Astro Foorumi

Toivottavasti kukaan ei saa sitä käsitystä, että kuvittelen tietäväni
mitä ns. valaistuminen on. Kaukana siitä. Olen kuitenkin jostain
kumman syystä ollut miltei penskasta asti kiinnostunut erityisesti
ns. kuolleista kielistä, kuten latinasta ja sanskritista.

Koulussa latina kiinnosti ihan puhtaasti kielellisistä syistä. Muistaakseni
esim. Rooman valtakunnan historia ja kulttuuri ei juurikaan kiinnostanut.

Vaikka kiinnostukseni sanskriittiinkin (tai sanskritiin) on paljolti
lingvististä, olen toki myös sikainnostunut intialaisen filosofian
ns. maailmojasyleilevistä näkemyksistä. Suosikkejani intialaisen filosofian
piirissä ovat saaMkhya ja yoga (jooga), jossain määrin myös (advaita-)vedaanta.
Viimemainitusta ainakin kuuluisa kvanttifyysikko Erwin Schrödinger sai
muistaakseni jotain ideoita, jotka auttoivat häntä kehittämään kvanttiteoriota.

Aloittakaamma tutkimusmatkamme kohti valaistumisen "ymmärtämistä"
saaMkhyasuutralla, jonka numero on muistaakseni I 61, tjsp:

sattva-rajas-tamasaaM saamyaavasthaa prakRtiH prakRter mahaan
mahato 'haMkaaro 'haMkaaraat pañca tanmaatraanyubhayamindriyaM
tanmaatrebhyaH sthuula-bhuutaani puruSa iti pañca-viMshatir-gaNaH.

Tuossa saaMkhya-suutran väitetty "kirjoittaja", MaharSi Kapila, luettelee
saaMkhyan 25 (pañca-viMshati: viisi-kaksikymmentä) kategoriaa, jotka
ovat

prakRti ("Luonto"), mahat eli buddhi (kosminen mieli), ahaMkaara ("minän
tekeminen", individualisaatio) viisi tanmaatraa eli hienoa, subtiilia elementtiä
(shabda, sparsha, ruupa, rasa ja gandha), molemmat indriyat (viisi aistinelintä
ja viisi toimintaelintä), viisi karkeata elementtiä (aakaasha, vaayu, tejas, jala,
pRthivii) sekä puruSa eli puhdas henki tai (pelkkä) tietoisuus  (ilman mitään
attribuutteja tai sisältöä).

Valaistuminen on tosi mielenkiintoinen juttu!

Mutta onko valaistumista olemassa niin kuin se usein käsitetään?

Ja jos valaistuminen on pyrkimys, mitä se silloin aiheuttaa?

Luulen että valaistuminen on vain ihmisen keksimä termi, käsite, jolla kuvataan luonnollista tietä pitkin saavutettua tietoisuuden kehittymistä, "valaistuminen" on mielestäni se hetki kun tietoisuuden evoluutiossa saavutetaan yli 50% osuus uutta tietoisuutta, eli tajunta ymmärtää ja näkee enemmän uuden kuin vanhan käsityksen kautta. Matka on jatkuva ja valaistumisia (tietoisuuden tasoja) seuraa yksi toisensa jälkeen.

Mutta, niin kauan kun ihminen ajattelee valaistumisen olevan olemassa, niin kauan valaistumiselle luotuu myös sen universaali vastakohta, koska elämme (vielä) paradoksaalisessa todellisuudessa. Tästä johtuen, niin kauan kun on olemassa pyrkimys kohti valaistumista, niin myös se vastakohtapari on aktiivinen ja aiheuttaa niin sanottua vastakohtaparien taistelua. Luulen että tästä johtuen niin monet henkiset ihmiset käyvät lävitse "hyvän" ja "pahan" keskinäistä taistelua.

