Astro Foorumi

Hyvin monimerkityksinen ja yleensä ihmissuhteisiin liitetty sana. Moni käsittää sen kuitenkin varmaan hieman eri tavoin... (En siis tarkoita uskoa/uskontoa.)

Mitä uskollisuus mielestäsi tarkoittaa?

Onko se sinulle tärkeää, tarvitaanko sitä?

Miten se ilmenee elämässäsi, vai ilmeneekö?

Voiko olla uskollinen itselleen, olematta sitä toiselle?
Vai voiko olla uskollinen toiselle, olematta sitä itselleen?

Missä kulkee mielestäsi uskollisuuden "raja"?

Parisuhteessa minulle on uskollisuus tärkeetä niin sanoissa kuin teoissakin, maailmaan mahtuu puheita, mutta tekoja sitäkin vähemmän. Myös kaikissa ihmis suhteissa uskollisuus on tärkeetä luottamus ja sanojensa takana seisominen ja mielestäni tarvitaan luottamusta ilman luottamista ei nauti elämästä täysillä :-\ Itse ainakin olen uskollinen itselleni siksi on helpompi olla toisellekkin helppo samaistua toisen asemaan, kun tietää miltä itse tuntuisi joudutuksi petetyksi. Uskollisuuden raja..silloin kun pettää luottamuksen eikä vastaa sanoista eikä teoistaan, siinä menee minun raja.

Hyviä kysymyksiä.  :)

Mielestäni tärkeintä on olla itselleen uskollinen ja omalle tielleen. Kulkea omaa tietään eteenpäin, vaikka välillä näyttäisi, että kulkisi sitä yksin. Joskus tiemme haarautuvat ja joskus tulevat yhteen.

Tämmösiä ajatuksia..

Itselleni uskollisuus on erittäin tärkeä parisuhteessa. Miten perustaa hyvä parisuhde jos siitä puuttuu uskollisuus... Ei mitenkään joten, se on parisuhteen yksi tärkeä asia niin sanoissa kuin teoissakin.
Kyllä sitä uskollisuutta pitää olla myös ystävyyssuhteissakin, jos ei luota tai ole luottamuksen arvoinen, niin kohta kaikki ystävät katoaa ympäriltä pois.

Uskollisuus on sitä, että pystyy luottamaan siihen 100 % mitä toinen tekee tai sanoo.

Tottakai sitä pitää olla itselleenkin uskollinen ja uskoa siihen mikä on itselle parasta. Pitää seurata sitä omaa polkua vaikka, välillä usko meinaisi karata. Ei pidä luottaa toisiin vaan itseensä.

Hyvin tiivistetty! Minulle uskollisuus parisuhteessa on vapautta ja sallivuutta. Sitä, että molemmilla on myös omat juttunsa ja oma elämänsä suhteen lisäksi. Ihannehan olisi, että suhde perustuisi vain agapeen (pyyteettömään rakkauteen) niin, että molemmat voisivat vain olla. Että molemmat ovat onnellisia pelkästä yhdessä olemisesta ilman pyyteitä ja vaatimuksia ja odotuksia.

Minullekin uskollisuus on tärkeää ja olen hyvin samoilla linjoilla teidän vastanneiden kesken.  :coolsmiley:

Minulle uskollisuus on sitä, että auttaa, kun toinen apua tarvitsee, ei valehtele vain miellyttääkseen ja että ei petä toisen luottamusta.
Kai luottamus ja uskollisuus kulkevat käsi kädessä  ::)

Mielestäni uskollinen ei voi olla toiselle, jos ei ole itselleen. Jos ei seuraa omaa sisäistä ääntänsä ja valehtelee itselleen, niin miten voi olla uskollinen toiselle  ???

Parisuhteessa uskollisuus on todella tärkeää, koska ei silloin olisi edes parisuhdetta ellei olisi uskollisuutta. Myös kaikki läheiset ihmissuhteet kaipaavat uskollisuutta.

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/think.gif) (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif)
Uskollisuus on keino pitää arki hallinnassa monillakin tasoilla.

Perhe pysyy koossa -> yhteiskunta ja ympäristö pysyy koossa.
Yleensähän kiinnijääminen pettämisestä ei riko vain perhettä,
vaan sillä on vaikutusta ympäristöön ->
Paheksunta, muutokset ystävävyys-suhteissa, työssä..jne.
Usein sitä joutuu myös vaihtamaan maisemaa. ;)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/think.gif) Riippuu, miten asiaa tarkastelee. ;)
Kaikki ideaali yhteiskunnallinen toimivuus on rakennettu yksiavioisuudelle, mutta toisaalta kun ajattelee,
kuinka moni pettää ja kuinka paljon avioeroja satuu niin..(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/neener.gif)



Miehelleni ja perheellemme ja ystäville näin (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif)
Mieheni mustasukkaisuuden tietäen... :-X


Olen uskollinen vain itselleni. Valitan.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/neener.gif)
En edes tiedä vielä,
miten pettää itseänsä, mutta kai senkin vielä teen..? :idiot2:


Missä ylipäätään menee mikään raja ja kuka ne asettaa
ja kenellä on valtuuksia hallita rajoja kenellekään? :idiot2:




Kumpi on parempi vaihto-ehto,
tunnustaa pettäminen vai säästää toisen tunteita? (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/think.gif)

Jos itse pystyy elämään salaisuutensa kanssa,
niin pitääkö se jakaa kumppanin kanssa? :idiot2:

Voisitteko elää vakituisessa suhteessa ja pitää myös rakastajaa?

Yleinsähän pettämisistä jää joskus kuitenkin kiinni.. Ja sitten sattuu..  :'(
  Säästääkö näissä tapauksissa itseään vai "toisen tunteita"?
Jos rakastaa toista.. miksi pitää pettää ja pitää salaisuuksia?

Joskus uskoin voivani..  en enää!!  :)

Niin...

Entäpä jos rakastan, palvon, ihailen ja haluan puolisoani kuin hullu,
mutta palava intohimo iskee jonkun toisen miehen
hahmossa, jota en pysty mitenkään hallitsemaan? :idiot2:

Entäpä jos rakastaa sitä toistakin?

Olenko vahvan seksuaalisuuteni orja vai vain intohimoinen
vai molempia?

En halua kuulla mitään tekopyhää paasausta,
joka perustuu johonkin vallalla olevaan
täydelliseen uskollisuuden ja rakkauden ihanteeseen,
koska en ole itsekään täydellinen, vielä vähemmän ihanteellinen,
vaan arkielämän tosikokemuksia! (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/insanity.gif)

Kysymys kun ei ole siitä, ettenkö rakasta miestäni,
rakastan häntä eniten maailmassa,
mutta niin rakastan tätä toistakin miestä,
toisella tavalla vain,
enkä tiedä kumpi rakkaus on enemmän tai vähemmän,
parempi tai huonompi. :idiot2:

Ei auta järkeily eikä tunteiden erittely!
Kehoni, sydämeni, sieluni ja vereni janoaa molempia!

Tämä on aivan kauhea tilanne! :buck2:
 

Tohon ensimmäiseen ja toiseen ...tavallaan parempi olla kertomatta, muutoinhan se oma taakka siirtyy toisen harteille. Vaan riippuu tietenkin tilanteesta, jos on pelko jäädä kiinni, on varmaan parempi että hän kuulee sen sinulta eikä kyliltä..JA jos itse pystyy elämään asian kanssa sitä jakamatta, mikis pitäisi kertoa...

Kolmoseen, vaikea sanoa voisinko. Aina oon ihmetellyt noita bigamisteja lähinnä käytännöllisestä näkökulmasta että kuinka ne ehtii pitää kahta tai useampaa vakkaria plakkarissa..Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että tuohon ajankäytön hallintaan se varmaan nopeammin kompastuisi kuin moraaliin..Joskus on ollut tilanne, että minulla on ollut ns.kirjerakastaja vakituisen suhteen lisäksi. Ei vaan saatu järkättyä yhteistä aikaa, kun kummallakin oli oma elämä ja etäisyyttä puoli Suomea.. ;)

Eipä olekkaan helppo "yhtälö"  ???,
vaikeita kysymyksiä ja "helppo" ois vastata jotain järkevää,
kun ei itse ole samassa tilanteessa..

mutta kun mietin asiaa.. on paras jättää vastaamatta, koska en todellakaan
tiedä mitä itse tekisin vastaavassa paikassa..  :-X
Koska ei tunteita voi käskeä loppumaan tms.
Hitsi, palasipahan mieleen oma "puhtoinen" menneisyys.. :angel:   :D

Onko sitä uskollista rakkautta silloin oikeasti olemassa,
jos pystyy intohimoilemaan toisenkin miehen/naisen kanssa?
 ???

Olen miettinyt samaa.
Onko se vain niin, että kun vapauttaa itsensä rakastamaan rajoituksisitta,
niin vallalla yhteiskunnallinen moraali lyö
vasten kasvoja ihanteineen?
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/violin.gif)

Jos rakkaus on vapaa ja rajatonta, niin miksi jotkin ihmiset,
kuten mieheni haluaa omistaa minut?

Jos rakkaus on vapaa ja rajatonta, niin miksi intiimissä rakkaudessa,
siis miehen ja naisen tai naisen/naisen tai miehen/miehen välisessä
rakkaudessa sitä saa osoittaa vain yhdelle ihmiselle? :idiot2:

Rakkaus on ainoa, mikä lisääntyy kun sitä tuhlaa,
mutta miksi sitä rajoitetaan,
kun kyse on tälläisestä tilanteesta? :idiot2:

Rakkaus on niin monella tasolla, mutta kuinka vaikeaa onkaan hyväksyä
sen ilmenemismuodot todellakin niillä kaikilla tasoilla! (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/bricks.gif)

Jaa-a.. hyviä pohdintoja..
samalla voisi miettiä että miksi jotkut sotkevat rakkauden seksiin..
Siis jos sitä tarkoitit tuolla intiimillä suhteella?


Että rakastaa, silti ns. sallii toiselle seksin muuallakin..
Eihän rakkauden pitäisi olla omistamista, ei sitä fyysistäkään, että "ruumiisi kuuluu vain minulle"..SEPÄ se on ahistavaa..
Ei sitä omaa ruumistaan panttaa sen vuoksi yhdelle, eikä kenellekään..Itselleen se kuuluu, kukaan muu ei siitä määrää..
Sama pätee periaatteessa henkiseen yms. omistushaluun toista kohtaan, mutta tässä kai siis oli kyse siitä ruumillisesta?

jos on uskollinen velvollisuudesta,
mutta rakastaa toista,
onko silloin uskollinen muulle kuin velvollisuudentunteelleen?
ja ketä se palvelee tai tekee onnelliseksi?
missä kohtaa ihmisen on hyvä olla itsekäs ja ajatella ensin itseään ja sitten vasta muita?
tässä rakkauteen liittyy kärsimys

Äh..! :tickedoff:

En tarkoittanut seksiä, vaan sitä rakkautta,
mitä tunnemme toista/toisia kohtaan ja jonka yksi sivutuote rakastelu on.

En vain osaa kuvailla tuota rakkautta kattavammilla sanoilla,
koska rakkautta on niin monenlaista. :uglystupid2:

Turhauttavaa, kun ei ole sanoja ja kaikki ymmärretään väärinpäin. :buck2:

Niin, tällaistahan tapahtuu usein silloin, kun ollaan vain lasten takia yhdessä. Onko se sitten lasten parhaaksi vai ei, kuka senkin voi määritellä? Jokaisella on oma elämä ja omat valinnat, tuskin niitä toisen saappaita haluaa edes kokeilla.

Riippuu varmaan vähän kumppanista. Itselläni oli selkeää se, että halusin tietää, sillä halusin ehdottomasti tietää missä ollaan menossa, jotta voin määritellä ja pitää omat rajani.

Menin alun perin tietoisesti yhteen sellaisen miehen kanssa, jolla oli pettäjän maine (tosin omani ei myöskään ollut puhtoinen, vaikka varsinaisesti pettänyt en ole koskaan). Suhde oli aluksi kaukosuhde, ja silloin ei tullut mieleenkään alkaa vaatimaan uskollisuutta. Sitten kun muutettiin yhteen, ja tehtiin päätös todella olla yhdessä, päätettiin myös että nyt ei myöskään sählätä muitten kanssa. Se päätös on pitänyt, eteenkin kun mieheni lopetti juomisen  :coolsmiley:.

Itse pyrin kanavoimaan pienet ulkopuoliset ihastukset mieheeni, silloin ihastukset eivät myöskään pääse ottamaan minusta valtaa. Olen  huomannut, että ihastuksia tulee, jos kaipaan jännitystä elämääni. Sitä voi kuitenkin hankkia vaikka millä muillakin keinoilla kuin suhteilla.

Mitenkä muuten Asterix suhtautuisit siihen jos miehesi rakastuisi palavasti johonkuhun muuhun. Siis kehollaan, sielullaan sydämmellään ja verellään..? Ja haluaisi suhteen molempien kanssa? Missä menisi raja, entä jos teillä olisi vaikka yhteisiä lapsia? Entä jos miehesi haluaisi vaikkapa lapsen tämän toisen kanssa?

Minulle suurin pettäminen mitä toiselta ihmiseltä voin kokea on valehtelu. Olen niin naivi siinä asiassa että minun on ensinnäkin hankala ajatella että ihmiset valehtelee. Itse en osaa, tein kerran todella typerän teon jonka olisin voinut kieltää siis valehdella sillä tiesin että siitä tulee kammottavat seuraukset. En pystynyt, joten kerroin totuuden ja kärsin seuraukset. Jälkeenpäin pohdiskelin että kuinka paljon helpommin olisin selvinnyt valehtelemalla mutta olisin saanut siitä vaan lisää omantunnontuskia.
Minulle pahinta on valehtelu, eli vaikka totuus satuttaisi niin toivon kuulevani sen. Minua satuttaa enemmän se että minulle rakas ihminen on valehdellut ja pettänyt luottamukseni sillä tavoin.

Toivottaisin onnea hänelle suhteeseen. :)
Mieheni nimittäin on erittäin yksiavioisuuden ja uskollisuuden kannattaja
ja jos hän rakastuisi johonkin toiseen, niin en usko,
että hän tuolloin jatkaisi minun kanssani.

Hän on myös hyvin ehdoton sen suhteen,
että menee naimisiin vain kerran ja eikä sitten aio erota.

Tämä siksi, että hän omistaa pari yhtiötä,
joihin myös minä olen panostanut sekä taloudellisesti että työllisesti,
joten meillä on jo nyt hyvin vahva sitoumus,
melkeinpä vahvempi kuin avioliittosopimus koskaan. ;)

Olen hurjan onnekas sen suhteen, että hän on ollut kaikki nämä
vuodet hyvä ystäväni ja kumppanini ja tietää nämä minun
temppuni ja taipumukseni intohimoon ja kumma kyllä,
on ollut hyvin pitkämielinen ja joustava kanssani,
vaikka ei pidä siitä.

Tosin hän sanoo, että on täysin tietoinen, ettei ole ainoa mies,
joka minua rakastaa ja ei voi syyttää heitä siitä.

Hän sanoo myös, että kukaan ei ole täydellinen
ja hän rakastaa minua sellaisena kuin olen. :)

Minulla on töitä tehtävänä itseni kanssa sitoutumisen suhteen,
mutta minulla on ensimmäistä kertaa hyvä motiivi siihen. ;)

Entäs kuvitteellisessa tilanteessa, jossa tämä sama miehesi olisi yksiaviollisuuden suhteen kanssasi samanlainen? Olisitko valmis suomaan täysin samat oikeudet palavasti rakastamallesi miehelle?

Mitä uskollisuus mielestäsi tarkoittaa?

Uskollisuus itseä kohtaan tarkoittaa sitä, että uskaltaa olla oma itsensä ja siksi on pakko olla rehellinen kaikille vaikka se ei aina helppoa olekaan, mutta ainoastaan sillä tavalla syntyy luottamus.

Onko se sinulle tärkeää, tarvitaanko sitä?

Kyllä se on tärkeää ja sitä tarvitaan :) !

Miten se ilmenee elämässäsi, vai ilmeneekö?

Pyrin aina toteuttamaan lupaamani ja en voisi pettää miestäni.Jos sen haluaisin tehdä todella varmasti pitäisi minun kertoa se ensin miehelleni.Luotan myös mieheeni enkä voisi kuvitelle että minun pitäisi epäillä häntä.

Voiko olla uskollinen itselleen, olematta sitä toiselle?

Totta kai voi ! Jos teet mitä itse haluat toisia miettimättä, mutta olet sitten epärehellinen toisille itsestäsi se onnistuu helposti.

Vai voiko olla uskollinen toiselle, olematta sitä itselleen?

Kyllä voi jos kiellät itsesi miellyyttäksesi toista :)!

Missä kulkee mielestäsi uskollisuuden "raja"?

Se on häilyväinen ja yksilöstä kiinni, koska jokainen meistä on erilainen ja raja sen mukainen.

Olen jo suonut samat oikeudet.  :smitten:
En usko vahtimiseen ja vankeuteen rakkaudessa,
vaan vapaaseen tahtoon. ;)

Hän ei ole käyttänyt oikeuksiaan.
Minä olen ainoa, joka liikkuu esim. yöelämässä (myös siis ilman häntä).
Mies odottaa kotona tietokoneen tai yhtiökumppanien
tai insinöörien tai/ja miespuolisten ystäviensä kanssa.

Mieheni on hyvin flirtti, mutta niin olen minäkin! ;D
Meillä yhdessä hyvin hauskaa yöelämässä,
-muiden kustannuksella.  ;D

Tästä päästäänkin paradoksiin,
jota olen miettinyt ystävieni kanssa.

Kun miehelle antaa kaikki vapaudet tehdä mitä hän haluaa,
niin miksi saa kaikista uskollisimman miehen,
mutta jos pitää kiinni ja vahtii kuin haukka miestänsä koko ajan,
niin aivan varmasti saa uskollisemmastakin luonteesta
oikean naisten kaatajan? :idiot2:

Niin siis yhäkin tarkoitan tilannetta jonka aiemmin kuvailin, hän siis rakastuisi toiseen sinun lisäksesi, ja haluaisi suhteen molempien (ja vaikkapa lapsen sen toisen naisen) kanssa? Vaikka tämä ei tässä tilanteessa (tämän miehen kanssa) olisikaan todennäköistä?

