Astro Foorumi

Onko muita jotka tunnette henkisen kehityksenne takkuilevan. Minulla nimittäin on aika kausittaista tämä kehitys. Saattaa olla pitkän aikaa että pääsen eteenpäin: Mietiskelen, liikun, syön terveellisesti, rentoudun, reikitän, luen alan kirjallisuutta,  jne. ja minulla on hyvä olo, tunnen valon ,harmonian ja keveyden; Jumalallisuuden sisälläni. Sitten jostain satunnaisesta syystä tai ilman syytä alan valua takaisin; jätän reikityksen, liikkumisen, terveellisesti syömisen, lukemisen, kaiken. Alan taas elää epäterveellisesti ja heitän henkiset asiat olan yli kuin niitä ei olisi olemassakaan. Keskityn vain "normielämään" ja maallisiin nautintoihin; materiaan, syömiseen jne.

 Usein kaikki lähtee liikkeelle jo kun yksi asia horjahtaa. Kun esim. alan syödä epäterveellisesti, jätän liikkumisen, samalla reikityksen ja kaiken muun kehittävän. Usein onkin niin että itselläni fyysisyys ja henkisyys ovat hyvin voimakkaasti yhteydessä. Kun voin henkisesti pahoin kroppa sairastuu, mutta henkinen pahoinvointi taas usein johtuu "fyysisestä rappeumasta".

 Millähän tuon lipsumisen saisi kuriin? Ainakin ettei heittäisi kerralla kaikkea jos yksi osa-alue takkuilee..Hmm. mutta kokonaisuuksiahan me tietysti ollaan, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Olen huomannut itsestäni että olen muutoinkin aika mustavalkoinen ja ehdoton ihminen. Jos ei jotain tee kunnolla, niin sama kun ei tee ollenkaan. Mietin juuri että: söin juuri suklaapatukan joten sama herkutella koko päivä, sama sitten myös maata vain sohvalla ja tuijottaa tv:tä, sama sitten myös polttaa tupakkaa. jne.
Huomenna taas kaikki uusiksi.

  Tämä on yhtä aaltoliikettä. Mainittakoon että minkäänlaista masennusta tms. ei asiaan liity (ei ainakaan itsestäni), vaan takkuilu on enemmän siinä kun tiedän voivani saavuttaa TODELLA hyvän olon, niin miksi ryven tässä tasapaksussa. Kuvittelen sen olevan helpompaa, vaikka todellisuudessa asia on toisin päin.

Tunnistatko itseäsi? Kertokaahan kokemuksia ja vinkkejä. Turhauttavaa tämä alkaa olla.

Laiskuus - perisynti >:(

Voi voi.... Samaa olen täällä potenut....!  :D

Ja suren kamalasti sitä, että arki niin voimakkaasti vie mukanaan ja "maadoittaa" liikaakin...

Koko kesän elin lähes täydellisessä harmoniassa itseni ja maailmankaikkeuden kanssa. Olin tyyNi, rauhallinen, edistyksellinen ja kaikkea sitä ihanaa. Töiden alkaessa surin jo valmiiksi sitä taantumusta, jonka tiesin tulevan.... JA SE TULI.

Arjen keskellä on tosi vaikeaa pysytellä harmoniassa kenenkään kanssa. Jatkuva kiire ja väsymys. Huonosti syöminen, nukkuminen ja lepääminen. Oma aika kortilla ja sekin vähän lepoaika menee vain nukkumiseen.

Ja sitten sitä alkaakin tinkiä kaikesta edistyksellisestä....

En tiedä. Miten vaikeaa voikaan olla ihmisen tasapainoilu tässä elämässä...? Fyysisyyden asettamien haasteiden kanssa on tultava toimeen, on elettävä tässä yhteiskunnassa, tässä sivilisaatiossa haluten silti muistaa oma valoisuutensa ja henkisyytensä.

Miten vahva ihmisen pitää olla pystyäkseen suoriutumaan kaikesta "kunnialla" tai kuuluisiko kysymys kuitenkin; pitäisikö meidän edes...? En tiedä.

Minulla ei ole "hajuakaan" miten tässä elämäntilanteessani voisin tai kykenisin arjessani muistamaan ja toteuttamaan niitä kaikkia jaloja toimintojani, joihin lomalla jää aikaa... Valitettavasti.

Hei vaan,
veitte jalat suustani, melkoista vuoristorataa tämä elo. Perusvire on oikein positiivinen, sellainen jännä odottava tunne, ihan kuin jotain "merkittävää" olisi pian tapahtumassa, mutta mitä? Olen menossa reikin kakkoskurssille marraskuussa ja ehkäpä odotan mitä se tuo tullessaan? Luulen kyllä, että se on jotain muuta..

Sitten tulee näitä ns. laiskuuspäiviä, en liiku, herkuttelen epäterveellisesti tms.. ja pian aloitan jälleen alusta hyvän jakson. Uskon kyllä, että ehkä tässä oppii olemaan vähitellen vähemmän ankara itselleen.

Kertokaa vinkkiä, miten sitten sellaisen pysyvämmän tasapainon saavuttaisi, vai onko tämä elo vaan tällä hetkellä tällaistä poukkoamista, koetellaan jollakin tavalla sitä, että minkä puolen valitset, henkisyyden vai jotain muuta?

Hali :)

Hienoa että olet menossa kakkoselle, tuo varmaan sitä odottamaasi muutosta jota ennakoit:) Itse kävin kakkosen kesällä, ja muutosta tuli, tosin tuntuu taas alkavan taantumiskausi.

Itselläni oli talvesta asti vaivannut jatkuvat nivelkivut, mutta kun sain kakkos reiki-vihkimyksen kipuilut loppuivat täysin seinään, ei mitään oireita sen jälkeen. Ihmettelen vieläkin kuinka voimakas vaikutus oli. Reiki ykkönenhän puhdistaa jo kehoa ja mieltä, monethan esim. oksentelevat kurssin aikana ja muuta, mutta kakkonen avaa jo "korkeampia" taajuuksia.

Ykkösen jälkeenkin (n. 1,5v sitten) oli pitkä hyvän olon kausi, ja reikitin itseäni säännöllisesti. Samoin kakkosen jälkeen kun hoidin itseäni. Kummasti se reikitys vaan "unohtuu" ja huomaan että alkaa chakrat tukkeutua. Miksi se tuntuu niin vaikealta, vaikkei tarvitse kuin maata ja laittaa kädet päälle, ja kakkosen jälkeen vielä helpompaa kun voi lähettää.

Kyllä se on nimenomaan tämä arki joka vie mukanaan.
Vaikka itse olen nyt äitiyslomalla, ja kotona vielä pari vuotta niin silti tuntuu ettei muka olisi aikaa. Tietysti tuo pikkuneiti vie aikaa, mutta kun mitään ulkopuolisia velvotteita ei ole, niin nythän olisi juuri hyvä aika "avautua".

Koska olet muuten käynyt ykkösen ja miten se vaikutti elämääsi? Onnea reiki-polullesi :smitten:

Täytyy myöntää, että hyvin herkästi sitä tulee ajatelleeksi asioita egokeskeisesti ja sitten jälkikäteen huomaa, että voihan räkä kun en osannut siinä ja siinä kohdin käsitellä/nähdä asiaa henkisesti. :-X

Ei asiat tapahdu pakottamalla, eikä kehitys.

Ei mistään pakottamisesta olekaan kysymys,vaan kun tietää että asioiden pitäisi olla toisin, ja intuitio ohjaa oikeaan suuntaan, mutta oikeastaan "pakottaa" itsensä toimimaan toisin, totutuilla tavoilla, mistä taas seuraa huono olo kun ei ole seurannut sisäistä ääntään.

Ei tuossa ole kyse muusta kuin siitä tekeekö jonkun asian tietoisesti vai ei...
Sä et vaan ole tietoinen silloin, kun teet jotain.
Kokeile seuraavan kerran tehdä tietoisesti se totuttu juttu mitä olit tekemässä.

Ei ole mitään intuition vastaisesti tai sen mukaisesti toimimista, hyviä tai pahoja tekoja, on vaan tietoista ja ei-tietoista toimintaa.

Olet varmaan aikalailla oikeassa. Mutta uskon kyllä myös että ihminen voi kuunnella intuitiotaan ja näinollen toteuttaa paremmin elämäntehtäväänsä,  ja näinollen voi myös toimia sen vastaisesti, myös tietoisesti. Vaikka olisi tietoinen, ei se tarkoita että aina olisi tarpeeksi "vahva" tai halukaskaan toimimaan sen mukaisella tavalla. Kyllä kehitys lähtee vierimään itsestään kun sen itse avustaa sysäämään liikkeelle. Mutta ei se itsestäänkään käy, on monesti helpompi antaa virran viedä kehityksen vastaiseen suuntaan..

Tuota..., mistä tiedät, mitä elämäntehtäväsi on ja mitä se ei ole
- voidaksesi katsoa toimivasi sen vastaisesti?