Niin kauan kun on olemassa pyrkimystä hyvään niin kauan ihminen pyrkimyksillään kertoo maailman kaikkeudelle uskovansa pahaan. Miten voisi pyrkiä hyvään jos ei olisi olemassa pahaa? Miten voisi pyrkiä valaistumiseen ilman että sille olisi mitään olemassa olevaa vastakohtaa?  :o

Mä luulen että valaistuminen on harhaa, on olemassa vain Rakkaus, ja kakkein oleellisinta ihmiselle olisi kehittää rakkautta omassa itsessään.  :smitten:  ..rakkauden kehittäminen jo sellaisenaan takaa kehittyvän ymmärryksen ja jossain vaiheessa sen "valaistumisen" tapahtumisen.

t.Free

En ole mikään loogikko, tai jotain, mutta olettaisin, että tuossakin tapauksessa,
niin kuin hyvin usein muulloinkin, kysymys on lähinnä semanttisesta "probleemasta",
eli mitenkä, tässä tapauksessa, valaistumisen käsite määritellään.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, TM:n (transsendenttisen meditaation) puitteissa
valaistumisen "alkeellisin taso" on nimeltään kosminen tietoisuus. Se tarkoittaa sitä,
että meditaation aikana hetkittäin ja joskus vähän pidemmänkin aikaa koettava
puhtaan tietoisuuden tila, eli neljäs tietoisuuden tila (sanskritiksi turiiya tai, esim.
maaNDukya-upanishadissa, caturtha) ei "häviä" minkään muun tietoisuuden tilan
"tieltä", vaan on aina läsnä riippumatta siitä onko henkilö valveilla, unennäkötilassa
tai syvässä unitilassa, jossa tyyppi ei normaalisti koe minkäänlaista tietoisuutta.

TM:n "gurun", Maharishi Mahesh Yogin mukaan, mikäli oikein muistan, neljännen
tietoisuuden tilan kehittyminen tarkoittaa sitä, että hermostossa tulee käyttöön
sellainen osa, joka useimmilla ihmisillä on lähes täysin käyttämätön, niin kuin
ihmisillä on useita lihaksiakin, joista he eivät ole edes mitenkään tietoisia, ja
jotka ovat käytön puutteessa lähes täydellisessä surkastuneisuuden kaltaisessa tilassa.
(jälkimmäinen oli itseni juuri hiffaama vertaus, enkä osaa sanoa kuinka osuva se
on...).

Mikäli jotakuta kiinnostaa, maaNDukyopaniSadin määritelmä c(h)aturthasta menee
tälleen:

naantaHpraGYaM na bahishhpraGYaM nobhayataHpraGYaM na praGYAnaghanaM
na praGYaM naapraGYam.h | adR^ishhTamavyavahaaryamagraahyamalakshaNaM
achintyamavyapadeshyamekaatmapratyayasaaraM prapaJNchopashamaM
shaantaM shivamadvaitaM chaturthaM manyante sa aatmaa sa viGYeyaH .. 7..

shaantam : täynnä rauhaa oleva
shivam     : hyväntahtoinen(?)
advaitam  : ei-dualistinen

Kuten saattaa ehkä huomata, määritelmä sisältää runsaasti negaatioita (na, a-):

na + antaHprajñam, jne.
a-dRSTam, a-chintyam, jne.

Muoks: siis kosminen tietoisuus (turiiyaatiita: turiiya-ati-ita = turiiyan "tuolle puolen" mennyt)
on oikeastaan viides tietoisuuden tila, eli yllämainittu kosminen tietoisuus, jolloin
turiiya on kaiken aikaa läsnä kaikkien muiden kolmen tietoisuuden tilan ohella.
Tällöin henkilö kokee kuulemma jotenkin esim. syvän unen aikana omaa koisaavaa roppaansa. Sellaiset TM:n ym:n harjoittajat jotka ovat tuon kokeneet, kertovat
kuulemma, että alussa kosminen tietoisuus voi tuntua hyvinkin pelottavalta, koska
siihen liittynee tietynlainen vahva erillisyyden (kaivalya) tunne, johon tottuminen vie aikansa. Jos olen oikein käsittänyt sen mitä esim. yoga-suutrissa tuosta todetaan,
tuon tilan edelleen kehittymien vaatii vairaagyaa eli "himottomuutta", joka perustuu
siihen, että puruSan "kokeminen" on niin paljon mageempaa kuin mikään kolmen
guNan piirissä oleva kokemus, että viimemainitut eivät enää paljon kiinnosta:

tatparaM puruSa-khyaater guNavaitRSNyam

Huomautettakoon kuitenkin, että koska itse en ole lähelläkään tuota tilaa vaikka
olenkin funtsimista harjoittanut jo aika kauan, voi välillä mennä puurot ja vellit
ns. sekaisin...