Kysyn tätä siis siksi että ymmärtääkseni monirakkaus on mielestäsi sinulle sopiva vaihtoehto, ja olen utelias pystyisitkö siihen jos tilanne olisikin päinvastainen, miehelläsi siis olisikin myös toinen palava rakkaus.

Olen sivusta seuraillut mahtavaa keskusteluanne. Ehkäpä itsekin jossain vaiheessa kirjoitan tästä aiheesta vielä lisää... Olette antaneet minulle monia uusiakin näkökulmia. Kitos siitä!  :smitten: Huh... Tämä ei todellakaan ole mikään yksiselitteinen asia ja on niin tilanne/tapauskohtainen...  ::)

Hmmm.. voisi olla mielenkiintoinen tilanne.
En ole vielä moisessa elänyt, niin en osaa sanoa,
mutta en usko, että se häiritsisi.
Riippuisi, miten asia järjestetty. :)

Miten tilanne eroaisi siitä,
että mies on jo ennestään naimisissa,
mutta haluaa rakastajan? :idiot2:

Siinä tilanteessa olen ollut, mutta vaimo ei tiennyt asiasta. ::)
Mies ei myöskään halunnut erota, mutta ei myöskään luopua minusta.

Suhde loppui, kun vaimo pääsi jäljille 1 ja 1/2 vuoden jälkeen
ja alkoi tehdä elämästä ongelmallista.
Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä elämästäni
hankalaa ja epämiellyttävää, joten lopetin suhteen. :)

Eikö juuri rakkaus ole uskomista, ja silloinhan ei pitäisi pelätä uskottomuutta pyrkiäkseen omistamaan toisen... Mietin tuota sanaa uskollisuus, mitä se oikein tarkoittaa. Mielestäni sitä että itse uskoo ja on myös uskon kohteena, tietää olevansa uskottu! Eli jos kumpikin uskoo itseensä ja toisiinsa ja voi rehellisesti toteuttaa itseään niin onko silloin syytä uskottomuuteen? Tai voiko sitä edes olla olemassa, jos jokaisella on vapaus valita ja oma tärkeä totuutensa elettävänä?

Ja toisaalta, eikö yhtä uskotonta kuin teot ole myös jatkuvat uskottomat ajatukset. Se ettei henkisesti ole läsnä suhteessa. Eikö se ole suurempaa uskottomuutta/epärehellisyyttä että on uskoton sekä itselle että toiselle? Vaikka toinen ei koskaan saisi tietää...  ;) :idiot2:

 

Tähän teemaan sopisi aiheeksi myös mustasukkaisuus. Miten paljon mustasukkaisuutta on sopiva määrä suhteessa?

"sinistä enkeliä" lainatakseni
Olen uskollinen itselleni ,ja kuljen omaa tietäni.
Pidän kiinni omista päätöksistäni

Parisuhde uskollisuus onkin jo sitten
toinen juttu

Ero on mielestäni muunmuassa siinä, että tällöin puoliso ei yleensä tiedä tilanteesta, kun taas rakastaja tietää. Hän pystyy siis asennoitumaan tilanteeseen erillä tavalla. Kuinka palavasti esimerkiksi rakastit miestä josta erosit? Olisitko halunnut sitoutua häneen?

Jos vaikkapa nyt miehesi kanssa olisit ehtinyt naimisiin, ja hän sitten *rakastuisi siihen toiseen* haluten jakaa itsensä ja aikansa teidän kanssanne. Ottaisitko "kostoksi" myös toisen rakkaan?

Tilanne on minusta aina eri sille ensimmäiselle rakkaudelle.

Mutta mitä tekemistä kostolla on rakkauden kanssa..? :idiot2:

Jos sinun pitää kostaa puolisollesi, niin et varmaan rakkaudesta
ole alunperinkään sitoutunutkaan häneen,
vaan omistamisen halusta? ???

En voisi kuvitellakaan olevani jonkun toisen miehen kanssa
vain siksi, että haluaisin kostaa jollekulle toiselle. :o

Tiedän, että ihmiset tekevät sitä,
mutta minusta se on uskomatonta elämän,
energian ja ajan tuhlausta,
joita tekee kokemukseni mukaan vain todella typerät ihmiset. :uglystupid2:

Ihmisiä maailmassa on todella paljon, joihin rakastua. :smitten:

BTW, luulen, että suurimmassa osassa tapauksia myöskään
rakastajatar ei tiedä miehen avioliitosta,
kuten vaimo ei tiedä rakastajattaresta. :coolsmiley:

Mielenkiinnolla olen odottanut Asterixin rehellistä vastausta,mutta taidan odottaa turhaan.
Itselläni on kokemus juuri tuollaisesta tilanteesta jonka VE on tuossa maalaillut esille.
Eräs mies menneisyydessä oli juuri tuollainen henkilö,joka oli sitä mieltä,että hän rakastaa suunnattomasti minua, mutta myös muitakin.
Hän jäi kiinni toisen naisen kanssa, ja vakuutti rakkauttaan minuun, mutta myös toiseen ja että hän rakastaa kumpaakin eri tavalla,ja haluaa pitää molemmat rakkaudet koska ei voi itse valita kummankaan välillä.
Sitä mieltä hän myöskin oli,että nyt kun tiedän tuosta toisesta (toinenhan tietysti tiesi jo minusta), niin jatkaisimme näin kolmistaan. :buck2:
Hän vakuutti että minä olisin edelleen se ykkösnainen, muut sitten perässä.Mutta eikös se olekin,että se ykkösnainen on huonoimmassa asemassa,siihen puretaan kaikki pahaolo,ja se toinen saa (hyvän) huomion, kun häntä vähemmän nähdään.Se toinen on se jonka kesken "paetaan arkea", mennään lomalle,hotelliin,syömään jne..

Minä en suostunut sillä en ryhtynyt kynnysmatoksi.Olipahan vain todella vaikea päästä irti kyseisestä kaverista,kun hän tajusi,että olikin menettämässä minut.
Lopulta noin vuoden jälkeen sain oman rauhan, mutta siinä ajassa tämä miehen rakkaus kääntyi vihaksi minuun.
Siis se hänen rakkaus olikin vain omistushalua. >:(

Kokemus oli hyvin opettavainen.
Itse tulin siihen lopputulokseen,että tuollatavalla ajatteleva henkilö hakee vain omaa etuaan, itsekkäästi,muita ajattelematta ja se on kaukana aidosta pyyteettömästä Rakkaudesta.

Juu, totta turiset. Itse olin aikoinani se toinen, enkä yhtään kadehtinut ykkösnaisen asemaa. Ei yhtään tehnyt mieli kalifiksi kalifin paikalle..

No mitä helevattoa tuo nyt oikein oli? :idiot2:
Rehellisestihän minä olen omasta elämästäni kertonut
ja jos se ei miellytä, voi jättää lukematta. ;)

Facta vain on, että minulla ei ole tuollaista kokemusta.
Miehet juoksevat minun perässäni, enkä minä niiden.
Yksinäisyydestä ei ole tarvinnut kärsiä. :)

Olen vain hyvin mukavuuden -ja nautinnonhaluinen,
enkä voi käsittää ihmisiä, joilla on tarve elää elämänsä tehtyjen
ongelmien kautta. :idiot2:
Siksi varmaan näitä hypoteettisia kysymyksiäkin pitää tehdä,
joihin on aika vaikea vastata rehellisesti,
jos asiasta ei ole kokemusta. ???

Sinä varmasti voitkin valaista rehellisellä kertomuksellasi meitä muita. :)

Tämä on kyllä älyttömän monitahoinen aihe, kuten vastauksista on käynytkin jo ilmi.

Riippuu niin paljon ihmisistä ja tilanteista, että mikä luetaan uskottomuudeksi ja mikä ei.

Olin joskus nuorena äärimmäisen rakastunut erääseen mieheen. Suhteemme perustui lähes telepaattiseen yhteisymmärrykseen ja ykseyden tunteeseen. Emme olleet "oikea pari", joten tiesin miehellä olevan jos vaikka mitä sutinaa. Se ei haitannut minua mitenkään, koska tiesin olevani henkisellä tasolla hänelle se tärkein. Hän ei voinut "pettää" minua ruumiillaan, koska hänen sielunsa "kuului minulle". (<- paremman ilmaisun puutteessa)

Toisaalta, kun tämän miehen eräs ystävä vaikutti varsin suuresti siihen, että suhteemme ei edennyt, vaikka läheltä piti, kostin katalasti molemmille, ja hyppäsin sänkyyn tämän "ystävän" kanssa vain kuukausi sen jälkeen, kun tämä oli rikkonut minun ja rakkaani välit.

Tiedän, että se oli tyhmää ja lapsellista, kuten Asterix sanoi, mutta olin nuori...
...Enkä kadu vieläkään...
Sain synkeää tyydytystä siitä, että rikoin tempauksella kaverusten välit. :buck2: Rakastani rankaisin, koska tämä luotti enemmän kaverinsa mielipiteeseen kuin omiin tunteisiinsa, ja kaveria, koska tämä tuli sotkemaan väliin. Kaveri ei kyllä varmaan tajua vieläkään olleensa koston välikappale ja rankaistu. :2funny:

Kuten sanottua, lapsellista ja tyhmää...

Nykyisen mieheni tunsin kymmenen vuotta, ennen kuin aloimme seurustella. Niistä kymmenenstä vuodesta hän seurusteli n. 8v. hyvän ystäväni kanssa...
Tiesin, että mies tunsi seksuaalista vetoa minua kohtaan (ja minä häntä), mutta ikinä emme tehneet mitään, mikä olisi voitu tulkita petokseksi tuota ystävääni kohtaan. Käsittääkseni mies oli koko suhteen ajan uskollinen ystävälleni.
Pari vuotta heidän suhteensa päättymisen jälkeen minä ja mieheni päädyimme yhteen. Ensin ihan ystävinä ja pikkuhiljaa suhde siitä syveni.
Ystäväni oli jo kihloissa toisen miehen kanssa ja odotti tälle lasta, joten millään tapaa ei voi tulkita, että olisin vokotellut varatun miehen itselleni.
Mutta koska kirjoittamaton sääntö on, ettei kaverin exiin kosketa, olen saannut jonkun verran palautetta ihmisiltä.  ::)

Katsonkin, että tässä asiassa olin ennen muuta uskollinen itselleni. Miksi sekä minun, että mieheni olisi pitänyt olla onnettomia molempien vain ettei ystäväni olisi onnellisessa parisuhteessaan tuoreena äitinä pahoittanut mieltään?
Tämä oli minulle iso juttu jo senkin vuoksi, että olen elämässäni aivan liian monta kertaa luopunut asioista, jotta muilla olisi mukavaa.

Ja koska suhteeni nykyiseen mieheeni on on lähtenyt seksuaalisesta kipinöinnistä, en todellakaan olisi yhtä avarakatseinen kuin tuon ensirakkauteni suhteen, mikäli mies alkaisi kaipailla vieraiden vällyjen väliin. :D

Hmm, Asterix... Tartuit vastauksessasi tuohon kosto-juttuun, etkä vastannut varsinaiseen kysymykseen.

Kysymykseni johtuvat siitä, että olet puhunut monirakkauden puolesta esim. aiemmin tässä ketjussa


Haluan siis tietää tunnetko itse tilanteen toisenlaisesta näkökulmasta, ja onko mielipiteelläsi siis sellaista kokemuksellista pohjaa. Pystytkö siis eläytymään toisen asemaan, vaikkapa tuohon missä Tuulispää on ollut?

On siis helppo puhua kauniisti rakkauden rajattomuudesta kun on itse tilanteessa se "saava" osapuoli.

(ei sillä että ajattelisin olevasi helpossa tilanteessa, olisi kauheaa joutua repimään sydäntään. Tosin itsehän tietysti olet siihen tilanteesesn päätynyt)

En ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta rakastajana kyllä
ja tilanteessa, jossa jaoin lähinnä fyysisen rakkauden ex-mieheni
ja hänen exänsä kanssa. Siis kolmestaan yhtäaikaa silloin tällöin. ::)
Olenhan jonkin asteinen bi-seksuaali. ;)

Ex-mieheni ei ollut kiinnostunut hänestä, eikä hänen exänsä hänestä
suhteen tai rakkauden suhteen, joten en tiedä, onko sekään verrattavissa oleva asia,
mutta varmaan kertoo sen, että en kokisi mitenkään olevani kenenkään
ovimatto.
Se asennehan on ihmisen itsensä luoma, ei muiden. ;)

Olen myös ystävystynyt nykyisen mieheni kahden exän kanssa
ja kolmas on laillani bi-seksuaali ja kovin kiinnostunut
lähemmästä kanssakäymisestä kanssani, mutta mieheni
on kokemuksiensa kanssa ehdoton.

Hän ei halua jakaa minua, ei toisen miehen eikä toisen naisen kanssa.
Ei edes kolmestaan.
Se tekee hänet surulliseksi.

Siksi olen sanonutkin, että minulla on sitoutumisesta hyvin paljon oppimista. :coolsmiley:

Olen intohimoinen ja tulinen sielu ja nautin rakastelusta
ja se on myös heikkouteni. :-[
Rakastan myös hyvin intohimoisesti, mutta rakastan tulisesti
helposti myös muitakin. :-[

Kuvittelisin, että tilanne ei olisi minulle mikään ongelma.
Miehelläni on vapaus tehdä, mitä hän haluaa, kuten minullakin. :)
Tuo valintakysymys. Myöskin elämänkatsomuskysymys. ;)
Kai tuo olisi enemmän arjen järjestelykysymys kuin leikkiä
suhdepoliisia. :idiot2:

Itselläni on hankalampaa saada lapsia,
joten jos joku lisääntymiskykyinen
pyöräyttää helpommalla lapsia meille, niin mikäs siinä. :)
Itse pääsisin vain hurjan paljon helpommalla
ja voin keskittyä uraani keskeytyksittä. :)

Kun kerroin tästä käymästäni keskustelusta miehelleni,
hän jyrähti tiukan EI!:n ja miksi hänen tulisi olla kenenkään muun kanssa,
kun on sekaisin rakkaudesta ja hulluna minuun?

Lisäksi hän on aivan varma, että ajan kanssa unohdan tuon
toisen intohimoni kohteen, kun hän tanssii John Travoltaa
boxereissaan minulle.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)

Hän haluaisi kirjoittaa itse oman näkemyksensä tähän keskusteluun,
mutta ei ymmärrä kieltä. :D

..luojan kiitos.. ::)

Mieheni ja tämä "our friend", kuten hän häntä kutsuu,
tuntevat toisensa, myöskin liike-elämässä. ;)
Tapaamme siis samoissa ympyröissä yhteisten ystäviemme kautta
ja työn puitteissa. :)
He eivät pidä ollenkaan toisistaan.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)

Minulla on yhteinen työprojecti menossa our friendin kanssa
ja todella toivon sen valmistuvan pian, koska en voi vastustaa
hänen hypnoottisen mustia silmiään ja tulista intohimoa
ja pirullisen taitavaa liehittelyä.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/evil1.gif)
Se on tuollaista draculamaista charmia..
Vaarallista, tulista, intohimoista ja hypnoottista..(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/battingeye.gif)

Asterix, sulle tekis kyllä hyvää välillä olla muussakin kuin mies-seksi-kaikki haluavat minua scenessä (tuossa mielessä muistutat  kuukaksos-joukkariexääni, joka aina puhuu vaimonsa lisäksi muista naisista jne, alkoi varmaan vaimolla mennä hermot kun mies huomioi hänen systerinsä ja vielä minutkin exänä, ilmankos miehen piti minulle ilkeillä ja ilkeilikin viimeisen kerran..) .. juttusi ei onneksi ärsytä minua enää.. heh, olethan sinä joskus ihan hyväntahtoinenkin. Ja kaikkeus haluaa erilaisia versioita elämästä..  :angel: Kun en ole yhtään biseksuaalinen, skannaan vain viestejäsi eteenpäin että tuleeko tässä jotain muuta kuin "haluttavuuteni" teemaa-

Mutta et viittis lähettää tännepäin yhtään kiinnostavaa miestä kun en huomaa missään ketään, joka olisi komea, rohkea, menestyvä, henkisesti vahva, okkulttisesti viisas.. ei vielä, eikä ole kiire, mutta kun mielestäsi näitä miehiä on niin kamalasti.. joka oksalla kerta kaikkiaan..  :coolsmiley:

Noususkorpparit on todella eri maata.. sinuun vetoaa aivan erityyppiset miehet kuin minuun..  8)

Voi kun tämä on mielenkiintoinen aihe, mutta
nyt on ruoka tulella.

Haluaisin tähän sanoa paljon. Kirjoitinkin jo, mutta bitit veivät sen mennessään johonkin....

Palataan...

En ole tuomitsemassa työpaikkajuttuja, mutten vaan ymmärrä mikä niissä joitakuita viehättää?..Valaiskaa.. :idiot2:
Pari kertaa on ollut tiukka tilanne tässä kohtaa itsellänikin sen toisen osapuolen suunnalta, mutta jostain syystä päähäni on sisäänrakennettu periaate "olla paskomatta omaan pesään"..Opiskeluaikoina päti sama virsi, ellei jotain paria satunnaistapausta rinnakkaisluokan edustajan kanssa lasketa...

Toki onhan näitä samassa työpaikassa olevia pariskuntiakin, esim.vanhemmillani oli yhteinen yritys, mutta tapasivat ihan muuta kautta alunperin, en siis tarkoita sen tyyppistä työpaikkajuttua kuten heillä..

Niin, ja onhan noita triangeleita tvs. kilkuteltu sukupuoleen katsomatta, vaan menevät jo off topiciksi taas..No niinhän se taitaa tuo työpaikkasuhde-asiakin mennä, vaan menköön..

En ole koskaan töissä ihastunut tai rakastunut, en muistikuvani mukaan ainakaan. Olen yleinen ilonpitäjä ja luottohenkilö, kaikki pitävät minusta ja piristän kaikkia, mutta en ainakaan viime duunissa tai nyt ihastunut kehenkään. Ehkei energia liiku tässä sex aiheessa nyt.. ja olo on hyvä.  8) Mutta olihan se flirttipuuhakin ok tossa 2002-2004 sitten vaan tähtitaivas varmaan hidastelee menoa.  :angel:

Miehet jotka on olleet uskottomia ovat kaikki sanoneet itseään HEIKOIKSI. Ei se kovin mukava tunne ole intiimin suhteen keskellä sellainen. Mutta täytyy sanoa että kummassakin tilanteessa olin itse eri maassa. Siis joko asuimme eri maissa tai olin matkalla  (ja suhde oli joko alussa tai aika lopussa, siis p:sta kun pettäminen tulee kuvaan). Se että yksi ei pettänyt jäi ihan kivana juttuna mieleen. Hänen itsetuntonsa jäi myös arvoitukseksi suhteessa naisiin. Nähtävästi toisaalta uskoo että naiset kyllä menee hänen kanssaan naimisiin kun hän tarpeeksi esittää vilpitöntä (ja ilmeisesti hänelle tulee joitain sielunkumppaneita, koska tietyt henkilöt ovat tunteneet häneen kuten minuun, vastustamatonta vetoa) - mutta kun häntä huvittaa, asian voikin lopettaa.. mitä hän koettaa minulle unessa sanoa, en tiedä..  :) kaikki on peliä vai onko?