Jos näet moinen "vastaisuus" toteuttaakin elämäntehtävääsi...  ;)


Tuota... (jälleen), mistä tiedät, mikä on virran viemistä kehityksen vastaiseen suuntaan ja mikä kehityksen myötäistä virtaamista?

Jos näet virran myötäileminen joka tapauksessa kuuluukin kehityksen suuntaan...  ;)

 

Uskon että olemme asettaneet itsellemme ennen tänne tuloa tietyt tavoitteet ja opiskelut, elämänpolun. Polku on siis valmis ihanteena, mutta harva pystyy sitä suoraan kulkemaan. Tietysti siihen kuuluu myös vaikeuksia minkä kautta oppia nämä läksyt. Valintamme maan päällä kuitenkin usein poikkeavat tältä polulta suurestikkin, ja intuitio on se joka neuvoo tietä takaisin. Jos intuitioni selkeästi kertoo mitä tehdä, mutta toimin sen vastaisesti, on poikkeama polulta suurempi, ja saa aikaan huonon olon.
Tietysti poikkeama voi myös vahvistaa tien kulkemista, mutta olisi ollut toinenkin vaihtoehto. Kenties helpompi, kenties vaikeampi, mutta tavallaan oikeampi..

 ::)

Itse ajattelen niinkin, että elämänpolku syntyy sitä askeltaessa.
Näin siksi, koska uskon olevani jo perillä siinä, mitä kohti taivallan.

Eli lähtemätön siitä, mihin en voisi olla päätymättä takaisinkin.
Ehkäpä eteenpäinmeneminen synkronoituukin perilläolemisen tämänhetkisyyteen.

 :)

Intuitio on minulle hieman tai melkoisestikin eri asia kuin omatunto.

Omatunto kolkuttaa ja ajaa ihmistä kulkemaan "viitoitettuja polkuja"
saati että se voi soimata "la traviatasta" eli tieltä eksymisestä.

Omatunto muistuttaa läksyistä, intuitio tietämisestä.

Vaan kun on kulkenut läpi ristiriitojen tulen,
huomaakin poluuntumisen asettuneen - naps! - kohdalleen.

Jolloin kamalimmastakin kokemuksestaan voi olla jopa kiitollinen.

Olen samaa mieltä kuin Hurme edellä:
intuition mukaisuutta/vastaisuutta ei ole,
koskapa intuition tarkoituksena ei ole pakottaa noudattamaan jonkinlaisia "oikeita" ennakkovarauksia vaan vapauttaa avoimuuteen ratkaisuissaan.

Käyttämään niin kude- kuin loimilankojakin:
erehtymisten kautta onnistamisen vaihtoaskellusta. 

Intuitio seuraa hetkessä - älyvapaasti. ;)

Mitäpä jos tuon henkisyyden suorittamisen jättäisi pois..? ;)

(Monilla) Ihmisillä on välillä aivan mahdottomia vaatimuksia ja odotuksia siitä, mitä henkisyyden tulisi olla (heidän omasta mielestään) ja tämä laittaa egon pomoksi sekä hengelle että ruumiille, joiden täytyy taipua mitä erilaisimpiin venkuroihin ja rituaaleihin ja sääntöihin.

Tämä vain siksi, että ihminen haluaa näyttää paitsi itselleen,
niin myös muille, miten henkinen on. :)

"Lipsumisia" tapahtuu kun henki tai/ja ruumis haluavat ottaa vähän
vapaata diktaattori egosta. :)

Miten muuten selittäisitte "kummalliset" mielihalunne
(vaikkapa suklaaseen, kahviin, liikkumattomuuteen jne.)
vaikka olette niin "hyvinvoivia" "hengellisyydessänne"...? ;)

En sano, että tie olisi väärä. Se on mitä oikein. :)

Toinen menee toisella tavalla, toinen toisella.
Toinen tulee suklaata ja hampurilaisia mussuttaen,
toinen paastoten ja kontaten, toinen mitä milläkin  rituaaleilla.

Mikään niistä ei ole sen oikeampi tai väärempi. ;)
Lopputulos on kuitenkin sama. :)

Ihminen eläissään tahtoo Mestariksi Mestari paikalle.
Tämä on hyvä pyrkimys, sillä Mestareitahan he ovat. :)

Mestariksi tuleminen tekee hyvää egoillemme, kun se tapahtuu
ihmisten luomien tiettyjen kaavojen ja sääntöjen mukaan. ;)

Kun se on täytetty, alkaa seuraava kehitysvaihe ihmisen elämässä. :)

Sanon kuitenkin, että Mestari voi olla vaatimattomassa katoksessaan meditoiva munkki,
suuria ihmisjoukkoja halaileva amma,
mutta myös lapsiaan halaileva äiti
ja vaatimattomassa raitiovaunukatoksessaan majaileva koditon. ;)

Jokaiselle löytyy Mestari, jonka esimerkkiä seurata. :)

Miten he ovat tulleet Mestareiksi, sisältää yhteen ihmiselämään
jo hyvin monta rituaalia, meditoimista, sääntöjä ja vaatimuksia. ;)

Montako ihmiselämää Mestariksi tuleminen on tarvinnut erilaisinen rituaaleineen, paastoineen, rukouksineen, ruokavalioineen jne? ::)

Miten Mestari (hengellinen viisas ihminen) voi olla Mestari tuntemalla
omakohtaisesti vain ja ainoastaan elämästä
rituaalit meditointiin, paastoon, ruokavalioon ja hengelliseen ajatteluun? ;)

Minulle Hengellinen Mestari on elämän Mestari
ja Mestari käy lävitse "koulunsa"
myös ihmiselämän hyvin nurjat puolet kaikkine epäonnistumisineen.

Täydelliseksi tullaan vain yhdistämällä kaikki puolemme
moniulotteiseksi kokonaisuudeksi. :)

Jos ne olisivat pelkästään ns. "hyviä" puolia, niin olisimme
yksiulotteisia. ;)

Universaalissa ei ole "hyvää" eikä siellä ole "pahaa".

Jokainen on Mestari omalla polullaan. :)

Kiitos, Asterix - sanasi suorastaan puhkoivat epätietoisuuteni!

 :smitten:

Näin ne Mestari täällä jo keskenään juttelevat, ettei parempaa enää voi tuohonkaan sanoa.  :)

Vaan omasta kokemuksestanikin täällä maan päällä voin sellaisen ilmaista, että jokaiselle kuuluikin nämä tasapainoa tuovat energiamme noin tuntea - eli heilua ikään kuin puolelta toiselle - sen takia, koska se elävä elämämme siten juuri HAKEE sitä tasapainoa. Ja nythän se on jo monen kohdalla saavutettu, joten eiköhän se kaikilla kohta jo helpota.  :)

Joku muu hallitsee mieltä ja tuhoaa sitä kautta elimistöä.


Toinen ei hallitse mieltään vaan sitä hallitsee joku muu ja päinvastoin.
Kumpi on mukavampaa sitten. Olla kontroloitu vai hallita itse itseään.
Toinen tuhoaa ja saastuttaa elimistöään ja toinen taas parantaa ja puhdistaa.

UUuu, TÄSSÄ HETKESSÄ siis-kö on muunnettu nyt niin paljon että pyristely on loppunut egoiltamme kaiken rajoittamisessa ja rajaamisessa sekä siinä keikuttelussakin äärestä toiseen? Siis että no more koskimelontaa?? Silloinhan KAIKKI on hyvin, tai paremminkin, kaikki ON vapaasti. AIka hurja ajatus että totta jo ois tietoisuuspäissä. :o :D :smitten: [JESJES-hymiö ;)]

Entäs ne yhä siellä täällä pilkahtavat miniemme "toiset" ja "ulkopuoliset" ::)? Jokos nekin aalto toisi/veisi ;) ?