 ::)

Intian filosofiassa on siis kuusi ns. ortodoksista eli veda-kirjallisuuden auktoriteettiaseman
tunnustavaa filosofista järjestelmää eli darshanaa (kirj. jotakin sellaista kuin 'näkemys').

Ne niputetaan tavallisesti pareittain  Yksi näistä pareista on saaMkhya-yoga. Well, yogaa
kutsutaan joskus myös nimellä 'seshvara-saaMkhya' (sa + iishvara-saaMkhya: saaMkhya
Herran kera, siis 'teistinen saaMkhya'). Noh, 'saaMkhya' tarkoittaa kirjaimellisesti jotakin
sellaista kuin 'pertaining to number'. Se on siis ns. vRddhi-derivatiivi sanasta 'saMkhya',
joka tarkoittaa lukua tahi numeroa. Tässä tapauksessa vRddhi muodostetaan vain
vokaalia pidentämällä, mikä esim. suomalaisille on helppo tajuta, mutta saattaa aiheuttaa
hämmennystä vaikkapa Purkkalan väessä.

Siitä ei liene täyttä yksimielisyyttä, miksi MaharSi Kapila halusi kutsua systeemiään
nimellä 'saaMkhya', mutta yleisin käsitys lienee se, että ko. filosofinen systeemi
luettelee universumin "rakennuspalikat" hienoimmasta (prakRti) karkeimpaan
(sthuula-bhuutaani: karkeat elementit), jonka lisäksi se mainitsee 'puruSan' eli
puhtaan hengen , tai miksi sitä kukin haluaakaan kutsua.

Yogan filosofisena synksteeminä voisi kai todeta olevan saaMkhyan käytännöllinen
aspekti, eli yoga esittelee jippoja, joilla puruSan ja prakRtin täydellinen erillisyys (kaivalya?)
voidaan hiffata oikein maan perusteellisesti. Tämän hiffaamisen jälkeen reinkarnaatio ei
kai sitten enää ole pakollista, tai jotain.

Nyt alamme päästä varsinaisesti ns. villakoiran ytimeen, eli siihen, mistä
meikäpellelle tuli kimmoke ryhtyä pakinoimaan otsikon aiheesta. Nimittäin,
yoga-suutra (YS) III 35 menee tälleen:

sattva-puruSayor atyantaasaMkiirNayoH pratyayaavisheSo bhogaH
paraarthaat svaartha-saMyamaat puruSa-jñaanam.

Tuo on siis ns. siddhi-suutra, joka esittelee jipon (saMyaman) tiedon
 saamiseksi puruSasta.

Rajoittakaamme "kiinnostuksemme" tällä kertaa kuitenkin vain punaiseen osaan.
Se on suomennettu kirjassa 'Idän viisautta' tälleen:

Kokemus on tietoisuus, ( joka ei pysty ) erottamaan sattvaa ja puruSaa (vaikka
ne ovat) täysin erilaisia.

Yhdyssanamaisen ilmauksen 'atyanta-asaMkiirNa' voisi leikillisesti kääntää
vaikkapa (sattva ja puruSa ovat) 'absoluuttisen yhteenkirnuamattomia'.

Mielestäni suutran idea on seuraavanlainen: mistään, mitä ihmiselle tapahtuu,
voi muodostua kokemus vain silloin, jos sattva ("puhtain" kolmesta guNasta,
älyn hienoin aspekti?) ja puruSa sekoittuvat ihmisen tietoisuudessa, eli tyyppi
ei "pysty" pitämään niitä tajunnassaan erillisinä, vaikka niillä ei loppuviimeksi
ole mitään tekemistä keskenään.