Eiköhän kaikki saa tässäkin pelissä sen mitä ansaitsee, kokonaisuudessaan.  ::)

Ai niin ja Asterix, sopikaa että saatte höylätä muita,  mut käyttäkää ehkäisyä, siellä K- Euroopassa populaa riittää. Onhan meillä kaikilla ollut paljon kumppaneita ja onhan sitä valikoimaa tosiaan olemassa, mutta ajoitus, kaikilla ei mene kaikki päällekkäin. Osaisikohan joukkarimies ottaa kaiken draamana jota kokee? Itse osasin ja joukkariexäni ei muuta teekään. Minulla oli juuri tämän tyyppinen mannekiini- kaksosystävätär, jolle aina uusi mies iski kimppuun yhtaikaa edellisen kanssa..  :2funny:

En osaa kuvitella että olisin noin seksikeskeinen.. joukkarit eivät yleensä olekaan. Ehkä hän katselee sinua jonkinlaisella lempeydellä. Tai siis, riippuu taas kuumerkistä.

Huh, täytyy oikein jäädä miettimään asiaa. Millaista mahtaisi olla se että rakastaisi hulluna kahta. En ole koskaan kokenut sellaista. Olen saanut kokea vain suhteiden loppumisia. Kaksosilta olen yrittänyt oppia sitä että miten olisi heti toinen RAKASTETTU siinä tarjolla, mutta ei se niin vain mene. Olen aina itse selkeästi rakastanut yhtä, ja on ollut selkeä kuukausien, ellei vuosien tauko seuraavaan. Ja nyt kun ei rakasta ketään siinä merkityksessä, niin millaistakohan se olisi jos KAKSI yhtä hyvää ilmestyisi? En tosiaan oikein osaa eläytyä. Tuntuu siltä että sitä saa suunnilleen sellaista kuin haluaa vetää puoleensa. Jos halua vetää puoleensa useita suhteita, sitten vetää puoleensa kaksintaisteluita, jos niistä siis saa jotain irti, siinä voi vaan tapahtua ilkeitäkin asioita loppupeleissä.

Seksuaalisen vetovoimanko takia nää miehet on tärkeitä ja rakastettavia vai miksi? Työsopparit? Kokeiles sellaista etääntymistä ja kuvittele, että eivät olekaan NIIN tärkeitä..

Rikasta keskustelua, missä ilmenee uskollisuus toiselle ja uskollisuus itselle.

Olen joskus ennenkin sanonut tästä mieheni pyynnöstä, että olisin uskollinen hänelle. Johon naurahdin; - Ihminenkö uskollinen, kysy koiralta, se osaa vastata siihen.

Mieheni tarkoitti tietenkin sitä karrikoitua uskollisuutta, etten mene makaamaan toisen miehen kanssa. Muuta ei yleensä odotetakaan, eikä voikaan. Ja voiko tuotakaan vaatia toiselta. Voi olla uskollinen toiselle, mutta onko silloin uskollinen itselle, omille tunteilleen?

Olen ollut 'uskollinen' miehelleni. Kunnioitan häntä, arvostan enkä halua loukata sitä mitä hän pitää uskollisuutena. En siinä paljoa menetä. Mutta en ole ollut uskollinen hänelle ajatuksissani, en tunteissani. Olen surutta rakastanut monenlaisia ihmisiä. En ole uskollisesti seurannut elämää aina hänen rinnallaan. Olen haaskannut iloisesti tunteita ja energiaa laajalle ja ollut uskollinen itselleni.

Ja nuorena rakastin monta miestäkin yhtä aikaa. Mutta en vannonut uskollisuutta. Siis en pettänytkään. Uskollinen kai voi vain olla itselleen tai pettää omia lupauksiaan ja periaatteitaan itselle.

Kulttuurimme luovia kuvioita, odotuksia ja raameja olen valmis rikkomaan.

Voisikin kysyä, minkä luomaa uskollisuutta pitää yllä, toisen ihmisen, itsen vai ympäristön.

Parisuhderakkaus on aina omistushaluista. Voisitko hyväksyä moniavioisuuden, jos se tekisi rakkaasi onnelliseksi?  ::)

Kiitos Asterix, vastasit kysymyksiini (niin GS, minähän tässä Asterixilta vastauksia lypsin)

Tuossa aiemmin muuten mietin, että minulla ei siis ole tähän asiaan sellaista kantaa, että jokin puoli olisi ehdottoman oikein, ja toinen ehdottoman väärin. Kuitenkin, omat rajat täytyy asettaa ja niitä on toisen kunnioitettava. Jos rajoja ei voi sovitella yhteen, suhde on mahdoton. Omana esimerkkinä, kun muutimme mieheni kanssa yhteen sanoin siis että nyt en pettämistä enää siedä, hän päättää mitä tekee mutta minä en enää hyväksy muita naisia. Sovimme yhteisestä kunnioituksesta rajat, joita molemmat noudatamme, sillä meistä kumpikaan ei usko monisuhteen toimivuuteen kohdallamme.

Riippuu kuitenkin valtavasti siitä mitä siltä suhteelta hakee.

Kyse on ehkä myös paljon siitä että miten haavoittuvaksi uskaltaa itsensä toisen edessä asettaa, ja millaiset asiat haavoittavat.


Näillä näkymin itse ainakaan en. Silloin en olisi itse onnellinen. Olisi siis parempi erota ja molempien etsiä sellainen kumppani, joka täyttäisi omat tarpeet.


Jepjep, mitäpä noista kulttuurin raameista. Itseään on kuunneltava.

Avioliitto on kulttuurimme luoma raami suhteelle ja hyvin siinä turvataankin esim. lapset, ja tämä ihmisen villi luonto hillitään.
Mutta...kaikki tiedämme, miten sitä on kunnioitettu. Yleisesti vuosisatoja on 'hyväksyttyä' miesten irtosuhteet.  Ja naisilla miehiä. Salassa julkisuudelta yleensä. Tekopyhää on paljon.

Profeetta Muhamed määräsi Koraanissa moniaviollisuuden auttaakseen naisia. Näin olen joskus kuullut. Aikoina, jolloin naisella ei ollut(onko nytkään) mitään arvoa, köyhät joutuivät kadulle. Pitämällä haaremeita turvattiin tyttöjen leipä ja paikka missä asua. Siis asiassa oli monta puolta.

Ja tällaistä on ollut naisillakin, olisko vieläkin joillakin Afrikan heimoilla.

Jotkut naiset hyväksyvät kiltisti rakastajattaren miehelleen, jos voivat pitää yllä kulissit. Syitä voi olla monia.

Mutta itse. Asiaa ei tiedä ennen kuin joutuu itse sellaiseen tilanteeseen. Mutta olen joskus seurustellut miehen kanssa, jolla oli kaksi muutakin naisystävää. Jotenkin se ei minua vaivannut, mutta tiesin, etten voi omistaa miestä.

Tarvitseeko parisuhteen aina perustua juuri omistushaluun?

On syytäkin avioliiton suojata lapsia, jos siltä kantilta ajatellaan. Mitä sitten avioero suojaa.. kun miehet antaa himojensa mellastaa..

Edelleen koetan kuvitella että rakastaisin kahta, huh huh.

Ehkä se ei ole niin ihmeellinen kokemus, ei ole vaan tullut kohdalleni, kyllä ne energiat sen yhden kanssa kerrallaan aina on riittäneet, sitäpaitsi siinä tulee sellainen ykseys.. jotenkin se että toinen rikkoo sen, tottakai se muistuttaa siitä että kukaan ei omista ketään ja että itse voisi tehdä saman, mutta. Jotenkin olisi mukava jos olisi arvot sellaiset että kummallekin uskollisuus aika luonnollinen tapa elää.

Siitä nyt en ota pultteja jos miehellä ajatukset leikkii kaikenlaisella. Mutta vähemmän hän puolisoaan arvostaa jos koko ajan muita kattelis.

Rakastaa? Riippuu siitä että mitä rakkaudella ymmärretään. Onko rakkaus sitä, että ajatuksissa pyörii vain yksi, elämä täyttyy vain yhdellä ihmisellä, siihen keskittyy kaikki: intohimo, tunteet, kaikki.

Näinhän usein käy. Mutta kyllä intohimoa voi jakaa, tunteita ja ajatuksia. Usein huomaa, että silloin kun on kamalan rakastunut, nuo tunteet herkistyvät paljoon muuhunkin.

Rakastaessaankin voi olla, että aikaa ei voi jakaa paljon juuri siihen yhteen, vaan aikaa ja huomiota on jaettava aivan muualle.

Ehkä nämä asiat olisivatkin yksinkertaisempia kuin olis joko tai eikä kamalan kirjavaa väriskaalaa.  ???

Rakkaus on joka tapauksessa, kaikissa tapauksissa, se maailman tärkein!  :smitten:

Kyllä minun mielestäni voi rakastaa useampia,ja tällä tarkoitan sellaista Rakkautta,jota tunnen ykseydessä,eli Jumalallista Rakkautta kaikkia kohtaan.

Mutta jos elän parisuhteessa, ja ihastunkin toiseen,niin että intohimoni olisi vain vaivoin pidäteltävissä,tai sitten syöksyisin suoraa päätä intohimoni viemänä toiseen suhteeseen,niin kuka se silloin minua vie?
En voi sanoa silloin olevani itseni herra, sillä silloin tunne vie! :buck2:

Sitähän me täällä olemme opettelemassa, itsemme herruutta,ei sitä että toimitaan suinpäin tunteiden viemänä.Rakkaus lisääntyy rakastamalla ei minulle tarkoita useita suhteita. :coolsmiley:

"Uskollisuutta" on myös tunnistaa itsessään olevat "tunnepitoiset heikkoudet"(intohimoinen tulinen rakkaus)itselleen, ja sitäkautta löytyy myöskin se uskollisuus toisille. ::) :)
Ei saisi sekoittaa tunnepitoista rakkautta aitoon pyyteettömään rakkauteen. :smitten:

Se, mitä ovat tunteet ja rakkaus, antaa oivan näkökulman tähän
Simone Weil tuolla Mirjamin topicissa.

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif)
Kukaan ei tietääkseni ole sekoittanutkaan ja topic on aiheesta
USKOLLISUUS nimenomaan parisuhteessa. :coolsmiley:

Rasittavaa, että jotkut ovat joka reikään työntämässä
tekopyhyyttään.. ::) ;D :2funny:
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif)

Parisuhteet ovat varsin itsekäitä suurimmaksi osaksi.
Suurin osa ihmisistä on hakemassa ja saamassa itselleen jotain
siitä toisesta ihmisestä ja syntyy symbioosi,
jossa molemmat tarvitsevat toista. ;)

Minä näkisin että en ole saamassa itselleni mitään toisesta ihmisestä(sillä silloinhan eläisin hänen kautta). :coolsmiley:

Se miten itse koen parisuhteen,on niin,että se,mihin toisessa ihmisessä rakastun,on piilossa minussa itsessäni,ja tuo toinen auttaa minua löytämään sen itsestäni. :)

Siksi itse kokisin aika pakoksi ja riippuvaiseksi tuollaisen suhteen,kuin tuossa lauseessa kerrot.
On kuitenkin totta,että juuri noin moni elää parisuhteessaan. ;)

Tuossa muuten Asterix vastaat omaan aiempaan kysymykseesi. Eri ihmiset (näin yleensä) vaan hakevat suhteesta eri asioita, ja ne sitten pitää parhaansa mukaan yrittää sovitella toisiinsa.

Hmmm.. mutta kuitenkin odotat siltä toiselta uskollisuutta..? ;)
Se on olemista vailla jotakin toiselta. ;)

Jos olet pyyteetön rakkaudessa parisuhteessa,
niin uskoton puoliso tuskin sinua häiritsisi..? ;)

Jos oikein kärjistän tuon parisuhteen ja sanon mitä ajattelen.

Parisuhde harvoin perustuu aitoon rakkauteen. Usein se on riippuvaisuutta toisesta, vallantaistelua toisen kanssa, siis halua omistaa ja hallita toista ja puhdasta tarvetta.

Vain vapaudessa löytyy aito rakkaus, sanoo Neale Walsch keskusteluissaan Jumalan kanssa. Ja se on lähtöisin jumaluudesta eli osasta itsemme valoa ja energiaa.

Joten joka tapauksessa kaikessa suhteessa pyrimme rakkauteen, harjoittelemme sitä ja koemme siitä välähdyksiä. Ja mitä siinä on uskollisuus? Hyvin usein se on pintailmiö, jolla yritämme pitää mielemme siistinä.

En minä ainakaan osaa pyyteetöntä rakkautta enkä aitoa uskollisuutta. Aina uudestaan huomaan tarrautuvani johonkin haluun tai odotukseen. Eikä kai se pahasta ole, kun olemme kuitenkin niin keskenkasvuisia ihmisyydessämme.

Näin minä lohdutan itseäni.

Niin.. jotain taas opin samalla kun mietin ja kirjoitan. :)
Vastaukset omiin kysymyksiini ovat sisälläni.
Löytäisimpä ne kaikki muutkin vastaukset..(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)

Hyvin tiivistit Metsätonttu! :smitten:
Minua rasittaa nämä (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/hypocrite.gif),
jotka pyrkii tekemään parisuhteesta jonkun
siveyden ja tekopyhyyden rakkaudentemppelin. :buck2:
Hyvin usein samat ihmiset itkevät,
kun puolisolla on ulkopuolinen suhde!

Mietinpä vain, miksi... :coolsmiley: ::) ;)

Tuo tapahtuma jonka aiemmin kuvasin tapahtui noin 10v.sitten.
Silloin odotin uskollisuutta toiselta.
Henkien tieni ei vielä silloin ollut löytynyt/alkanut, mutta tänäpäivänä,tällä ymmärryksellä en odota keneltäkään mitään, se keneltä jotakin odotan(jos edes odotan) olen Minä. ::)

Niinkuin tuolla kirjoitin, on "uskollisuutta" /(rehellisyyttä)tunnistaa itsessään olevat heikkoudet,ja kun tiedostaa itsessään nämä,niin silloin voi olla uskollinen/rehellinen myös toiselle.
 :smitten:

Hyviä pohdintoja, Metsätonttu.

Yksi niistä syistä, muuten, miksi me kuitenkin valitsimme suhteessamme uskollisuuden on se, että minusta saman (sopivan) tyypin kanssa hioessa pääsee kaikkein pisimmälle itsetuntemuksessa ja "kehityksessä". Mitä pidempään on yhdessä, sitä enemmän luurankoja tulee kaapista, ja sitä syvemmälle omiin heikkouksiin on pureuduttava. Ja samalla se tulee sitä antoisammaksi.

Näin siis omalla kohdallani.

Tiedäthän,että se mikä sinua eniten toisessa ärsyttää,löytyy myös itsestäsi usein hyvinkin syvälle piilotettuna,ja kun tämän löydät sisältäsi,voit antaa sen itsellesi anteeksi,ja rakastaa taas hieman enemmän itseäsi.

Kyllä varmaan luurankojakin, mutta niistä viis!

On olemassa myös sellaista rehtiä kumppanuutta, elämäntoveri voisko sanoa, jossa avioliitonkin merkitykset haalistuvat sen rinnalla. Näitä on kautta aikojen ollut; taloudenhoitaja ja isäntä, renki ja emäntä, äiti ja lapsi, erilaiset homoliitot, avoliitot ja se tavallinenkin avioliitto jne. Tässä voi antaa anteeksi toiselle ja itselle, hyväksyä toisen heikkouksia ja omia. Kulkea elämän taivalta yhdessä, olla rehdisti toisen rinnalla, vaikka jotakin muuta on paljon muualla.

Ei siinä kaivata uskollisuutta tai mitään tekopyhää, antaa toiselle sopivasti tilaa ja vain olla.

Näin! :smitten:

Siinäpä se uskollisuuskin usein sitten tulee "kaupan päälle" ;)

Ja-ja-jaa.. ::)

Toisen ihmisen (piilotettu) ärsyyntyminen minun tekemisestäni
tekee minut ihmiseksi, joka ei rakasta itseään. ;D

Tekopyhyydellä ja pyhyydellä on vissi ero.
Samoin on "henkisyyttä" ja henkisyyttä. ;)

Yleensä ihmiset, joilla on pettymyksiä samalla kaistalla,
niin sepä vasta kirpaisee, kun joku elää sen, minkä itse haluaisi,
eikö totta..? ;)

Minua rasittaa tekopyhä tuomitseminen ja arvostelu,
koska olen sentään normaalia
lihaa ja verta ajatuksineni, enkä mikään huuhaa-valaistunut,
joka yrittää korvata yksinäisyytensä, henkisen ja ruumiillisen rakkauden puutteensa
"hyber-hengellisyydellä", jolla pyrkiä lyömään niitä,
joilla on sitä mitä itse sisimmässään niin kovasti kaipaa. ;)

Sinusta täytyy löytyä sisältäsi oikea seireeni ja viettelijätär,
joka tekee miehet hulluksi ympärillään,
jos käytän lausahdustasi.
Kun ajattelen noin, ei rasita minua enään
ja olen saanut itseltäni anteeksi.  ;)

Asterix,
Kaikki täällä puhuvat omista mielipiteistään,sekä omasta elämästään.
Se on jokaisen lukijan omalla vastuulla,minkalaisen reaktion kirjoitus nostaa,tai ei nosta ollenkaan.

Kirjoittaja pohtii oman kokemuksensa pohjalta eri tilanteita,henkisen tien tai elämänsä mukaan.(on myös lukijan oma vastuu, pitääkö hän jonkun kokemusta henkisenä,vai huuhaa-henkisenä)Ymmärryksensä kanssa,tarkoittamatta suoranaisesti loukata ketään.