Aaltoliike tosiaan vie ensin siihen päähän aivojamme, jossa egomme aina sanoi ensin, että ei kiitos, koska tuhoaa kehoamme.  :knuppel2: :police:
Vaan sen jälkeen se Valomme tuo sen tekstin näkyväksi oikealta puolelta aivojamme sellaisin teoin, ettei sitä "ei"-sanaa enää näykään vaan sieltä aivoistamme saammekin uudenlaisen ohjeen.  :)
Eli "Kiitos, otan mielelläni aivan kaikkea mitä mieleeni nytkin tulee ja siten hellin tätä ainutlaatuista kehoani."  :) Jolla aionkin matkustaa tästä eteenkin aivan turhia murheita vaille.  :smitten:

Heh.. Harhaanjohtaja on puhunut :) Ugh!
Ei muuta kuin suklaata naamaan niin että napa ruskaa ja naama kukkii. :)

Aivan totta juupeli. Irtipäästäminen siitäkin kuvituksesta että jokin jotakin meille tekisi - taas sitä pelkoa, kylläpä se egolo on kova pelkäämään kun ei mistään päästäisi irti, on harhain maassa hyvä asustaa. Vaan jos otamme taas sieltä toisesta päästä sitä valoa mukaan ja käymme kotiluolassaan niin sehän jäisi housut kintuissa kiinni  :o

Mutta ne muuttuvat harjoittamalla

Suklaa on terveellistä, siinä on paljon flavonoideja, kaakao on terveellisempää kuin vihreä teekin  :D  :smitten:

Nimitykset eivät enää mieltäni "pahenna", sillä olen senkin kohdan sieltä kollektioistamme puhdistanut!  ::) :smitten:

Vaan mitenkähän onkaan sen omasi laita, kun vieläkään et siitä vanhasta tavastasi ajatella, olekaan luovuttanut? Koska siitähän siinä vain kyse oli eikä mitenkään siitä, mitä pistää siihen suuhunsa.  8)

Totuus nimittäin ei ole voissa tai sokerisssa vaan AJATUKSELLA se kehommekin on luotu!  :smitten:

Ja suklaassa on hulluna magnesiumia ja muutakin terveellistä.

Jeps. Lisäaineita ja aromivahventeita..
Kumma kyllä raaka suklaa on aika mautonta.


Mää taistelen maailman tuhoavia houkutuksia vastaan vaikka lopun elämäni. Se on elämäntehtäväni.
:)

Mun suklaassa lukee, että kaakavoi, kaakao ja sokeri väh 70% kaakaota, en mä tiedä mitä suklaata sä sitten olet syönyt  :o

http://www.clevelandclinic.org/heartcenter/pub/guide/prevention/nutrition/chocolate.htm

Ihan oikein! Minä nimittäin tein sen jo omalla kohdallani ja päädyin tuollaiseen totuuteen.  :smitten:

Joten toivotan sinullekin aitoa totuutta pikapuoliin, että jää aikaa elämässäsi myös muuhunkin kuin siihen ainaiseen "taistelemiseen".  ;)
Sillä vapaus sittenkin on mukavampaa kuin se!  :smitten:

Meillä vaan on täysin erilainen näkemys siitä mikä tuhoaa ja mikä ei.

Taitaa olla ja sen takiahan tätä keskustelua käydään, että sinäkin sen huomaat. Koska minäni on jo siitä aineestamme vapautunut vaan sinä edelleen siinä "junnaat" eli irrota jo hyvä mies!  :D ;) :smitten:

Seuraan vain sydämeni ääntä ja se ohjaa näin.
Pitäisikö minun lakata kuuntelemasta sitä?

Ei tietenkään pidä tehdä koskaan muuta kuin sen, mitenkä sen teitkin, että saimme senkin kaiken jo uudeksi muunnettua. Sillä tehtäväsi olikin se kaikki ajatus siitä egomme luomuksesta eli kehomme "väärästä" ravitsemuksesta, tuoda esille tähän päivätietoisuuteemme, että kukin voi sen sitten omalta kohdaltaankin uudeksi muunnella sitä mukaan, kun tajuaa, että mitenkä se oma peili jo toimi!  ;) :)

Ja senkö takia täälläkin on koko viikonloppu syöty Guinnesin ennätystenkirjaankin pääsevät määrät ÖRH-ruokaa jotta tämäkin asia nyt sitten kertalaakista selvä on. SELEVÄ! :police:

Se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi kolmannelle. ;)

Mikä minä olen sanomaan,
mitä tietä kenenkin tulisi kulkea ja kuinka? :idiot2:

Onko olemassa oikeaa tietä sen enempää kuin väärääkään?  :idiot2:

Jokaisella on yksilöllinen tiensä
ja ne kaikki johtavat samaan lopputulokseen,
tuli sinne sitten paastoten, kontaten, ryömien, juosten, syöden,
itkien, nauraen, nauttien, kärsien... lista loputon. :)

Jokaisella on vapaus valita itselleen sopiva tapa. :)


Eilen kiipesin 2320 metrin korkeuteen vuoren huipulle.
Olin varsin ripeä muutamista vaikeista etapeista huolimatta,
aikaa meni 2h 40 min.
Päivä oli kolea ja sadevaroitus oli annettu.

Matka, joka kaikkine
erittäin vaikene kohtineen tappaisi monen hengellisen kasvun siihen paikkaan. ;)

Väsyneenä ja hytisten lähes sietämättömästä kylmästä vuoren huipulla istun jyrkänteen reunalla katsellen haukkaparin liitelyä ja juoden hyvin kofeenipitoista kahvia ja syöden täytettyä vehnäsämpylää ja pistaasipähkinöitä, joiden suolamäärä tappaisi
jo monen hengellisen kasvun siihen paikkaan. ::)

Kun haukka liitelee, niin sen siivistä lähtee jännä viuuuh!-ääni.
Äänen voi kuulla, jos malttaa olla hiljaa, jolloin ne uskaltautuvat lähelle. :)

Mutta vuoren huipulta pitää laskeutua alaskin.

Jos luulit ylöskapuamisen olevan helppoa, niin ei alastulokaan
ole sen helpompaa. ;)
Se rasittaa vain eri lihaksia ja kysyy erilaista hahmottamiskykyä,
kuin ylös kapuaminen.

Sade alkoi ja ennestään luihin ja ytimiin tunkeutunut kylmyys
muuttui suoranaiseksi kivistykseksi luissa ja lihaksissa. :buck2:

Matka, joka tappaisi jo monen hengellisen kasvun siihen paikkaan. ;)

Tänään koko ruumiini särkee niin paljon, että se haittaa kävelyäni. :buck2:
Koska sairastan perinnöllistä verenvuototautia, en voi käyttää
useampia särkylääkkeitä.

Odotin iltapäivä viiteen päästäkseni aamiaiselle samalla kadulla olevaan kahvilaan.
Wieniläinen tapa, aamiainen, lounas ja illallinen syödään ulkona ystävien ja naapureiden kanssa. :)

Olen siis hyväksynyt tämän "orjallisen" tavan, mutta se tuottaa niin paljon iloa ystävällisine hymyineen ja rupatteluineen sosiaalisen verkoston vain kasvaessa. :)
Wienin henki.. :smitten:

Tapa, joka tappaisi jo monen hengellisen kasvun siihen paikkaan. ;)

Koska lupauduin piipahtamaan ystävämme uuden
taidenäyttelyn avajaisissa, pukeudun ja laittaudun avajaisten
vaatimalla tavalla jo iltäpäivä viiden aamiaiselleni.
Mieheni ollessa työmatkalla USA:ssa, joudun edustamaan myös häntä,
joten en voi kieltäytyäkään.

Laittautuminen, joka tappaisi jo monen hengellisen kasvun siihen paikkaan ja kyseenalaistasi monen itseään mestariksi kutsuvien hengellisen mission suvaitsevaisuudesta. ;)

Siinä vaiheessa, kun laitan jalkaani 8 sentin korolla varustetut avokkaat, kivulta ja tuskalta ajattelin entisaikojen Japanilaisia
geishoja ja heidän elämäänsä. :buck2:

Kengät, jotka tappaisivat jo monen hengellisen kasvun ja kyseenalaistaisivat monen itseään mestariksi kutsuvien hengellisen mission suvaitsevaisuudesta. ;)

Kyllä, olen kykenevä juoksemaan myös 10 senttisillä koroilla,
tosin en tänään. Hyvä kun pystyn edes kävelemään.

Laskeutuessani kotitalomme portaita alas, kiroan ensimmäistä kertaa
niin kauniin asuintalomme hissittömyyttä.

Kirosanat, joiden painokelvottomuus tappaisi jo monen hengellisen kasvun silmän räpäyksessä. ;)

Ulko-oven sulkiessani, suljen ruumiistani myös tuskan ja kivun,
suoristan selkäni, keskityn kävelemiseen koroillani pyrkien
niin luonnolliseen kävelyyn kuin mahdollista.

Teennäisyyttä vaiko tiukkaa henkistä keskittymistä,
joka saa ruumiin laittamaan tuskallisen kivun taka-alalle? ;)

Hymyilen ja tervehdin ystäviä ja naapureita.
Kerron kauniista päivästä Alpeilla ja haukista. :)

Teennäisyyttä, hyvää kotikasvatusta vaiko hengellistä kehittyneisyyttä,
etten heitä varjoja heidän levolliseen ja iloiseen sunnuntai-iltapäiväänsä kertomalla
koleasta säästä vuorilla, vaikeasta taipaleesta ja kivuliaasta ruumiistani? ;)

Iltapäivä aamiaiseni kruunautuu herkulliseen suklaamousse kakkuun,
jonka ravintolan omistaja tarjoaa minulle onnitteluna tuoreesta
nimityksestäni eräässä yhtiössä.