MMY käytti käsittääkseni juuri tuosta ilmiöstä sellaista vertausta, että "stressantuneen"
tyypin (erittäin "kaukana" ns. valaistumisesta olevan hemmon) kokemukset
jättävät hermostoon jäljen, joka vastaa sen (kokemuksen) hakkaamista kiveen. Vähän rennomman jäppisen kokemukset ovat kuin hiekkaan piirretty viiva, ja ns. valaistuneen ihmisen "kokemukset" ovat kuin veteen piirretty viiva. Toisin sanoen, viime mainitussa tapauksessa hermostoon ja tietoisuuteen ei enää keränny lisää "stressiä" (karmaa, saMskaaroja ja vaasanoita).

Voitaaneen siis sanoa, että koska valaistunut ihminen on hiffannut puruSan ja ilmentyneen
luomisen eli prakRtin täydellisen erillisyyden, hänellä ei enää ole kokemuksia sanan
varsinaisessa merkityksessä, koska mikään, mitä hänelle tapahtuu, ei jätä "jälkeä" hänen
olemukseensa, jälkeä, joka toimisi "siemenä" uusille kokemuksille, ja näin pidentäisi
hänen kärsimysaikaansa jälleensyntymän oravanpyörässä.

Ottaakaamme sangen havainnollisen esimerkki. Jos valaistunut mies tai nainen
jälkeläisten hankkimiseksi sekstailee oikein mieluisan kumppanin kaa ja saa kaikkien aikojen orkut, hän "kokee" sen huomattavasti voimakkaammin kuin vastaava kaukana valaistumisesta oleva kanssakulkija.

Valopäälle ei kuitenkaan jää minkäänlaista kaipuuta kokea tuo sama uudelleen, koska
jatkuvasti päällä oleva "kokemus" puruSasta on niin määrättömästi voimakkaampi,
että nuo orkut eivät oikeastaan ole paljon mitään sen rinnalla?

Kerronpa tässä yhden hajamietteen, joka tuli juuri äsken herättyä mieleen.
Nimittäin, vähän sen jälkeen kun olin aloittanut meditaatioharrastuksen,
erään kaverini arkkitehtiopiskelijatyttöystävä teki saman.

Noin pari vuotta sen jälkeen kun itse olin aloittanut, innostuin menemään
siddhi-kurssille ("joogapompottelukurssille"). Vierähti ehkä muutamia
kuukausia (en enää muista sitä kovin tarkkaan), kuin em. opiskelijatyttö
soitti minulle erittäin tohkeissaan, ja sanoi, että hänellä meni yht'äkkiä
kaikki ihan kirkkaan valkoiseksi meditaation aikana. Enhän minä tuohon
oikein mitään osannut sanoa, koska itsellä ei ennen sitä, eikä sen jälkeenkään
ole ollut mitään noin dramaattista kokemusta (ilmeisesti se oli hänelle
ainankin dramaattinen kokemus, koska hän oli muistaakseni vähän jopa
"poissa tolaltaan").

Enää en aikoihin ole harrastanut joogapompottelua, koska se tuntuu
olevan minulle liian voimallinen meditaatioharjoitus. Usein sen jälkeen
tulee mm. rytmihäiriöitä sydämeen. Olen pähkäillyt että se voisi johtua
mahdollisesta verenpaineen voimakkaasta laskusta. Minulla se on
sukurasituksesta johtuen ainakin lievästi kohonnut, ja voi olla että
jos se äkillisesti muuttuu, sydämen hermotus jotenkin menee vähän
"ymmälleen". Ainakin joillekuille tulee kuulemma rytmihäiriöitä mm. betasalpaajien
käytöstä verenpaineen hallinnassa. Joogapompottelun, erityisesti ryhmässä
tehtynä väitetään vaikuttavan huomattavan positiivisesti terveyteen.
Minulla mm. lievä tinnitus hävisi lähes kokonaan sen ajaksi, kun kävin
tekemässä "lentoharjoituksia" pienessä ryhmässä.