Jos joku loukkaantuu,on se hänen tunteensa nostattama reaktio,ja jos ei osaa pitää tunteitaan hallinnassa(vaan antaa tunteen viedä), niin silloin voi käydä juuri noin,että ryhtyy kääntämään toisen tekstiä ikävällä tavalla,kun kuitenkin se on vain oma mielipiteesi.

Antaa kaikkien kukkien kukkia! :)

Älkää tunteilko sitten, kaikilla on joku psykologinen syy toimintaansa, olen nähnyt monenlaista mallia, luulen että osittain käsitän mikä on taustalla ainakin nähtyjen esimerkkien valossa.

Ainakin eka mieheni joka halusi näyttää naisille, ei sitoutunut kehenkään tai petti minuakin, vihasi naisia pohjimmiltaan äitinsä takia+ isä antoi epämääräistä mallia eroineen ja naisineen (kuukaksonen). Ei häntä kiinnostanut olla uskollinen, kun piti näyttää että saa aina uuden. Pohjimmiltaan tuollaisessa on pelosta kyse (mutta onko joillakuilla rakkaudesta?). Tai sitten on näitä tahdottomia ajautujia (kuuveskari/ skorppari), jotka ei tiedä mitä tekee kun naiset tulee ja vie (mutta hän vain rakastaa naisia). Ja sitten on niitä, joilla ei ole aikaa olla uskoton mutta ei ole aikaa mihinkään muuhunkaan suhteessa hehe (noususkorppari)(eikä taida rakastaa itseäänkään).

Uskollista miestä pitäisin löytönä..  ;) joka vielä rakastaisi + hoitaisi työnsä. Kannattaisi arvostaa mitä saa.

Olen itse antanut uskottomuuden kerran anteeksi, lihan himoista siinä oli kyse mutta toisaalta, mies valitsi silloin minut ja toisen kerran toisen, eli kyllä tuollainen tilanne saa ihmiset miettimään. Tai mitä ajattelee se, joka epäilee toisen olevan uskoton.. miten hän valitsee. Mutta minähän olen tästä pelistä nyt out..

 :-*

Ilman muuta, samahan se on että kenen kanssa se pitkä kumppanuus syntyy. Omalla kohdallani se on mieheni, myös siksi että fyysinen aspekti suhteessa tuo esille aivan muita mörköjä kuin pelkästään platoninen suhde. Esim. siis nuo mustasukkaisuus ja uskollisuuskysymykset. Minulle sopii "perinteinen" suhde jossa lapset kasvatetaan yhdessä aikuiseksi. Olemme siis mieheni kanssa molemmat päätyneet tähän nähtyämme ne toiset vaihtoehdot ja rellestettyämme molemmat aikamme  ::).

Niin muutan Asterix, kyllähän sinä olet aika nopeasti aina leimaamassa toisia tekohenkisiksi itse tulkitsemiesi tekstien perusteella toista ollenkaan tuntematta...

VE, eikö tuo ole juuri aikuistumista..  8) minullakin lapsellisten miesten aika on ohi.  :)

Uskottomuus loukkaa silloin ylpeyttä, kun se tapahtuu salassa, tietämättä. Ennen olin ehdoton tässä uskollisuuden vaatimuksessani, enää en ajattele niin mustavalkoisesti. Tiedän, että voimme rakastaa useita eri ihmisiä ja eri tavoin. Parisuhde on hyvä opiskelupaikka, jossa voimme opetella rakastamaan vilpittömästi ja ottamaan toisen tunteet huomioon. Siitä olen itse tavattoman kiitollinen, että olen saanut tällaisen opiskelupaikan. Olemme lopulta melkoisen itsekkäitä olentoja, sen olen saanut oppia myös itsestäni. Jossain topicissa muuten määriteltiin eri rakkaudenlaatuja aika hienosti, pitäisikö etsiä se jostakin vielä käsiini.

Minä en ole ikinä vaatinut mieheltäni uskollisuutta, eikä mies minulta.
Miehelläni on vapaus itse päättää suhteistaan ja minulla omistani, mutta toisaalta sen jälkeen petetyllä osapuolella on yhtäläinen vapaus päättää omasta reaktiostaan siihen... Epäilisin, että meidän tapauksessamme parisuhteemme kaatuisi siihen.
Tiedän, että petetyksi tuleminen satuttaisi miestäni syvästi. Koska rakastan häntä, en tietenkään halua loukata häntä. Sama toimii nähdäkseni myös toisinpäin.
Meillä on siis vapaa valinta, ja toistaiseksi olemme valinneet toisemme. Tämä toimii meillä hyvin, ikinä en ole miestäni epäillyt, en edes silloin kun kylillä liikkui pahansuopia juoruja. (Myöhemmin paljastuivat perättömiksi)
Parisuhteita on kuitenkin erilaisia. Tiedän myös 30 vuotta naimisissa olleen avioparin, joilla molemmilla on ollut avioliiton ulkopuolisia suhteita vuosien varrella. He kuitenkin ovat avoimia toisilleen ja homma toimii yhteisten pelisääntöjen mukaan. Kovin ovat onnellisia yhdessä kaikkien noiden vuosien jälkeenkin.
Pääasia kai parisuhteessa onkin, että molemmat osapuolet pelaavat samoilla säännöillä.

Viimeinen kommenttini asiaan, tuntuu vain siltä että jos keskittyy henkiseen kasvuun ja toisen rakastamiseen, ei tarttis sitä lihaa muualta hakea. Itse en tarvitsisi, jos mies tarvitsisi, niin, hm. Olen aika riittäväksi kokenut itseni toiselle. Joskus toinen ei ole ollut minulle tai jos on oltu eri maissa, mies ihmetteli uskollisuuttani todella.

Siis, kun on 1:1 suhde ollut aika lopuillaan, on tullut toinen kuvaan. En ole hyväksynyt miehen renttuilua tai pehmoilua tms. Miettisin miksi mies tarvitsee juuri seksiä toiselta, vai tarvitaanko jännitystä, egon pönkitystä, silittämistä vai mitä?  :-*

Seksi on muutenkin vähän huvittavaa.. :P

uskollisuus on mielestäni asia joka kuuluu kahden ihmisen väliseen suhteeseen, oli se sitten seurustelu- tai kaverisuhde. Silloin ollaan lojaaleja toiselle, eikä petetä toista henkisesti tai fyysisesti. Jos haluaa harjoittaa "uskottomuutta", niin on parempi kertoa pelisäännöt toiselle osapuolelle, tai katkaista koko side kokonaan. miksi satuttaa toista turhaan? Uskollisuuden raja menee siinä, ku toisen ihmisen tunteita vahingoitetaan. :tickedoff:

Minun kohdallani ei ole kysymys seksin hausta suhteen ulkopuolelta. :)
Miehelläni ja minulla on seksiä 2-4 kertaa päivässä,
riippuen toki, olemmeko ko.päivänä samassa toimistossa. :)

Kysymys ei ole myöskään rakkauden hausta.
Mieheni huomioi minua hyvin paljon,
vertaen nyt siihen mitä ystävättärieni
miehet huomioivat heitä.

Jos tiedätte miltä tuntuu sydämessä olla rakastunut yhteen ihmiseen,
niin kuvitelkaan sitten,
että teillä on kaksi sydäntä rintakehässänne. :)

Toisekseen korjaisin hiukan GS:n käsityksiä suhteen ulkopuolisesta
seksistä.
Se ei tarkoita, että naidaan ympäriinsä ja kenen kanssa tahansa
ja vieläpä riskeeraten oman terveytensä. :uglystupid2:
Ei se niin suttuista ole. ;)

Molemmat miehet olen tuntenut jo vuosia. :)
Mieheni vuodesta 2002, jolloin teimme erään työprojectin yhdessä.
Our friendin tapasin vain puoli vuotta myöhemmin tästä,
joten viidettä vuotta nämä miehet ovat olleet jo elämässäni. ;)

Ensimmäistä kertaa seksiä mieheni kanssa minulla oli tapaamisestamme
noin 4 vuoden jälkeen ja ilman kondomia vasta HIV-testin jälkeen,
joka pätee kaikkiin seksisuhteisiini. :police:

Minulla ei ole koskaan ollut yhden illan juttuja,
kuten suurimmalla osalla esim. ystävistäni.
Se vain tuntuu vieraalle minusta
-siis olla intiimisti kontakissa
ihmisen kanssa, jota ei tunne. :idiot2:

Joillakin tuntemillani ihmisillä on seksiä isomman
määrän kanssa partereita kuukaudessa kuin minulla on koskaan ollut koko elämässäni. :uglystupid2:

Minä olen mieheni lisäksi niitä harvoja ystävä -ja tuttavapiirissämme,
joilla on hyvät välit exiimme lukuunottamatta joitain
ihailijoiksi laskettavia muutamia henkilöä,
jotka ovat pettymyksissään tehneet draamoja,
jonka jälkeen meistä kumpikaan ei ole halunnut juuri soitella..
..tai vastata puheluihin. ::) ;D

****


Menee off topiciksi, mutta pakko jakaa kanssanne tämän päivän kokemukseni.

Kello puolta yötä ja olemme olleet koko tämän päivän mieheni kanssa
tosi ihanassa kylpylässä lähellä Tšekin rajaa uimassa,
saunomassa ja rentoutumassa erilaisissa porealtaissa,
niin myös saamassa paitsi erilaisia ruumiillisia hoitoja,
niin myös energiahoitoja. :)
Vesi-shiatsu oli upea kokemus! :smitten:
Se kesti tunnin +5 C ulkoilmassa uima-altaassa,
jossa oli tosi lämmin höyryävä vesi
ja veden alla oli Japanilaista musiikkia. :)

Sen jälkeen Reikiä YingYang huoneessa,
joka oli rakennettu kallion sisään ja siellä oli erilaisia kristalleja
ryökkiöittäin ja vesipatjat kivipaadeilla,
joissa köllötellä mukavasti. :)

Mieheni nukahti reikiin. :D

Otimme vesishiatsun ja reikin lisäksi kaunistavia hoitoja,
kuten kokovartalon suolakuorinta höyrysaunassa kuolleenmeren suolalla,
jossa oli jotain yrttejä ja aromaöljyjä,
sen jälkeen kokovartalon maitonaamio ja sitten vielä hunaja-suklaa naamio! :D
Päivä oli tosi romanttinen ja hurjan rentouttava. :smitten:
Rakastamme toisiamme varmasti enemmän kuin eilen.
Yhteinen laatu-aika kahdestaan tekee ihmeitä. ;)

Mitä uskollisuus mielestäsi tarkoittaa?

Hmm... uskollisuus on kai jollekin asialle, tapahtumalle, henkilölle, ilmiölle, asenteelle, arvolle sitoutumista. Pysyä uskollisesti 'kannassaan'. Itselle uskollisena olemisen koen olevan sitä, että kuuntelee sisintään ja kunnoittaa sitä eli 'ei myy sieluaan' minkään edessä. Ja tietysti tuo kunnioitus ja uskollisuus on tietyllä tapaa kaikessa sellaisia kaveruksia ja yhteenliittyneitä 'asenteita'.

Onko se sinulle tärkeää, tarvitaanko sitä?

Onhan se tärkeää. Ja tarvitaan sitä. Varsinkin silloin, kun se todella lähtee itsestä käsin, eikä ole mitään ulkoista pokkurointia, ulkoisiin arvoihin ja moraaliin nojautuvaa sillä perustein, että voisi kokea itsensä sen kautta 'hyväksytyksi' jollekulle tai johonkin.

Miten se ilmenee elämässäsi, vai ilmeneekö?

Varmaankin eniten se ilmenee tilanteissa, ei niinkään jonkinlaisena säännöstönä, johon nojaan tai jonka olen laatinut ja jota seuraan kaikissa tilanteissa kuin ohjekirjaa. En siis nojaa ulkoisiin moraaleihin, arvoihin ja sääntöihin, vaan yritän erheiden ja virheiden kautta tutustua omaan aitoon omaantuntooni, joka kasvaa kokemuksen kautta. Jännää silti huomata, että monien kookemusten kautta, se saattaa vastata paikoitellen myös ihan yleisiäkin moraali yms sääntöjä. Elämä haastaa kokemaan, mitkä ovat minun arvoni ja mikä on todellisuudessa minun uskollisuuttani.

Voiko olla uskollinen itselleen, olematta sitä toiselle?
Vai voiko olla uskollinen toiselle, olematta sitä itselleen?

Hmm... miten voi olla uskollinen toiselle....   :-\
Minusta voi olla uskollinen toiselle, olematta itselleen, mutta se perustaa siihen, että kysymys on itsen ulkoisista säännöistä, ei aidosta 'elämälle uskollisuudesta' ja sen kohtaamisesta toisessa ihmisessä.
Uskon, että meillä sitten loppupeleissä on jokaisella sellainen oma 'keskus' jossa se uskollisuus 'mitataan' joka hetkessä ja tilanteessa.
Minulle hyvin tärkeä lause; "Jos kohtaat kaksi ihmistä samalla tavalla, et ole kohdannut ainakaan toista aidosti" Nuo ulkoiset säännöstöt ja mittarit uskollisuudessakin saattavat tehdä meistä 'robotti kohtaajia'... onko sellainen uskollisuus jonkin arvoista....

Missä kulkee mielestäsi uskollisuuden "raja"?

Hmm.. tämä viitannee nyt(kö?) ihmissuhteisiin? Rakastavaissuhteisiin?
Jos halutaan sitoutua toiselle, tuollaiset rajat voidaan sopia keskenään aina 'suhdekohtaisesti', niin että molemmat voivat elää sen kanssa sovussa. Itseäänkin kunnioittaen. Minusta ei ole olemassa mitään paikoillaan pysyvää rajaa, mitä voi käyttä kaikissa ihmissuhteissa ja kohtamisissa.

Asterix, kuulostipas ihanalle nuo 'kylpylä-hoidot'... oisipa ihanaa itsekin johonkin tuollaiseen mennä. Kerran olen Pärnussa ollut hiukan vastaavanlaisessa, mutta kyllä paljon suppeammassa tarjonnassa.
Wieniin olemme muuten hiukan suunnitelleet 'opinto-matkaa', saapi nähdä toteutuuko...  :)

Kumma miten elämä sujuu vaikka vuoden ilman seksiä ja uskollisuuskysymyksiä ihan huomaamatta..  ;D tsori olihan sitä seksiä.. missähän se sydän oli, olikohan mukana..  ??? ei edes tiedä ketä Toista pitäisi kaivata?  :angel: Kylpylöitä on myös Laulasmaalla. Ja jopa Skandinaviassa.

Oikeastaan minun, joka en ole siis kahta rakkautta yhtaikaa kokenut, pitäisi varmaan kysyä että miten sitä sitten todellakin erottelee sen, kuka tuntuu enemmän kuka vähemmän ja miksi ja pitäisikö mennä Kirliankuvaukseen, että voi päätellä kenen kanssa laajentuma on suurempi (siis sydämen)?  :smitten:  :2funny:

Tämä jos mikä on ihanaa Kaksosmaista toimintaa - kun puhuu tai kirjoittaa niin vastaukset löytyvät - kaikkeen  ;) :smitten:

Minua alkoi nyt tosissaan kiinnostaa että mitä olisi rakastaa kahta.. kun rakastin universaalisti, rakastin silti miehenä yhtä..  8) tuntuu niin kummalliselta.

Hmm... luin nyt vasta tätä ketjua enemmän kuin tuon ensimmäisen 'sivun'... Oli tuo aihe siis enemmänkin pyörinyt parisuhteellisen uskollisuuden ympärillä kuin näin ylipäätään vain uskollisuuden...

Itse olen tullut elämäni aikana rankasti petetyksi näin tälläisen parisuhdeuskollisuuden pohjalta, olen ollut se 'toinen nainen' ja olen ollut se 'pettäjä', että kokemusta löytyy näiltä suunnilta.
Jokainen kokemus on ollut kipeä ja rankka, vaikka ehkä olen näiden kahden jälkimmäisen kautta hakenut juuri sitä 'rakkaudellista vapauttani'. Ollut ns,'anarkisti' ja sotinut moraalisääntöjä vastaan. Antanut tunteiden ja sähköisten kohtaamisten viedä mukanaan, ajatuksena, että rakkaus on vapautta pohjimmiltaan.

Edelleen koen niin, että ketään ei voi omistaa ja todellinen aito rakkaus antaa vapauden rakastaa ketä tahansa. Ei sido ulkoisin säännöin yms. Nytkin juuri olen tilanteessa, jossa minulla on monen vuoden 'parisuhde' takana ja olen monet kerrat saanut huomata, että miten jo se käsite;parisuhde, muokkaa suunnattomasti suhdetta ja vie tilaa yksilövapaudelta. Ne ovat sellaisia alitajusia totuuksia/asenteita, joita ei huomaa, ellei pysähdy tarkastelemaan niiden vaikutuksia itsessään ja suhteessaan toiseen henkilöön. Olen sahannut edes takaisin, kumpi on oikeinyrittää kasvaa tässä suhteessa vai poistaa tuollaiset käsitteet elämästään, eli tehdä loppu parisuhteelle.
Kiltisti olen palannut aina tuohon parisuhteeseen, koska se yksinjäämisen kipu ja mustasukkaisuus siinä 'lopullisuuden vaiheessa' on tuntunut liian suurilta kohdata... on helpompi ollut jatkaa 'kasvamista' suhteessa. Siinä on itsellä se parisuhteen turva taustalla kokoajan. Periaatteessa ei ota vastuuta itsestään. Antaa itselleen mahdollisuuden loukata toista.

Nyt olen ottanut sen rohkean askeleen, että en pyri parisuhteessa opettelemaan 'vapaan rakkauden rajojani', koska jos vaadin sitä vapautta itselleni, on minun myös se annettava toiselle. Parisuhteessa yleensä aina toinen osapuoli elää parisuhdetta ja toinen kokeilee vapaudellisia rajojaan. Miksei siis suoraan olla parisuhteettomia ja näin ollen ei rikota toista, ei loukata toista.

