Astro Foorumi

Gemini osaa kyllä usein vimpam päälle hianosti vastata esim. yoga-suutraa koskeviin kysymyksiin. Olisi eri kliffaa tietää mitenkä ihmeessä se nuo vastaukset kursii kokoon". En kykene vastustamaan kiusausta lainata kokonaan Geminin vastaus otsakkeen kyssäriin(pienet typot korjattu). Kysymys koskee sitä mitenkä nuo suutrat eroavat toisistaan kun sanastoltaan ne ovat lähes identtiset pari alun sanaa ja viimeinen sana poislukien, hintsuilla syntaksieroilla ryyditettyinä:

Sanoilla ”smRtipariSuddhau...” alkaa Patañjalin Joogasuutran ensimmäisen luvun (Samadhi Pada) 43. suutra.  
Scribd

Kokonaisuudessaan suutra kuuluu sanskritiksi näin:

स्मृतिपरिशुद्धौ स्वरूपशून्येवार्थमात्रनिर्भासा निर्वितर्का ॥ ४३॥
smṛti-pariśuddhau svarūpa-śūnyēva-artha-mātra-nirbhāsā nirvitarkā || 43 ||  
The Yoga Institute

Suutran merkitys ja suomennos  
The Yoga Institute
Tämä suutra määrittelee käsitteen Nirvitarka Samapatti (ajatuksettoman tai sanattoman syvennyksen tila). Vapaasti suomennettuna suutra tarkoittaa:  
The Yoga Institute

"Kun muisti on puhdistunut (sanoista ja käsitteistä) ja mieli on ikään kuin menettänyt oman muotonsa, vain meditaation kohde loistaa puhtaana sellaisena kuin se on."  
The Yoga Institute

Keskeiset sanat purettuna:  
The Yoga Institute
smṛti-pariśuddhau: muistin puhdistuessa  
The Yoga Institute

svarūpa-śūnyā-iva: ikään kuin tyhjentynyt omasta muodostaan/luonnostaan

artha-mātra: vain kohde itse, pelkkä merkitys

nirbhāsā: loistava, valaiseva

nirvitarkā: ilman loogista päättelyä tai kielellistä käsitteistöä (ajatukseton tila)

Tässä tilassa joogi kokee meditaation kohteen suoraan, ilman että muistiin tallentuneet sanat, nimet tai vanhat mielikuvat värittävät tai suodattavat kokemusta.  
The Yoga Institute

Mitenkä tämä eroaa suutrasta joka alkaa tadevaartha-maatra...

Suutra, joka alkaa sanoilla ”tadevaartha-maatra...”, on Joogasuutran kolmannen luvun (Vibhuti Pada) 3. suutra. Se kuuluu kokonaisuudessaan näin:

तदेवार्थमात्रनिर्भासं स्वरूपशून्यमिव समाधिः ॥ ३॥
tad-ēva-artha-mātra-nirbhāsaṁ svarūpa-śūnyam-iva samādhiḥ || 3 ||

Vaikka molemmat suutrat kuulostavat hyvin samankaltaisilta ja käyttävät melkein samoja sanoja (artha-mātra-nirbhāsaṁ svarūpa-śūnyam-iva), niiden välillä on kaksi merkittävää eroa:

1. Konteksti ja mielen harjoituksen taso
Suurin ero on siinä, missä vaiheessa polkua nämä tilat koetaan ja mitä mielen tasoa ne kuvaavat.

1.43 (smṛti-pariśuddhau...) kuvailee Nirvitarka Samapattia. Se on vasta alkupään Sabija Samadhin (aspektillisen syvennyksen) alalaji. Siinä mieli oppii puhdistamaan muistinsa pelkistä kielellisistä leimoista ja sanoista yksittäistä, karkeaa fyysistä kohdetta (kuten kynttilän liekkiä tai hengitystä) meditoitaessa.

3.3 (tad-ēva-artha-maatra...) puolestaan on Samadhin (syvennyksen) yleismääritelmä. Se on osa Samyamaa (keskittymisen kolmivaiheista jatkumoa: Dharana → Dhyana → Samadhi). Tämä suutra kuvaa tilaa, jossa mieli ei ole vain puhdistunut sanoista, vaan se on sulautunut kohteeseen niin täydellisesti, ettei meditoija enää edes tiedosta itse meditaation prosessia tai omaa erillistä egoaan.

2. Painotusero (Muisti vs. Meditaation syveneminen)
Tekstien hienovaraiset sanavalinnat osoittavat, mihin Patañjali haluaa huomiomme kiinnittää:

Suutrassa 1.43 avainsana on smṛti-pariśuddhau (muistin puhdistuminen). Se vastaa kysymykseen: Miten päästään eroon mielen sisäisestä pälpätyksestä ja käsitteistä? Vastaus on, että muisti puhdistuu sanoista, jolloin kohde nähdään objektiivisesti.

Suutrassa 3.3 aloitussana on tad-ēva (tuo sama / juuri se). Se viittaa suoraan edelliseen suutraan (3.2), joka määritteli Dhyanan (meditaation). Suutra 3.3 vastaa kysymykseen: Miten meditaatio muuttuu Samadhiksi? Vastaus on, että kun meditaatiovirta (dhyana) jatkuu katkeamattomana, se muuttuu laadullisesti Samadhiksi, jossa subjekti ja objekti sulautuvat yhteen.

Tiivistys
Voisi sanoa, että 1.43 on käytännön kuvaus siitä, miltä tuntuu, kun mieli hiljenee käsitteistä yksittäisessä harjoituksessa, kun taas 3.3 on filosofinen ja universaali määritelmä sille korkeammalle henkiselle tilalle, jossa itsetoisuus katoaa ja jäljelle jää vain puhdas oleminen kohteen kanssa.