Toinen seikka, jonka vuoksi en mielelläni tee joogapompottelua on se, että
miltei aina sinä päivänä, jonka aamuna on tehnyt vaikkapa vain muutaman
minuutin ajan aakaasha-gamanaa, kuten joogalentoa nimitetään suutrassa,
johon se perustuu, ihmiset tuppaavat tulemaan liian liki, mikä on kiusallista
meikäläiselle, joka pohjimmiltaan on aika erakkotyyppi. Silloin kun tein
joogapompottelua melko säännöllisesti jonkin aikaa kurssin jälkeen, muistan
kun esim. marketin kassajonossa jotkut, varsinkin naiset tulivat miltei kiinni
"persuuksiin". Tavallaanhan se oli mukavaa, mutta enemmän kuitenkin
kiusallista.

Siinä muutama hajamiete pörssin avautumista odotellessa...

 ::)

Yoga-suutra -opuksessa ainakin sanoja jyotis ja prakaasha käytetään
merkityksessä, jota suomen kielessä parhaiten vastannee sana valo.

Ainakin seuraavissa suutrissa jompikumpi em. sanoista esiintynee kyseissä
merkityksessä:

II prakaashakriyaasthitishiila.n bhuutendriyaatmaka.n bhogaapavargaartha.n
dR^ishyam.h .. 18..

II tataH kshiiyate prakaashaavaraNam.h .. 52..

III chakshuHprakaashaasa.nprayoge.antardhaanam.h .. 21..

III bahirakalpitaa vR^ittirmahaavidehaa. tataH prakaashaavaraNakshayaH


III muurdhajyotishhi siddhadarshanam.h .. 32..

I vishokaa vaa jyotishhmatii .. 36..

Saatamme käsitellä nuita tarkemmin jossakin tulevassa ajan kohdassa...

Otetaampa ekana "käsittelyyn" seuraavat kaksi suutraa:

II tataH kshiiyate prakaashaavaraNam.h .. 52..

III bahirakalpitaa vR^ittirmahaavidehaa. tataH prakaashaavaraNakshayaH[/color]

Muuttakaamme aluksi tuo hieman ärsyttävä ITRANS -translitteraatio vähän
"helpommin" luettavaksi (vaikkakin ylläolevien esimerkkien osalta muutokset
ovat sangen pieniä):

II tataH kshiiyate prakaashaavaraNam .. 52..

III bahirakalpitaa vRttirmahaavidehaa. tataH prakaashaavaraNakshayaH

Ekana on siis kyseessä toisen paadan eli saadhana-paadan suutra numero 52.
Siitä löytyy mm. seuraavanlaisia käännöksiä:

Sen avulla katoaa peite valon edestä. (Idän viisautta)

Silloin häviää älyn valoa peittänyt huntu. (TM-opettaja Heikki Uusituvan käännös kirjasta
 Effortless Being - The Yoga Sutras of Patanjali)

From that is dissolved the covering of light. (Taimni, The Science of Yoga)

Mikä on tuo "se"? Se on mitä ilmeisimmin edellisessä suutrassa (II 51) mainittu
neljäs (praaNaayaama) eli caturthaH, jossa siis kyse on hengityksen menemisestä
hyvin "pieneksi" vaikkapa meditaation aikana, tai jopa tykkänään seisahtumisesta.

Suutra III 44 näyttäisi muodostuvan kahdesta virkkeestä:

III bahirakalpitaa vRttirmahaavidehaa.

tataH prakaashaavaraNakshayaH

Kiinnittäkäämme tällä kertaa huomiomme vain jälkimmäiseen (mm. siksi, että alkuosa
on ainakin meitsille pysynyt näihin päiviin asti yhtenä suurimmista arvoituksista,
mitä tulee yoga-suutriin...)

Noh, tataH prakaashaavaraNakSayaH on itse asiassa lähes täysin identtinen
suutran II 44 kaa, vain sillä erotuksella, että edellinen on verbaalilause, eli
siinä on yoga-suutrissa äärimmäisen harvinainen finiittinen verbimuoto (kSiiyate).
Niitä taitaa olla yoga-suutrain piirissä vain alle viisi (5) tsipaletta. Taimni käyttää
käännöksessään vähän rajumpaa ilmausta kuin kakkospaadan suutrassa:

From it is destroyed the covering of light.