Olen todella paljon sählännyt elämäni aikana ihmissuhteilla, enkä juurikaan ole ollut yksin. Minulla on ollut hienoja ihanteita vapaasta rakkaudesta, mutta vasta nyt olen ymmärtänyt, että olen todellakin siinä anarkia vaiheessani rikkonut sydämiä, omaani ja muiden, loukannut ja satuttanut. <- se on tosiasia, josta olen ottanut vastuun. En tiedä uskonko enää sellaiseen 'anarkiaan', missä ollaan valmiita satuttamaan muita. Koska JOKAISELLA pitäisi olla vapaus myös valita, haluaako tulla loukatuksi ja petetyksi.
Varmasti sellaiset ihmiset voivat löytää toisensa, jotka haluavat perinteisen parisuhteen ja haluavat kunnioittaa perinteisiä sääntöjä ja varmasti 'me' vapaan rakkauden kannattajat, löydämme samoin kokevia ihmisiä... silloin ei tarvitse satuttaa muita..
Uskaltaako siis itse olla todella vapaa, jos vapaata rakkautta haluaa elää todeksi? Sen kysymyksen olen itselleni tässä heittänyt....  :-\

 :buck2: :-\ pöh... tulipas sekavaa höpinää... on itselle vain nyt tällä hetkellä todella tuoreena tässä tällaiset kuviot..  ;)

muoks.kirj.virh.

Rakkautta on niin monenlaista GS - rakastathan lastasikin, mutta rakkaus häntä kohtaan on niin erilaista kuin rakkaus jotain miestä kohtaan tai sitten agape.... Meillä on vaan niin vähän sanoja käytettävissä.

Tiedän mitä Asterix tarkoittaa kertoessaan rakastavansa kahta. Olen itsekin rakastanut kahta miestä samaan aikaan. Eritavoin kumpaakin mutta voimakkaasti. Toisen kanssa ei ollut mitään fyysistä tietenkään koska olin toisen kanssa. Vaikeaa se oli..

jUUPA JUU.. kai tässä on erotiikasta kyse eikä äitilapsijutuista. Olenkin lapseni uskollinen vanhempi, kun isä miettii onko vaimo vai vaimon sisko kiinnostavampi..  :idiot2:

Eikö siinä ole kova pukeminen ja riisuminen jos joka pv 2-4 kertaa yhden kans? Mitä jos kerralla kauemmin, olis vähemmän puuhaa kuteiden kanssa? Anteeksi saksalaishenkinen rationalismini.. oh well..  :2funny:

Mutta - koen olevani vapaa nyt kun ei rakasta ketään, se on todella outoa, mutta ei tee mieli myöskään oikeen seksiä. Hm.  :-* Jotenkin turha vaiva saati että olisin jossain vapaan rakkauden meiningissä..

Omalla kokemuksellani rakastamisesta..

Rakastan eri ihmisiä eri tavoin.
Mikään niistä ei ole ollut samanlainen
tunne, vaan aina oma uniikki tunteensa. :)

Ihmisiä, joita olen todella rakastanut, rakastan edelleenkin,
vaikka fyysisesti emme enään olekaan yhdessä. :)
Se rakkaus ikään kuin jää ollakseen, mutta minä vain rakastun
uudelleen johonkuhun toiseen. :)

Ihastumisia hurmaaviin ihmisiin koen viikoittain,
mutta sillä ei ole kovinkaan paljon tekemistä
palavan ja intohimoisen rakkauden kanssa.

Monet tosin käsittääkseni sekoittaa tuon ihastumisen
rakkauteen, mutta ajattelen, että nuo ihmispolot
eivät tiedä mitään rakkaudesta
ja tuskin ovat lukeneet Tolstoita tai Aleksandr Puškinin runoja
tietääkseen mitään intohimosta edes lukemalla.. ::)

Minäkö vain olen se hullu rakkaudessa, joka juopuu intohimosta..? ::)

Viikoittain?

Viimeksi kun tapasin jonkun kiinnostavan se oli .. 11kk=44 vkoa sitten.. ja sekään ei ole jatkunut.. viimeksi kun rakastuin.. siitä on yli 25kk=100 vkoa.. ???

Minä TOIVOIN että asia menisi noin, rakkaus vain säilyisi + tulisi uusia, mutta kohteiden laatu.. hmm..

Viikoittain. :smitten: Ihania ihmisiä on maailma puolillaan. :smitten:
Avoimin, iloisin mielin kaikkiin kohtaamisiin,
ja kas niin,
-elämä onkin huomattavasti miellyttävämpää. ;)

Ihastumiset antavat väriä ja innoitusta arkeen
ja niistä usein syntyy hyödyllisiä tippejä vaikkapa uralla
tai vapaa-ajan harrastukissa. :)

PS. Jos maa/kulttuuri ei miellytä, aina voi vaihtaa itselleen sopivampaan. ;)

Aina voi muuttaa yksin lapsen kanssa tuntemattomaan paikkaan, aivan, jättää kaikki verkostot, se tapahtuu noin vaan. Ei ihan vielä.  ???

Sitäpaitsi kun olin Englannissa, en sielläkään ihastunut viikoittain. En ihastunut itse asiassa kehenkään kuin ex mieheeni, tai siis ei jäänyt ketään muuta mieleen joka olis tosissaan kiinnostanut. Sinänsä jännä, vaikea on käsittää omaa makuaan mutta ehkä se ajan kanssa selviää miksi näin on ja miksi se on niin harvinaista, siis tämä rakastuminen. Olisinhan voinut rakastua viimeksi Italiassa.. Virossa.. Atlantilla.. mut ei. Suomalaisista petti toinen, ulkolaisista 100% hah.

Siksi koen kaksi yhtaikaa TODELLA epätodennäköiseksi.  :coolsmiley: Voi olla että en kaipaa jatkuvaa ihastumista.  :P

Muutan kyllä kun aika on ja oikealta tuntuu. En lähde tuli p:n alla kuten eräs, ei sinä.  :-*

Uskollisuus on minulle sitä, että teen niin kuin sisimpäni minulle sanoo, mikä missäkin tilanteessa on lojaalia itseä sekä muita kohtaan, mutta ennen kaikkea itseä...

Minua on petetty, olen ollut toinen nainen (tosin tietämättäni) ja itse olen halunnut pettää erittäin kipeästi, mutta en vain pystynyt siihen... Olen jättänyt miehen jos on pitempään ollut sellainen olo, että voisi pettää, eikä pääse siitä tunteesta ylitse. Siitä olen päätellyt, että suhde on tullut loppuunsa.

Minulla ei nykyään ole vaikeuksia löytää miehiä, päinvastoin, niitä on joka paikassa ja kaikki ovat omalla tavallaan ihania. En vain uskalla enää antaa mennä, en halua enää antaa kenenkään rakastua minua, jotta jättäisin hänet ja satuttaisin, sitten kun minulle tulee tarve "vaihtaa maisemaa"... Olen pohjimmiltani parisuhdeihminen ja kaipaan sitä, mutta pelkään että en osaa olla uskollinen. En kestäisi itseäni, jos vielä antaisin jonkun ymmärtää turhaan, että vietämme loppuelämämme yhdessä ja parin vuoden päästä todeta ettei se mennytkään niin. Toisaalta kaipaan aina ja kaikkialla ääretöntä vapautta ja koskemattomuutta, sillä tiedän että polkuni ei niin vain voi mennä kenen tahansa kanssa samaa matkaa.... Miehen pitää ymmärtää elämäntehtäväni ja kuulua siihen. Muuten mies ei merkitse minulle mitään. Kaikki tai ei mitään... Ihastuksia tulee ja menee, mutta se ainoa oikea on tuolla jossain ja saapuu jonain kuulaana iltana sumuisen niityn läpi ratsastaen uljaalla valkealla ratsullaan hiukset hulmuten leimuava palo silmissään... :D

Lukiessani teidän ajatuksia, jäin itsekin miettimään ja tulin seuraavaan tulokseen:

En ole koskaan rakastanut samalla lailla kahta ihmistä, vaikkakin yhtäaikaa. Kyllä sen rakkauden ulottuvuudet, sisältö ja tilavuus (no höh) ovat erilaisia suhteessa eri ihmisiin. Toisessa rakastuu eri asioihin kuin toisessa.

Ja kyllähän se sydän tähän ikään on ehtinytkin sykähdellä ja vielä ehtinee!  :smitten:

Aina se rakkaus nimittäin yllättää muodollansa ja väreillänsä!
Uskollisuus muotoutuu aina suhteessa rakkauteen, uskoisin.

Aivan, en minäkään samalla tavalla. Kaksi erilaista ihmistä ja erityyppistä rakkautta. Ennen minäkin olisin sanonut että ei kahta voi rakastaa samaan aikaan mutta perunpa puheeni kun koin sen itse..
Kyllä sydämen asiat ovat aina omituisia ja jänniä  :)

Kaksosillahan on aina sosiaalista kuhinaa. En tiedä olenko valikoiva vai mistä on kyse. Kyllä kai Pohjolassakin on miehiä, rakkaustarinoita lumen keskellä? Tai venäläiset on tunteellisia ja romanttisia? Intuitioni olis että seuraava ei tule täältä. Tänäänkään ei missään vahingossakaan ketään. Nähtävästi en törmää tähän henkilöön ainakaan kaupassa tai kirjastossa heh. En tiedä sitten missä.. olinhan just kypylässäkin itsekseni. Yksi paikka mikä tuli vielä mieleen oli .. hmm.. tuota..  :o

Jos näillä asioilla on joku jumalainen ajoitus, niin sitäpä sitten venaamaan. Silloin minulla tulee mieleen myös sitoumus yhteen aika luonnollisena asiana. Muuten alan vain halveksia toista. Siis näin kävi kun kuulin pettämisestä suoraan naiselta.  8) >:(

Luulenpa, SP, että sinun kärsivällisyyttäsi nyt koetellaan. Pätee tuo niin hyvin omaan kaksospoikaan, oikea höyry. Odottaminen ei kaksosille sovi. Mutta sitten kun leimahtaa, niin voi sitä silmien läikehdintää!

Odotahan vain!

Firstly, my name is GS, hear it! hahaha

No ei, ei kai se auttamiseen liiennyt energia ole turhaa ollut, olen ehkä avannut joidenkin silmiä ja auttanut joitakuita. :angel:

Secondly, olen jousimies+vaaka, eikä kaksonen, mutta yrittänyt kuunnella kaksosia.  ;)  :smiley6600:

Thirdly, SE paikka mikä tuli mieleen oli Pietari, ziljoonakaupunki, rapu/kaksosserkku täpinöissä, mm Eremitaasin jonossa, mutta.. niin, kyllä, periaatteessa.  :)

Anteeksi GS, jopa meni heti kerralla pieleen... :buck2:
Tontulla pimeitä talvihäiriöitä!

Toisaalta SP=SPhinx.

Suominaiset" Koetteko ulkomaalaismiehet luotettavina (uskollisuus) vai onko roduilla eroa? Onko kokemusta?  8)

Ainakin nuo itse 'vaativat' uskollisuutta naiselta kovasti ...  :D
Luotettavia... tjaa.. vaikeaa sanoa... on ollut sen verran erikoisia nuo suhteet, ettei voi sanoa...  ::)

Vaativat uskollisuutta? Minulla kokemusta vain britistä, kuulopuheiden kautta irlantilainen, algerialainen, egyptiläinen, virolainen.. muslimit ainakin kuulema kunnioittaa naista (?) tavallaan..

Tai no, ehkä paremminkin 'pitävät kiinni' lujemmin... "tämä on minun" tyyliin. (muslimi) ...

Ai ei pohjoismaista "olen vapaa, olen saari, don´t come close". Mitä olen kuullut eräästä espanjalaisesta ja italialialaisesta niin ovat uskollisia. Yksilöasia?

Yksilöasia. On.  :)

Totta. :smitten:


Venäläiset kyllä ovat intohimoista kansaa,
mutta suomalaiset..?  :uglystupid2:

 ;D :2funny: ;D :2funny:

Facta oman kokemukseni mukaan,
että suomalaisia kehutaan vain Nokiasta, Lapista ja ryöstöhinnoistaan maailmalla,
mutta se ei tarkoita arvokasta ja hyvää käytöstä, tapoja,
älykkyyttä ja tunteikkuutta. ;)

Suomalaiset tunnetaan persoonina vähän yksinkertaisina paitsi
tunne-elämältään, niin myös tavoiltaan ja ikävä sanoa,
älykkyydestään, koska suomalaiset uskovat ihan kaiken pajunköyden,
mitä heille syötetään epäilemättä sitä ainakaan ääneen. ;D

Nämä Venäläisten, Virolaisten ja Ruotsalaisten vitsit
suomalaisista hiukan.. no.. ::)
huonosti pukeutuvina ja hiukan yksinkertaisina ja sivistymättöminä tyyppeinä kossupullo/kaljapullo kädessä ja ylipainoisine ja naisineen on ihan yleisessä tiedossa. :(

Ei oikein kiva juttu, mutta siihen suomalaiset voivat vain itse
omalla yksilökäytöksellään vaikuttaa. ;)

Mistä se intohimo suomalaisiin tulee..?
Tangostako..? ;D :2funny:
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/Uglytango.jpg)

Hmm.. ei-suomalaisten miesten uskollisuudesta. :)
Facta on, että suomalaismiehet ovat kovin eleettömiä, yksitotisia
ja hiukan yksinkertaisia ajattelultaan ja käytökseltään.
Siis näin yleisellä tasolla lukuunottamatta poikkeuksia..
..minun mielestäni. ;)

Ja minua ei suomalaiset laske suomalaiseksi Suomessa
käytännön arkielämässä. :)

Tähän verrattuna muut esim. Eurooppalaiset miehet ovat värikkäämpiä.
Tunteellisia, puheliaita, huomioonottavaisia ja sanoisin yleisesti ottaen,
että myös fixumpia.. siis minun mielestäni. ;)

Tälläinen käyttäytyminen on tavalliselle suomalaisnaiselle
uutta ja jotkin pitävät iloista ja positiivista miestä
myös hyvin flirttinä ja sitä mukaa myös uskottomana,
joka on mielestäni paha ennakkoluulo. :(

Eurooppalaisten miesten gigolomaine on vain myytti.
Mieheni on puoliksi Italialainen ja hän nauraa tälläisille
luuloille. ;)

Hän sanoo, että ne Italialaismiehet, jotka huutelevat
ja viheltelevät kohteliaisuuksia
scandinavialaisille naisturisteille Italian kaduilla
ja pyrkivät juttusille ja lakanoiden väliin nopeasti niiden kanssa,
eivät ole kykeneviä saamaan normaalia parisuhdetta normaalien naisten kanssa
ja ovat vain marginaali-osa kaikista miehistä. ;D

Valitettavasti moniin suomalaisnaisiin tuo käytös kolahtaa,
koska suomalaisnaiset eivät paljon saa huomiota yksitotisilta suomalaismiehiltä
ja huomion saaminen, laadusta tinkimättä,
tuntuu varmasti hyvälle nujerretulle itsetunnolle.

Oma kokemukseni, tosin nyt peilaan tätä omalla kulttuuritaustallani,
joka on enemmän Keski-Eurooppalainen kuin Pohjoismaalainen,
on, että Keski-Eurooppalaiset miehet ovat uskollisempia kuin suomalaiset,
koska heidän ei tarvitse hakea seksiä venäläisiltä
ja virolaisilta prostitoiduilta. ;)

Täällä sitä pidetään sellaisten raukkojen harrastuksena,
jotka eivät ole kykeneviä
saamaan normaalia parisuhdetta normaalin naisen kanssa. :coolsmiley:

Kauniita naisia on vaikka kuinka paljon ympärillä
ja miehet ovat niin jo tottuneita siihen,
että se ei tee samanlaista vaikutusta heihin kuin
se tekee suomalaismiehiin. ;)

Lisäksi Eurooppalaiset naiset ovat kiihkeitä ja intohimoisia luonteita
ja pitävät kyllä huolen, että seksiä on tarpeeksi suhteessa. ;)

Yleensä täällä erotaan muista syistä kuin uskottomuudesta. ;)

Suomalaiset aviomiehet ovat kuulema isoin asiakasryhmä Virossa ja Venäjällä prostitoiduille,
jos olen oikein ymmärtänyt. ;)

Täällä miehet vaativat ehdotonta uskollisuutta ja kunnioitusta naiselta
ja jos he aavistavat naisensa olevan ajatuksissaan jostain toisesta miehestä
tai hiukan tympääntynyt mieheensä,
niin he alkavat valloittamaan naista uudelleen. ;)

Tämä voi olla osasyy gigolomyyttiin?  :idiot2:

Mielestäni suomalaismies aloittaa tässä vaiheessa huoriskelut
ja muut "kunnianosoitukset" avatessaan koskenkorva pulloa. :buck2:

Voi olla, että kärjistin jonkin verran,
mutta valaiskaa, jos olen väärässä. ;)

Älähän nyt Asterix!

Kait minun pitää positiivisena tonttuna löytää vähän sitten muuta, sillä on tässä tullut muitakin metsiä koluttua kuin kotometsä.

Uskollisuus. Olen ollut myös pikkuisen ulkomailla ja olen kokenut että suomalaiset tunnetaan juuri rehellisyydestä ja uskollisuudesta, sekä luotettavuudesta. Minä olen kokenut nuo jutut vähän liiankin vastuullisena.

Sitten suomalaisen eksoottisuus. Kun lähimailla on suomalainen, sana kummasti kiertää. Kaikki haluavat tutustua häneen. Ei ole ollut seurasta puutetta, usein liikaa. Olen kokenut sen eksoottisuuden positiivisena.

Suomalaisia pidetään usein myös ajattelevina ja syvällisinä ihmisinä, ei turhan lärppinä. Joten olen eräänkin kerran joutunut kuuntelemaan tuntikausia elämän ryöppyjä. Ja tutustunut inhimilliseen kulttuuriin, mistä olen ollut hyvin kiitollinen.

Olen näin tutustunut englantilaisiin, saksalaisiin, puolalaisiin, ruotsalaisiin ja moneen muuhun ulkomaalaiseen yksilöön ja sitä kautta kulttuuriin.

Ehkä tässäkin on edessä ne omat asenteet ja avoimuus!

Mutta en ole koskaan hävennyt olla suomalainen. Tämä on kuitenkin hyvin naisellinen näkökulma.

Miehillä voi olla aivan toinen näkökulma asioihin.

Hmmm..ja mistäpäs ovat ENIMMÄKSEEN kotoisin nuo Thaimaassa yms. käyvät pedofiili-turistit?

.. mietin vaan ettei enemmistö ko. namusedistä taida olla ihan näiltä leveyspiireiltä?