Suklaamousse kakku, joka tappaisi jo monen hengellisen kasvun siihen paikkaan.
Työni, joka tappaisi silmänräpäyksessä jo monen hengellisen kasvun
ja kyseenalaistasi monen itseään mestariksi kutsuvien hengellisen mission suvaitsevaisuudesta, sekä elämän katsomuksesta. ;)

Siiryyn taidenäyttelyyn. Ihailen ystäväni teoksia.
Ne ovat upeita, kauniisti tehtyjä ja jokainen siveltimen veto on tarkka.
Hän ketjupolttaa ja juo runsaasti vodkaa luodessaan teoksiaan. :)

Teosten ihailu, joka tappaisi monen henkisen kasvun siihen paikkaan kuin hauraan oksan
kaikessa materiaalisuudessaan. ;)

Hänen puheestaan, eleistään ja käytöksestään huokuu tietty sisäänkasvanut hienostuneisuus,
vaikka hän näyttää varsin "taiteelliselle" parran sänkineen, harottavine hiuksineen ja hiukan nuhjuisine olemuksineen kaiken
Guggiin, Versaceen ja Pravdaan pukeutuneiden ystäviensä
ja vieraidensa joukossa. :)

Rakastan kuunnella hänen viisauksiaan ja ajatuksiaan. :)
Ovatkin sitten vodkan huuruisia, mutta ne ovat viisauksia, jotka tulevat mieheltä, jonka on täytynyt miettiä hyvin paljon ja hyvin syvältä. :)

Mestari, jota eivät itseään mestareiksi kutsuvat koskaan hyväksyisi mestariksi.

Kohotan hänelle shampanjalasin ja toivotan menestystä näyttelylle
ja universaalia luovuuden voimaa tuleville teoksille.
Minä todella tarkoitan sitä, mitä sanoin. :)

Shampanja lasillinen, joka muuttaisi tomuksi jo monen hengellisen kasvun
nopeammin kuin sekunnissa ja joka kyseenalaistasi monien itseään mestareiksi kutsuvien mission ruumiin saastuttamisesta.

Silti kipu ruumiissani on voimakas viesti keholtani minulle.
Se ei tullut nauttimastani kahvista, täytetystä vehnäsämpylästä,
aamiaisestani, suklaamousse kakusta tai lasillisesta shampanjaa. ;)

Se tuli kiipeämisestä vuoren huipulle. :)

Kun mietin, mitä ihmiset vaativat itseltään ja muilta hengellisyydessä,
kummastelen omaa voimaani. :idiot2:

Hengellinen kasvuni ei pysähtynyt, vaikka tein kaikkea tätä kahden päivän aikana. :)

Hienoa, että kehityksesi on vienyt sinut niin pitkälle,
että kirjoittelu tälläisille foorumeille, jossa kokemuksiamme
jaamme, on käynyt sinulle turhaksi.  :)

Aivan, Asterix!  :)
On se kummaa kuinka hyvin itsensä teot tuntee, kun juurikin aamulla sanoin, että yksi vielä tänään tulee muuntumaan. Ja löysihän hän tänne tiensä!  ;) :smitten:

Ja vielä housut kintuissa.

Näemmä onkin niin, että turhien tekstien kirjoittaminen palvelee yritystä turhauttaa muita kirjoittajia.

Onneksi me näemme sen läpi - emmekö näekin?  :o :angel:

Sitä joukolla läpinäkemistä sanotaan yhdessä äänettömiin huutamiseksi - kalevalaisittain.

Sillä todellakin: jonkin läpi näkeminen on sen läpivalaisemista
korvin kuulumattomalla insentiteetillä.

Valolla.

 :)

Muuta sinulle, Asterix, viellä haluan sanoa, että olet löytänyt ihanan paikan asua, kun voit kokeilla siellä noin upeasti rajojas!  :smitten:

Upeita kokemuksiasi on aina niin mukava lukea - laveastikin kerrottuna, joten alahan kertoa lisääkin siitä maasta ja sen ihmeellisestä taiasta siihen tulevaan, jota sanasi enteilee.  ;) :)

Ei voi kuin ihailla valaisevaa näkökykyäsi. :)

Kun kirjoittaminen käy turhaksi, käy kommunikointikin turhaksi,
kuten myös tieto käy turhaksi. ;)

Voimme lohduttautua sillä, että kaikki tieto ei avaudu kaikille
ja kaikki tieto ei ole edes tarkoitettu kaikille,
vaikka silti..
...tieto on kaikkien silmien edessä.  ;)

On vapaus valita, haluaako turhauttaa itseään
kirjoittamalla tai peräti lukemalla pitkästi. ;)

Kiitos kaunis!  :smitten:

Kunpa tämän uskomattoman kauneuden,
jonka tunnen sisälläni tästä maasta ja näistä kokemuksista,
osaisin välittää teille oikein.

Asterix - ainakin minulle olet onnistunut oikein hyvin välittämään vaikutelmia kauneus-kokemuksistasi.

Kiitos siitä.

Sen sijaan väitettyä ""katkeruutta" en ole sinusta havainnut
välittyvän hiventäkään.  ;)

 :smitten:

Totta! Asterixin kerronta on niin loistavaa melodiaa ainakin omille korvilleni, että lisääkin aina tahtoisin sitä kuulla!  :smitten:

Eikä kukaan enää siitäkään katkeruutta voisi tuntea, jos välittää aitoa sanomaa, kuten olemme tehneetkin kaikki. Mutteivat ehkä näekään sitä vielä sellaiset omalla kohdallaan, jotka matkivat egoani.  ::)
Jolle levy joskus jäi päälle juurikin sen tähden, ettei se jäisi tulevaisuudessa enää junnaamaan. Vaan muutetaanko senkin säveltä nyt kaikki!  ;) :)

Hmmm.. anteeksi, että pudonnut nyt hiukan kärryiltä..? :idiot2:

Miten minä olen ollut katkera? :idiot2:

Juurihan kerroin varsin turhasti ja pitkästi kokemukseni,
jota pidän hyvin kauniina itselleni ja muille. :)

 :2funny: :2funny: :2funny: Ivankin pitäisi kyllä tästä huumorista, joten terkut hänelle, jos sattuu olemaan maisemissa.  :2funny:

Kunhan kaikkien levy vain on väännetty soittamaan samaa säveltä sinun kanssasi niin se on pääasia?

hmm.. Ihan kuin joku kirjoittelisi täällä kahdella nimimerkillä. :)


Tässä kuoressa lukee:
Maitosuklaata ja mantelia (5%), kaakaonougattäytteellä (60%.
Ainekset: sokeria, tärkkelyssiirappia, rasvatonta ja rasvaista maitojauhetta, kaakaovoita, mantelia,
kovetettua kasvirasvaa, kaakaomassaa, glukoosia, herajauhetta, hydrolysoitua soijaproteiinia, aromeja (mm. vaniliinia), hydrolysoitua maitoproteiinia, emulgointiainetta (soijalesitiini), suolaa. Maitosuklaaosa sisältää kaakaota vähintään 25%.

Kumma ettei pelkkä raaka kaakao riitä.

Tuo ylempi sitaatti ei todellakaan ole nimimerkki "Rakkauden ruumiillistuman" kirjoittama teksti.


Eli se on kyllä niin, että nimimerkki Rauhan enkeli on kirjoittanut kyseisen kohdan:

"Näemmä onkin niin, että turhien tekstien kirjoittaminen palvelee yritystä turhauttaa muita kirjoittajia.

Onneksi me näemme sen läpi - emmekö näekin?"


Enkä suinkaan sanoillani viitannut Asterixin loukkaamattomiin ja asiallisiin kirjoituksiin
vaan niihin yhden kirjoittajan eilen laittamiin toista kirjoittajaa "apinoiviin" kirjoituksiin.

Tuliko selväksi???