Idän viisautta -kirjassa tuon koko suutran käännös menee näin
[hakasuluissa meikäpellen lisäykset]:

Käsittämätön [a-kalpitaa] on ulkopuolella-oleva [bahiH] suuren ruumiittomuuden
[mahaa-videhaa] tila [vRttiH]. Sen avulla [tataH] tuhotaan [kSayaH: tuhoutuminen]
valon [prakaasha] edessä oleva verho [aavaraNa].

 :crazy2:

prakaasha-kriyaa-sthiti-shiilam:

kuten voimme havaita, sanskriitti diggaa pitkistä, useakomponenttisista yhdyssanoita
(sanskr: samaasa, "yhdessä [sam] 'istuva'  [aasa]"). Lukijan ja varsinkin kenties erityisesti
kääntäjän kannalta yhdyssanat ovat siitä ongelmallisia, että niissä syntakto-semanttisen
syvärakenteen hierarkisten suhteiden indikaattorit ovat ns. "kortilla". Ainoastaan viimeisessä
komponentissa sijapääte (sanskriitissa on 7  sijamuotoa) kertoo siitä, mikä on koko
samaasan asema virkkeen hierarkiassa. Tuon sijapäätteen lisäksi vain  komponenttien
keskinäinen järjestys kertoo jotain siitä, miten ne suhtautuvat toisiinsa syntakto-semanttisesti.

Nyt käsittelyn alla olevassa, nelikomponenttisessa samaasassa kolme ekaa komponenttia
esittävät kolmea guNaa (sattva, rajas ja tamas).

Kirjassa Idän viisautta koko suutran suomennos männöö näinikkäästi
[hakasulkeissa sivumiähen lissäykset]:

Nähdyn [dRSyam] ominaisuudet [shiilam] ovat kirkkaus [prakaasha: sattva],
toiminta [kriyaa: rajas] ja paikallaanpysyminen [sthiti: tamas] (toisin sanoen guNat), sen
olemus [aatmakam]  (muodostuu) aisteista [indriya] ja elementeistä [bhuuta], sen
päämääränä [artham] on vapautuminen [apavarga]

Taimnin käännös:

The Seen (objective side of manifestation) consists of the elements and sense-organs,
is of the nature of cognition, activity and stability (Sattva, Rajas and Tamas) and has
for its purpose (providing the PuruSa with) experience and liberation.

Heikki Uusituvan em. kirjaan perustuva (hintsusti kommenttimainen) suomennos:

Maailma on universaalien energioiden - valon, liikkeen ja massan - kolmen guNan
näytelmä. Ne ottavat muodon elementteinä ja aisteina. Maailman tarkoitus on
antaa meille kokemus ja siten johtaa meidät vapauteen.
   
   

Nyt olemme tekemisissä ns. siddhisuutran kanssa. Yoga-suutran kolmas paada,
nimeltään vibhuutipaada, esittelee kai kolmisenkymmentä ns. siddhiä, eli "yliluonnollista"
kykyä, joista tunnetuimpia lienee suutran 42 (joissakin laitoksissa 43) neuvvoma
ns. joogalentosuutra (skrt: aakaasha-gamanam eli "aakaashaan-meno"; yksi sanoista,
joka merkitsee 'lintua', on aakaashaga).

Harvard-Kioto -translitteraatiolla ja yhdyssanain komponentit väliviivoilla erottaen  tuo ylläoleva "pätkitty punainen" suutra menee kokonaisuudessaan tälleen:

kaaya-ruupa-saMyamaat tad-graahya-shakti-stambhe
cakshuH-prakaasha-asaMprayoge 'ntar-dhaanam

Idän viisautta:

Kun saMyama kohdistetaan  muotoon  ja keskeytetään
sitä vastaavan aistin (näön) toiminta, syntyy silmän ja valon yhteyden katketessa
näkymättömyys.