Ja luulen ettei se ole kovinkaan iso prosentti suomipojista, jotka lähtevät Tatjaanan luo
vaan suurin osa harrastanee sitä aidan ylitystä (jos on harrastaakseen) ihan lähimaastossa.. :D

Ja mihinköhän päin Eurooppaa tuo human trafficking enimmäkseen suuntautuu..? Minneköhän tuotiin vartavasten tuhatpäin ilotyttöjä viime kesän jalkapallokisoihin?

(http://www.coe.int/T/E/Com/Files/Themes/trafficking/carte_route-1.jpg)

Aaaarrrggghhh, Asterix, here we go again...   :buck2: ;D. Joskus tuntuu että sinä vertaat suomalaista pikkukaupungin mattimeikäläistä Wienin/Brysselin/muun suurkaupungin hyvin koulutettuun pukuherraan. Kuinka hyvin tunnet vaikkapa Belgian syrjäkylien tai Napolin lähiöiden talkkarimiehet?

Sama juttu muuten mullakin, Metsis, kaikki kohtaamani tyypit ovat aina olleet suomalaisista hirveän kiinnostuneita, ja pitäneet meitä reiluina, mielenkiintoisina, hyvällä tavalla omaperäisinä "hiljaisen älykkäinä" ihmisinä. Kerran olin Hollannissa töissä eräässä puhelinkeskuksessa, jonne soittelivat mm. kaikki jenkkeihin töihin haluavat lääkärit. Ympäri maailmaa kotoisin olevat työkaverini aina ihmettelivät sitä, että miten voi olla mahdollista että KAIKKI suomalaiset soittajat olivat rentoja, ystävällisiä, kohteliaita ja hauskoja, kun taas muista soittajista 30% oli idiootteja. Kolmen kuukauden työrupeaman jälkeen eräs skotti tuli pöytäni viereen riemuitsemaan, että VIIMEINKIN hänelle soitti suomalainen joka oli mulkku! Ranskalaisen ystäväni (homo-lakimies-snobi-parooni) mielestä taas Suomessa oli mahtavaa kun ihmiset hymyilivät kadulla ja vaikuttivat niin avoimilta, kun taas Pariisissa ei voi hymyillä ettei vaikuttaisi tyhmältä (tämä tosin tapahtui kesällä  ;)).

Loppujen lopuksi se kuitenkin on niin, että joka maassa suurin osa on hienoja ihmisiä. Se millaisen kuvan heistä saa riippuu aivan omasta asenteesta, siitä miten ihmiset kohtaa ja vaivautuuko heihin tutustumaan kunnolla.

Ja täysin samaa mieltä. Sitä paitsi suomalaiset ovat aina olleet vähätteleviä itseään kohtaan. Kyllä täältäkin gentlemanneja löytyy ja muualta löytyy niitä p***läpiä. Yhtä juntteja ne peräkylän pertsat siellä  Itävallan pikku alppikylissä on kuin vaikkapa perähikiällä Suomessa  ;D

Mänöö kyllä off-topicci-osastoon taas nuo kulttuurivertailut...Kaippa jos Suomeen tulisi joku Grönlannista, Tunguusiasta tai jostain pikkuruiselta Etelämeren saarelta, niin ihan jo kuriositeettinakin  tällaiseen yksilöön haluaisi tutustua..
Integroituva Suomi ei ehkä niin täytä enää tuota erikoisuus-arvoa mikä periferioista tulleilla yleensä on..

Vaan ihanpa turha sitä on lähteä vertailemaan minkä maan kulttuurissa asujaimisto on valioluokaa, siinä on maantieteelliset, sosiaalihistorialliset, uskonnolliset, lainsäädännölliset, tapakulttuuriset jne tekijät taustalla joten samaa kalkkiviivaa on vähän vaikea käyttää asiaa mittaamaan kansojen kohdalla.. :-\

Yksilöt on eri juttu, komppaan siis tässä kohtaa edellisiä kirjoittajia  ;)

 ;D :2funny:

Heheheh........! ;D :2funny:

Mutta kerrohan....
....Suomen suurkaupunki..? ::)

Suomessa todellinen koulutettu pukumies on joko turisti
tai liikematkalainen. ;)

Jos näet suomalaisen miehen solmio kaulassa, niin se on joko automyyjä
tai mies yrittää itsemurhaa. ;D :2funny:

En tunne ainuttakaan talkkaria
-missään maassa.

Olen mitä ilmeisemmin tee-se-itse-nainen. ;D :2funny:

Tiedän siivojamme kasvoilta, mutta en koskaan muista hänen nimeään. :idiot2:
Se ei oikein puhele paljon, kovin on ujo nainen. :idiot2:
Makuuhuoneemme siivous on nopeaa ja huolimatonta.
Kaikki lelut ovat siivouksen jälkeen edelleen ympäriinsä! ;D :2funny: :D :2funny:

Juttelen lähes päivittäin lähitorilla hauskan hedelmä -ja vihannesmyyjän kanssa ostaessani hedelmiä.
Hän osaa kertoa hauskoja jouruja. ;)

Tiesin sohaisevani vihalaispesää (lausutaan kutakuinkin suomi)
joten kaunistelin hiukan.. ;D :2funny:

Paljon todisteluja suomalaisen miehen erinomaisuudesta,
mutta se koira älähtää, jonka nilkaan kalikka kalahtaa. ;D

Itselläni ei ole kuin enimmäkseen huonoja kokemuksia suomalaisista
miehistä lähinnä lapsuudestani. En vain voi sille mitään.

Tulipa revittyä... ;D ::)

 :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X :-X

Asterix, ymmärrän pointtisi, mutta fakta on myös että nimenomaan ULKOMAALAINEN mies, suuri rakkauteni, petti minua ensimmäisenä ja rikkoi ensimmäisenä harhakuvani rakkaudesta. Ulkomaisen jälkeen olin vuosia yksin ja yritin parin suokin kanssa. Toinen heistä oli "henkinen" ja palasi takaisin Tampereelleen, otti uuden naisen, siis petettyään salaa ensin. Ulkomainen oli Suomessa niin varma siitä että kaikki haluavat häntä, että se alkoi jo ällöttää (vastuuton egoisti).  ???

No sitten viimeisen kanssa piti lähteä maailmalle, mutta.. joko lähden maailmalle ihan toisen suokin kanssa, tai yksin, tai odottelen mistä Ihmeen Kulttuurista se seuraava tulee. Voin leikkiä sopeutumista jonkun kulttuurin suhdenäkemyksiin, jos mies tuntuu tärkeältä.

En tällä hetkellä halveksi suomalaisia nuorukaisia, en vain ole löytänyt kumppania, ja on totta että viina+hevi mitä 35-45 v miehet täällä harrastaa, ei oikein.. jos etsii sivistynyttä, henkistä ja vetoavaa, saa kauan etsiä, mutta minähän en ainakaan ravinteleista etsi. Niin että..  8) mielenkiintoinen malli elämiselle voisikin olla, olen ajatellut, jokin sellainen yhdistelmä Suomea ja ulkomaita, millä tavalla monet ulkomaansuokit elää a la Costa del Sol (tai jos EI halua apua maanmiehiltä, välttelee heitä sitten). Ja on totta että suomimies voi pitää vaikka italia-kreikka-naisia ihmeellisinä, tai sitten ei, samoin kuin ulkomainen pohjoismaista. Kyllä ihmisiä eksotiikka kiinnostaa. Sitten on tietysti kulttuurisnobbailu erikseen..

Suomalaisten henkisten piirien miehet? Istuvat ja rukoilevat valonkantajissa, lukevat Urantia-kirjaa, ovat ääriuskonnollisia (?) ja sitten joogaavat meditaatio-open kanssa..

Tuo tangokuva on sympaattinen, tulee ihan koti-ikävä-  ;) Nokia ja kaurismies, se on Suomea. Työnarkomania, perhe siinä sivussa, Miesten harrastukset, ei-ilmaisu.. no olen puhunut tästä paljon serkkuni kanssa joka kuten minä, on ollut paljon maailmalla ja todella suosii ulkomaista.. mitä hänen perheensä ei käsitä.


Updeittaan myös Asterix vähän suomi-miesten kuvaa. Tällaisesta valikosta pitäisi kelpuuttaa.. ehkä makuni on jälkeenjäänyt (jonnekin 80-luvulle).

(http://www.dukerisst.com/Fotos%20Famosos/Bands/Him-Ville.jpg)

(http://www.monstereo.fi/monimages/lordi7.jpg)

Tai onhan sitten Jorma Ollila, Teemu Selänne, Kimi Räikkönen-tyypit.
[/color]

Kun nyt jo ollaan menty off topic, niin kirjoitanpa minäkin mielipiteeni tähän tuosta kansallisuuksiin ja miehiin liittyen.  ;)

Ensinnäkin tuollainen 'mölliys/junttius'kuva suomi-miehestä(-naisesta)on jostain edelliseltä vuosisadalta hyvin pitkälti. Ajalta jolloin suomaliset löysivät Kanariansaaret, Espanjan ja muut 'perus-lomakohteet'. Siis jos nyt puhutaan tuosta suomi-kuvasta ulkomailla. Ja nimenomaan tietystä ryhmästä suomalasia, jotka tuota suomikuvaa silloin eteenpäin veivät maailmalla. Sehän oli kuin ale-karkkikauppa, lapselle, joka ei ole saanut karkkia kuin joskus ja jouluna. (höystettynä perus suomalaisella kulttuuri pohjalla) :buck2:
Ja todellakin on kyse vain tietty osa suomalaisista.
Voisin kuvitella ja olen törmännyt edelleenkin sen tyyppisiin ihmisiin/mihiin joita tässä nyt olla kuvattu, niin suomessa ja ulkomailla, mutta se on hyvin pieni osa kokonaiskuvasta ja on kokoajan vähenemässä. Kyse on myös tietystä ikäluokasta jossa tuollaista tietynlaista 'juntti'-käyttäytymistä esiintyy.

60-luvulta eteenpäin syntyneet ovat jo ihan eri luokkaa, saatika 70- tai 80- luvulla syntyneet, puhumattakaan sitä myöhemmin syntyneet, jotka vasta ovat kasvamassa aikuisiksi.  ;)

Itse kun olen maalimalla kulkenut, olen toki kuullut näitä 'juntti-kuvia' suomalaisista, mutta olen myös huomannut sen, että myös ulkomailla joillain on jäljellä pelkkä pinttynyt klishee ja vanhankantainen asenne suomalaisista tuolta jostain seitskyt luvulta. Jostain syystä suomalainen on niin häveliästä kansaa, ettei uskalla olla pysytypäin suomalainen ja 'puolustaa' suomi kuvaa.  :tickedoff:
Tuo 'small talk'lipevyys ja sellainen näytteleminen, mitä paljon muissa kulttuureissa harrastetaan on nykyään muutenkin niin 'in'-juttu (jopa suomessa), ettei kehdata olla rehtejä ja suoria ja yhdistetään se junttiuteen.

Minä ainakin olen kohdannut jokaisessa kulttuurissa johon olen törmännyt, niin kultturelleja, intohimoisia, juntteja, hyvin ja huonosti käyttäytyviä ihmisiä, etten todellakaan vetäisi mitään rajaa minkään kulttuurin välille näissä ihmisen perusominaisuuksissa.

Meillä kun on tapana 'alentaa' jotain, 'ylentyäksemme' itse. Ja voih, miten hienoon haarniskaan tai viittaan sen voi pukeakkaan itseä varten.  ;)

Itse suomalaisena olen saanut positiivista palautetta monelta eri kansallisuuden omaavalta ihmiseltä (ulkomailla ja kotimaassa) suomessa syntyneenä ihmisenä.
Jostain syystä täällä suomessa 'vedän puoleeni' ulkomaalaisia ja ikäänkuin hakevat jopa 'tukea' minusta. (enkä ole blondi, kyse ei ole sellaisesta)  ;) Minulle tullaan helposti suomessa puhumaan englantia jossain ravintoloissa, mikä on hyvin huvittavaa.  ;D

'sikoja on joka kansallisuudessa'  :coolsmiley: Jos käyt vain 'sikalassa' jossain maassa, voitko nähdä muuta? Mutta jos et käy, et myös näe. Vai käytkö niin 'maalla ja kaupungissa'...ja muodostat kuvasi vasta sitten... jokaisessa maassa, josta yleiskuvia luot...
Uskollisesti minä omalta osaltani nostan suomalaisuuden klisheistä ja jämähtänyttä kuvaa 'korkeammalle' olemalla oma itseni ja syntyperältäni suomalainen.  ::)
(sain sen uskollisuuden tähän ympättyä kuitenkin)

Ja jatkaaksemme OT-linjalla..
Suomessahan oli vielä 60-luvulla yli puoli miljoonaa ihmistä, jotka saivat elantonsa maa-ja metsätalousalalta ts. ei sitä yhdessä yössä voi odottaa kehityksen muuttuvan kovinkaan urbaaniksi..

Sitä paitsi, mitä järkeä on homogeenisyydessä?
Antaa kaikkien kukkien kukkia, eiköhän me mahduta samaan koriin, sulavat keskieurooppalaiset ja ujot metsäsuomalaiset.. ;)
Itse asiassa voisi olla melko epäkäytännöllistä rämpiä täällä arktisissa olosuhteissa blahnikit jalassa pitkin vuotta :2funny:

Ehkä me suomalaiset olemme mielestäsi rasistisia, mutta maahanmuuttajia ja pakolaisia onkin alkanut tulla tännepäin vasta 70-luvulta lähtien..Valitettavasti yleinen mielipide ei sekään muutu silmänräpäyksessä, tosin kaikenlaisia rasisminvastaisia ohjelmia on käynnistetty ja lainsäädäntöäkin pikkuhiljaa paranneltu. Ns. ryssäviha on WW2:n peruja ja miksei myös sortovuosien traumoista peräisin, mutta sukupolvien saatossa tästäkin asiasta pääsemme varmasti yli. ???

Sitä tosin ihmettelen miten es. Ranskassa, jossa erivärisiä on ollut maailmansivu, on viime aikoina tuo suvaitsevaisuus erityisesti islamin uskoisia kohtaan kaventunut..Ja muistaakseni tästä ei ole kuin muutama viikko, kun Suomessakin uutisoitiin äärioikeiston noususta tietyssä osissa Saksaa ja kuinka nationalistit ovat enemmistössä useammankin alueen kunnallispolitiikassa.. :-\

Ja ohimennen takaisin lähelle aihetta, olisin toivonut sinulta Asterix kommenttia tuohon prostituutio-asiaan..Miksi suurimmat markkinat ovat sitten juuri Keski-Euroopassa, jos paikalliset miehet vaalivat naisiaan, jotka sanojesi mukaan osaavat pitää miehensä mielenkiinnon yllä?



(http://slonews.sta.si/img/s-0884.jpg)

Voi Asterix, perustat siis kuvasi Suomen miehistä -40-luvun ikäpolveen... Need I say more..?

No sanon kumminkin. Äkkinäinen köökkipsykologiarvio on siis se, että sulle on isäsi kuoleman jälkeen jäänyt ideaalikuva parhaasta&ihanimmasta isistä, ja toisaalta taas kauhukuva ilkeästä ja pahasta suomalaisesta isäpuolesta. Tokihan tuo mielipidettä muokkaa, mutta eikö olisi aika noin niinkuin oman mielenterveyden kannalta päästää irti noista lapsuuden rakenteista   ;D ;)...


Niin ja tuo mullakin kiinnostaa!

Kanaria ja Espanja on just ihania, mutta minulla niihin ei juurikaan liity mitään eroottista. Maisemia ja valoa ja lepoa.

Ranskassa ja Italiassa AVIOmiehillä on rakastajattaret.

Maailmassa on muitakin maita kuin Suomi ja Ulkomaa. ;)
Mielestäni tyypillinen suomalainen ajattelutapa. :coolsmiley:

Maissa ja kansallisuuksissa on eroja, kuten ihmisissäkin.
Jos Ranskalainen hurmuri särki sydämesi,
niin ei voi syyttää Sveitsiläistä tai vaikka Italialaista.
Pahinta on syyttää kaikkia muita kansallisuuksia paitsi omaansa. ;)

Surullisen totta. :(
Mutta onhan suomalaisillakin aivan käsittämättömiä klisheitä
ja vanhankantaisia asenteita muita kansallisuuksia kohtaan. ;)
Ei tarvitse kuin lukea tätä topicia todentaakseen sen.  :coolsmiley:


Normaali elämässä minua ei uskota suomalaisjuureiseksi ollenkaan.
Varsinkaan suomessa.
Suomessa olen enemmän ulkomaalainen kuin missään muussa maassa.
Saan palvelun englanniksi ravintoloissa ja Stockmannilla, jos myyjä/tarjoilija ennestään jo tunne minua.

