässä, hänen Venuksensa lisäksi yhtymässä minun Jupiteriini. Hänen kartallaan on  :venus: :aspect_sex: :mars:, ja jälkimmäinen planeetta tekee myös sekstiilin omalle Venukselleni.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: hänen  :kuunsolmu: lepäilee tarkasti  :askendentti::llani. Menneen elämän kontaktiin siis viittaa.

Yleensä revanssit eivät kanna pitkälle, mutta nyt on sellainen fiilis, että tästä voisi tullakin jotakin.

En itse asiassa tiedä.. ehkä se ensirakkaus, lapseni isä.. jousimies  :jousimies:.. en viitsi nostaa sen jälkeisiä enää kovin korkeaan asemaan, ei varsinkaan kaksoisliekeiksi. Parisieluja ehkä. Kaikkien kanssa erittäin heikko kommunikointi.

sawotar.. jos voisi löytää sellaisen kumppanin joka olisi hieman itseäni  parempi ja joissain asioissa minä häntä.. niin voisi ihailla jotakuta. Minäkin ajattelin, onkohan se tuleva tyyppi kokenut jotain todella raastavaa jonkun "sielunkumppanin" kanssa oppiakseen, että se juttu ei suhteena toimi, alas, tulen kuvaan.  ;)

Niin merkillistä kuin se onkin, mun sielunkumppani ynnä paras ystäväni on leijona. Voin allekirjoittaa ihan topicin alusta tuon sinun määritelmäsi, Artemis, aika pitkälle. Myö on tiedetty toistemme olemassaolosta koko ikä, ei meillä ole ikäeroakaan kuin vajaa 3 kk, mutta on tutustuttu oikeasti vasta reilu neljä vuotta sitten. Meissä on suorastaan pelottavan paljon samoja luonteenpiirteitä, mutta on erojakin. Kaikkein yllättävintä on se, miten tajuttoman helppo meidän on puhua ihan mistä vaan ja olla yhdessä! Vaikka meillä onkin nyt välimatkaa yli 500 km, usein tulee sellanen etiäisiä, että nyt joku ajattelee minua, ja se toimii puolin ja toisin... Jo se pelkkä tietoisuus toisen olemassaolosta on ollut tosi tärkeetä etenkin viime vuosina, kun kummallakin on ollut elämä välillä TOSI rankkaa...

Puolisoni on myös tulimerkki, jouskari, mutta hänen kanssaan lähimainkaan sellaista sielunyhteyttä ei ole eikä vissiin tulekaan...  :-[

Mieheni on Vesimies ja hän on huomaavainen, luotettava, ilkikurinen ja huumorintajuinen, hänelle koti ja lapset ovat todella tärkeitä, itsenäinen, rakastava ja ennen kaikkea monella tasolla olemme hirveän samanlaisia .Meillä on esim molemmilla kuu Kauriissa jne.. kartalla on paljon samaa ja me molemmat rakastamme itsenäistä, vapaata reissaamista ilman aikatauluja  :smitten: . Idea nikkari hän on myös ja rakastaa teknisiä laitteita yli kaiken  :2funny: !

En tiedä sielukumppanista, mutta uskon, että olen tavannut sieluryhmässäni olevia.

He ovat aivan erilaisia merkeiltään; leijona,kaksi kaurista, vesimies, vaaka ja rapu, joka tuotti yhtä paljon iloa kuin kipeätäkin. Hyvin kiinteät rakastavat suhteet ja hyvin opettavaiset! Järisyttäviä kaikki! Mutta vain yhdellä on ollut minuun 'kokonaisvaltainen suhde'.  :angel:

Ja minulla on kuva, että olen tutustumassa yhteen heistä vielä.

Mutta miten näitä asioita nyt sitten todistetaan päteviksi!!!  8)

Tämä on kyllä kieltämättä mielenkiintoinen keskustelu  :)
 
Luulenpa, että eräs naispuolinen ystäväni on jonkinlainen sielunkumppanini, horoskoopiltaan hän on vaaka. Meillä on hyvin kummallinen ystävyyssuhde, olemiseemme kuuluu jatkuva riitely ja väittely, haukumme myös toisiamme jatkuvasti. Kuulostaa ehkä jotenkin ilkeältä, mutta sitä se ei ole :) Meillä on jotenkin erikoinen yhteys, tiedämme aina, mitä toinen ajattelee, emme ole ikinä tosissamme loukkauksiemme kanssa. Emme edes ajattele olevamme hyviä ystäviä, me vain olemme olemassa yhdessä. Ei meidän ikinä tarvitse tehdä mitään, voimme vaikka maata kaksi tuntia hiljaa pimeässä huoneessa. Ensimmäisen kerran tapasin tämän ystäväni lapsena eräällä kesäleirillä, hän tosin väitti leirillä olevansa poika. Minä olin ainut, jolle hän kertoi olevansa oikeasti tyttö. Hän on siis varsin erikoinen persoona  ;D Muutaman vuoden päästä perheeni muutti toiselle puolelle kaupunkia ja satuin samalle luokalle tämän vaakatytön kanssa. Meistä tuli ystäviä melko pian, meillä nyt vain oli jokin outo yhteys.

Olen myös kutsunut nykyistä rapurakastani sielunveljekseni. Tapasin hänet internetissä, olin erään kaverini kanssa lyönyt vetoa siitä, että laitamme ihan pilallamme seuranhakuilmoitukset eräälle sivustolle, jota pidimme naurettavana ja säälittävänä. Laitoin kuitenkin ihan kunnollisen hakumuksen ja sainkin vastauksia monilta täysurpoilta, kunnes eräänä päivänä oikeasti mielenkiintoisen oloinen nuorimies vastasi mulle. Kirjoittelimme lähes vuoden todella pitkiä ja omaperäisiä sähköposteja, ihastuimme toisiimme jo pelkkien sähköpostien perusteella. Tapasimme lopulta.... ja se oli sitten menoa!  :) :smitten: Minulle tuli hänen sylissään sellainen olo, että tämä mies on yksi niistä syistä minkä takia minut on tähän maailmaan luotu. Voisiko muuten se, että käsiemme viivat ovat melkeinpä identtiset, viitata jonkinlaiseen yhteenkuuluvuuteen?  ::)