 :angel:


Tässä vielä kokonaan kyseinen kommenttini:


 :coolsmiley: :smitten:

 :2funny:  Arvasin, ettei kellään enää ole epäselvää sekään, etteikö olla jo sellaisella taajuudella, että alamme kaikki olla sellaisia kuin se Yksi. Eli "kuulostammekin" jo yhdeltä ja samalta" vaan siltikin olemme ihmisenä eri.  ;)

Voin kyllä lohduttaa sinua siten, Lake, ettet olekaan ainoa, joka on tuon jo tehnyt eli nähnyt yhdenlaisen Kuvan erilaisuutemme persoonista koottuna eli alatko sinäkin tajuta sen ykseyden todellisen luonteen!  ::) :smitten:

Sillä tuon jälkeen tarvitsee vain kuvamme kääntää toiseen suuntaan niin näet itsesikin siihen kuvaamme kuuluvan, koska olemme se Yksi ajattelija, joka on jakautunut vain moneen erilaisuuttaan ilmentävään energiaan. Eikä se tarkoitakaan muuta kuin sitä, ettei tätäkään "balettia" ohjaa kukaan yksi persoona vaan kyllä me JOKA IKINEN tässäkin aaltoliikkeessä olemme nyt mukana, kun heitämme tämän Kuvamme näin hienolla eleellä oikein päin Maa-planeetalle heijastumaan.  ;) :angel: :smitten:

Ivan, Rakkauden ruumiillistuma, Muumijumala, vai mikä/mitkä nyt oletkaan tällä hetkellä, on todella hienoa että sinusta on moneksi.  ;) :smitten:
Sillä olemmehan todellakin lopulta yhtä.  :2funny:

Ei kannata syytellä monesta nikistä ilman todisteita, kai tiedät, että ip osoitteet näkyvät ylläpidolle ja useampi nikki on kielletty.  :police:

Tulimme eilen sukujuhlista, häistä, jossa kokoontuivat eronneet ja karanneet, jätetyt ja jättäjät. Tunsin ilmassa syyllisyyden, katkeruuden, jännityksen, pelon ja pahansuovuuden.  :'( Myös rakkauden. :smitten: Juuri ennen lähtöämme aloin menettää rauhallisuuteni ja tyyneyteni, ratkesin hillittömään itkuun kotimatkalla, itkin vielä seuraavana aamunakin kotona. En ymmärrä edes mitä itkin, mutta alkoi tuntua siltä, kuin olisin toiminut niissä juhlissa jonkinlaisena muuntajana. Muunsin jotenkin läsnäolollani negatiiviset tunteet positiivisiksi. Olisiko näin voinut kauttani tapahtua? Tällä hetkellä tunnen oloni tyhjäksi ja yksinäiseksi. Tiedän, että tasapaino tulee pian takaisin, mutta tuska oli lähes sietämätön. Tiedän, että minun oli sinne mentävä, vaikka se tuntuikin enemmän velvollisuudelta ja työltä kuin hauskanpidolta ja huvilta.  :-[ :idiot2: Onko kellään ollut vastaavaa kokemusta?

Aivan! Tuotahan meikäläinen on tehnyt jo liiankin kauan, joten hyvä, kun joku muukin tekee samoin!  ;) :smitten: :smitten: :smitten:

No niinhän olen tainnut tehdä itsekin jo pitkään, ehkä koko elämäni..ainakin. Nyt sen vain tiedostaa paremmin eikä epätoivo astu enää niin helposti kuvaan.  :smitten:

Niin minäkin, mutta kun oivalsin, että kyse onkin ns.'rikkunaisuudesta' ja toisten kautta elämisestä. Jopa traumasta. (vaikka toisaalta se on jonkinasteisesti ihan jees oloista jossain vaiheessa... siis näin 'huuhaa'energia'kantilta katsottuna, 'astraaliegon' kasvattamisessa' jne)
Kyse on kuitenkin sitten lopulta tunne-astraalitason vuodosta ja vastuun ottamattomuudesta itsestä sillä tasolla ja sen 'varastamisesta' muilta.  :'( Tämä oivaltaessani aloin tehdä 'töitä' sen eteen, että alan kunnioittaa ensin itseäni ja sen jälkeen jatkuvasti enemmän muita.  :smitten:
Se että ottaa vastuun itsestään, antaa samalla mahdollisuuden myös muille siihen. Mahdollisuuden kasvaa juuri siksi, mihin on kasvamassa.....
Kunnioitusta!
 :smitten:
Sen jälkeen voi kyllä vielä aistia ja nähdä, mutta ei voi enää ottaa kunniaa itselleen muiden teoista!
Vastuu, vapauden juttuja  :vesimies: ajan juttuja.  ;)

Kyllä tiedostan silti oman vajavaisuuteni, meillä on kaikilla omat heikkoutemme ja läksymme, joita opimme tässä samalla, kun toimimme muuntajina. Valo virtaa lävitsemme ja poistaa samalla omat kuonamme. Mutta miten saisi itsensä nopeammin tasapainoon, moiset tunnepurkaukset ovat melko rasittavia.

Oikeastaan voidaan asia ilmaista sitenkin, että JUURI sitä vartenhan olemme maan päällä nyt, että voimme autella itsejämme eli tuoda Sielutkin Kotiin!  :)
Sillä ainoastaan olemmekin kukin niitä OMIA Itsejämme autelleet ensin ja sen jälkeen siirtäneet "vastuun" kullekin siten, että aloittavat oman kasvunsa nopeammin, kun oivaltavat, että keitä ovat.

Eli sinähän olet, Sininen enkeli, myös sen Luojamme keho, joten kuka muukaan Sielujamme auttaisi ensin kuin se Luojamme Itse ja sen jälkeen kukin hoitaa vain omia tunteitaan siihen asti, kunnes tajuaa, ettei ole kuin se Yksi.
Joka energioina vain on jaettuna useampaan kehostoon, että koko ihmiskunnan voimme saada turvallisesti siihen uuteen Maailmankaikkeuteen siirretyksi.

Sillä sehän on aloitettukin jo aikoja sitten vaan nyt vasta siitä toisillemmekin ääneen kerromme, että voisimme tehdä sen vieläkin nopeammin. Sillä ääneen vielä täytyykin sellaiset teot tehdä, jotka tarvitsevat egomme voimia ja hyvinhän se aina on auttanutkin!  ;) :smitten:

Mutta kun ei jaksa.  :-[ :'(

Omalta kohdaltani asia "helpottui" huomattavasti, kun oma Jumaluuteni otti yhteyttä ja kertoi, että mitenkä ja miksi tämä kaikki "tunnekuona" nyt sisälläni velloi, jotenka tietoisuuteni kohoaminen egomme mielen yläpuolelle auttoi tuohon.  :)

Ajattelin aloittaa mielialalääkityksen tasoittamaan tunteitani, ainakin väliaikaisesti. Olen hakenut ja saanut myös keskusteluapua, ehkä se selvittää joitain asioita itselleni. En voi käydä läpi tällaista myllerrystä ilman niitä.  :)

Hmm... :-* Enpähän olisi uskonut, ettei kukaan muukaan tätä ilman niitä selviäisi, joita itse olen käyttänyt. Sillä itselleni on riittänytkin se keskustelu niiden itsejeni kanssa sekä hyvä huumori.  :) Joten mitään pillereitä en kehoita sinuakaan ottamaan ja sen tähden sen sanonkin että näet mitenkä se nyt tulee muuttumaa, kun sen tunnustit ääneen, ettei ole herkkua ollutkaan tämä tiemme.  :smitten:

No ei todella ole ollut herkkua, monesti on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja olen sen jo melkein tehnytkin, mutta sitten tuli se muistutus mitä varten olen täällä ja kehoitus jatkamaan. Tarvitsen jonkin vision siitä, mitä on odotettavissa ja tulossa, mutta ehkä en sitäkään saa. On vain luotettava ja uskottava ja pidettävä toivoa yllä. Silti en pidä enää pahana noita lääkkeiden syömisiä, nehän ovat vain tukikeppejä, jotka voi taas laittaa pois, kun jaksaa omin voimin kulkea eteenpäin.

Tulevaisuutemme on jo tässä, sillä SINÄ sait sen minällenikin alkamaan!  ;) :smitten:

 :-* :smitten:

 ::)

Ei pelkoja tarvitse hylätä
aivan kuten orpolapsia ei tarvitse rangaista siitä,
että heidän vanhempansa ovat jo taivaissa.

Minulle Rakkauden enkeli on taivaallinen olento.

Ja ihme on ollut nähdä hänet ihmisenä sulkemassa pelkoni sylinsä lämpöön.

Kiitos siitä.

 :smitten:

Kiitos itsellesi taivaallinen olento!  ;) :angel: :-* :smitten:

Toiset kokevat että maallisten houkutusten vastustaminen ja mielen jalostus kuuluu osana henkiseen kehitykseen. Eihän ykseys liity siihen mitenkään. Henkinen kehityshän tässä viestiketjussa oli aiheena.

Mitä tulee houkutusten haitallisuuden neutralointiin ajatuksen voimalla niin minulta se ei ainakaan onnistu. Ehkä sinulta onnistuu paremmin kun imet sitä reiki-energiaa jokapuolelta?

Miepä ymmärsin ja koinkin sen niin että niin kauan kuin egoni jylläsi 100% oli olemassa rajoituksia, haitallisuuksia ja vastustamista. Sitten kun ne kaikki vain kohtasin, oli se sitten menneisyys, ruokavalio tai "pahat ihmiset  ;D" niin tulin huomanneeksi että ne olivat vain olemassa egoni todellisuudessa. Niistä saattoi päästää sen jälkeen irti, ja siitä seuraa vapautuminen, mikä voi olla sitä henkistä kehitystä myös jos semmoista nimeä haluaa käyttää.