Hauskinta on sanoa, että minulle voi puhua ihan suomeksikin,
jolloin he menevät hämilleen. :D

Ilmeisesti sinulla on asiantuntemusta asiasta, kun noin väität. :)
En työskentele alalla, joten minulla ei ole hajuakaan. :)

En koe, että minulla on mielenterveysongelmia suomalaisista miehistä,
vaikka en heistä pahemmin pidäkään. ;)
Asia on vähän sama, söisikö kanaa vai kalaa tänään.
Ei minun tarvitse siitä psykoterapeutille vielä mennä. :)

Ymmärrän kyllä, että joidenkin mielestä on terveellisempää mielenterveyden kannalta
inhota esim. arabeja tai vaikkapa kreikkalaisia. ;D

No kyllähän se menee varmasti näin ihan joka suuntaan. Tuskin kukaan voi välttyä siltä ettei ota omaksi asenteekseen jotain muilta kuultua, muiden kokemuksiin perustuvaa... vaikka edes hetkellisesti (kansallisuuksiin; rotuihin viittaat vitsitkin ovat sitä) ennakkokäsitteeksi ja ikäänkuin hakien sille vahvistusta, mikä hyvin todennäköisesti sellaisen 'vetää puoleensakin'.  :buck2:


No minua kyllä uskotaan ihan suomalaiseksin, en sentään ulkoisesti ole kovin eksoottisen näköinen.  :coolsmiley: Mutta monasti minulle on sanottu, että minulla 'ulkomaalainen sydän/sielu'... siis muut kuin suomalaiset, ovat niin sanoneet.
Monesta eri kansallisuudesta(myös suomalaiset)peräisin olevat ihmiset puhuttelevat kyllä joskus minua englanniksi. Se on kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö.
Kaikkein hupaisinta on ehkä ollut se, että intilainen mies tuli iskemään minua Kreetalla kreetalaisena, eikä uskonut, että olen turisti.  ;D

 :D :2funny: ;D

Joko Kreetalaiset ovat varmaan niin vaaleita intialaisen Hinrin (suomalaisittain Henry) mielestä,
että yksi Pohjoismaalainenkin näyttää Kreetalaiselle
tai sitten Kreeta on niin täynnänsä Pohjoismaalaisia,
että Hinri ei enään tiennyt, ovatko he tai jopa nuo alkuperäiskansaa. ;D :2funny: :D

Jepjep..on sen verran kokemusta mitä googlaamalla ja uutisia, Amnestyn raportteja tvs. seuraamalla itse kullekin tulee.. ;)
Emmie mittää väitä PERUSTEETTA
esim. tuossa yksi juttu, vaikka vastaavia löytyikin pilvin pimein http://www.stete.org/Ihmisk-aineisto.htm

Mutta sulla kun on kokemusta keski-euroopan miehistä ja kulttuurista, niin ajattelin josko osaisit vastata kysymykseeni  :idiot2:
 

GS. Mahdatko etsiä niitä "henkisiä" miehiä vähän vääristä piireistä / paikoista. Mietin vain, että miksi mennä merta edemmäs kalaan..  ::)

Jaa etsinköhän minä henkisiä miehiä.. ajattelin että jos suomalaisesta saunasta.. mistä sinä löysit? Suomesta?  :2funny: Suomi on hyvä maa tehdä töitä ja saunoa..  :coolsmiley: alla vain ehdottoman uskollista rotua.  :) Niin joo, sanoinpa vaan että en koe ulkolaisia ainakaan suomalaisia USKOLLISEMMIKSI. Kumpikin osas pettää.. ???   olen tainnut monesti sanoa että saa tulla mistä vain, intuitio on vaan etten asu täällä kauan. Joten .. mies?  8)

(http://virtual.finland.fi/finfo/english/sauna/sauna9.jpg)

Pukumiehiä Suomesta  :2funny: :2funny: :2funny:

(http://cc.oulu.fi/~jkarajao/huutajat_eurovisionx.jpg)

(http://www.suomalainen.com/pics/prod/9/5/1/2/3/9512346176_1.jpg)

Tuleeko ne jo ohjekirjalla varustettuina?  :laugh: :-* kehitys kehittyy -

 ;D Alkuteoksen nimi
How to live with a man and love it!

 :idiot2: minäkö?
En masokisti kyllä ole.  ;)
Olen kasvanut suhteissa ja jokainen on ollut siihen hetkeen juuri oikean 'muotoinen' uskollisuus käsityksineenkin.  :angel:
Ikäänkuin spiraalia.... ei kehää...   :coolsmiley:

Suomesta löysin joo, vaikka ulkomailla (Itävallassa ja Saksassa) välillä on asunutkin ja kokee itsensä kahden maan kansalaiseksi.

Uskollisuudesta vielä. Ehkä siinäkin kohtaa pitää kohdata pelkonsa, jos pelkää, että tulee petetyksi, niin tulee petetyksi. Itse olen joutunut paljonkin käsittelemään näitä pelkojani.  ???

Itävallassa HIV:n pelko pitää ihmiset varsin pariuskollisina.
Itävallan naapureita mm. Slovenia, Slovakia ja Tšekki,
joista Tšekki on ongelma, muttei niin paha kuin
esim. Viro. ;)

Kun katsoo täältä Itävallasta suomalaisten seksiturismia Venäjälle
ja Viroon ja Suomen kautta tulevia prostitoituja,
niin herää kysymys miksi juuri Suomi.

Tällä hetkellä Venäjää ja etenkin Viroa pidetään mustimpana
HIV-maina ja Suomea todella riskialttiina,
koska lainsäädäntönne on häätänyt prostitoidut toimimaan
salaa ja näin ollen sitä ei voida valvoa mitenkään. :uglystupid2:

Esim. teidän AIDS-tukikeskus on nostanut ison haloon asiasta.
Suomessa HIV-tartuntojen määrä on kasvanut tänä vuonna
räjähdysmäiset 44%
nimenomaan heteroseksissä suomalaisten seksiturismin myötä. :o
http://www.ktl.fi/attachments/suomi/osastot/infe/hivsuo.pdf

Lisäksi suomalainen asenne ja ajattelutapa on sellainen naivi,
että suomalaiset elävät kuin jossain linnunpesässä,
jossa prostituutio ei ole ongelma,
koska laki kieltää ostamisen. :uglystupid2:

Facta on se, että Venäjä ja Viro ovat juuri Suomen naapureita
ja sinne on helppo mennä ja Suomeen helppo tulla, mutta ymmärrän,
että tämähän ei oikeasti ole totta,
koska Venäjä ja Viro ovat ulkomaita ja prostitoidut menevät vain ulkomaille. ;)

Ainoa, joka on todella Suomessa tarttunut asiaan on Eva Biaudet.
http://www.osce.org/cthb/item_1_21748.html

Täällä Wienissä vallitsee asenne, että ainoastaan turistit,
turkkilaiset ja miehet,
jotka ei syystä tai toisesta ole kykeneviä normaaliin
kanssakäymiseen normaalin naisen kanssa,
käyttävät prostitoitujen palveluja.

Sellaisia miehiä halveksutaan aika voimakkaasti täällä,
johtuenko sitten katolisuuden vaikutuksista asenteisiin..? ???

Esimerkkinä tästä asenteesta;
Olen törmännyt liike-elämässä tilanteeseen,
jossa kilpaileva yritys haluttiin niitata
ja ko. yrityksen tj:sta ja omistajasta
levitettiin huhu, että he käyttävät
prostoitujen palveluja ja seurauksena
oli, että heidän sopimuksensa peruuntui.

Suomessa jos laittaisi saman huhun liikkeelle,
niin ihmiset kävisivät vain taputtelemassa olalle
moisia sankareita ja he todenäköisesti saisivat
todella hyvän sopimuksen. ;)

Korjatkaa, jos olen väärässä. ;)
Nojaan mielipiteeni omiin kokemuksiin
ja arki-elämän tarinoihin, mitä suomalaiset ystäväni
kertovat minulle.

Minulle näyttää sille ystävieni kokemusten perusteella,
ettei suomalaisissa miehissä ole oikein mitään hyvää. :uglystupid2:

He eivät tee muuta kuin valittavat niistä.

En tiedä, jos keskustelisin tältä samalta kantilta kuin
teidän kanssanne, niin tulisko sitten jotain
positiivista kommenttia heiltä. ;D :2funny:

Yleensä olen vain kuuntelen, mitä kaikkea ongelmia
miehet tekevät ystävilleni. ;D




Olen miettinyt tuota, että onko siinä jokin ongelma,
että kritisoin suomalaisia miehiä? :idiot2:

Kritisoidaahan näitä muitakin ihan yhtälailla. :uglystupid2:
 

PS.
Omalla miehelläni on uskollinen rakastaja. :'(
Hänen laptop:insa!
Sylissä lähes 24 h vuorokaudessa! :tickedoff:  :knuppel2:

Hauska tappa vanha tuttu.  ;D

Asterix, olet siis NÖRTIN KANSSA. Teillä on romanttista, hän kirjoittelee Firman asioita koneelle ja sinä astroon siitä ollako vai eikö olla. On täälläkin kyllä paljon noita ekonoomeja ja teekkareita.

(http://www.fotosearch.com/comp/corbis/DGT087/42-16729299.jpg)
(http://www.fotosearch.com/thumb/PHT/PHT246/PAA246000034.jpg)

http://www.euro.who.int/aids/surveillance/20051114_1

Tuossa siis kaikki Euroopan tartunnat..Suomessa heteroseksistä tulleiden tartuntojen määrä on tosiaan se about 40%. Peräti
71 henkilöä :o
jotka ovat siitä ryhmästä joka -sinua lainatakseni, harrastaa seksiturismia tai ei
ole kykeneväisiä norm. kanssakäymiseen normaalin naisen kanssa..
Ajattele, vain 71 suomipoikaa jotka kykenevät vain  epänormaalin naisen kanssa  :uglystupid2:

es. Ranskassa hetero-tartuntojen osuus peräti 69% (en jaksanut plärätä kuin F-kirjainta :P), päälukua en myöskään löytänyt, mutta tod.näk isompi kuin se 71 nenää..

Pari sivua sitten tässä samaisessa topicissa laitoin kartan näistä trafficking-reiteistä ts. Suomi on itse asiassa vain transit eli läpikulkumaa, kun taas kohdemarkkinat ovat juuri siellä keskisemmässä Euroopassa..Suomi on itse asiassa aika tuore transit-maa, kartasta näet muut läpikulkupaikat..

Toki Suomessa on asiaan havahduttu myös muidenkin kuin Biaudet`n toimesta (mm. Tuomioja) ja käsittääkseni tulliviranomaisille on annettu jo ohjeistukset mahd. ihmiskauppa-epäilyjen varalta rajanylityspaikoissa..Taannoin oli muuan georgialaisturistien skandaali jota en tässä jaksa ruveta enempiä purkamaan auki..

Niin ja muuten, suurin osa Suomessa elinkeinoaan harjoittavista alan työntekijöistä on ihan syntyperäisiä suomalaisnaisia.. http://www.salli.org/ tuossa Suomessa "salaa" toimivista työntekijöistä..

Juu ja tuosta liike-elämäsopparista en kommentoi mitään,
kun ei ole mitään tuntumaa tuon tason busineksiin..
Onhan se varmaan Ollila&kump. aika kova häntäheikki  :2funny:,  ei varmaan markkinointistrategiat, tekniset innovaatiot yms meriitit ole paljon vaa`assa painaneet kun Nokiaa on lanseerattu maailmalle..Pääasia että Jormalla on jorma.. :2funny:

Vau..! Näyttää, että sinä todella olet prostituution asiantuntija! :)
Kunnioitettava meriitti,
etenkin kun tunnet reitit, paikantumat ja ammattiliiton noinkin tarkasti. ???
Oletkos ajatellut tarjota palveluja tiedoistasi järjestöille,
jotka tekevät seurantaa ko. bisneksestä? ;)

Ollilla ei ole enään paljon vaikuta Nokialla,
vaan Royal Dutch Shellin puheenjohtjana öljybisneksessä. ;)

Jos kuvittelit toimitusjohtajien tekevän markkinointistrategioita ja teknisiä innovaatioita yms.
niin sinulla ei todella ole asiantuntemusta tässä bisneksessä. :)

Juuh..ehkä sitten googlamisen expertti, en ota kunniaa muiden tekemistä tutkimuksista ja tilastoista itselleni.. ;)

Niin ja en väittänytkään tietäväni business-elämästä mitään, mutta sehän ei ollutkaan heittoni ydin.. ;)

Ja tämähän on taas aiheesta jo niin sivuraiteella ja kun ei tämä kuitenkaan johda taaskaan mihinkään niin annetaans muillekin näkökulmille puheenvuoro itse aiheesta eli "Uskollisuus"  ;)

Aivan järkky nörtti tällä hetkellä!(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/groan.gif)
Ainoa ihminen, jonka tiedä menevän vessaan läppäri kainalossa! :buck2:

Tämä siksi, että hän käy neuvotteluja paljon netin kautta.
Miehellä aivan liian monta kännykkää, jotka soivat helevato yötä päivää! :buck2:

Mieheni on toimitusjohtaja yhdessä yhtiössä ja osakkaana kolmessa
ja kaikilla on toimistot/tytäryhtiö myös USA:ssa Silicon Valleyssa,
joten välillä yöt ovat aivan mahdottomia,
kun se neuvottelee Stetsonien kanssa tietenkin meidän sängystä. :buck2:

Välillä, nykyisin aika usein, hän työskentelee kotoamme käsin ja tuolloin hän ei poistu
työhuoneestaan minnekään ja ihmisiä juoksee kaiken päivää
aamu varhaisesta myöhäiseen iltaan meillä
ja sen kanssa on vain elettävä
-myöskin viikonloppuisin. :buck2:

Minulle on juhlaa, silloin kun kotimme vapaa muista ihmisistä
tai vain lähdemme vuorille vaeltamaan tai kylpylään kahdestaan.

Välillä sekään ei onnistu, kun jokin sopimus täytyy saada aikaiseksi,
niin silloin viikonloput menee helposti esim. juuri kylpylässä
neuvotellen liikemiehien kanssa ja siellä on pakko olla
ja näyttää iloista nassua
(vaikka hampaat irvessä ja päällään seisoen).

Tänään minulla oli aamupäivästä vain kaksi neuvottelua
ja päätin työskennellä kotoa käsin.

Se oli virhe, koska mieheni päätti siten myös työskennellä
kotoa käsin, että saisimme muka aikaa toistemme kanssa
ja yhdessä on mukava työskennellä,

(...ha-ha-haa...)

mutta mieheni on puhunut puhelimessa aamu 8 jälkeen
ja on edelleen videoneuvottelussa. :buck2:

Juuri äsken puheluiden välissä hän kysyi, voimmeko mennä
illalliselle tunnin päästä ja kun kysyin,
mihin ravintolaan olemme menossa, hän ei ehtinyt edes vastata,
kun videoneukkari alkoi ja stetsonit ameriikan maalta vaativat
kaiken huomion. :tickedoff:

Huvittavinta on se, että mieheni lähettää minulle e-mailinä
asiansa, vaikka olen vain toisessa huoneessa. :crazy2:

Huomaatkos, ongelma ei ole muut naiset, vaan muut miehet! ;D :2funny:

Suhteemme pysyy kyllä hyvin tuoreena tällä tyylillä,
kun ikävävöi toista työn parista,
mutta ei ole kovin kiva saada illalla viereensä stressaantunut
ja väsynyt mies. :(

Asenne on eri asia kuin fakta. Se kun on vähän joka maassa niin että suurin osa palveluita käyttävistä on tavallisia perheenisiä. Siellä sitä ehkä sen katolisuuden takia vaan peitellään erityisen tarkkaan

Tässä muuten pari tietoiskua:
http://www.ex.ac.uk/~watupman/undergrad/aac/austria.htm (http://www.ex.ac.uk/~watupman/undergrad/aac/austria.htm)

Itävalta:
Population:
 8 million
Number of prostitutes:
 17,500
Of which migrant:
 Unknown
Prostitutes in Vienna:
 6,000 (population 2 million)
Of which migrant:
 5,400


Suomi:
Population:
  6 million
Number of prostitutes:
 4000
Of which migrant:
 1800
 
Tämä tieto voi jo olla vanhentunutta:
http://www.uri.edu/artsci/wms/hughes/austria.htm (http://www.uri.edu/artsci/wms/hughes/austria.htm)

Official Corruption and Collaboration

Police has generally tolerated the prostitution of foreigners, and investigating possible cases of trafficking in women has not been a priority for the police. (Interviews with police, "Trafficking in Women to Austria for Sexual Exploitation," IOM and the Austrian Minister for Women’s Affairs, June 1996)

http://www.state.gov/g/drl/rls/hrrpt/2003/27825.htm (http://www.state.gov/g/drl/rls/hrrpt/2003/27825.htm)

Women

Although there are no accurate statistics available on the number of women abused annually, violence against women was believed to be a problem. Police and judges enforced laws against violence; however, there were estimates that less than 10 percent of abused women filed complaints. The Association of Houses for Battered Women estimated that one-fifth of the country's 1.5 million adult women had suffered from violence in a relationship. An amendment to the 1997 Law on the Protection Against Violence in the Family extends the period during which police can expel abusive family members from family homes. In 2002, an injunction to prevent abusive family members from returning home was applied in 3,944 cases. The Government also sponsored shelters and help lines for women.

There is no single law covering all forms of trafficking in persons; however, Article 217 of the Criminal Code, which describes trafficking for prostitution, is the key provision for the prosecution of traffickers. Trafficking in women for prostitution and domestic service was a problem.

The country was a transit point and final destination for women trafficked from Bulgaria, Romania, Ukraine, Moldova, the Balkans and, to a lesser extent, the Czech Republic, Slovakia, and Hungary. The women were trafficked into Austria and other western European countries, primarily for the purpose of sexual exploitation. Women also were trafficked from Asia and Latin America to Austria for domestic labor. Police noted increased trafficking of Romanian and Bulgarian boys to engage in begging, stealing, and possible sexual exploitation.

The majority of traffickers arrested by police were citizens; however, the number of foreigners engaged in trafficking has increased over the years. Police estimated that a large portion of trafficking was controlled by organized crime, primarily from Eastern Europe.

 
Näin siis Itävallassa. Googlaamalla austria prostitution löytyy näitä linkkejä.

Sitten vielä tällainen tieto tuosta Lemniskatan linkistä

Seventy-five per cent of Finnish PLWHA are men. Foreigners contribute 26% of all reported HIV cases. Of the cases with a reported mode of transmission (1540), the majority are heterosexual (40%) or MSM cases (38%), while 19% are IDUs. The majority of heterosexual cases (60%) are individuals from countries with generalized HIV epidemics, with an additional 7% people who have sexual partners from this group.

Että se niistä suomalaisista jotka lähtevät hakemaan HIV:n Venäjältä...

Vau VE!
Nyt sustakin tuli varmaan prostituution "asiantuntija"  :2funny:

Hupsista, onpas täällä tuota tietoutta!

Tieto on valtaa!

Mutta onko sekään nyt niin luotettavaa?

Mietityttää mistä ihmeestä tuo kaikki tieto siepataan, mitkä tahot ovat noiden tietolähteiden tauastalla. Ja mitä ja ketä tuo kaikki hyödyttää?

Millekä nämä tiedot ovat uskollisia?

Mutta mielenkiintoista...

 



No se koira älähtää, jonka nilkkaan kalikka kajahtaa.  ;)

6 miljoonaa suomalaista..? :idiot2:
Siinä pikku heitto.. millin verran vikaan. ;)

Tässä Alankomaiden tilanne samasta linkistä..