Taimni:

By performing saMyama on ruupa (one of the five tanmaatras), on suspension of the receptive power, the contact between the eye (of the observer) and
light (from the body) is broken and the body becomes invisible.

Nuista huomaamme, että sana prakaasha on selvästikkin käännetty yksinkertaisesti
sanalla valo tai light.

"Kiintoisaa" lienee se, että "lentosuutran" sana aa-kaasha ja muutamassa muussa suutrassa
esiintyvä pra-kaasha lienevät johdetut samasta juuresta, kaash (Harvard-Kioto = kAz):

kAz, kAzate (-ti)    , pp. {kAzita} be visible, appear, shine, be [[-,]] brilliant or pleasant. I. {cA3kazIti & cAkazya3te} shine bright; see clearly, survey. -- {abhi} I. shine bright upon, illumine; look on, survey. {ava} be visible, lie open. {nis} C {niSkAzayati} v. {kas. pra} be visible, shine, radiate, appear, become clear or manifest. C. prakAzayati (-te) make visible, cause to appear, show, unveil, explain, declare as (acc.). {saMpra} & C. the same. {vi} appear. C. display, spread; illuminate, irradiate. l. pp. {vicA3kazat} shining, beaming; beholding, perceiving. {sam} appear, behold.
   

Kiitos kysymästä, eipä nyt mitään hirviätä hoppua ole, jos vain saisin
takeet siitä, että voin syntyä uudelleen urooksi. Mutta tuosta ei
taida mitään takeita olla, eikä edes siitä, että reinkarnaatio on fakta
homma...

 ::)

Ai niin, eilen tuli pyöräreissulla mieleen kolmaskin sana, joka käännetään kenties
useimpien kääntäjien taholta sanalla 'valo', tai vastaavalla muunkielisellä sanalla,
nimittäin 'aaloka' (lausu: aalooka). Se esiintyy ainakin III paadan siddhisuutrassa
numero 25 tai 26, jonka harjoittamisella saatava "taito" olisi perin kätevä mm. selvän näkijöille:

pravRtty-aaloka-nyaasaat suukSma-vyavahita-viprakRSTa-jñaanam.

Taimnin käännös (suutra 26):

Knowledge of the small, the hidden or  the distant by directing the light of superfysical
faculty.

Idän viisautta (suutra 25):

Suuntaamalla (nyaasaat: ablatiivi sanasta 'nyaasa' = suuntaamisesta) mielentoiminnan (pravRtti) valo (aaloka) (saavutetaan) tieto (jñaanam [siitä, mikä on]) hienoa (suukSma), salattua (vyavahita)  ja etäistä (viprakRSTa).

    Aloka    m. looking , seeing , beholding ; sight , aspect , vision Katha1s. Megh. Mr2icch. S3ak. Ragh. &c. ; light , lustre , splendour ; glimmer R. MBh. ; flattery , praise , complimentary language ; panegyric Ragh. ; section , chapter ; N. of wk.

pravRtti    f. moving onwards , advance , progress Gr2S3rS. MBh. Sus3r. ; coming forth , appearance , manifestation S3vetUp. Ka1lid. Ra1jat. ; rise , source , origin. MBh. ; activity , exertion , efficacy , function Kap. Sa1m2khyak. MBh. &c. (in the Nya1ya one of the 82 Prameyas IW. 63) ; active life (as opp. to %{ni-vRtti} [q.v.] and to contemplative devotion , and defined as consisting of the wish to act , knowledge of the means , and accomplishment of the object) W. ; giving or devoting one's self to , prosecution of. course or tendency towards , inclination or predilection for (loc. or comp.) Ra1jat. Hit. Sa1h. ; application , use , employment Mn. MBh. Ma1rkP. ; conduct , behaviour , practice Mn. MBh. &c. ; the applicability or validity of a rule Ka1tyS3r. Pa1n2. Sch. ; currency , continuance , prevalence ib. ; fate , lot , destiny R. ; news , tidings , intelligence of (gen. or comp.) MBh. Ka1v. &c. ; cognition (with %{viSaya-vatI} , `" a sensuous cñcognition "') Yogas. ;