Houkutusten vaikutusten neutralointi on vain egon mölinän hiljentämistä että sellaista on edes olemassa, ja se kyllä tapahtuu just pääkopassa tai sydämellä pikemminkin. Se onkin hiivatinmoista puuhaa kohdata kaikki ja myöntää että toimin vain niiden rajoitusten puitteissa joita mieleni on elämääni rakentanut, minä jos joku tiedän sen sillä olen pilkkonut äiti Amman norsuakin suurempaa egoani jo niin kauan mutta kyllä se kaverina jo alkaa olla, ei se norsu siis. :)

Solukalvon tavoin olemme näennäisesti erossa toisistamme mutta muodostamme kuitenkin sen sydänlihaksen yhdessä :) po-pom!

No aikasemmin elelin egoni vallassa miten sattuu ja söin mitä roskaa milloinkin. Sairastuin ja melkein heitin veivini. Sitten annoin kyytiä egon himoille ja parannuin.
Että semmosta.

Toisilla näkyy olevan päinvastoin. Mitä enemmän antautuu egonsa himoille, sitä paremmin menee..

Erittäin hyvä päätös. :)

Muistutan nyt kuitenkin kaikkia ääripää-ihmisiä,
siis niitä, jotka tuntevat henkisen kehityksensä menevän
eteen -ja taaksepäin syödyn ruoan mukaan,
että jos luette aikaisempia kirjoituksiani esim. ruokavaliosta,
niin se saattaa tietyin osin kuullostaa
joistain ihmisistä varsin tiukalle.

Ero on siinä, että ruokavalioni tulee yrittämättä
ja suorittamatta.
Suhtaudun siihen luonnollisesti ja tilannetajulla. ;)

Kaikissa tilanteissa et vain voi tehdä näyttäviä draamoja
ruokavaliostasi ja henkisestä kehityksestäsi,
vaan joskus on viisautta käyttää tilannetajua,
jonka minä lasken henkisen kehityksen piiriin. ;)

Henkinen kehitys on ajattelutyötä,
eikä ruokavaliolla kikkailua. :coolsmiley:

En siis pakota itseäni tiettyyn muottiin, enkä suosittele
pakottamista, koska silloin se on jälleen egon yksi ääripää.

Egoilla voi myös henkisyydessä. ;)

Siirtyminen kohti terveellisempää ruokavalioa voi tehdä
pikkuhiljaa, asia kerrallaan. :)
Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin.

Kun keho voi hyvin, voi myös sielu hyvin, koska juuri sen
asunto keho on ja tämä helpottaa sitä ajattelutyötä,
kun energia ei kulu huonoon oloon. :coolsmiley:

Huonon olon saa helposti myös noudattamalla
muiden ihmisten mielestä oikeaoppista ruokavaliota
henkiseen kehitykseen. :coolsmiley:

Mielestäni paras tasapainottaja kaikessa henkisyydessä,
myöskin koko elämässä ei ole sokerin pois jättäminen,
vaan egon pois jättäminen. ;)

Mitä sitten teetkin, diktaroit itseäsi syömään ituja ja siemeniä,
jotka maistuvat pahalle tai sitten diktaroit itsesi syömään
ruokaa, joka tuhoaa elimistöäsi,

niin tasapaino löytyy,
kun et enään välitä siitä,
mitä muut ihmiset sanovat sinun syömisestäsi ja henkisestä kasvustasi
(tai ihan mistä vain)
ja
tiedät itse, mikä henkinen ja kehollinen tilanteesi on. :coolsmiley:

Heti kun oivallat selkärangassasi, että sinun tekemisesi
ei ole muiden bisnes millään tavalla,
etkä välitä muiden mielipiteistä sinusta,
egosi on vapauttanut sinut. :)

Joskus on pakko pakottaa itsensä jos oma henki on siitä kiinni. Himolla voi olla niin tiukka ote että se vie tuhoon.
Otetaan nyt nopeammin tuhoon vievänä esimerkkinä
joku huumeiden käyttö, alkoholismi tai syömisriippuvuus.
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2709
Onko se sitten egon ääripäätä?
Entä jos aine on kemikaaleilla ja lisäaineilla käsitelty niin tehokkaasti että sitä on vaikka pakko ahmia ja ahmia vaikka ei haluaisi?

On. Sairaalollisen egon ääripää. ;)

Jos nyt otetaan esimerkkinä, niin suurin osa kokeilee ensin
esim. huumeita vain siksi,
että haluaa olla niin cool muiden silmissä. ;)

Syömishäiriöinen, oli sitten mikä ääripää siitä tahansa,
suhtautuu sairaalollisella egolla kehoonsa.
Jättää syömättä, oksentaa ruokansa tai sitten syö, syö ja syö.

Kaikkeen, mihin suhtaudut uhmalla, voit olla varma,
että egosi on asialla. :coolsmiley:

Uhmaa voi olla juominen, syöminen, naiminen, huumeiden käyttö, nälkää näkeminen, rikosten tekeminen, vittuilu, muiden arvosteleminen, tekopyhyys, uskonnollisuus, "hengellisyys".. jne.

Uhmaa on myös se "voi minua raukkaa" -ja "olen niin surullinen"- asenne, jolla oikeutetaan kaikenlainen itsensä, mahdollisesti myös muiden ja ympäristön tuhoaminen. ;)

Sillä kiristetään emotionaalisesti muita ja se on egoilua. ;)

Kun kaikesta tekemisestäsi, sanomisestasi ja ajatusmaailmastasi jää pois se tietty "kyllä minä näytän/opetan sinulle", "vitut välitän"-asenne -ja "voi minua raukkaa"-asenne,
niin olet egostasi vapaa.  :)


Tämä on itse asiassa jo toisen topicin aihe,
jota olen harkinnut kirjoittaa tänne. :)
Olen asunut puolet elämästäni Suomen rajojen ulkopuolella
ja ihmettelen kovasti erästä varsin silmiin pistävää asiaa
suomalaisissa elintarvikkeissa.

Niissä on on aivan käsittämättömän paljon kemikaaleja,
vaikka Suomessa pitäisi olla yksi maailman puhtaimmista
raaka-aineista. :o

Esim. täällä Itävallassa on vaikea löytää elintarvikkeita,
joissa olisi E-koodeja. Silti EU-maana sitä koskee
samat säännöt kuin Suomeakin kaikkien ainesosien ilmoittamisesta
pakkauksissa. :idiot2:

Tämän voi todeta helposti, jos on tapana lukea tuoteselosteita,
kuten allekirjoittaneella.

Käytännössä lisäaineettoman ruokavalion vaikutuksen
olen nähnyt omassa ihossani jo parissa päivässä. :)
Iho on tasaisen värinen, ei tummia silmän alusia, eikä
verisuonet ole niin pinnassa.
Muutoinkin iho ei tunnu niin ohuelle,
eikä ihohuokoset ole niin isot.

Viikossa olen jo huomattavan pirteä, kroonisesta
väsymyksestä ei tietoakaan ja hiukset kiiltävät
ihan eri tavalla.

Ero on silmiinpistävä. :o

Tästä olisi mielenkiintoista jatkaa keskustelua enemänkin. :)

Tuosta olen samaa mieltä. Ruokafasismi on vain yksi ylilyövän itsekontrollin muoto, samalla jatkumolla anoreksian yms. kanssa (jos minulta kysytään).
Tottakai joskus voi joutua pakon eteen, esim. kun haluaa tosissaan eroon alkoholista, mutta tällöin on minusta usein ennemminkin kyse riippuvuuteen taipuvaisesta persoonasta, ei vain riippuvuutta aiheuttavasta aineesta. Samaan (ruoka-)aineeseen joku jää koukkuun, kun taas toinen voi nauttia siitä ilman mitään ongelmia ja vieroitusoireita.


Minusta "henkinen kehitys" onkin siksi täysin turhaa. Ei ajattelulla päästä läsnäoloon.

Tarkoitin niistä vierottautumisesta. Onko se "egoilua"?


Ruokavalio vaikuttaa yleiseen vireyteen ja ajatusmaailmaan.
Jos syö roskaa, tulee kireäksi, laiskaksi, välinpitämättömäksi,..

Tästähän on tehty tutkimuksiakin miten roskaaruoka vs terveellinen ruoka vaikutti väkivaltaan vankiloissa. Terveellisellä ruualla väkivalta väheni merkittävästi. Eikös toisen lyöminen/lyömättä jättäminen vaikuta karmaan ja siten henkiseen kehitykseen..?


Mitäs tämä tarkoittaa?

Voi kyllä olla yksi tärkeimpiä syitä  :P.


[/quote]

(Sori, en osannut lainata oikein)

Tarkoittaa sitä, että minusta ns. henkinen kehityskin on "egon touhuja" (ego on toinen sana jota inhoan). Minulle se päämäärä - johon siis en pyri hammasta kiristellen, vaan päädyn pikkuhiljaa kuin itsestään - on läsnäolo, hetkeen jysähtäminen, tietoisuus. Siihen ei tarvita harjoittelua tai ajattelua - siitä on vaan haittaa. Jos miettii että olenläsnäolenläsnäolenläsnä, niin ei ole läsnä.