Population:
 16 million
 
Number of prostitutes:
 25,000 – 50,000
 
Of which migrant:
 17,000 – 25,000

Sieltäkös se miehesi löytyi VE!..?  :D
 

No se koira älähtää, jonka nilkkaan kalikka kajahtaa.  ;)


 :idiot2: :idiot2: :idiot2: :idiot2:
Tätä mä en ole vielä oppinut, että jos keskustellaan yleisellä tasolla siitä onko  :kuu: stiltonia vai camembertia, niin MIKSI, OI MIKSI takertua lillukanvarsiin tahi heittää jotain perustelematonta henk.koht älämölöä osapuolelle, jota ei IRL edes tunne..
Hyökkäys on paras puolustus-ko?
 :idiot2: :idiot2: :idiot2: :idiot2:

Hmmm.... ::)

  :coolsmiley:

...ja se koira älähtää... ::) :P ;D :2funny:

Juuh..siltähän tuo vaikuttaa :coolsmiley:

Kaikkihan sen tietää että Hollannissa piisaa huoria! Jos olet Asterix lukenut mitä aiemmin kirjoitin, olet varmaan huomannut että omassa suhteessani ei tässä mielessä ole mitään valittamista   8). Mulle on sinänsä aivan yksi lysti paljonko missäkin maissa prostituoituja on. Toivoisin kuitenkin että pysyisit faktoissa etkä lapsuuden traumoissa.
Huomaan kuitenkin, että sivutat täysin kaikki tiedot jotka eivät sovi valmiiseen mielipiteeseesi (tai siirryt "hyökkäys on paras puolustus"-taktiikkaan), joten mitäpä tässä kuuroille korville  ::)...


 ;D
Jossain nuoruuden vaiheessa muuten mietin että pitäisköhän alkaa ottamaan rahaa, kun kuitenkin suhaa ympäriinsä. Onneksi järki kuitenkin voitti  ;D :angel:.

mestarillinen lilith 22 astetta  :skorpioni::a taistelee "petosta"
vastaan oikeudenkäynnissä asianajajinaan  :venus: ja  :merkurius:,
syytettynä uskottomuudesta vaikka papereissa lukee uskollisuus,
mitäpä sanoo valamiehistö?
(eteläinen vaaka,kiintotähti,16 astetta  :skorpioni:a siis kimpassa perääntyvän merkuriuksen kanssa)

Kiitos. :smitten:

Exäni kohtelevat minua hyvin.
Olemme edelleen ystäviä ja yhteydessä. :)

Huonoja kokemuksia minulla on vain parista ihailijasta,
jotka ovat ovat syystä tai toisesta pettyneet,
etten ole halunnut suhdetta.
Kahvia pidemmälle niiden kanssa en ole koskaan mennyt,
joten tuskin voi puhua existä.

Minulla on vain yksi teini"rakkaus" 17-18 vuotiaana,
joka päätyi täysi-ikäiseksi tullessani oikeuteen
pahoinpitelystä.
Ei liene yllätys, että tyyppi oli suomalainen. ;)

Olen 31 vuotias, joten en laske moista kokemusta
enään päänvaivakseni. :)

Jotkuthan olivat väkivaltaisia, ellen väärin muista? Se oli vain tämä yksi suomalainen? Kuka oli se vainoaja-diplomaatti?

Onko mies koskaan myöntänyt pettäneensä sinua - minullehan yksi olisi jättänyt sanomatta, ellei nainen olisi kertonut, heh. Mikä on joukkarimiehesi nousu/kuumerkki? Kuukaksos-joukkarini ei ollut uskollista sorttia.

Miten arvioit että miehen rakkaus ja uskollisuus kestää kauan? Olitko ennen naimisissa?

Niin ja miksi hän on se oikeampi?  :laugh:

Hehehehheh... :D :2funny: ;D
Tämäkö se on syypää siihen, että olen syytettynä
astron oikeudenkäynnissä kaikesta pahasta parisuhteessa
ja vieläpä monissa eri maissa?  :D :2funny: ;D :2funny:

Itse ajattelin, että saamme jälleen yhden astromarttyyrin
lillunkan varsista, kun verbaaliläppä osuu ja uppoaa
uskottomuuden ja yksinäisyyden suohon niin syvälle. :D :2funny: ;D

Ken verta nenästään kaivaa sanomalla olevansa onnellinen parisuhteessaan,
vieläpä uskottoman ulkolaisen kanssa! ;D

Mitä sanoo valamiehistö uskottomuuten taipuvaisen suomalaisnaisen
ja nörtti-ulkolaisen liitosta..? :angel:

Kyllä häät pitää nyt varmaan perua,
että saan jonkun ongelman miehestä, että astonaiset ovat tyytyväisiä.. ::)

 :2funny: :D :2funny: :D

Etkö sinä Asterix vihaa tuota parisuhde-sanaa, niin arkinen. Miten olisi raivoisan romanttinen rakkaussuhde? Ilmeisesti se oikeampi kuin se toinen?

Toivottavasti et tarkoittanut minua? Ajattelin vain että miten todellakin arvioit miestä. Olen ollut monta kertaa onnellinen - tietyn aikaa. Nyt olen mieluummin yksin kunnes löytyy jonkun rajan takaa (?) jotain kunnollista.  :angel:

Eiköhän monella suomalaisnaisella ole ihan ok liitto suomalaismiehen kanssa, muutenhan menisi vähän sekaisin nämä kuviot. Kaikkien pitäisi hakea muualta.  :coolsmiley:

   

Öööh, minä en kyllä ymmärrä, miten näissä aina näin käy? Uskallankohan tähän kommentoidakaan, että minä, supervaaka viitoshuonepainotuksella (siellä  :pluto: :neitsyt: :aspect_con: :merkurius: :vaaka: :aspect_con: :aurinko: :aspect_con: :uranus: :aspect_con: Lilith (!) :aspect_con: :venus: (edelleen  :vaaka:) ja olen NAIMISISSA Jousimiesnousuisen Jousimiehen kanssa, jolla  :kuu: :kaksoset: ja olemme olleet yli 10 vuotta OMISTAUTUNEITA toisillemme, jopa niin symbioottisesti, että on ollut pakko tehdä tilaa itselleen. Mutta ei muiden avulla, vaan ihan itsenäisesti  ;)

PS. Karttaa täytyy katsoa kokonaisuutena; siipallani Härkä-Juno yhtymässä Saturnukseen 4. huoneessa, aika lailla kotiin ja avioliittoon vakiinnuttava kuvio! Ja itse olen ollut hmm, vaihteleva, aiemmissa suhteissani, nyt ei ole ollut tarvetta. ...Vaikka tuo 5. huone promiskuiteettia huutaakin  ;D

Sitten alkuperäiseen kysymykseen (ettei jäisi lillukanvarsia vastaan taisteluksi  ::)): Uskollisuus. Minulle se on ennenkaikkea KUNNIOITUSTA, niin itseäni kuin toisiakin kohtaan! Uskottomuus on niin tavattoman epäkunnioittavaa... Eri juttu on se, jos puolisoilla on ns. tietoinen sopimus (toisiaan kunnioittava ja molemminpuolinen sellainen), pohjimmiltaan jo sananakin "pettäminen" on pettymyksen tuottamista, sitä, ettei sovitusta ole pidetty kiinni. Ja yleensä perusoletuksena parisuhteessa on se sanaton sopimus, että molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus on niin suurta, että uskollisuus on itsestäänselvyys.

Elämä ei kuitenkaan ole mustavalkoista. Emme voi soveltaa toisiin ihmisiin (ja toisiin parisuhteisiin!) samoja kriteerejä kuin itseemme. Omassakin elämässä on "harmaita alueita", niiden tutkiskelun jätän itselleni  8)

Ai niin, tämä tärkeä kysymys jäi pohtimatta:

Vastaus ensimmäiseen riippuu siitä, millaisia arvoja itsellä on... Jos kokee arvoikseen totuudellisuuden ja toisen kunnioituksen, niin eipä taida voida. Jälkimmäinen onkin vaikeampi, mutta silti vastaisin siihen että mielestäni EI. Silloin on kyse uhrautumisesta, ja tekee vääryyttä myös toiselle osapuolelle. Heh, ellei kyse ole karmasopimuksen täyttämisestä  :D. Niilläkin on aikansa, tosin.

6 jäsentä ja 0 vierasta katselee tätä aihetta.  :smitten:

5 huoneeni varmaan lupailee hankalia suhteita.. no ei.. tarkistanpa, nimittäin ei se Saturnus siellä neliöitä muistaakseni tee. Mutta ehkä jotenkin kuivan asiallinen suhtautuminen suhteisiin - paitsi kun joku vie tajun kankaalle.. ei ole onneksi vähään aikaan. En ole potentiaalinen pettäjä, olisin aika hyvä kumppani SUHT työnarkoottiselle henkilölle. Joukkarin kanssa koettua symbioosia kaipaan. Sellainen osoittautunut harvinaiseksi.

 Saturn Opposition Uranus   

Relationships may be difficult for you. When you have to work closely or just be with someone, you feel a constant tension between what you want and what the other person wants. (tuossa mielessä vaikka olen koettanut sopeutua muihin, on ok olla ilmankin)

Often in close relationships you contain your sense of frustration and keep on plugging to make the relationship work. But eventually the tension becomes unbearable, and you lose your temper or take an unexpected and hostile action against the other person. Such sudden flare-ups can do great damage, because they make people afraid of your unpredictability. The answer is to learn to release your tensions gradually and not hold on to them.

Huhuuu  :D Meikäläinen ei enää uskaltadu tänne kissatappeluun kommentoimaan  ;D

Ei tosissaan, keskustelua pitää aina olla   :)

Saturn in the Fifth House    5th hs

You are more reserved about expressing yourself than most people. This may be because you are afraid of making a bad impression or because you feel you should live up to very high standards of behavior. It is difficult for you to play like other young people, because you feel that you are wasting your time. You prefer games that teach you something or train you in a useful skill.

You prefer to be around serious people, especially those who are older and, you believe, wiser than yourself. Unconsciously you think of such relationships as learning experiences.

Your reserve and shyness may lead to misunderstandings with people your own age, and you may find it difficult to form friendships with them. However, you will probably have a few relationships that are quite good, so you shouldn't feel especially lonely.

*Oikeastaan oma karttani keskittyy enemmän huoneisiin 2, 3, 10, 11, 12 eli varat, matkat, suku+ystävät, ura, suunnitelmat ja henkisyys kuin tähän flirttipuuhaan, siksi varmaan olen automaattisesti aika uskollista tyyppiä.

Tilasin sen transiittitulkinnan tuolta harmoniahuoneelta, josta kerroit GS, mutta en ole vielä sitä saanut. Haluaisko joku vilkaista karttaani?

Ei tämä kissa ainakaan tappele  ;)

Ajattelin lähinnä noita transiitteja ja planeettoja eri huoneissa, joista mainitsit.  :)

Sorry, off topic.  ;D

nythän on jakoviikot menossa..
ja kissanaiset liikkeellä iltakaffen merkeissä...

Pallaskissa onkin leppoisa kotikissa  ;D
Vai ;) ?

 :smitten:

Artemis, oi, olen  :smitten:
Mutta kyllä minultakin kynnet löytyvät, en ole antanut itseäni silpoa.

Purrr. *kehrää*

Varsinaisista suhteista vain tämä yksi suomalainen.
Tosin olen joutunut pahoipidellyksi suomessa ja suomalaisten taholta
pariinkin otteeseen, mutta suhdetta niihin ei kuulunut.

Vainoaja-diplomaatti on/oli ihailija, jolla oli toiveita suhteeni,
mutta illallista pidemmälle se ole koskaan mennyt.


Suhteissani valitettavasti minä olen ollut se,
joka on taipuvainen hairahduksiin.  :-\
En oikein osaa valita kahdesta yhtä hyvästä karkista. ;)

Mieheni on Härkä, tämä toinen on se Jouskari. ;D
Mieheni on syntymäajan korjauksen jälkeen :askendentti: :neitsyt:
ja  :kuu:  :kaksoset:,
mutta muutoin hänen aspektinsa ovat lähes samat kuin minulla. ;)

Mustasukkainen kyllä, mutta ei ainakaan vielä kovin häiritsevästi,
paitsi, että hän pyrkii seuraamaan tekemisiäni,
joten soittoja tulee useita illassa/päivässä, kun liikun ilman häntä.
Hänellä on vapaus tehdä mitä hän haluaa. :)

Jouskari on  :askendentti: Leijona ja muistaakseni  :kuu: :skorpioni: tai  :vesimies:,
en tosin ole varma, kun minulla ei ole hänen karttaansa tehtynä. :idiot2:

Hän on hurjan tulinen ja varsin mustasukkiainen ja kilpailun haluinen,
mitä tulee mieheeni.

Mieheni ja hän ovat jo vuosia ottaneet yhteen
ja heilutelleet sapeleita toistensa edessä milloin mistäkin. ;D
Niin kauan kuin olen heidät tuntenut! :D


En mieti miehen uskollisuuksia, omassanikin tekemistä. ;D
Ajattelen näin, että jos mies on mennäkseen jonkun muun kanssa,
niin sitten menee. En minä ole kenenkään vartija. :)

Rakkaus kestää, jos se on oikeaa rakkautta, eikä riippuvuutta tai omistushaluisuutta.
Jos ei kestä, ei ole minun päänsärkyni. :)

En ole ollut naimisissa. :) Jumalan kiitos.. ::)
Olen perunut hääni 3 viikkoa ennen hääpäivää joskus vuosituhannen vaihteessa. Iski paniikki. ::)
Olen ollut kihloissa 2 kertaa ja kieltäytynyt kihloista 3 kertaa
ja tällä hetkellä yritän olla panikoimatta
ja rakastan kahta miestä yhtä aikaa. :buck2:

Voi minua..(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/doh3.gif)



En usko, että on olemassa vääriä tai oikeita ihmisiä.
Kaikki ovat tärkeitä kokea. :)

Kemiat, ajatukset ja ideat lyövät yhtä mieheni kanssa. :)
En voi sietää itseäni tyhmempiä ihmisiä, etenkään parisuhteessa. ;D

Mieheni kanssa arki on varsin miettyttävää, eikä hän tee ongelmia
mitättömistä asioista, kuten yleensä miehillä on tapana,
kun ne haluaa riidellä ja tehdä typeriä draamoja.

Hän on oikea koomikko ja vieläpä varsin komea sellainen.  ::)

Mutta suurin syy... Hän rakastaa minua sellaisena kuin olen,
kaikkine huonoine puolinenikin. :)

Mutta on tuo toinenkin kiva.. ::)

..ja hänkin antaa minun olla minä kaikkine puolineni. :)

He molemmat ovat tunteneet minut kauan
ja nähneet elämääni ja exiäni niin ylämäissä ja alamäissä
ja he silti ovat
kaiken tuon jälkeen elämässäni tiiviisti. :)

Sitä kutsuisin jo jonkin asteiseksi rakkaudeksi. :)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/939593831_l.gif)

En yhtään epäile  ;) Kyllä kotikissaltakin kynnet löytyy  ;D
Meikäläinen on Karvinen  :D Mukavuudenhaluinen, kova syömään ja ovela  :)

 :2funny:

..ja kaikki olivat uskollisia omille mielipiteilleen ja elivät
valamiehistön langettaman tuomion onnellisina loppuun asti..

Itseasiassa en edes ole ovela, toisinaan vähän ilkeämielinen  ::)
Tiedäthän miten Karvinen aina kiusaa Oskua ja syö kaikkien ruuat  ;D

Onpas hölmöt jutut taas, väsyttävä iltapäivä  :)

Tulisen intohimoisen romanttinen
kuuma rakkaussuhde x 2..! :D
 ::) :P

Yritän puhua kieltä, mitä muutkin ymmärtävät. ;D


En tarkoittanut. Enkä oikein usko, että olet oikeasti yksinäinen.
Sinulle se on valinta kysymys,
mutta pitää muistaa minun itsenikin,
että kaikki tässä maailmassa eivät voi valita
"parisuhdemarkkinoilla" ja yksinäisiä vastoin tahtoaan on monia. :-[



Niin. ;) Minähän olenkin puhunut vain itsestäni ja omista kokemuksistani ja huomasin,
että muutama otti sen henkilökohtaisesti. ;)

Minkä minä sille voin, että oma kokemukseni on tämä.

Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta tehdä sille mitään
vai pitäisikö kaikkien suomalaisnaisten sitten alkaa
käsittelemään kokemuksiaan heille ulkomaalaisista miehistä,
esim. turkkilaisista tai vaikkapa arabimiehistä,
joita kohtaan aika monella suokkinaisella on vain epäilyjä
tai negatiivista sanottavaa?  :coolsmiley:

Kuten sanottua, en ole kokonaan suomalainen
ja se antaa jo eri aspectit luonteeseen
ja tapaan ajatella ja tyyliin elää ja oma kokemukseni on,
että se ei sula yhteen useimpien suokkien kanssa,
joille minun silmilläni katsottuna riittää
vaatimattomuus kaikilla elämän saroilla,
ajattelussakin... ::) :P

En olekaan yksinäinen, olen yksin, Itsessäni verrattain täysi, en ottanut intohimosuhdetta ilman rakkautta.. olen vapaa suhdeongelmista ja se on helpottavaa.. KUN rakkaus on, se ON sitten taas.

Monilla suokeilla kuten minulla on ulkomaan verenperintöä.. Pohj. Euroopasta.

Samoin - en oikein usko että sinulla on TODELLISIA ongelmia olla uskollinen? Jos toinen karkki on vain eri kuoressa, onhan se vaihtelua, mutta.. jos miehelläsi on tiukka asenne.. huomaattehan, vaaka on diplomaatti.  :smitten:

 :) :smitten: :) :smitten:

Tärkeä aihe joten nostan ketjun ja vastaan:

1. Uskollisuus on jotain, jota voi horjuttaa, muttei kaataa.
Lopulta, ajan kanssa, uskollisuudesta tulee Todellista Uskollisuutta, jota ei voi edes horjuttaa.
Se on kuin Suuri Kallio

Kuin Avaruus - On Aina
Kuin Aurinko - Epäilemättä säteilee
Kuin valtameri - Vesi on ja pysyy

2. Uskollisuus on todella tärkeää, varsinkin avaruusseikkailuissa jossa me kaikki olemme enemmän tai vähemmän. Olento joka kääntelee takkiaan jatkuvasti, tekee tuhoa omille energioille ja sielulleen.

3. Ilmenee kyllä, olen ollut Jumalalleni Yeshualle Lojaali ja uskollinen.
Vähän on heilumistakin matkalla ollut, mutta lopulta olen aina palannut pitkämielisen ja armollisen Jumalani suojaan.
Parhain Jumala jonka ihminen voi itselleen tunnustaa.  :smitten:

4. Uskollisuus toimii mielestäni aina molempiin suuntiin, jos ei, se on jotain muuta

Uskollinen pitää olla omilleen. Tehdä minkä sanoo.
Ei se vaadi sen enempää.
Ja sitten vielä itselleen. Ja ennenkaikkea, itselleen.