Niin.. Itse yritän eroon liiasta kahvin juonnista,
mutta mietin samalla, että minkä helevaton vuoksi
minun pitäisi päästä eroon siitä? :)

Olen miettinyt sitäkin, että jos joku ihminen addiktoituu
jostain aineesta, oli se sitten mitä tahansa, niin onko
sillä kokonaisuutta ajatellen väliä?
Siis jos ihminen syntyy uudestaan ja uudestaan. :)

Maallisesti, varsin raa'alla tavalla ajatellen,
niin pyrkiikö luonto sittenkin tasapainoon näiden
huumeidenkäyttäjien/alkoholistien/ylensyöjien/sun muiden
kohdalla ja luonto haluaakin karsia heikoimmat yksilöt pois?

Ajatukseni tästä on hieman monisyisempi, mutta tiedän
liikkuvani sellaisella alueella, jolla aiheutan mielipahaa
ja kaaosta täällä pelkällä ajatelmalla,
joten...  :-X ;)

Kaikkeahan voi tietenkin miettiä. :)



Tämä totta. :)
Huomasit varmaan tekstistäni tuon violetilla korostetun kohdan,
mutta laitan encoren vielä tekstistäni. ;)

Kun keho voi hyvin, voi myös sielu hyvin, koska juuri sen
asunto keho on ja tämä helpottaa sitä ajattelutyötä,
kun energia ei kulu huonoon oloon.

Voidakseen elää aitoakin aidommin läsnäolossa eli tässä hetkessä, jolloin tunteiden äärellinenkin tasapaino on tunnettavissa oikein niin kyllä siihen jokaisen töitäkin tehtävä on. Eikä se riitä, että sanoja sanoo vaan sen teoillahan esiin tuodaan juurikin ne ajatuskuviot, jotka niitä tunteita vie epätasapainoon, kuten esim. tuo sanamme ego. Sillä, jos se vieläkin ärsyttää jota kuta niin mitenkä laitansa silloin on?  ::) :)

Mielestäni sanojen tarkoitus on luoda tulevaisuuttamme oikeilla teoillamme eikä siten, että niistä jatkuvasti jollekin turhaa murhetta on. Joten voihan niiden sanojen arvostuksenkin kääntää toisin päin siten, että ajatuksella vain sille egoillemme sanoo, kuinka rakas se on niin koskaan enää ei tarvitse vihata sitä. Ja sen jälkeen näkee millaisen mielen ääripäänkin tasapainon se tuo, sillä koskaan ei kukaan voi vihata vain sanoja vaan AINA sellaisia merkityksiä kuin ne sanat kullekin mieleensä luo.  :)

Riippuu vähän ehkä siitä että minkä näkee työnteoksi.

Omalla kohdallani aina kun huomaan jääväni ajatusten myllyyn, pyrin päästämään ajattelusta irti ja olemaan läsnä. En niin että pakottaisin, vaan sen mitä kulloinkin pystyn. Ei "valaistumiseen" tarvita mitään tekoja, se on kaikki läsnä koko ajan, siitä on kukin vaan omalla vaihtelevalla tavalla tietoinen. "Aktiivinen oleminen", ei tekeminen (mitä ajattelukin on), on minulle oikea tapa.

Niin ja tuo sana "Ego", sanat ovat sanoja, niihin jokainen lataa oman merkityksensä. Tarkoitin lähinnä sitä, että sanaa ego käytetään usein jonain taikasanana, niinkuin se nyt olisi jotain erillistä ja haitallista josta pitää päästä eroon. Se on sitä samaa huljuvaa kokonaisuutta niinkuin kaikki muukin.

Ajattelusta..
- siis omastani puheen ollen,
ei minun tarvitse tehdä tai suorittaa jotain ajatusta. :)

Johtuenko sitten niin parista  :kaksoset: kartallani,
pääni on täynnä ajatuksia, joista ehkä noin 2 % kirjoitan
tai sanon ulos.
Yritän olla huomaavainen ja kohtelias ympäristölleni
ja säästää heitä moiselta sonnalta. :2funny:

Olen huomannut, että ajatuksenjuoksuni,
siis ajatus -> ilmaiseminen
on nopeampaa kuin suurimmalla osalla ihmisistä,
joiden kanssa kommunikoin päivittäin tavalla tai toisella.

Se ei aina ole niin hyvä juttu,
miltä se positiivisessa valossa näyttää.
Se on turhauttavaa sekä minulle, että sille toiselle henkilölle.
Tosin eri syistä saman asian tiimoilta.

Jotkin ihmiset eivät ymmärrä vielä samana päivänä
kaikkea, minkä saatoin esim. kirjoitin pelkkään yhteen juttuun. :buck2:

Tämä ei tietenkään vielä tarkoita, että päässäni
olisi järkeviä ajatuksia, jos joku ymmärtää ajatuksen nopeuden
olevan sama kuin järkevyys. :2funny:

Ajattelen vain automaattisesti, että minua fixumpien
ihmisten on helppoa pysyä minun kaltaisten tyhmien idioottien
jutuissa mukana, koska ne ei vaadi suurempaa ajatustyötä. ;)

Minä en silti mieti tai hoe VE!:n esimerkin tavoin kahta kolmea sanaa
mielessäni päästäkseni tai saavuttaakseni jonkin tilan tai tunteen.
Miellän sen yoga-mestareille ja sen semmoisille,
joiden ei tarvitse tehdä työtä nykyajan bisnesalan pelikentillä,
jotka vaivuttavat itsensä transsiin tai muuhun sellaiseen
jonkin harjoituksen aikana.

Minä en ylipäätään kestä mitään hokemia
ja miellän niiden tylsistyttävän aivoja,
mutta ymmärrän niitä, joille se sopii. :)

Saavuttaakseni jonkin tilan tai tunteen,
käytän apunani visualisointia ja mielikuvitustani.

Jos esim. töissä suunnittelen jotain kampanjaa ta tapahtumaa,
kuvittelen sen mielessäni jo valmiina tunnelmineen ja ihmisineen.

Sama sääntö pätee oikeastaan ihan kaikkeen, mitä teen. :)
Kuvittelen mielessäni kaikki kokoukset, tapaamiset,
kirjoitukseni, sanomiseni, eleeni, muiden eleet, sanat,
kirjoitukset, käyttäytymiset jne. etukäteen.

Päässäni on siis tallennettuna valmis runkokäsikirjoitus
tapahtumille elämässäni, päivässäni ja hetkessä. :)

Ajattelen monta asiaa yhtäaikaa.
Ajatuksella voi olla jokin päärunko, jonka eri puolia
ja vaikutuksia eri tavoin toimittuna tarkastelen
näkökulmasta, jonka lapsena nimitin jumalan silmäksi,
mutta nyttemmin universaaliksi perspektiiviksi,
koska en ole kovin uskovainen. ;)

Asiassa ei itse asiassa ole mitään henkistä edes nimityksissä,
mutta nimenä ne vain kuvaavat tuota tapaani.
Myös pomoni käyttää, kieli poskessa,
samaa ilmaisua ajattelustani. ;D

Ajatteluni tulee automaattisesti,
ilman suorittamista ja ponnisteluja,
en siis ajattele sitä. ;)

Välillä voin väsyä todella paljon.
Joskus jokin ajatuksia ja ideoita vaativan jutun
valmistelu voi olla väsyttävämpää kuin 4 h vaellus vuorilla
ja uni maistuu.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/er0ad5.gif)

Ajatus lentää ja aika kuluu kuin siivillä täysin huomaamatta,
mutta kun saan asian päätökseen, voin olla rättiväsynyt. :buck2:

Luulen, että tämä on suurin syy kahvi-addiktiooni. :idiot2:

Nukunkin päivässä vähintään 9 h + päiväunet, jos mahdollista,
viikonloppuisin ja vapaapäivinä enemmän.
Silloin kello ei ole turhaan herättämässä. ;)
Veljeni on samanlainen.

Pyrin aivo-vapaahetkiin välillä, jolloin en ajattele mitään.
Tällöin lähden vuorille vaeltamaan
tai kirjoittelen Astroon.. ::) :P
- vitsi, vitsi.. :2funny:

Ajatuksissani olen niin läsnä,
että saatan jättää huomiotta ympäristön.
En kuule, enkä näe. :2funny:

Kuvittelisin sen olevan transsin tai unen kaltainen
tila erolla, että sormeni toimivat tietokoneen
näppäimistöllä ja hiirellä automaattisesti
tallentaen ajatuksiani nähtävään muotoon.

Välillä kaupungilla kävellessäni tai cafeteriassa
istuessani tai vaikka vain lukiessani,
vaivun samaan olotilaan,
jolloin minut todella täytyy ravistella hereille. :D

Suurin osa elämästäni tapahtuu pääni sisällä. :uglystupid2:

Aika jännää! Mulla on myöskin ollut aina kauheasti ajatuksia päässä, esim. just tuota tilanteiden kuvittelua etukäteen. Siitä on hyötyä silloin jos tosiaan pitää jotain järjestää, muutoin pidän sitä kuitenkin tosi väsyttävänä. Nautin huomattavasti enemmän siitä valppaasta, mutta suht ajatuksettomasta tilasta, johon joskus (tosin aika harvoin) pääsen. Eli siis ei tylsistyneestä apaattisesta ajatuksettomuudesta, vaan sellaisesta noh, siis valppaasta mutta rennosta tyhjästä olotilasta. Minusta ainainen ajattelu haaskaa energiaani, ja antaa minulle huonon olon. Välillä tosin, jos teen vaikka hyviä keksintöjä  :D, tilanne on täysin päinvastainen.

Ajattelua on tietysti monenlaista. Sellaista ytimestä kumpuavaa, ja sitten sellaista ajatushälinää, jota on käynnissä koko ajan.

Minusta muuten silloin jos on läsnä ajatuksissaan ei ole läsnä kehossaan (kuten oikeastaan itsekin tuossa sanot) ja tarkoitankin nimenomaan sellaista täydellistä kehossa ja siinä hetkessä olemista. Et varmaankaan esimerkiksi ajattele rakastellessasi, lienet vain täysin läsnä kehossasi (tästä ollaan taidettu puhuakin aiemmin)?


BTW, miksi muuten sulla on tapana käyttää tuon tyyppisiä ilmauksia itsestäsi? Monesti sanot ettei se ole sarkasmia, mutta en kyllä usko sitäkään, että oikeasti pitäisit itseäsi tyhmänä idioottina..?

Totta, totta. :)
Olen huomannut, että kun astelen toimistooni
tai ajattelen työasioita, niin tuo ennakoiva
ajattelu menee ihan automaattisesti päälle ja kun astelen
kotiin ja vapaa-ajalle, niin olen siinä levollisessa valppauden tilassa, koska harvoin sitä nyt kotonaan
ja vapaa-ajallaan joutuu pelaamaan mitään,
mutta tietenkin haluan olla valmiina reagoimaan johonkin hauskaan juttuun. ;)



Itseasiassa kun rakastelen, niin olen jossain
ylemmässä välimuodossa, jos tuo sanahirviö tekee järkeä,
koska olen mukana sekä ruumiillani ja ajatuksillani,
mutta molemmat ovat kertoimella ylempi.
Ilmeisesti tunteet tekee sen kertoimen. ;)

Minusta parhaaseen rakasteluun tarvitaan
Ajatus
Tunne
Keho



Hmmm... ::) Arjen helppouden vuoksi. ;)
Itse asiassa siinä toimii tietynlainen psykologia. ;)

A) Ihmiset, jotka kokevat etteivät pysy
kirjoituksissani/puheessani mukana, he paneutuvat
tarkemmin sanomaani, koska tietenkin haluavat olla
fixumpia kuin minä. ;)

B) Sanoilleni tulee enemmän paino-arvoa tästä
tarkkaavaisuudesta johtuen. ;)

C) Kirjoitettu kielikuva rekisteröityy lukijan ajatuksiin
niin, ettei hän sitä tietoisesti välttämättä edes ajattele,
mutta se pehmentää hänen suhtautumistaan sanomaani/persoonaani.

D) Itsestään epävarmat ihmiset eivät koe tulevansa ylijyrätyksi,
kun he ikään kuin keksivät ajatukseni itse. :)

E) Kun annan kirjoitetun mielikuvan itsestäni tyhmänä ja idioottina,
niin kirjoitukseni voi puhua paremmin puolestaan. :)

F) Se rauhoittaa kateellisten ihmisten kokemaa mielipahaa. :)

G) Jos kirjoittaisin tuon saman toisinpäin, siis kehuskelisin itselläni, 
se ei olisi enään hauskaa
ja olisi lähinnä mautonta käytöstä ja aiheuttaisi tyrmäyksen,
jolloin itse sanomani jäisi arvostelujen jalkoihin. ;)

H) Tämä kaikki tekee elämäni helpommaksi.
Selkärangattomana alkueliönä kun tykkään mennä sieltä,
missä aita on matalin. ;) :2funny: ;D

Jostain syystä toivoisin enemmän keskustelua tuosta "mestari" jutusta, mistä Asterix mainitsi (ja varmaan joku muukin). Ketju on erittäin mielenkiintoinen, mutten halua ehkä enempää kommentoida, koska lukiessani kirjoituksianne alan epäillä oman henkisyyteni astetta(todella alhaalla :)) Siispä pyydän, jatkakaa ihmeessä  :smitten:

Minusta tuo käsite Mestari on kohdannut jo inflaation. :)

Ihmiset hakevat niin paljon vastauksia
elämäänsä itsensä ulkopuolelta,
joka teettänyt "markkinoille" erilaisia kysyntää vastaavia Mestareita.

Sinänsä tuossa inflaatiossa ei ole mitään väärää,
koska se edustaa vain sitä tosiasiaa,
että maailma ihan käytännön ihmisten arkielämässä
on muuttumassa henkisiä asioita arvostavaksi. :)

Olisiko kukaan voinut kuvitella mitään tälläistä
materiaalisella 80-luvulla? ;)

Kahvista oli joskus jossain (anteeksi epätieteellisyyteni ;D) juttua, että se vaikuttaisi ylivilkkauteen rauhoittavasti ja siksi voi joillakin ylivilkkaudesta tai ylivilkkaasta aivotoiminnasta kärsiviä ihmisiä toimia jopa unilääkkeenä. Itsekin olen huomannut kahvin rauhoittavan ja nukuttavan vaikutuksen, nykyään en kyllä juo sitä enää kuin pari kuppia (mukia) päivässä. Sen sijaan tuo ruusunjuurivalmiste on huomattavasti rauhoittanut jo parissa päivässä, en todellakaan käy enää niin ylikierroksilla ainakaan fyysisesti, toivottavasti sama vaikutus tulisi myös ajattelun ja keskittymiskyvyn tasolla.

Tiedätkös, että olen huomannut saman asian!
Kahvi rauhoittaa minua!  :D
Olen nyt 5-6 päivää kituuttanut kahdella isolla cappucinolla
päivässä 2-3 litran sijaan ja alan olla jälleen hurjan vilkas. :D

Aloin juomaan kahvia ollessani 3 vuotias
ja muistan aina, miten ihmiset kauhistelivat,
miten noin pieni voi juoda kahvia,
mutta uskoisin myös äitini tienneen kahvin rauhoittavan
vaikutuksen hybervilkkauteen.

En sentään ole mikään AHDH-tapaus, vain hyvin vilkas pirulainen. :D

Äitini mies juo myös iltaisin ennen nukkumaan menoa kahvia,
päästäkseen unen päästä kiinni. ;D

Ruusunjuuri voisi sopia myös adhd-henkilöille..

Ruusunjuuri
(Rhodiola rosea), jota kutsutaan myös arktiseksi juureksi, on villi tunturikasvi, jota tavataan pääasiassa Pohjoismaiden tunturiseudulla. Kasvi kestää voimakasta kylmyyttä ja kovaa säätä. Sadonkorjuu tapahtuu 3-5 vuoden jälkeen. Ruusunjuurta on käytetty kansanparannuksessa useiden tuhansien vuosien ajan kehon ja mielen vahvistamiseen. Yrtti on adaptogeeni. Tämä merkitsee sitä, että se sopeutuu kehon eri tarpeisiin ja auttaa toipumaan sairaudesta ja stressistä.

Mitä etuja Ruusunjuurella on?
Ruusunjuuren monet lääketieteelliset vaikutukset on dokumentoitu hyvin. Kasvilla on merkittävä vahvistava ja energiaa antava vaikutus. Siksi urheilijat ja muut kovassa fyysisessä ja psyykkisessä rasituksessa olevat henkilöt käyttävät Ruusunjuurta säännöllisesti. Ruusunjuuren tehon uskotaan perustuvan siihen, että se tehostaa hapen toimitusta soluihin.

Ruusunjuuri tehostaa myös aivojen toimintaa, joten ihminen pystyy keskittymään paremmin pitkään (opintoihin, työhön, kokoukseen tai keskittymistä vaativaan urheilusuoritukseen). Lisäksi yrtin on osoitettu vaikuttavan muistiin positiivisesti. Monissa kliinisissä kokeissa on osoitettu, että Ruusunjuuri vähentää stressiä ja auttaa poistamaan masennusta. Ruusunjuuri saa ihmisen tuntemaan olonsa pirteämmäksi.

Lisää seksihaluja!
Stressaava elämä voi saada seksihalut katoamaan. Ruusunjuuri on afrodisinen aine, joka auttaa miehiä ja naisia tuomaan suhteeseen uutta kipinää. Siksi Ruusunjuurta kutsutaan usein ”luonnon omaksi Viagraksi”

http://www.sancare.net/finland/index_rosenrot.php